Aihearkisto: Aasia

Bhutanin kevättä

Viisi tarinaa Bhutanista

Muutaman kerran olen täällä bloginkin puolella tainnut mainita, että opiskelen kirjoittamista Jyväskylän yliopistossa.

Kirjoittamisen perusopinnot, 30 opintopistettä, voi suorittaa pääosin verkko-opiskeluna ja tuo 30 pistettä jakautuu kuuteen 5 opintopisteen kurssiin.
Viime syksynä suoritin ensimmäisen kurssin (Kirjoittajan yhteisöt) ja tänä keväänä osallistun kahdelle kurssille (Proosakurssi ja Omaelämänkerrallinen kirjoittaminen). Opinnot koostuvat muutamasta lähipäivästä, joihin voi osallistua Helsingissä tai Jyväskylässä ja niiden välillä suoritettavasta tehtävistä, joihin lähes aina liittyy myös niiden läpikäynti verkossa pienryhmissä.

Proosakurssi

Kokoonnuimme eilen,  12 hengen ryhmämme, Helsingissä ja ruodimme toistemme kirjoituksia ensin pienryhmissä ja sen jälkeen vielä kaikki yhdessä. Ryhmässä kirjoittaja sai kommentoida pienryhmältä saamaansa palautetta ja lisäksi opettaja antoi palautetta jokaisen tekstistä.

Siekkinen Novellit

Omien kirjoitustemme lisäksi kävimme myös läpi kaksi ”oikeiden kirjailijoiden” novellia: Raija Siekkisen novellin Onnelliset ja Chris Dennisin Näin Sinun tulee tehdä. Chris Dennisin osalta opettaja innostui myös kertomaan Grantasta, jossa Chris Dennisin teksti on aikoinaan julkaistu. Tunnustan, etten ollut koskaan tästä Grantasta kuullut, mutta ilmeisesti vakavammin kirjoittavat tuntevat sen hyvinkin: ilmeisesti tekstin hyväksyminen Grantaan on ehdotonta huippua alalla ja monien Nobel-kirjailijoidenkin tekstejä on ilmestynyt siinä. Aika kaukana tekstien julkaisemisesta omassa matkablogissa!

Granta

Viisi tarinaa Bhutanista

Proosakurssin kanssa olen alusta alkaen kipuillut proosan määritelmän kanssa.
Olen koko aikuiselämäni kirjoittanut vain asiatekstejä ja matkajuttuja, joten fiktion puolelle meneminen tuntuu oudolta. Kurssin välitehtävän vaihtoehtoina oli kirjoittaa novelli tai lyhytproosakooste, joista valitsin jälkimmäisen ja aiheeksi, sattuneista syistä, Bhutanin.

Tekstistä saamani palautteen mielenkiintoisin osa oli useamman lukijan siitä löytämä vanhenemisen teema. Bhutan oli vuoristoisena maana kieltämättä minulle hiukan (etenkin flunssaisena) haastava kohde, mutta en tietoisesti kirjoittanut vanhenemisesta tai luopumisesta. Toisena kehiteltävänä teemana minulle ehdotettiin buddhalaisuuden ja maassa vierailevien nähtävyyksiä suorittavien länsimaalaisten ajatusmaailman vertailua. Myös Bhutanin onnellisuus-teemaa ehdotettiin osaksi tekstejä.

Tekstini oli edelleen ehkä muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta totta ja sainkin villejä ehdotuksia sen kehittämiseksi enemmän fiktion suuntaan: lentokone voisi pudota, hedelmällisyyden temppelissä vierailu voisi saada aikaan ihmeen, matkailija voisikin päättää kiivetä Mount Everestille.

Sain myös tästä tehtävästä palautetta kuvailevien osien niukkuudesta: lisää adjektiiveja ja kokonaisia lauseita lattean kaunis-sanan sijaan. Ja se Mount Everest, millainen se oli?
Tältä osin tekstin tuottaminen on minulle ollut vaikeaa, sillä blogiteksteissä usein pyrin niukkaan tekstiin ja kuvat hoitavat paikan tai ympäristön kuvaamisen.

Himalaja Viisi tarinaa Bhutanista

Mutta toki sain myös positiivisia kommentteja, kuuluhan se palautteen ideaan, että tekstistä kuin tekstistä löytyy niin jo toimivia osioita kuin kehitettävää. Bhutanin outous kohteena ”kelpasi” monelle lukijalle jo lähes fiktioksi ja kokonaisuutta pidettiin toimivana. Hedelmällisyyden temppelistä monet olivat pitäneet, mutta Tiikerinpesää, erityisesti tekstin aloitusta, pidettiin jo erinomaisena!

Punakha Hedelmällisyyden temppeli Viisi tarinaa Bhutanista

Ehkä, kunhan vielä teen kurssin lopputehtävänkin, saan tämän proosakurssinkin suoritettua. Tuskin alan kirjoittamaan fiktiota, mutta onhan tämäkin kurssi ollut mielenkiintoinen kokemus. Tuskin minusta runoilijaakaan tulee, vaikka jo parilla kurssilla jonain tehtävänä on ollut tuottaa runo!

Mutta, tässä tekstini: Viisi tarinaa Bhutanista (pdf-muodossa), jos haluat lukea ne, joko esimerkkinä tällaisen proosakurssin välitehtävästä tai vain palataksesi vielä hetkeksi Bhutaniin.

Tiikerinpesä ja kirjoittaja

Nepal Bhaktapur

Kultturimatkailijan Nepal: Bhaktapur

Kun kerroimme matkalla Bhutaniin pysähtyvämme myös Kathmanduun, Nepalin pääkaupunkiin, muutamaksi päiväksi, saimme kommentteja, joissa todettiin, ettei Kathmanduun kannattaisi mennä lainkaan.

Kieltämättä Nepal tunnetaankin matkailijoiden keskuudessa enemmän Himalajan vuoristosta tapahtuvista vaellusmatkoista, esimerkiksi Annapurna Base Camp tai Annapurna Circuit -vaelluksista. Me emme kuitenkaan ole oikein vaeltajia, emme ainakaan 4000 – 5000 metrin korkeudessa, joten muutama päivä Kathmandussa ja muissa Kathmandun laakson kaupungeissa yhdistettynä Bhutaniin, sopi meille hyvin.

Kathmandun laakso

Kathmandun laaksossa on useita kaupunkeja, joista tärkeimmät ovat Kathmandu, Bhaktapur ja Lalitpur (joka tunnetaan myös nimellä Patan). Aikoinaan kukin näistä oli oma kuningaskuntansa, mutta nyttemmin kaupungit ovat käytännössä kasvaneet yhteen. Kathmandu onkin yksi Aasian nopeimmin kasvavia kaupunkeja, mikä näkyy matkailijallekin massiivisina ruuhkina ja huikeina ilmansaastelukuina. Vuoristokylien raikkaus ja kirkkaus ovat kaukana Kathmandun valtaväyliltä.

Nepal Kathmandu liikenne
Hautajaissaattue Kathmandussa

Kathmandun laaksossa tekemiämme retkiä yhdisti näin keväällä 2017 tietysti Nepalissa 22 kuukautta aikaisemmin tapahtunut maanjäristys. Vierailimme Nepalissa ensimmäistä kertaa, joten emme olleet nähneet eri kaupunkien vanhoja keskustoja ennen maanjäristystä. Kaupunkien vanhat keskustat ovat kärsineet suuria tuhoja ja monessa kohdin oli kivikasojen rinnalla infotauluja, joissa oli kuva jostain lähes kokonaan tuhoutuneesta kohteesta ennen maanjäristystä. Tällä hetkellä niin temppeleitä kuin taloja korjataan, edellisiä monessa kohteessa yhteistyössä jonkun ulkomaisen yrityksen kanssa, sillä Nepalilla, yhdellä maailman köyhimmistä maista, ei ole osoittaa varoja tällaiseen työhön.

Nepal Bhaktapur
Bhaktapur

Telttakylä ja loistohotelli

Talojen korjaaminen ja uusien rakentaminen on ehkä edennyt Nepalissa historiallisia muistomerkkejä paremmin, mutta toki silläkin saralla on varmasti töitä moneksi vuodeksi. Kaupungeissa on edelleen telttakyliäkin, joista meille kerrottiin, että ne ovat edelleen paikallaan ainakin osittain siksi, että hallitus edelleen pohtii miten ulkomailta Nepaliin maanjäristyksen jälkeen virrannutta apua pitäisi talonsa menettäneille jakaa. Yhtenä, ainakin oletettuna, kriteerinä on, että asukkaat asuvat teltoissa, joten nekin íhmiset, jotka ehkä pystyisivät myös auttamaan itseään, ainakin jossain määrin, ovat tavallaan pakotettuja jäämään telttakyliin. Muutto pois sieltä tarkottaisi, että he eivät saisi apua uuden asunnon rakentamiseen/hankkimiseen. Ehkä sitten vaan on niin, että vaikka näissä isoissa luonnonkatastrofeissa köyhään maahan virtaa ulkomailta paljonkin rahallista apua, niin viime kädessä ainakin osa siitä jumiutuu jonnekin hallintoon ja vielä kahden vuoden jälkeenkin ihmiset asuvat telttakylissä.

Nepal telttakylä KathmanduNepal telttakylä Kathmandu

Yksi näistä telttakylistä oli ihan hotellimme, Hyatt Regencyn, viereisellä tontilla.
Kontrasti viiden tähden hotelliin, jonka vehreälle puistomaiselle pihalle mentäessä autot pysäytettiin portilla ja tarkastettiin, myös alapuolelta, oli tässä kohtaa kyllä melkein liian suuri. Hotellin puutarhan uima-altaalla rikkaat turistit saivat uuden puhtaan valkoisen pyyhkeen vain sitä pyytämällä, mutta naapuritontin telttojen asukkailta puuttui kylpyhuonekin.

Hyatt Regency Kathmandu

Bhaktapur

Nepalilaisten tavallinen elämä ja maanjäristyksen tuhoamat talot konkretisoituivat minusta parhaiten vierailullamme Bhaktapurin kaupungissa. Toki Bhaktapurissakin on vanha historiallinen keskustansa ja temppelinsä, mutta satuimme aloittamaan kierroksemme tavallisilta asuinkaduilta, joilla näkyi paljon rakenteilla olevia taloja, punaisia tiiliä kasoissa odottamassa rakentamista ja täälläkin kaupungin keskellä ainakin yksi telttakylä.

Nepal Bhaktapur jälleenrakennusta Nepal Bhaktapur jälleenrakennusta Nepal Bhaktapur jälleenrakennusta

Bhaktapurin historiallinen keskustakin oli monin kohdin kärsinyt maanjäristyksestä, mutta korjaustyöt ovat meneillään.

Aloitimme Durbar-aukiolta, eli kuninkaallisen palatsin edustalla olevalta aukiolta.
Uutena Nepalin kävijänä minua aluksi hämäsi, että olimme sitten missä tahansa näistä Kathmandun laakson kolmesta kaupungista, niin aina olimme menossa Durbar-aukiolle!

Kultaisen portin kautta astuimme sisälle 55:n ikkunan palatsiin (jossa ei saanut kuvata). Kultaista porttia väitetään jopa maailman kauniimmaksi lajissaan ja 55:n ikkunan palatsi taas on varsinainen puutyön mestarinäyte ja yksi Nepalin vanhimpia säilyneitä rakennuksia.

Nepal Bhaktapur
Kultainen portti – ja turisti vähän sopimattomasti kuninkaan keltaisessa

Läheinen Vatsala Durgan temppeli on tuhoutunut kokonaan vuoden 2015 maanjäristyksessä, mutta rakennustyöt senkin korjaamiseksi ovat meneillään.

Nepal Bhaktapur Nepal Bhaktapur

Läheisellä Taumadhin aukiolla 5-kerroksinen Nyatapolan temppeli, Nepalin suurin ja korkein pagoda, sen sijaan säilyi melko lailla vahingoittumana.

Nepalin temppelithän ovat muodoltaan pagodeita, stupia tai shikharoita. Kathmandussa näimme eniten isoja stupia, mutta Bhaktapurissa useimmat temppelit olivat pagodeita.

Nyatapolan temppeliaukiolla oleva kahvila on suosittu, vaikkakin kallis (melkein Suomen hinnoissa). Mutta ehkä nepalilaiset todella tarvitsevat meidän rahojamme, myös täällä Bhaktapurissa.

Mielenkiintoinen yksityiskohta muuten sisäänpääsymaksuihin liittyen. Bhaktapurin vanhaan kaupunkiin (kuten ainakin myös Patanin vanhaan kaupunkiin) on ostettava pääsylippu ja sen hinta vaihtelee kansallisuuden mukaan. Perushinta on 1500 Nepalin rupiaa, eli n. 13 euroa, mutta SAARC-alueen (Intia, Pakistan, Bangladesh, Sri Lanka, Bhutan, Malediivit ja Afganistan) kansalaisilta ja kiinalaisilta 500 rupiaa, eli runsaat 4 euroa. Enpähän ollut tällaisestakaan valtioliitosta tätä ennen kuullut.

Nepal Bhaktapur Nyatapola
Nyatapolan temppeli (Kuva: Raffaello Tesi)
Nepal Bhaktapur
Pagoda. Oikeassa reunassa pieni shikhara.

Illan jo hämärtyessä torilla myytiin vihanneksia ja hedelmiä ja kaupunki tuntui tältäkin osin enemmän ihmisten kodilta kuin matkamuistomyymälöiden reunustamat stupat Kathmandussa tai Patanin historiallinen keskusta.
Lähellä Taumadhin aukiota kiertelimme myös läheisillä kujilla ja löysimme pienen alueen, jossa olisimme voineet ostaa vaikka kanan tai pari ja Ruukuntekijöiden aukion, jossa tarjolla olisi ollut vaikka muutama Angry Bird -patsas.

Nepal Bhaktapur Nepal Bhaktapur Nepal BhaktapurNepal Bhaktapur Angry Bird

Annetaan tältä erää auringon painua mailleen Kathamandun laaksossa – mutta palataan toki vielä Kathmanduun ja Pataniin seuraavissa jutuissa.

Kathmandu auringonlasku

Dochula Pass Bhutan

Bhutan ja Nepal – kustannusyhteenveto

Tällä kertaa kustannusyhteenveto matkastamme on todella lyhyt ja yksinkertainen. Matkustimme Bhutaniin (ja Nepaliin) Olympian matkalla, joka sisälsi viikon Bhutanissa ja sinne mennessä ja tullessa muutaman päivän (3 yötä) Kathmandussa, Nepalissa.

Bhutanilaisia Punakha
Bhutanilaisia parhaimmissaan Punakhan kansanjuhlissa (Kuva: Raffaello Tesi)

Bhutanin osalta matka sisälsi kaiken ruokajuomia lukuunottamatta – näin siis jo Bhutanin viisumiehtojen mukaisesti. Nepalissa Olympian matkaan kuului puolihoito.

Olympian hinta helmikuun lähdölle oli 3 800 euroa per henkilö.

Nepalissa maksoimme yhteensä 30 euroa parista lisäretkestä (Boudhanathin stupalle ja Bhaktapurin kaupunkiin) –  oppaamme Raffaello Tesi järjesti mukavasti ohjelmaa jokaiseen mahdolliseen väliin, jotta näkisimme myös Kathmandun laaksossa niin paljon kuin muutamassa päivässä oli mahdollista. Nepalista en olekaan vielä kirjoittanut juuri mitään, mutta pysy kuulolla, Bhutanin jälkeen vuorossa on Nepal.

Hevoskyydistä Tiikerinpesälle maksoin (yhdeltä hengeltä) ylimääräistä n. 10 euroa.

Taksit lentokentälle ja takaisin maksoivat 110 euroa ja muutamaan matkamuistoon upposi yhteensä 20 euroa. Yhden lyhyen taksimatkan teimme myös Punakhassa. Se maksoi 1,50 euroa.

Eli koko matkan hinnaksi muodostui 2 hengeltä melko tarkkaan 7 770 euroa.

Bussimme Bhutanissa - juttu Bhutan kustannukset
Pikkubussimme Bhutanissa – mukavasti tilaa 12 hengen ryhmälle

Tällä kertaa tuo hinta sisälsi myös melkein kaikki ateriat. Nepalin puolihoitoa paikkasimme parilla Hyatt Regency Kathmandussa nautitulla aterialla, joihin kului ehkä 50 euroa. Kathmandussa söisi varmasti paljon tuota halvemmallakin, mutta emme jaksaneet muun ohjelman lisäksi lähteä hotellilta etsimään muuta ruokapaikkaa.

Ruokajuomiin, lähinnä kevytkokikseen (tai joskus Pepsi Maxiin) ja paikalliseen olueen saimme vajaassa kahdessa viikossa kulumaan n. 70 euroa. Pääosan juomista ostimme ravintolahinnoilla, eli n. 2 euroa kokis tai olut, mutta muutaman juoman sentään haimme kaupoista, jolloin pieni kokispullo maksoi halvimmillaan 30 senttiä ja olut 80 senttiä.

Kaupassa Punakhassa - juttu Bhutan kustannukset
Viinakaupassa Punakhassa – olutta ei myyty ruokakaupoissa

Olympian matkajärjestelyihin olimme tyytyväisiä: ohjelmaa toki oli melkein liiankin runsaasti, eli vapaa-aikaa matkalla ei käytännössä ollut, mutta tiesimme jo matkaa valitessamme, että tänne mennään ”turistin töihin”, ei lomailemaan, ja ”lomailu” tehdään sitten matkan jälkeen kotisohvalla.

Bhutanin matkajärjestelyistä ja hotellivalinnoista Olympiaa ei ehkä edes voi kiittää tai arvostella, sillä ne lienevät pääosin bhutanilaisten tekemiä. Tosin saattaa olla, että Olympian suhteet sikäläisiin tuottivat perushinnallakin hiukan paremmat hotellit kuin mitä yksittäinen matkustaja olisi saanut.

Turisteja ja bhutanilaisia
Yksi bhutanilainen ja muutama turisti temppelissä: kengät odottavat ulkopuolella

Nepalissa Hyatt Regency Kathmandu viisine tähtineen toimi hyvin ja tarjosi mukavasti rauhallisen keitaan hiukan kaaoottisessa Kathmandussa. Aikoinaan Intiassa pidimme myös erityisen hyvänä valintana asumisen viiden tähden hotelleissa, joihin pääsi ainakin öiksi hetkeksi pois Intian kaupunkien tungoksesta.
Hyvin nukutun yön ja hyvän aamiaisen jälkeen likaista, ruuhkaista ja hektistäkin kaupunkia kestää taas päivän verran!

Kulkukoiria Bhutanissa
Kulkukoiria Bhutanissa

Lennot olivat reittiä Helsinki – Doha – Kathmandu – Paro – Kathmandu – Doha – Helsinki Qatar Airwaysillä Kathmanduun asti ja Druk Airillä Paroon. Arvostimme erityisesti reititystä Dohan kautta aikaisemmin ainakin yleisesti Kathmanduun mentäessä käytetyn Delhin sijaan. Voisinkin ehkä kirjoittaa tarkemmin jossain vaiheessa myös kokemuksistamme Qatar Airwaysistä (ja Dohan loungesta), mutta yleisesti ottaen olimme ihan tyytyväisiä myös lentoihin.

Turisti Bhutanin vanhimmalla sillalla
Turisti Bhutanin vanhimmalla sillalla

Raffaello TesiOppaamme Raffaello Tesi oli ehkä hiukan yllättävä tapaaminen Olympian matkalla. Italiasta kotoisin oleva, mutta Suomeen jo vuosia sitten muuttanut, suomea sujuvasti puhuva, paljon myös vuoristo-oppaana toiminut nuori mies luotsasi meidät läpi Nepalin ja Bhutanin siltä osin kuin paikallisoppaat eivät hoitaneet hommaa.

Ainoa asia mistä Raffaelloa voisi hiukan arvostella, oli hänen ylioptimistinen suhtautuminen aikatauluihin ja käveltäviin matkoihin. Vuoristo-oppaalle kaikki alle kymmenen kilometrin pätkät olivat lyhyitä, mutta iso osa 12 hengen ryhmästämme olivat 50+ -ikäisiä, eivätkä kaikki, minä mukaanlukien, ihan trimmissä kunnossa. Mutta toki, vähitellen opimme ”lukemaan” Raffaelloa: vartti hotellille tarkoittaa, että kyllä me siellä tunnissa olemme ja ihan lyhyt matka kestää sekin alle tunnin 🙂

Tiikerinpesä portaita
Portaita matkalla näköalapaikalta itse luostarille matkalla Tiikerinpesään (jos tarkkaan katsot, niin siinä me olemme!) (Kuva: Raffaello Tesi)

Lisää luettavaa Bhutanista

Bhutanista kertovat matkajuttumme, jos et ole niihin vielä tutustunut, löydät täältä:

Bhutanista voit lukea suomeksi myös Kulkutautiset-matkablogista. Neljässä vuodessa Bhutan ei näytä kovin paljoa muuttuneen ja pientä variaatiota lukuunottamatta taisimme kiertää samat kaupungit ja temppelit kuin Henna perheensä kanssa.

Nepalin juttuja julkaisen lisää lähiviikkoina – tavoitteena tietysti ehtiä kirjoittaa nekin vielä ennen parin viikon päästä alkavaa Marokon matkaamme!

Dochula Pass Bhutan
Korkealla matkalla Thimphusta Punakhaan (Dochula Passin taukopaikalla)