Aihearkisto: Aasia

Kathmandu feature

Kathmandu vuonna 2017

Kaoottinen, ruuhkainen Kathmandu. Laakson ikiaikaisista kuningaskunnista pienemmät, Bhaktapur ja Patan, tuntuivat helpommin lähestyttäviltä kuin pääkaupunki ja siksi matkajutut niistäkin syntyivät helpommin.

Mutta kiertelimme me toki Kathmanduakin.

Boudhanathin Stupa

Boudhanathin valtava Stupa sijaitsi kävelyetäisyydellä Hyatt Regency -hotelliltamme. Kävelyetäisyys ja heti saapumispäivänä sinne tekemämme retki tarjosikin ripeän johdannon elämään Nepalin pääkaupungissa. Kadut olivat pölyisiä ja rakennus- tai korjaustöitä oli meneillään ainakin joka sadannen metrin kohdalla: luultavasti sekä maanjäristyksen jäljiltä että vaan siksi, että täälläkin pääkaupunki vetää väkeä muualta ja uusia tiloja tarvitaan.

Kathmandu katunäkymiä Kathmandu katunäkymiä Kathmandu katunäkymiä

Boudnanathin stupasta voisi vähintäänkin sanoa, että se on iso, liiottelematta. Täällä opimme myös perusasiat temppelivierailuista Nepalissa (ja Bhutanissa) sikäli kun kyse on buddhalaisista temppeleistä. Kuten esimerkiksi, että kiertosuunta on myötäpäivään. Tutustuimme myös rukousmyllyihin, joita eri kokoisina löytyy lähes kaikkialta ja opimme mielenkiintoisia numeroita, kuten 108, jolla on ilmeisesti merkityksensä niin buddhalaisuudessa kuin hindulaisuudessa (ainakin). Stupan yhdellä reunalla ihmiset ”voimistelivat” pienillä matoilla, kumartuen maahan ja nousten taas ylös, kuulemma 108 kertaa, eli siinä missä Espoossa käydään kuntosalilla, niin Kathmandussa käydään vaikka tällä stupalla: hoituu uskonto ja jumppa samalla kertaa.

Kathmandu Boudhanathin Stupa Kathmandu Boudhanathin Stupa Kathmandu Boudhanathin Stupa

Kathmandu Boudhanathin Stupa
(Kuva: Raffaello Tesi)

Kathmandu Boudhanathin Stupa

Kuten kovin monet rakennukset Kathmandussa, myös tämä stupa vaurioitui maanjäristyksessä, mutta tämä oli ehditty jo korjata ennen vierailuamme.

Kathmandu Boudhanathin Stupa

Stupan ympärillä pääsimme tutustumaan, kuten kirkkojen liepeillä yleensäkin, ensimmäisen kerran kattavaan valikoimaan turistimyymälöitä: perinteisiä maalauksia, lämpimiä pipoja ja käsineitä vaelluksille lähteville ja kaikkea siltä väliltä.

Kathmandu Boudhanathin Stupa Matkamuistoja Kathmandu Boudhanathin Stupan Stupa Matkamuistoja Kathmandu Boudhanathin Stupa Matkamuistoja Kathmandu Boudhanathin Stupa

Kathmandun Durbar-aukio

Seuraavana päivänä tutustuimme Durbar-aukioon: näimme maanjäristyksessä kärsineen vanhan kuninkaan palatsin, kävimme katsomassa lapsijumalatarta, joka näyttäytyi myös meille hetkeksi, näimme enemmän kyyhkysiä kuin missään ehkä koskaan, mukaanlukien Saint Marcon aukio Venetsiassa ja näimme rivin nyttemmin tasavallaksi muuttuneen Nepalin kuninkaallisten kuvia vuosisatojen ajalta.

Kathmandu Durbar-aukio

Kathmandu Durbar-aukio
Kuva: Raffaello Tesi

Kathmandu Durbar-aukio Kathmandu Durbar-aukio Kathmandu Durbar-aukio

Kathmandu Durbar-aukio
Aukion pylvään päässä oli ennen maanjäristystä patsaskin

Ennen – jälkeen kuvapareja

Kathmandun keskustassa näimme myös useampia aikanaan ilmeisenkin kuuluisia paikkoja, joista maanjäristyksen jäljiltä oli jäljellä vain kasa kiviä. Osa niistä ehkä rakennetaan jonain päivänä uudelleen, mutta tällä hetkellä niistä on jäljellä vain kuvat ja muistot. Alla kuvaparit Maju Degan -temppelistä ja aukiosta, jolla Kasthamandupin pyhättö ennen sijaitsi – nyt jäljellä on vaan kasa kiviä.

Kathmandu Durbar-aukio Kathmandu Durbar-aukio Kathmandu Durbar-aukio Kathmandu Durbar-aukio

Kumari – lapsijumalatar

Mutta palataan vielä Durbar-aukiolle ja lapsijumalattareen.

Vielä nyky-Nepalissakin valitaan nuori tyttö neitsytjumalattareksi, Kumariksi. Jumalatar valitaan nuorista ”oikeanlaisista” tytöistä, 4-vuotiaista ja hän hallitsee siihen asti kunnes hänen kuukautisensa alkavat – tai hän saa vertavuotavan haavan. Lapsijumalatar asuu perheineen palatsissaan Durbar-aukion reunalla ja näyttäytyy toisen kerroksen ikkunassa, myös turisteille, jos he osuvat paikalle oikeaan aikaan, päivittäin. Nepalilaisilla on myös mahdollisuus päästä koskettaa lapsijumalattaren varpaita niin halutessaan. Oppaamme kertoo myös hiukan siitä, miten vaikkakin niin lapsijumalattaren elämä palatsissa on nepalilaisittain ylellistä, niin sen jälkeen kun tyttö lakkaa olemasta jumala, hänen elämänsä ei enää olekaan ihan helppoa. Esimerkiksi puolison löytäminen ei välttämättä ole ihan helppoa – kuka uskaltaisi naida jumalattaren? Lisää lapsijumalattaresta voit lukea esimerkiksi Antti Helinin jutusta Kerran elämässä -sivustolla.

Kathmandu lapsijumalan palatsi

Kathmandu lapsijumalan palatsi
Kathmandu lapsijumalattaren palatsi. Kumari näyttäytyi ylärivin keskimmäisessä ikkunassa. Lapsijumalattaren kuva on postikortista, häntä ei saanut itse kuvata.

Nepalin kuningassuvun tragedia

Toinen Durbar-aukiolla läsnä olevista oudoista tarinoista on tarina Nepalin kuningassuvun väkivaltaisesta päättymisestä. Kesäkuussa 2001 kruununprinssi tappoi kuninkaallisessa palatsissa rynnäkkökiväärillä vanhempansa ja muutamia muita kuningasperheen jäseniä ja ampui lopuksi itseään. Hän ei kuitenkaan kuollut heti, joten hänet kruunattiin kuninkaaksi, koomassa, mutta hänkin kuoli kuitenkin muutaman päivän päästä. Tämä jälkeen Nepalin viimeiseksi kuninkaaksi nousi tapetun kuninkaan nuorempi veli, mutta tällaisen verilöylyn jälkeen en yhtään ihmettele, että kuningasvalta Nepalissa päättyi käytännössä vuonna 2006.

Portti Kathmandu Durbar-aukio
Vanhan kuninkaanlinnan portilla
Kathmandu kuningasrivistö
Nepalin entiset kuninkaat rivissä katetussa käytävässä
Kathmandu kuninkaanlinnan sisäpiha
Näkymä vanhan kuninkaanlinnan sisäpihalta

Apinatemppeli

Iltapäivällä kiipesimme vielä monen monta porrasta ylös Swayambhunathin Stupalle, apinatemppelille. Stupan lisäksi apinatemppeli tarjosi muutaman apinan ja näköalapaikan Kathmandun kaupunkiin.

Swayambhunathin Stupa Swayambhunathin Stupa Swayambhunathin Stupa Swayambhunathin Stupa Swayambhunathin Stupa

Freak Streat

Näköaloja Kathmandun kaupunkiin (ja portaita) tarjosivat myös vanhan hippialueen, Freak Streatin, edelleen toimivien pienten majatalojen kattoterassit. Valitsimme satunnaisesti yhden ja kiipesimme ylös miettien taas kerran, kuten jokunen vuosi sitten Laosissa, että päädyimme tänne ainakin pari vuosikymmentä liian myöhään.
Paitsi pieniä majataloja Freak Streatillä oli edelleen pieniä vaateliikkeitä, mutta hipit, jotka olisivat niistä ostaneet vaatteensa, puuttuivat jo katukuvasta.

Kathmandu Freak Street Kathmandu Freak Street Kathmandu Freak Street

Thamel

Yhtenä iltana olisi ollut mahdollisuus myös vierailla Thamelin alueella, mutta kuvaus basaarialueesta ja edullisista ”merkkivaatteista” houkutteli meitä vähemmän kuin iltapäivä hotellilla ja onneksi useimpien siellä käyneiden kommentitkin retken jälkeen olivat vähän sen suuntaisia, että emme menettäneet mitään.

Muut Kathmandun laakson kaupungit

Kathmandun laakson kahdesta muusta kaupungista, nykyisin ehkä jo lähinnä Kathmandun esikaupungeista, mutta aikanaan itsenäisistä kaupunkivaltioista, Bhaktapurista ja Patanista, kertovat jutut voit halutessasi lukea täältä:

Pieni Nepal-sarjamme (tai oikeammin tietysti Kathmandu-sarjamme) päättyy ainakin tältä erää tähän. Tulevat viikot vietämme Marokossa, joten seuraavien juttuen myötä vaihdammekin sitten jo taas mannerta Aasiasta Afrikkaan.

Nepal Patan lasten valokuvanäyttely

Patan – Nepalia lasten silmin ja lapsimunkki

Kathmandun laakson kolmesta kaupungista kävimme Kathmandun lisäksi paitsi Bhaktapurissa myös Patanissa, joka myös yleisesti tunnetaan nimellä Latitpur.

Patankin oli aikoinaan itsenäinen kaupunkivaltio, mutta nyttemmin lähinnä Kathmandun esikaupunki.

Durbar-aukio

Patanin Durbar-aukion kokoelma temppeleitä ja palatseja on vähintäänkin yksi hienoimmista koko Nepalissa, mutta vuoden 2015 maanjäristyksen jäljet ovat täälläkin nähtävissä kaikkialla. Osa rakennuksista on edelleen suljettu ja osa aukiosta on kivikasoja ja rakennustyömaata. Täälläkin on nähtävissä ulkomaalaisten yhteisöjen osallistuminen historiallisten kohteiden korjausrakentamiseen.

Nepal Patan Durbar-aukio Nepal Patan Durbar-aukio

Nepal Patan Durbar-aukio
Kuva: Raffaello Tesi
Nepal Patan
Turistit maksavat pääsystä Patanin vanhaan kaupunkiin (kuten Bhaktapurissakin)

Patanin museo tarjosi monta helmeä, mutta rakennuksen sisäpihalla sattumalta juuri vierailupäivänämme ollut valokuvanäyttely ”Building Children Resiliency through Photography after the Earthquare” veti puoleensa melkein vielä enemmän. Monet lasten ottamista valokuvista elämästä nyky-Nepalissa olivat vaan niin ihania!

Nepal Patan museo Nepal Patan museo Nepal Patan museoNepal Patan museo Nepal Patan lasten valokuvanäyttelyNepal Patan lasten valokuvanäyttely Nepal Patan lasten valokuvanäyttely

Kultainen temppeli

Poikkesimme kuitenkin myös Kultaisessa temppelissä, joka kuuluu tietysti sarjaan Patanin historialliset nähtävyydet. Ei temppeli, tietenkään, ole kultainen, mutta auringossa kiiltelevää messinkiä sisäpihalla on paljon. Muihin temppeleihin verrattuna tästä jäi mieleen pari hassua yksityiskohtaa, toinen liittyen nahkaan, toinen lapsimunkkiin.

Temppeliin mentäessä kengät saa pitää jalassa, paitsi jos niissä on nahkapohjat. Kunnioituksesta eläimiä kohtaan niiden päällä ei saa kävellä vaikka ne olisivat jo kuolleita. No onneksi turisteilla oli enimmäkseen lenkkitossuja tai muuten kumipohjaisia jalkineita.

Kultainen temppeli ei ole pelkästään temppeli vaan myös buddhalainen luostari. Temppelistä huolehtivat yhdessä vanhempi ja nuorempi munkki. Nuorempi munkki on alle 12-vuotias ja hän asuu, perheineen, luostarissa 30 päivän jakson, jonka jälkeen vuoro siirtyy seuraavalla lapsimunkille. Mielenkiintoinen kuvio.

Temppelin sisäpiha on tietysti muistettava kiertaa myötäpäivään, kuten kaikissa buddhalaisissa temppeleissä Nepalissa ja Bhutanissa. Jos satunnainen matkailija unohtaa tämän ohjeen, niin paikalla olevat munkit kyllä lempeästi mutta tiukasti ohjaavat oikeaan suuntaan.

Nepal Patan Kultainen temppeli Nepal Patan Kultainen temppeli

Nepal Patan Kultainen temppeli
Munkki ja lapsimunkki (Kuva: Raffaello Tesi)

Nepal Patan Kultainen temppeli

Nepal toukokuun 2017 vaalien alla

Nyky-Nepalia näimme myös matkalla Pataniin ja takaisin sieltä. Matkamme aikana Intian rajalla sijaitsevan Saptarin alueen levottomuuksissa oli kuollut 4 ihmistä ja tämän takia maa oli osittain lakossa, mikä näkyi pitkinä jonoina huoltoasemille. Ilmeisesti historia on opettanut nepalilaisille, että levottomissa tilanteissa on syytä ostaa polttoainetta ennen kuin se loppuu. Levottomuudet liittyivät, käsittääksemme, toukokuussa järjestettäviin vaaleihin.

Nepal PatanNepal Patan  Nepal PatanNepal PatanNepal Patan

Turistin elämää lakkoilu ehkä hiukan ironisesti helpotti, sillä turistien kanssa työskentelevät ihmiset eivät olleet lakossa ja lakon takia Kathmandun laakson liikenne oli vähemmän ruuhkaista kuin muina päivinä.

Bhaktapurin ja Patanin jälkeen onkin jo aika siirtyä itse Kathmanduun – kunhan ehdin käymään läpi siihen liittyvät valokuvat, eli palataan vielä (ainakin) yhden jutun tiimoilta Nepaliin.

(Muutama kuva on Olympian kaukomatkojen oppaan, Raffaello Tesin, ottamia ja hänen luvallaan julkaistuja. Raffaello jakoi osan kuvistaan matkan jälkeen ryhmällemme ja näiden kuvien osalta hän oli mielestäni joko onnistunut paremmin kun kumpikaan meistä tai huomannut kuvakulmia, jotka meiltä jäivät pimentoon.)

Bhutanin kevättä

Viisi tarinaa Bhutanista

Muutaman kerran olen täällä bloginkin puolella tainnut mainita, että opiskelen kirjoittamista Jyväskylän yliopistossa.

Kirjoittamisen perusopinnot, 30 opintopistettä, voi suorittaa pääosin verkko-opiskeluna ja tuo 30 pistettä jakautuu kuuteen 5 opintopisteen kurssiin.
Viime syksynä suoritin ensimmäisen kurssin (Kirjoittajan yhteisöt) ja tänä keväänä osallistun kahdelle kurssille (Proosakurssi ja Omaelämänkerrallinen kirjoittaminen). Opinnot koostuvat muutamasta lähipäivästä, joihin voi osallistua Helsingissä tai Jyväskylässä ja niiden välillä suoritettavasta tehtävistä, joihin lähes aina liittyy myös niiden läpikäynti verkossa pienryhmissä.

Proosakurssi

Kokoonnuimme eilen,  12 hengen ryhmämme, Helsingissä ja ruodimme toistemme kirjoituksia ensin pienryhmissä ja sen jälkeen vielä kaikki yhdessä. Ryhmässä kirjoittaja sai kommentoida pienryhmältä saamaansa palautetta ja lisäksi opettaja antoi palautetta jokaisen tekstistä.

Siekkinen Novellit

Omien kirjoitustemme lisäksi kävimme myös läpi kaksi ”oikeiden kirjailijoiden” novellia: Raija Siekkisen novellin Onnelliset ja Chris Dennisin Näin Sinun tulee tehdä. Chris Dennisin osalta opettaja innostui myös kertomaan Grantasta, jossa Chris Dennisin teksti on aikoinaan julkaistu. Tunnustan, etten ollut koskaan tästä Grantasta kuullut, mutta ilmeisesti vakavammin kirjoittavat tuntevat sen hyvinkin: ilmeisesti tekstin hyväksyminen Grantaan on ehdotonta huippua alalla ja monien Nobel-kirjailijoidenkin tekstejä on ilmestynyt siinä. Aika kaukana tekstien julkaisemisesta omassa matkablogissa!

Granta

Viisi tarinaa Bhutanista

Proosakurssin kanssa olen alusta alkaen kipuillut proosan määritelmän kanssa.
Olen koko aikuiselämäni kirjoittanut vain asiatekstejä ja matkajuttuja, joten fiktion puolelle meneminen tuntuu oudolta. Kurssin välitehtävän vaihtoehtoina oli kirjoittaa novelli tai lyhytproosakooste, joista valitsin jälkimmäisen ja aiheeksi, sattuneista syistä, Bhutanin.

Tekstistä saamani palautteen mielenkiintoisin osa oli useamman lukijan siitä löytämä vanhenemisen teema. Bhutan oli vuoristoisena maana kieltämättä minulle hiukan (etenkin flunssaisena) haastava kohde, mutta en tietoisesti kirjoittanut vanhenemisesta tai luopumisesta. Toisena kehiteltävänä teemana minulle ehdotettiin buddhalaisuuden ja maassa vierailevien nähtävyyksiä suorittavien länsimaalaisten ajatusmaailman vertailua. Myös Bhutanin onnellisuus-teemaa ehdotettiin osaksi tekstejä.

Tekstini oli edelleen ehkä muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta totta ja sainkin villejä ehdotuksia sen kehittämiseksi enemmän fiktion suuntaan: lentokone voisi pudota, hedelmällisyyden temppelissä vierailu voisi saada aikaan ihmeen, matkailija voisikin päättää kiivetä Mount Everestille.

Sain myös tästä tehtävästä palautetta kuvailevien osien niukkuudesta: lisää adjektiiveja ja kokonaisia lauseita lattean kaunis-sanan sijaan. Ja se Mount Everest, millainen se oli?
Tältä osin tekstin tuottaminen on minulle ollut vaikeaa, sillä blogiteksteissä usein pyrin niukkaan tekstiin ja kuvat hoitavat paikan tai ympäristön kuvaamisen.

Himalaja Viisi tarinaa Bhutanista

Mutta toki sain myös positiivisia kommentteja, kuuluhan se palautteen ideaan, että tekstistä kuin tekstistä löytyy niin jo toimivia osioita kuin kehitettävää. Bhutanin outous kohteena ”kelpasi” monelle lukijalle jo lähes fiktioksi ja kokonaisuutta pidettiin toimivana. Hedelmällisyyden temppelistä monet olivat pitäneet, mutta Tiikerinpesää, erityisesti tekstin aloitusta, pidettiin jo erinomaisena!

Punakha Hedelmällisyyden temppeli Viisi tarinaa Bhutanista

Ehkä, kunhan vielä teen kurssin lopputehtävänkin, saan tämän proosakurssinkin suoritettua. Tuskin alan kirjoittamaan fiktiota, mutta onhan tämäkin kurssi ollut mielenkiintoinen kokemus. Tuskin minusta runoilijaakaan tulee, vaikka jo parilla kurssilla jonain tehtävänä on ollut tuottaa runo!

Mutta, tässä tekstini: Viisi tarinaa Bhutanista (pdf-muodossa), jos haluat lukea ne, joko esimerkkinä tällaisen proosakurssin välitehtävästä tai vain palataksesi vielä hetkeksi Bhutaniin.

Tiikerinpesä ja kirjoittaja

Nepal Bhaktapur

Kultturimatkailijan Nepal: Bhaktapur

Kun kerroimme matkalla Bhutaniin pysähtyvämme myös Kathmanduun, Nepalin pääkaupunkiin, muutamaksi päiväksi, saimme kommentteja, joissa todettiin, ettei Kathmanduun kannattaisi mennä lainkaan.

Kieltämättä Nepal tunnetaankin matkailijoiden keskuudessa enemmän Himalajan vuoristosta tapahtuvista vaellusmatkoista, esimerkiksi Annapurna Base Camp tai Annapurna Circuit -vaelluksista. Me emme kuitenkaan ole oikein vaeltajia, emme ainakaan 4000 – 5000 metrin korkeudessa, joten muutama päivä Kathmandussa ja muissa Kathmandun laakson kaupungeissa yhdistettynä Bhutaniin, sopi meille hyvin.

Kathmandun laakso

Kathmandun laaksossa on useita kaupunkeja, joista tärkeimmät ovat Kathmandu, Bhaktapur ja Lalitpur (joka tunnetaan myös nimellä Patan). Aikoinaan kukin näistä oli oma kuningaskuntansa, mutta nyttemmin kaupungit ovat käytännössä kasvaneet yhteen. Kathmandu onkin yksi Aasian nopeimmin kasvavia kaupunkeja, mikä näkyy matkailijallekin massiivisina ruuhkina ja huikeina ilmansaastelukuina. Vuoristokylien raikkaus ja kirkkaus ovat kaukana Kathmandun valtaväyliltä.

Nepal Kathmandu liikenne
Hautajaissaattue Kathmandussa

Kathmandun laaksossa tekemiämme retkiä yhdisti näin keväällä 2017 tietysti Nepalissa 22 kuukautta aikaisemmin tapahtunut maanjäristys. Vierailimme Nepalissa ensimmäistä kertaa, joten emme olleet nähneet eri kaupunkien vanhoja keskustoja ennen maanjäristystä. Kaupunkien vanhat keskustat ovat kärsineet suuria tuhoja ja monessa kohdin oli kivikasojen rinnalla infotauluja, joissa oli kuva jostain lähes kokonaan tuhoutuneesta kohteesta ennen maanjäristystä. Tällä hetkellä niin temppeleitä kuin taloja korjataan, edellisiä monessa kohteessa yhteistyössä jonkun ulkomaisen yrityksen kanssa, sillä Nepalilla, yhdellä maailman köyhimmistä maista, ei ole osoittaa varoja tällaiseen työhön.

Nepal Bhaktapur
Bhaktapur

Telttakylä ja loistohotelli

Talojen korjaaminen ja uusien rakentaminen on ehkä edennyt Nepalissa historiallisia muistomerkkejä paremmin, mutta toki silläkin saralla on varmasti töitä moneksi vuodeksi. Kaupungeissa on edelleen telttakyliäkin, joista meille kerrottiin, että ne ovat edelleen paikallaan ainakin osittain siksi, että hallitus edelleen pohtii miten ulkomailta Nepaliin maanjäristyksen jälkeen virrannutta apua pitäisi talonsa menettäneille jakaa. Yhtenä, ainakin oletettuna, kriteerinä on, että asukkaat asuvat teltoissa, joten nekin íhmiset, jotka ehkä pystyisivät myös auttamaan itseään, ainakin jossain määrin, ovat tavallaan pakotettuja jäämään telttakyliin. Muutto pois sieltä tarkottaisi, että he eivät saisi apua uuden asunnon rakentamiseen/hankkimiseen. Ehkä sitten vaan on niin, että vaikka näissä isoissa luonnonkatastrofeissa köyhään maahan virtaa ulkomailta paljonkin rahallista apua, niin viime kädessä ainakin osa siitä jumiutuu jonnekin hallintoon ja vielä kahden vuoden jälkeenkin ihmiset asuvat telttakylissä.

Nepal telttakylä KathmanduNepal telttakylä Kathmandu

Yksi näistä telttakylistä oli ihan hotellimme, Hyatt Regencyn, viereisellä tontilla.
Kontrasti viiden tähden hotelliin, jonka vehreälle puistomaiselle pihalle mentäessä autot pysäytettiin portilla ja tarkastettiin, myös alapuolelta, oli tässä kohtaa kyllä melkein liian suuri. Hotellin puutarhan uima-altaalla rikkaat turistit saivat uuden puhtaan valkoisen pyyhkeen vain sitä pyytämällä, mutta naapuritontin telttojen asukkailta puuttui kylpyhuonekin.

Hyatt Regency Kathmandu

Bhaktapur

Nepalilaisten tavallinen elämä ja maanjäristyksen tuhoamat talot konkretisoituivat minusta parhaiten vierailullamme Bhaktapurin kaupungissa. Toki Bhaktapurissakin on vanha historiallinen keskustansa ja temppelinsä, mutta satuimme aloittamaan kierroksemme tavallisilta asuinkaduilta, joilla näkyi paljon rakenteilla olevia taloja, punaisia tiiliä kasoissa odottamassa rakentamista ja täälläkin kaupungin keskellä ainakin yksi telttakylä.

Nepal Bhaktapur jälleenrakennusta Nepal Bhaktapur jälleenrakennusta Nepal Bhaktapur jälleenrakennusta

Bhaktapurin historiallinen keskustakin oli monin kohdin kärsinyt maanjäristyksestä, mutta korjaustyöt ovat meneillään.

Aloitimme Durbar-aukiolta, eli kuninkaallisen palatsin edustalla olevalta aukiolta.
Uutena Nepalin kävijänä minua aluksi hämäsi, että olimme sitten missä tahansa näistä Kathmandun laakson kolmesta kaupungista, niin aina olimme menossa Durbar-aukiolle!

Kultaisen portin kautta astuimme sisälle 55:n ikkunan palatsiin (jossa ei saanut kuvata). Kultaista porttia väitetään jopa maailman kauniimmaksi lajissaan ja 55:n ikkunan palatsi taas on varsinainen puutyön mestarinäyte ja yksi Nepalin vanhimpia säilyneitä rakennuksia.

Nepal Bhaktapur
Kultainen portti – ja turisti vähän sopimattomasti kuninkaan keltaisessa

Läheinen Vatsala Durgan temppeli on tuhoutunut kokonaan vuoden 2015 maanjäristyksessä, mutta rakennustyöt senkin korjaamiseksi ovat meneillään.

Nepal Bhaktapur Nepal Bhaktapur

Läheisellä Taumadhin aukiolla 5-kerroksinen Nyatapolan temppeli, Nepalin suurin ja korkein pagoda, sen sijaan säilyi melko lailla vahingoittumana.

Nepalin temppelithän ovat muodoltaan pagodeita, stupia tai shikharoita. Kathmandussa näimme eniten isoja stupia, mutta Bhaktapurissa useimmat temppelit olivat pagodeita.

Nyatapolan temppeliaukiolla oleva kahvila on suosittu, vaikkakin kallis (melkein Suomen hinnoissa). Mutta ehkä nepalilaiset todella tarvitsevat meidän rahojamme, myös täällä Bhaktapurissa.

Mielenkiintoinen yksityiskohta muuten sisäänpääsymaksuihin liittyen. Bhaktapurin vanhaan kaupunkiin (kuten ainakin myös Patanin vanhaan kaupunkiin) on ostettava pääsylippu ja sen hinta vaihtelee kansallisuuden mukaan. Perushinta on 1500 Nepalin rupiaa, eli n. 13 euroa, mutta SAARC-alueen (Intia, Pakistan, Bangladesh, Sri Lanka, Bhutan, Malediivit ja Afganistan) kansalaisilta ja kiinalaisilta 500 rupiaa, eli runsaat 4 euroa. Enpähän ollut tällaisestakaan valtioliitosta tätä ennen kuullut.

Nepal Bhaktapur Nyatapola
Nyatapolan temppeli (Kuva: Raffaello Tesi)
Nepal Bhaktapur
Pagoda. Oikeassa reunassa pieni shikhara.

Illan jo hämärtyessä torilla myytiin vihanneksia ja hedelmiä ja kaupunki tuntui tältäkin osin enemmän ihmisten kodilta kuin matkamuistomyymälöiden reunustamat stupat Kathmandussa tai Patanin historiallinen keskusta.
Lähellä Taumadhin aukiota kiertelimme myös läheisillä kujilla ja löysimme pienen alueen, jossa olisimme voineet ostaa vaikka kanan tai pari ja Ruukuntekijöiden aukion, jossa tarjolla olisi ollut vaikka muutama Angry Bird -patsas.

Nepal Bhaktapur Nepal Bhaktapur Nepal BhaktapurNepal Bhaktapur Angry Bird

Annetaan tältä erää auringon painua mailleen Kathamandun laaksossa – mutta palataan toki vielä Kathmanduun ja Pataniin seuraavissa jutuissa.

Kathmandu auringonlasku