Aihearkisto: Matkakirjoja

olympia feature

Olympia – ensimmäinen lapseni

Ystävällinen naapuri lainasi minulle kirjastosta lainaamansa Anu Puskan toimittaman kirjan Olympia – ensimmäinen lapseni.

Olympia ensimmäinen lapseni

Kirja kertoo Olympia Kaukomatkatoimiston 65-vuotisesta historiasta, yrityksen perustajasta Eero Julinista ja hänen perheestään. Kirjan nimi juontaa Heikki Julinin, Eeron pojan, eräässä tilaisuudessa pitämästä maljapuheesta, jossa hän sanoo ”Olympiahan on itse asiassa ollut Eeron kuudes lapsi”, johon Eero vastaa ”Puheesi oli hieno, mutta yhden selvän virheen sinä teit. Olympia on minun ensimmäinen lapseni.”
Lapsiahan Eero ja Anja Julinilla oli viisi, joista yhtä lukuunottamatta kaikki työskentelevät Olympiassa.

Monta kertaa Olympian matkassa

Me olemme matkustaneet Olympian kanssa viidellä matkalla: Tansaniassa, Etelä-Amerikassa, Indokiinassa, Iranissa ja tänä keväänä Bhutanissa ja Nepalissa.
Näillä matkoilla olemme usein tavanneet ihmisiä, jotka ovat olleet yli kymmenelläkin Olympian matkalla, joten jotain he tekevät oikein, kun niin me kuin monet muutkin palaavat näille matkoille aina uudelleen. Kirjaan on päässyt esimerkkinä mukaan Tallqvistien pariskunta, jolla takanaan on 24 Olympia-matkaa.

Matkailun historiaa

Ensimmäisen Olympian matkamme teimme vuonna 2003, mutta matkatoimiston pitkästä historiasta paljon ennen tuota hetkeä kirjassa oli minulle paljon uutta.

Olympia Kleinbus vuodelta 1952
(Kuva kolleegan blogista vuoden 2017 matkamessuilta)

Alkuvuosien Volkswagenin Kleinbusseilla tehdyistä matkoista tiesinkin jo, mutta se, että ensimmäiset matkat suuntautuivat Pyhälle maalle, erityisesti Jerusalemiin ja että niihin osallistuivat erityisesti uskonnonopettajat, oli minulle ihan uutta. Sittemmin näillä Kleinbusseilla käytiin Intiassa asti. Monet muutkin matkat oli suunnattu erityisryhmille, kuten vaikka YK-sotilaiden omaisille.

Monet Olympian alkuvuosien kohteista ovat tällä hetkellä tavallisen matkustajan saavuttamattomissa, kuten esimerkiksi Pakistan ja Syyria.
Matka maapallon ympäri vuonna 1964 pysähtyi Hawaijin ja Tokion välillä Wake-atollille, jonne nykyisin innokkaimpien maabongareidenkin on vaikea päästä.
En myöskään ollut ajatellut, että matkojen järjestäminen nykyisin kaikkien saavuttavissa oleviin kohteisiin kuten vaikka Albaniaan, Etelä-Afrikkaan ja Pohjois-Koreaan, ovat olleet aikoinaan Olympian päänavauksia.
1970-luvulla Olympian tärkein matkakohde oli Kiina, jota markkinoitiin erityisesti ruotsalaisille.

Perhe ja Olympia-perhe

Kirjassa on myös paljon Julinien perheen henkilökohtaista historiaa, lasten kokemuksia niin maailmalla kuin heidän työstään matkatoimistossa, mutta maailmanmatkaajan näkökulmasta nämä kohdat kiinnostivat minua vähemmän.

Monet perheenjäsenetkin ovat olleet myös Olympian matkaoppaina, mutta kukaan heistä ei kuitenkaan noilla meidän tekemillämme viidellä matkalla.

Matkaoppaat taitavat kyllä oikeasti olla merkittävä osa Olympiaa ja työsuhteet ovat pitkiä, sillä tunnistimme kirjassa olevasta oppaiden yhteiskuvasta 4 opasta 5 tekemältämme matkalta – vain vuoden 2003 oppaamme joko puuttui joukosta tai sitten emme häntä vaan enää tunnistaneet.

Olympia matkaoppaat

Muuttuvat reunaehdot ja järjestelmät

Matkailun historia valuuttasäädösten ja lentohinnoittelun osalta oli minulle vielä osittain tuttua, mutta monelle varmaan jo tuntematonta historiaa. Esimerkit kuten että alkuvuosina matkan hintaan ei sisältynyt edes majoituksen hintaa, vaan kukin maksoi ne omasta valuuttakiintiöstään olivat mielenkiintoisia. Nykyisin myös harvempi matkareitti taitaa olla kiinni lentomaileista ja pysähdysten sallitusta määrästä kun kaikille väleille myydään lentoja erikseen kilpailukykyiseen hintaan.

Tietojenkäsittelyn historiasta esimerkki: ”Vielä 2000-luvun alussa kaikki varaukset olivat isoissa vihkoissa. Jokaiselle lähdölle oli oma aukeamansa ja värikoodauksensa. Kun asiakas varasi matkan, nimi kirjoitettiin lyijykynällä vihkoon. Sitten asiakkaalle lähetettiin pankkisiirto maksamista varten. Kun raha oli tullut, vahvistus tehtiin kuulakärkikynällä.”

Olympian matkassa 2018

Vähän sen jälkeen kun sain kirjan käsiini, posti toi myös vuoden 2018 Olympian esitteen. Esitekin esittelee kirjan – sen voi  ostaa  15 eurolla Olympian toimistosta (tai postitse hintaan 15 + 7 euroa).

Olympia 2018

Esitteeseen en ole vielä ehtinyt kovin tarkasti perehtyä, mutta ainakin seuraavat uutuus-matkat vaikuttivat mielenkiintoisilla:

  • Suuri Balkanin kiertomatka kiertää kerralla kaikki entisen Jugoslavian maat, jos tällainen matka olisi ollut tarjolla 5 vuotta sitten, niin olisimme ehkä tarttuneet siihen sen helppouden takia. Meiltä Balkanin kiertäminen vaati 3 matkaa ja kolme pääkaupunkia (Zagreb, Sarajevo, Podgorica) puuttuu edelleen
  • Turkmenistan – tosin mielelläni yhdistäisin siihen vaikka Tadzikistanin
  • Benin, Togo ja Ghana – tämä yhdistelmä on jo ollut ”listallamme”, tosin Aventuran versiona, mutta katsotaan, miten sen kanssa sitten joskus lopulta käy

Olympia BeninTogoGhana

Benin, Togo ja Ghana-yhdistelmän lisäksi oman kaukomatkalistamme kärjessä ovat Alaskan ja Hawaijin ohella Myanmar, Mongolia ja eteläisen Karibian risteily.
Näistä Myanmariin saattaisimme hyvinkin lähteä taas Olympian matkassa.

Olympia Burman kiertomatka

Etelämantereelle pääsisi Olympian matkassa seuraavan kerran tammikuussa 2019, mutten vieläkään siitä innostu – ehkä sitten joskus, jos muita kiinnostavia kohteita ei enää maailmasta löytyisi, mutta epäilen, ettei niin tule koskaan käymään.

(Volkswagen Kleinbusin kuvaa lukuunottamatta jutun kuvat ovat Olympian esitemateriaalista.)

Lumoava Helsinki

Kesäsuunnitelmia

Matkailuvuotemme rytmi on useamman vuoden mittaan muotoutunut sellaiseksi, että olemme maailmalla syksyllä, talvella ja keväällä, mutta kesän enimmäkseen Suomessa – ehkä yhtä tai korkeintaan kahta lyhyttä kesämatkaa lukuunottamatta.

Näin tänäkin kesänä. Kesä Suomessa tarkoittaa meille enimmäkseen kesää kotona: pientalosta meren rannalla ei kaipaa edes kesämökille.

Lumoava Helsinki – 200 luontoelämystä

Eilen kävimme hakemassa eväitä tulevaan kesään. Helsingin kaupungin ympäristökeskus esitteli Cafe Carouselissä uutta Lumoava Helsinki -kirjaa ja sen 200 luontoelämystä.

Lumoava Helsinki -kirja

Lumoava Helsinki Jussi HelimäkiKirjan toimittanut ja kuvannut Jussi Helimäki kuvaili Helsingin luontoa kolmella sanalla: monimuotoinen, yllätyksellinen ja runsaslajinen.

Pekka Sauri mainitsi lempipaikoikseen Vanhankaupunginlahden, Longinojan ja Uutelan nevan.

Lumoava Helsinki Pekka Sauri

Osana kirjan julkaisutilaisuutta Antti Salla, joka on myös ollut mukana kirjan toimituskunnassa, johdatti meidät luontoretkeilyn alkuun Kaivopuistossa.

Kirjan toisena kohteena on Kaivopuisto ja sen kolme geologisesti mainitsemisen arvoista kohdetta tulivat nyt jo tutuiksi. Loput 199 kohdetta jäävätkin sitten tulevaan kesään – tai ehkei nyt ihan kaikki, mutta muutama ainakin!

Lumoava Helsinki Kaivopuisto silokallio
Lumoava Helsinki, kohde 1.2.1 Silokallio
Lumoava Helsinki Kaivopuisto kalliorotko
Lumoava Helsinki, kohde 1.2.2 Kalliorotko
Lumoava Helsinki Kaivopuisto siirtolohkare
Lumoava Helsinki, kohde 1.2.3 Siirtolohkare ja migmatiittipaljastuma

Lumoava Helsinki Kaivopuisto

Harakan saari

Kohdetta kolme, eli Harakan saarta Kaivopuiston rannasta katsellessamme ja kuunnellessamme esittelyä tuon pienen saaren luonnon monipuolisuudesta päätimme, että ainakin tuolla käymme tulevana kesänä.
Viime kesän Helsingin saariretkikohteemmehan oli Vallisaari, joten toki ainakin yksi saariretkikohde naapurikaupungissa tällekin kesälle tarvitaan.

Harakan saari
Harakan saari on jo auki, mutta jäämme odottamaan maiseman vihertymistä

Määrällisesti eniten luontokohteita on Viikissä, mutta riittää niitä eteläisessä ja läntisessäkin Helsingissä, jotka ovat meille helpommin myös pyöräretkillä tavoitettavissa. Pyöräretkillähän kiersimme toissa kesänä aurinkokuntamallin kaikki planeetat.

Harakan ja Vallisaaren lisäksi kirjasta toki on oppaaksi myös vaikka Seurasaareen tai Suomenlinnaan.

Kirjaa saa Editan verkkokaupasta hintaan 25 euroa (+ postikulut 8,90 euroa) ja hyvinvarustelluista kirjakaupoista ja jatkossa todennäköisesti esimerkiksi Haltian luontokeskuksesta.

Retkipaikka

Espoolaisina emme toki unohda myöskään vielä meitä lähempänä olevia kohteita, joita voi halutessaan tarkastella vaikka Retkipaikan karttasovelluksesta. Meitä lähimmät – ja meille tutuimmat kohteet – Espoossa ovat Haikaranpesän ja Hanikan luontopolut, Suomenojan lintuallas ja Villa Elfvik sinne Otaniemestä vievine pitkospuineen. Suomenojan siirtolohkareen olemme jotenkin onnistuneet ohittamaan sitä huomaamatta, mutta paikkaamme senkin aukon sivistyksessä tulevana kesänä!

Retkipaikka Espoo

No 1 Ladies Detective Agency Gaborone

Mma Ramotswen kanssa keittiössä

Teen vain harvoin ruokaa. Kahden hengen taloutemme elää luultavasti aivan liian paljon valmisruualla: hyvä jos toisena viikonlopun päivänä teen ruokaa alusta alkaen. Ja vaikka joskus jotain reseptiä innostunkin kokeilemaan, useimmiten jotain piirakkaa, niin en voi väittää harrastavani ruuanlaittoa. Leipomisesta sen sijaan pidän: voisin jopa ajatella ”harrastavani” sitä, jos aikaa (ja syöjiä) olisi enemmän.

Osallistun silti ajoittain työväenopiston ruokakursseille – useimmiten nekin matkailuteemalla valiten: espanjalaista ruokaa, intialaista ruokaa, joulu maailmalla. Viime viikkoinen Mma Ramotswen kanssa keittiössä olikin tältä osin ihan huippu!
Pidän Alexander McCallSmithin Mma Ramotswe -kirjasarjasta (suomeksi Naisten etsivätoimisto), jopa siinä määrin, että Botswanassa käydessämme liitimme matkareittiimme myös Gaboronen vain näiden kirjojen takia ja osallistuimme siellä retkelle, joka kiersi kirjojen maisemissa.

Zebra Drive, Gaborone, Botswana
Zebra Drive, Gaborone, Botswana

Näiden kirjojen ystävät tuntevatkin jo ainakin rooibos-teen ja orpotilan johtajattaren Mma Potokwanin kuuluisan hedelmäkakun. Teen kanssa maistuvat myös keksit.

Kati Lindfors oli valinnut kurssille toteutettavaksi mm. leivonnaiset:

  • Mma Potokwanin hedelmäkakku
  • Motholelin banaanileipä
  • Sitruuna-maitokeksit

Mma Potokwanin hedelmäkakku Mma Potokwanin hedelmäkakku

Mma Potokwanin hedelmäkakku menossa uuniin  ja valmiina

Motholelin banaanileipä Sitruuna-maitokeksit

Motholelin banaanleipää lämpimänä voin kera ja sitruuna-maitokeksejä

Oikeaa ruokaa teimme erityisesti kurpitsasta ja naudanlihasta, joka ei kuitenkaan ollut botswanalaista, kuten asiaan olisi kuulunut:

  • Mma Ramotswen myskikurpitsakeitto
  • Höyrytetty kurpitsa
  • Botswanalainen naudanlihapata

Myskikurpitsakeitto Höyrytettyä kurpitsaa

Myskikurpitsakeittoa ja höyrytettyä kurpitsaa

Botswanalaisia nautoja
Botswanalaisia nautoja Gaboronessa

Kirjassa, Tears of the Giraffe, jossa J.L.B Matekoni ja Mma Ramotswe adoptoivat kaksi orpolasta perheeseensä, puhutaan erityisen paljon ruuasta, joten siitä pari otetta:

Mma Potokwane was in her office when he arrived. She leaned out of the window and beckoned him in. ”The is ready, Mr. J. L. B. Matekoni, she called. ”There will be cake too, if you hurry”.

ja vähän myöhemmin:

Back in Mma Potokwane’s office, he relaxed with his cup of tea and a large slap of currant cake which the cooks had baked that morning.

Kurpitsoista silmiini sattui kohta:

He went into the kitchen, where Mma Ramotswe was boiling up squares of pumpkin in a large enamel pot. Mma Ramotswe put down her spoon. Them pumpkin was boiling satisfactorily and would soon be tender.

The pumpkin, though, was ready, and it was time to sit down at the table, as a family for the first time.

(Kirjasarja ilmestyy myös suomeksi, mutta itse en malta odottaa käännöksiä, joten hankin ne englanninkielisinä, eikä minulla siis nyt ollut suomenkielistä tekstiä käytettävissäni.)

Mma Ramotswe Tea Corner Gaborone
Mma Ramotswe (ei kun bloggaaja) rooibos-teetä juomassa Gaboronessa

Kaikkia kurssin reseptejä en tässä jaa, etenkään kun blogimme ei ole ruokablogi, mutta tuo kuuluisa hedelmäkakku tehdään näin:

Mma Potokwanin kuuluisa hedelmäkakku

nokare voita ja korppujauhoja
450 g kuivattuja hedelmiä
(rusinoita, luumua, aprikoosia, papaijaa, ananasta, omenaa)
1 dl maissijauhoja
120 g manteleita rouhittuna

200 g pehmeää voita
2 dl sokeria

4 kananmunaa
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu

2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

  1. Silppua hedelmät kulhoon ja sekoita maissijauho hedelmien joukkoon. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota iso kakkuvuoka.
  2. Vaahdota voi ja sokeri sähkövatkaimella. Lisää kananmunat yksitellen ja vatkaa seos välissä aina kuohkeaksi.
  3. Lisää sitruunankuoriraaste ja mehu taikinaan. Sekoita vehnäjauhojen joukkoon leivinjauhe ja sekoita taikinaan.
  4. Lisää lopuksi mantelit ja jauhotetut hedelmät.
  5. Kaada taikina kakkuvuokaan ja tasoita pinta. Nosta vuoka uunin toiseksi alimmalle tasolle ja paista reilu tunti.
  6. Nosta kypsä kakku uunista, kumoa ritilälle ja jäähdytä.

Kaikki kurssilla valmistamamme ruuat olivat:

Kaikki reseptit Mma Ramotswen kanssa keittiössä

Jos joku niistä ihan erityisesti Sinua kiinnostaisi, niin pyydä reseptiä jutun kommentissa, niin voin naputella senkin tänne, roiibosteen reseptiä lukuunottamatta!

 

Masai Mara

Joululoman kirjat

IPadilläni on jo useita blogijuttuja odottamassa niihin liittyviä valokuvia ja julkaisua, mutta koska Ruandan verinen historia ei oikein tunnu oikealta valinnalta joulurauhan aikana, niin annan sen odottaa vielä hetken.

Joululomamme, joka oli kyllä vielä kesälomaani, ajoittui joulunalusviikkoihin ja heti joulun jälkeen palaan töihin, joten osaltani ”joulukirjat” on jo luettu. Matkamme eteni reippaasti, jopa siinä määrin, että Aventuran esitteessä siitä varoitetaan erikseen ”tiivisrytmisenä”, joten voisi kuvitella, ettei sen aikana ainakaan kirjoja ehdi lukemaan, mutta toisin kävi.

Isompien kaupunkien, Kigalin ja Nairobin, ulkopuolella lodget, joissa majoituimme 1-2 yötä kussakin tarjosivat, hiukan ehkä yllättäenkin, joka paikassa ilmaisen wifin, mutta se toimi vain lodgen baarissa/ravintolassa ja vain hitaasti ja ajoittain.
Lähes kaikissa paikoissa myös sähköä (kuten kuumaa vettäkin) oli saatavilla vain osan aikaa vuorokaudesta, joten totesimme nopeasti, että tältä matkalta emme kirjoita blogia reaaliajassa ja muihinkin kanaviin latasimme vain muutaman valitun kuvan per päivä, joten lukemiselle jäi hyvin aikaa.

Naivasha

Matkamme oli myös automatka sisältäen pitkähköjäkin siirtymäajoja, pahimpina ehkä paluu Ugandan ja Kongon rajalla sijaitsevasta Queen Elizabeth -puistosta Kigaleen ja paluu Masai Marasta Nairobiin. Jälkimmäiselle välille, jos Masai Maraan vielä palaisin, valitsisin lennon auton sijaan: muutama sata euroa lennosta pienlentokoneella Nairobiin olisi ollut hyvin perusteltu kuluerä ainakin toiseen suuntaan, sillä niin Masai Maran ja sinne vievät tiet olivat joko kunnon täristystä tai hyvin hidasta tieden kunnon ja lähempänä Nairobia runsaan rekkaliikenteen takia.

Masai Mara

Runsaasti aikaa tarjosivat myös Kenian maahantuloviranomaiset yli 1,5 tunnin sekavassa jonomuodostelmassa.

Mutta, niinhin kirjoihin.

Yksin marsissaAloitin Andy Weirin kirjalla Yksin Marsissa, jonka (kuten useimmat muutkin kirjat iPadilläni), olin päätynyt ostamaan Elisa Kirjan kirjamessujen aikaan tai jossain muussa yhteydessä tarjoten sitä hintaan 3,90 tai 4,90.
Lähtötilanne kirjassa oli niin mahdoton, että vaikkakin usein voi jo etukäteen arvata, että tarinan sankari pelastuu, niin tässä en uskaltanut luottaa siihen. Onhan niitä sellaisiakin tarinoita, joissa näin ei käy.
Kirja on upeaa tykitystä aina uudelleen ja uudelleen yrittämisestä, vaikka ensin alkuun kaikki vaikuttaa ihan mahdottomalta. Hiukan vieläkin nörttinä myös kuvaukset haasteista tietokoneiden ja viestintälaitteiden kanssa olivat kiinnostavia. Jokseenkin toivottomaan tilanteeseen (ja Afrikan savanneille!) myös sopiva tietynlainen anarkismi oli monessa kohtaa virkistävää.
Suosittelen, jo kirjana ennen elokuvaa, sillä kirjaa lukiessaanhan jutun pääsee itse kuvittamaan mielessään.

 

Mad about a boySeuraavaksi tartuin Helen Fieldingin Bridget Jones -sarjan uusimpaan (viimeiseen?) kirjaan Mad about The Boy. Vaikkakin me kaikki myös vanhetessamme taidamme säilyttää piirteitä itsestämme parikymppisenä, niin jotenkin Bridgetin tyyli raportoida painoa, kaloreita tai alkoholiannoksia kunkin luvun alussa ei enää ihan kolahtanut.
En myöskään oikein osannut samaistua nuoreen poikaystävään liittyviin ongelmiin tai Botoxiin, mutta ihan sujuvaa tekstiä tämäkin oli. Ja sopivan kevyttä lukea vaikka lentokentän jonossa.
Jos olet ollut Bridget Jones -fani edes jollain tasolla, niin selaile kirjaa ja päätä sitten, onko vielä tämäkin Sinua varten.

 

LärarrummetKolmanneksi tartuin Annika Lutherin kirjaan Lärarrummet, joka kuvaa töölöläisen lukion vuoden kesästä kevääseen opettajanhuoneen näkökulmasta. Opettajien erilaisten elämäntilanteiden lisäksi mukaan pääsevät myös etenkin ne oppilaat, jotka eivät ole ihan tavallisia. Oppilaista välitetään, mutta asioihin puuttuminen ei ole helppoa. Aikamoisen gallerian aiheita kirjailija on saanut yhteen lukuvuoteen mahdutettua: yritysmaailmasta kouluun siirtyvän Freddun, uuden rehtorin, eläkeikää lähestyviä ehkä jo hiukan kaavoihinsa kangistuneita vanhempia opettajia, yksinhuoltajia, työpaikkaromanssin, pedofiliaepäilyjä ja aution huvilan Meilahdessa.
Suosittelen! Luin kirjan ruotsinkielisenä, taas Elisa Kirjan tarjouksen houkuttelemana, mutta on se sittemmin jo suomennettukin nimellä Opettajainhuone.

 

WOW storyPaluulennolla tartuin vihdoinkin iPadilläni jo tavallaan vanhentuneeseen australialaisen nuoren matkabloggaajan Brooke Sawardin pieneen kirjaseen The World of Wanderlust Story. Kirjasessaan Brooke kuvaa miten nyttemmin supersuosittu World of Wanderlust -blogi sai alkunsa, kertaa omaa matkailuhistoriaansa 13-vuotiaasta alkaen, kertoo hyvistä ja huonoistakin kokemuksista varsinaisen matkailu-uransa alkupuolelta, Euroopan kiertomatkoistaan ja miten blogi muuttui hänelle työksi.
Euroopan kaupungeista hän suosittelee niin lämpimästi niin Bruggea kuin Cesky Crumlowta, vaikka vieraili molemmissa kylminä talvipäivinä, että täytynee oikeasti harkita näitä vielä joskus. Bloggaamisen jalostamisesta työksi, jossa haetaan keikkaa kirjoittaa loistohotellien arvosteluja (lue mainoksia) blogiin majoitusta vastaan en silti taida harkita. Meidän tavallamme matkustaa ajatus siitä, että matka kasattaisiin kokoamalla erilaisia ”ilmaistarjouksia” matkaksi, jolla sitten olisi koko ajan töissä ja velvollinen kirjoittamaan niistä (ainakin pääosin positiiviseen sävyyn) ei sittenkään oikein kolahda. Eikä tietysti suomeksi kirjoittaminen tee maailman valloitusta ainakaan helpoksi.
Mutta toki, jos Brooken menestystarina kiinnostaa ja/tai olet hänen seuraajansa blogin, Instagramin, Facebookin ja/tai Twitterin osalta, niin kirjaa voi edelleen ostaa pieneen hintaan hänen bloginsa sivuilta (pdfnä). Sittenmmin Brooke Saward on kirjoittanut bloggaamisen ohessa pari muutakin kirjaa, mutta näihin en ole ainakaan vielä viitsinyt paneutua.

Tuota viimeistä lukuunottamatta näissä kirjoissa ei matkailtu: Mars menee mielikuvituksen puolelle, Bridget pysytteli Etelä-Englannissa ja opettajat eivät käyneet Tallinnaa kauempana. Mutta matkalukemista nämä silti tarjosivat!