Matkamme Ranskan osuus alkaa olla lopuillaan – illalla lähdemme lautalla St Malosta St Helieriin, Jerseyn saarella.
Bretagneen tutustumisen aloitimme Brestistä, josta meitä oli evästetty, että ”siinä on oma mielenkiintonsa, vaikka se onkin ruma” – ja ehkä juuri näin olikin. Sataman yli johtavat korkeat sillat, kuten kai iso osa muutakin kaupunkia, oli rakennettu sodan jälkeen uudelleen – ei mitään vanhan kaupungin charmia.
Brestistä vuokrasimme auton ja kiertelimme hiukan siitä etelään Crozonin niemimaalla: Pointe de Penhirissä katsoimme Atlantin aaltojen murtumista jylhiin rantakallioihin ja Camaret-sur-Mer tarjosi jo idyllisen rantakaupungin miljöön (ja rantaravintolan). Pienvenesatamia tuntuu olevan joka kylässä – katsastimme mm. Morlaixin ja Trebeurdenin matkalla Manoir de Kergrechin kartanohotelliin. Viimeistään tässä vaiheessa totesimme, että ilman navigaattoria tätä matkaa ei kyllä olisi tehty – tie kartanohotelliin oli kapea ja mutkainen ja viitat harvassa. Kartanohotellista kävimme illallisella Treguierin kylässä (idyllisiä maisemia, pienvenesatama, iso vuorovesivaihtelu – siis kuten kaikissa muissakin rannan kylissä!).
Plougrescantista jatkoimme sitten Le Mont Saint Michelille, turisteja kuin kärpäsiä keräävä linnasaari rannikolla hiukan jo Normandian puolella. Ja sieltä sitten palasimme hiukan länteen, ensin lounaalle Cancalen kylään (rantaa, veneitä, vuorovettä) ja sitten St Maloon, jossa luovuimme vuokra-autosta – mutta ennen sen luovuttamista ehdimme kuitenkin kokeilla ajamista ”intra-muros” – vanhan kaupungin kapeilla, enimmäkseen yksisuuntaisilla, kujilla, sen verran, että veimme tavaramme hotellille.
St Malossa sääkin alkoi hiukan suosia meitä – lauantaina muureilla kävellessä ja rannalla istuessamme aurinko lämmitti jo mukavasti. Illalla kävelimme Fort National -linnakkeelle, klo 19 sinne saattoi kävellä meren pohjaa pitkin, klo 12 kaupungin ja pienen linnakesaaren välillä meren korkeus oli n. 10 metriä!
