Aihearkisto: Amerikat

Squamish Canada

Sorilan matkassa Squamishiin

Helsingissä toimivan Maailmanmatkaajat -klubin ovat löytäneet myös muutamat ulkomailla asuvat suomalaiset. Yksi heistä on Vancouverissa asuva Eero Sorila.
Nämä ulkosuomalaiset jäsenemme osallistuvat mahdollisuuksien mukaan Suomessa käydessään ja me klubilaiset tapaamme heitä joskus maailmalla.
Maailmanmatkaajien kyseessä ollenhan ei ole kovin harvinaista, että joku matkustaa johonkin!

Olimme sopineet tapaamisesta Eeron kanssa jo matkamme vasta hahmottuessa.
Lopulta suunnitelmat täsmentyivät sellaisiksi, että hän noutaa meidät hotellilta toisena Vancouverin aamunamme ja lähdemme hänen autollaan retkelle Squamishiin ja Whistleriin. Matkaa Vancouverista Squamishiin on autolla tunnin verran ja siitä Whistleriin vielä toinen mokoma. Emme olleet ihan innostuneita istumaan päivästä neljää tuntia autossa, joten olimme sopineet, että me jäämme Squamishiin ja matkaystävämme jatkavat Eeron kanssa Whistleriin ja poimivat meidät sitten taas paluumatkalla kyyntiinsä Squamishin McDonaldsilta.

Lions Gate Vancouver

Pienestä Squamishin kylästä (20 000 asukasta) on viime vuosina tullut suosittu vaihtoehto niin Vancouverille kuin Whistlerille asumiskustannusten noustua kummassakin kaupungissa. Tähän on pitkälti vaikuttanut Vancouverin ja Whistlerin välisen tien kunnostaminen vuoden 2010 talviolympialaisten yhteydessä.
Myös turistit ovat löytäneet kylän ja sen tarjoamat mahdollisuudet erilaisiin ulkoilma-aktiviteetteihin purjehduksesta vuorikiipeilyyn ja kaikkea siltä väliltä.

Stanley Park ja Lions Gate

Päivämme Eeron kanssa alkoi sovitusti hänen poimiessaan meidät kaikki kyytiinsä. Hakeutuessamme kaupungista Squamishiin ja Whistleriin vievällä tielle Eero jossain vaiheessa pahoitteli, että oli tullut ajaneeksi väärästä liittymästä ja päätyisimme ajamaan Lions Gaten sillalle Stanley Parkin rantatietä pitkin, vaikka olimmekin kertoneet hänelle jo puistossa käyneemme. Pysähdyimme rannassa hetkeksi ja Eeron asettuessa istumaan penkille, josta oli mitä upein näköala sillalle ymmärsimme, että ei se liittymä niin väärä ollutkaan … Penkki oli nimittäin Eeron (ja hänen sisarustensa) vanhemmilleen ostama muistopenkki!

Sorila Stanley Park Vancouver Sorila Stanley Park Vancouver

Squamish

Matka jatkui kuitenkin eteenpäin ja jonkin ajan kuluttua saavuimme Squamishiin.
Eero ajoi pienen kylän halki aina pieneen satamaan asti, josta halusimme aloittaa kaupunkiin tutustumisen. Vilkutimme hyvästit matkaystävillemme ja olimme muutaman tunnin omillamme.

Squamish Canada Squamish Canada

Squamish osoittautui pieneksi ja ainakin tuona tiistaina uneliaaksi kyläksi. Näkymät olivat kyllä kauniit, niin pienvenesatamassa kuin monessa kohtaa kylän raitilla, mutta ymmärsimme nopeasti, että ei meidän tänne kannattaisi jäädä lounastaukoa pitemmäksi aikaa.

The Ledge-kahvila näytti olevan etätyöläisten/läppärikulkureiden työpaikka, mutta mahtui sinne joukkoon hetkeksi myös pari ihan tavallistakin matkailijaa – toki mekin lounasleipien ja banaanikakun ohella hyödynsimme hyvää ilmaista wifiäkin.

The Ledge Squamish Canada The Ledge Squamish Canada

Seuraavaksi tarvitsimme taksin, joka veisi meidät Sea To Sky Gondolan kautta luontoon. Takseja ei nyt niin vaan autiohkossa kylässä suhaillut, mutta onnistuimme ylipuhumaan pienen valokuvaliikkeen omistajan/myymälänhoitajan tilaamaan meille moisen.

Sea To Sky Gondola

Sea To Sky Gondolalla, kaapelivaunulla siis, nousimme ylös korkeuksiin läheiselle vuorelle. Jotkut näyttivät pitävän kaapelivaunua kalliina ratkaisuna ja kiipesivät lähes pystysuoraa rinnettä ylös.

Squamish Canada Squamish Canada

Squamish Canada
Huomaa pienten pisteiden kokoiset kiipeilijät kuvassa oikean puoleisella kalliolla

Ylhäällä pysähdyimme ensin henkeäsalpaavien maisemien ääreen ja pohdin hetken, että haluanko ylittää pienen rotkon riippusiltaa pitkin, ja päätin haluta: ei se sittenkään kovin pelottavaa ollut.

Squamish CanadaSquamish Canada

Alueella, ylhäällä vuorella, on näköalojen lisäksi laaja verkosto erilaisia kävelyreittejä ja ehdimmekin kiertämään niistä helppoa ja lyhyttä ennen paluuta alas ja takaisin Squamishiin. Helppoja ja lyhyitä sekä siksi, että meillä oli kuitenkin vain muutama tunti aikaa kuin siksi, ettemme varsinaisesti olleet varustautuneet urheilemaan, etenkään jalkineiden osalta. Mutta kivasti tarjolla oli myös tällaisia kesyjä ”sunnuntairetkeilijä”-reittejä.

Squamish Canada

Squirrel Squamish Canada
Näimme oikeitakin oravia, mutta olivat kovin nopeita kuvattavaksi. Onneksi metsässä oli kuvia niin oravista kuin alueen linnustostakin, tarpeeksi isoja ja hitaita!

Squamish Canada Squamish Canada Squamish Canada Squamish Canada Squamish Canada

Squamishiin palattuamme (taksilla tietenkin, sillä vaikka matkaa ei montaa kilometriä olekaan, niin tallustaminen moottoritien laidalla ei oikein ole mahdollista) asetuimme McDonaldsiin iltapäivän välipalan ääreen odottamaan Whistleristä palaavia ystäviämme.

Lisää Squamishistä tai Whistleristä

Squamishiin tutustuin ensimmäisen kerran sen myötä, että matkabloggaajakolleegamme Annika, joka kirjoittaa Tarinoita maailmalla -blogia muutti viime kesäni Kanadan itärannikolta juuri Squamishin kylään. Oikeasta elämästä, ei siis turistin elämästä, Squamishissa voit halutessasi lukea Annikan jutusta.

Squamish Tarinoita maailmalla
Tarinoita maailmalla -blogin ”näkymä” Squamishiin

Whistleristä, yhdestä Vancouverin talviolympialaisten suorituspaikasta, löytyy hienoja kuvia ainakin Hand Luggage Only -blogin jutusta 11 Amazing Things To See And Do in Whistler.

Yhteinen illallinen Eeron luona

Päivän päätteeksi kokoonnuimme vielä Eeron ja hänen vaimonsa luo illalliselle. Maailmanmatkaajahenkisiä juttuja riitti iltamyöhään asti ja olemmehan kaikki, myös Eero, lähdössä samalle matkalle Saudi-Arabiaan ensi viikolla.
Kertonee jotain matkamme ainutlaatuisuudesta, että Eero lentää matkalle osallistuakseen myös välit Vancouver – Helsinki – Vancouver!

Illallinen Vancouverissa

Vancouver Island feature

Vancouver Island ja Butchart Gardens

Yli kolmen viikon matkamme yksityiskohtien suunnittelu jäi Vancouverin osalta viime tippaan: viimeiset suunnitelmat teimme vasta Vancouveriin saapuessamme.

Matkaystävämme olivat kiinnostuneita retkestä Vancouver Islandille, emmekä mekään nyt erityisesti sitä vastaan olleet, joten varasimme päiväretken sinne.
Ehkä vähän hätäisesti, sillä vasta vähän ajan kuluttua aloin oikeasti ymmärtää, että miten pitkä on 13 tunnin pituiseksi arvioitu retki!

Retken ostimme Get Your Guide -palvelusta. Päiväretket saarelle olivat kaikki suunnilleen samaa hintaluokkaa, mutta minulla oli sopivasti käyttämättä  alennuskoodi, jolla tekemällä varauksen Norwegianin partnerisivujen kautta varaamalla saimme tästä 18% alennuksen. Get Your Guide -palvelua käytimme myös Marokossa keväällä pariinkin retkeen, joista toisen toteutus oli loistava, toisenkin kelvollinen.

Vancouver Island kartta
(Jos haluat tarkemmin katsoa saaren karttaa, niin klikkaa kuvasta Google Mapsiin)

Vancouver Island on Pohjois-Amerikan länsirannikon suurin saari, pituutta vajaat 500 kilometriä ja leveyttä 100 kilometriä. Vancouverista sinne pääsee lautalla tai pienkoneella. Lauttamatka suuntaansa kestää tyypillisesti 1,5 tuntia ja kun satamassa pitää olla ajoissa ja lautan purkaminen määränpäässäkin kestää hetken, niin retkestä kuluu kevyesti 5 tuntia pelkkiin ylityksiin. Tarjolla olisi myös ollut retkiä, jossa menomatka saarelle tehdään pienkoneella ja etenkin kun myöhemmin kuitenkin päädyimme maksamaan vesitasolennosta, niin Vancouver Island siten, että olisimme lentäneet sinne ja tulleet takaisin lautalla, olisi ollut hyvä vaihtoehto – ja ainakin pari tuntia lyhyempi.

Pääkohteemme Vancouver Islandilla olivat Butchartin kuuluisa puutarha ja koko Brittiläisen Kolumbian pääkaupunki Victoria.

Butchart Gardens

Oppaamme väittää Vancouver Islandin puutarhaa maailman kolmanneksi jollain mittarilla Shanghain ja Keukenhofin jälkeen. En ihan tuollaista listaa onnistunut netistä löytämään, mutta kerrankos ne, oppaat, juttelevat omiaan.

Muutamalta listalta puutarha kuitenkin löytyy:

No, ehkä tämä riittää listoista. Nyt oli kuitenkin vuorossa Butchart. Aikaa 90 minuuttia.

Buchart Gardens Vancouver Island
Butchart Garden Map

Puutarhan mahtavin osio on heti alussa: pienessä laaksossa oleva Sunken Garden, jonne mennään pientä, lähes huomaamatonta polkua pitkin.
Ensimmäinen näkymä puutarhan tähän osaan on kieltämättä vaikuttava.

Butchart Gardens Vancouver Island Butchart Gardens Vancouver Island Butchart Gardens Vancouver Island Butchart Gardens Vancouver Island

Laakson toisessa päässä Ross Fountainin vesisuihkut tanssivat auringossa, tässä lyhyen videon verran:

Toteemipaalut ohitamme melko kevyesti – näitähän olimme nähneet jo Alaskassa ja Vancouverissa, Stanley Parkissa. Ruusutarhankin olisimme halunneet ohittaa matkalla japanilaiseen puutarhaan, sillä näimme niitä äskettäin keväisillä vierailuilla puutarhoissa niin Madridissa kuin Hampurissa, mutta polut on rakennettu siten, ettei se ihan onnistu.
Ei niin, että meillä olisi jotain ruusuja vastaan, mutta 90 minuuttia on aika vähän tähän puutarhaan.

Butchart Gardens Vancouver Island
Butchart Gardens Vancouver Island
Butchart Gardens Vancouver Island
Butchart Gardens Vancouver Island

Japanilaisessa puutarhassa polut risteilevät vesiaiheiden ympärillä ja pienten siltojen lisäksi ”vesiesteet” saattoi ylittää hyppelemällä kiveltä kivelle.

Butchart Gardens Vancouver Island
Butchart Gardens Vancouver Island
Butchart Gardens Vancouver Island
Butchart Gardens Vancouver Island

Italiaiseen puutarhaan päästyämme lähellä olevat jäätelökioskit, ravintolat ja kahvilat alkavat viedä huomiomme, vaikka lounas onkin tarkoitus syödä vasta Victoriassa. Taimia tai edes siemeniäkään ei kannattane ostaa, jos matka jatkuu vielä Yhdysvaltoihin.

Pääkaupunki Victoria

100 000 asukkaan Victoria kuullostaa oudolta valinnalta lähes 5 miljoonan asukkaan Brittiläisen Kolumbian pääkaupungiksi, mutta onhan näitä, pieniä pääkaupunkeja provinsseissa, osavaltioissa tai valtioissa, joissa isompiakin kaupunkeja olisi.

Aurinkoisena päivänä valitsimme lounaspaikaksi rannalle avautuvan terassin ja juhlistimme pääkaupunkia alkudrinkeilläkin.
Jäähileiset Bellinit olisivat kyllä käyneet jälkiruuastakin.

Victoria Vancouver Island Bellini

Victoria Vancouver Island Fish and Chips
Fish and chips auringonpaisteessa

Victoria Vancouver Island Victoria Vancouver Island

Lounaan jälkeen ehdimme hetken vielä kierrellä pääkaupunkiakin ennen paluuta lauttajonoon ja lauttamatkaa takaisin mantereelle. Lautalla saatoimme ihailla auringonlaskua saaristossa, mutta mantereelle tullessamme oli jo pimeää.

Vancouver Island ferry Vancouver Island ferry

Vielä hiukan suhailua busseilla Vancouverissa ja paluu hotellille, meidän tapauksessamme n. klo 21:30. Aamulla olimme hotellilla valmiina bussia odottelemassa 8:45, joten aika tarkka tuo 13 tunnin aika-arvio oli.

Näin jälkikäteen arvioituna retki Vancouver Islandille ei ehkä ollut näin lyhyellä Vancouverin vierailulla paras valinta käyttää kokonainen päivä kolmesta ja puolesta.
Mutta toisaalta, onhan tuo puutarha selvästikin kuuluisa ja me olimme kuitenkin aika lähellä, joten … ja onhan pääkaupunki aina pääkaupunki 🙂

P.S. Keukenhofin puutarha (linkki Martan matkassa -blogin juttuun Keukenhofista tämän vuoden keväältä) on vahva ehdokas ToTravel-listallamme ensi keväälle.

Vancouver feature Granville Island Giants

Vancouver – yksi maailman parhaita kaupunkeja?

Vancouver on jo useiden vuosien ajan sijoittunut ainakin kärkikymmenikköön erilaisten tutkimuslaitosten listatessa maailman parhaita kaupunkeja asua. Helsinkikin tapaa jäädä sille toiseksi.

Vancouver on Brittiläisen Kolumbian suurin kaupunki.
2,5 miljoonalla asukkaallaan suur-Vancouverin alue on Kanadan kolmanneksi suurin Toronton ja Montrealin jälkeen ja koko Pohjois-Amerikan mantereen tiheimmin asuttuja alueita New Yorkin, San Franciscon ja Mexico Cityn jälkeen. Vancouver on myös yksi Kanadan kansainvälisimpiä kaupunkeja, yli puolet sen asukkaista puhuvat äidinkielenään jotain muuta kuin englantia. Katukuvassakin tämä näkyi siten, että aasialaisten osuus tässä Tyynenmeren rannalla sijaitsevassa kaupungissa oli näkyvästi suuri.

Vancouver

Alaskan risteilymme päättyi tähän mainioon kaupunkiin ja muiden matkustajien tavoin jonotimme satamassa taksia päästäksemme hotellillemme.
Jännää muuten, että ainoa dokumentti, joka meiltä pyydettiin, oli tullikaavake, mutta ilmeisesti Norwegian Sun -laivan henkilökunta oli onnistunut vakuuttamaan maahantuloviranomaiset, että kaikilla laivasta poistuvilla on oikeus tulla Kanadaan.

Canada Place Vancouver

Matkaystäviemme kanssa olimme käyneet hiukan keskustelua Vancouverin hotellista sitä varatessamme – hotelliasuminen tässä upeassa kaupungissa ei nimittäin ole ihan halpaa lystiä – ja päätyneet lopulta varaamaan huoneet Best Westernistä Uptownista. Uptown ei ole ihan kävelyetäisyydellä keskustasta, mutta toisaalta meitä oli neljä, joten saatoimme hyvin liikkua taksilla.

Best Western UptownHotellilla saimme aikaisesta aamusta huolimatta heti yhden huoneen ja pääsimme suunnittelemaan ensimmäistä ja lähes ainoaa Vancouverin päiväämme. Vaikka olimmekin kaupungissa kolme päivää, niin olimme jo sopineet yhdeksi päiväksi retken Squamishin ja Whistlerin suuntaan ja yksi pitkä päivä menisi retkeen Vancouver Islandille.

Tiukka tuokio Vancouver-suunnitelmien hiomista kahvikupin ja netin äärellä.
Huoneessa oli kahvikoneet ja laivan kahvi ei oikein ollut pienen ryhmämme kahvikissojen mieleen. Ja viikon risteilyn jälkeen ilmainen, hyvin toimiva nettikin oli ainakin alkuun ihan luksusta!

Stanley Park

Päätimme aloittaa Stanley Parkista ja hyppäsimme taksiin. Puisto osoittautui vielä isommaksi kuin olimme arvioineet ja päädyimme katsastamaan rantaa vain Brocktonin majakalle asti. Majakalta jatkoimme toteemipuistoon ja akvaariolle, lähinnä ajatellen, että sieltä ainakin saisimme taas taksin seuraavaan kohteeseen, eli Granville Islandille. Akvaarion aarteita emme tällä kertaa malttaneet jäädä koluamaan.

Stanley Park Vancouver Vancouverin nähtävyydet Stanley Park Vancouver Stanley Park Vancouver Stanley Park Vancouver Stanley Park Vancouver

Granville Island

Granville Islandin ensimmäinen kohteemme oli Farmer’s Market, jota kiersimme hetken.
Huono idea ennen lounasta! Yksi kerrallaan palasimme tapaamispaikalle, josta lähdimme etsimään lounaspaikkaa päätyen Edible Canada -ravintolaan. Emme olleet sen kummemmin etukäteen selvittäneet ravintolavaihtoehtoja, eli tänne päädyimme ihan sattumalta, mutta ihan hyvä valinta! Vaikka Pepsi Maxia ei jostain syystä saanutkaan, taisi aspartamiini olla pannassa, sillä stevia-makeutettuja virvoitusjuomia oli tarjolla.

Granville Island Vancouver Vancouverin nähtävyydet Granville Island Vancouver Granville Island Vancouver Granville Island Vancouver

Lounaan jälkeen kävelimme sen verran Granville Islandilla, että saimme otettua kuvia saaren jättiläisistä. Jättiläiset on toteuttanut Osgemeos-nimellä kulkevat graffititaiteilijaveljekset ja se on osa vuosien 2014-2016 Vancouver Biennalea.
Graffitimaailmassa tälläinen kolmiulotteinen työ on ilmeisen harvinainen – ja onhan työllä kokoakin.

Granville Island Giants Granville Island Giants

Vancouver Lookout

Aamun suunnittelupalaverissa olimme hetken harkinneet valmista kiertoajelua tai Hop-on-hop-off -lippujen ostamista, mutta päädyimme sitten neljän hengen ryhmällä joustavampaan ratkaisuun, eli taksiin. Näköalatorni Vancouver Lookout oli useammankin valmisretken kohteissa ja muutenkin ajatus kaupungin näkemisestä ylhäältä päin tuntui hyvältä idealta, joten Granvillen jälkeen annoimme seuraavalle taksille osoitteeksi Vancouver Lookout. Muistelin jonkun blogijutun sitä kohteena väheksyneen, mutta me kaikki pidimme siitä kyllä! Risteilylaivalla vielä aamulla heränneinä oli mukava nähdä laivojen lähtevän yksi kerrallaan Canada Placen upeasta terminaalista.

View from Vancouver Lookout
Näkymä Rogers-areenalle Vancouver Lookout -tornista

View from Vancouver Lookout View from Vancouver Lookout

Disney Wonder -alus jatkamassa matkaansa Vancouverin satamasta lyhyessä ”satamavideossa”:

Canada Place

Näköalatornilta jatkoimme matkaa kävellen läheiselle Canada Placelle hiukan vitsaillen, että olisi aamulla kannattanut laittaa matkatavarat hetkeksi säilytykseen ja käydä silloin jo katsomassa tätä rantaa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tai itse asiassa emme olleet liikkeellä riittävän myöhään, näin vielä suhteellisen valoisana alkusyksyn iltana, sillä Olympia-soihtu -veistos olisi varmasti ollut valaistuna edukseen. Mutta näkymät itse terminaalille ja hieno Digital Orca -patsas pitivät kyllä ilta-auringosta.

Canada Place Vancouver Canada Place Vancouver Canada Place Vancouver Canada Place Vancouver

Voiton kaikesta veivät kuitenkin terassilta avautuvat näkymät Vancouver Seaplane Harboriin. Pienkoneita nousi ja laski sellaiseen tahtiin, että nähtävää olisi riittänyt miten pitkään tahansa. Viimeistään tässä kohtaa päätin sittenkin vielä oikeasti selvittää, että saisimmeko ohjelmaamme ja budjettiimme sittenkin sisällytettyä tällä matkalla yhden vesitasolennonkin ja onnistuihan se, lähtöpäivän aamuna!

Sea Plane Harbour Vancouver

Ilta hotellilla

Vielä päivän viides taksimatka ja palasimme hotellille – kadun toisella puolella olevan supermarketin kautta. Viikon risteilyn jälkeen ravintolaillallista enemmän houkutteli toimiva netti, etenkin kun tiesimme seuraavan päivän olevan taas pitkä, olihan vuorossa Squamish, Whistler ja illallinen Vancouverissa asuvan suomalaisen maailmanmatkaajan luona.

Best Western Uptown Vancouver

Päivän viisi taksimatkaa (alkaen laivalta hotellille) maksoivat muuten samaa luokkaa kuin Hop-on-hop-on -bussin liput kahdelta hengeltä ja koska meitä oli neljä, niin taksilla ympäri kaupunkia suhailu oli paitsi hyvä ja joustava vaihtoehto, myös edullinen.

Vielä viimeiset Netflix-ohjelmien lataukset jonoon tabletille yöksi ja ensimmäinen päivä Vancouverissa oli pulkassa.

Muiden mietteitä Vancouverista

Vancouverissakin ovat tietysti käyneet monet muutkin. On kierrelty samoja paikkoja – mutta myös nähty eri puolia kaupungista. Ilmeisesti Vancouver on aika erilainen kaupunki riippuen kaupunginosasta, sillä niin Siveltimellä -blogia kirjoittava Sanna kuin Himomatkaaja kauhistelevat tiettyjä alueita kaupungissa (Chinatownin alue, erityisesti East Hastings Street). Me ohitimme Chinatownin vaan muutamaan kertaan taksilla, joten emme osaa sanoa siitä sen enempää, mutta ehkä majoitus kannattaa etsiä joltain muulta alueelta.

Merjan matkassa pistäytyi Vancouverissa lähes yhtä tiukalla (ja tehokkaalla) aikataululla kuin mekin, mutta paljon hänkin oli ehtinyt lyhyessä ajassa kaupunkia nähdä!

Vancouver Science World
Vancouver Science World (pallomainen rakennus kuvassa) jäi meiltä näkemättä
– ensi kerralla sitten! Kuva Siveltimellä -blogin Vancouver -jutusta.
Havaijin risteily yhteenveto feature

Millä hinnalla Havaijille?

Syyskuinen matkamme Alaskaan ja Havaijille koostui kahdesta risteilystä ja muutamista lisäpäivistä ennen Alaskan risteilyä ja risteilyjen välissä niin Vancouverissa kuin Honolulussa. Alaskan ja Vancouverin osuuden kustannuksista tein oman yhteenvetonsa jo muutama viikko sitten, mutta jätin silloin Havaijin pois, sillä ajattelin, että vaikka meille Alaska ja Havaiji olikin sopiva yhdistelmä, niin ehkä vielä sittenkin on tavallisempaa lähteä Alaskan risteilylle tai Havaijille.

Pride of America

Mutta asiaan, eli Havaijin osuuden kuluihin – alla oleva erittely siis ilman Helsinki – Seattle – Helsinki -välin lentoja, sillä ne olivat mukana Alaskan risteilyn kustannuserittelyssä, kahdelta hengeltä n. 1 700 euroa.

Lennot, risteily ja hotellit

Havaiji kulut1
Vancouverista lensimme Honoluluun Westjetillä ja Honolulusta takaisin Seattleen Hawaiianilla. Jätimme Havaijin lentojen varaamisen ehkä vähän turhan myöhään, sillä Seattle – Anchorage -välillä näytti kulkevan lentoja niin taajaan ja niin halvalla, että tuudittauduimme ajatukseen, että tilanne olisi jokseenkin sama Honolulun lentojen osalta, mutta näin ei sitten kuitenkaan ihan ollut – olihan lentomatkaakin kuitenkin n. 6 tuntia suuntaansa.
Eli vinkki tältä osin, lentoihin Honoluluun asti kannattanee suhtautua kuten pitkiin lentoihin ja varata ne ajoissa.

Lentolippujen hintoihin olen tuossa sisällyttänyt myös 42,75 euroa (50 dollaria) laukkumaksuja kahdelta laukulta kummallekin lennolle. Nämä maksut maksettiin luottokortilla vasta sisääntsekkauksen yhteydessä. Yritin jopa kevyesti selvittää, että olisiko ne voinut maksaa etukäteen, mutta ilmeisesti ei.

Havaijin risteilyjen kalleudesta kerroin jo matkaa varatessamme: risteilyhän on Yhdysvaltain sisäinen risteily ja siten se ei ole verovapaa ja ulkomaisen henkilökunnan määrä laivalla on rajattu 25 prosenttiin.
Saimme kuitenkin risteilyn hinnasta pienen alennuksen (yhteensä n. 500 euroa) blogiyhteistyönä, mikä tietysti paransi tilannetta hieman.

Ennen matkaa pohdimme kyllä myös vaihtoehtoa liikkua saarelta toiselle lentäen, mutta näin jälkeenpäin olemme todella tyytyväisiä siihen, että valitsimme risteilyn, joka mahdollisti kaikkien saarien näkemisen viikossa, kun aikaa ei mennyt ”pakkaa – lähde lentokentälle – lennä – ota taksi hotellille – pura” -kuvioon joka toinen päivä.

Pride of America
Honolulun satama

Ennen risteilyä asuimme pari yötä Waikiki Beachillä Pacific Beach -hotellissa, sillä pitihän sitä nähdä vähän Honoluluakin.

Yöpyminen Seattlen lentokenttähotellissa oli vain lentoaikataulujen takia – Seattlea emme enää tälle matkalle mahduttaneet.

Retket

Havaiji kulut2 Pride of America
Päädyimme ostamaan laivan retken lähes jokaisessa satamassa, vaikka etukäteen niitä olimmekin varanneet vähemmän kuin Alaskaan (vain Haleakalan ja Volcanoes Parkin).

Mauilla ”retki” Lahainaan tuli edullisemmaksi laivan bussilla kuin taksilla edestakaisin.

The Director’s Cut -retki Kauailla näyttää olleen kallein valitsemistamme retkistä, mutta ehdottomasti hintansa arvoinen!

Retken Pearl Harbouriin ostimme Pearl Harbor Visitor Bureaun sivuilta kun halusimme helpon ja varman vaihtoehdon vierailla tuolla tiettynä päivänä.

Taksit olivat Havaijilla suomalaiselle edullisia. Tuon viimeinen siirtymä Honolulussa, satamasta lentokentälle, olimme varautuneet tekemään taksilla, sillä laivayhtiön 25 dollaria per nuppi tuntui liian kovalta hinnalta, kun meitä sentään oli kaksi, mutta kun terminaalissa asiallisen näköinen nuorimies ehdotti meille minibussikyytiä hintaan 10 dollaria nuppi otimme sen, etenkin kun meillä ei vielä siinä vaiheessa ollut kovin kiirekään, joten oli aikaa katsoa, että toimiiko tämä vai ei – ja toimihan se.

Havaiji Kauai
Lu’au jäi näkemättä, kun viiden tunnin mittaiseksi arvioitu iltaretki päiväretken jälkeen ei enää innostanut. Seuraavalla kerralla sitten!

Muut kulut

Havaiji kulut3
Norwegian Cruise Line myy Euroopassa kaikki risteilyt nykyisin All-inclusivena, joten meillä oli kattavat juomapaketit, mutta ”verollisella” risteilyllä kaikki juomaostokset piti silti ensin ”maksaa” ja sitten seuraavana yönä hyttilaskusta pyyhittiin niiden osalta pois muut kulut paitsi verot. Kahdelta hengeltä ei sitten lopulta kuitenkaan jäänyt veroja maksettavaksi kuin tuo 13 euroa, mutta prosessi oli kyllä vähän työläs ja sotkuinen.

A President from Hawaii Obama
Vaihtoehto matkamuistoksi tämäkin

NCL Onboard credits -summa koostuu sekä hyvityksistä, jotka saimme siksi, että olimme jo (!) toisella NCL:n risteilyllä, että 25 dollarin korvauksesta siitä, että onnistuivat ensin rikkomaan toisen matkalaukkumme yhden sarana kun kuljettivat sen terminaalista hyttiimme. Laivan verstas sai kyllä onneksi saranan korjattua ihan hyvin, mutta saimme tuon verran vaivan palkkaa siitä, että jouduimme kuljettamaan matkalaukun respaan ja noutamaan sieltä.

Nettikulut puuttuvat tästä laskelmasta, sillä osana blogiyhteistyötä saimme ilmaiseksi käyttöömme samanlaisen 250 minuutin nettipaketin kuin Alaskankin risteilyllä (paketin hinta 110 euroa). Havaijilla pystyi kyllä myös satamissa hyödyntämään aika monessa paikassa ilmaista wifiä.

Pienen alennuksen ja ilmaisen nettipaketin lisäksi saimme blogiyhteistyönä yhden illallisen erikoisravintolassa, jonka nautimme brasilialaisessa churrascariassa.

Churrascaria Pride of America
Caipirinhat alkuun!

Churrascaria Pride of America
11 lihavaihtoehtoa – joista vaan muutaman ohitimme
Churrascaria Pride of America
Lisukkeina riisiä, perunamuhennosta, perunoita ja sieniä
Churrascaria Pride of America
Vihreä puoli ylös: Sinulle tarjotaan lihavaihtoehtoja yksi toisensa jälkeen
Punainen puoli ylös: Nyt riittää, siirrytään jälkiruokiin!

Melkein ainoat suomalaiset laivalla

Pride of America -aluksella emme omalla risteilyviikollamme tavanneet muita suomalaisia matkustajia. Yhden suomalaisen kuitenkin tapasimme, eli laivan hotellipuolen johtajan Kaj Turusen. Kaj on alunperin Porvoosta, mutta päätynyt maailmalle jo kauan sitten, ensin hotellimaailmaan ja sittemmin risteilyaluksille. Pride of American hotellipuolta hän on ehtinyt jo johtaa useamman vuoden.

Pride of America suomalaisia

Muun jutustelun lomassa ilmaisin myös tyytymättömyyteni juomapaketteihin, erityisesti siihen, että jos haluan hytissä valokuvien käsittelyn ja muistiinpanojen teon lomassa  juoda Pepsiä, niin se pitää hakea baarista ja kuljettaa hyttiin lasissa.
Kaj päätti sitten ratkaista tältä osin ongelmani juomapakettien kanssa lähettämällä hyttiimme sangollisen Pepsi-tölkkejä!

Tarjosipa Kaj meille vielä yhden aterian erikoisravintolassakin, joten tällä risteilyllä päädyimme paitsi brasilialaiseen Moderno Churrascariaan myös ranskalaiseen Jeffersson’s Bistroon.

Pride of America

Pride of America on kokoluokaltaan suunnilleen samanlainen kuin Alaskan risteilyllä kotinamme toiminut Norwegian Sun, eli keskikokoinen. Laivalle mahtuu 2 186 matkustajaa ja 927 hengen miehistö.

Pride of America

Hytti

Hytiksi valitsimme tällekin risteilylle ikkunahytin, josta näköala voi olla rajoitettu – joka meidän tapauksessamme osoittautui ikkunan edessä osittain olevaksi pelastusveneeksi. Havaijilla parvekettakin olisi teoriassa voinut käyttää vähän enemmän kuin Alaskassa, mutta risteily oli jo tälläkin hyttivaihtoehdolla sen verran arvokas, että emme halunneet siihen enempää panostaa. Ja riittihän laivassa hyvin yleisiä ulkotiloja niiksi harvoiksi hetkiksi, jolloin päiväsaikaa kannella ehdimme olemaan.

Pride of America

Pride of America
Pyyhe-eläimet olivat osa risteilyelämää myös Pride of Americalla

Ravintolat

Pääosin ruokailimme risteilyn perushintaan kuuluvissa ravintoloissa, eli 5. kerroksen pääravintolassa, jossa ruoka tarjoiltiin pöytään ja 11. kerroksen buffet-ravintolassa. Aamiaisen nautimme retkiaamuina useimmiten hytissä, jonne sen sai tilata ilman sen kummenpia palvelumaksuja tälläkin aluksella.
Olimme ihan tyytyväisiä tähän ”perusruokaankin”, tosin buffetissa valikoima oli melko samanlainen päivästä toiseen, mutta laajasta valikoimasta saattoi toki tehdä vähän erilaisia valintoja eri päivinä.

Kuudennen kannen Cadillac Dinner -ravintola oli ovela sisustukseltaan ja auki kai ympäri vuorokauden, mutta emme valitettavasti löytäneet sen ruokalistalta kovin moneksi ateriaksi mieluisia vaihtoehtoja. Tämä ravintola levittäytyi myös kannelle, joka Havaijin lämmössä jossain tilanteessa onkin varmaan mukava vaihtoehto, vaikkemme sitä melko myöhään illalla ravintolassa käydessämme tulleetkaan testanneeksi.

Pride of America Pride of America

Pride of America Cadillac
Aika mielenkiintoinen alkuruoka: neljännes valkokaalia, jonka päällä kylmä aurajuustokastike ja muutama pekoninmuru!

Kuvallinen henkilöllisyystodistus

Tuoreen Alaskan risteilykokemuksen jälkeen havainnoimme ehkä Pride of America -laivalla erityisesti laivojen välisiä eroja ja yksi ero kaikkiin aikaisempiin risteilyihimme oli, että rantaan mentäessä oli aina oltava mukana paitsi laivan kortti myös kuvallinen henkilöllisyystodistus, jota kysyttiin niin satama-alueelle tultaessa kuin laivaan sisälle tultaessa. Ehkä tämä lisäkerros turvallisuuteen johtui siitä, että olimme Yhdysvaltojen alueella.

Pride of America

Juomapaketit

Juomapaketeista emme pitäneet Pride of Americalla sen enempää kuin Norwegian Sunillakaan. Muutama ero laivoissa kuitenkin niihin liittyen oli:

  • jo kustannusyhteenvedossa mainitsemani verollisuus, eli verot piti maksaa paketista huolimatta
  • vesipullot toimitettiin kaikki hyttiin kerralla risteilyn alussa, mikä oli oikeastaan ihan hyvä juttu, eipä kukaan häirinnyt alkuillasta päivittäisten vesipullojen tuonnilla
  • kaikki tarjoilijat eivät tuntuneet olevan ihan selvillä juomapaketeista ja niiden käytöstä – ehkä siksi, että niitä oli myyty vain eurooppalaisille (tai vain ei-amerikkalaisille) joten kaikki tarjoilijat eivät ehkä törmänneet niiden käyttäjiin kovin usein.

Pride of America juomapaketti

Kuntosali

Havaijilla Alaskan risteilyllä minua vaivannut lievä flunssa oli jo jäänyt taakse ja ehdimme muutaman kerran poikkeamaan laivan kuntosalillakin, siitä huolimatta, että meripäiviä ei tällä reitillä ollut yhtään.
Kuntosali oli ihan riittävän iso ja monipuolinen: lämmittelylaitteita pitkä rivi, mutta myös laitteita ja painoja kaikille perusliikkeille.

Kuntosalilla Pride of America Kuntosalilla Pride of America

Valokuvat

Laivan valokuvaajien ottamia kuvia emme tällä risteilyllä päätyneet ostamaan yhtään. Jotenkin he eivät olleet ihan niin kivasti läsnä eri satamissa, retkistä puhumattakaan, kuin Alaskassa ja jotenkin onnistuimme ohittamaan tilaisuuden kuvauttaa itsemme kapteeninkin kanssa.

Valokuvakuvio oli tällä laivalla toteutettu toisin kuin millään aikaisemmalla laivalla, jolla olimme risteilleet: täällä ei ollut isoja valokuvaseiniä vaan jokaisessa kuvaustilanteessa kuvaaja kysyi hytin numeron ja omia kuviaan saattoi sitten käydä katsomassa omasta mapistaan niin halutessaan.

Valokuvaajien ohella laivassa oli kiva ilmainen selfie-automaatti, josta sai oman kuvansa lähetettyä itselleen sähköpostiin tai postattua suoraan Facebookiin. Alla yksi esimerkki lähes jokailtaisista otoksistamme!

Pride of America valokuva-automaatti

Kohdekuvaukset

Lopuksi vielä linkkilista jo aikaisemmin kirjoittamiini kohdejuttuihin Havaijin risteilyltämme:

Pride of America Hawaii

Reittikuvaan vielä sellainen kommentti, että meitä olosuhteet suosivat ja kiersimme tosiaan Hilosta Konaan Kilauean tulivuoren ohitse.

Saarten nimet eivät tuossa laivayhtiön tekemässä reittikartassa näy, mutta siis Honoluluhan on Oahulla, Kahului oli satamamme Mauilla, Hilo ja Kona Big Islandilla ja Nawiliwili Kauailla.

Pride of AmericaPride of America

Viimeinen ilta Pride of American kannella – ja viimeinen Havaiji-juttumme.
Seuraavat sitten Vancouverista, joka jäi vielä väliin kun siirryin suoraan Alaskasta Havaijiin tai sitten jo Saudi-Arabiasta, jonne olemme lähdössä ensi kuun alussa.