Libanonin vierailumme kutistui hiukan alkuperäisestä suunnitelmasta ja erityisesti Beirut jäi meillä muutaman tuokion varaan.
Beirut Top 10
Tripadvisor luettelee kaupungin Top 10 -kohteina mm. seuraavat:
- Kansallismuseo
- Amerikkalainen yliopisto
- Mohammad Al-Amin -moskeija
- Mineraalimuseo
- Zaitunayn lahti
- The Corniche
- Pigeon Rocks eli Kyyhkyset
- Gemmayzeh-katu
- Beirutin soukit
- Kreikkalaisortodoksinen katedraali.
Pieni kaupunkikierros sentään
Ennen retkeämme Bybloksen suuntaan ryhmämme teki kuitenkin lyhyen kierroksen myös Beirutin keskustassa, jolla ehdimme näkemään jotain tästäkin kaupungista: roomalaisia raunioita keskellä kaupunkia ja joitakin hallintorakennuksia, sinikupolisen Mohammad Al-Amin -moskeijan ja sisällissodan jälkeen uudelleen rakennetut soukit.
Vanhaan soukkiin tutustuimme lyhyesti Sidonissa, mutta vaikka Beirutin keskustan ostoskatuja soukeiksi edelleen kutsutaankin, niin minusta ne olivat ihan tavallisia nykyaikaisia ostoskeskuksia.
Jos asuisin Beirutissa arvostaisin nykyaikaisia ostoskeskuksia – turistina oli mukava kulkea Sidonin vanhojen soukkien kujilla, etenkin kun ei ollut tarpeita ostaa mitään!
Ylitimme myös sisällissodan aikaisen vihreän linjan, Damaskus-kadun. Sodan aikana kaupunki jakautui tästä kohtaa kahteen osaan: Länsi-Beirut oli pääosin muslimien aluetta ja toinen puoli kristillisten. Katua reunustavat rakennukset joko tuhottiin tai ne vahingoittuivat pahasti ja asukkaat pakenivat niistä. Kadusta muotoutui kummankin puolen tarkka-ampujien takia alue, jonne kukaan ei mennyt ja niin ruoho ja muu kasvillisuus alkoi vallata aluetta.
Tästä vihreästä linjasta löytyy netistä vanhempia kuvia, joissa rajan vihreys näkyy vielä paljon enemmän.
Pigeon Rocks ja The Corniche
Baalbekin retkeltämme puolestamme palasimme sen verran ajoissa, että ehdimme näkemään Kyyhkyset auringon juuri laskiessa – ei huonompi ajankohta niiden kokemiseen!
Kyyhkysiltä jatkoimme iltaa kävelemällä rantabulevardia, The Cornichea, alaspäin.
Tänne ihmiset kerääntyvät viimeistään auringon laskiessa katsomaan merelle, tapaamaan toisiaan, ja vierailemaan rannan kahviloista. Me päädyimme Mövenpick-hotellin kahvilaan. Ei ehkä rannan edullisin, mutta hotellista oli hienot näkymät niin merelle kuin Beirutin uimarannalle. Hotellin uima-altaat rannalla vaikuttivat houkuttelevilta ja jos palaisimme Beirutiin, niin houkuttelisikin asua tässä hotellissa edes muutama vuorokausi!
Tällä kertaa asuimme kuitenkin läheisessä Lancaster Hotel Raouchessa, joka on lähekkäin sijaitsevista kolmesta Lancaster-hotellista luultavasti vaatimattomin, mutta lähinnä yöpymiseen ihan riittävän tasoinen. Ja sekin sijaitsi hienosti ihan rannan välittömässä läheisyydessä!
Seuraavalla kerralla sitten
Museot jäivät meiltä tällä kertaa väliin – ryhmämme vieraili kyllä kaupungin ykkösnähtävyydeksi mainitussa Kansallismuseossa meidän jo lähdettyä.
Emme myöskään ehtineet kävelemään Amerikkalaisen yliopiston kampuksella emmekä poikkeamaan Zaitunayn lahdelle, vaikka tämän pienvenesataman matkalla Byblokseen vilaukselta näimmekin.
Mutta hyvähän se vaan on, vai mitä, että jotain jää seuraavaankin kertaan!
Mövenpick ketju on sellainen joka kiinnostaisi minuakin ja saakohan hotellin kahvilasta ko.merkin jäätelöä?
Kiitos Susanna! Emme tulleet testanneeksi, päädyimme latteen ja kuumaan kaakaoon tuona iltana. Mutta voimme yrittää muistaa palata asiaan tammikuun alussa, sillä olemme lähdössä Tunisian Sousseen ja valitsimmekin siellä hotelliksi juuri Mövenpickin :-)
Oliko Baalbekissa paljon liikeellä turisteja ja mainittiinko kuinka turvallista siellä on liikkua? Mieheni on Libanonista ja kävin Libanonissa viimeksi syksyllä, mutta emme ole koskaan käyneet Baalbekissa, koska mieheni on epäillyt, että sen verran itään on riskialtista lähteä. Haluaisimme kyllä kovasti käydä Baalbekissa ja Bekaan laaksossa.
Kiitos kommentista Johanna! Meitäkin kiinnosti etukäteen hiukan tuo Baalbekin turvallisuustilanne, kun asialliset brititkin värittivät tuon alueen keltaiseksi (katso lisää vaikka tästä jutusta https://meriharakka.net/2017/11/17/maailmanpolitiikan-keskiossa/).
Kysyinkin tästä sitten paikallisoppaaltamme, mutta hän vakuutti, että paikallisen oppaan kanssa retki on ihan turvallinen ja siltä se sitten vaikuttikin. Passit piti olla mukana ja tiesulkuja oli melko taajaan, mutta meitä ei pysäytetty kertaakaan. Turistejakin oli jonkin verran, eli emme me ihan ainoita siellä olleet.
Hienoja maisemia! Äitini kävi 70-luvulla Beirutissa kun sota ei ollut vielä runnellut kaupunkia. Se oli hänen ensimmäinen ulkomaan matka ja siitä se kipinä sitten lähti.
Kiitos Merja! Me emme valitettavasti löytäneet Lähi-itää vielä tuolloin – jolloin olisi voinut myös käydä vaikka Syyriassa, toisin kuin juuri nyt.
Kaunista ja samaan aikaan niin karua. Piti ihan kartalta tarkistaa tarkka sijainti, kun ei yllättäen ole tuolla suunnalla tullut matkailtua. Hienoa, että näytät tietä ja esittelet meille myös näitä ei niin suosittuja matkakohteita.
Kiitos kommentistasi! No Libanon on pinta-alaltaan kovin pieni valtio, joten ehkei ole ihme, jos sitä ei heti osaa kartalle sijoittaa. Toisaalta Beirut oli muutama vuosi sitten terrori-iskun kohteena taajaan uutisissa, joten siitä olisi ehkä voinut kaupunki jäädä mieleen.
Tämähän näyttää ihan Disneyn Aladdinin -elokuvien miljööltä! Minun Lähi-Itä saldoni on vielä pyöreä nolla, joten mielelläni luen kirjoituksia itselle tuntemattomimmista kohteista! :)
Kiitos Eveliina! Pyöreä nolla tältä alueelta lienee sekin melkein saavutus – sen verran suosittu kait ainakin Dubai on :-)
Olette te rohkeita. Miltä elo tuntuu noissa maissa? Jotenkin meikäläinen vierastaa noita sota-alueita.
Kiitos Asko!
Libanonhan ei ole ollut sodassa sitten vuoden 2006. Tosin sielläkin oli terroristi-isku juuri Beirutissa 2015, mutta niitä nyt on ollut niin Pariisissa, Brysselissä kuin Turussa, joten ei kai siinä mitään suurempaa eroa le Beirutiin.
Sijaintinsa ja juuri nyt ainakin hiukan herkän poliittisen tilanteen vuoksi näimme kaduilla runsaasti sotilaita ja poliiseja, joten ainakin pääkaupunki Beirut ja raja-alueet niin Syyrian kuin Palestiinan suuntaan olivat hyvin valvottuja ja sikäli ihan turvallisen tuntuisia.
Matkailuamme voisi ehkä kuvata pitkälti tutkimusmatkailuksi ja innostumme melkein erityisesti alueista, jotka ovat koko ajan uutisissa kuten nyt vaikka Saudi-Arabia tai miksei Libanonin. Sen sijaan ajatus lomasta loistohotellin rannalla ei kiehdo meitä lainkaan – kuten joskus aikaisemminkin olen todennut, niin löhölomat vietämme kotisohvalla, maailmalla kuljemme näkemässä ja kokemassa asioita.
Uusi-vanhat kaupungit on aina niin mielenkiintoisen näköisiä :) Beirut ei sinällään herätä mitään mielikuvia paikkana, jotta sitä olisin ikinä tutkinut matkailu mielessä :)
Kiitos Sandra! Taidat olla sen verran nuorta ikäluokkaa, että Beirut, joka on ollut sodan jaloissa useampaan otteeseen, on jo hävinnyt ”matkailukartaltasi”, mutta kyllä se sinne on palaamassa, eli kannattaa tutkia tarkemminkin!
Kauniita maisemia näkyy olevan. Minua kyllä vieläkin kiehtoisi lähteä Beirutiin, mutta kun on tämä ikuinen priorisointi. Sääli, että teillä oli niin vähän aikaa ja uskon, että kunhan tässä rauhassa odotellaan niin vielä Syyriaankin pääsee.
Kiitos Terhi! Jonon hännille se Beirut meilläkin jäi, mutta enemmänkin maan tilanteen kuin sen takia, etteikö se olisi jo aikaisemminkin kiinnostanut.
Äitini vanhemmat vierailivat 70-luvulla Beirutissa useasti ja äitini kertoo mummoni huokailleen, kuinka muodikkaita naiset silloin olivat ”Lähi-Idän Parisiissa”. Jos en ihan väärin muista, niin minusta Beirutista on ostetu myös kaunis kuparinen kannu, joka nyt koristaa vitriinin päällystä. Pitääpä tarkistaa äidiltäni…
Paikka oli ollut ilmeisen hyvä kohde luksusloman viettoon, koska siellä käytiin useammin kuin kerran. Mummo oli kovasti kuulemma myös surrut kun sota sitten kaupungin tuhosi. Kaupunki itsessään on ollut pitkään mulla listalle, että tuonne, jos vaan saa edulliset lennot. Muuten Libanin kiertäminen ei niin kamalasti kiinnosta, mutta eiköhän siinä Beirutin ympäristössäkin olisi ihan riittävästi katsotavaa :)
Kiitos Anna! Hienoja hotelleja tuolla rantaviivalla näytti olevan useitakin, joten eiköhän se aika Beirutissakin kuluisi ihan hyvin :-) – tosin minusta oli kuitenkin jollain tavalla kiehtovaa käydä noissa tosi vanhoissa paikoissa ja tuolla Syyrian rajallakin. Vaikka pakolaiset eivät tietysti nähtävyys olekaan, niin kyllä leirien näkeminen, edes vaan autosta käsin, konkretisoi tilannetta siellä.
Moikka ja kiitos hienoista matkakertomuksista!
Itse olen lentämässä kolmen viikon päästä viikoksi Beirutiin ja viisumia varten vaaditut asiakirjat ovat nyt hieman epäselviä kun haen sitä saavuttaessa lentokentältä.
Olin ymmärtävinäni että passin lisäksi tarvitaan pari valokuvaa, todistus matkavakuutuksesta ja kopio passista mutta tarvitaanko muuta?
Kiitos kommentistasi! Nyt en voi olla ihan varma tilanteesta juuri tällä hetkellä, mutta me emme tarvinneet mitään muuta kuin passin, eli ei valokuvia, ei kopioita, ei todistusta matkavakuutuksesta. Mutta matkastamme on toki jo yli puoli vuotta aikaa ja tällaiset asiat kannattaa tosiaan aina yrittää tarkistaa etukäteen juuri silloin kun on matkustamassa kohteeseen.