Kolmessa päivässä ehdimme Libanonissa tekemään kolme päiväretkeä Beirutista käsin.
Libanonhan on pieni maa, lähes kaikkialle on Beirutista korkeintaan 100 kilometriä.
Ensimmäisenä päivänä suuntasimme etelään, kohti Sidonin ja Tyyroksen (tunnetaan myös nimillä Tyre ja Sour) kaupunkeja. Matkamme pienellä bussilla alkoi hiukan unisissa merkeissä, sillä Turkish Airlines lento Istanbulista Beirutiin oli ajoittunut aamuyöhön ja uni oli jäänyt lyhyeksi.
Sidonin Merilinnake
Aloitimme Sidonista meren rannalla. Hiukan harmaana päivänä reipas tuuli nostatti aallot korkealle Merilinnoituksen valleille, mutta mehän pidämme merestä ja tarkalla ajoituksella linnoituksessa saattoi hyvinkin kierrellä ilman, että mikään aalto oikeasti ehti kastelemaan ketään.
Olimme Sidonissa tiistaina 21. marraskuuta, Libanonin itsenäisyyspäivän aattona, ja maan sotainen historia tuli meitä vastaan ensimmäisen kerran päiväkotiryhmien muodossa. Itsenäisyyspäivän kunniaksi lapset oli puettu maastokankaisiin sotilasunivormuihin, siis ihan pienetkin, arviolta 3-4 -vuotiaista alkaen. Näitä ryhmiä tapasimme merilinnakkeella, jonne hekin olivat itsenäisyyspäivän aattona suunnanneet retkelle.
Sidonin perinteinen souk
Sidonissa kävimme myös kiertelemässä perinteisellä souk-alueella, jollaista Beirutissa ei enää sisällissodan jäljiltä olekaan: sodassa tuhoutunut vanha souk on korvattu modernilla ostoskeskuksella.
Tyyros
Sidonista jatkoimme päivän pääkohteeseen, eli Tyyroksen vanhaan kaupunkiin, joka täällä ei tarkoita muutamaa sataa vuotta vanhaa idyllistä kaupunkikeskustaa vaan vuosituhansia vanhaa rauniokaupunkia. Unescon maailmanperintökohde alueesta tuli vuonna 1984 erityiseksi valtavan hippodromin vuoksi. Vanha foinikialainen kaupunki on täällä onneksi säilynyt siitä huolimatta, että Tyyroksen kaupunki on vuosien 1978 ja 2006 välisenä aikana ollut useampaan otteeseen Israelin, Palestiinan vapautusjärjestön ja Libanonin välisten konfliktien ja sotatoimien näyttämönä.
Aikoinaan foinikialaiset hallitsivat täältä käsin isoja alueita Välimeren rannalla, mm. Karthagoa ja Cadizia. Legandan mukaan myös purppuravärjäys keksittiin täällä.
Niin Tyyroksessa, kun Baalbeckissa ja Bybloksessa, joissa myös vierailimme Libanonissa, pidin erityisesti siitä, että näiden vanhojen kaupunkien rauniot elävät rinta rinnan nykyisten kaupunkien kanssa. Raunioiden viereisissä asuintaloissa on aika mahtavat näkymät näille historiallisille paikoille!
Tyyroksessa, kuten myöhemmin muissakin Unescon maailmanperintökohteissa Baalbeckissä, Anjarissa ja Bybloksessa, näimme kaikkialla myös yksittäisiä muita turisteja, mutta useimmiten kahdeksan hengen ryhmämme oli kyllä suurin, eli kuten Saudi-Arabiassa, niin Libanonissakaan suositutkaan kohteet eivät ole ruuhkaisia.
Emme kuitenkaan missään vaiheessa Libanonissa kokeneet oloamme turvattomaksi. Itsenäisyyspäivänä Beirutissa oli sotilaita tai poliiseja lähes joka kadunkulmassa ja etenkin Bekaan laakson johtavalla tiellä oli paljon tarkistuspisteitä, mutta paikallisen kuljettajan ja paikallisen tilanteen tuntevan oppaan matkassa kaikki sujui hyvin. Ehkä en kuitenkaan lähtisi esimerkiksi Bekaan laaksoon omatoimisesti vuokra-autolla.
Jotenkin hurjan näköistä tuo,että pikkulapset on puettu armejavetimiin!
Libanoni on kyllä hurjan mielenkiintoinen paikka juuri tuon pitkän pitkän historiansa takia. Varmasti upeita nuo rauniot ja erityisesti tuo Tyyroksen rauniokaupunki vaikutti viehättävältä.
Kiitos Outi! Nuo lapset kyllä hätkähdyttivät meitäkin ensin, mutta lapsia asut eivät tuntuneet vaivaavan yhtään. No ei tietysti, jos näin on perinteisesti aina/pitkään tehty.
Tyyroksen lisäksi haluat ehkä vilkaista juttumme myös Baalbekistä ja Bybloksesta – itse pidin ehkä eniten Bybloksesta.