Brittiläiset Neitsytsaaret (ja Antigua) 2001

Helmikuussa 2001 kokeilimme ensimmäisen kerran purjehtimista lämpimillä vesillä. Paikaksi valikoitui Brittiläiset Neitsytsaaret ja venevuokraamoksi siellä Moorings, joka tarjosi viikon kestävän flotillan. Karibialla eskaaderia kutsutaan flotillaksi, mutta sama asia, joukko veneitä kulkee saman reitin siten, että päivämatkat kukin purjehtii itsekseen, mutta kohteet ovat samat ja illat/aamut voi viettää porukassa. Mooringsin puolesta flotillalla oli johtovene, jonka miehistö tunsi reitin ja joka auttoi joskus rantautumisissa, mm. sukeltamalla pohjaan tarkastakseen, että ankkuri on kunnolla kiinni ja järjesti pientä iltaohjelmaa.
Veneeksi valitsimme 33-jalkaisen veneen, ajatuksena, että kun Suomessa silloin purjehdimme sen kokoisella veneellä, niin selviäisimme Karibiallakin sen käsittelystä.

Matkaan lähtivät kapteeni Lasse, Pirkko ja jollakapteeniksi nimetty Satu, tuolloin 12v. Jollakapteeni oli tarpeen, sillä Tortolaa (Mooringsin satama, josta lähdettiin ja johon palattiin) lukuunottamatta kaikki yöpymiset tapahtuivat ankkurissa/poijussa.

Tortolaan matkasimme Lontoon ja Antiguan kautta. Antigualla vietimme päivän Karibiaan (ja aikaeroon) totuttautuen ennen jatkolentoa St. Maartenin kautta Tortolaan.

Tortolasta Tortolaan

Lähtö purjehtimaan Tortolasta heti saapumispäivän illansuussa oli melkein raju – veneessä ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen ja ensimmäinen legi tiukkaan 8-10 m/s vastatuuleen – mutta selvittiin siitäkin. (Muuten tuulet matkalla vaihtelivat ehkä 5 – 12 m/s välillä ja tuuli puhalsi yötä päivää Atlantilta, mikä oli oikeastaan hyvä, tuuletus siis pelasi veneessä lämpiminä öinä.)

Reitti (ks. kuvaa) kiersi Brittiläiset Neitsytsaaret seuraavaan tapaan: Road Town (Tortola) – Trellis Bay (Beef Island) – The Bath – Virgin Gorda – Anegada – (Sandy Cay) – Jost Van Dyke – Cane Garden Bay – (White Bay) – Norman Island – Road Town. Amerikan puoleiset Neitsytsaaret (St John) ohitimme, mutta emme rantautuneet sille puolelle lainkaan. Purjehtiminen Karibialla oli helpohkoa – rantautumiset ankkuriin tai poijuihin ja tuulet, vaikka olivatkin kohtalaisia, niin ennustettavia, suunta pysyi jokseenkin samana koko viikon. Myöskään kareja tai merimerkkejä ei liiemmälti ollut, mitä nyt Anegadalle mentäessä piti muutama väylämerkki osata ohittaa oikealta puolelta ja joissain paikoissa piti rantautuessa tähyillä reittiä korallien välistä. Kirkkaassa vedessä sekin oli melko helppoa -jos selviää Saaristomerestä tai Hangosta, niin selviää näistäkin! Englanninkielistä venesanastoa opiskelimme jonkin verran.
Reittikartta

Iltaisin ruokailtiin usein rannalla olevissa ravintoloissa (vaikka Karibian hintataso olikin ainakin tuolloin kova) ja päivällä syötiin veneellä. Moorings tarjosi palveluna veneen jääkaapin ja kaappien täyttämisen toiveiden mukaisella ruualla viikoksi – eli veneelle saavuttaessa pääsimme lähtemään melkein heti, ei tarvinnut ensin käydä viikon ruokaostoksilla. Kätevää sikälikin, että Road Townin ulkopuolella kauppojen valikoimat olivat pienet.

Viikon flotillassa kulkemisen jälkeen jäimme Karibialle vielä vajaaksi viikoksi. Purjehdimme itseksemme lyhyempiä matkoja, samoihin kohteisiin ja joihinkin muihinkin (esimerkiksi snorklaamaan The Indians –saarten vesille). Road Town tarjosi pienessä määrin shoppailuakin.

Paluumme oli taas Antiguan kautta Lontooseen, jossa oli sen verran pitkä tauko, että kävimme Sadun kanssa katsastamassa lyhyesti Oxford Streetin Lassen jäädessä kentälle käsimatkatavaroidemme kanssa.

BVI
Klikkaa tästä tai kuvasta purjehdusmatkamme kuviin
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *