Ystävänpäivänä 2010

1973 Margate

Englantilainen ystäväni vuosien takaa kuoli viikko sitten.

Päädyimme ystäviksi 60-luvun loppupuolella, kun koulussa kirjeenvaihtoystävien osoitteita jaettaessa ”saimme toisemme”, koska meillä molemmilla oli silloin lemmikkinä hamsteri.
Ensimmäisen kerran tapasimme kesällä 1973 ollessani kielikurssilla Hastingissä.

Sen jälkeen taisi mennä taas monta vuotta pelkän kirjeenvaihdon varassa, mutta 80- ja 90-luvuilla kävin työmatkoilla Englannissa n. 10 kertaa ja useimmiten onnistuin tapaamaan myös Chrisin. Söimme ravintoloissa, joihin turistina en välttämättä olisi arvannut edes mennä sisään, mutta jotka olivat todella hyviä. Yövyin jonkun kerran hänen luonaan Lontoossa ja myöhemmin hänen muutettua Oxfordin lähelle maalle, myös siellä, pienessä viehättävässä talossa, tehden tuttavuutta myös hänen kissojensa kanssa. Tapasimme toistemme puolisot. Kävimme baletissa. Kolusimme Covent Gardenin kirpputoreja ja seurasimme katuteatteriesityksiä.
Chris tutustutti minut Leedsin linnaan, jossa myöhemmin kävin myös veljenpoikani Jussin kanssa. Joitakin vuosia sitten vietimme pääsiäisen yhdessä Cornwallissa asuen Pendeenin majakalla – idea majakalla asumiseen tuli Chrisiltä – ja kokemus oli ainutlaatuinen!

Kesällä 1993 Chris vieraili Suomessa. Viikon aikana hän ehti nähdä silloisen kesäpaikkamme Paraisilla, kesäisen Turun, Helsingin ja Porvoon. Vuonna 1993 kännyköitä ei (yleisesti ainakaan) vielä ollut ja yhtenä (jälkeenpäin) hauskana kommelluksena tuolta vierailulta on jäänyt mieleen, miten treffimme Helsingissä menivät pieleen, kun minä odotin häntä Taideteollisuusmuseon edessä ja hän odotti minua Rakennustaiteen museon edessä! Chris piti suomalaisesta muotoilusta, esimerkiksi Arabian Teema-astioista, joita hän osti täältä vuonna 1993 ja joita vein hänelle jonkun kerran myöhemminkin.

Elokuussa 2008 Chris kertoi sairastuneensa syöpään, joka kuitenkin silloin saatiin hoidettua ja hän pystyi palaamaan töihin. Keväällä 2009 tapasin ystäväni viimeisen kerran – matkustimme maaliskuussa Lontooseen osittain juuri tapaamaan Chrisiä, sairastuminen muistutti minua siitä, että joku näistä tapaamisista voi olla viimeinen – ja niin sitten kävikin. Syöpä uusiutui myöhemmin vuonna 2009 ja viimeisen, hyvin väsyneen oloisen, mailin Chrisiltä sain joulukuun alussa 2009. Sen jälkeiset kuukaudet hän viettikin sitten jo saattohoitokodissa.

Välimatkasta huolimatta Chris oli minulle oikeasti läheinen. Vuosien mittaan jaoimme kirjeissämme paljon asioita – joskus ehkä tuli kerrottua puolin ja toisin kirjeissä asioita enemmänkin kuin mitä lähellä oleville ystäville tuli kerrottua. Tiesimme paljon toistemme ystävistä ja perheistä. Tutuistuimme toistemme kotimaihin. Jopa jossain määrin toistemme ammatteihin, vaikka samanlaisesta alusta, hamstereista, lähtien päädyimme kovin erilaisiin tehtäviin, minä konsultiksi IT-alalle ja Chris ison sairaalan ylihoitajaksi.

Viestin Chrisin kuolemasta sain hänen puolisoltaan maanantai-iltana ja sittemmin huomaan ajattelevani häntä moneen otteeseen. Tänä iltana kävin läpi valokuvavarastojani ja oheisena vuosien varrelta koottu pieni kokoelma yhteisistä hetkistämme. Chrisiä ajatellen …

Chris
Klikkaa tästä tai kuvasta katsoaksesi kuvia yhteisistä hetkistämme
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *