Aihearkisto: Maabongaus

Maabongausta käsittelevät jutut

Schwerin feature

Junaretki Schweriniin

Maabongaus on aihe, josta useat toteavat painokkaasti, he eivät sitä harrasta.
Me harrastamme sitä, kevyesti ainakin. Uudet maat ja uudet paikat houkuttelevat.
Hampurin matkallamme ei ollut tarjolla uusia maita eikä uusia Traveller’s Century Clubin alueita, mutta Most Traveled People -listan aluelista tarjosi meille vielä uuttakin, eli Mecklenburg-Vorpommernin alueen.

Lyhyellä kaupunkilomalla poimimme kartalta alueen lähimmän kaupungin, eli Schwerinin ja aloimme suunnitella päiväretkeä sinne.

Schwerin
Schwerin – tuleva Unescon maailmanperintökohde?
Schwerin, Hampuri, Helgoland
Jutussa esiintyvät paikat kartalla: Hampuri, Schwering
ja hännän huippuna Helgoland Pohjanmerellä

Saksassa juna on oiva kulkuväline ja siihen mekin päädyimme.
Pari päivää ennen retkeä selasin illalla puhelimella Deutsche Bahnin sivuilta sopivia junavuoroja ja ostimme sitten liputkin siinä samalla.
(Olisi kyllä kannattanut käynnistää läppäri ja tehdä rekisteröityminen Deutsche Bahnin sovellukseen ja lippujen osto sillä – sen verran haastavaa asioiden edes takaisin selaaminen puhelimella oli, vaikka silläkin tuon kaiken sai tehtyä.)

Valitsimme Hampurista puolilta päivin lähtevän junan ja paluun Schwerenistä puoli kuuden maissa. Junamatka kesti runsaat puolitoista tuntia suuntaansa, joten aikaa kaupungille jäi vajaat neljä tuntia.
Jälkikäteenkin arvioituna aikaa olikin ihan sopivasti, vaikka junavuorot valitsimmekin pitkälti sen ohjaamana, että saimme ne edullisella Mecklenburg-Vorpommern -lipulla, joka maksoi 24 euroa + 3 euroa lisähenkilöt johonkin asti, mutta meiltä kahdelta siis 27 euroa yhteensä. Tunnin muutos aikataulussa suuntaan tai toiseen olisi helposti nostanut lipun hinnan yli 100 euroon.

Schwerin castle
Schwerinin linna

Tunnustan heti, etten etukäteen tiennyt Schwerinistä mitään. Ilman maabongausta (tai tässä tapauksessa aluebongausta) en mitä luultavammin olisi koskaan kaupungiin päätynyt. Kuten en moneen muuhunkaan paikkaan, jotka niihin pisteen houkuttelemana olen päätynyt ja jotka niissä vierailtuani olen todennut monella tavalla hienoiksi ja mielenkiintoisiksi kohteiksi. Kuten Schwerin.

Schwerinin linna

Schwerinissä jäimme junasta jo Schwerin Mitte -asemalla, joka oli lähinnä Schwerinin linnaa. Matkaa asemalta linnalle kertyi alle kilometrin.
Itse linna näytti olevan osittain remontissa ja sen sisätilat ovatkin isolta osalta Mecklenburg-Vorpommernin alueparlamentin käytössä, mutta emme harmitelleet sitä, sillä kauniina kesäpäivänä omalla pienellä saarellaan sijaitsevan linnan puutarha oli ihastuttava ja riitti meille mainiosti.

Schwerinin linna Schwerinin linna Schwerinin linna Schwerinin linna Schwerinin linna Schwerinin linna

Linnan meneillään olevan remontin ”teemaa” oli ovelasti hyödynnetty myös läheisellä aukiolla, jonne oltiin rakentamassa esiintymislavaa jollekin konsertille. Hetken oikeasti luulin, että tuo kupoli on linnasta ja että tuokin alue on remonttimiesten käytössä.

Schwerin

Ovelaa taidetta oli myös linnan puistossa, vai mitä pidät tästä taulusta? 🙂

SchwerinSchwerin

Puutarhakierroksen jälkeen palasimme kaupungin keskustaan ja nautimme kevyen lounaan lähes ensimmäisessä lounaspaikassa kävelykatualueella. Rantaravintolan hylkäsimme, sillä saksalaiseen hintatasoon nähden järvinäköala tuntui maksavan arkipäivän lounaalla liikaa.

Pfaffenteich-järvi

Keskustassa jatkoimme sisustus- ja vaatekaupat enimmäkseen onnistuneesti ohittaen keskusaukiolle ja sieltä eteenpäin Pfaffenteich -järven rannalle ihastellen sen rannan näkymiä. Jos aikaa (ja energiaa) olisi ollut enemmän, niin järven ympärikin olisi voinut kävellä, mutta tyydyimme tällä kertaa järven osittaiseen kiertämiseen ennen kuin olikin jo aika etsiä Schwerinin päärautatieasema ja laituri, jolta paluujuna Hampuriin kohta lähtisi.

Schwerin Schwerin Schwerin Schwerin Schwerin

Maabongausta muualla Euroopassa

Muita vastaavia mielenkiintoisia kohteita Euroopassa, joihin maa- tai aluepisteen houkuttelemina olemme päätyneet ovat esimerkiksi:

Färsaarille, Huippuvuorille ja Grönlantin olisimme varmaan ennemmin tai myöhemmin päätyneet ilman pisteitäkään, ehkä Kanaalisaarillekin.

Eikä nyt kevyesti noita maa- ja aluelistoja katsoessa tule mieleen kohteita, jotka olisivat olleet sellaisia, että jälkikäteen olisin ajatellut, että eipä olisi kannattanut tuolla käydä. Ehken moneenkaan paikkaan, tuskin Schwerininkään, palaisin toista kertaa, mutta kaikki ansaitsivat silti tulla nähdyiksi ja koetuiksi.

Helgolandiin?

Saksan Most Traveled People -listan alueista meillä on vielä muutama käymättä ja tämänkertaisen Hampurin matkamme jäljiltä niistä erityisesti Helgoland alkoi kyllä kiinnostaa kesäretkikohteena siinä määrin, että ehkä hyvinkin palaamme Hampuriin jo lähivuosina jatkaaksemme sieltä muutamaksi päiväksi tai miksei vaikka kokonaiseksi viikoksikin Helgolandiin. Toki Hampurista voi Helgolandissakin käydä vain päiväretkelläkin, mutta merellisenä kohteena, joka on kuitenkin n. neljän tunnin venematkan päässä, hylkäsimme tällä kertaa ajatuksen päiväretkestä sinne melko nopeasti.

Helgoland
mtpscore

MTP-pisteiden Saksa

Joskus mekin teemme matkapäätöksiä nopeasti. Jos väitin Madridin reissuamme kevään viimeiseksi, niin kesän ensimmäinen reissumme suuntautuu Hampuriin – ja jo ensi viikolla. Hampuriin siksi, että sekin on ”kertauslistamme” kärkikaupunkeja. Ja ihan vähän myös Mecklenburg-Vorpommernin takia.

Oikeastaan en tunnusta kerääväni MTP-pisteitä. Siis aluepisteitä Most Travelled People -listan mukaan. Osittain siksi, että löysimme ensimmäisenä TCC:n, Travelers’ Century Clubin -listan, mutta myös osittain siksi, että MTP-lista on meidän (kuten monen muunkin) mielestä melko mielivaltainen. Listalla jotkut maat on jaettu todella tarkasti alueisiin, toiset isotkin maat, ovat listalla yhtenä pisteenä.

Tällaisia hyvinkin tarkasti alueisiin jaettuja maita ovat mm. Yhdysvallat ja Venäjä, jotka lasketaan osavaltio/oblast -tasolla ja Euroopan maista erityisesti Espanja, Italia, Ranska ja Saksa, Sveitsi ja Yhdistyneet Kuningaskunnat. Viimeksimainituista Euroopan maista olemme Saksaa lukuunottamatta käyneet 7-10 alueella, mikä on noin puolet kyseiden maiden alueista. Yhtään matkaa näihin maihin emme ole MTP-pisteiden takia tehneet, mutta nyttemmin jos muusta syystä matkustamme näihin maihin ja lähellä on meille uusi MTP-alue, niin saatamme tehdä sinne retken.
Madridissa ollessamme kävimme Toledossa osittain tästä syystä.

Saksaa lukuunottamatta? Saksan 16 osavaltiosta olemme yllättäen käyneet kaikilla muilla paitsi Mecklenburg-Vorpommernin ja Saarlandin alueella. Tästä saamme kiittää kesällä 1987 tekemäämme automatkaa ja myöhempinä vuosina useita Saksaan suuntautuneita työ- tai kokousmatkoja. MTP-listalla Saksasta voi saada 18 aluepistettä, eli osavaltioiden lisäksi pisteet saa myös Helgolandista ja Busingenista.

Saksan osavaltiot MTP-pisteet SaksaMTP-pisteet Saksa

Helgolandiin kaukana Pohjanmerellä tai Busingeniin, joka on pala Saksaa Sveitsissä, tuskin päädymme, mutta Mecklenburg-Vorpommernin alueella ajattelimme piipahtaa Hampurin matkallamme. Schwerinin kaupunkiin, esimerkiksi, on alle tunnin junamatka, joten miksi ei!

Sen jälkeen saattaa Saarlandin alue alkaa houkuttaa niin, että jos matka vielä joskus vie Bryssel – Luxemburg – Strasburg -alueelle, niin pitänee poiketa myös rajan toisella puolella!

Hampurissa ja Saksassa 1987

Hampuriin päädyimme melko tasan 30 vuotta sitten ylitettyämme Itämeren Finnjetillä. Travemünden ohitimme hetimmiten Saksaan saavuttuamme ja yövyimme enimmäkseen Saksaan suuntautuneella automatkallamme pari ensimmäistä yötä kaupungissa ennen kuin jatkoimme matkaa Berliiniin. Vuonna 1987 Saksa oli vielä jakautunut ja Berliiniin ajettiin Itä-Saksan läpi.

Berliinin muuri 1987
Berliinin muurilla 1987, kaksi vuotta ennen sen murtumista

Kameran otimme näköjään esille ensimmäisen kerran Cellen pikkukaupungissa, eli Hampurista ei tuolta reissulta ole yhtään kuvaa.

Tuonaikaisesta päiväkirjasta selviää kuitenkin, että asuimme Hotel Wedinassa, joka näyttäisi edelleenkin olevan jäljellä, mutta valitettavasti viikon varoajalla loppuunmyyty. Hampurissa kävimme kaupunkikiertoajelulla, josta olen kirjoittanut, että paljon satama-aluetta ja siltoja. Ja toki jo silloin kävelimme St. Paulin asemalla ja Reeperbahnilla.

Hotel Wedina 1987
Päiväkirjaote Hampurista 1987
Garmisch Partenkirchen 1987
Kotimme Garmisch Partenkirchenissä kesällä 1987 – ja sen aikainen Audimme!

Koko vuoden 1987 Saksan kierroksemme reitin voi halutessasi katsoa tästä.

Hampuri 2017 – vinkkejä kaupunkiin

Tällä kertaa keräsimme vinkkejä Hampuriin erityisesti ystävältäni, jonka tytär asui kaupungissa monta vuotta, joka tietysti tarkoitti, että kaupunki tuli vanhemmillekin tutuksi. Lisäksi muutama vinkki löytyi matkabloggaajakolleegoilta.

Vajaassa 4 päivässä ei paljoa ehdi, mutta ehkä jotain näistä:

  • Elbphilharmonien konserttitalo
  • Planten und Blumen puutarha
  • Klein Flottbek Botanischer Garten
  • Feldstrassen ”pikku-Berliini”
  • Sternschanzen ravintola/mielenosoitus/hipsterialue

ja kaipa se St Paul ja Reeperbahnin pitää kerrata.

Pari kahvilavinkkiäkin saimme, eli Bohne Osdorfissa ja Kaffeegarten Schuldt Blankeneesessä – molemmat vähän keskustan ulkopuolella, joten katsotaan nyt miten käy. Blankeneesen kylää Elben rannalla meille kyllä suositeltiin muutenkin, kuten yleensäkin Elben rantaa. Lähempää keskustaa kahviloita löytynee runsaasti myös Schanzen kaupunginosasta, ainakin Hesarin mukaan.

Helsingin Sanomat on äskettäin kirjoittanut niin  konserttitalosta kuin muutenkin Hampurista. Sunnuntaiaamuun juttu suositteli Fischmarktia.

Elbphilharmonie
Elbphilharmonie (kuva Wikipediasta Hackercatxxy)

Unescon maailmanperintökohdekin kaupungista näyttäisi löytyvän, eli Speicherstadtin ja Kontorhausin alue ja Chilehaus.

Speicherstadt
Speicherstadt (kuva: Wikimedia Heidas )

Suomalainen matkabloggaajakin on kuulemma asettunut Hampuriin, mutta saattaa olla, että nyt olemme liikkeellä niin lyhyellä varoitusajalla, ettemme ehdi sopimaan treffejä Hampuriin asettuneen Päivin kanssa.

world 201703

Maailma hallussa?

Otetaan tähän väliin ennen seuraavaa Bhutan- tai Nepal-juttua maabongauspäivitys ja hiukan jos ei nyt matkasuunnitelmia, niin ainakin tulevien bongausmatkojen hahmottelua.

Bhutan oli 112/114 (P/L) itsenäinen maamme  ja 161/165 Traveler’s Century Clubin alueemme. Näitä TCC-alueitahan on yhteensä 325, siinä missä itsenäisiä maita on vähän laskutavasta riippuen jotain 196 ja 200 välillä.

Ensimmäiset tavoitteemme maabongauksen saralla olivat 100 TCC -aluetta, koko Eurooppa niin valtioina kuin TCC-alueina ja sen jälkeen vielä 100 itsenäistä valtiota, mutta nyttemmin emme enää ole asettaneet kovin selkeää seuraavaa tavoitetta.

Pohjois-Amerikka

Koko Eurooppa -tavoitteen jälkeen koko Pohjois-Amerikka myös TCC-alueina tuntui houkuttelevalta. Valtiot (Yhdysvallat, Kanada, Meksiko) meillä olikin ollut kasassa jo 1980-luvulta lähtien, mutta TCC-alueista (Prince Edward Island, St. Pierre & Miquelon ja Alaska) uupuu edelleen Alaska.

Tällä hetkellä meillä on kuitenkin jo alustava suunnitelma käydä alkusyksystä niin Alaskassa kuin Hawaijilla (joka TCC-alueena kuuluu Tyyneen valtamereen), joten ehkä jo syksyllä voimme todeta, että siinä missä koko Eurooppa on kierretty, niin myös koko Pohjois-Amerikka, näillä kriteereillä.
Iranin matkan jälkeen menetetty ESTA-kelpoisuuskin on jo tulevaa matkaa ajatellen hoidettu: passeissamme komeilee nyt kymmenen vuoden viisumit Yhdysvaltoihin!

Alaska
Alaska – kuva Flickr Kevan Dee

Lähi-itä

Lähi-itää tuskin saamme koskaan edes maatasolla ”valmiiksi”, sillä Irak, Jemen ja Syyria taitavat olla vielä monta vuotta vähemmän houkuttelevia tavalliselle matkailijalle, jollaiseksi ehdottomaksi itsemme luemme.
Saudi-Arabia ja Libanon ovat kuitenkin siltä suunnalta vielä listoillamme ja jos niissä kävisimme, niin voisimme väittää, että Lähi-idän 14 valtiosta olemme käyneet kaikissa ”mahdollisissa”.

Beirut

Afrikka

Kuten monella maabongausta harrastavalla meilläkin Afrikka on 13 käydystä valtiosta huolimatta edelleen huonosti katettu – valtioitahan ko. mantereella on peräti 50! Muutamia suunnitelmia on, kuten tuleva Marokon matka ja ehkä joitain maita Länsi-Afrikasta, mutta mitään koko Afrikka -tavoitetta meillä ei ole.

Africa

Atlantin ja Intian valtameren saaret

Atlantin saaret olemme valtiotasolla (Islanti, Kap Verde) kiertäneet.
Eteläisen Atlantin TCC-alueet kuten Ascencion, Falklandin saaret, Fernando do Noronha, St. Helena ja Tristan de Cunha vaatisivat meitä intohimoisemman maabongarin.

Äskettäin tekemämme Intian valtameren risteilyn jäljiltä alueen 5 valtiosta meiltä uupuu vain Madagaskarin ja Mosambikin välillä sijaitseva pieni Comoro, mutta se jääkin uupumaan, ellei nyt jotain ihan ihmeellistä tapahdu.

Karibia

Karibiaa olemme vähän säästelleet myöhemmäksi.

Bhutanin reissu oli mielestäni fyysisesti vaativa korkeuserojen ja korkean ilmanalan takia. Vähän harmittelin, ettemme olleet valinneet kohteeksi Bhutania jo vaikka kymmenen vuotta sitten! Karibia sen sijaan voi odottaa. Sen käymättömistä 9 valtiosta voi hyvällä tuurilla kiertää ison osa leppoisasti melkein yhdellä risteilyllä. Ehkä samaan reissuun (tai pariin) voisi vielä yhdistää jotain Väli-Amerikastakin: Costa Rican? Guatemalan?

Tikal
Guatemala, Tikal – kuva Flickr Brian Gratwicke

Tyyni valtameri

Vähiten olemme kiertäneet Tyynellä Valtamerellä:  Australialla ja Uudella Seelannilla ei pääse pitkälle alueella, jossa olisi tarjolla 16 itsenäistä valtiota ja peräti 39 TCC-aluetta. Mutta kuten Comoro, jäänevät nuokin valtiot meiltä näiltä näkymin kiertämättä.

Aasia

Aasiastakin meiltä puuttuu vielä 12 maata, joista etenkin Myanmar, Sri Lanka ja Mongolia vähän houkuttelisivat. Niihin voisi varmaan halutessaan yhdistää myös Taiwanin ja/tai Filippiinit. Bangladeshistä meille on siellä käyneiden tarinoista muodostunut kuva sen verran surkeassa tilanteessa olevasta maasta, että se ei houkuta, edes pisteen takia.

Afganistan ja Pakistan ovat liian vaarallisia kohteita tavalliselle turistille. Muista staneista olemme kunnolla käyneet vain Kazakstanissa ja Kirgiisiassa (Kyrgyzstan), joten jos joskus ”tarvitsisimme” suhteellisen lähellä olevia uusia maita, niin tarjolla olisivat ainakin Tadzikistan ja Turkmenistan. Uzbekistankin ansaitsisi varmaan paremmankin tutustumisen kuin lyhyen pysähdyksen Tashkentissa vuosia sitten.

Pohjois-Korean näytelmä ei ole meitä houkutellut.

Asia

Etelä-Amerikka

Etelä-Amerikastakin meiltä puuttuu vielä puolet itsenäisistä valtioista, mutta kovin korkealla ne eivät ole ”listallamme”. Bolivia on korkeutensa takia ehkä jo turhankin vaativa kohde, mutta jos sinne päätyisimme, niin kaipa sitä pitäisi pistäytyä Paraguaynkin puolella. Lasse on aikoinaan jo käynyt Venezuelassa ja sen viereiset pienet valtiot voivat puolestamme jäädä koluamattakin. Kolumbiaan saattaisi jollain risteilyllä päätyäkin vielä.

South America 201703

Ceuta feature

Sateinen Ceuta ja huijari Algecirasissa

Tammikuinen matkamme Algarveen ja Espanjan Cadiziin ei eiliseen asti ollut sisältänyt minkäänlaisia maabongauselementtejä, millään laskutavalla. Portugalissa ja Espanjassa olimme molemmissa käyneet jo useamman kerran aikaisemmin, myös Andalusiassa (jossain järjestelmissä Espanjan maakunnat lasketaan erikseen). Mutta yksi aluepiste näiltä seuduilta oli vielä noudettavissa, Pirkolle, nimittäin Espanjalle Marokon rannikolla kuuluvasta Ceutasta saa TCC (Traveller’s Century Club) -pisteen. Ja niinpä uhrasimme yhden Cadiz-päivän retkelle Ceutaan.

Lähdimme matkaan aikaisin aamulla ja ajoimme vajaan 1,5 tunnin matkan Algecirasiin, josta lautat Ceutaan lähtevät. Lauttalippuja emme olleet ostaneet etukäteen, sillä lauttoja menee lähes joka tunti, ja matkaa Algecirasiin oli kuitenkin sen verran, että emme uskaltaneet ihan varmaksi arvioida saapumistamme satamaan.

Ceuta
Tähtäimessä Ceuta, kuva jo Ceutan puolelta, eli pääsimme sinne asti 🙂

Algecirasin valtavassa satamassa ajoimme muutaman ylimääräisen kierroksen liikenneympyröissä, mutta osuimme lopulta Puerto Continental Parking -paikoitustaloon. Kello oli 9:15 ja ajattelimme, että meillä olisi vielä pieni mahdollisuus ehtiä klo 9:30 lauttaan. Paikoitustalossa reipas nuori mies opasti meidät vapaalle paikalle ja kertoi paikoituksen maksavan 20 euroa. Suhtauduimme asiaan epäilevästi, olimmehan ottaneet sisäänajaessamme tavallisen paikoituslapun, jolla Suomessa ainakin paikoitus maksetaan jälkikäteen, mutta kaveri jankutti 20 euroa ja väitti, että lauttamatkustajien ei tarvitse paikoituksesta maksaa. Lopulta annoimme hänelle 20 euroa, vaikka jo setelistä luopuessani tiesin oikeastaan tehneeni virheen. No, se oli vaan 20 euroa. Ja meillä oli kiire lautalle.

Algecirasin satama

Seuraavaksi yritimme löytää paikoitustalosta ulos ja lautalle, mutta päädyimme vaan autokaistalle, ja kun emme ajatelleet autoa ottaa mukaan, eikä meillä ollut etukäteen ostettua lippua, niin piti löytää lipunmyynti. Autokaistan kaveri viittoili johonkin suuntaan, mutta kas, ”paikoitusystävämme” ilmestyi paikalle ”auttamaan” meitä lipunostossa. Lähdimme hänen perässään ulos paikoitustalosta ja ulos satama-alueelta (taas tiesin oikeastaan, että tämä menee nyt väärin) ja päädyimme pieneen matkatoimistoon (kaverin ystävän luultavasti) ja ostimme sitten kuitenkin menopaluuliput häneltä, ymmärtäen tässä vaiheessa, että emme enää ehdi 9:30 vaan 10:30 lauttaan. Ostettuja lippuja katsoessani totesin, että toimiston palkkio oli 10 euroa.  No, sekin oli ”vaan” 10 euroa.

Palatessamme läheiselle satama-alueelle huomasimme sitten oikeat lippumyymälät, josta liput olisi varmaan saanut maksamalla vain 2 x 64 euroa, mutta tehty mikä tehty. Tässä vaiheessa olimme jo huolissamme siitä, että saako ostamillamme lipuilla maihinnousukortit, mutta kelpasivat ne sentään, eli liput olivat sentään ihan oikeat. 10:30 lähtö oli FRS-yhtiön nopealla lautalla ja kohta olimme tuulisella merellä ihailemassa toisella puolen Algecirasin satamaa ja toisella puolella Gibraltaria. Edellisen kerran lähdimme Kristina Katarinalla Gibraltarilta Barcelonaan, ilta-auringossa, kannella kuohuvaa siemaillen, mutta tänään siis pienellä matkustajalautalla matkalla Afrikkaan.

Algeciras satama
Algecirasin satama ja oikeat lippumyymälät

Ceutaan tullessamme suhtauduimme jo skeptisesti kaikkeen, olimme päättäneet välttää taksiretkiä mahdollisesti myyvät ”huijarit” ja löysimmekin terminaalista turisti-infon ja saimme kaupungin kartan ja tiedon, että kävelemme helposti keskustaan ja jos haluaisimme tulla sieltä takaisin taksilla, niin matkan ei pitäisi maksaa yli 5 euroa. Ok, siis matkaan.

Rantakadulla oli useita lauttalippuja myyviä pieniä matkatoimistoja ja isoja eurooppalaisia liikkeitä kuten Lidl ja El Corte Ingles. Ohitimme ne ja jatkoimme linnoitusten ohi Plaza de Africalle. Pääkadun laidalla oli kaupungin ehkä ainoa hotelli ja sen päässä Plaza de Constitution, jonka jämerää patsasta katsoessamme äkkäsimme myös McDonaldsin ja totesimme, että vaikka tarkoitus oli viettää kaupungissa vain muutama tunti, niin pikaiselle lounaalle oli aikaa.

Ceuta Ceuta CeutaCeutaCeuta

Lounaan aikana tuulinen sää muuttui myös sateiseksi ja vaikka kävelimme vielä hetken kävelykatu Pase del Revelliniä ylös, niin totesimme, että tämä kaupunki taisi olla tässä ja palasimme pikkuhiljaa terminaaliin, vaikka tiesimmekin olevamme vähän ajoissa klo 15:00 lähtevää lauttaamme ajatellen.

CeutaCeuta Ceuta

Mutta hyvä, että olimme ajoissa, sillä sää oli huonontunut ja FRS:n klo 15:00 lautta oli peruutettu! Seuraava lähtisi klo 18:00, jos lähtisi. Pikainen tilannearviointi ja päädyimme ostamaan liput klo 14:45 lähtevään Trasmediterranean lauttaan, joka oli vähän isompi, ja kulki vaikka tuuli olikin noussut. Neuvottelimme myös FRS:n kanssa paluumatkan hyvittämisestä, sillä olimme, tyhmyyttämme näin tässä vaiheessa arvioiden, ostaneet menopaluuliput. He eivät kuitenkaan lippua voineet hyvittää, kun olimme sen matkatoimistosta ostaneet, mutta saimme sentään paperin, jolla todistivat lähdön olevan peruutettu.

Ceuta Ceuta

Trasmediterranean liput olivat halvemmat kuin FRS:n (51.20 euroa kahdelta luottokortilla maksettaessa) ja saimme niistä yli 60-vuotiaille tarkoitetun alennuksen, jota matkatoimisto ei meille aamulla ollut tarjonnut. Sigh.

Paluumatka Algecirasiin meni tiukasti laivan penkeissä istuen, infotaulujen vilkuttaessa punaisella monella kielellä, että pysykää istumassa, mutta ei iso laiva nyt ihan ylettömästi kovassa tuulessakaan hyppinyt, eli pääsimme sittenkin samana päivänä Algecirasiin.

Lautalla Ceuta - Algeciras

Algecirasissa oli vielä vuorossa vierailu matkatoimistossa hakemassa takaisin käyttämättömien paluulippujen hinta, jonka yllättäen lopulta saimme kuin saimmekin sittenkin takaisin. Ensimmäinen yritys englanniksi asiaa esittäen ei meinannut millään tuottaa toivottua tulosta, eli 64 euroa, mutta kielen vaihtaminen auttavaan ranskaan (ja laivayhtiön todistus peruutuksesta) toi lopulta rahat käteen.

Vielä parkkimaksun maksu automaattiin – eihän paikoitus tietenkään ollut laivamatkustajille ilmainen ja se maksoikin klo 9:15 – 16:45 väliltä vain 13.85 euroa ja pääsimme paluumatkalle. Tie ulos Algecirasin satamasta vaikutti ensin hurjan ruuhkaiselta, mutta onneksi pian selvisi, että vain rekat joutuivat jonottamaan tullitarkastukseen, henkilöautot pääsivät jatkamaan matkaa jonottamatta ja olimmekin sitten perillä, ”kotona” Cadizissa vielä valoisaan aikaan, vähän yli klo 18.

Ceutasta voinemme todeta, että sinne emme enää toista kertaa (Lasse kolmatta kertaa) päädy, mutta tulipahan nyt käytyä hakemassa sieltä Pirkon 159. TCC-piste. Ei siinä mitään, ihan mukavan näköinen pieni kaupunki se oli, mutta silti.

Ceutahan on viime aikoina ollut taas uutisissa myös pakolaiskysymyksen takia: Ceutalla on maaraja Marokon kanssa ja pakolaiset pyrkivät Eurooppaan, eli Ceutaan, kiipeämällä tuon aidan yli, mutta Ceutassa taitaa olla sen verran paljon poliiseja ja rajaviranomaisia, että sitä kautta ei helposti Eurooppaan tulla. Lyhyellä vierailullammekin kaupungissa näimme kymmeniä poliisia-autoja ja kadulla partioivia poliiseja.
Raja-aitaa emme viitsineet lähteä katsomaan, taksilla – eiväthän pakolaiset kuitenkaan mitään nähtävyyksiä ole, vaikke lehtikuviin ajoittain päätyvätkin.

Ceuta