Dominica Waitukubuli

Patikoimassa Dominicalla

Dominica on erilainen. Täällä ei ole hiekkarantoja – eikä sen myötä amerikkalaisia rantaelämästä viehättyneitä turisteja. Juuri nyt täällä ei ole turisteja kuin kourallinen, sillä syyskuussa 2017 viidennen tason hurrikaani Maria pyyhkäisi yli tämän vehreän saaren ja tuhosi jos ei nyt kaikkea, niin paljon. Hotellikapasiteetista on kuulemma nyt, puoli vuotta Marian jälkeen, korjattu ja avattu vieraille alle 10%.

Hiekkarantojen sijaan Dominica on vihreä ja vähintäänkin kumpuileva, tai ehkä pitäisi sanoa vuoristoinen. Mekin heittäydymme urheilullisiksi tai ainakin reippaiksi ja lähdemme vaeltamaan Waitukubulin vaellusreitistön ensimmäisen segmentin Soufrierestä Scotts Headiin.

Soufrieren kylästä metsään

Aloitamme Soufrieren kylästä, jonka tuhoutuneelle koululle kuljettajamme jättää meidät ja vaellusoppaamme Michaelin. Koulussa ei ole enää kattoa ja oppilaat on siirretty toistaiseksi muualle. Lähdemme nousemaan mäkeä ylös ja sivuutamme, vielä kaupungissa, alueen, joka on ehkä joskus ollut parkkipaikka, mutta nyt sinne on kerätty romumetallia, tuhoutuneita autoja ja irronneita ja vääntyneitä kattopeltejä.

Dominica WaitukubuliDominica Waitukubuli Dominica Waitukubuli

Kun etenemme tieltä ”metsäisemmälle” polulle Michael pahoittelee paahtavaa aurinkoa – ennen tätä polkua kuljettiin varjossa, puiden siimeksessä, mutta juuri nyt myrskyn paljaaksi kaluamat puut, joiden lehdet ja oksat ovat vasta hiljalleen kasvamassa takaisin, eivät anna suojaa.

Nousu ei ole vaativa. Jos olisi kymmenen astetta viileämpää pientä ruohon reunustamaa polkua voisi vaikka juosta. Noustessamme Michael kertoo hurrikaani Mariasta ja elämästä sen jälkeen. Hänen talostaan tuhoutui vaan osa talosta ja hänellä oli vakuutus, joka korvaa sentään 2/3 tuhoista. Monella ei ollut. Korjaustöitä haittaa tietysti pula niin materiaaleista kuin tekijöistä ja liian monet talot ovat edelleen ilman kattoa seuraavan hurrikaanikauden jo lähestyessä.

Dominica Waitukubuli
Dominica Waitukubuli Dominica WaitukubuliDominica Waitukubuli

Kuljemme pienen kylän läpi ja vastaamme tulee niin aikuisia kuin lapsia vesiastioita kantaen. Pienemmissä yhteisöissä ei vieläkään ole juoksevaa vettä eikä sähköä. Vesi tuodaan kylään isoissa säiliöissä ja sähköä tuotetaan generaattoreilla – tai siis ne tuottavat, joilla on generaattori. Mutta näköalat kylästä Karibian merelle ovat huikeat! Olemme 250 metrin korkeudella merenpinnasta.

Dominica WaitukubuliDominica Waitukubuli Dominica Waitukubuli

Scotts Headin rannalle

Laskeutuminen rannalle on reitin vaativampi osuus. Hiekkainen ja kivinen polku luistaa tossun alla ja väsymyskin painaa jo hiukan. Samaista polkua alas juoksevia vuohia polun kunto tai väsymys sen sijaan ei näytä haittaavan: jalansijat löytyvät nopeasti.

Dominica WaitukubuliDominica WaitukubuliDominica Waitukubuli

Alhaalla meitä on vastassa Michaelin tilaama auto ja kuljettaja, joka vie meidät vielä Scotts Headin kylään, joka on yksi pahiten tuhoutuneita (linkki Guardianin englanninkieliseen artikkeliin Scotts Headsista Marian jälkeen). Pienellä niemellä sijaitsevan kylän lähes kaikki talot ovat tuhoutuneet samoin monet kalastajakylän veneistä. Monet asukkaat ovat siirtyneet muualle, joko Dominicalla tai muihin maihin, mutta muutama kalastaja sinnittelee kotikylässään. Lapset kulkevat vesiastioiden kanssa ja rantatietäkin pääsee taas ajamaan, yhtä kaistaa pitkin, varovasti.

Dominica Waitukubuli Dominica WaitukubuliDominica Waitukubuli

Seisomme Atlantin valtameren ja Karibianmeren välisellä kapealla niemellä ja tiedämme olevamme onnekkaita. Siinä missä Kaakkois-Aasiassa suljetaan turistien pahiten ruuhkauttamia rantoja ja saaria täällä on tilaa. Ja jokainen turistien tuoma dollari tarpeen.

Harvemmin matkoillamme olemme innostuneet vaelluksista vaikka muuten toki kävelemme kohteissa paljon – tällä kertaa Dominican luonto kuitenkin houkutteli meidät luokseen. Waitukubulin vaellusreitistö Dominicalla koostuu yhteensä 14 osuudesta, josta kävelimme vain yhden. Koko reitin kävelemiseen tarvitsisikin varmaan melkein viikon, eikä se juuri nyt olisi edes mahdollista, sillä monet osuudet ovat edelleen polulle kaatuneen metsän takia kävelemättömissä. Mutta ehkä jo ensi kesänä nekin taas avautuvat.

10 kommenttia artikkeliin ”Patikoimassa Dominicalla

  1. Onpa kauniita maisemia ja värikkäitä taloja! Hurjaa nähdä, miten pahasti talot ovat raunioituneet hurrikaanissa. Varmasti paljon on jo tehty, mutta kyllähän nuo tuhot näyttävät näkyvän vielä vahvasti.
    Kiva kun annoit ihan uuden vinkin luontomatkakohteeksi!

  2. Kiitos kommentistasi! Dominica on kyllä paikoitellen ihan raunioina, mutta kunnostustyöt ovat käynnissä ja eiköhän talot ja tiet saada taas pikkuhiljaa kuntoon. Luontokohdehan Dominica on mitä suurimmassa määrin – hiekkarantojahan täältä ei löydy, mutta hyvistä hotelleista tietysti uima-altaat.

  3. Minä boikotoin the Guardiania, koska se hehkutti Suomea tehden elämästä hankalampaa kaikille Suomen uhreille. En tiedä, mitä se sanoi Dominicasta, mutta tuntuu, että Dominica on kaukana paratiisista. Sen sijaan se vaikuttaa paikalta, josta minä saattaisin olla kiinnostunut. Luonnollisesti maata myöten oleva puu tietää hyvää luonnon monimuotoisuuden kannalta. Amazoniassa oli paljon puita pötköllään.
    Kauniin ulkokuoren alla on vähän raffi paikka.

  4. Kiitos Stacy! Sattui vaan olemaan ensimmäinen kelvollinen linkki, joka kertoi laajemmin Scotts Headistä. Dominica on tosiaan ihan erilainen kuin muut Karibian saaret, ehkä tuo termisi raffimpi on ihan oikea sille!

  5. Voih, Maria ei totisesti päästänyt Dominicaa helpolla. Kävimme saarella pari vuotta sitten ja vielä tuolloinkin David-hurrikaanin (1979) aikaansaannoksia oli nähtävillä. Jälleenrakennus ei taida tapahtua nopeasti näillä ilmansuunnilla. Kauniina luontokohteena mekin Dominican koimme vesiputouksineen ja jylhine pinnanmuotoineen.

    1. Kiitos Lasse! Dominica näyttäytyy tosiaan kauttaaltaan vihreänä saarena. Davidin jälkeen saarta on nyt runnoneet myrskyt/hurrikaanit niin 2015 kuin 2017, joten korjattavaa riittää, mutta elämä jatkuu.

  6. Hienoa, että matkustitte tuonne ja halusitte nähdä paikkaa enemmän vaikka hurrikaani olikin tehnyt tuhojaan. Toivottavasti yhä useampi reissaisi näille saarille ja veisi turistirahoja mennessään paikallisten hyväksi. Kauniita värikkäitä rakennuksia silti ja mikä ihanan vehreä sademetsä!

    1. Kiitos Anna-Katri! Vaikka saari alunperin olikin meille kiinnostava ”maabongausmielessä”, niin tuolla muutaman päivän viettäessämme tuli kyllä sellainen olo, että tulimme tänne ihan minkä syyn takia tahansa, niin hyvä, että tulimme, sillä jokainen saarelle palaava matkailija tuo saarelaisille niin rahaa kuin toivoa tulevaisuudesta.

  7. Dominica kiinnostaa itseä kovasti ja jos en aivan väärin muista, niin taisi olla teidän maailmanmatkaajien listalla yleisesti ottaen harvimpia kohteita missä porukka oli käynyt? Saatan muistaa väärinkin, mutta tällainen mielikuva tuli joskus asiaa tutkiessani.

    Karibia on lempialuettani ja haluaisin vierailla siellä noin kaikilla saarilla. Varmasti Dominica tulee jossain vaiheessa kohteeksi ja päiväpatikointi siellä sopisi itselle varsin hyvin!

    1. Kiitos kommentistasi Rami! Huh, Sinähän muistat paremmin kirjoittamani jutut kuin itsekään muistaan. Tosiaan tällaisella listalla Dominica näyttää olleen sijalla 25. Nyt siellä kävijöitä on useampikin, sillä lisäksemme yksi toinen pariskunta Maailmanmatkaajista kävi siellä juuri ennen meitä. Ja näköjään taklasimme sijalla 23 olleen Saint Vincentinkin tällä matkalla. Ensi helmikuulle suunnitelmissa on mm. Sao Tome ja Principe, mutta katsotaan nyt, kunhan sinne asti päästään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.