Tänään 15.5.2012 oli maailman valokuvauspäivä – ideana kuvata maailmaa laajalti juuri tänään. Minäkin innostuin sitten kuvaamaan arjessa – mikä kuitenkin on hiukan harvinaisempaa kuin kuvata lomamatkoilla tai juhlissa.

Latasin “sallitut” 10 kuvaa yhteiseen valokuvavarastoon. Ja oheisena myös otos päivän kuvista Picasassa.

Sarjassamme erilaisia sosiaalisia medioita, joita on ollut tarjolla tämän blogin elinkaaren aikana ja joista osaa olen kokeillut hetken aikaa, osaa jäänyt toistaiseksi käyttämään, uusimpana kokeiluna olen viime päivinä kevyesti tutustunut Pinterestiin.
Pinterestin ideana on kertoa asioita kuvilla. Voit perustaa tauluja, joihin voit sitten Pinterestistä tai muualta netistä tai kiinnittää (Pin) kuvia. Kokeilin tätä perustamalla taulun Travel Bucket List, johon sitten keräsin kuvalliseen muotoon minulla jo olleen listan kohteista, jonne vielä haluaisin joskus matkustaa – aika pitkä lista, tai Pinterestin käsitteillä, aika monta kuvaa, vielä yli 100 maan jälkeenkin

Pinterest toimii kuten Twitter siinä mielessä, että voit katsoa kenen tahansa kuvia, eli se ei perustu Facebookin tai Google+:n tavoin kaveriajatteluun, eli tässä linkki Pinterest Travel Bucket List “tauluuni”, ole hyvä!

Tutustuttuani TCC:n (Travelers’ Century Club) maalistaan, jota päädyimme käyttämään maapisteiden laskemiseen luin klubin sivuilta myös klubitapaamisista, joita USA:ssa järjestettäneen eri puolella liittovaltiota lähes viikottain jossain päin. Sittemmin löysin suomalaisen sovelluksen tällaisesta klubista: Maailmanmatkaajat, joka tapaa joka kuukauden ensimmäinen perjantai 17:30 alkaen Hotel Arthurin ravintolassa.

Erityisesti Pohjois-Korean kokemukset kiinnostivat kaikkia.

Kun syksyllä nuo 100 maata tulivat minullakin täyteen, niin suunnittelin käyväni ainakin kerran tuolla katsomassa ja suunnistimmekin sinne jo tammikuussa, mutta loppiaisen takia tilaisuus olikin toisessa paikassa emmekä löytäneet kokousta ja sitten erilaisista syistä kuluikin toukokuuhun asti ennen kuin pääsimme paikalle viime perjantaina.

Paikalla oli tusinan verran ihmisiä, muutamia myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta – ehkä senkin houkuttelemana, että tällä kertaa keskusteltiin kesällä Venäjälle, Mongolian rajaseuduille tehtävästä klubimatkastakin (emme suunnittele lähtevämme!). Tulevan klubimatkan lisäksi jäsenet kertoivat äskettäin tekemistä matkoistaan mm. Valko-Venäjälle, Pohjois-Koreaan, Pakistaniin, Karibialle ja Intiaan.

Useimmat klubilaiset taitavat kerätä maita Most Travellelled People -listan mukaan, jossa (tällä hetkellä) kohteita on 872. Tällä listalla korkeimmalla olevat suomalaiset, Veikko Huhtala ja Oili Liutu olivat tapaamisessa mukana, samoin Merja Lunkka, joka hienoisesti ohjasi käytävää keskustelua. Keskustelu kävi ihan vilkkaasti ja monella oli myös mukana valokuvi matkoiltaan. Erityisesti Pohjois-Korean kokemukset kiinnostivat kaikkia.

Klubilla on pienimuotoiset nettisivut ja mm. Veikon ja Oilin matkoista on kirjoitettu mm. Expatrium -lehdessä, Studio 55:n nettisivuilla ja Helsingin Sanomissa.

Kesäkuussa sitten taas seuraavaan klubitapaamiseen – tai ehkä vasta seuraavien matkojen jälkeen heinäkuussa, tai alkusyksystä, klubin Venäjän matkan jälkeen.

Sain äskettäin luettua parikin matkailua vähän eri laidoilta käsittelevää kirjaa: Merja Mähkän kirjan Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois – 543 päivän reppumatka ja Helena Balashin Eläkepäivät ulkomailla.

Edellinen kuvaa matkustustapaa, jota en ole koskaan harrastanut – ja tuskin tulen enää harrastamaankaan. Rinkan kanssa kulkeminen ja hostelleissa majoittuminen ei taida ihan olla minun juttuni. Mutta kiersi maailmaa sitten tavalla tai toisella, niin samat ne nähtävyydet tuntuvat olevan – kovasti olivat tutun tuntuisia Merjan kuvaukset vaikka Chobesta, Galapagos-saarilta tai kommentit siitä, että Kolumbiasta ei maanteitse pääse Panamaan, kun sillä välillä Trans-American highwaysta puuttuu pätkä. Tosin Merja vietti ison osan 1,5 vuodesta Aasiassa, jossa me olemme käyneet vähemmän ja vaikka Balille ehkä vielä joskus lähtisimmekin, niin taidamme päätyä tekemään jotain muuta kuin surffaamaan. Machu Picchukin voisi olla vielä jonkun tulevan matkan kohde. Mutta siis ehkä hiukan toisin kuin busseilla yön selässä Bolivian ja Perun rajaseuduilla. Merjan tekstiä oli ihan mukava lukea, mutta ihan kaikkea en olisi halunnut todellakaan kokea itse! Merja Mähkä kirjoitti matkansa aikana myös blogia – Sata maata – vaikka tähän 1,5 vuoden reissuun sitten lopulta sisältyikin “vain” 35 maata.

Eläkepäivät ulkomailla -kirjaan innostuin jonkun aikakauslehden suosituksesta. Mutta itse kirja ei ollut kovin innostava – jos oikeasti asia olisi ajankohtainen, niin ehkä kirja osoittautuisi hyödylliseksi, mutta nyt se tuntui pykälä- ja lomakeluettelolta ja sitten toisaalta melko itsestään selvien asioiden toistamiselta, kuten esimerkiksi, ettei ehkä kannata suoraan ostaa asuntoa mistään eikä ainakaan tutustumatta siihen ja ympäristöön oikeasti eikä vain netissä. Ja jos vaikka minulla vähän ajatuksia yksittäisiä matkoja hiukan pitemmän ajan viettämisestä ulkomailla jossain vaiheessa olisikin, niin toistaiseksi ainakin nuo ajatukset ovat jääneet alle sen 183 päivän, joten asia, tuon kirjankin mukaan, olisi melko yksinkertainen kuvio. Ja asuntokin olisi varmasti vuokra-sellainen!

Näihin matka-aiheisiin kirjoihin liittyen vielä kommentti suomenkielisen kirjallisuuden e-kirjatarjonnasta – kumpaakaan ei löydy e-kirjana, vaikka erityisesti vaikka Merja Mähkän kirja olisi mukavaa luettavaa matkallakin, mutta mieluiten ilman fyysisen kirjan mukana kantamista!

Toissakeväisen espanjanopiskelun innoittamana osallistuimme (myös toissakeväänä) espanjalaisen ruuan kurssille ja sen innoittamana teimme kotona viime vappuna espanjalaisia churroja. Silloin ne onnistuivat lähes samaan tapaan kuin ruokakurssilla. Tänä vuonna ajattelimme taas tehdä niitä, kun emme tippaleipienkään ystäviä ole, mutta tällä kertaa jotain meni taikinan teossa pieleen, kun eivät suostuneet paistettaessa muotoutumaan tuollaisiksi tangoiksi (katso kuva vasemmalla) mitenkään. Lopulta kun lisäsin taikinaan vähän jauhoja, niin sain sen edes jotenkin paistettua, mutta lopputulos näyttää enemmänkin kasalta minimunkkeja kuin churroilta!

Oheisena vielä resepti, joilla itsekin niitä voi yrittää, samaisella reseptillä olemme siis kerran onnistuneet ja kerran epäonnistuneet …

Mutta – joka tapauksessa – Iloista Vappua!

P.S. Jos kuvaa katsoo tarkkaan, niin saattaa huomata, että minulla on musta silmä. Tätä en kuitenkaan hankkinut Hullujen Päivien tiimellyksessä vaan törmätessäni Audini oveen hämärässä paikoitushallissa viikko sitten. Vaarallisia nämä autot, joissa ovien ikkunoiden ympärillä ei ole karmeja, jotka näkyisivät pimeämmässä ja ahtaammassakin!