Aihearkisto: Aasia

Madrid Hampuri

Matkavuosi 2017 – 6+3 uutta maata/aluetta

Mitä enemmän olemme matkustaneet, sitä kauempana ovat kohteet, joissa emme vielä ole käyneet. Vuodenvaihteessa olemme lähdössä Tunisiaan ja sen jälkeen lähimmät uudet maat ovatkin niinkin kaukaisia kuin Turkmenistania ja Tadzikistan.

Uusia maita ja alueita

Marokko Matkavuosi 2017
Auringonnousu Marrakeshissa ja auringonlasku Casablancassa

Vuoden 2017 uudet maamme olivat:

Vuoden päämatkamme Alaskaan, Kanadan Vancouveriin ja Havaijille, toi meille kaksi kaksi uutta Travelers’ Century Clubin aluetta. Niin Alaska kuin Havaijikin ovat TCC:n sääntöjen mukaan omia alueitaan, sillä ne sijaitsevat erotettuna/kaukana muusta liittovaltiosta ja kummallakin alueella on yli 100 000 asukasta.
Tammikuussa poikkesimme Espanjasta myös Ceutassa, joten uusia TCC-pisteitä kertyi tälle vuodelle yhteensä kolme.

This is Alaska! ketchikan Matkavuosi 2017
Ketchikan, Alaska
Waikiki Beach
Waikiki Beach, Havaiji
Ceuta
Ceuta, Espanja

Alaskan myötä saimme Pohjois-Amerikan ”valmiiksi” TCC-aluetasolla ja Libanonin myötä Lähi-idän sodassa olevia maita lukuunottamatta.

Vuoden huiput

Vuoden huiput olivat Bhutan ja Saudi-Arabia. Ihan erilaisia, mutta kummatkin niin omaleimaisia maita, että ne yllättivät näiden matkojen jokaisena päivänä.

Bhutan Nepal
Bhutan: paikallisia ja turisteja – Nepal: Kathmandun kaduilla
Saudi-Arabia
Kameleita Riadin lähellä ja rapu Punaisenmeren rannalla Jeddassa

Eurooppaa kertaamassa

Matkailun vuosirytmimme on nyttemmin muodostunut enimmäkseen sellaiseksi, että kaukomatkat tehdään talvikaudella, keväällä ja syksyllä käydään Euroopassa ja kesällä pitäydymme enimmäkseen Pohjoismaissa.

Viime vuonna teimme kyllä tästä poikkeuksen viettämällä ison osan tammikuuta Portugalin ja Espanjan etelärannikoilla, mutta niinpä niistä viikoista jäikin melko viileät muistot, etenkin vuokraamiemme huoneistojen osalta.

Tavira Portugali
Rannalla Taviran lähistöllä Portugalissa

Keväällä kertasimme muutaman Euroopan kaupungin: Madridin ja Hampurin.
Etenkin Hampuri oli muuttunut aika paljon 30 vuodessa.
(Tämän jutun otsikkokuvan ”katutaidekuvat” ovat näistä kaupungeista.)

Suomi-retkemme suuntautui länsirannikon majakoille, Ouluun ja muutamaan kotimaan Unescon maailmanperintökohteeseen Sisä-Suomessakin.

Kesäpeitot
Kesäretkelle hankitut uudet kesäpeitot

Elokuussa kävimme myös kertaamassa Gotlantia, taisi olla kuudes kerta kyseisellä saarella ja voisin hyvin kuvitella palaavani sinne vieläkin.
Myös Tallinna kaipasi kertausta/päivitystä ja senkin teimme elokuussa.

Gnisvärd Gotland
Gnisvärd, Gotlanti
Lennusadam
Lennusadam Tallinna

Lyhyempiä kotimaan matkoja teimme kesällä Suomi 100 -hengessä Nauvoon, Tammisaareen ja Hankoon, Tampereelle ja Mänttään ja Naantaliin ja Turkuun tuon pitemmän Ouluun asti ulottuneen kierroksen lisäksi.

Luotsien matkassa tehty retki Utöhön muistui elävästi mieleemme seuratessamme ikäviä uutisia luotsiveneen kaatumisesta.

Maa- ja aluesaldot vuodenvaihteessa

Maasaldomme nousee tänä vuonna Tunisian myötä lukuun 116/118, eli olemme karkeasti laskien nähneet vajaat 60 prosenttia maailmasta.
Travelers’ Century Clubin alueita kasassa on Tunisian jälkeen 167/171, mikä tällä tarkemmalla jaolla on vain runsas 50% maailmasta.

Vuonna 2018 uusien maiden ja alueiden kertyminen hidastunee entuudestaan, jos emme sitten päädy jo ensi vuonna lähtemään Etelä-Karibian risteilylle. Jos pitäisi veikata, niin veikkaisin 3 uutta maata tulevalle vuodelle.

Muita lukuja

  • 106 yötä nukuimme jossain muualla kuin kotona
  • 91 890 kilometriä (tai 57 088 mailia) matkustimme lentäen
    • pisin lentomme oli Seattlesta Lontooseen (7 766 km)
    • lyhyin lentomme oli Arlandasta Turkuun (261 km)
  • harrastuksemme maksoi vuodessa n. 38 kEur (kahdelta)

Matkakohtaiset kustannuserittelyt olemme julkaiseet vuoden mittaan.
Aloitimme kustannusten jakamisen avoimesti jo useita vuosia sitten ja erityisesti tämän vuoden mittaan tapa on levinnyt moneen muuhunkin matkablogiin.
Kuluneen vuoden kustannukset olivat poikkeuksellisen korkeat, kahtena edellisenä vuotena luku oli kumpanakin vuonna 26 kEUR.
Tämä matka -blogi kokosi äskettäin matkailun vuosikustannuksiaan useammaltakin vuodelta.

Viime vuoden yhteenvedostamme löydät halutessasi ainakin osan näistä samoista ”tunnusluvuista” – niin lentomaileja kuin yöpymisiä tuli tänä vuonna melkein tuplasti enemmän. Matkavuoden 2018 suunnittelua olemme vasta aloitelleet, mutta uskaltaisin väittää, että lentomaileja ei tule ainakaan tätä enempää, sillä Havaijia kaukaisempia kohteita on vaikea löytää ja emmeköhän tulevanakin vuonna rajaa varsinaiset kaukomatkat muutamaan reissuun.

Pigeon’s Rock at sunset in Beirut
Auringonlasku Beirutissa
Kathmandu feature

Kathmandu vuonna 2017

Kaoottinen, ruuhkainen Kathmandu. Laakson ikiaikaisista kuningaskunnista pienemmät, Bhaktapur ja Patan, tuntuivat helpommin lähestyttäviltä kuin pääkaupunki ja siksi matkajutut niistäkin syntyivät helpommin.

Mutta kiertelimme me toki Kathmanduakin.

Boudhanathin Stupa

Boudhanathin valtava Stupa sijaitsi kävelyetäisyydellä Hyatt Regency -hotelliltamme. Kävelyetäisyys ja heti saapumispäivänä sinne tekemämme retki tarjosikin ripeän johdannon elämään Nepalin pääkaupungissa. Kadut olivat pölyisiä ja rakennus- tai korjaustöitä oli meneillään ainakin joka sadannen metrin kohdalla: luultavasti sekä maanjäristyksen jäljiltä että vaan siksi, että täälläkin pääkaupunki vetää väkeä muualta ja uusia tiloja tarvitaan.

Kathmandu katunäkymiä Kathmandu katunäkymiä Kathmandu katunäkymiä

Boudnanathin stupasta voisi vähintäänkin sanoa, että se on iso, liiottelematta. Täällä opimme myös perusasiat temppelivierailuista Nepalissa (ja Bhutanissa) sikäli kun kyse on buddhalaisista temppeleistä. Kuten esimerkiksi, että kiertosuunta on myötäpäivään. Tutustuimme myös rukousmyllyihin, joita eri kokoisina löytyy lähes kaikkialta ja opimme mielenkiintoisia numeroita, kuten 108, jolla on ilmeisesti merkityksensä niin buddhalaisuudessa kuin hindulaisuudessa (ainakin). Stupan yhdellä reunalla ihmiset ”voimistelivat” pienillä matoilla, kumartuen maahan ja nousten taas ylös, kuulemma 108 kertaa, eli siinä missä Espoossa käydään kuntosalilla, niin Kathmandussa käydään vaikka tällä stupalla: hoituu uskonto ja jumppa samalla kertaa.

Kathmandu Boudhanathin Stupa Kathmandu Boudhanathin Stupa Kathmandu Boudhanathin Stupa

Kathmandu Boudhanathin Stupa
(Kuva: Raffaello Tesi)

Kathmandu Boudhanathin Stupa

Kuten kovin monet rakennukset Kathmandussa, myös tämä stupa vaurioitui maanjäristyksessä, mutta tämä oli ehditty jo korjata ennen vierailuamme.

Kathmandu Boudhanathin Stupa

Stupan ympärillä pääsimme tutustumaan, kuten kirkkojen liepeillä yleensäkin, ensimmäisen kerran kattavaan valikoimaan turistimyymälöitä: perinteisiä maalauksia, lämpimiä pipoja ja käsineitä vaelluksille lähteville ja kaikkea siltä väliltä.

Kathmandu Boudhanathin Stupa Matkamuistoja Kathmandu Boudhanathin Stupan Stupa Matkamuistoja Kathmandu Boudhanathin Stupa Matkamuistoja Kathmandu Boudhanathin Stupa

Kathmandun Durbar-aukio

Seuraavana päivänä tutustuimme Durbar-aukioon: näimme maanjäristyksessä kärsineen vanhan kuninkaan palatsin, kävimme katsomassa lapsijumalatarta, joka näyttäytyi myös meille hetkeksi, näimme enemmän kyyhkysiä kuin missään ehkä koskaan, mukaanlukien Saint Marcon aukio Venetsiassa ja näimme rivin nyttemmin tasavallaksi muuttuneen Nepalin kuninkaallisten kuvia vuosisatojen ajalta.

Kathmandu Durbar-aukio

Kathmandu Durbar-aukio
Kuva: Raffaello Tesi

Kathmandu Durbar-aukio Kathmandu Durbar-aukio Kathmandu Durbar-aukio

Kathmandu Durbar-aukio
Aukion pylvään päässä oli ennen maanjäristystä patsaskin

Ennen – jälkeen kuvapareja

Kathmandun keskustassa näimme myös useampia aikanaan ilmeisenkin kuuluisia paikkoja, joista maanjäristyksen jäljiltä oli jäljellä vain kasa kiviä. Osa niistä ehkä rakennetaan jonain päivänä uudelleen, mutta tällä hetkellä niistä on jäljellä vain kuvat ja muistot. Alla kuvaparit Maju Degan -temppelistä ja aukiosta, jolla Kasthamandupin pyhättö ennen sijaitsi – nyt jäljellä on vaan kasa kiviä.

Kathmandu Durbar-aukio Kathmandu Durbar-aukio Kathmandu Durbar-aukio Kathmandu Durbar-aukio

Kumari – lapsijumalatar

Mutta palataan vielä Durbar-aukiolle ja lapsijumalattareen.

Vielä nyky-Nepalissakin valitaan nuori tyttö neitsytjumalattareksi, Kumariksi. Jumalatar valitaan nuorista ”oikeanlaisista” tytöistä, 4-vuotiaista ja hän hallitsee siihen asti kunnes hänen kuukautisensa alkavat – tai hän saa vertavuotavan haavan. Lapsijumalatar asuu perheineen palatsissaan Durbar-aukion reunalla ja näyttäytyy toisen kerroksen ikkunassa, myös turisteille, jos he osuvat paikalle oikeaan aikaan, päivittäin. Nepalilaisilla on myös mahdollisuus päästä koskettaa lapsijumalattaren varpaita niin halutessaan. Oppaamme kertoo myös hiukan siitä, miten vaikkakin niin lapsijumalattaren elämä palatsissa on nepalilaisittain ylellistä, niin sen jälkeen kun tyttö lakkaa olemasta jumala, hänen elämänsä ei enää olekaan ihan helppoa. Esimerkiksi puolison löytäminen ei välttämättä ole ihan helppoa – kuka uskaltaisi naida jumalattaren? Lisää lapsijumalattaresta voit lukea esimerkiksi Antti Helinin jutusta Kerran elämässä -sivustolla.

Kathmandu lapsijumalan palatsi

Kathmandu lapsijumalan palatsi
Kathmandu lapsijumalattaren palatsi. Kumari näyttäytyi ylärivin keskimmäisessä ikkunassa. Lapsijumalattaren kuva on postikortista, häntä ei saanut itse kuvata.

Nepalin kuningassuvun tragedia

Toinen Durbar-aukiolla läsnä olevista oudoista tarinoista on tarina Nepalin kuningassuvun väkivaltaisesta päättymisestä. Kesäkuussa 2001 kruununprinssi tappoi kuninkaallisessa palatsissa rynnäkkökiväärillä vanhempansa ja muutamia muita kuningasperheen jäseniä ja ampui lopuksi itseään. Hän ei kuitenkaan kuollut heti, joten hänet kruunattiin kuninkaaksi, koomassa, mutta hänkin kuoli kuitenkin muutaman päivän päästä. Tämä jälkeen Nepalin viimeiseksi kuninkaaksi nousi tapetun kuninkaan nuorempi veli, mutta tällaisen verilöylyn jälkeen en yhtään ihmettele, että kuningasvalta Nepalissa päättyi käytännössä vuonna 2006.

Portti Kathmandu Durbar-aukio
Vanhan kuninkaanlinnan portilla
Kathmandu kuningasrivistö
Nepalin entiset kuninkaat rivissä katetussa käytävässä
Kathmandu kuninkaanlinnan sisäpiha
Näkymä vanhan kuninkaanlinnan sisäpihalta

Apinatemppeli

Iltapäivällä kiipesimme vielä monen monta porrasta ylös Swayambhunathin Stupalle, apinatemppelille. Stupan lisäksi apinatemppeli tarjosi muutaman apinan ja näköalapaikan Kathmandun kaupunkiin.

Swayambhunathin Stupa Swayambhunathin Stupa Swayambhunathin Stupa Swayambhunathin Stupa Swayambhunathin Stupa

Freak Streat

Näköaloja Kathmandun kaupunkiin (ja portaita) tarjosivat myös vanhan hippialueen, Freak Streatin, edelleen toimivien pienten majatalojen kattoterassit. Valitsimme satunnaisesti yhden ja kiipesimme ylös miettien taas kerran, kuten jokunen vuosi sitten Laosissa, että päädyimme tänne ainakin pari vuosikymmentä liian myöhään.
Paitsi pieniä majataloja Freak Streatillä oli edelleen pieniä vaateliikkeitä, mutta hipit, jotka olisivat niistä ostaneet vaatteensa, puuttuivat jo katukuvasta.

Kathmandu Freak Street Kathmandu Freak Street Kathmandu Freak Street

Thamel

Yhtenä iltana olisi ollut mahdollisuus myös vierailla Thamelin alueella, mutta kuvaus basaarialueesta ja edullisista ”merkkivaatteista” houkutteli meitä vähemmän kuin iltapäivä hotellilla ja onneksi useimpien siellä käyneiden kommentitkin retken jälkeen olivat vähän sen suuntaisia, että emme menettäneet mitään.

Muut Kathmandun laakson kaupungit

Kathmandun laakson kahdesta muusta kaupungista, nykyisin ehkä jo lähinnä Kathmandun esikaupungeista, mutta aikanaan itsenäisistä kaupunkivaltioista, Bhaktapurista ja Patanista, kertovat jutut voit halutessasi lukea täältä:

Pieni Nepal-sarjamme (tai oikeammin tietysti Kathmandu-sarjamme) päättyy ainakin tältä erää tähän. Tulevat viikot vietämme Marokossa, joten seuraavien juttuen myötä vaihdammekin sitten jo taas mannerta Aasiasta Afrikkaan.

Nepal Patan lasten valokuvanäyttely

Patan – Nepalia lasten silmin ja lapsimunkki

Kathmandun laakson kolmesta kaupungista kävimme Kathmandun lisäksi paitsi Bhaktapurissa myös Patanissa, joka myös yleisesti tunnetaan nimellä Latitpur.

Patankin oli aikoinaan itsenäinen kaupunkivaltio, mutta nyttemmin lähinnä Kathmandun esikaupunki.

Durbar-aukio

Patanin Durbar-aukion kokoelma temppeleitä ja palatseja on vähintäänkin yksi hienoimmista koko Nepalissa, mutta vuoden 2015 maanjäristyksen jäljet ovat täälläkin nähtävissä kaikkialla. Osa rakennuksista on edelleen suljettu ja osa aukiosta on kivikasoja ja rakennustyömaata. Täälläkin on nähtävissä ulkomaalaisten yhteisöjen osallistuminen historiallisten kohteiden korjausrakentamiseen.

Nepal Patan Durbar-aukio Nepal Patan Durbar-aukio

Nepal Patan Durbar-aukio
Kuva: Raffaello Tesi
Nepal Patan
Turistit maksavat pääsystä Patanin vanhaan kaupunkiin (kuten Bhaktapurissakin)

Patanin museo tarjosi monta helmeä, mutta rakennuksen sisäpihalla sattumalta juuri vierailupäivänämme ollut valokuvanäyttely ”Building Children Resiliency through Photography after the Earthquare” veti puoleensa melkein vielä enemmän. Monet lasten ottamista valokuvista elämästä nyky-Nepalissa olivat vaan niin ihania!

Nepal Patan museo Nepal Patan museo Nepal Patan museoNepal Patan museo Nepal Patan lasten valokuvanäyttelyNepal Patan lasten valokuvanäyttely Nepal Patan lasten valokuvanäyttely

Kultainen temppeli

Poikkesimme kuitenkin myös Kultaisessa temppelissä, joka kuuluu tietysti sarjaan Patanin historialliset nähtävyydet. Ei temppeli, tietenkään, ole kultainen, mutta auringossa kiiltelevää messinkiä sisäpihalla on paljon. Muihin temppeleihin verrattuna tästä jäi mieleen pari hassua yksityiskohtaa, toinen liittyen nahkaan, toinen lapsimunkkiin.

Temppeliin mentäessä kengät saa pitää jalassa, paitsi jos niissä on nahkapohjat. Kunnioituksesta eläimiä kohtaan niiden päällä ei saa kävellä vaikka ne olisivat jo kuolleita. No onneksi turisteilla oli enimmäkseen lenkkitossuja tai muuten kumipohjaisia jalkineita.

Kultainen temppeli ei ole pelkästään temppeli vaan myös buddhalainen luostari. Temppelistä huolehtivat yhdessä vanhempi ja nuorempi munkki. Nuorempi munkki on alle 12-vuotias ja hän asuu, perheineen, luostarissa 30 päivän jakson, jonka jälkeen vuoro siirtyy seuraavalla lapsimunkille. Mielenkiintoinen kuvio.

Temppelin sisäpiha on tietysti muistettava kiertaa myötäpäivään, kuten kaikissa buddhalaisissa temppeleissä Nepalissa ja Bhutanissa. Jos satunnainen matkailija unohtaa tämän ohjeen, niin paikalla olevat munkit kyllä lempeästi mutta tiukasti ohjaavat oikeaan suuntaan.

Nepal Patan Kultainen temppeli Nepal Patan Kultainen temppeli

Nepal Patan Kultainen temppeli
Munkki ja lapsimunkki (Kuva: Raffaello Tesi)

Nepal Patan Kultainen temppeli

Nepal toukokuun 2017 vaalien alla

Nyky-Nepalia näimme myös matkalla Pataniin ja takaisin sieltä. Matkamme aikana Intian rajalla sijaitsevan Saptarin alueen levottomuuksissa oli kuollut 4 ihmistä ja tämän takia maa oli osittain lakossa, mikä näkyi pitkinä jonoina huoltoasemille. Ilmeisesti historia on opettanut nepalilaisille, että levottomissa tilanteissa on syytä ostaa polttoainetta ennen kuin se loppuu. Levottomuudet liittyivät, käsittääksemme, toukokuussa järjestettäviin vaaleihin.

Nepal PatanNepal Patan  Nepal PatanNepal PatanNepal Patan

Turistin elämää lakkoilu ehkä hiukan ironisesti helpotti, sillä turistien kanssa työskentelevät ihmiset eivät olleet lakossa ja lakon takia Kathmandun laakson liikenne oli vähemmän ruuhkaista kuin muina päivinä.

Bhaktapurin ja Patanin jälkeen onkin jo aika siirtyä itse Kathmanduun – kunhan ehdin käymään läpi siihen liittyvät valokuvat, eli palataan vielä (ainakin) yhden jutun tiimoilta Nepaliin.

(Muutama kuva on Olympian kaukomatkojen oppaan, Raffaello Tesin, ottamia ja hänen luvallaan julkaistuja. Raffaello jakoi osan kuvistaan matkan jälkeen ryhmällemme ja näiden kuvien osalta hän oli mielestäni joko onnistunut paremmin kun kumpikaan meistä tai huomannut kuvakulmia, jotka meiltä jäivät pimentoon.)