Aihearkisto: Amerikat

Juneau feature

Juneau, Alaskan pääkaupunki

Anchorage on Alaskan suurin kaupunki, muttei osavaltion pääkaupunki.
Pieni Juneau, joka syntyi kultakuumeen jälkimainingeissa, on Alaskan pääkaupunki – siitä huolimatta, että sinne ei pääse kuin laivalla tai lentäen. 30 000 asukkaan kaupungissa on kyllä autoja, mutta niillä voi ajaa vaan kaupungin alueella. Kaupunki on kuitenkin Alaskan toiseksi suurin, sillä vaikka pinta-alaltaan Alaska onkin Yhdysvaltain suurin osavaltio, niin asukkaita siellä on vain runsaat 700 000.

Juneau Alaska

Juneau Alaska
Kontteja Juneaun satamassa – kun kaikki tavarat 30 000 asukkaan kaupunkiin tuodaan meritse, niin niitä riittää
Juneau Alaska
Valmiina päivän retkeen Norwegian Sunin kannella

Retkioppaamme, joka oli tullut kesätyöläiseksi kaupunkiin, taisi mainita, että matka autolautalla Kanadasta kesti 2,5 vuorokautta.

Mendenhallin jäätikkö

Yksi Juneaun merkittävimmistä nähtävyyksistä on Mendenhallin jäätikkö parikymmentä kilometriä pienen keskustan ulkopuolella. Laivayhtiön tarjoamista retkistä useimmat olivat tyyppiä Mendenhall + jotakin, esimerkiksi lohenkasvattamo, puutarha, lohiateria, Mount Robertsin kaapelivaunu, valasretki tai jokin yhdistelmä näistä. Me olimme valinneet melkein omatoimisen retken, eli vaan bussikuljetuksen jäätikön luo.

Mendenhall Juneau Alaska Mendenhall Juneau Alaska Mendenhall Juneau Alaska

Mendenhallista sanotaan, että se on maailman ainoa jäätikkö, jonka reunalle pääsee autolla. Nyttemmin jäätikkö on kyllä hiukan jo taas siirtynyt, eli alueen luontokeskus ei ole ihan sen vieressä, mutta lähellä kuitenkin. Kaikkein lähimmäs jäätikköä olisi kuulemma päässyt kulkemalla Nugget Trail -nimistä vaellusreittiä vajaa parin kilometrin matkan. Juuri tämä reitti oli pienen tulvan takia polku oli suljettu vierailupäivänämme, joten emme päässeet tuolle vesiputoukselle asti. Sinnikkäinä suomalaisina kävimme kyllä katsomassa polun alkua tulvalle asti varoituskylteistä huolimatta, mutta tulva osoittautui kyllä sen verran todelliseksi, että tuskin siitä saappaillakaan olisi yli päässyt.

Juneau Alaska Juneau Alaska

Mendenhallin jäätikön näki kyllä vähän kauempaa muiltakin poluilta, joten ei hätää!

Luontokeskuksessa näytettiin jäätiköitä ja Kanadan luontoa esittelevä lyhyt elokuva, joka oli niin mukava, että olisi se voinut olla pitempikin kuin 20 minuuttia!

Juneau Alaska

Lohia ja karhuja

Kahvilaa alueella ei ollut, eikä eväitäkään oikeastaan olisi saanut tuoda alueella lainkaan, sillä myös karhut tapaavat kuulemma nauttia jäätiköstä usein lähietäisyydeltä. Tapaamamme metsänvartija kertoi, ettei pariin päivään ollut niitä nähnyt, mutta että kyllä niitä viikottain on nähty. Steep Creekin polun silloilla onkin karhuportit.
Karhut liikkuvat alueella etenkin vähän aikaisemmin kesällä, kun lohet nousevat alueen jokiin. Nyt syyskuun alussa useimmat lohet ovat jo joesta nousseet ja luonnon kiertokulun mukaisesti kuolleet.
Täällä näimme myös ensimmäiset karhuvarmistetut roskalaatikot – ilmeisesti karhut eivät vielä ainakaan osaa lukea kuvallisiakaan ohjeita niin hyvin, että oivaltaisivat laittaa tassunsa lukkoaukkoon 🙂

Juneau Alaska Juneau Alaska Juneau Alaska
Juneau Alaska Juneau Alaska

Juneaun keskusta

Mendenhallista palasimme takaisin Juneauhin, jossa ehdimme hetken katsomaan kaupunkiakin ennen paluuta laivalle. Useimmat rantakadun kaupoista olivat täälläkin timantti/tansaniitti/matkamuistokauppoja, jotka sulkevat ovensa talveksi risteilykauden päätyttyä. Red Dog Saloon taitaa sentään olla auki ympäri vuoden.

Juneau Alaska

Rannalta olisi myös voinut nousta ylös läheisen vuorten rinteille lähemmäs luontoon Mt. Robertsin kaapelivaunulla, mutta jouduimme jo kiirehtimään takaisin laivalle, sillä lähdimme Juneaun satamasta jo klo 13 – voidaksemme käyttää iltapäivän toisen jäätikön, Sawyerin, katselemiseen laivasta käsin, mutta palataan siihen toisella kertaa.

Juneau Alaska

Ketchikan

Valaita Ketchikanissa

Ketchikan oli Alaskan risteilymme viimeinen satama. Joku väitti sitä Alaskan kolmanneksi suurimmaksi kaupungiksi, tai kyläksi, mutta alle 10 000 asukkaallaan ei se sitä ole.
Ainakin Anchorage, Fairbanks ja Juneau ovat sitä isompia.

Ketchikanissa Norwegian Sun, kuten muutkin tuolloin satamassa olleet kolme risteilylaivaa, mm. Disney Wonder, pääsivätkin ihan kaupungin keskustaan: vain portaat alas ja olet timantti- ja tansaniittikaupoissa. Jos nyt joku niissä haluaisi käydä. Toisaalta en sittenkään ole vakuuttunut siitä, että jalokivien ostaminen pikaisella vierailulla vieraassa kaupungissa olisi hyvä idea, toisaalta nämä kaupat lienevät sitä risteilybusineksen arveluttavinta puolta: nämä kaupat eivät työllistä paikallisia eivätkä taida juuri jättää rahaa kaupunkiin.

Ketchikan Alaska Ketchikan Alaska Ketchikan Alaska

Vähän sivummalta löytyy kyllä paikallista taidetta ja käsitöitä myyviä liikkeitä ja tietysti isoja matkamuistomyymälöitä. Alaskassa matkamuistojen suosikki taitaa olla lämmin fleesetakki, sillä ainakin näin kauden lopulla lämmin vaatetus on useimpina päivinä tarpeen. Suomalaiset toki pärjäävät!

Alaska Coffeesta saa juoman hinnalla ilmaisen wifin ja läheisessä rihkamamyymälässä voi testata fudge-makuja – kumpikin hyviä vaihtoehtoja kaupunkikävelyn lomassa.

Veneretkelle risteilylaivalta 🙂

Ketchikanin retkeksi olimme valinneet Guard Islandin majakan ja kotkia luvanneen veneretken. Vaikka tuntuukin ehkä hassulta lähteä risteilylaivalta laivaan, niin pienemmällä aluksella pääsee tietysti paljon lähemmäs kaikkea kuin ison aluksen kannelta tai edes 6. kerroksen kävelykäytävältä.

Majakka ja kotkaretki Ketchikan

Pienen laivan kippari kertoi olevansa paljasjalkainen ketchikalainen ja olevansa tyytyväinen siihen, että siinä missä hänen isänsä ansaitsi vielä elantonsa kalastamalla niin hän saa viettää päivänsä rakastamissaan maisemissa meidän kanssamme.

Alkumatkasta tähyilimme kotkia ja näkyihän niitä useammankin puun latvassa.
Rannan monissa taloissa oli vene- tai autotallin näköisiä piharakennuksia, mutta useimmat niistä ovat täällä kuulemma vesitasoille tai helikoptereille, parhaimmillaan isossa hallissa on perheen veneet, vesitaso ja helikopteri! Auto on täälläkin vaan rajallisesti hyödyllinen, sillä tiestö ulottuu vaan kaupungin alueelle, jos muualle haluaa, niin auto on ajettava lauttaan.

Kotkia Ketchikan AlaskaKotkia Ketchikan Alaska

Ketchikanin alueella on myös paljon toteemeja ja ohitimme retkellämme pienen saaren, jolla oli aivan mahtava kokoelma niitä. Toteemeja oon vaan, mielestäni, tosi vaikea kuvata, ainakin jos haluaisi näyttää sekä niiden vaikuttavan korkeuden kuin monet yksityiskohdat.

Toteemeja Ketchikan Alaska Toteemeja Ketchikan AlaskaToteemeja Ketchikan Alaska Toteemeja Ketchikan Alaska

(Alimpien kuvien toteemit ovat Ketchikanin kaupungista, eivät veneretkellä ohittamaltamme saarelta.)

Valaita!

Kotkien jälkeen saavuimme majakalle, mutta mielenkiintoimme siihen lopahti melkein jo ennen kuin alkoikaan, sillä näimme ensimmäisten valaanpyrstöjen painuvan aaltoihin. Hetken päästä näimme muutaman valaan selän majakkasaaren rantavesissä ja vähän ajan päästä useamman valaan nousevan yhtä alkaa vauhdilla pintaan. Ryhävalaat harrastavat ainakin näillä vesillä ilmeisen yleisestikin tällaista bubble-net feeding -ilmiönä tunnettua yhteistyötä ravinnon hankkimiseksi: valaat uivat kalaparven alle puhaltaen yhdessä kuplia, jotka saavat kalat nousemaan pintaan ja sen jälkeen valaat nousevat ryhmänä pintaan suut valmiiksi auki keräten kalat avonaisiin kitoihinsa – kätevää! Onnistuimme näkemään parikin kertaa valasryhmön nousevan vauhdilla pintaan, mutta ilmiön vangitseminen kuvaksi oli silti haastavaa.

Valaita Ketchikan Alaska Valaita Ketchikan AlaskaValaita Ketchikan Alaska Valaita Ketchikan Alaska Valaita Ketchikan Alaska Valaita Ketchikan Alaska

Vähitellen päivän valo alkoi jo hiipua ja aikamme veneellä käydä vähiin, joten jouduimme sanomaan hyvästit niin valaille kuin majakalle ja palaamaan laivalle.
Alunperin emme olleet Alaskan risteilyllemme valinneet yhtään varsinaista valasretkeä, sillä olimme nähneet niitä aikaisemminkin mm. Azoreilla, mutta niin vaan pääsimme täälläkin niitä näkemään.

Alaska onkin ilmeisen varma paikka nähdä valaita, sillä jutellessani muutaman venenaapurini kanssa, jotka olivat olleet varsinaisilla valasretkillä, he kertoivat nähneensä runsaasti valaita ja myös tätä bubble-net feeding -saalistusyhteistyötä. Valasretkillä on myös takuu: saat retken hinnasta takaisin 100 dollaria, jos et näe valaita eikä kuulemma sitä ole kellekään viimeiseen viiteen vuoteen maksettu.

Niin, ja tuli siitä Guard Islandin majakastakin otettua pari kuvaa!

Guard Island Lighthouse Ketchikan Alaska Guard Island Lighthouse Ketchikan Alaska

Bonuksena vielä hylkeitä

Paluumatkalla Ketchikanin keskustaan ja laivalle näimme vielä pienellä saarella hylkeitä valmistautumassa yöpuulle – vai nukkuvatkohan hylkeet edes ja jos, niin nukkuvatko ne luotojen rannoilla? Ehkäpä.

Ketchikan Alaska hylkeitä Ketchikan Alaska

Me kiipesimme kuitenkin nostosiltaa pitkin takaisin Norwegian Sunille ja pitkän päivän jälkeen jaksoimme enää tilata iltapalaksi huonepalvelusta pizzaa. Vaikkakin Norwegianin Freestyle Cruising -konseptin hengessä syömään olisikin voinut mennä vaikka retkivaatteissa, niin tällä kertaa ei buffet-ravintolan monet vaihtoehdot eikä edes oikeiden ravintoloiden tarjoiltu illallinen houkutellut.

Sewardista Vancouveriin

Icy Strait Point

Icy Strait Point – luontoretkellä sateessa

Anchoragesta matkasimme bussilla Sewardiin, jossa nousimme Norwegian Sun -laivaan matkataksemme sillä seuraavan viikon aikana Kanadan Vancouveriin.
Risteily alkoi sopivasti meripäivällä, eli ehdimme mukavasti asettumaan hyttiimme ja opimme löytämään tiemme ravintoloihin ja baareihin. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli myös Alaska- eli retkiesittely ja shoppailuesittely. Alaska-esittely hienoinen kuvine ja videoineen oli hyvä, mutta shoppailuesittely oli lähinnä vitsikäs kertoessaan miten hyviä timanttikauppoja voisit täällä tehdä. Just joo.

Icy Strait Point

Meripäivä ei kuitenkaan ollut vain merta – iltapäivällä laiva kierteli Hubbardin jäätikön edustalla matkustajien ihastellessa jäätikköä lähietäisyydeltä, mutta palataan näihin Alaskan jäätiköihin: Hubbardiin, Mendenhalliin ja Sawyeriin, ainakin näihin, vähän myöhemmin.

Icy Strait Pointin satamakylä

Pohjoisesta etelään etenevän risteilymme ensimmäinen kohde oli Icy Strait Point.
Sataman välittömässä läheisyydessä on pieni turisteille rakennettu kylä: isoja myymälöitä ja muutamia ravintoloita ja kahviloita, joista lähin tarjoaa tunnin ilmaista nettiaikaa!

Icy Strait PointIcy Strait Point

Aamu on hetken aikaa sateeton ja kävelemme rantatien päästä päähän. Jos emme olisi varanneet iltapäiväksi retkeä olisimme voineet vuokrata pyörät ja ajaa lähimpään paikallisten kylään, jonne matkaa taisi olla 3 kilometriä. Jotkut näyttivät myös kävelevän sinne rantaa pitkin. Jonkinlainen luontopolku olisi lähtenyt myös ihan satamasta, mutta emme lähteneet sitä testaamaan, sillä olimme varanneet iltapäiväksi Wilderness Hike -nimellä luontoretken.

Icy Strait Point Icy Strait Point

Icy Strait Pointin satama on ollut käytössä vasta pari vuotta ja sen omistavat Alaskan intiaanit, joten ehkä ainakin tältä osin risteilymatkustajatkin jättävät rahaa myös paikallisille. Aikaisemmin laivat jäivät ankkuriin lahdelle, jolloin vain arviolta 40 % matkustajista kävi pelastusveneillä rannassa, kun nyt kuulemma yli 80 % tulee rantaan. Tänä kesänä Icy Strait Pointissa käy kuulemma n. 90 laivaa ja ensi vuoden arvio on jo luokkaa 120.

Icy Strait Point

Luontoretkellä Icy Strait Pointissa

Laivalla nautitun lounaan jälkeen sonnustauduimme sadevarusteisiin, sillä aamun poutainen sää oli vaihtunut melkein kaatosateeseen. Ilman varattua retkeä kävelyretki sateessa oli saattanut jäädä tekemättä, mutta nyt pakkauduimme, me reippaat 10 henkeä, pieneen bussiin ja lähdimme ajamaan Hoonahin kylän ja lentokentän ohi läheisille rinteilla. Oppaamme varustautui kävelyretkeen aseella – tällä Chichagofin onkin karhuja enemmän kuin ihmisiä (ehkei kuitenkaan silloin kun satamassa on pari risteilyalusta). Muutaman kerran kesässä asetta onkin kuulemma varoituslaukauksen verran tarvittu.
Kiipesimme oppaan perässä polkuja ylös ja alas muutamalle näköalapaikalle, vaikka näköaloja ei sateisena ja sumuisena päivänä ollutkaan. Karhujakaan ei tällä kertaa osunut reitillemme, mutta pari peuraa näimme bussiosuudella ja laivarannassa näimme komean kotkan. Kuviin asti mikään näistä eläimistä ei kuitenkaan tällä kertaa päätynyt.

Icy Strait Point Icy Strait PointIcy Strait Point Icy Strait Point

Polun varrella oli monessa kohdin pensasmustikoilta, joita söimmekin sopivissa kohdissa. Samoja marjoja karhutkin näyttivät syöneen, ainakin polulla säännöllisin välein olevista karhujen jätöksistä päätellen!

Icy Strait PointIcy Strait Point

Kohti Juneauta

Märkinä, mutta muuten kokemukseemme tyytyväisinä palasimme muutaman tunnin päästä laivalle. Vaihdoimme märät retkivaatteet kuiviin ja muunnuimme luontoretkeilijöistä melkein hienosti pukeutuneiksi illallisvieraiksi laivan ravintolaan. Laivan lähtiessä kohti Alaskan pääkaupunkia Juneauta, me nautimme kolmen ruokalajin illallisen.

Sewardista Vancouveriin

Anchorage feature

Pohjois-Amerikka 100%

Maabongausharrastuksemme päälista on Traveler’s Century Clubin 325 alueen lista. Ensimmäinen pistetavoitteemme olikin 100 TCC-aluetta, sen jälkeen 100 itsenäistä maata ja sen rinnalla koko Eurooppa niin itsenäisinä valtioina kuin TCC-alueina. Nämä pari viimeistä tavoitetta saavutimme aikoinaan Moldovaan ja Transnistriaan suuntautuneella matkalla.

Pohjois-Amerikassa TCC-alueita on vaan kuusi:

  • Alaska
  • Kanada
  • Meksiko
  • Prinssi Edwardin saari
  • Ranskalle kuuluva St. Pierre & Miquelon ja
  • Yhdysvallat

Valtioiden tasolla kävimme kaikissa jo 1980-luvulla, mutta jonkinlaiseksi tavoitteeksi kaikissa näissä käymisen asetimme vasta muutama vuosi sitten. Viime syksynä teimmekin syysretken Halifaxiin, Prinssi Edwardin saarelle ja St. Pierre & Miquelonille ja sen jälkeen tuosta kuuden joukosta uupuikin enää Alaska.

Alaskan lippu Pohjois-Amerikka TCC-alueet
Oikealla Alaskan lippu

Tätä juttua kirjoitan Anchoragessa, joten nyt tämä Pohjois-Amerikka 100% tavoite on sekin saavutettu. Toki siis vaan TCC-alueina.
Yhdysvaltain osavaltioista meillä on kasassa ehkä neljännes, Kanadasta tämä matkan jälkeen vajaa puolet, mutta Meksikosta vain muutama. Eikä mitään tavoitteitakaan niiden osalta.

Matkaystävillämme Alaska sattui muuten, kummallakin, olemaan, 200. TCC-alue. Meillä Pirkolla 163. ja Lassella 167. Ainakaan näiltä näkymin en vielä uskaltaisi osaltamme asettaa edes tavoitteeksi tuota 200 aluetta. Mutta tuon 163 alueeni myötä meilläkin on molemmilla kasassa yli puolet maailman TCC-alueista, eli toinen maabongaussaavutus Alaskalle!

Seuraavaa mahdollista bongaustavoitetta pitääkin sitten hetki miettiä.
100% mahdollisia alueitakaan ei taida helposti löytyä, sillä lähimpänä olisi Lähi-itä, mutta siellä on tällä hetkellä kovin monta maata, johon ei turistina voi tai halua mennä.

Viisumilla Yhdysvaltoihin ja myöhästyminen lennolta

Alaskaan saavuimme myöhään lauantai-iltana suunnitelman mukaisesti reittiä Helsinki – Keflavik – Seattle – Anchorage. Viimeinen legi ei mennyt ihan suunnitellusti, sillä myöhästyimme tuolle välille ostamaltamme Alaska Airin lennolta, mutta siirsivät meidät sitten sujuvasti ja kuluita 19:35 lennolta 20:15 lennolle – pisteet Alaska Airille!

Matkatavarat

Viisumilla Yhdysvaltoihin matkustaminenkin sujui sitten lopulta mutkattomasti: tosin Icelandairilla ei voinut tehdä koko matkalle online-checkiniä, koska se siinä vaiheessa tarkistaa ESTA:n olemassa olon, mutta lentokentällä laukkuja jätettäessä saimme myös Keflavik – Seattle -välin boarding passit ongelmitta. ESTAahan meillä ei ollut, emmekä sitä tarvinneet, koska meillä oli viisumi, mutta Icelandairin järjestelmä ei tainnut olla tällaiseen tilanteeseen varautunut.
Seattlessa saimme hiukan selittää matkustushistoriaamme ja viisumia, mutta mitään ongelmia ei ollut. Ehkä jopa ”viisumijono” oli hiukan lyhyempi kuin ESTA-jonot!

Anchorage

Anchorage Anchorage

Eisenhower
Pari turistia kuvaamassa Eisenhowerin patsaalla

Anchorageen ehdimme päivässä tutustumaan lyhyen kiertoajelun ja iltapäiväkävelyn verran. Opimme, ainakin, seuraavat faktat osavaltiosta:

  • täällä (Alaskassa) on kymmenesosa maailman pienlentokoneista
  • Eisenhower oli presidenttinä kun Alaska vuonna 1959 liittyi Yhdysvaltoihin
  • James Cook löysi toisella matkallaan Alaskan, mutta kolmannellaan, luoteisväylää etsiessään, päätyi Havaijille, jossa kuoli. Havaijille mekin toivomme päätyvämme vielä kohta, mutta toivottavasti emme kuole siellä.
  • Maailman kautta aikojen toiseksi voimakkain maanjäristys (9.2) sattui Alaskassa 1964, mutta harvaanasutulla alueella pitkäperjantaina sattuneessa järistyksessä kuoli hämmästyttävän vähän ihmisiä (139).

Anchorage seaplane harbour Anchorage seaplane harbourAnchorage seaplane harbour

Ja ehkei nyt fakta, mutta havainto ainakin – tätä pohjoista kaupunkia, joka ei muuten ole Alaskan pääkaupunki, on koristeltu laajalti värikkäillä muraaleilla.

Syyskuun alun sää Anchoragessa oli eilen kolea, ehkä 12-14 astetta, mutta onneksi ei satanut koko päivänä.

Anchorage muraalit Anchorage muraalit Anchorage muraalit

Tänään, Labour Day – maanantaina, jatkammekin jo iltapäivällä matkaa Sewardiin, ei tosin kuuluisalla Alaska Railwayllä, vaan proosaallisesti bussilla.

Matka siis jatkuu … seuraavan kerran blogissa hyvällä tuurilla sitten jo Norwegian Sun -laivalta.

Alaska Railway