Saavumme Grenadaan iltapäivällä, kuten useimmiten tällä lentäen toteuttamallamme Eteläisen Karibian saarihyppelyllä. Aamulla on vielä aikaa edellisellä saarella niin pitkään kuin hotellihuone on käytettävissä, sen jälkeen lyhyt lento seuraavalle, jossa majoittuminen seuraavaan hotellihuoneeseen onnistuu hetimmiten.
Grenadalla majoitumme rannalle Kalinago Beach -hotelliin. Ranta on pienempi kuin seuraavan poukaman Grand Anse Beach, joka lienee saaren kuuluisin, mutta riittää hyvin meressä pistäytymiseen. Puutarhan uima-allas on pieni, mutta kutsuva, sillä päivät Karibialla ovat helteisiä, myös kevättalvella ja vaikka olisi pilvistä, kuten Barbadoksella oli.
St George’s
Emme kuitenkaan jää rannalle oleilemaan, sillä Grenadan pääkaupunki St George’s kutsuu. Pysähdymme jo matkalla keskustaan katsomaan näköalaa kaupungin lahdelle korkealta yläilmoista. Keskustakin on rannalta katsoen yläilmoissa, mutta näkymä lahdelle on viehättävä. Myös vanhalta linnoitukselta, jonne kaupungissa ensimmäiseksi suuntaamme, on samalla tavalla näköala lahdelle, vain hiukan eri suunnasta.
Linnoitus on viehättävästi ränsistynyt ja ilmeisesti vasta äskettäin taas edes sallittua aluetta uteliaille. Tykkirivistöt on edelleen suunnattu merelle, kaupunkia suojaamaan.
Nyttemmin risteilylaivat satamaan, joita ne aikoinaan ehkä suojasivat, ovat kyllä tervetulleita ja tänäänkin satamassa on iso laiva, Tui-varustamon Mein Schiff 3:n.
Hassua tavallaan miten nopeasti ihminen jollain tasolla samaistuu viiteryhmäänsä. Olemme matkalla 12 hengen ryhmässä, jossa monen kohdalla aivan erityinen syy lähteä juuri tälle matkalle on vastenmielisyys laivaelämää kohtaan. Me olemme elämämme aikana osallistuneet ehkä kuudelle risteilylle ja vaikkemme risteilyjä ja laivaelämää ihan erityisesti rakastakaan, niin onhan siinäkin puolensa. Täällä kuitenkin olemme aina vähintään lievästi iloisia siitä, että joinakin päivinä ja ainakin iltaisin, saamme saaret ja kaupungit itsellemme, ilman risteilyturisteja – vaikka viimeksi runsas puoli vuotta sitten itsekin sellaisia olimme.
Perinteinen tori ja moderni ostoskeskus
Linnoitukselta palaamme kaupungin keskustaan, jossa on rinnan laivaterminaaliin liittyvä nykyaikainen ostoskeskus ja parin korttelin päässä perinteinen torialue.
Torialueella on oikeasti myytävänä lähinnä ruokaa, myös saaren erikoisuutta, muskottipähkinää. Torin joillakin alueilla saarta entuudestaan tunteva matkanjohtajamme muistuttaa siitä, että osa ihmisistä on luultavasti jonkin aineen vaikutuksen alaisia ja sellaisina hiukan arvaamattomia, eli kannattaa olla sopivassa määrin varovainen. Karibia ei ole vain lomaparatiisi, etenkään illalla auringon jo laskettua (ja risteilylaivojen purjehdittua ulos merelle).
Ostoskeskuksessa tarjolla on paitsi samoja mausteita ja pähkinöitä kuin torilla, mutta nyt siististi pakattuna turisteille kotiin vietäväksi, myös paikallista suklaata, eli ilmeisesti suklaakin on tämän saaren juttu ainakin jossain määrin. Valitettavasti sitä ei kuitenkaan voi ostaa mukaansa yhtään sen enempää mitä kerralla voi syödä, sillä yli 30 asteen helteessä se sulaa heti ilmastoiduista tiloista poistuttaessa.
Ostoskeskuksen yhden luultavasti intialaisomisteinen ravintolan imago nojautuu amerikkalaisuuteen: New York’s Finest Bagels ja mekin sorrumme siihen heti ja ostamme välipalaksi bagelin kermajuustolla. Kermajuusto herättää muistoja: kauan sitten Karibian purjehduslomallamme mukana ollut nuori sisarentyttäreni kelpuutti sikäläisestä ruuasta ravinnokseen lähinnä banaanikakun ja Philadelphia -juuston.
Pieni virstanpylväs
Risteilyvieraita on kiittäminen siitä, että saamme ostettua jääkaappimagneetin myös Grenadalta, joka sattui olemaan Pirkon itsenäinen maa #120. Lassella maa#120 oli jo Dominica. Ajantasaiset maa- ja aluelukemat voit halutessa lukea tästä.
Hiljaisen pääsiäisen leijat
Palaamme St George’sin keskustaan myös seuraavana päivänä, mutta koska tuolloin, pääsiäissunnuntaina, kaupungissa ei sattunut olemaan yhtään risteilijää, niin keskusta on todellakin tyhjä ja autio. Olimme ajatelleet nauttia keskustassa päivän lounaan, kun siellä valas- ja delfiiniretken jälkeen pistäydyimme, mutta vaihtoehdot olivat todella vähissä. Päädyimme lopulta KFC:hen: pysyyhän sitä kanahampurilaisillakin hengissä.
Grenada ja Kuuba
Muutamin kohdin jopa ihan kaupunkikuvassa näkyy edelleen Grenadan hiukan erilainen historia pienenä Karibian valtiona. 1980-luvulla Grenada siirtyi poliittisesti vasemmalle ja liittoutui Kuuban kanssa. Yhdysvallat tunsi asemansa uhatuksi, vaikka kyse olikin näin pienestä valtiosta (runsaat 100 000 asukasta tätä nykyä) ja miehitti maan tuolloin viikoksi.
Kalinago Beach -hotelli
Kalinago Beach -hotelli tarjoaa illallisen hiekalla. Pöydät ja tuolit on katettu valkoisen katoksen alle ja ruuat tarjoillaan buffetista ja grillistä. Kana on parempaa kuin olisin luullutkaan – ehkä siksi, että ruoka maistuu aina luonnossa paremmalta kuin vaikka kotona keittiön pöydän äärellä. Pienet haasteet mahtua mukaan illalliselle unohtuvat ja nautimme tunnelmasta rannalla.
(Emme olleet ymmärtäneet, että rantaravintolan pöydät olisi pitänyt varata etukäteen, joten jouduimme hetken odottamaan, että henkilökunta laajensi ravintolaa kantamalla sinne meillekin pöydän ja tuolit.)
Itse rantahotelli on kelvollinen – vain aterioiden kanssa oli pieniä haasteita. Tuon illallisepisodin lisäksi emme ensimmäisenä aamuna ymmärtäneet miten kauan pöytiin tarjoillun aamiaisen saaminen voikaan kestää, ja kun retkibussi jo melkein odotti meitä pihalla, niin tunnelma meni hiukan stressaavaksi. Myös Karibialla on joskus aikatauluja!
Grenadan vedet ja niillä liikkuvat valaat tai ainakin delfiinit ansaitsevat oman juttunsa, joten jätetään Grenada tältä osin tähän ja palataan sen rannoille vielä toisessa jutussa ihan kohta, mutta tässä vielä yksi lähtöaamuna Kalinago Beachin suuntaan otettu kuva.
Tuollaiset perinteiset torit, ja yleensäkin paikat, joissa paikallinen elämä näkyy, on mielenkiintoisia paikkoja vierailla. Grenada vaikuttaa kivalta pieneltä paikalta, jossa voisi muutaman päivän rentoutua.
Kiitos Annukka! Grenadasta jäi tosiaan ihan kiva fiilis.
Tämäkin näyttää ihanalta saarelta! En ollut kuullutkaan tuosta Kuuba-yhteydestä. En tiennyt, että Kuuballa ylipäätään oli tällaisia pieniä liittolaisia Karibialla.
Tämä koko teidän reissu vaikuttaa niin ihanalta, että voisin itsekin alkaa harkita saarihyppelyä Karibialla lentäen, vaikka risteilyfani olenkin :)
Kiitos Teija! Puolensa kummallakin, saarihyppelyllä kuin risteilylläkin. Ehkä kirjoitankin vielä jonkinlaisen vertailujutun niistä.
Onnittelut 120. maasta! Viehättävä saari ja karibialaisuus näkyy kivasti väreissä. Torit on parhaita paikkoja tutustua paikalliseen elämään. Kyllä tuolla viihtyisi :)
Kiitos Merja! Tori oli päivällä ihan ok, pimeässä en ehkä niillä kulmilla haluaisi kierrellä :-)
Kiva kohde, minuakin kiinnostaa Karibia. Harkitsin ja harkitsen risteilyä johon sisältyisi useampi eri kohde. Keväällä löytyikin sellainen mutta se loppuunmyytiin, eikä oikein ollut toimistoa josta olisi voinut sen ostaa. Brittifirmojen risteilyihin tarvitaan osoite siellä ja suomalaiset matkatoimistot myyvät vain tiettyjä harvoja risteilyjä tietyiltä varustamoilta
Kiitos Susanna! Me olemme nyt ehtineet testaamaan niin risteilyn kuin tällaisen monen saaren lentäen tehdyn saarihyppelyn ja puolensa kummallakin. Risteily on kuitenkin edullisempi vaihtoehto, joskin silloin on sitten tyydyttävä varustamon valitsemaan reittiin ja vain päiväkäynteihin saarilla.
Grenada on ehdottomasti oma suosikkini Karibian saarista (pl. Kuuba). Grenadaa ei ole pilannut massiiviset määrät risteily- ja muita turisteja. Kivasti aito paikka ja St Georges ehdottoman viehättävä ja rosoinen pääkaupunki.
Barbados, St Lucia ja Antigua sen sijaan olivat omaan mieleeni aivan liian turistoituneita ja en vihtyynut kyseisillä saarilla ollenkaan
Kiitos Petteri! Samaa mieltä, Grenada oli ihan kiva, sellainen hiukan rosoinen (kuten muuten myös Saint Vincent). Barbadoksella ja St Lucialla, jotka myös sisältyivät tähän kierrokseemme, suuret turistimäärät näkyivät tosiaan saarten ilmeessä toisella tavoin.
Onnea 120. maasta! Ja oikein kivan näkoisessä pikkumaasta saitkin uuden raksin maalistallesi. Etenkin St. George yläilmoista värikkäine pikkutaloineen näyttää oikein suloiselta.
Kiitos Eeva! Jotkut, etenkin meitä edistyneemmät maabongarit alkavat ihan suunnitella, että mikä maa on sitten jokin tietty virstanpylväs, mutta me menemme toistaiseksi ainakin ihan sattumilla. Yksi irlantilainen kaveri, joka nyttemmin on jo käynyt kaikissa maailman maissa jätti Norjan viimeiseksi, jotta saattoi helposti saada kaikki kaverinsa mukaan reissulle juhlimaan saavutustaan :-)
Karibian saaret ovat varmasti tosi erilaisia iltaisin, kun risteilyturistit ovat poistuneet paikalta. Hyvä pointti, joka täytyykin pitää mielessä Karibian matkaa (joskus hamassa tulevaisuudessa) suunnitellessa.
Nuo muskottipähkinät ovat muuten todella kauniita ja erikoisen näköisiä, kun punainen kukka (?) on niissä vielä kiinni. (Kuten kuvassasi muutamassa pähkinässä oli vielä muutamia punaisia säikeitä jäljellä.) Näin niitä Sansibarilla maustefarmilla käydessäni, ja oli aivan uskomatonta, millaisia taideteoksia luonto pystyy tekemään.
Kiitos Suunnaton! Karibialla, ainakin niillä saarilla, joilla isot risteilijätkin pysähtyvät, on tavallaan kaksi todellisuutta: risteilytodellisuus ja sitten se toinen. Muskottipähkinöitä tuolla olikin tarjolla joka paikassa ja vähän joka muodossa, myös aamiaismarmeladina.