Aihearkisto: Amerikat

Kauai Waimea Canyon

Kauain upeimmat luontokohteet

Pride of America viipyi Kauailla kaksi päivää, joten ehdimme tutustumaan myös saaren länsiosiin, erityisesti Waimea Canyonin alueeseen.
Kauai – The Director’s Cut -jutussa mainitsinkin jo, että vaikkakin Kauain saari on jokseenkin pyöreä, niin sitä ei voi yhdellä autolla retkellä kiertää, sillä Na Palin rannikolla ei ole teitä. Mutta uusi päivä ja uusi retki ja uusi suunta, eli Nawiliwilin satamasta länteen.

Hanapepe

Ensimmäinen pysähdyksemme oli pienessä Hanapepen kaupungissa.
Uneliaan kaupungin ehkä jo tyhjentyneiden rakennusten seinillä oli täälläkin maalauksia muutamista elokuvista kuten Lilo & Stitch -elokuvista ja yllätyksekseni myös Okalinnut -sarjasta, jonka olin mieltänyt australialaiseksi.
Okalinnut, The Thorn Birds, oli yksi suosikkisarjojani silloin runsas 30 vuotta sitten, kun kullakin viikolla tarjolla olevia televisio-ohjelmia oli ehkä sadasosa siitä, mitä nykyisin on. Kirja ja sarja DVD:lläkin taitaa edelleen olla kirjahyllyissämme.

Kauai Hanapepe Kauai Hanapepe

Nykyisin Hanapepe on unelias pieni kaupunki, sillä sen loiston ajat ovat takana päin: aikoinaan täällä oli Kauain pääsatama, mutta nyttemmin laivat menevät Lihuen lähelle Nawiliwiliin sataman jäätyä liian pieneksi.

Kauai Hanapepe

Kauailla vuonna 1779 tapetun (ja ehkä syödyn) James Cookin patsas Hanapepessä oli sikäli meille erityisen mielenkiintoinen, sillä olimmehan jossain määrin seuranneet hänen jalanjälkiään tällä reissulla jo Anchoragesta alkaen.
James Cookin väitetään olleen ensimmäinen valkoinen Havaijilla, mutta toisaalta, jos havaijilaiset jo silloin osasivat olla erityisen kiinnostuneita metallisista työkaluista, oliko joku tutustuttanut heidät niihin jo ennen James Cookia?

Kauai Waimea Canyon

Mutta bussiretkellä tarvitaan taukopaikkoja ja iso turistimyymälä Hanapepessä tarjoaa halukkaille shoppailua, juotavaa ja syötävää – ja vessat.

Kauai Hanapepe

Waimea Canyon

Waimea Canyonista sanotaan, että se on kuin Grand Canyon, mutta pienempi ja kauniimpi. Kieltämättä, on siinä jotain samaa. Kauailla sataa paljon, joten monet Waimean kanjonin rinteistä ovat vihreitä ja vehreitä. Mutta ehkä tuo kanjonin ”mainoslause”, joka palauttaa mieleen muistot Grand Canyonilta kuitenkin vähän latistaa tunnelmaa,ei tämä nyt ihan niin wau-juttu ole kuin Grand Canyon. Tai ehkä olisi, jos ei olisi Grand Canyonkin aika tuoreessa muistissa.

Kauai Waimea CanyonKauai Waimea Canyon Kauai Waimea Canyon Kauai Waimea Canyon Kauai Waimea Canyon

Hiukan pitkä matka rannikolta Waimea Canyonille sujui mukavasti koko matkamme parhaan oppaan, Samin kyydissä. Sam oli laulumiehiä ja lauloi ja soitteli meille pariinkin otteeseen ukulelensa säestämänä. Ja kun välillä piti ajaa, niin lisää The Lost Pelicans -yhtyeen musiikkia oli mukana matkassa myös tallenteina, eli ukulele soi mukavasti matkan ylös ja alas. Oheisella videolla Sam laulaa tuon ”When you’re in Hawaii you should just hang loose”, jonka sanat sopivat hyvin viimeisen Havaijin päivämme tunnelmiin 🙂

Asiaakin toki riitti, muun muassa tarinaa tässä vaiheessa hyvin horisontissa näkyvästä Niihaun saaresta, joka on edelleen yksityisomistuksessa, ja jonne pääsevät vaan saarelaiset, eivät turistit, ihan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Kaiai Niihau
Ni’ihaun yksityinen saari

Kauai Coffee

Paluumatkalla Waimea Canyonilta poikkeasimme lyhyesti myös kahviplantaasilla. Kauilla tuotetaan paljon kahvia ja vaikka Big Islandilla Konakin profiloi itseään kahvintuottajaksi, niin ehkä Kauailla kahvi on kuitenkin isompi juttu. Kahvista tai sen paremmuudesta saarella tai toisella en teen juojana osaa sanoa, mutta bussiretkeläisille löytyi täältäkin shoppailua, juotavaa ja syötävää. Ja myös ilmainen wifi 🙂

Kauai Coffee Kauai Coffee Kauai Coffee Kauai Coffee

Spouting Horn

Hawaii Volcanoes Parkissa kävelimme laavatunnelin läpi. Kauailla Spouting Hornkin on laavatunneli, mutta sen läpi ei kukaan kävele, sillä se on yhteydessä mereen ja säännöllisin väliajoin meri syöksyy tunnelista korkeuksiin. Jos tätä ilmiötä olisi kuvannut ennen digikuva-aikaa, olisi pitänyt olla todella tarkkana, ettei turhan monta kuvaa olisi tullut otettua vähän liian aikaisin tai vähän liian myöhään.

Kauai Spounting HornKauai Spounting Horn

Tree Tunnel ja kanat (ja mangustit)

Paluumatkalla ajoimme myös korkeiden, tien ylle kaartuvien eukalyptyspuiden muodostamaa vihreää tunnelia, joka oli päässyt useimpiin saaren t-paitoihin. Kuten kanatkin.  Kauailla on nimittäin kanoja kaikkialla. Kuulemma myrskyn tai kahden jäljiltä kotieläiminä pidettyjä kanoja on päässyt niin paljon vapaaksi, että ne vaan ovat levinneet saarella kaikkialle ja luonnollisten vihollisten puutteessa ne voivat hyvin ja lisääntyvät.

Kauai Tree Tunnel Road Kauai Tree Tunnel Road Kauai Tree Tunnel Road

Havaiji tuntuu olleen monella saralla hiukan koekenttää erilaisille luontoon liittyville kokeille. Useimmat tapaamamme oppaat muistivat kertoa vähintään rotista ja mangusteista. Mangusteja ajateltiin ratkaisuksi rottaongelmaan, mutta sen jälkeen kun mangustit oli jo tuotu saarelle ja toisellekin (ei kuitenkaan Kauaille) joku huomasi, että mangustit ovat hereillä ja saalistavat päivisin, kun taas rotat liikkuvat öisin, joten mangusti- ja rottapopulaatiot alkoivatkin elää saarilla mukavasti rinnakkain, eli yhden tuholaispopulaation sijaan nyt olikin kaksi tuholaispopulaatiota! Saarille on myös tuotu puita, jotka menestyivät liiankin hyvin, mutta joita ei voida hyödyntää, sillä me kasvavat liian nopeasti ja jäävät turhan hauraiksi ja heinää, josta piti tulla karjan rehua, mutta joka levisi kaikkialle, eikä karjakaan koskenut siihen, paitsi tilanteessa, jossa mitään muuta syötävää ei ollut.

Na Palin rannikko

Kauailta Pride of America lähti jo alkuiltapäivästä, sillä vuorossa oli vielä Kauain hienoin nähtävyys eli Na Palin rannikko. Kuten Alaskan risteilyllä muutamana iltapäivänä pääsimme ihailemaan jäätiköitä mukavasti risteilylaivan kannelta ja Havaijilla Big Islandia kiertäessämme laavaa syöksyvää Kilauean tulivuorta yön pimeydessä, niin täällä Pride of America tarjosi meille aitiopaikat Na Palin rannikolle, jonne muuten pääsisi vaan veneellä tai helikopterilla – tai osia siitä näkemään vaeltamalla. Laiva tarjosi kuitenkin upeat näköalat koko rannikon mitalta, ja mukavasti, vaikka kannella drinkki kädessä.

NCL Cruise Line, Pride of America, Na Pali Coast, Kauai, Hawaii
Pride of America, Na Pali Coast, Kauai, Hawaii – NCL:ltä käyttöömme saatu kuva

kauai Na Palin rannikkoKauai Na Pali Coast HawaiiKauai Na Pali Coast HawaiiKauai Na Pali Coast HawaiiKauai Na Pali Coast HawaiiKauai Na Pali Coast Hawaii

Kauai Best 2017Kauai ja erityisesti Na Palin rannikko on muuten päätynyt (kuten 100-vuotias Suomikin!) National Geographichin listalle parhaista luontomatkakohteista vuonna 2017, mutta eiköhän sinne vielä tulevanakin vuonna voi lähteä!

Na Palin rannikko ja Kauai muissa matkablogeissa

Honuanui-blogia kirjoittava Minna on tutustunut tähän yhteen maailman kauneimmista paikoista (National Geographicin mukaan) niin vaeltaen kuin veneretkellä.
Muutkin Kauailla enemmänkin aikaa viettäneen Minnan jutut saarelta ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia Kauaille matkaa suunnitteleville.

 

Honuanui Kauai
Minna ja Antti Honuanui-blogista Na Palin rannikolla vaeltamassa

Na Palin rannikkoa helikopteriperspektiivistä puolestaan on käynyt katsomassa Muuttolintu-blogia kirjoittava Anna. Anna olikin puolisonsa kanssa valinnut Kauain ensimmäisen Havaijin-matkansa ainoaksi saareksi ”pakollisen” Honolulun lisäksi, joten Annankin blogista kannattaa lukea muutkin Kauai-jutut, jos Havaiji ja Kauai kiinnostaa.

Kauai Na Pali Coast helikopteri
Na Palin rannikkoa Jurassic Park -elokuvan näkökulmasta Muuttolinnun mukana
Kauai feature

Kauai – The Director’s Cut

Kauai oli viimeinen saari Havaijilla, jonne Pride of Americalla poikkesimme.
Ja mielestämme se hienoin kaikista kokemistamme saarista: Oahu, Maui, Big Island.
Saari on Havaijin isoista asutuista saarista pienin kooltaan ja asukasmäärältään, mutta suosittu ja rakastettu.

Kauai tunnetaan myös nimellä Garden Island ja saaren yleisilme onkin paljon vihreämpi ja vehreämpi kuin muilla saarilla.

Kauai Havaiji Kauai The Director's Cut

Blogin kautta saimme samaisella Pride of America -laivan risteilyllä olleilta maailmanmatkaajaystäviltämme vinkin retkestä Kauai – The Director’s Cut, joka esitteli saarta siellä kuvattujen elokuvien kautta.

Elokuvalista olikin mahtavan pituinen, jo otsikon ’Best Known Movies Made on Kauai’ listalla oli yli 50 elokuvaa, eikä siinä siis suinkaan ollut kaikkia viimeisen lähes 100 vuoden aikana saarella ainakin osittain kuvattuja elokuvia.

Suomalaisille tunnetuimpia näistä lienevät seuraavat:

  • Jurassic Park 1-3 (1993,1997,2001)
  • The Descendants (2010, mm. George Clooney)
  • Pirates of the Caribbean 4 (2010)
  • Avatar (2007)
  • Lilo and Stitch & Stitch The Movie (2002,2003)
  • Seven Days Seven Nights (1998, mm. Harrison Ford)
  • Outbreak (1995, mm. Dustin Hoffman)
  • Raiders of the Lost Ark (1981, mm. Harrison Ford)
  • King Kong (1976)
  • Man With the Golden Gun (1974, mm. Roger Moore)
  • Elvis-elokuvat Blue Hawaii (1961) ja Girls! Girls! Girls (1962)

(Netistä löytyy useitakin luetteloita Kauain maisemissa kuvatusta elokuvista, tässä linkki yhteen vähän isompaan listaan.)

Retki kiersi saaren itärantaa Nawiliwilin satamasta (hiukan vielä Lihuesta etelään) aina Hanaleihin asti, josta pitikin sitten tulla takaisin samaa tietä, sillä Kauain pyöreää saarta ei voi autolla kiertää ympäri, sillä Na Palin rannikolla ei mene teitä. Toki meno- ja paluumatkalla voi pysähtyä eri kohdissa reittiä, eli ei se saman tien ajaminen suuntaan ja toiseen sikäli haitannut.

The Director’s Cut -retkellä pienissä busseissa oli myös edessä iso televisioruutu ja näimme paitsi elokuvien kuvauspaikkoja myös samaiset paikat pätkinä näitä elokuvia. Toteutus oli oikein onnistunut – mitä nyt tekniikka aina välillä on vähän vaikeaa ja päädyimme joko pysähtymään opas/kuljettajan etsiessä oikeaa elokuvan pätkää tai katselemaan kolmannen kerran samaa Elviksen kappaletta. Tosin jälkimmäinen ei ketään tuntunut haittaavan.

Lihuen lentokenttä ja George Clooney

The Descendants -elokuvan satuin katsomaan uudelleen juuri ennen Havaijin matkaamme, joten se oli minulla melko tarkkaan muistissa, jopa yksittäisiä kohtauksia myöten, joten kun pysähdyimme Lihuen lentokentälle ja opas näytti pätkän, jossa George Clooney ja elokuvassa hänen tyttärensä ja vanhemman tyttären poikaystävä tulevat Kauaille, kaikki tuntui niin tutulta. Niin elokuvana kuin lentoasemakin!

Totta tai ei, niin oppaamme kehui myös Clooneytä, että hänen kanssaan oli niin mukava tehdä töitä, hän oli niin ”tavallinen”. Ehkä oppaamme ihan oikeasti oli kuljettanut myös filmiporukkaa saarella.

Ahukinin ranta ja Harrison Ford

Tällä satamamielessä nyt jo hylätyllä rannalla sekottuvat havaijilaisten arkitodellisuus ja elokuva Seven Days Seven Nights, jossa Harrison Ford ja Anne Heche yrittävät haaksirikkouduttuaan saarelle erinäisten vaiheiden jälkeen saada käyttämänsä pienlentokoneen korjattua ja paettua merirosvoja: vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja tietysti rakkaustarina, joka lopussa saa onnellisen loppunsa.

Ahukini Kauai Havaiji

Ahukini Kauai Havaiji Kauai The Director's Cut
Filmitähtihän se siinä, Ahukinin rannalla. Vain Harrison Ford puuttuu.

Opaekaa Falls ja Blue Hawaii

Opaekaan vesiputous ja läheinen Waimean joki ovat nähtävyyksiä jo itsessään, mutta pätkä jos toinen Elviksen tähdittämään vanhaa elokuvaa Blue Hawaii (linkki pätkään elokuvasta Kauain rannoilla) liitti ne toki hyvin retken teemaan.

Opaekaa FallsWaimea River Kauai

Jurassic Park

Jurassic Park -elokuvien  kuvauspaikkoja on kymmeniä eri puolella Kauaita, mutta monet niistä eivät ole autolla saavutettavissa. Kapaan lähellä pysähdyimme kuitenkin hetkeksi ihailemaan yhtä elokuvan alkukohtauksia: vihreää niittyä ja lampea, jonka äärellä Sam Neill ja Laura Dern ensimmäisen kerran ihastelivat ”eläviä” dinosauruksia. Itse elokuvan avauskohtaus on kuvattu Na Palin rannikolla, mutta siitä toisessa Kauain jutussamme vähän myöhemmin.

Jurassic Park Kauai HavaijiJurassic Park Kauai Havaiji

Jurassic Park -elokuvan alkupäätä, jossa täälläkin kuvattuja kohtia

Kalalea Mountain ja King Kong

Kalalean vuoristo, erityisesti sen King Kongin profiilin omaava vuori, on sekin päätynyt useampaankin elokuvaan. Gorillan ja virtahevon havaitseminen vaati hiukan mielikuvitusta ja opastamista, mutta kyllä niiden ääriviivat sieltä piirtyivät!

Kalalea Mountains Kauai Havaiji
King Konghan se siinä keskellä 🙂
Kalalea Mountains Kauai Havaiji
Aika iso virtahepo 🙂

Hanalei, Princeville ja The Descendants

Princevillessä poikkeamme hotellikompleksiin (St Regis Princeville), joka on myös päätynyt jo mainittuun George Clooneyn tähdittämään elokuvaan.

Hanalein rannalla oppaamme osoittaa talon, jota käytettiin kuvauksissa ja vähän myöhemmin, kun meillä on vapaata aikaa Hanaleissa mietin oikeasti, että pitäisikö meidänkin yrittää kuvakulmaa, jossa toinen meistä kurkistaisi vähän rantatörmän takaa ”vakoillen” mitä rannan taloissa tapahtuu, mutta lopulta kumpikaan meistä ei ollut halukas ryömimään hiekassa!

(Linkki The Descendants -elokuvan traileriin, jossa maisemia niin Waikikilta kuin Kauailta, myös edellä mainittu kohtaus Hanalein rannalla.)

Hanalein laituri on päätynyt jo 1950-luvulta alkaen moneen muuhunkin elokuvaan.

Hanalei Kauai Havaiji Hanalei Pier Kauai Havaiji

Rita Hayworth kenties 🙂

Retkeen kuuluneen lounaan nautimme Hanalein kylässä ravintolassa, joka sijaitsee aivan Tahiti Nui -ravintolan naapurissa: täälläkin olemme siis The Descendants -elokuvan maisemissa.

Tahiti Nui Kauai Havaiji

Läheisen ostoskeskuksen pihalla voi myös lounaan jälkeen nauttia hetken ilmaisesta wifistä 🙂

Kilauean majakka

Kilauea majakkaa katsoo toki mielellään ilman elokuvatarinoitakin, mutta kuten moni muukin paikka Kauailla, toki se on päätynyt myös elokuviin. Lilo and Stitch -elokuvat ovat piirrettyjä, mutta esikuvia niiden ympäristöön on kuitenkin haettu Kauailta, niin Kilauean majakalta kuin pienestä Hanapepen kylästä, jossa kävimme saaren länsiosiin tutustuessamme.

Kilauea lighthouse majakka Kauai Havaiji Kilauea lighthouse majakka Kauai Havaiji

Lilo and Stitch
Majakka elokuvassa Lilo ja Stitch (kuva elokuvan markkinointimateriaalista)

Facebook Mark Zuckerberg Kilauean rannalla

Elokuvatarinoiden lomassa oppaamme ei malta olla mainitsematta miten Kauailla asuvat havaijilaiset ovat riitautuneet saarelta ison alueen ostaneen Marc Zuckerbergin kanssa. Meneillään on ilmeisesti useampia oikeusjuttuja, mutta yhtenä merkittävimpänä asiana on periaate siitä, että Kauailla rannat ovat aina olleet kaikkien, mutta Zuckerberg on aidannut alueensa siten, että muut eivät pääse enää rannalle.

Lydgate Beach

Paluumatkalla pysähdymme hetkeksi myös Hilton Gardenin läheiselle rannalle, jossa kivillä rajatussa altaassa myös lapset voivat turvallisesti harjoitella snorklausta.

Lydgate Beach Kauai Havaiji

Lydgate Beach Kauai Havaiji
Kenny Ortega (The Descendants elokuvan ohjaaja) työssään 🙂

Rannalla on myös vanha havaijilainen hauta-alue, joka innostaa oppaamme kertomaan siitä, miten tällaisilta alueilta ei pidä vielä yhtään kiveä matkamuistona mennessään, sillä se toisi Sinulle vaan huonoa onnea. Kuulemma tällaisia turistien saarelta mukanaan viemiä kiviä lähetetään jatkuvasti takaisin saarelle, koska niistä on seurannut huonoa onnea ja kiven palauttaminen Kauaille saattaa auttaa!

Lydgate Beach Kauai Havaiji

Poikkeaminen Walmartiin!

Retkeltä palattuamme päätimme vielä hyödyntää lopulta kahtakin satama-alueelta lähtevää ilmaista ostosbussia. Ensimmäisen retken teimm Walmartiin, joka olikin yllättävän kaukana, mutta tarvitsimme lisää säilytystilaa, eli ison USB-tikun ja pari muistikorttia kameroihimme, ja näitä ei turistikaupoista oikein tuntunut löytyvän ainakaan aikaisemmilla saarilla, joten uskoimme Walmartiin (emmekä turhaan). Paluubussia hetken odotellessamme nopeasti toteutettujen ostosten jälkeen nautimmekin sitten loppuajan Walmartin ilmaisesta wifistä.

Yhteenveto risteilystämme Pride of America -laivalla kustannustietoineen on vielä juttujonossa, mutta Alaskaan verrattuna Havaijilla ilmaisia wifejä oli kyllä tarjolla paljon enemmän, joten ilman laivan wifiäkin voisi kuvitella tulevansa toimeen, jos sähköpostien lukeminen harvakseltaan riittää.

Walmartin jälkeen päätimme vielä käydä läheisessä rannan ostoskeskuksessa lähinnä katsomassa rannan maisemia, mutta putiikkien tarjonta oli täälläkin niin houkuttelevaa, että yksi palmukuvioinen kevyt toppi lähti tältäkin saarelta mukaan!

Kauai Havaiji
Kauai Marriotin 12-kerroksinen rakennus Nawiliwilin rannalla jäi Kauain korkeimmaksi rakennukseksi, sillä sen nähtyään saarelaiset päättivät, että he eivät halua saarestaan Waikiki Beachiä ja rakennusten korkeus ei saa ylittää kookospalmujen korkeutta (käytännössä 4 kerrosta on maksimikorkeus).

Kauai Havaiji

 

 

 

Hilo Hawaii

Big Island (Havaiji)

Havaijin saaren nimi on hämäävä. Koko saariryhmä on nimeltään Havaiji, mutta niin myös sen suurin saari. Ehkä siksi Havaijia, siis saarta, kutsutaan myös nimellä Big Island.
Englanninkielessä jotkut väittävät, että Hawaii tarkoittaa osavaltiota ja havaijilaisittain kirjoitettu Hawai’i saarta.

Pride of America Kona

Pinta-alaltaan saari on tosiaan saariryhmän suurin, mutta 200 000 asukkaallaan asukasmäärältään toiseksi suurin.

Saari on Havaijin saarista nuorin ja on muodostunut viidestä tulivuoresta, joista osa on edelleen aktiivisia, kuten Mauna Loa Volcanoes National Parkissa ja Kilauea, jonka punaisena hehkuvat laavavirrat näimme mereltä.

Big Island on paitsi tulivuorten osalta myös maanjäristysten ja tsunamien osalta ollut näyttämönä luonnonvoimille useampaan otteeseen.
Hilon kaupungista oppaamme jopa väitti, että tsunamivaaran takia saariryhmän pääkaupunkia ei koskaan ajateltu tälle saarelle. Hilossa vasta parin tsunamin tuhottua rakennukset rannalla ne ovat siirtyneet edes hiukan enemmän sisämaahan päin.

Tällekin saarelle Pride of America pysähtyi kahdeksi päiväksi. Tosin kahdessa eri satamassa: saaren itäpuolella Hilossa ja länsipuolella Konassa.

Hilo – Volcanoes National Park

Hilon retkivalinta oli yksinkertainen – jos Havaijin ainoa Unescon maailmanperintökohde on Volcanoes National Park ja sinne on tarjolla retkiä Hilosta, niin sinne!

Retkessä ylös Mauna Loalle oli jossain määrin samoja piirteitä kuin retkessä Haleakalan huipuille Mauilla: vaikkakin nyt olimme liikkeellä päivällä, niin Havaijillakin on kylmä, kun noustaan tarpeeksi korkealle ja kun tuulee.

Puistossa pysähdyimme ensin katsomaan maasta useammasta paikasta nousevaa höyryä. Samalla näimme valtavan kraatterialueen sen reunalta ensimmäisen kerran. Kun matka jatkui luonnonpuiston infokeskukseen pääsimme näkemään lähempää valtavan kraatterin sisällä olevan toisen kraatterin ja vielä, ainakin jos hakeutui alueen korkeimmille kohdille, tuon toisenkin kraatterin sisällä olevan kolmannen kraatterin, joka ajoittain edelleen sylkee laavaa.

Hawaii Volcanoes National Park Big Island Hawaii Havaiji Hawaii Volcanoes National Park Big Island Hawaii HavaijiHawaii Volcanoes National Park Hawaii Volcanoes National Park

Infokeskuksessa oli tietysti esillä tieteellistä materiaalia tulivuorista, mutta myös havaijilaiseen perinteeseen liittyvästä Madame Pelestä, tulen jumalattaresta, jota pidetään Havaijin saariryhmän luojana.

Hawaii Volcanoes National Park Hawaii Volcanoes National Park

Kraatterien jälkeen vuorossa oli kävely laavatunnelissa, jonka mielenkiintoa osaltamme hiukan vähensi se, että olimme ennenkin vierailleet moisessa, viimeksi Jejun saarella. Mutta ei se mitään, voihan sitä matalassa, pimeässä ja kosteassa tunnelissa hetken kävellä Havaijillakin. Laavatunnelin lähellä oli myös upeita puusaniaisia – ja hetki aikaa jopa kävellä läheisillä luontopoluilla.

Hawaii Volcanoes National Park Hawaii Volcanoes National Park Hawaii Volcanoes National Park Hawaii Volcanoes National Park

Hupaisin osuus retkeä oli viimeinen pysähdys suklaa/keksitehtaalla.
Ilmeisesti kaikki Hilon retket poikkesivat myös siellä. Tehtaanmyymälä tarjosi runsaasti maistiaisia, eli pysähdyksella saattoi osittain korvata lounaan, mutta ihan hirveästi suklaata ja keksejä risteilymatkustajat eivät tainneet ostaa, sillä ruokaa (ja herkkujahan) laivalla riittää. No ok, tunnustetaan, kyllä mekin 76 g suklaata ostimme.

Polynesian Adventures Hilo Hawaii

Sweets Hawaii
Suklaata Big Islandilta ja fudgea Mauilta – hyttimme karkkivarasto siis 🙂

Hilon keskusta

Iltapäivällä halusimme vielä käydä Hilon kylässä, vaikka sinne satamasta hiukan matkaa olikin (taksi maksoi n. 10 dollaria suuntaansa). Satamakartasta olin valinnut kohteeksi Farmer’s Marketin, sillä pitäähän sitä nyt joku kohde olla.
Torin lisäksi kylässä oli muutama hiljainen turistimyymälä – ilmeisesti useimmat risteilyvieraat eivät sittenkään vaivautuneet näin kauas laivalta – mutta myös mielenkiintoinen Tsunami-museo.

Hilo Hawaii
Hilo Hawaii
Tsunami Museum Hilo Hawaii
Tsunami Museum Hilo Hawaii

Big Island tsunami warning
Tsunamivaroitin Big Islandilla.
Näitä oli kaikilla saarilla ja jokaisella saarella oli oma värinsä niille.

Samaan tapaan kuin Ruandan kansanmurhaa esittelevä museo esittelee myös muut historian merkittävimmät kansanmurhat, niin Hilon museo esitteli myös muita tsunameja, kuin kyseistä kaupunkia tuhonneet. Lisäksi museossa oli ilmainen wifi – siis kerta kaikkiaan loistava museo!

Laavaa yön pimeydessä

Hilosta laiva lähti jo alkuillasta, mutta illallisen jälkeen luonto tarjosi taas parastaan. Laiva nimittäin ohitti saaren etelärannalla Kilauean tulivuoren, joka on aktiivinen tulivuori ja sylkee koko ajan laavaa uumenistaan.

Sunset Hilo Hawaii

Laivan päiväohjelmassa oli kerrottu, että ohitamme Kilauean n. klo 21:45 ja matkustajat kerääntyivät jo hyvissä ajoin ulkokansille. Kovaäänisten kautta matkustajille kerrottiin niin Kilaueasta kuin Madame Pelesta ja kun oranssinpunaisena hohtava tulivuoresta mereen vyöryvä laavavirta tuli näkyviin, niin sadat, elleivät tuhannet kamerat yrittivät taltioida näkyvää. Useimmat, kuten mekin, luultavasti melko huonolla menestyksellä: pilkkopimeässä, liikkuvassa laivassa, ruuhkaisella kannella. Tämä oli ehkä ihan erityisesti luonnonnäytelmä jota olisi kannattanut vaan keskittyä katsomaan eikä yrittääkään sen kuvaamista!

Kilauea by night Hawaii

Kona

Seuraavana aamuna olimmekin sitten jo ankkurissa Konan ulkopuolella. Kona oli Havaijin risteilymme ainoa satama, jossa Pride of America ei pääse laituriin vaan kuljetus maihin tapahtuu pelastusveneillä. Joillain viikoilla Kona on saattanut kokonaan jäädä tuulen takia väliin, mutta meillä oli taas onni matkassa ja vaikkakin Havaijilla useimmiten tuulee enemmän tai vielä enemmän.

Pride of America Kona

Joskus kuulemma olosuhteet ovat olleet sellaisia, että Mauilla Kahuluin satamaan ei ole päässyt ja silloin laiva on ankkuroinut Lahainan edustalle, josta sitten kuljetus satamaan on myös  tapahtunut pelastusveneillä, mutta tämä lienee todella harvinaista.

Konan retkitarjonta vaikutti sen verran ”keksityltä”, ettemme valinneet niistä lopulta yhtään: ei kahvin viljelyä, ei merihevosia, ei sukellusveneitä tai lasipohja-aluksia. Ei kalastusta eikä purjehdusta.

Venekuljetustenkin osalta ajattelimme, että emme ala niitä missään teatterisalissa jonottamaan vaan odotamme, että ns. free tendering alkaa ja alkoihan se jo kymmenen maissa, jolloin saattoi siis suoraan kävellä poistumisaukolle ja siitä veneeseen.

Konan pieni kaupunki oli ihan mukava omatoimiselle vaeltelulle. Vähän kuin Lahaina. Olin lievästi kiinnostunut kaupunkiesitteessä mainitusta tilkkutyökaupasta ja vaikka sinne rannalta olikin vähän matkaa niin etsimme sen. En lopulta ostanut tilkkutöitä enkä tilkkutyötarvikkeita, mutta kaupassa sattui olemaan hyvä ilmainen wifi, joten Lassekin viihtyi. Ja minäkin siirryin hetken kuluttua käsitöiden ihailusta nettisurffailuun.

Quilt Shop Kona

Tilkkutöiden jälkeen katsastimme Konan satamassa olevan pienen, mutta suositunoloisen rannan ja ihailimme pitkiä ja kapeita paikallisia veneitä.

Lopuksi kävelimme rantakatua suuntaan ja toiseen ja havainnoimme mm. monessa kohtaa rakennusmateriaalina käytettyä laavakiveä.

Kona Havaiji Hawaii Kona Havaiji Hawaii Kona Havaiji Hawaii Kona Havaiji Hawaii Kona Havaiji Hawaii

Konan kuuluisaa (?) kahviakin pääsi maistamaan kahviloiden maistiaisissa ja mukavan pienistä putiikeista tarttui mukaan taas kerran yksi vaate. En todellakaan ole pitkään aikaan millään matkalla ostanut niin montaa vaatetta kuin Havaijilla. Konalta mukaan tarttui todella ohuesta materiaalista tehty pitkähihainen hupparipusero, joka vaikutti kätevältä aurinkosuojalta. Konan Ironman-kisa -aiheiset t-paidat kiinnostivat Lassea hiukan, mutta jäivät kuitenkin kauppaan.

Konan vuoden 2017 Ironman-kisa onkin muuten sattumalta tätä kirjoittaessani ihan kohta, eli 14.10.2017.

Vielä yksi tauko rannan kahvilassa – ja lisää nettisurffailua – ja sitten venejonoon, joka siinä vaiheessa oli jo pitkä, mutta eteni sentään kohtuullisesti. Jonossa kyllä viimeistään aurinkohattu oli tarpeen. Ja vesipullo – sen verran helteistä oli Konalla.

Kona Havaiji Hawaii
Pride of America Kona

Big Island muissa blogeissa

Big Islandilta löytyy myös juttuja Delfiinin selässä -blogista ja Paula Gastonin blogista.
Suosittelen kumpiakin juttuja – tai Paula Gastonin juttukokoelmaa – sillä molemmat olivat viettäneet saarella pitemmän aikaa kuin me, risteilyvieraat, joten toki yksityiskohtia ja vinkkejä on niissä paljon enemmän.

Ja tietysti myös Havaijiin ja Polynesiaan laajemminkin ”hurahtaneen” Minnan blogista löytyy myös juttuja Big Islandilta – onhan Minna käynyt kaikilla Havaijin asutuilla saarilla (sitä yksityistä Niihauta lukuunottamatta).

Big Islandilta me jatkoimme matkaa Kauain saarelle, Havaijin saariryhmän läntisimmälle saarelle, mutta se ansaitsee kyllä oman juttunsa, tai ehkä parikin.

Maui feature

Maui – Havaijin toiseksi suurin saari

Havaijilla saaria riittää. Kahdeksasta pääsaaresta kävimme neljällä suurimmalla, joista turistina voi vierailla kuudella. Seitsemäs, Niihau, on yksityisomistuksessa ja kahdeksas Kahoolawe, asumaton.

Suurin saarista on Havaiji (Big Island), Maui on toiseksi suurin ja sen jälkeen tulevat Oahu, Kauai, Molokai ja Lanai. Väestöstä suurin osa asuu Oahulla, Honolulussa, lähes miljoona, ja loput käytännössä Havaijilla (200 000), Mauilla (150 000) ja Kauailla (70 000).

Maui kartta

Me nousimme siis Oahulla laivaan, jätimme Honolulun taakse, ja olimme seuraavana aamuna Mauilla, jossa Pride of America viipyikin sitten kaksi päivää. Välimatkat Havaijin risteilyllä ovat lyhyitä, joten laiva oli kaikilla saarilla kaksi päivää, Havaijilla tosin kahdessa eri satamassa.

Kahului

Mauilla olimme varanneet etukäteen vaan yhden retken: iltaretken Haleakala-kraatterille. Päivän ajattelimme retkeillä omatoimisesti, mutta totesimme melko nopeasti, että Kahuluissa ei todellakaan ole mitään. Kuten paikallinen retkimyyjä totesi yrittäessään myydä meille retkeä vaikka mihin, että ette te tänne halua jäädä.

No me jäimme kuitenkin. Lähimmästä Maui-ostoskeskuksesta löytyi sentään ilmainen wifi. Nettisurffailuun kyllästyttyämme päätimme kävellä vähän kauempana olevaan Queen Ka’ahumanu ostoskeskukseen, mutta matka sinne oli kuuma ja kuumuudessa pitkä. Eikä sielläkään ollut mitään, ellei Sears ja Macy’s -tavarataloja lasketa. Päädyimmekin sitten ottamaan taksin takaisin laivalle ja ottamaan rennosti ennen Haleakalalle lähtöä. Ja ostamaan seuraavalle päivälle liput bussikuljetukselle Lahainaan. Taksi olisi maksanut kuulemma n. 70 euroa suuntaansa ja laivan retkenä bussiliput edestakaisin 50 euroa nuppi, joten valitsimme nyt jo kahdestaan matkaillessamme jälkimmäisen vaihtoehdon.

Mutta siis, pelkän Kahuluin takia tuskin kannattaa laivasta poistua – ilmaisen wifin takia ehkä.

Maui Kahului

Haleakala

Haleakalaa väitetään maailman suurimmaksi nukkuvaksi tulivuoreksi ja yli puolet Mauin saaresta onkin Haleakalan kraatteria. Kraatteri on kuulemma saman kokoinen kuin Manhattanin saari. Retkivaihtoehdoista auringonnousu ja auringonlasku valitsimme laiskoina auringonlaskun, sillä herääminen aamukolmelta ei Havaijillakaan innostanut meitä.

Retkiohjeissa muistutettiin lämpimästä pukeutumisesta ja siitä, että huipulla on kylmä. Suomalaisina suhtauduimme pukeutumisohjeisiin hiukan skeptisesti, mutta otimme nyt kuitenkin muutaman vaatekerran verran pitkähihaistakin mukaan.
Retkibussi kiemurteli ylös rinnettä vähitellen, pysähdellen paikkoihin, joissa oli hyvä näköala ja luonnonpuiston infoon, jossa oli mahdollisuus tutkailla alueen kasvillisuutta kompaktilla alueella.

Maui Haleakala Maui Haleakala Maui Haleakala

Lopulta olimme huipulla: jossa OLI kylmää ja tuulista, mutta kaikki vaatteet päälle ja ulos katsomaan miten auringonlaskun kanssa käy. Tuulisella säällä, kuten täällä usein, pilvet liikkuvat nopeasti ja yhtenä hetkenä aurinko näkyi niiden välistä, toisena taas ei.
Onneksi aurinko painui näillä leveyksillä mailleen tosi nopeasti, onneksi niin ei tarvinnut viimassa odotella kovin pitkään.

Maui Haleakala Maui HaleakalaMaui Haleakala

Paluumatka alas välillä jyrkästikin kiemurtelevaa tietä pimeässä oli sekin melkein nähtävyys. Kokenut bussikuski selvitti reitin kyllä, mutta huipulla oli myös useita turisteja vuokra-autolla, joille reitin vaativuus pimeänä taisi tulla osittain yllätyksenä – ei kuulemma ole harvinaista, että yksi jos toinenkin auto unohtaa jossain mutkassa kääntyä kun tie kääntyy. Mutta selvisimme laivalle ja illalliselle ongelmitta.

Maui hopeamiekka silversword
Honuanui-blogin kuva hopeamiekasta

Haleakalasta on kirjoittanut myös Honuanui-blogin Minna – hän oli myös saanut kuvattua tämän uhanalaisen hopeamiekan (Ahinahina) kukkivana.
Syyskuisen vierailumme aikaan onnistuimme näkemään vain muutaman jo kuivuneen kukinnon.

Lahaina

Lahainan satama on nykyisille risteilyaluksille liian pieni. Sääli, sillä siinä missä Kahuluissa ei ole oikein mitään, niin Lahainan rantakadulla viihtyy. Pieniä kauppoja, ravintoloita, jopa museoita on rinta rinnan. Ravintoloiden terasseilta voi katsella merelle ja pienvenesatama tarjoaa lisää merellistä nähtävää. Kinuskikauppias tarjoaa maistiaisia ja elämänmeno on letkeää. Korttelinkokoinen Banyon puu ei ehkä ole maailman suurin, mutta tämän maailman suurin – ja se tarjoaa hetkeksi varjoisan paikan polttavassa auringossa.

Maui Banyan tree
Kaikki tämä on siis yhtä ja samaa Banyan-puuta

Maui Banyan treeMaui LahainaMaui LahainaMaui LahainaMaui LahainaMaui shopping

Maleksittuamme pääkadun edes takaisin päädymme pizzalle, vaikka laivalla olisikin taas ruokaa tarjolla sinne palatessamme: ilmainen wifi ja rantaravintolan tunnelma houkuttelevat. Pi Artisan pizzerian Pi 808 -pizza houkuttelee nimellään, ja kun ainesosatkin (mozzarella, italiainen kinkku, ananas) kelpaavat molemmille niin tilaamme paikan nimikkopizzan. 808, Havaijin puhelinaluekoodi on napattu siellä täällä kauppojen nimiin, täällä pizzan nimeen.

Maui Pi Artesan Pizza

Maui Pi Artesan Pizza
Ehdimme jo syödä pari palaa ennen kuin kuvaaminen tuli mieleen 🙂

Loput runsaan 4 tunnin ajastamme Lahainassa vietämme isossa outlet-kylässä ja yllättäen päädymme tekemään jopa ostoksia: Calvin Klein syysmalliston pitkä hyvänlaatuinen neuletakki alle 40 eurolla ja symppis Banana Republicin t-paita alle 14 eurolla lähtevät jatkamaan matkaa kanssamme.

Maui shopping Maui shopping

Paluumatkalla Lahainasta Kahuluihin kuljettajamme kertoili tarinoita Mauilta, niin sokeriruo’on viljelyn loppumisesta saarilla kuin siitä miten aikoinaan Havaijin vesillä valaita pyytävät viikingit ja lähetyssaarnaajat eivät oikein samalle saarelle sovussa mahtuneet. Yhdistetyn Havaijin pääkaupunkina Lahaina oli vuosina 1820-1845.
Sokeriruoon tilalle on etsitty korvaavia tuotteita, mutta oikein hyviä ei ole löytynyt: auringonkukka näyttää kuitenkin lupaavalta, niin saarella viihtymisen osalta kuin siltä osin, että se voidaan kokonaisuudessaan käyttää saarella: Havaiji nimittäin häviää lähes aina kun aletaan keskustella kuljetuskustannuksista.

Tuo  Lahainan rantakatu (Front Street) on muuten kerran American Planning Associationin Great Streets listalle (2011). Samana vuonna listalle näytti päässeen Nantucketin Main Street: mahtava katu sekin! Ainakin vielä vuonna 2012, jolloin siellä viimeksi tallustelimme.

Road to Hana

Road to Hana

Tämä olisi ollut ilmeisen eeppinen tie Mauilla, mutta skippasimme sen retken pitkän keston (9.5 tuntia) takia, vaikka laivaretki olisin vielä toisenakin päivänä taannut laivalle takaisin ehtimisen.
Emme varsinaisesti kadu päätöstämme, sillä Road to Hana -retki olisi sulkenut pois joko Lahainan tai auringonlaskun Haleakalalle, mutta ehkä, jos jostain kumman syystä vielä joskun Mauille palaisimme, niin sitten tänne.

Road to Hanasta ovat kirjoittaneet ainakin Delfiinin selässä -blogia kirjoittavat Lotta-Maaria ja Paavo. Honuanui -blogia kirjoittava Minna on ajellut tien pariinkin kertaan (linkki 1 ja linkki 2).

Honuanui-blogissa on myös muita juttuja Mauilta, mm. Lahainasta, jossa mekin poikkesimme.