Aihearkisto: Amerikat

Maui feature

Maui – Havaijin toiseksi suurin saari

Havaijilla saaria riittää. Kahdeksasta pääsaaresta kävimme neljällä suurimmalla, joista turistina voi vierailla kuudella. Seitsemäs, Niihau, on yksityisomistuksessa ja kahdeksas Kahoolawe, asumaton.

Suurin saarista on Havaiji (Big Island), Maui on toiseksi suurin ja sen jälkeen tulevat Oahu, Kauai, Molokai ja Lanai. Väestöstä suurin osa asuu Oahulla, Honolulussa, lähes miljoona, ja loput käytännössä Havaijilla (200 000), Mauilla (150 000) ja Kauailla (70 000).

Maui kartta

Me nousimme siis Oahulla laivaan, jätimme Honolulun taakse, ja olimme seuraavana aamuna Mauilla, jossa Pride of America viipyikin sitten kaksi päivää. Välimatkat Havaijin risteilyllä ovat lyhyitä, joten laiva oli kaikilla saarilla kaksi päivää, Havaijilla tosin kahdessa eri satamassa.

Kahului

Mauilla olimme varanneet etukäteen vaan yhden retken: iltaretken Haleakala-kraatterille. Päivän ajattelimme retkeillä omatoimisesti, mutta totesimme melko nopeasti, että Kahuluissa ei todellakaan ole mitään. Kuten paikallinen retkimyyjä totesi yrittäessään myydä meille retkeä vaikka mihin, että ette te tänne halua jäädä.

No me jäimme kuitenkin. Lähimmästä Maui-ostoskeskuksesta löytyi sentään ilmainen wifi. Nettisurffailuun kyllästyttyämme päätimme kävellä vähän kauempana olevaan Queen Ka’ahumanu ostoskeskukseen, mutta matka sinne oli kuuma ja kuumuudessa pitkä. Eikä sielläkään ollut mitään, ellei Sears ja Macy’s -tavarataloja lasketa. Päädyimmekin sitten ottamaan taksin takaisin laivalle ja ottamaan rennosti ennen Haleakalalle lähtöä. Ja ostamaan seuraavalle päivälle liput bussikuljetukselle Lahainaan. Taksi olisi maksanut kuulemma n. 70 euroa suuntaansa ja laivan retkenä bussiliput edestakaisin 50 euroa nuppi, joten valitsimme nyt jo kahdestaan matkaillessamme jälkimmäisen vaihtoehdon.

Mutta siis, pelkän Kahuluin takia tuskin kannattaa laivasta poistua – ilmaisen wifin takia ehkä.

Maui Kahului

Haleakala

Haleakalaa väitetään maailman suurimmaksi nukkuvaksi tulivuoreksi ja yli puolet Mauin saaresta onkin Haleakalan kraatteria. Kraatteri on kuulemma saman kokoinen kuin Manhattanin saari. Retkivaihtoehdoista auringonnousu ja auringonlasku valitsimme laiskoina auringonlaskun, sillä herääminen aamukolmelta ei Havaijillakaan innostanut meitä.

Retkiohjeissa muistutettiin lämpimästä pukeutumisesta ja siitä, että huipulla on kylmä. Suomalaisina suhtauduimme pukeutumisohjeisiin hiukan skeptisesti, mutta otimme nyt kuitenkin muutaman vaatekerran verran pitkähihaistakin mukaan.
Retkibussi kiemurteli ylös rinnettä vähitellen, pysähdellen paikkoihin, joissa oli hyvä näköala ja luonnonpuiston infoon, jossa oli mahdollisuus tutkailla alueen kasvillisuutta kompaktilla alueella.

Maui Haleakala Maui Haleakala Maui Haleakala

Lopulta olimme huipulla: jossa OLI kylmää ja tuulista, mutta kaikki vaatteet päälle ja ulos katsomaan miten auringonlaskun kanssa käy. Tuulisella säällä, kuten täällä usein, pilvet liikkuvat nopeasti ja yhtenä hetkenä aurinko näkyi niiden välistä, toisena taas ei.
Onneksi aurinko painui näillä leveyksillä mailleen tosi nopeasti, onneksi niin ei tarvinnut viimassa odotella kovin pitkään.

Maui Haleakala Maui HaleakalaMaui Haleakala

Paluumatka alas välillä jyrkästikin kiemurtelevaa tietä pimeässä oli sekin melkein nähtävyys. Kokenut bussikuski selvitti reitin kyllä, mutta huipulla oli myös useita turisteja vuokra-autolla, joille reitin vaativuus pimeänä taisi tulla osittain yllätyksenä – ei kuulemma ole harvinaista, että yksi jos toinenkin auto unohtaa jossain mutkassa kääntyä kun tie kääntyy. Mutta selvisimme laivalle ja illalliselle ongelmitta.

Maui hopeamiekka silversword
Honuanui-blogin kuva hopeamiekasta

Haleakalasta on kirjoittanut myös Honuanui-blogin Minna – hän oli myös saanut kuvattua tämän uhanalaisen hopeamiekan (Ahinahina) kukkivana.
Syyskuisen vierailumme aikaan onnistuimme näkemään vain muutaman jo kuivuneen kukinnon.

Lahaina

Lahainan satama on nykyisille risteilyaluksille liian pieni. Sääli, sillä siinä missä Kahuluissa ei ole oikein mitään, niin Lahainan rantakadulla viihtyy. Pieniä kauppoja, ravintoloita, jopa museoita on rinta rinnan. Ravintoloiden terasseilta voi katsella merelle ja pienvenesatama tarjoaa lisää merellistä nähtävää. Kinuskikauppias tarjoaa maistiaisia ja elämänmeno on letkeää. Korttelinkokoinen Banyon puu ei ehkä ole maailman suurin, mutta tämän maailman suurin – ja se tarjoaa hetkeksi varjoisan paikan polttavassa auringossa.

Maui Banyan tree
Kaikki tämä on siis yhtä ja samaa Banyan-puuta

Maui Banyan treeMaui LahainaMaui LahainaMaui LahainaMaui LahainaMaui shopping

Maleksittuamme pääkadun edes takaisin päädymme pizzalle, vaikka laivalla olisikin taas ruokaa tarjolla sinne palatessamme: ilmainen wifi ja rantaravintolan tunnelma houkuttelevat. Pi Artisan pizzerian Pi 808 -pizza houkuttelee nimellään, ja kun ainesosatkin (mozzarella, italiainen kinkku, ananas) kelpaavat molemmille niin tilaamme paikan nimikkopizzan. 808, Havaijin puhelinaluekoodi on napattu siellä täällä kauppojen nimiin, täällä pizzan nimeen.

Maui Pi Artesan Pizza

Maui Pi Artesan Pizza
Ehdimme jo syödä pari palaa ennen kuin kuvaaminen tuli mieleen 🙂

Loput runsaan 4 tunnin ajastamme Lahainassa vietämme isossa outlet-kylässä ja yllättäen päädymme tekemään jopa ostoksia: Calvin Klein syysmalliston pitkä hyvänlaatuinen neuletakki alle 40 eurolla ja symppis Banana Republicin t-paita alle 14 eurolla lähtevät jatkamaan matkaa kanssamme.

Maui shopping Maui shopping

Paluumatkalla Lahainasta Kahuluihin kuljettajamme kertoili tarinoita Mauilta, niin sokeriruo’on viljelyn loppumisesta saarilla kuin siitä miten aikoinaan Havaijin vesillä valaita pyytävät viikingit ja lähetyssaarnaajat eivät oikein samalle saarelle sovussa mahtuneet. Yhdistetyn Havaijin pääkaupunkina Lahaina oli vuosina 1820-1845.
Sokeriruoon tilalle on etsitty korvaavia tuotteita, mutta oikein hyviä ei ole löytynyt: auringonkukka näyttää kuitenkin lupaavalta, niin saarella viihtymisen osalta kuin siltä osin, että se voidaan kokonaisuudessaan käyttää saarella: Havaiji nimittäin häviää lähes aina kun aletaan keskustella kuljetuskustannuksista.

Tuo  Lahainan rantakatu (Front Street) on muuten kerran American Planning Associationin Great Streets listalle (2011). Samana vuonna listalle näytti päässeen Nantucketin Main Street: mahtava katu sekin! Ainakin vielä vuonna 2012, jolloin siellä viimeksi tallustelimme.

Road to Hana

Road to Hana

Tämä olisi ollut ilmeisen eeppinen tie Mauilla, mutta skippasimme sen retken pitkän keston (9.5 tuntia) takia, vaikka laivaretki olisin vielä toisenakin päivänä taannut laivalle takaisin ehtimisen.
Emme varsinaisesti kadu päätöstämme, sillä Road to Hana -retki olisi sulkenut pois joko Lahainan tai auringonlaskun Haleakalalle, mutta ehkä, jos jostain kumman syystä vielä joskun Mauille palaisimme, niin sitten tänne.

Road to Hanasta ovat kirjoittaneet ainakin Delfiinin selässä -blogia kirjoittavat Lotta-Maaria ja Paavo. Honuanui -blogia kirjoittava Minna on ajellut tien pariinkin kertaan (linkki 1 ja linkki 2).

Honuanui-blogissa on myös muita juttuja Mauilta, mm. Lahainasta, jossa mekin poikkesimme.

USS Arizona Pearl Harbour

Pearl Harbor ja Waikiki Beach

Korjaus 7.10.2017 julkaisun jälkeen:
Pearl Harbour korjattu kautta linjan oikeaan amerikanenglannin muotoon Pearl Harbor.

Lensimme Havaijille Vancouverista, 6 tuntia Westjetillä.
Yllätyimme hiukan Vancouverin kentällä siitä, että ilmeisesti Yhdysvallat alkoi jo täällä, Kanadan rajalla, sillä Vancouverissa tapahtuneen passintarkastuksen jälkeen Honolulussa kävelimme suoraan taksijonoon, kuin kotimaan lennolta. Mutta hyvä niin, olihan Honoluluun tullessamme jo ilta ja oli mukava päästä nopeasti hotellille.

Tulimme Havaijille pari päivää ennen risteilymme lähtöä, sillä tokihan halusimme nähdä myös Honolulun, edes vilaukselta, vaikka pääosa erilaisista Havaijia käsittelevistä ohjeista kehottaakin viettämään siellä vaan hetken ja hakeutumaan sen jälkeen muille saarille.

Hotelli Waikiki Beachillä

Hotellia varatessani ajattelin, että vaikka edullisempiakin majoitusvaihtoehtoja saattaisi löytäyä, niin onhan Waikiki Beachissä jotain ikonista, joka kannattaa kokea, jos kerran elämässään käy Havaijilla. Sen verran yritin kustannuksia hillitä, että valitsi remontoitavan Paficic Beach -hotellin, jonka huonehinnat remontin takia olivat ehkä hiukan kohtuullisempia – eikä se remontti sitten lopulta häirinnyt paitsi päiväsaikaan satunnaisena poraamisena.
Ehkä viikkoa en olisi tuolla halunnut sen takia viettää, mutta pari yötä meni ihan hyvin. Hotellin sijainti ihan rannalla oli kuitenkin upea.

Waikiki Beach Honolulu
Pacific Beach hotelli: ruskea korkea ja matala vaaleampi torni

Waikiki Beach Honolulu
Waikiki Beach Honolulu

Diamond Head Honolulu
Waikiki Beach, taustalla Diamond Head

Myöhemmin Havaijin muita saaria kiertäessämme paikalliset oppaamme muistuttivat luultavasti jokaisella saarella, niin Mauilla, Havaijilla kuin Kauailla, että täällä ei ole pilvenpiirtäjiä ja elämä on rauhallisempaa (ja siis parempaa) kuin Honolulussa.
Waikiki Beachin alueessa onkin jotain samanlaista kuin Manhattanissa, ilmeisesti myös kiinteistöjen hinnoissa, eli osa muiden saarten pakottavaa tarvetta korostaa erilaisuuttaan Honoluluun saattaa olla kateuttakin.

Turistina kyse on valinnasta, haluatko asua suurkaupungissa, jossa Havaijilla toki on rantaelämää myös pääkaupungissa, vai viihdytkö paremmin Kauain tai Havaijin Konan rauhallisimmissa ympyröissä. Tai sitten voit tehdä kuten me, käyt katsomassa kaikki vaihtoehdot.

Pearl Harbor

Honolulun merkittävin nähtävyys on Pearl Harbor. Olimme jo ennakkoon varanneet sinne puolipäiväretken varmistaaksemme, että vierailumme siellä onnistuu ennen risteilyä, sillä paluulentomme lähti jo samana päivänä kun risteily päättyi. Lippuja USS Arizonalle on vain rajoitettu määrä per päivä, joten joko vierailu kannattaa varata etukäteen tai sitten olla porteilla hyvin aikaisin aamulla, sillä päivän liput saattavat loppua jo aamutunteina.

Pearl Harbor -nähtävyytenä on logistiikaltaan hiukan haastava, sillä uponneen USS Arizonan päälle rakennetulle muistomerkille mennään veneillä, joihin saa aikataulutetun lipun. Veneretkeä ennen (ja jälkeen) voi tutustua rannan hyviin museoihin, joista toinen kertoo tapahtumista ennen iskua ja toinen sen jälkeen.

Suomalainen tuntee Pearl Harborissa olonsa ehkä vähän ulkopuoliseksi.
Alueen museoiden ja oppaiden kertoma tarina on niin amerikkalainen ja isänmaallinen. Japanilaiset hyökkäsivät tukikohtaan 7. joulukuuta 1941, tuhosivat tukikohdassa olleista 188 lentokoneista 155 heti kentille ja upottivat tai vaurioittivat 14 laivaa.
Laivoista tunnetuimmaksi muodostui USS Arizona, joka räjähti pommin usuttua sen ammusvarastoon ja upposi heti mukanaan 1 177 merimiestä.
Kaiken kaikkiaan Pearl Harborissa kuoli 2403 amerikkalaista siinä missä japanilaiset menettivät vain 55 lentäjää ja 10 miehistön jäsentä sukellusveneissä.

Pearl Harbour HonoluluPearl Harbour USS Arizona

Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen Yhdysvallat liittyi toiseen maailmansotaan. Yksinkertaistaen Yhdysvaltojen osalta toinen maailmansota alkoi Pearl Harborista 1941  ja päättyi Hiroshiman ja Nagasakin pommituksiin elokuussa 1945.

Meille osa mielenkiintoamme Pearl Harboriin tulikin siitä, että muutama vuosi sitten vierailimme Hiroshimassa.

10 paikkaa, jotka jokaisen amerikkalaisen tulisi nähdä

Pearl Harbor on muuten myös päätynyt listalle 10 paikkaa, jotka jokaisen amerikkalaisen tulisi nähdä. Emme ole amerikkalaisia, mutta olemme nähneet näistä jo kuusi.
Lisäksi Yellowstone ainakin on vielä suunnitelmissa.

USS Arizona

Uponneen USS Arizonan koosta saa käsityksen katsoessaan lähellä olevaa saman kokoluokan USS Missouria – uponnut laiva on todellakin paljon isompi kuin sen päälle poikittain rakennettu muistomerkki.

Uponneesta aluksesta vuotaa edelleen hiljalleen öljyä mereen, mutta määrä on kuulemma niin pieni, ettei siitä ole luonnolle haittaa, joten sen annetaan vuotaa, vielä seuraavat 100 vuottakin, arviolta.

Surmansa saaneiden määrästä taas saa käsityksen muistomerkin peräseinällä olevasta nimiluettelosta. Nyttemmin myös USS Arizonalla aikanaan palvelleita, mutta hyökkäyksestä selvinneitä, on haudattu tänne ja heidän nimensäkin on lisätty muistomerkin seinälle omalle alueelleen.

USS Arizona Pearl Harbour USS Arizona Pearl HarbourUSS Arizona Pearl HarbourUSS Arizona Pearl HarbourPearl Harbour HonoluluUSS Arizona Pearl Harbour

Armeija on Havaijin suurimpia työllistäjiä

Pearl Harborin tapahtumat vaikuttivat myös muilla Havaijin saarilla mm. saarilla asuneeseen japanilaista alkuperää olevaan väestöön ja sotilastukikohtien rakentamiseen muillekin saarille. Havaijilla armeija onkin läsnä suhteellisesti enemmän kuin missään muualla Yhdysvalloissa ja tukikohtia on nykyisin kaikilla neljällä suurimmalla saarella. Armeija on myös turismin ohella Havaijin tärkeimpiä työnantajia.

Alueella myytiin Pearl Harborista kertovia, ilmeisesti veteraanien kirjoittamia/kokoamia kirjoja – ja muutenkin Havaijilla, etenkin Pearl Harborissa, mutta myös muilla saarilla, veteraaneja kohdeltiin hyvin kunnioittavasti, mm. turistibusseissa heille tarjottiin parhaat paikat bussin edestä ja Pearl Harborissa heidät pyydettiin aina jonon ensimmäisiksi.

Pearl Harbour Honolulu
Veteraani signeeraamassa Pearl Harborista kertovaa kirjaa

Pearl Harbour Honolulu

USS Missouri

Alueella on myös museolaiva USS Missouri, joka valmistui vasta 1944 ja osallistui taisteluihin niin toisessa maailmansodassa kuin Korean sodassa, jopa vielä Persianlahden sodassa 1991, mutta joka vuodesta 1998 on ollut Pearl Harborissa. Laivalla olisi voinut tutustua Yhdysvaltain laivaston toimintaan, mutta koska halusimme rajoittaa vierailumme Pearl Harborissa puolen päivän mittaiseksi, emme menneet enää sinne.

Pearl Harbour USS Missouri ja USS Arizona
USS Missouri vasemmalla, USS Arizona oikealla.
Keskellä vene, jolla kuljetukset tapahtuvat.

Globe Called Home -matkablogia käynyt Jenni vierailu muutama vuosi sitten myös MSS Missourilla, joten jos haluat siitä lukea vähän lisää, niin lue Jennin juttu Pearl Harborista.

Kuningaskunnasta Yhdysvaltain osavaltioksi

USS Missourin sijaan päädyimme lyhyelle kiertoajelulle Honolulun keskustaan, josta lähinnä mieleen jäi kuninkaanlinna. Havaijihan on ainoa Yhdysvaltain osavaltio, jossa koskaan on ollut kuningas ja sen myötä Honolulu ainoa Yhdysvaltain kaupunki, jossa on kuninkaanlinna.

Kamehameha I Honolulu
Havaijin yhdistänyt kuningas Kamehameha I

Oppaamme kertasivat myös lähes jokaisella vierailemallamme saarella tarinoita siitä miten Havaijista tuli ensin Yhdysvaltain territorio vuonna 1900 ja lopulta 50. osavaltio elokuussa 1959.

Ostosparatiisi

Honolulussa (ja muutenkin Havaijilla) päädyimme myös kevyesti shoppailemaan itsellemme epätyypilliseen tapaan, sillä vuosikausiin emme ole matkoiltamme kotiin tuoneet juurikaan muuta kuin jääkaappimagneetteja.

Jääkaappimagneetteja

Honolulu on kuitenkin siinä määrin ostosparatiisi, että muutaman sadan metrin matkalla rantakatua pitkin päätyy jotenkin väkisin poikkeamaan ainakin muutamaan kauppaan, parhaat ravintolat ovat ostoskeskusten uumenissa ja vähintäänkin päädyt kävelemään joka korttelissa olevien ABC-myymälöiden läpi kulkiessasi hotellin aulasta rannalle.
Joten olkoon: olimmehan menossa risteilylle, eli matkalaukkuja ei enää kovin montaa kertaa tarvitsisi purkaa ja pakata ja risteilyn jälkeen lentäisimme jo kotiin. Skechersit olivat halpoja ja valikoima suuri. Mauin Outlet-kylästä mukaan tarttui Calvin Kleinin mukava neuletakki. Toinen hellehattu oli melkein tarpeellinen. T-paidat olivat jo hiukan vähissä, joten ehkä yksi kuntosalikelpoinen tekninen paita, vaikka siinä lukeekin Hawaii.

Waikiki Beach

Vielä viimeinen ilta Waikiki Beachillä. Surffarit auringonlaskun aikaan – ja aamulla jo melkein ennen auringonnousua. Mahtava pannukakkuaamiainen rantaravintolassa. Ja sitten laivaan.

Waikiki Beach HonoluluWaikiki Beach Honolulu Waikiki Beach Honolulu

Hotellista taksiin astuessamme kuljettaja kysyi meiltä, että olemmeko menossa Pride of America -laivalle. Havaijin saaria kiertää vain yksi risteilylaiva ja saarilla on käsite ”ship day”. Lauantaina Honolulun taksit kuljettavat aamupäivällä matkustajia laivalta hotelleihin tai lentokentälle ja iltapäivällä hotelleista tai lentokentältä laivalle.

Keuhkoveritulppa feature

Keuhkoveritulppa vei sairaalaan

Klikkiotsikoksi tälle tarinalle olisi myös voinut sopiva vaikka ”Nähdä Havaiji ja kuolla”.
En kuollut, mutta keuhkoveritulppa on sen verran vakava juttu, että ehkä tämä tarina kannattaa kertoa (ja lukea).

Paljon lentävänä tiedän toki, että etenkin pitkillä lennoilla laskimotukos vaanii ja sen estämiseksi on hyvä muistaa:

  • käyttää lentosukkia
  • liikkua koneessa säännöllisin väliajoin
  • tehdä jaloilla pohjeliikkeitä
  • juoda riittävästi vettä

mutta joskus jollain lennolla jotain tai kaikkea näistä ei vaan tule tehtyä.

Lensimme Vancouverista Honoluluun iltapäivälennolla, lentolipussa luki

Vancouver
Kanada
Terminaali M
Hawaii (Oahu,Honolulu)
Yhdysvallat
Terminaali M
18:10
21:20
WS1864
Westjet
Westjet

Vancouverissa oli kaunis, lämmin päivä ja ennen lentokentälle lähtöä kävimme vielä lentämässä vesitasolla, joten päivän toinen lento jäi vähän vähemmälle huomiolle.
Kuten sekin, että Vancouverin ja Honolulun välillä on aikaeroa 3 tuntia, eli kyseessä oli kuitenkin yli 6 tunnin lento.

Vancouver Seaplane Harbour

Vasta koneessa tajusin, että minulla on vain lyhyt tukisukka vain toisessa jalassani: käytän sellaista lähes aina nilkasta leikatun melanooman takia oikeassa jalassani. Tajusin myös, että olisi kannattanut ottaa lämmin huivi koneeseen, sillä Westjetin koneessa oli kylmä, mutta se ei nyt oikeastaan liity tähän tarinaan.

Kipu pohkeessa

Honolulussa ja myöhemmin viikon Havaijin risteilymme aikana vasen pohkeeni tuntui ajoittain lievästi kipeältä, syvällä pohkeen sisällä. Kipu oli lievää ja häiritsi lähinnä aamuyöstä, mutta asettui Voltarenilla. Hiukan sitä ihmettelin, mutta toisaalta minulla on joskus todettu samassa pohkeessa sinänsä harmiton Bakerin kystakin, joten en ollut asiasta kovin huolestunut.

Havaijilta lensimme takaisin reittiä Honolulu – Seattle – Lontoo,Gatwick – Helsinki. 6 + 9 + 3 tuntia. Tosin olimme ensimmäisen 6 tunnin jälkeen yön Seattlessa lentokenttähotellissa, eli siinä välissä lennoissa oli 16 tunnin tauko. Lontoossa tauko oli vaan luokkaa 3 tuntia.

Norwegian dreamliner Gatwick

Saavuimme kotiin maanantai-iltana. Ensimmäinen yö oli 13 tunnin aikaeron takia levoton, illalla nautitusta melatoniinitabletista huolimatta. Pohjekin vähän taas häiritsi. Vähän ihmettelin myös sitä, että kun yöllä kävin asuntomme 1. kerroksessa juomassa ja kiipesin takaisin sänkyymme 3. kerroksessa, niin hengästyin portaissa, mutta ajattelin, että runsas 3 viikkoa reissussa vaatii veronsa. Pohkeeni ei kuitenkaan ollut turvonnut, sitä ei kuumottanut, eikä se ollut punainen, eli kaikista mahdollisista laskimotukoksen oireista minulla oli vaan yksi.

Toisen huonon yön jälkeen soitin keskiviikkoaamuna terveyskeskukseen: jos pohjekipu olisi sittenkin laskimotukos, jolle pitäisi tehdä jotain. Lääkäri lähetti laboratorioon: veren P-FiDD -arvo sulkisi pois epäilyn tukoksesta.
Kävelin muutaman kilometrin matkan laboratorioon – harmitellen taas hengästymistäni ylämäissä – ja jäin odottamaan tulosta.

Nopeasti Jorvin päivystykseen

Illalla tulin, Lassen innostamana, katsoneeksi olisivatko tulokset tulleet Kanta.fi -järjestelmään ja olivathan ne:

27.9.2017 14:12    P -FiDD    6.7*     <0.5

Tuo tähti tuon lukeman 6.7 perässähän kertoo sen, että arvo on reippaasti sallitun arvon (0.5)!

Päätin olla odottamatta aamuun ja soitin Jorvin päivystykseen kertoen tilanteesta ja sain ohjeen lähteä sairaalaan.

Jorvissa minut ohjattiin tilanteessa, jossa päivystyksen jono oli pitkä ja odotustila täynnä, suoraan potilastarkkailutilaan, sänkyyn, ja minulta mitattiin ”perusvitaalit”, kuten verenpaine, pulssi, saturaatio ja lämpö. Seuraavana vuorossa oli sydänfilmi ja lisää verikokeita. Parin tunnin seurannan jälkeen – tuossa vaiheessa lähestyttiin jo puolta yötä, sain ensimmäisen verenohennuspiikin (Klexane 1 ml) ja kehotuksen mennä yöksi kotiin ja palata aamulla pohkeen ultraäänitutkimukseen.

Klexane keuhkoveritulppa Laskimotukos ja keuhkoveritulppa

Lisätutkimuksista osastolle

Aamulla palasin Jorviin ja vuorossa oli tutkimus toisensa jälkeen:

  • ”perusvitaalit” ja sydänfilmi (uudelleen)
  • vasemman alaraajan ultraäänitutkimus: tukoshan sieltä löytyi
  • valtimoverinäyte vasemmasta ranteesta (tästä kohtaa itsemurhan voisi siis tehdä)
  • keuhkojen TT-kuva: kummastakin keuhkosta löytyi pieni tukos

Tällä kertaa ohjeena ei enää ollutkaan palata kotiin vaan minut otettiin potilaaksi kardiologian osastolle S7 Jorvissa – lääkäri arvioi, kun sitä kysyin, että viipyisin osastolla tarkkailtavana 5-6 päivää. En ollut osannut tähän ihan varautua, joten siitä vaan sitten aviomiehelle kotiin pakkauslistaa, että tuo minulle läppäri, tabletti, laturit ja jonkinlainen arsenaali kosmetiikkaa – ja tule käymään!

Osastolla minut kytkettiin välittömästi, kiireellisen tuntuisesti, sydämen toimintaa seuraava laite, joka piirsi sydänkäyrääni osaston kansliassa ja käytävillä useammassa kohdassa näkyviin monitoreihin (ja luultavasti tiukassa paikassa olisi tehnyt hälytyksen). Laite oli ison matkapuhelimen kokoinen ja siihen meni 5 puolen metrin johtoa, jotka liimattiin minuun oikeisiin kohtiin. Sain myös kaulapussin, että voin kuljettaa sitä mukanani osastolla liikkuessani. Sain siis halutessani liikkua, eli ihan kriittisenä tilannettani ei pidetty.

Jorvi S7 monitori
Sydänmonitorien valvontataulua osastolla

Klexane-lääkitystä jatkettiin kahdesti päivässä pistettävällä 100 mg annoksella. Verenpainetta, pulssia ja lämpöä mitattiin myös kahdesti päivässä.

Olin täynnä kysymyksiä, sillä vaikka olinkin niin laskimotukosesta kuin keuhkoveritulpista kevyesti perillä, niin en oikeasti tiennyt mitä minulle seuraavaksi tapahtuu, missä vaiheessa vaara on ohi, miten paraneminen edistyy ja miten pitemmällä aikavälillä pääsen takaisin normaaliin elämään (ja matkustamiseen).

Mutta ei osastolla illalla mitään kysellä, aamun lääkärikierrolla vasta.

Pahin vaara lienee kuitenkin sikäli ohi, että osastolla ja tiukassa seurannassa, pahimmankin sattuessa, eli keuhkoveritulpan tukkiessa jonkun isomman suonen, apu olisi välittömässä läheisyydessä ja heti saatavilla.

Hyviä uutisia

Seuraava aamu valkeni sumuisena ja osasto heräili rutiineineen: heti aamulla vuorossa oli taas ”perusvitaalit” ja Klexane-pistos. Yö sydänmonitorin kanssa oli mennyt joten kuten – puolen metrin mittaiset johdot olivat sen verran lyhyitä, että sängyssä kääntyessään piti muistaa myös vaihtaa mittari toiselle puolelle.

Jorvi S7 aamupala

Lääkärikierto toi sitten hienoja uutisia: päivystyksessä saamani arvio 5-6 sairaalavuorokaudesta olikin ilmeisesti jonkinlainen keskiarvo ja tapaukseni keuhkojen osalta on sittenkin ollut lievä, joten voisinkin päästä kotiin jo tänään, jos sydänlääkäri antaa siihen luvan sydämen ultraäänitutkimuksen jälkeen.

Kyselin myös jatkosta ja sain kuulla, että Klexane-piikit jatkuisivat toistaiseksi ja rinnalla aloitettaisiin 6 kuukauden mittainen Marevan-lääkitys. Vasta kun se saataisiin kohdalleen, niin Klexanen piikittämisen voisi lopettaa.

Sydänlääkäri ehti paikalle alkuiltapäivästä ja sainkin sitten luvan lähteä kotiin vietettyäni sairaalassa vain runsaan vuorokauden – toki kehoituksella palata heti (ja ambulanssilla), jos tilanne yhtään pahenee esimerkiksi hengenahdistuksen osalta.

Marevan-lääkitys 6 kuukautta

Mukaani sain Klexane- ja Marevan-reseptit ja kahden viikon sairasloman, jossa oli myös maininta matkustuskiellosta, eli lokakuuksi suunniteltu matkamme Zagrebiin ja Plitviceen siirtyy nyt myöhäisemmäksi – onneksi on matkavakuutus, joka korvaa hukkaan menneet lennot, muut varaukset saatoimme vielä kuluitta perua.

Seuraavan kerran toivon näiltä näkyvin lentäväni marraskuun alussa Saudi-Arabiaan: matka on jo maksettu, viisumit, joita ei todellakaan saa helposti, passissa ja abayakin hankittuna, joten toivottavasti tämä pieni insidentti ei pakota minua perumaan tuotakin matkaa.

Mitään ehdotonta lentokieltoa pitemmällä aikavälillä en saanut, mutta ehkä ihan lähiaikoina yli kuuden tunnin lentoja kannattaa välttää. Ja muistaa ne lentosukat, juominen, liikkuminen ja pohjejumppa.

Podin lievää syyllisyyttä siitä, että olin itse aiheuttanut tämän tilanteen unohtamalla kerran lentosukan, juomalla ehkä liian harvoin (halpalentoyhtiöt eivät suoranaisesti tyrkytä juotavaa) ja nousemalla turhan harvoin jalottelemaan, mutta minut kotiuttanut lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että ei tämä nyt niin suoraviivaista ole.
Keuhkoveritulppaan sairastuu vuosittain yksi tuhannesta, vanhemmat ikäryhmät enemmän kuin nuoremmat, mutta kuulemma melko tyypillinen tapaus on myös Thaimaasta tai Intiasta palaava nuori, joka on saanut ripulin kohteessa ja on sen takia kuivunut. Lääkäri piti nesteytystä ehkä tärkeimpänä tekijänä – tai sitten hän yritti vaan lievittää syyllisyyttäni.

Kotiuduin siis sairaalasta jo perjantaina ja sen jälkeen kaikki on mennyt hyvin – kävelimme eilen koemielessä 5 kilometrin mäkiäkin kiitettävästi sisältäneen lenkin, enkä mielestäni enää juurikaan hengästynyt.

Marevan keuhkoveritulppa

Nyt jäljellä on Marevan-lääkitykseen liittyvien INR-tasojen saaminen kohdalleen, eli lähilaboratorio tullee 1-2 viikottaisen käynnin myötä turhankin tutuksi. Kun lääkityksen taso saadaan kohdalleen, niin saatan selvitä kerran kuussa tehtävillä kontrolleilla. Ja eihän tätä kestä kuin 6 kuukautta. Marevanin käyttöön liittyy myös tiettyjä vaatimuksia liittyen ruokavalioon ja alkoholin käyttöön, mutta ehkä niistäkin puoli vuotta selviää.

Kootut vinkit lentomatkalle

Laskimotukoksen välttämiseen liittyvien tässäkin jutussa pariin kertaan kerrattujen vinkkien:

  • lentosukat
  • juominen: lasillinen 1-2 tunnin välein
  • liikkuminen: vähintään pari minuuttia 1-2 tunnin välein
  • pohjejumppa

ohella kannattaa tutustua Syö Matkusta Rakasta -blogin Merin äskettäin jutussaan 7 pientä vinkkiä, joilla teet lentomatkustamisesta mukavampaa vinkkeihin.

Itse en ole vastamelukuulokkeita oikein jaksanut mukana kuljettaa, mutta tässäkin jutussa mainitsemillani lennoilla oli sen verran monta koneessa huonosti viihtyvää lasta, että ehkä ne olisi kannattanut.
Niskatyynyn osalta vannon nykyisin Tempur-tyyppisestä materiaalista tehtyyn Cabeaun tyynyyn vaikka se vähän tilaa viekin.
Mekko ja sukkahousut on hyvä vaate, tosin itse korvaan sukkahousut stay-up mittaisilla lentosukilla.
Lämmikkeenä viittamainen ”villahuopa”, jota voi kohteessa (jos ei ihan tropiikkiin ole menossa) käyttää takin korvikkeena on mielestäni optimaalinen valinta.
Tässäkään jutussa mainitulla neljällä lennolla ei millään (Westjet, Hawaiian, Norwegian) huopaa olisi lentokoneessa saanut ilmaiseksi käyttöönsä.

Viittamainen huopa lennolle kuva Alaska

Rantapallon sivustolla on Archie gone Lebanon -blogia kirjoittavan Inka Khanjin hyviä jumppaohjeita niin pohkeille kuin jäykälle niskalle ja muullekin vartalolle.

Norwegian Sun feature

Norwegian Sun -laiva – kotimme Alaskassa

Alaskan risteilyjä tekevät monet yhtiöt, joten valinnanvaraa riittää.
Selvitimme kevyesti eri vaihtoehtoja ja löysimme ainakin nämä laivat syyskuun ensimmäiselle viikolle suuntana Seward – Vancouver (lista hintoineen napattu varausaikaisesta mailikeskustelusta matkaseurueemme kesken):

  • Holland American / Noordam (laiva) su 3.9. oceanview alk. 1248 USD per nuppi
  • Norwegian Cruise Line / Norwegian Sun ma 4.9. jäljellä nyt vaan 2(!) hyttiä 1399 USD per nuppi (obstructed view)
  • Royal Caribbean / Radiance of the Seas pe 1.9. oceanview alk. 1120 USD per nuppi

Lähtöpäivistä pienelle seurueellemme sopi kuitenkin parhaiten maanantai, joten valitsimme vaihtoehdoista keskimmäisen, vaikka se ”hävisikin” tuon kevyen hintavertailun. Mistään näistä varustamoista meille ei ollut aikaisempaa kokemusta.

Norwegian Sun Icy Strait Alaska Norwegian Sun Alaskan risteily

Norwegian Sun -laivalle mahtuu 1 936 matkustajaa ja heitä palvelemaan 906 hengen miehistö. Laivana se on keskikokoinen, vai pitäisikö jo sanoa pieni ajatellen Helsingissäkin kesällä käynyt Norwegian Getaway -kokoluokan laivoja, jotka ottavat yli 4000 matkustajaa.

Tapaamme ”hyödyntää” risteilylaivojen tarjontaa melko vähän, joten laivana tämä sopi meille hyvin, tuskin olisimme tarvinneet mitään isompien laivojen isommasta ravintola- tai viihdetarjonnasta.

Hytti

Valitsemamme ulkohytit rajoitetulla näköalalla (6003 ja 6004 6. kannella) osoittautuivat sijainniltaan nappivalinnaksi: hyttien ikkunan edessä oli kävelykansi, mutta verhot sai halutessaan eteen, kävelijöitä aamun ja illan tunteina oli vain harvakseltaan ja kun merellä oli jotain nähtävää, niin kannelle pääsi nopeasti ja jos kaipasi välillä jotain hytistä, niin siellä pistäytyi helposti.

Hytti oli melko pieni, mutta kuka siellä nyt oleilisi. Ehkä hassuin yksityiskohta oli sängyn sijoittaminen huoneeseen poikittain siten, että sen kiertäminen vaati hiukan pujottelua. Mutta kunhan sängyn ohi sai pujoteltua, niin ikkunan edustalla oli kivasti tilaa pienen sohvan ja kunnon työpöydän verran: sai tietokoneen ja kameravarusteet kunnolla levitettyä tarvittaessa.

Norwegian Sun hytti 6003 Norwegian Sun hytti 6003

Ravintolat

Risteilyn hintaan kuuluivat perusravintolat, joista Garden Café 11. kannella tarjosi buffet-ruokaa käytännössä koko päivän: aamiaista, lounasta ja päivällistä. Tarjoiltuna ateriat sai Seven Seas ja Four Seasons -ravintoloista 5. kannella.

Norwegian Sun Seven Seas aamiainen Norwegian Sun Seven Seas aamiainen Norwegian Sun Seven Seas aamiainen

Buffet-ruuassa oli paljon vaihtoehtoja, mutta päivästä toiseen ne eivät juuri vaihdelleet. Tarjoilupuolella lounas- ja päivällismenut vaihtuivat päivittäin, mutta jos mikään päivän puolesta tusinasta vaihtoehdosta pääruuan osalta ei innostanut, niin listoilla oli myös vakiona muutama liha-, kana- ja kalavaihtoehto.

Norwegian Sun Garden Cafe
Norwegian Sun Garden Cafe
Norwegian Sun Seven Seas Garden Cafe

Söimme tilanteen mukaan vaihtelevasti niin itsepalvelusta kuin vähän hienommin tarjoiluravintoloissa, jälkimmäinen kun vaati tietysti aina vähän enemmän aikaa. Hienompikaan ruokailu ei varsinaisesti vaatinut hienommin pukeutumista, eli Norwegian Sun -aluksella pukeutumiskoodi oli hyvin vapaa, mutta toki useimmat pukeutuivat illalliselle siististi vaikkei hienosti.

Norwegian Sun illallinen

Retkiaamuina tilasimme usein aamiaisen huoneeseen, jolloin saatoimme samalla napostella aamiaista ja kasata päivän varusteita. Aamiaisen tilaaminen huoneeseen ei maksanut ylimääräistä, mutta valikoima ei ollut ylettömän laaja.

Erikoisravintoloitakin laivalla olisi ollut: pihviravintolaa, ranskalaista, italialaista, japanilaista, sushia, mutta jotenkin emme koko viikkona niissä ehtineet kunnolla edes käväistä, syömisestä puhumattakaan. Erikoisravintoloissa ateriasta olisi joutunut maksamaan 25-30 dollaria per nuppi.
Havaijin risteilyllämme söimme muutaman illallisen erityisravintoloissa ja ainakin Pride of America -laivalla tarjoilun taso oli niissä merkittävästi parempi kuin perusravintoloissa, eli lisämaksulla sai paitsi parempaa ruokaa myös miellyttävämmän ateriakokemuksen.

Observation Lounge 12. kannella tarjosi kivan paikan meripäivinä tutkailla maisemia sisätiloista – ja riittävän mielenkiintoisessa kohdassa sieltä oli lyhyt matka ulkokansille.

Norwegian Sun Observation Deck Norwegian Sun Norwegian Sun Observation Deck

Juomapaketit

Ostimme risteilymme suomalaisen agentin eli Risteilykeskuksen kautta ja kävimme heti ostovaiheessa keskustelua NCL:n tavasta myydä risteilyt vakiona All Inclusivena, eli emme vähemmän alkoholia tyypillisesti nauttivina onnistuneet neuvottelemaan juomapaketteja pois. ”Kostimme” sitten aloittamalla jokaisen aterian lasillisilla proseccoa 🙂
Juomapaketteihin kuului myös erikoiskahvit, mutta vain aterioiden yhteydessä, eli ei laivan kahviloista suoraan ostettuna.

Norwegian Sun kippis risteilylle
Kippis risteilylle!

Yleensäkin juomatarjoilu on minusta kaikilla risteilylaivoilla järjestetty tosi hankalasti: tarjoilija ottaa tilauksen ja kortin ja käy hakemassa juomat jostain laivan baareista, mikä tyypillisesti kestää ja kestää. Luulisi, että edes itsepalveluravintoloissa voisi olla yleisimmät juomavalinnat jotenkin toteutettuina itsepalvelussa.
Pepsi Maxiin mieltyneelle juomapaketti oli myös pettymys: juomaa sai vain laseittain ja ellei ollut tilatessaan tarkkana, niin lasi oli täynnä jäitä ja juomaa oli ehkä vain desilitran verran.
Ainoa hyvä puoli juomapaketissa oli hyttiin päivittäin toimitettavat 2 litran vesipulloa.

Norwegian Sun juomapaketti
Norwegian Sun vesipaketti

Toivoisin niin, että risteilyille voisi ostaa itselleen sopivan juomapaketin, esimerkiksi vaan alkoholittomia juomia, ja täydentää sitä sitten maksamalla erikseen vaikka muutaman viinipullon illallisilla. Kahvinjuojat voisivat lisäksi hankkia kahvipaketin, jolla saisi kahvia erityisesti muulloin kuin aterioiden yhteydessä!
Lisäksi haluaisin saada ne virvoitusjuomat tölkeissä tai pulloissa, jotka voisin laseja helpommin kuljettaa hyttiin ja jossa hiilihappokin olisi tallella.

Juomapakettiongelmahan ei toki ole vaan NCL:n vaan käytäntö on mielestämme yhtä huono mm. Costalla.

Internet

NCL:n nettivaihtoehdot olivat seuraavat:

  • 0.95 USD minuutti
  • 100 minuuttia hintaan 75 USD
  • 250 minuuttia hintaan 125 USD

tai 29.99 USD per päivä ilman minuuttirajoitusta.
Lisäksi käyttäjätunnuksen perustaminen maksoi kertaluontoisena kuluna 3.95 USD.

Valitsimme tuon 250 (+ 20) minuuttia paketin, jota vuorotellen harkitusti käyttämällä pärjäsimme, 2 henkeä, koko risteilyn ajan – riittipä se yhden etukäteen hyvin valmistellun blogijutunkin lataamiseen kuvineen. Tuon + 20 minuuttia sai kaupan päälle kun paketin osti ensimmäisen vuorokauden aikana.
Tarkistimme päivittäin sähköpostit, latasimme tusinan verran kuvia Facebookiin, muutaman Instagramiin ja useimmiten onnistuimme lataamaan Hesarinkin. Ja tuo useimmiten viittaa enemmän Hesarin sovelluksen kuin laivan netin toimivuuteen.

Norwegian Sun matto
Käytävämatto kertoo laivan suunnan, vain muutama punainen kala yrittää vastavirtaan eli kohti laivan perää.

Netti toimi mielestämme itse asiassa yllättävän hyvin – toki emme kokeilleet, että olisiko se selvinnyt videostreamauksesta … tuskin.

Samaa pakettia voi siis käyttää useampi henkilö ja useammalta laitteelta, mutta vain yhdeltä kerrallaan.

Free wifi satamissa

Ilmaiset wifit olivat Alaskassa harvassa. Muutamia kuitenkin satuimme löytämään:

  • Icy Straitin rannalla sai käyttää wifiä ilmaiseksi tunnin verran, kokeile vaikka toteemipaalujen vieressä
  • Juneaussa, jossa laiva oli vaan aamupäivän, emme ehtineet wifejä etsiäkään
  • Ketchikanissa rannan isossa turistimyymälässä oli wifi. Myös keskustan pienessä Alaska Cafeessa sai kahvin hinnalla wifi-yhteyden.
  • Skagwayssa emme myöskään oleilleet niin kauaa, että olisimme paikallistaneet wifejä, mutta Yukoniin suuntautuneella retkellämme Carcrossin kaupungin turisti-info tarjosi myös wifin.

Valokuvat

Norwegian Sun hupikuvaAlaskan risteilyllä valokuvaajat olivat kiitettävän aktiivisesti liikkeellä heti laivaan saapumisesta alkaen. Saapumiskuvaa emme halunneet ostaa, sillä kuten useimmat, niin matkalaukkuja raahaamisen ja pienen jonottamisen jälkeen emme olleet ihan edustavimmillamme, mutta kuva kapteenin kanssa ja pari illalliskuvaa ostimme hinnasta (15/30 USD) huolimatta.

Vanhanaikaisesti kuvat sai yksittäin ostettua vain paperikuvina, mutta johonkin suhteellisen korkeaan pakettihintaan olisi saanut kaikki kuvansa USB-tikulla – mutta voihan ne kotona sitten skannata ja heittää paperikuvat pois!

Valokuvaajat olivat myös aina laiturilla eri kohteissa erilaisten hahmojen kanssa ottamassa hupikuvia per satama ja yksi näistäkin oli mielestäni 15 dollarin arvoinen.

Norwegian Sun kapteenikuva

Infot ja viihde

Kaikilla risteilyillä, joilla olemme olleet, on laivalla yleensä heti ensimmäisenä päivänä pidetty retki-info, jossa esitellään kaikkien satamien retkivaihtoehtoja. Vaikka laivan retkille ei haluaisikaan lähteä, niin retki-infoon kannattaa osallistua, sillä niistä saa hyvän yleiskuvan siitä mitä kaikkea missäkin on tarjolla.

Norwegian Sun retkitiski
Retki-infon jälkeen infoa saa myös retkitiskiltä

Satamainfo (NCL:llä nimellä Port & Shopping Info, muistaakseni) sen sijaan on satamatiedon kannalta ihan hyödytön, mutta jos haluaa ihailla hupaisaa markkinointishowta, jossa kerrotaan timanteista, tansaniitista ja väriä vaihtavista Del Sol -tuotteista, niin saattaahan sekin hetken huvittaa.

Norwegian Sunin viihdetarjonnasta emme juuri osaa sanoa, sillä niin vähän siihen paneuduimme. Päivät olimme maissa ja 10 tunnin aikaeron jälkeen show illallisen jälkeen ei onnistunut innostamaan minään iltana.

Yhtenä iltana kuuntelimme sentään miehistön toteuttaman elokuvavisan: pieniä pätkiä näyteltynä tunnetuista elokuvista, jotka piti sitten arvata – usein elokuvan musiikki auttoi arvaamisessa enemmän kuin näytelmä 🙂

Osallistuimme myös NCL:n tarjoamaan matkaan maailman ympäri, eli laivalla tulevia risteilyjä myyvät henkilöt kävivät tunnin esityksenä läpi yhtiön koko tarjonnan kuvin ja sanoin. Jos olisimme jo laivalla varanneet seuraavan risteilymme, niin olisimme saaneet sinne reilusti käyttörahaa, olisiko ollut, että 250 dollarin varausmaksu olisi tuonut 250 dollaria käyttörahaa. Varaus olisi ollut voimassa seuraavat 4 vuotta ja sen ajankohtaa ja kohdetta olisi voinut vielä tuona aikana muuttaa, mutta vaikkakin melko varmasti toteutamme Etelä-Karibian risteilyn, niin emme halunneet vielä rajata vaihtoehtojamme vain NCL:n tarjontaan.

Mutta siis, kaikkea muutakin olisi laivalla ollut tarjolla, aamusta myöhään yöhön, mutta me emme niistä joko innostuneet (tai emme jaksaneet). Casinokin – reittimme kulki monta kertaa sen läpi, mutta emme innostuneet kokeilemaan edes yksikätisiä rosvoja.

Norwegian Sun Casino

Kuntosali, kylpylä, uima-altaat

Kaikkea näitä olisi laivalta toki myös löytynyt, mutta myös nämä jäivät meiltä väliin. Kuntosali siksi, että onnistuin saamaan lievän flunssan heti risteilyn alkupäivinä ja vaikkakin jaksoin siitä huolimatta osallistua retkiin ja selvisin aamusta iltaan, niin kuntosalille meneminen siinä kunnossa olisi ollut tyhmä veto. Eikä Lassekaan sitten mennyt, myötätunnosta.

Uima-altaista suosituimmat syyskuisessa Alaskassa taisivat olla kannen muutamat lämpimät porealtaat. Pääuima-allas oli monena päivänä suljettukin kun kannella tuuli liikaa.

Norwegian Sun uima-allas Norwegian Sun kansi

Kaupat

Risteilylaivoilla, myös Norwegian Sunilla, oli myös muutama kauppa: alkoholia, hajuvesiä, kosmetiikkaa, matkamuistoja, Alaska-vaatteita, pieni valikoima lääkkeitä jne. Alkoholin olisi kai saanut mukanaan vasta laivalta lähtiessään.
Me taisimme olla niin vaatteiden kuin kosmetiikan (ja flunssalääkkeiden) osalta sen verran hyvin varustautuneita, että emme ostoksia tehneet, mutta hyvähän se on, että jotain pientä mahdollisesti tarvittavaa laivaltakin voi ostaa.

Kapteenihattu, t-paita tai kenties puhallettava risteilyalus … ?

Norwegian Sun shopping Norwegian Sun shopping

Kohdekuvaukset

Lopuksi vielä linkkilista jo aikaisemmin kirjoittamiini kohdejuttuihin Alaskan risteilystä Seward – Alaska -reitillä:

Alaskan osalta aloitimme oikeasti matkamme Anchoragesta, josta hiukan asiaa tässä jutussa. Vancouverin juttuja joudut odottamaan vielä hetken.

Sewardista Vancouveriin

Hinta

Risteilyn kustannusyhteenvedon löydät täältä.

Muita juttuja Alaskan risteilyistä

Matkaystävämme tapaavat kirjoittaa matkoistaan runomuodossa, myös tästä samasta Alaskan risteilystä. Tässä pieni näyte runosta, eli kannattaa klikata luettavaksi koko runo!

Laivan hyttiin kotiuduimme hyvin nopeasti,
kaappeihin ja hyllyihin kun sopi koko lasti.
Laivan kansi tilaisuuden valokuviin soi –
hytistäkin maisemia ihastella voi.

Sillavalin-blogi

Sillä välin maailmalla -blogia pitävä pariskunta sattui myös olemaan Alaskan maisemissa samoihin aikoihin, mutta ei sentään ihan samalla laivalla. He kirjoittavat blogissaan Alaskan risteilystään näissä kahdessa jutussa:

Norwegian Sun Alaskan risteily