Ulan Batorin kierroksellamme kävimme myös Mongolian Kansallismuseossa.
Nämä Ulan Batorin museot ovat hiukan sekavia, sillä kaupungista löytyy National Museum of Mongolia (Kansallismuseo), Mongolian Natural History Museum (Mongolian Luonnonhistoriallinen museo) ja vielä Central Museum of Mongolian Dinosaurs (sanotaan sitä nyt vaikka dinosaurusmuseoksi).
Mongolian Kansallismuseo
Kansallismuseo kertoo Mongolian alueen ja valtion historiaa aikojen alusta nykyaikaan painottuen tietysti monella tapaa Tsingis-kaaniin, Mongolian historian suureen mieheen.
Menneet ovat menneitä, niin Tsingis-kaanin kuin Rooman ja Napoleonin valtakuntien osalta, mutta se, että nämä valtakunnat kaikki aikoinaan olivat samaa suuruusluokkaa oli kyllä ihan mielenkiintoinen fakta.
Tsingis-kaani, alkuperäiseltä nimeltään Temuzin, yhdisti 1200-luvun alussa heimosotien myötä hajanaiset mongoliheimot ja julistautui alueen valtiaaksi, Tsingis-kaaniksi. Hän aloitti laajat sotaretket ja sai haltuunsa suuria osia Euraasiasta. Hän uudisti myös lainsäädäntöä valtakunnassaan ja mursi sukulaissuhteisiin perustuneet valtarakenteet ja korvasi ne kykyihin ja saavutuksiin perustuvilla.
Suurimmillaan mongolien vallan alaisuudessa oli lähes puolet maapallon sen aikaisesta väestöstä ja laajuudeltaan vain Brittiläinen imperiumi on ollut sitä suurempi.
Tällaisena valtakunta pysyi kuitenkin kasassa vaan vajaat sata vuotta – mutta ymmärrettävästi Tsingis-kaani on edelleen mongolialaisille suuri juttu.
Muusta museon annista voisi esitellä vaikka keskiaikaisen mongolialaisen vankilan.
Jos nykyisin paheksutaan paljusellejä, niin tässä ei ollut paljuongelmaa, kun laatikossa ei ilmeisesti ollut mitään, paitsi tuo ilma-aukko.
Tsingis-kaanin aukio
Ulan Batorin keskusaukiolla vaikuttaisi olevan kaksi nimeä: Tsingis-kaanin aukio tai Sukhbaatar Square. Aukion reunalla olevan hallintorakennuksen edustalla on mahtavankokoinen istuvaa Tsingis-kaania esittävä patsas, jonka edustalla isommat ja pienemmät paikalliset ryhmät näyttivät mielellään itseään kuvauttavan.
Aukio keskellä oleva ratsastajapatsas sen sijaan esittää Sukhbaataria, 1920-luvun vallankumousjohtajaa, jolle todellinen valta Bogd Khanilta siirtyi jo ennen hänen kuolemaansa.
Menneet johtajatkin ovat menneitä, vaikka heidän patsaansa vielä kaupungin keskustaa hallitsevatkin – meidän vieraillessamme aukiolla paikallisia kiinnosti enemmän kansallinen verenluovutuspäivä siihen liittyvine tapahtumineen.
Tsingis-kaanin patsas
Tereljistä palatessamme poikkesimme hienoisessa kesäsateessa katsomassa vielä yhtä Tsingis-kaanin ilmentymää, eli 40 metriä korkeaa ratsastajapatsasta Tuul-joen rannalla noin 50 km etäisyydellä Ulan Batorista.
Tämä ratsastajapatsas on vasta kymmenen vuotta vanha ja alueelle ollaan ”kokoamassa” myös Tsingis-kaanin joukkoja lukuisten ratsastajapatsaiden muodossa. Nyt näitä patsaita oli vasta kymmenkunta, mutta lisää on tulossa. Halutessaan voi, olisiko ollut 5000 dollarilla, saada alueelle ratsastajapatsaan, jolla on lahjoittajan kasvot, mutta jätimme tämän mahtavan tarjouksen nyt ainakin toistaiseksi väliin.
Ratsastajapatsaan alla olevassa rakennuksessa oli myös ihan kelvollinen museo, jossa esiteltiin Tsingis-kaanin perhettä ja sukulaisia.
Ratsastajapatsaaseen pääsee nousemaan hissillä (jos se toimii) tai portaita pitkin aivan Tsingis-kaanin syliin ja paitsi patsasta lähietäisyydeltä, niin näkeehän sieltä myös patsasta ympäröivää laaksoa.
Legendan mukaan Tsingis-kaani löysi tässä paikassa kultaisen raipan – pitäähän sitä jokin syy olla, että miksi patsas on täällä, melko lailla keskellä ei mitään. Patsas katsoo itään, suuntaan, jossa Tsingis-kaani syntyi.
Tsingis-kaanin jäljissä maata voisi kiertää vielä enemmänkin: tarjolla olisi ainakin Tsingis-kaanin mausoleumi, joka tosin on Kiinan puolella. Ehei, nyt ollaan Mongoliassa. Eikä Tsingis-kaania mausoleumiin ole haudattu, kunhan on 1900-luvulla rakennettu muistomerkki, sekin.
Tai Silkkitien varrella sijainnut Tsingis-kaanin valtakunnan pääkaupunki, Karakorum, joka autioitui kiinalaisten valloitusretken jäljiltä 1300-luvun lopulla. 5 tuntia autossa Ulan Batorista – ehei, ei tämäkään. Ei vaikka alue onkin Unescon maailmanperintökohde.
Ja tokihan sitä voisi pistäytyä Burkhan Khaldunin alueella paikassa, jossa Tsingis-kaani syntyi ja jonne hän saattaa olla haudattu, joskaan varsinaisesta haudasta ei ole tarkkaa tietoa. Vuoristoiselle alueella pääsisi käymään useamman päivän kestävällä retkellä, josta osa toteutetaan ratsain. Ehkä ei siis kuitenkaan, vaikka alue Unescon maailmanperintömaisemaa onkin.
Dinosaurus-museo
Tereljin retken jälkeen palasimme Premium -hotelliin Ulan Batorissa, sen verran aikaisin, että vaikka lentomme Moskovaan lähtikin aikaisin aamulla, niin emme malttaneet vielä jäädä hotellille. Noista aluksi mainitsemistani museoista dinosaurusmuseo oli jäänyt minua sen verran kiinnostamaan, että valitsimme kohteeksi sen.
Dinosauruksiakin löytyy Ulan Batorista ilmeisesti kahdestakin museosta, isommasta Luonnonhistoriallisesta museosta ja tästä pienemmästä Dinosaurusmuseosta, johon me päädyimme.
Dinosauruksiahan on aikoinaan kuljeskellut ilmeisesti laumoittain nykyisellä Gobin aavikolla – siksi siis dinosaurukset ovat jotenkin se juttu Mongolian museoissa.
Tämän pienen museon aarre on Mongoliasta aikoinaan Yhdysvaltoihin viety Tarbosaurus bataarin luuranko, jonka Mongolia vaati palautettavaksi itselleen ja voittikin sitten oikeusjutun aiheesta.
Tiedä sitten olisiko isommassa Luonnonhistoriallisessa museossa ollut enemmänkin dinosaurusmateriaalia näytillä, mutta tyydyimme nyt tällä kertaa tähän, dino mikä dino.
Tämää postaus sai mulle korvamadon, päässä soi nyt Frederikin Tsingis-kan, voi ei! En tiennytkään, että hänen hallitsemansa alue on ollut noin suuri.
Kiitos Anita! Niin joo, itsekin olen joskus moisen varmasti kuullut, vaikkei se nyt tämän matkan tiimoilta meillä erityisesti olekaan soinut eikä ollut mielessä :-)
Juuri edellisen tapaan aloin pohtimaan laulun sanoja. Minkälainen onkaan ollut tuo valloittaja! Ylpeyttä tuntevatvarmaan mongolialaisset on tästä herrasta. Mongolia ei ole niin suosittu mutta sillä on varmasti oma mielenkiintoinen historia ja eksotiikkaa tuo se, että se on tuolla jossain!
Kiitos kommentistasi! Ainakin tuo väittämä, että kautta tunnetun historian vain Brittiläinen imperiumi on laajemmalle levinnyt, on aika vaikuttava, siis kertoen muinaisen Mongolian suuruudesta.
Ja iso osa aasialaisista on Tsingis-kanin jälkeläisiä. Erään lähteen mukaan maailmassa on 16 miljoonaa hänen jälkeläistään.. Aika jännä fakta. Ja mielenkiintoinen juttu tämä blogipostaus.
Kiitos Tanja! Tuottoisa mies siis :-) Ehkei siis ole syyttä jäänyt historiaan.
Olisi se nyt ollut komeana olla ratsastajapatsaana Tsingis-kaanin joukoissa – ja ihan puoli-ilmaiseksi.
Rupesin tässä mietiskelemään, että kun juuri kävin Ontario-museossa ja siellä oli runsaastikin noita dinosauruksia niin mistäköhän ne oli löydetty ja sinne tuotu.
Kiitos Terhi! Aika jännä oikeudenkäynnin aihe dinosauruksen luutkin, mutta miksei sitten kansa puolustaisi oikeuttaan niihin siinä missä maailmassa on käyty oikeutta mm. taiteesta natsien takavarikkojen jäljiltä.
Mielenkiintoinen postaus Tsingis-kanista. Mongolia ja sen historia kyllä kiinnostaa kovastikin joten tuolla olisi kyllä taatusti itsellekin paljon mielenkiintoista tutkittavaa!
Kiitos Outi! Aikamoinen mies hän tuo tuntuu olleen :-)