Isäni työskenteli Portugalissa 1970-luvulla konsultoiden mm. Lisnaven Setenaven telakan perustamista. Konsultointisopimukseen sisältyi käsittääkseni tietty määrä matkoja kotiin, Turkuun, kuukaudessa, mutta joitakin näistä matkoista käytettiin niin päin, että minä, vanhimpana lapsena, kävin isän luona Portugalissa.
Isä asui Cascaissa, mutta kävi myös silloin kun olin Portugalissa, useimpina päivinä, telakalla, joten matkustimme aamulla yhdessä Lissaboniin, josta isä sitten otti lautan Lisnaven alueelle ja minä jäin tutustumaan kaupunkiin – tai kävin eläintarhassa kuvaamassa eläimiä, kamera oli matkassa jo tuolloin.
Lisäksi toki kävimme yhdessä Lissabonin nähtävyyksiä katselemassa, merenkulkumuseossa, merenkulun muistomerkillä, Kristus-patsaalla, lähikylissä Estorilissa ja Sintrassa ja Euroopan läntisimmällä niemellä, Capo da Rocalla.
Matka Lissaboniin taisi olla ensimmäinen matkani niin etelään, että teiden varsilla kasvoi palmuja ja isän talon puutarhassa banaaneja – ehkä näistä muistoista on jäänyt elämään lähes jokaiseen matkaan liittyvä ”bongaus” että missä täällä on palmut?
Isän oleskelu Portugalissa päättyi sitten viimeistenkin matkojen osalta Portugalin vallankumoukseen 1974. Talo Cascaissa oli vuokralla, joten siitäkään ei muodostunut ongelmaa – siinä missä isän joidenkin ruotsalaisten ystävien osalta, jotka olivat asettuneet Portugaliin pysyvämmin ja päättivät sitten kuitenkin vallankumouksen jälkeen lähteä maasta – talo taisi jäädä sinne lähes sellaisenaan.