Libanonin alkuperäinen matkasuunnitelmamme sisälsi melkein kaikki pienen maan Unescon maailmanperintökohteet, myös Bybloksen. Kun selvisi, että joutuisimme palaamaan matkalta pari päivää muuta ryhmää aikaisemmin, päivitin tuota juttua ja vedin Bybloksen yli.
Mutta niin vaan kävi, että pieni matkatoimisto, Arial Travel, ja pieni ryhmä (yhteensä 8 henkeä), joustivat meidän suunnitelmiemme mukaan siten, että elimme alkuperäisen matkasuunnitelman päivän 6. viimeisenä Libanonin päivänämme, eli päivänä 4. ja meidän sitten jo lähdettyämme ryhmä toteutti päivän 5. (Tripoli) ja päivän 4. (mm. Deir el Qamar ja Sufa-vuoret).
Pidin kovasti Bybloksesta. Vitsailinkin, että kun seuraavan kerran tulemme Libanoniin, niin vietämme muutaman päivän Beirutissa Mövenpick-hotellissa ja jatkamme sitten sieltä muutamaksi päiväksi Byblokseen. Vitsiksi ajatuksen tekee se, että maabongareina löydämme todennäköisesti vielä monta vuotta muitakin kohteita kuin Libanonin uusintakierros.
Lohikäärmeitä? Napoleon!
Matkalla Byblokseen kävimme myös parilla pienemmällä/oudommalla nähtävyydellä, vai mitä mieltä olette väittämästä, että tässä luolassa Pyhä Yrjö tappoi lohikäärmeen. Jos vaikka tarina joltain osin olisikin tosi, niin ei kai niitä lohikäärmeitä oikeasti ole koskaan ollut olemassa!
Pysähdyimme myös tien varrella kohdassa, jossa kallioseinämissä Dog Riverin lähellä Nahr el-Kalbissa on muistolaattoja Libanonissa vuosisatojen mittaan käyneistä armeijoista. Jos Libanon on täynnä historiaa jo ajalta ennen Kristusta niin täältä löytyvät vähän uudemmatkin muistot, vaikka Napoleonin armeijasta.
Jeitan tippukiviluolat
Jeitan luolat olivat mahtavimmat koskaan näkemämme tippukiviluolat! Valitettavasti tippukiviluolissa ei täälläkään saanut kuvata – luultavasti siksi, että ihmiset keskimäärin eivät osaa hallita kameroidensa salamavaloja. Pelkkä kuvan ottaminenhan ei toisi valoa hämärästi valaistuihin luoliin, joita halutaan suojella valosaasteelta, mutta salamavalot ovat toinen juttu, etenkin paikoissa, joissa turisteja käy paljon.
Tarina siitä, miten kettu tapasi napata kyläläisten kanoja ja kun kettua sitten lähdettiin seuraamaan löydettiin Jeitan luolista ensin alempi ja sitten vähän myöhemmin ylempi, oli oikeastaan aika hauska. Tärkeä rooli ketulla!
Vierailimme ensin ylemmässä luolassa, jonne noustiin kaapelivaunuilla. Matkaa luolan suulta luolan kauimpaiseen ja ylimpään kohtaan kertyi varmaan melkein kilometrin verran ja jokainen luolasta toiseen aukeava näkymä oli toinen toistaan upeampi.
Alempaan luolaan tutustuimme pienillä veneillä, sillä täällä luolat ovat täyttyneet vedellä eikä niissä voi kävellä. Joinakin kuukausina veden pinta nousee niin korkealle, ettei alempiin luoliin voi mennä: luolan suulla matalat veneet alittavat melko matalan käytävän, jonka vapaaksi jäävä korkeus ei sitten enää riitä veneissä istuville ihmisille, jos veden pinta oli liian korkealla.
Jeitan luolan omilla sivuilla on jonkin verran kuvia luolista.
Myös Googlen kuvahaku löytää montakin, upeaakin, kuvaa luolista, joten joku/jotkut ovat joko saaneet sinne kuvausluvan tai kuvanneet kielloista välittämättä.
Harissa ja Pyhän Marian patsas
Ennen Byblosta pysähdyimme vielä Harissassa, jossa nousimme jo toisen kerran samana päivänä kaapelivaunuilla korkeuksiin, eli ylös Pyhän Marian patsaalle.
Paikalla olevat koululaiset juoksivat ripeästi portaat ylös ja tungeksivat sen jälkeen sen juurella ottamassa selfieitä ja raapustamassa nimikirjaimensa patsaan jalustaan. Nousimme mekin ylös, mutta jätimme nimikirjaimet raapustamatta ja keskityimme ylhäältä Välimerelle aukeavan näköalan ihailuun.
Meille, jotka emme retken oikeana päivänä 4. enää päässeet mukaan kävelylle seetrimetsään pieni puisto patsaan juurella tarjosi jonkinlaisen mahdollisuuden tutustua lähemmin tähän Libanonin lippuakin koristavaan kansallispuuhun.
Harissan ravintolat tarjosivat meille kaikille myös mahdollisuuden pizzalounaaseen, kunhan selvitimme sen tilaamiseen liittyvän rituaalin, eli valinta yhdellä tiskillä, maksu toiselle tiskille ja sen jälkeen tieto tilauksesta ja maksusta kolmannelle, joka lopulta sitten valmisti pizzan, jonka sen jälkeen saattoi nimellä sieltä noutaa. Pizzat olivat kyllä ihan hyviä, tai sitten olimme vaan tässä vaiheessa päivää jo nälkäisiä.
Byblos
Bybloksessa aloitimme kierroksen pienen kylän satamasta, jossa jo totesin, että tämä se on, Libanonin kaunein kaupunki.
Sataman jälkeen vuorossa oli Bybloksen vanhat rauniot, jotka kuten vanhat rauniot muuallakin Libanonissa olivat oikeastaan osa nykyistä kaupunkia. Itse asiassa nykyinen kaupunki on vielä hetki sitten ollut näiden raunioiden päällä ja kun sitten todettiin minkälainen aarre tällä rannalla sijanneiden talojen alla on, talojen asukkaat siirrettiin muualle ja alue kaivettiin esiin.
Yksi taloista on jätetty rannalle muistuttamaan tuosta ajasta Bybloksessa – ja samalla havainnollistamaan sitä miten asutuksen uudet kerrostumat ovat rakentuneet aikanaan vanhojen päälle.
Bybloshan on yksi maailman pisimpään yhtäjaksoisesti asutettuna olleista paikoista, todennäköisesti kaupunki on ollut olemassa jo ainakin 7000 vuotta.
Kartoissa Byblos esiintyy nykyisin arabialaisella nimellä Jbeil, jos ihmettelet, jos et sitä joltain Libanonin kartalta löydä.
Myös Bybloksen alue, kuten Baalbekin, on laaja, ja sieltä löytyy monta mielenkiintoista kohtaa, kuten esimerkiksi obeliski-kenttä, asumuksia useammalta eri kaudelta, aina jo mainitsemaani paikalleen jätettyyn taloon 1800-luvulta, roomalainen teatteri, roomalainen pylväsrivistö ja valtava linna, jonka sisällä on museosaleja ja jonka katolta hienot näköalat koko alueelle.
Vielä pistäytyminen muutamaan pieneen myymälään vähän vähemmän vanhan kaupungin alueella ja pitkä matka iltaruuhkassa takaisin Beirutiin. Matkaa Bybloksesta Beirutiin on alle 40 kilometriä, mutta rantatie on iltaisin (tai aina) ruuhkainen.
Vau upeita maisemia pohjoisnaapurissamme! Niin lahella mutta niin saavuttamattomissa.
Mieheni on siella puolen rajaa kylla kaynyt (ei millaan turistimatkalla) ja sanoi etta kaunista.
Kiitos kommentistasi! Ilmeisesti Israelista ei niin vaan lähdetä turistiksi Libanoniin, olen ymmärtänyt, kun meitäkin varoitettiin siitä, ettei Israelin leimaa saa olla passissa.
Kauniita ja mielenkiintoisia paikkoja! Ihan ehdottomasti voisin itsekin käydä, jos ei olisi niin kaukana…
Kiitos! Riippuu tietysti kotipaikasta, mutta ajatellen sitä, että ainakin Suomesta monet matkustavat useinkin niin Pohjois-Amerikkaan kuin Australiaan, niin lähellähän tuo on :-)