Aihearkisto: Eurooppa

Tallink Megastar Silja Europa feature

Megastarilla Tallinnaan ja Silja Europalla takaisin

Kolme päivää ja kaksi yötä Tallinnassa oli meille hyvän mittainen matka.

Tallinnaan lähdimme tiistaiaamuna 10:30 -laivalla. Tällä aikataululla ei tarvinnut nousta kovin aikaisin ja Tallinnan päässä sai niin halutessaan hotellihuoneen jo melko pian.
Matka taittui Megastarilla kahdessa tunnissa – hienoa!
Etenkin kun kyse on vielä isosta laivasta, joka ei Suomenlahdella pienestä säiky.

Länsiterminaali

Megastar

Matkasimme Tallinnaan Megastarin Business Loungessa, jossa matkan lisäksi oli tarjolla ruokaa ja juomaa, päivän lehdet ja ihan hyvin toimiva nettiyhteys.

Mokasimme tosin aamulla kotoa lähtiessämme syömällä normaalin aamiaisemme, joten ihan hirveä nälkä ei laivalla ollut – mutta toki sitä jotain pientä tuli aina silloin tällöin kahden tunnin aikana napsittua. Vinkkivitonen: jos matkustat Business Loungessa Tallinnaan, jätä kotona aamiainen syömättä, sen verran hyvin kaikkea on laivalla tarjolla.

Megastar aamiainen Megastar business lounge Tallink Megastar Silja Europa

Kivan tuntuisesti ostosmahdollisuuksiakin Megastarilla näytti olevan tarjolla, vaikka näin menomatkalla, käsimatkatavaroilla, ohitimmekin ne melko sujuvasti – kuten tietysti Tallinnan matalankin!

Megastar Tallinnan matala

Jos haluat lukea enemmän Megastar -laivasta, niin suosittelen Passionate Traveller -blogin juttua laivan neitsytmatkalta.

Silja Europa

Takaisin Tallinnasta tulimme torstaina Silja Europan 22-tunnin risteilyn paluumatkalla. Silja Europahan tekee Tallinnaan päivittäin Helsingistä klo 18:30 lähteviä 22 tunnin risteilyjä, jotka ovat Tallinnassa illalla klo 22, joissa yövytään laivalla ja Tallinnassa voi pistäytyä aamulla klo 8 – 12 välisenä aikana. Takaisin Helsinkiin laiva lähtee klo 13 ja on perillä Länsisatamassa klo 16:30 – hyvä aika tulla kotiin.

Matka-aika Silja Europalla oli siis vähän pitempi kuin Megastarilla, mutta 10-kannen hyttiä tukikohtana käyttäen käytimme ajan mielestämme hyvin erinomaiseen lounaaseen ja tuliaisostosten tekemiseen.

Lounaan nautimme Grill Housessa ravintolavaihtoehtoja hetken tutkittuamme.
Heavy Starters & Dessert Buffet -vaihtoehto sen lounaslistalla vei vaan voiton, niin siihen kuuluvien ihanien salaattien kuin tietysti jälkiruokavalikoiman takia.

Silja Europa Grill House Silja Europa Grill House Silja Europa Grill House Silja Europa Grill House Silja Europa Grill House Silja Europa Grill House Tallink Megastar Silja Europa

Tällä kertaa teimme jopa hiukan ostoksia laivalla: mukaan lähti merihinnoilla niin kosmetiikkaa, suklaata kuin siideriä. Kosmetiikan hintoja vertailin kevyesti Tallinnassa vs. laivalla ja yksi tuote olisi ollut kaupungilla halvempi, toinen kalliimpi, joten keskiarvona taisi olla sama ostinko ne laivalta vai Tallinnan keskustasta, mutta laivalta ostettaessa niitä ei tarvinnut kovin kaukaa kuljettaa paikasta toiseen.

Siiderille tuli toki hintaa sitä kautta, että se vaikutti kyllä osaltaan päätökseemme ottaa taksi Länsisatamasta kotiin, vaikka menomatkan olimmekin urheasti taittaneet bussilla ja ratikalla!

Ratikkapysäkillä

Samaisesta Passionate Traveller -blogista löydät myös halutessasi kattavan kuvauksen SIlja Europasta ylhäältä alas ja keulasta perään.

Tallinnan matkamme kustannukset

Tallink Silja tarjosi meille laivamatkat ja majoitukset Tallink City ja Pirita Spa -hotelleissa. Niin matkojen kuin hotellien hinnat muuttuvat sen verran päivästä toiseen, että näiden osalta suosittelen Tallink Siljan sivustoa.

Ateriat, hotelliaamiaisia lukuunottamatta maksoimme itse, samoin taksimatkat ja KGB- ja Lennusadam -museot.

  • Taksit yhteensä 3 päivän ajalta 24 euroa (4 matkaa Uberilla ja yksi Tallink Taksolla)
  • Lennusadam -museo 28 euroa (kahdelta)
  • KGB-museo 24 euroa (kahdelta)

Helsingin päässä siis ylitimme itsemme ja menimme julkisilla Espoosta aamulla Länsisatamaan, arvolipuilla 2 x 4,50 euroa. Paluumatkalla emme enää olleet yhtä urheita, vaan otimme taksin Länsisatamassa Etelä-Espooseen, hintaan 32,70 euroa.
Melkoinen ero taksimatkan keskihinnalla Tallinnassa ja Helsingissä! Tallinnassa ajoimme yhteensä ehkä 25 km, Helsingin pään yhden taksimatkamme pituus oli 12 km.

Matkajuttumme Tallinnasta

Näiden kahden laivamatkan välissä ehdimme Tallinnassa mm.

Edellisestä Tallinnan matkastamme olikin ehtinyt vierähtää jo seitsemän vuotta, mutta melkein veikkaisin, että seuraavaan piipahdukseen Tallinnassa ei ihan niin montaa vuotta tule kulumaan!

Silja Europa

Matkat Megastar- ja Silja Europa aluksella, sisältäen hytin ja lounaan,
yhteistyössä Tallink Siljan kanssa.

F-hoone

Lennusadamista F-Hooneen

Megastarin rantautuessa Tallinnaan taivas oli uhkaavan tumma. Hotellihuoneen saisimme vasta parin tunnin kuluttua, joten valitsimme varmuuden vuoksi ensimmäiseksi kohteeksi Lennusadamin museon. Tripadvisor listaa Lennusadamin Tallinnan kakkosnähtävyydeksi heti vanhan kaupungin jälkeen, mutta museo oli avattu edellisen Tallinnan vierailumme jälkeen, joten emme olleet sitä vielä kokeneet, joten sinne!

Lennusadam Seaplane Harbour

Matkaa satamasta Lennusadamin museoon kertyy 3 km ja 1,8 hintakertoimella Uber veloitti 5,40 euroa – laivan saapuminen nostaa autojen kysyntää hetkellisesti. Kyytiä enemmän hintaa tulikin sitten pääsymaksuista: 2 x 14 euroa, mutta väittäisin kyllä museota hintansa arvoiseksi.

Lennusdam Tallinn Tallinna Lennusadam F-hoone Tallink City -hotelli

Lennusadam Seaplane Harbour, vesilentokonehalli, on rakennettu vuosina 1917-1917 osaksi Pietaria suojelevaa merilinnoitusketjua. Vuosina 1918-1940 tila oli Viron ilmavoimien käytössä. Itse rakennus on merkittävä aikansa insinööritekniikan saavutus, sillä sen teräsbetoninen kupolikatto on toteutettu ilman tukipylväitä – eli hallissa kannattaa ehdottomasti katsoa myös ylös!

Museon näyttely on rakennettu Viron ylpeyden, sukellusvene Lembitin ympärille.
Lembitin lisäksi tilassa on vanha vesilentokone Short 184 ja Maasilinnan laiva 1500-luvulta. Museossa on myös paljon vanhoja purjeveneitä ja muuta merenkulkuun liittyvää esineistöä – ja erilaisia aktiviteetteja. Merenkulkuun liittyvät joskus myös, valitettavasti, torpedot ja merimiinat.

Lennusdam Tallinn Lennusdam Tallinn Lennusdam Tallinn Lennusdam Tallinn

Aktiviteetteja kaipaaville on tarjolla mahdollisuus pukeutua merellisiin asuihin merihenkistä Facebook-kuvaa varten tai kokeilla laskeutumista lentosimulaattorilla.

Tänä vuonna tilassa on myös vaihtuvana näyttelynä meripelastusta esittelevä Mayday Mayday Mayday. Estonian pelastusvene on edelleen pysäyttävä juttu: Estonian onnettomuus on yksi niistä tapahtumista vuosien aikana, josta muistan tarkkaan tilanteen, jossa siitä kuulin.

Lennusdam Tallinn Estonia Lennusdam Tallinn Estonia Lennusdam Tallinn Estonia

Simulaattori, jossa voi itse toimia meripelastustoiminnan koordinoijana on toteutettu hyvin – suosittelen ehdottomasti, myös aikuisille!

Satamassa on lisää laivoja ja pihalla Viron ensimmäinen sukellusvene, joka ei tainnut kuitenkaan oikeasti koskaan edes sukeltaa.

Lennusdam Tallinn

Tallink City -hotelli

Lennusadamista jatkoimme keskustassa sijaitsevalle hotellillemme, Tallink City -hotelliin. Taivas oli edelleen mustanpuhuva ja iltapäivällä tuli muutama pisarakin, mutta tauko hotellihuoneessa oli muutenkin tässä vaiheessa retkeä hyvä idea ja mikäs oli ollessa, mukavassa huoneessa. Business -luokan huoneessa oli jopa kahvikone, joten ei tarvinnut kahvi/kaakaotaukoa varten edes lähteä alakertaan!

Tallink City -hotelli sijaitsee ihan Viru-keskuksen vieressä, joten kahviloitakin olisi tietysti ollut tarjolla ihan lähelläkin.

Tallink City Tallinna Tallinna Lennusadam F-hoone Tallink City -hotelli Tallink City TallinnaTallink City Tallinna

Tallink City (ja Pirita Spa) -hotelleissa minua ilahduttivat nämä huoneiden avaimet. Maailmanmatkaajahan rakastaa karttoja ja tämäkin kartta innosti heti miettimään, että lähtisimmekö vielä syksyllä käymään vaikka Tukholmassakin …

Tallink City Tallinna

Ikkunallisessa kylpyhuoneessa tuli napattua jos ei vuoden, niin ainakin kuukauden hauskin peiliselfie, ainakin omasta mielestäni!

Tallink City Tallinna

Ja nämä mahtavat kukkalaatikot koko kadun matkalla – ei yhtään haitannut hetki vaikka taksia odottaakin näitä katsellessa.

Tallink City Tallinna

Telliskivi ja F-hoone

Sateen tauottua päätimme suunnata Telliskiven alueelle, joka sekin oli meille vielä uusi juttu Tallinnassa. Olimme varanneet pöydän tästä paljon puhutusta F-Hoone -ravintolasta ja vaikka matkaa sinne keskustasta muutama kilometri kertyikin, niin halusimme kävellä sinne, niin saisimme samalla kerrattua Tallinna vanhaa kaupunkia.

Tallinna vanha kaupunkiTallinna vanha kaupunki

Vanha kaupunki olikin ennallaan, mutta selvittyämme Balti Jaam -rautatieaseman alitse Telliskiven puolelle kaikki olikin meille uutta. Aloitimme ”eksymällä” aseman lähellä sijaitsevalle kauppahallille ihastelemaan edullisia hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Illallisemme Tallinnan parhaissa ravintoloissa, joista tällä kertaa testasimme Noa Viimsin ja Piritan rajalla ja F-hoonen, eivät mielestämme olleet aivan erityisen edullisia Suomen hintatasoon nähden, mutta toreilla ja ruokakaupoissa ruoka oli kyllä edelleen halpaa.

Tallinna Telliskivi
Ukrainalaisia vesimeloneja 90 senttiä kilo

F-hoone -ravintola ei suoranaisesti kävele tuolla vastaan, vaan sen löytäminen vaatii hiukan navigaattoria tai tarkkuutta opaskylttien suhteen, mutta löytyihän se parin kulman takaa – kunhan vielä tunnisti oikean rakennuksen!

F-hoone Telliskivi Tallinna F-hoone Telliskivi Tallinna

Pöytävaraus näytti olleen hyvä idea – vapaita pöytiä oli vähän ja niissäkin useimmissa lappu, että mistä alkaen ne ovat varattuja. Asetuimme siis onnellisina varauksesta meille osoitettuun ikkunapöytään, vaikka se hiukan kiipeämistä vaatikin ja aloimme suunnitella kolmen ruokalajin illallistamme.

Päädyimme alkupalatarjottimeen (kahdelle), jossa oli juustoja, salameja, kinkkua ja vihanneksia – mutta yllätykseksemme ei leipää (vaikkakin myöhemmin Instagramissa katsoessamme näimme muiden samassa annoksessa olleen leipääkin).

F-hoone Telliskivi Tallinna F-hoone Telliskivi Tallinna

Pääruokalajeiksi valitsimme lohta avokadolla ja kaviaarilla ja bataattia vuohenjuustolla ja punajuurella. Erityisesti jälkimmäinen oli kyllä huippuhyvää!
Ravintolan netissä olevassa menussa ei ainakaan tätä kirjoitettaessa enää/vielä ole tuota bataattiruokaa, mutta ehkä ravintolan menu muuttuu reaalimaailmassa nopeammin kuin nettisivuilla.

Jälkiruuan kohdalla valintaa helpotti vahva mieltymykseni crème brûléisiin: aina kun kyseinen vaihtoehto on tarjolla, otan sen. F-hoonen cème brûlée tarjoiltiin praliinien ja sorbetin kera. Nappivalinta sekin.

F-hoone Telliskivi Tallinna F-hoone Telliskivi Tallinna F-hoone Telliskivi Tallinna

En ole tavannut erityisen olla erityisen innostunut Tallinnan matkailusta, mutta tuona iltana F-hoonessa melkein jo pidin mahdollisena sitä, että Tallinnassa kävisi vaan syömässä!

Ikkunapöytäämme ravintolassa löytyi heti uusi pariskunta, joka vaikutti todella tyytyväiseltä siihen, että olimme lähdössä!

F-hoone Telliskivi Tallinna

Ravintolaan mennessämme olimme vielä miettineet, että paluumatkalle voisi ottaa taksinkin, mutta illan seljettyä (ja kolmen ruokalajin jälkeen) pakkohan meidän oli kävellä takaisinkin. Ja tarjosihan Telliskiven alue yhtä jos toista katseltavaa matkan varrella!

F-hoone Telliskivi Tallinna Telliskivi Tallinna Telliskivi Tallinna Telliskivi Tallinna

Yöpyminen Tallink City -hotellissa yhteistyössä Tallink Siljan kanssa.

pirita feature

Piritan rannalla ja Noa-ravintolassa

Kolmen päivän Tallinnan reissustamme vietimme vajaan vuorokauden Piritan suunnalla. Piritan satama kiinnosti meitä purjehdusreissumuistojen takia ja lisäksi olimme lukeneet Syö Matkusta Rakasta -blogin jutun ravintola Noasta Suomenlahden rannalla.

Piritan rantaa pitkin

Asuimme yhden yön verran Pirita Spa -hotellissa ja lähdimme alkuillasta kävelemään Piritan rantaa pitkin juuri ja juuri Viimsin puolella olevaan ravintolaan. Kävelymatkaa Piritasta kertyy vajaat 5 kilometriä sikäläistä rantaraittia pitkin. Polku kulkee upean mäntymetsän suojassa, mutta siltä on monesta kohtaa avoimet näköalat rannalle.

Piritan ranta Piritan ranta Piritan ranta

Noa-ravintola

Noa-ravintola on Piritan pitkän hiekkarannan kaaren toisessa päässä, juuri sopivasti siten rannalla, että ikkunapöydästä tai terassilta voi ihailla Tallinnan siluettia ja tarkkailla lähteviä ja saapuvia laivoja. Meille, entisille purjehtijoille, sattui vielä sopivasti joku purjehduskisakin samalle illalle ja pääsimme katsomaan myös ilta-auringossa kimaltelevia purjeveneitä!

Noa Viimsi Tallinna

Ravintola sijaitsee ihan meren rannalla ja pöydän voi valita ihan sisätiloista tai osittain avoimesta tilasta, jossa ikkunat merelle suojaavat pahimmalta tuulelta, mutta avoin katto luo ulkotilan tuntua – valitsimme, kesäiltana, tietysti jälkimmäisen.

Noa Viimsi Tallinna Noa ravintola Pirita Tallinna Noa Viimsi Tallinna

Edellisenä iltana F-hoonessa syödyn kolmen ruokalajin, hotelliaamiaisen ja Kohvik Komeetin kakkujen jälkeen päätimme tyytyä kahteen ruokalajiin ja valitsimme pääruokavaihtoehdoista Chicken Masalan ja Lamburgerin.
Molemmat hyviä valintoja – erityisesti sopivasti mausteiset kastikkeet tekivät annoksista sellaisia, että ne tuli kyllä syötyä viimeiseen nuolaisuun asti!

Noa Viimsi Tallinna Noa Viimsi Tallinna Noa Viimsi Tallinna Noa Viimsi Tallinna

Oikeassa ovat olleet, kriitikot, myöntäessään ravintolalle sijansa Tallinnan parhaiden ravintoloiden joukossa niin vuosina 2014, 2015 ja 2017 – ainakin.

Jälkiruokaa piti hetki harkita, lähinnä siksi, että ei meillä enää nälkä ollut, mutta pitihän sitä nyt edes vähän testata niitäkin ja tilasimme tuoreita marjoja suklaapedillä.
Jos suklaata koskaan voi moittia, niin voisiko sanoa, että tässä tuo suklaapohja oli vähän liian paksu. Toisaalta tuoreet marjathan ovat niin kevyttä ja terveellistä syötävää, että pakkohan niitä on hiukan tasapainottaa!

Noa Viimsi Tallinna Noa Viimsi Tallinna Noa Viimsi Tallinna

Noa-ravintolalla hinnoittelu on toteutettu perinteisestä hiukan poikkeavalla tavalla merkitsemällä eri vaihtoehdot eri määrällä viivoja. Valitsemamme pääruuat olivat kummatkin 3 viivan vaihtoehtoja ja maksoivat siis 2 x 19 euroa. Jälkiruoka oli kahden viivan vaihtoehto eli 13 euroa. Ei ihan ilmaista, mutta tämän tasoisesta ruuasta ihan kohtuullista!

Uberilla Tallinnassa

Takaisin Noasta Piritaan palasimme taksilla. Tällä kertaa, jo vähän myöhemmin illalla, Uberilla ei ollut autoja saatavilla, joten jouduimme turvautumaan Tallink Takson autoon – ja kalliimmaksihan se tuli (n. 7 euroa) kuin Uberin arvio matkasta (alle 5 euroa).

Pirita Tallinna

Muuten Uber toimi Tallinnassa hyvin: vain laivarantaan Megastarin sinne saapuessa tilattu auto oli korotetulla taksalla, eli silloin kysyntä oli hetkellisesti, tietysti, suurta.

Pirita Spa -hotelli

Piritassa asuimme siis Pirita Spa -hotellissa, jota ei nyt (perushuoneessa) voi ehkä kuvata loistokkaaksi, mutta jos pitää sijainnista pitkällä Piritan rannalla ja venesataman läheisyydestä, niin ihan hyvä valinta sekin on.

Pirita Spa Tallinna

Me pidimme huoneemme merinäköalasta ja kivan vaaleasta sisustuksesta. Vuodekin oli mitä parhain ja parvekkeen ovea saattoi halutessaan pitää auki toisin kuin monessa keskustahotellissa.

Pirita Spa Tallinna

Auringonlaskukuvatkin sai omalta parvekkeelta!

Pirita Spa Tallinna

Aamulla suihkussa käynti kuitenkin muistutti kylpyhuoneremontin tarpeellisuudesta: mustat raidat laattojen välissä eivät varsinaisesti ilahduttaneet. Osa huoneista taitaakin jo olla remontoituja ja pienellä lisämaksulla olisi päässyt sellaiseenkin.

Hotellin layout on jotenkin vaativa: B-siiven huoneisiin päästäkseen on kiivettävä 2. kerrokseen ja kolmannen kerroksen huoneeseemme vielä toiset portaat. Aamiainen tarjoillaan A-siiven 5. kerroksessa – tieto, joka oli meiltä mennyt sisäänkirjoittautuessamme jotenkin ihan ohi –  ja aamulla sitten olimmekin hetken aikaa taas ihan eksyksissä.

Pirita Spa Tallinna

Mutta olihan se, aamiainen hotellin ylimmässä kerroksessa, ihan etsimisen arvoinen, ainakin jos arvostaa avointa merinäköalaa, kuten me.
Eikä itse aamiaisessakaan ollut moittimista, vaikka ravintola olikin jo hiukan ruuhkainen, sillä olimme taas päätyneet aamiaiselle vasta silloin kuin kaikki muutkin!

Pirita Spa Tallinna
Pirita Spa Tallinna

Hotellin aulassa oli myös mukavan oloinen kahvila, vaikka se meiltä tällä kertaa testaamatta jäikin.

Pirita Spa

Pirita Spa Tallinna

Testasimme myös Pirita Span kylpyläosastoa yhden vartalohoidon ja yhden jalkahoidon verran. Valitsemani kuoriva ja kosteuttava vartalohoito onkin kuulemma yksi kylpylän suosituimpia hoitoja hierontojen rinnalla.

Valitettavasti en vaan oikein ole oikein kotonani kylpylöiden hoidoissa, alastomana toisen, vaikka miten taitavan ihmisen, hierottavana ja voideltavana. Hoitaja puhui kyllä sujuvasti suomea ja teki työnsä hyvin, selostaen hyvin hoidon eri vaiheita.
Ja taisi se, tunnin tauko iltapäivällä turistin elämästä kyllä hiukan virkistää!
Mies kävi sillä aikaa hoidattamassa jalkansa ja oli ilmeisesti odottanut kovempaakin käsittelyä mitä sitten saikaan, mutta siisteiltä nuo vaikuttivat, jalat.

Pirita Spa Tallinna

Jos hotellin perushuoneiden kylpyhuoneet olisivatkin pienen remontin tarpeessa, niin kylpyläosasto ja iso uima-allas olivat uuden tuntuisessa kunnossa.

Piritan venesatamassa

Piritan venesatamaa ehdimme enemmän kiertelemään vasta viimeisenä aamuna ja joko tuulisesta säästä johtuen tai vaan siitä, että tässä vaiheessa elokuuta kesä on jo melkein ohi, vierasvenesatamassa oli jo aika väljää. Toisin oli parikin kertaa täällä heinäkuussa käydessämme, joista mieleeni on jäänyt, että aina saimme lähes viimeisen paikan!

Harkitsimme hetken myös poikkeamista Kadriorgin puistossa matkalla Piritasta iltapäivällä takaisin Helsinkiin lähtevälle Silja Europalla, mutta tuulinen sää ja matkatavarat saivat meidät valitsemaan kävelyn Piritassa ja ubertaksin suoraan satamaan.

Seuraavalla kerralla sitten Kadriorgiin!

Pirita satama Tallinna Pirita satama Tallinna Pirita Tallinna

Yöpyminen Pirita Spa -hotellissa ja kylpylähoidot yhteistyössä Tallink Siljan kanssa.

 

 

kgb feature

KGB-museo ja Viru-hotelli

Olemme käyneet Tallinnassa monta kertaa, harvakseltaan.
Laskeskelin niin matkailu- kuin veneily-yhteenvedoistamme, että tämä matka saattoi olla kymmenes kertani kaupungissa – mutta lähes 30 vuoden aikana.

Ensimmäisen kerran kävimme Tallinnassa kesällä 1986 yhdessä siskoni ja hänen nyttemmin jo edesmenneen miehensä kanssa. Viro oli vielä osa Neuvostoliittoa ja matka Tallinnaan oli ryhmämatka, jonka Tallinnassa järjesti tietysti Intourist ja jonka meille Suomessa myi Etumatkat. Hotelliksi valikoitui – vai valittiinkohan niitä tuolloin vielä lainkaan – Viru-hotelli. Laivamatka taittui Georg Ots -nimisellä aluksella.

Viru-hotellin aulasta 23. kerrokseen

Tuo ensimmäinen Tallinnan matkamme palautui mieleeni vieraillessamme Viru-hotellin 23. kerrokseen avatussa ”uudessa” KGB-museossa. Museo on ollut auki jo vuodesta 2011, mutta meille se oli vielä uusi – sen verran harvoin olemme Talllinnassa käyneet.

Varasin netistä etukäteen liput keskiviikkoaamun kierrokselle. Juuri tuolle kierrokselle olisi mahtunut mukaan ostamalla liput juuri ennen sen alkuakin Viru-hotellin aulasta, mutta jo seuraava kierros näytti olevan täynnä, eli suosittelen ennakkovarausta tälle 12 euroa maksavalle tunnin kierrokselle.

Museokierros alkaa hissimatkalla hotellin aulasta 22. kerrokseen, jossa opas kertoo siitä, miten talon 23. kerrosta ei virallisesti ollut aikoinaan olemassakaan tai ainakaan siellä ei ollut mitään.

Tarina kertoo sähkömiehestä, joka ajatteli selvittävänsä vikaa teknisessä tilassa, jonka kuvitteli olevan täällä. Hänen avatessaan tilan oven vastassa oli ladattu ase, mutta taisi kaveri kuitenkin selvitä kiperästä tilanteesta vaitiololupauksella. Yhdessä ovessa onkin kyltti (vaikkei alkuperäinen), jossa lukee, että täällä ei ole mitään.

Ei siellä ole mitään Viru-hotelli KGB-museo Viru-hotelli Tallinna

Museona 23. kerroksen pari huonetta eivät sisällä erityisen paljon. Tästä syystä museoon pääseekin vaan opastetulle kierrokselle, sillä oppaan tarinat tekevät museon ja vievät kuulijat hetkeksi neuvostoajan Viroon.

Matkustajaliikenne Tallinnaan alkaa kesällä 1965

Viru-hotellin historia palautuu aikaan, jolloin Suomen ja Viron välillä ei ollut lainkaan matkustajalauttaliikennettä. Urho Kekkonen onnistui sopimaan sen aloittamisesta uudelleen ja lisääntyvien matkailijamäärien takia tarvittiin kaupunkiin myös lisää hotellikapasiteettia, joten sinne päätettiin rakentaa uusi hieno hotelli.
Asiasta sopiminen ei liene sittenkään ollut kovin vaikeaa, sillä matkustajien myötä valtio sai kipeästi kaipaamaansa ulkomaan valuuttaa.

Hotellin rakentaminen annettiin suomalaisille, jotka virallisen selityksen mukaan ”kärsivät huonoista ajoista ja tarvitsivat töitä” ja suomalaisten rakentamana hotelli valmistuikin ennätysnopeasti jo vuonna 1972. 1970-luvulla suomalaisten rakennusmiesten työtahti ja -moraali oli jotain ihan muuta kuin sen aikaisten virolaisten, vaikka nykyisinhän iso osa pääkaupunkiseudun rakennuksista nousevat virolaisten rakennusmiesten voimin.

Neuvostoaika näkyi hotellin rakentamisessa mm. siten, että rakennusaikana syttyneestä tulipalosta ei juuri puhuttu – Neuvostoliitossahan ei tapahtunut onnettomuuksia.

Viru-hotelli Tallinna

Tavoiteltu työpaikka

Hotellin valmistuttua sinne palkattiin noin 1 000 työntekijää siinä missä nyt 45-vuotisjuhliaan viettävä hotelli toimii 250 hengen voimin. Mutta työtahti oli tuolloin erilainen ja kaikki tehtiin hotellissa alusta alkaen hotellin autojen huoltoa myöten.
Osa työntekijöistä oli myös välillä poissa auttamassa ”vapaaehtoisina” maataloustöissä.

Viru-hotellin autoja

Opas kertoo myös miten hotellin leipomon tuotteet olivat kovaa valuuttaa aikana, jolloin rahallakaan ei saanut erilaisia asioita ilman suhteita!

Työpaikat Viru-hotellissa olivat tavoiteltuja, mutta niihin vaadittiin moitteeton käytös ja uskollisuus Neuvostoliittoa kohtaan: esimerkiksi ulkomaille muuttanut sukulainen oli este työpaikan saannille.
Työntekijöiden luotettavuutta testattiin myös asettamalla ansoja, käyttämällä esimerkiksi lompakoita, jotka, jos sellaisen avasi, räjäytti väripatruunan työntekijän kasvoille. Potkuthan siitä sitten seurasi, punaisesta naamasta – tai sitten velvollisuus työskennellä KGB:lle.

KGB:n toiminta hotellissa

KGB:n agentit työskentelivät eri puolilla hotellia,  myös näkyvästi mm. ovimiehinä. Hotelliinhan oli pääsy lähinnä vain hotellivierailla ja työntekijöillä.

Osa hotellihuoneista oli varustettu mikrofonein ja kamera-aukoilla. Tällaisen hotellihuoneen viereinen huone oli varattu KGB:n agenteille. Tärkeät ulkomaiset vieraat, poliitikot ja lehtimiehet, sijoitettiin näihin huoneisiin. Erityisen tarkkaan seurattavia olivat maassa vierailevat ulkovirolaiset.

Viru-hotelli mikrofonit huoneissa KGB-museo Viru-hotelli Tallinna

Vieraiden puheluita seurattiin aluksi vaihtamalla valittuihin huoneisiin erikoispuhelimet, mutta tekniikan kehittyessä hotellin kaikkia puheluita voitiin seurata.

Ravintolapöydässä käytyjä keskusteluja seurattiin käyttämällä erityisiä lautasia, joihin oli upotettu langaton mikrofoni: tarjoilijoille annettiin sitten ohjeet vieraiden ja lautasten sopivasta sijoittelusta kunakin iltana.

Viru-hotelli mikrofonit lautasella

Oma osansa vakoilutoiminnassa oli myös hotellin alakerrassa sijaitsevalla valuuttabaarilla: tänne saattoivat paikallisetkin päästä ulkomaalaisten hotellivieraiden seurassa, mutta toki siellä käytyjä keskusteluja sitten seurattiinkin tarkasti.

KGB:n toiminta hotellissa jatkui aina Neuvostoliiton romahtamiseen asti. Kesällä 1991 agentit lähtivät hotellista kiireellä – vieden mukanaan sen minkä voivat, mutta raskaampi radiokalusto jäi paikalleen.

Tätä raskaampaa kalustoa käytettiin aikanaan vakoiluyhteyksien pitämiseen myös esimerkiksi Suomeen ETYK-kokouksen aikana syksyllä 1975. Neuvostoliiton johtajien ”Kuuma linja” kulki tuolloin Viru-hotellin tietoliikennekeskuksen kautta.
Myös Moskovan olympialaisten purjehdusosuuksien järjestäminen Tallinnassa kesällä 1980 oli 23. kerroksessa kiireellistä aikaa.

Viru-hotelli KGB-museo Viru-hotelli KGB-museo

Elämää neuvostoajan Tallinnassa

Yhteen 23. kerroksen huoneista oli koottu hotellin historiaa neuvostoajalta ja vähän sen jälkeenkin. Hotellinjohtaja tarvitsi tietysti suojatun puhelimen ja suoran linjan KGB:n päämajaan Tallinnassa yllättäviä tilanteita varten.

Tuonaikaisesta lehdistön vapaudesta pöydällä kertovat jutut Leonid Breznevin ja Juri Andropovin kuolemista: muistokirjoitukset olivat kuulemma vuodesta toiseen lähes sanasta sanaan samoja, sillä jos tekstiin olisi tehnyt muutoksia, niin se olisi pitänyt hyväksyttää ylemmällä taholla. Eivätkä isot, viralliset, uutiset kuitenkaan ketään kiinnostaneet, sillä niiden tiedettiin olevan propagandaa. Toisen sivun pienemmissä, paikallisemmissa, uutisissa sen sijaan saattoikin olla jotain mielenkiintoista.

Viru-hotelli KGB-museo Viru-hotelli KGB-museo Viru-hotelli KGB-museo

Tallinnan kattojen yllä

Kierros KGB-museossa tarjoaa myös mahdollisuuden näköalaan Tallinnan kattojen ylle. Kattoterassihan ei muuten oli auki hotellivieraille – tosin jo 22. kerroksen parvekkeelta, jonne pääsee muutenkin, on ihan hyvä näköala kaupunkiin.

Näkymiä Viru-hotellista Näkymiä Viru-hotellista Näkymiä Viru-hotellista Näkymiä Viru-hotellista

Viron matkailuhistoriaamme

Kokemuksestamme Viru-hotellissa muistan melkein 30 vuoden jälkeen lähinnä huonon ruuan ja runsaasti virtaavan venäläisen kuohuviinin: siskon mies teki sen verran kauppaa ylimääräisillä lenkkitossuilla ja sukkahousuilla, että ruplat riittivät muutaman päivän reissulla niin suureen määrään kuohuviiniä, ettemme kaikkea sitä neljään henkeen tainneet saada kulutettuakaan.
Muistan myös kerroksissa ja aulassa istuneet ”mummot”:  heidänkin tehtävänä taisi olla vieraiden tarkkailu. Piritaankin kävimme tutustumassa jo tuolloin – ei niin, että olisimme sinne erityisesti halunneet, mutta Intouristin matka sisälsi retken myös sinne. Tuolloin kolmen päivän matka Tallinnaan oli aika pitkälti valmiiksi ohjelmoitu.

Laululavan edessä Tallinna 1986
Tallinnan laululavan edessä kesällä 1986

Tuon vuoden 1986 ensivierailun jälkeen kävimme Tallinnassa Viron itsenäistymisen jälkeen päivämatkoilla siskon- ja veljentyttärien kanssa ainakin 1995, 1996 ja 1998 ja 2006.

Purjeveneellä kävimme Piritassa ensimmäisen kerran 1999 – tuolloin Suomen ja Viron välillä piti vielä käydä tullaamassa vene mennen tullen. Piritan uimaranta tuli lasten kanssa tutuksi – veljentyttäreni Tiian uintimatka yli venesataman ja uimarannan välisen salmen jäi hyvin mieleemme tuolta reissulta.

Piritassa 1999
Piritan vesiliukumäessä kesällä 1999

Toisen kerran kävimme purjeveneellä Tallinnassa 2005, mutta tuolloin yövyimme Piritassa vain yhden yön.

Kahdestaan olemme tehneet päivämatkoja harvakseltaan 2000-luvulla, ainakin 2000, 2008, 2010. Näistä viimeisimmät ovat jo olleet eräänlaisia ”täsmäiskuja” kaupunkiin, 2008 halusimme nähdä Vilnan ja Riikan miehitysmuseoiden jälkeen myös Tallinnaan avatun uuden Miehitysmuseon ja 2010 halusin käydä syömässä ravintola Ribessä heidän jälkiruokalistallaan tuolloin olleen creme brulee trion takia!

Ribe creme brulee
Ravintola Riben creme brulee trio kesällä 2010

Tallinnan parempiin ravintoloihin tutustumista jatkoimmekin sitten tällä elokuisella matkallamme: lisää vierailuistamme niin F-hoonessa kuin Noassa vähän myöhemmin.

Kesällä 2007 vietimme juhannuksen Saarenmaalla, mutta Tallinnaan emme silloin pysähtyneet.

KGB-museo muissa matkablogeissa

KGB-museosta ovat kirjoittaneet myös (ainakin) Kohteena maailma -blogin Rami ja Syö Matkusta Rakasta -blogin Meri.

Museosta Kohvik Komeet -kahvilaan

Museokierroksen jälkeen olimme jo tauon tarpeessa ja Viru-hotellilta onkin lyhyt matka Solaris-ostoskeskuksen 4. kerroksessa sijaitsevaan Kohvik Komeet -kahvilaan, jonka senkin olin löytänyt Syö Matkusta Rakasta -blogin Tallinna-vinkeistä.

Solaris Tallinna
Näkymä Viru-hotellin kattoterassilta Solaris-ostoskeskukseen

Ihan kelpo kahvilaksi se osoittautui. Miljöönä se ei ehkä säväytä: tila on ilmava ja avara ja tarjoaa jopa näköaloja, mutta kodikkaaksi sitä ei ehkä kutsuisi. Kakkuvaihtoehtoja on kuitenkin runsaasti ja palvelu pelaa. Kevyitä ruokavaihtoehtojakin olisi varmaan ollut tarjolla,  mutta tällä kertaa tyydyimme kahviin, teehen ja reilunkokoiseen kakunpalaan.

Kohvik Komeet Tallinna Kohvik Komeet Tallinna Kohvik Komeet Tallinna Kohvik Komeet Tallinna