Viime kesän kotimaan kierroksemme otsikkona oli Neljä majakkaa ja kolme Unescon maailmanperintökohdetta. Sälgrundin, Tankarin, Valassaarten ja Marjaniemen jälkeen halusimme nähdä vielä lisää majakoita ja ilmoittauduimme Läntisen Suomenlahden majakoita -retkelle elokuussa, mutta lopulta retki jouduttiin kovan tuulen takia peruuttamaan. Jäimme odottamaan uutta kesää ja uutta yritystä.
Toukokuisena lauantaina retki sitten lopulta toteutui, mitä kauneimmassa kevätsäässä. Tuulilukematkin olivat enimmäkseen alle 5 m/s, avomerelläkin luokkaa 8 m/s.
15 retkeläistä ja oppaamme, Pertti Rahkonen, kokoontuivat aamuvarhaisella (8:30) Inkoon venesatamaan, josta lähdimme matkaan Tryggve Henrikssonin kipparoimalla M/S Mirellalla.
Rönnskär
Ensimmäisellä etapilla Inkoosta Rönnskäriin ihastelimme kaikkialla ympärillämme näkyviä vesilintuja: joutsenia, haahkoja, merimetsoja, pilkkasiipiä, silkki-uikkuja, meriharakoita. Puolustusvoimilta oli anottu lupa rantautua Rönnskäriin ja saimme myös opastuksen siitä mitä saa ja mitä ei saarella saa kuvata. Rönnskärin vanha majakka, graniittisen alaosan osalta Suomen vanhin, ei enää ole majakkakäytössä, eli tarkkaan ottaen se on nykyisin tunnusmajakka eli pooki, mutta komea majakka se aikoinaan on ollut.
Kallbådan (tai Porkkala)
Rönnskärillä näimme jo Kallbådanin eli Porkkalan majakan horisontissa ja sinne suuntasimmekin seuraavaksi. Tarkastelimme majakkaa mereltä käsin, sillä luodot ovat näin alkukesästä varattu hylkeille ja siellä ne nuoret vaaleat hylkeet paistattelivatkin päivää kaukaisimmalla luodolla. Kallbådanin majakka on kyllä majakoiden joukossa sen verran omalaatuinen, että mielelläni olisin osallistunut retkelle, vaikka sen ainoana kohteena olisi ollut Kallbådan!
Kallbådanin jälkeen vuorossa olikin lounastauko Sandnäsuddenissa. Lohikeitto oli vaihtunut lihakeittoon, mutta hyvin sekin teki kauppansa. Omalta osaltamme muistelimme käyneemme purjehdusvuosinamme myös täällä, joskus kauan sitten.
Kesäinen Cafe Sandis näytti lauantaina olevan suosittu paikka myös lähiseudun mökkeilijöiden keskuudessa.
Kallbådanilta lähdettyämme ohitimme myös viime aikoina jossain määrin kuuluisuutta keränneen vain naisille tarkoitetun saaren, Fjärdskärin ja rantaudumme Jussaröhön vähän ennen kolmea.
Jussarö
Jussarö osoittautuikin mielenkiintoiseksi saareksi, vaikkei siellä toimivaa majakkaa enää olekaan. Vuoksenniskan vanhan kaivoskylän hylätyt asuinrakennukset toivat mieleen Tsernobylistä näkemäni kuvat. Rakennuksissa on kuulemma sen verran reippaasti asbestia, ettei niitä ole kannattanut purkaakaan. Merenalainen kaivostoiminta ja rikastetun malmin kuljetusjärjestelmä olivat mielenkiintoisia nekin. Kuljetusjärjestelmän ja asuin- ja toimistorakennusten lisäksi näimme rikastamon ja itse kaivostornin. Läheiseltä luodolta on kuulemma ollut toinen sisäänkäytävä merenalaiseen rautakaivokseen.
Harvinainen meriotakilokki puolestaan toi mieleen vierailumme Örössä, jossa ihailimme silloin jo ylikukkineita lännen kylmänkukkia ja merikaalia.
Täällä meriotakilokit olivat vasta alullaan, mutta onneksi joukossamme oli sen verran luonto-osaajia, että muutama pieni alku löytyi.
Jussarön vanhaan majakkaan pääsimme kiipeämään ylöskin ihailemaan ympärillämme avautuvaa merimaisemaa. Kuten Rönnskäristä näimme seuraavan kohteemme, Kallbådanin, niin täältäkin näimme jo Sundharunin eli Jussarön uuden majakan, jonka kohta ohitimme merellä.
Näkyvyys oli aurinkoisena kevätpäivänä niin hyvä, että Tallinnan tuulivoimalat näkyivät horisontissa.
Päivän extreme-urheiluosion suoritimme matkalla Jussarön vanhalta majakalta etelärannan satamaan siirtyneeseen veneeseen. Laiturin käyttö olisi oikeastaan ollut kiellettyä ja kiellon tehon lisäämiseksi käynti laiturille oli estetty tukevarakenteisella aidalla. Vaihtoehtoina oli kiivetä aidan yli tai kieriä sen alta. Vähän kurjia vaihtoehtoja molemmat, laiturilla kieriminen ei varsinaisesti tehnyt vaatteista puhtaampia, mutta ei kiipeäminen tikkuisista laudoista rakennetun aidan ylikään ollut kivaa.
Sundharun
Jussarön jälkeen loput majakat ja pookit katsoimme mereltä.
Matka Längdenin majakalle olikin jo hiukan pomppuinen, mutta ei niin paljoa, että kukaan olisi voinut pahoin.
Sundharunin, eli Jussarön uuden majakan ohitimme merellä, veneen jo hienoisesti keikkuessa. Majakka oli ensimmäinen automaattikäyttöön rakennettu majakka, eli tällä luodolla ei ole yksikään majakanvartija koskaan asunut.
Segelskär ja (entinen) Storgadden
Sundharunin jälkeen vuorossa oli ensin Segelskärin pooki ja vähän ajan päästä Storgaddenin pooki. Jälkimmäisen oli talvi kuitenkin vienyt mennessään, eli sen osalta näimme luodolla vaan lyhyen jäljelle jääneen tyngän.
Längden
Punavalkoinen Längden sen sijaan oli hyvässä kunnossa.
Längdeniltä suuntasimme Barösundin kautta takaisin Inkooseen ja takaisin saarten suoraan päästyämme veneen menokin rauhoittui sen verran, että kahvi/tee ja voileivät tekivät kauppansa.
Ennen Barösundia ohitimme ison punaisen kiven – nimeltään kuulemma Viipurin kivi.
Sen kohdalta on tarinan mukaan yhtä pitkä matka niin Viipuriin kuin Tukholmaan.
Barösundissa näkyi taas paljon muutakin kesäistä elämää kuin me majakkaretkeläiset – ja mekin pääsimme taas muistelemaan käyntejämme täällä purjeveneellä.
Kevyen tuulen – ja reippaan ryhmän – ansiosta palasimme Inkooseen jo vähän ennen iltakuutta, eli yli tunnin retken ”ohjearvoa” aikaisemmin. Mutta sehän kelpasi meille, olihan Inkoosta vielä ajomatkaa kotiin ja reipas päivä raikkaassa meri-ilmassa alkoi jo alkuillasta hiukan raukaista.
Jos et vielä saanut näistä aurinkoisista merimaisemista tarpeeksesi, voit halutessasi kerrata ne lukemalla kuvauksen samaisesta retkestä muutaman vuoden takaa Kaukokaipuun matkablogista.
Retki on joinakin vuosina onnistuttu toteuttamaan jopa kahdesti kesässä, mutta esimerkiksi vuonna 2017 niin keväinen kuin syksyinen yritys peruuntui kovan tuulen takia. Tätä kirjoitettaessa mahdollisesta retkestä syksyllä 2018 ei vielä ole tietoa.
18 majakkaa, suunnilleen?
Illalla kotona piti kuitenkin vielä päivittää käytyjen majakoiden listaa ja jos oikein laskimme, niin pääsimme 18 majakkaan. Suomessa on suunnilleen 60 majakkaa, joista aika moni toki on kaukana merellä olevia pohjamajakoita, mutta jää tuossa meille vielä muutama majakka heinäkuulle – ja tuleville kesillekin.
Minunkin sydän sykkii majakoille, nyt käytynä vasta upea Bengtskär sekä ujo Marjaniemi. Ehkä tänä kesänä Isokari. Tai joku Helsingin edustan majakka.
Kiitos Tanja! Monet etenkin Etelä-Suomen majakoista ovat jos eivät nyt ihan päiväretkellä niin ainakin viikonloppuretkellä saavutettavissa, eli kivoja lähiretkikohteita kesään.
Täällä lisää majakkabongareita! Tuo retki alkoi toden teolla kiinnostaa. Pitää tutkia lisää! Tuo Porkkalan majakka on kyllä hieno!
Kiitos! Näitä retkiä on aika harvoin tarjolla, eli kannattaa seurata Majakkaseuran sivuja ja vaikka kertoa kiinnostuksestaan, niin saat varmasti tiedon seuraavasta mahdollisesta retkestä.
Minäkin olen aikoinani bongaillut noita majakoita, tosin enemmän Saaristo- ja Ahvenanmerellä. Harmillista on, että moneenkaan ei pääse sisään katsomaan eikä purjeveneellä pääse useinkaan edes rantaan. Ja tosiaan, nykyään ne alkavat olemaan miehittämättömiä.
Kiitos Terhi! Majakkaretket ovat siitä kivoja, että ne lähes aina ovat myös meriretkiä – omalla veneellä tai muulla veneellä, mutta kuitenkin.
Olipa kiva retki tuollainen. Majakkasaaria on jäänyt bongailematta, mutta tuollainen opastettu retki kiinnostaisi kyllä kovasti, kun noille suunnille päädyn. Kiitos vinkistä:)
Kiitos Heidi! Retkeä ei tosin ole tarjolla milloin vaan, eli jos siitä on todella kiinnostunut, niin melkein pitää olla valmis liikkumaan tuolle suunnalle retken aikataulun ehdoilla.