Aihearkisto: Matkakirjoja

Lumoava Helsinki

Kesäsuunnitelmia

Matkailuvuotemme rytmi on useamman vuoden mittaan muotoutunut sellaiseksi, että olemme maailmalla syksyllä, talvella ja keväällä, mutta kesän enimmäkseen Suomessa – ehkä yhtä tai korkeintaan kahta lyhyttä kesämatkaa lukuunottamatta.

Näin tänäkin kesänä. Kesä Suomessa tarkoittaa meille enimmäkseen kesää kotona: pientalosta meren rannalla ei kaipaa edes kesämökille.

Lumoava Helsinki – 200 luontoelämystä

Eilen kävimme hakemassa eväitä tulevaan kesään. Helsingin kaupungin ympäristökeskus esitteli Cafe Carouselissä uutta Lumoava Helsinki -kirjaa ja sen 200 luontoelämystä.

Lumoava Helsinki -kirja

Lumoava Helsinki Jussi HelimäkiKirjan toimittanut ja kuvannut Jussi Helimäki kuvaili Helsingin luontoa kolmella sanalla: monimuotoinen, yllätyksellinen ja runsaslajinen.

Pekka Sauri mainitsi lempipaikoikseen Vanhankaupunginlahden, Longinojan ja Uutelan nevan.

Lumoava Helsinki Pekka Sauri

Osana kirjan julkaisutilaisuutta Antti Salla, joka on myös ollut mukana kirjan toimituskunnassa, johdatti meidät luontoretkeilyn alkuun Kaivopuistossa.

Kirjan toisena kohteena on Kaivopuisto ja sen kolme geologisesti mainitsemisen arvoista kohdetta tulivat nyt jo tutuiksi. Loput 199 kohdetta jäävätkin sitten tulevaan kesään – tai ehkei nyt ihan kaikki, mutta muutama ainakin!

Lumoava Helsinki Kaivopuisto silokallio
Lumoava Helsinki, kohde 1.2.1 Silokallio
Lumoava Helsinki Kaivopuisto kalliorotko
Lumoava Helsinki, kohde 1.2.2 Kalliorotko
Lumoava Helsinki Kaivopuisto siirtolohkare
Lumoava Helsinki, kohde 1.2.3 Siirtolohkare ja migmatiittipaljastuma

Lumoava Helsinki Kaivopuisto

Harakan saari

Kohdetta kolme, eli Harakan saarta Kaivopuiston rannasta katsellessamme ja kuunnellessamme esittelyä tuon pienen saaren luonnon monipuolisuudesta päätimme, että ainakin tuolla käymme tulevana kesänä.
Viime kesän Helsingin saariretkikohteemmehan oli Vallisaari, joten toki ainakin yksi saariretkikohde naapurikaupungissa tällekin kesälle tarvitaan.

Harakan saari
Harakan saari on jo auki, mutta jäämme odottamaan maiseman vihertymistä

Määrällisesti eniten luontokohteita on Viikissä, mutta riittää niitä eteläisessä ja läntisessäkin Helsingissä, jotka ovat meille helpommin myös pyöräretkillä tavoitettavissa. Pyöräretkillähän kiersimme toissa kesänä aurinkokuntamallin kaikki planeetat.

Harakan ja Vallisaaren lisäksi kirjasta toki on oppaaksi myös vaikka Seurasaareen tai Suomenlinnaan.

Kirjaa saa Editan verkkokaupasta hintaan 25 euroa (+ postikulut 8,90 euroa) ja hyvinvarustelluista kirjakaupoista ja jatkossa todennäköisesti esimerkiksi Haltian luontokeskuksesta.

Retkipaikka

Espoolaisina emme toki unohda myöskään vielä meitä lähempänä olevia kohteita, joita voi halutessaan tarkastella vaikka Retkipaikan karttasovelluksesta. Meitä lähimmät – ja meille tutuimmat kohteet – Espoossa ovat Haikaranpesän ja Hanikan luontopolut, Suomenojan lintuallas ja Villa Elfvik sinne Otaniemestä vievine pitkospuineen. Suomenojan siirtolohkareen olemme jotenkin onnistuneet ohittamaan sitä huomaamatta, mutta paikkaamme senkin aukon sivistyksessä tulevana kesänä!

Retkipaikka Espoo

No 1 Ladies Detective Agency Gaborone

Mma Ramotswen kanssa keittiössä

Teen vain harvoin ruokaa. Kahden hengen taloutemme elää luultavasti aivan liian paljon valmisruualla: hyvä jos toisena viikonlopun päivänä teen ruokaa alusta alkaen. Ja vaikka joskus jotain reseptiä innostunkin kokeilemaan, useimmiten jotain piirakkaa, niin en voi väittää harrastavani ruuanlaittoa. Leipomisesta sen sijaan pidän: voisin jopa ajatella ”harrastavani” sitä, jos aikaa (ja syöjiä) olisi enemmän.

Osallistun silti ajoittain työväenopiston ruokakursseille – useimmiten nekin matkailuteemalla valiten: espanjalaista ruokaa, intialaista ruokaa, joulu maailmalla. Viime viikkoinen Mma Ramotswen kanssa keittiössä olikin tältä osin ihan huippu!
Pidän Alexander McCallSmithin Mma Ramotswe -kirjasarjasta (suomeksi Naisten etsivätoimisto), jopa siinä määrin, että Botswanassa käydessämme liitimme matkareittiimme myös Gaboronen vain näiden kirjojen takia ja osallistuimme siellä retkelle, joka kiersi kirjojen maisemissa.

Zebra Drive, Gaborone, Botswana
Zebra Drive, Gaborone, Botswana

Näiden kirjojen ystävät tuntevatkin jo ainakin rooibos-teen ja orpotilan johtajattaren Mma Potokwanin kuuluisan hedelmäkakun. Teen kanssa maistuvat myös keksit.

Kati Lindfors oli valinnut kurssille toteutettavaksi mm. leivonnaiset:

  • Mma Potokwanin hedelmäkakku
  • Motholelin banaanileipä
  • Sitruuna-maitokeksit

Mma Potokwanin hedelmäkakku Mma Potokwanin hedelmäkakku

Mma Potokwanin hedelmäkakku menossa uuniin  ja valmiina

Motholelin banaanileipä Sitruuna-maitokeksit

Motholelin banaanleipää lämpimänä voin kera ja sitruuna-maitokeksejä

Oikeaa ruokaa teimme erityisesti kurpitsasta ja naudanlihasta, joka ei kuitenkaan ollut botswanalaista, kuten asiaan olisi kuulunut:

  • Mma Ramotswen myskikurpitsakeitto
  • Höyrytetty kurpitsa
  • Botswanalainen naudanlihapata

Myskikurpitsakeitto Höyrytettyä kurpitsaa

Myskikurpitsakeittoa ja höyrytettyä kurpitsaa

Botswanalaisia nautoja
Botswanalaisia nautoja Gaboronessa

Kirjassa, Tears of the Giraffe, jossa J.L.B Matekoni ja Mma Ramotswe adoptoivat kaksi orpolasta perheeseensä, puhutaan erityisen paljon ruuasta, joten siitä pari otetta:

Mma Potokwane was in her office when he arrived. She leaned out of the window and beckoned him in. ”The is ready, Mr. J. L. B. Matekoni, she called. ”There will be cake too, if you hurry”.

ja vähän myöhemmin:

Back in Mma Potokwane’s office, he relaxed with his cup of tea and a large slap of currant cake which the cooks had baked that morning.

Kurpitsoista silmiini sattui kohta:

He went into the kitchen, where Mma Ramotswe was boiling up squares of pumpkin in a large enamel pot. Mma Ramotswe put down her spoon. Them pumpkin was boiling satisfactorily and would soon be tender.

The pumpkin, though, was ready, and it was time to sit down at the table, as a family for the first time.

(Kirjasarja ilmestyy myös suomeksi, mutta itse en malta odottaa käännöksiä, joten hankin ne englanninkielisinä, eikä minulla siis nyt ollut suomenkielistä tekstiä käytettävissäni.)

Mma Ramotswe Tea Corner Gaborone
Mma Ramotswe (ei kun bloggaaja) rooibos-teetä juomassa Gaboronessa

Kaikkia kurssin reseptejä en tässä jaa, etenkään kun blogimme ei ole ruokablogi, mutta tuo kuuluisa hedelmäkakku tehdään näin:

Mma Potokwanin kuuluisa hedelmäkakku

nokare voita ja korppujauhoja
450 g kuivattuja hedelmiä
(rusinoita, luumua, aprikoosia, papaijaa, ananasta, omenaa)
1 dl maissijauhoja
120 g manteleita rouhittuna

200 g pehmeää voita
2 dl sokeria

4 kananmunaa
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu

2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

  1. Silppua hedelmät kulhoon ja sekoita maissijauho hedelmien joukkoon. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota iso kakkuvuoka.
  2. Vaahdota voi ja sokeri sähkövatkaimella. Lisää kananmunat yksitellen ja vatkaa seos välissä aina kuohkeaksi.
  3. Lisää sitruunankuoriraaste ja mehu taikinaan. Sekoita vehnäjauhojen joukkoon leivinjauhe ja sekoita taikinaan.
  4. Lisää lopuksi mantelit ja jauhotetut hedelmät.
  5. Kaada taikina kakkuvuokaan ja tasoita pinta. Nosta vuoka uunin toiseksi alimmalle tasolle ja paista reilu tunti.
  6. Nosta kypsä kakku uunista, kumoa ritilälle ja jäähdytä.

Kaikki kurssilla valmistamamme ruuat olivat:

Kaikki reseptit Mma Ramotswen kanssa keittiössä

Jos joku niistä ihan erityisesti Sinua kiinnostaisi, niin pyydä reseptiä jutun kommentissa, niin voin naputella senkin tänne, roiibosteen reseptiä lukuunottamatta!

 

Masai Mara

Joululoman kirjat

IPadilläni on jo useita blogijuttuja odottamassa niihin liittyviä valokuvia ja julkaisua, mutta koska Ruandan verinen historia ei oikein tunnu oikealta valinnalta joulurauhan aikana, niin annan sen odottaa vielä hetken.

Joululomamme, joka oli kyllä vielä kesälomaani, ajoittui joulunalusviikkoihin ja heti joulun jälkeen palaan töihin, joten osaltani ”joulukirjat” on jo luettu. Matkamme eteni reippaasti, jopa siinä määrin, että Aventuran esitteessä siitä varoitetaan erikseen ”tiivisrytmisenä”, joten voisi kuvitella, ettei sen aikana ainakaan kirjoja ehdi lukemaan, mutta toisin kävi.

Isompien kaupunkien, Kigalin ja Nairobin, ulkopuolella lodget, joissa majoituimme 1-2 yötä kussakin tarjosivat, hiukan ehkä yllättäenkin, joka paikassa ilmaisen wifin, mutta se toimi vain lodgen baarissa/ravintolassa ja vain hitaasti ja ajoittain.
Lähes kaikissa paikoissa myös sähköä (kuten kuumaa vettäkin) oli saatavilla vain osan aikaa vuorokaudesta, joten totesimme nopeasti, että tältä matkalta emme kirjoita blogia reaaliajassa ja muihinkin kanaviin latasimme vain muutaman valitun kuvan per päivä, joten lukemiselle jäi hyvin aikaa.

Naivasha

Matkamme oli myös automatka sisältäen pitkähköjäkin siirtymäajoja, pahimpina ehkä paluu Ugandan ja Kongon rajalla sijaitsevasta Queen Elizabeth -puistosta Kigaleen ja paluu Masai Marasta Nairobiin. Jälkimmäiselle välille, jos Masai Maraan vielä palaisin, valitsisin lennon auton sijaan: muutama sata euroa lennosta pienlentokoneella Nairobiin olisi ollut hyvin perusteltu kuluerä ainakin toiseen suuntaan, sillä niin Masai Maran ja sinne vievät tiet olivat joko kunnon täristystä tai hyvin hidasta tieden kunnon ja lähempänä Nairobia runsaan rekkaliikenteen takia.

Masai Mara

Runsaasti aikaa tarjosivat myös Kenian maahantuloviranomaiset yli 1,5 tunnin sekavassa jonomuodostelmassa.

Mutta, niinhin kirjoihin.

Yksin marsissaAloitin Andy Weirin kirjalla Yksin Marsissa, jonka (kuten useimmat muutkin kirjat iPadilläni), olin päätynyt ostamaan Elisa Kirjan kirjamessujen aikaan tai jossain muussa yhteydessä tarjoten sitä hintaan 3,90 tai 4,90.
Lähtötilanne kirjassa oli niin mahdoton, että vaikkakin usein voi jo etukäteen arvata, että tarinan sankari pelastuu, niin tässä en uskaltanut luottaa siihen. Onhan niitä sellaisiakin tarinoita, joissa näin ei käy.
Kirja on upeaa tykitystä aina uudelleen ja uudelleen yrittämisestä, vaikka ensin alkuun kaikki vaikuttaa ihan mahdottomalta. Hiukan vieläkin nörttinä myös kuvaukset haasteista tietokoneiden ja viestintälaitteiden kanssa olivat kiinnostavia. Jokseenkin toivottomaan tilanteeseen (ja Afrikan savanneille!) myös sopiva tietynlainen anarkismi oli monessa kohtaa virkistävää.
Suosittelen, jo kirjana ennen elokuvaa, sillä kirjaa lukiessaanhan jutun pääsee itse kuvittamaan mielessään.

 

Mad about a boySeuraavaksi tartuin Helen Fieldingin Bridget Jones -sarjan uusimpaan (viimeiseen?) kirjaan Mad about The Boy. Vaikkakin me kaikki myös vanhetessamme taidamme säilyttää piirteitä itsestämme parikymppisenä, niin jotenkin Bridgetin tyyli raportoida painoa, kaloreita tai alkoholiannoksia kunkin luvun alussa ei enää ihan kolahtanut.
En myöskään oikein osannut samaistua nuoreen poikaystävään liittyviin ongelmiin tai Botoxiin, mutta ihan sujuvaa tekstiä tämäkin oli. Ja sopivan kevyttä lukea vaikka lentokentän jonossa.
Jos olet ollut Bridget Jones -fani edes jollain tasolla, niin selaile kirjaa ja päätä sitten, onko vielä tämäkin Sinua varten.

 

LärarrummetKolmanneksi tartuin Annika Lutherin kirjaan Lärarrummet, joka kuvaa töölöläisen lukion vuoden kesästä kevääseen opettajanhuoneen näkökulmasta. Opettajien erilaisten elämäntilanteiden lisäksi mukaan pääsevät myös etenkin ne oppilaat, jotka eivät ole ihan tavallisia. Oppilaista välitetään, mutta asioihin puuttuminen ei ole helppoa. Aikamoisen gallerian aiheita kirjailija on saanut yhteen lukuvuoteen mahdutettua: yritysmaailmasta kouluun siirtyvän Freddun, uuden rehtorin, eläkeikää lähestyviä ehkä jo hiukan kaavoihinsa kangistuneita vanhempia opettajia, yksinhuoltajia, työpaikkaromanssin, pedofiliaepäilyjä ja aution huvilan Meilahdessa.
Suosittelen! Luin kirjan ruotsinkielisenä, taas Elisa Kirjan tarjouksen houkuttelemana, mutta on se sittemmin jo suomennettukin nimellä Opettajainhuone.

 

WOW storyPaluulennolla tartuin vihdoinkin iPadilläni jo tavallaan vanhentuneeseen australialaisen nuoren matkabloggaajan Brooke Sawardin pieneen kirjaseen The World of Wanderlust Story. Kirjasessaan Brooke kuvaa miten nyttemmin supersuosittu World of Wanderlust -blogi sai alkunsa, kertaa omaa matkailuhistoriaansa 13-vuotiaasta alkaen, kertoo hyvistä ja huonoistakin kokemuksista varsinaisen matkailu-uransa alkupuolelta, Euroopan kiertomatkoistaan ja miten blogi muuttui hänelle työksi.
Euroopan kaupungeista hän suosittelee niin lämpimästi niin Bruggea kuin Cesky Crumlowta, vaikka vieraili molemmissa kylminä talvipäivinä, että täytynee oikeasti harkita näitä vielä joskus. Bloggaamisen jalostamisesta työksi, jossa haetaan keikkaa kirjoittaa loistohotellien arvosteluja (lue mainoksia) blogiin majoitusta vastaan en silti taida harkita. Meidän tavallamme matkustaa ajatus siitä, että matka kasattaisiin kokoamalla erilaisia ”ilmaistarjouksia” matkaksi, jolla sitten olisi koko ajan töissä ja velvollinen kirjoittamaan niistä (ainakin pääosin positiiviseen sävyyn) ei sittenkään oikein kolahda. Eikä tietysti suomeksi kirjoittaminen tee maailman valloitusta ainakaan helpoksi.
Mutta toki, jos Brooken menestystarina kiinnostaa ja/tai olet hänen seuraajansa blogin, Instagramin, Facebookin ja/tai Twitterin osalta, niin kirjaa voi edelleen ostaa pieneen hintaan hänen bloginsa sivuilta (pdfnä). Sittenmmin Brooke Saward on kirjoittanut bloggaamisen ohessa pari muutakin kirjaa, mutta näihin en ole ainakaan vielä viitsinyt paneutua.

Tuota viimeistä lukuunottamatta näissä kirjoissa ei matkailtu: Mars menee mielikuvituksen puolelle, Bridget pysytteli Etelä-Englannissa ja opettajat eivät käyneet Tallinnaa kauempana. Mutta matkalukemista nämä silti tarjosivat!

Gunnar Garfors 198

198: How I Ran Out of Countries

(For Finnish version click here.)

Gunnar Garfors might not have attended a course in Travel Writing as his book 198 How I Ran Out of Countries starts in a Boeing 737. (I recently did, attend a course, and the first rule was not to start a story with the plane.)

However Gunnar was landing to his 198th country and considering the importance of the moment and the thousands and thousands of air miles to get there this might just be the place to break the rule.

I’m a country collector myself, even if I will never reach this stage to arrive to my last country on the earth myself, with my only 102 countries , already 58 years and being a woman, so I was definitely interested in reading this book. I had even actually been waiting for it to be published in English (it was first published in Norwegian).
Being interested in topic, I have dutifully acquired a number of Finnish travel books with similar content: telling the stories of all the countries in the world or most of the areas listed by the Most Traveled People. However, I must admit, that after having read a few pages I have left them at that point. (But I promise, Ismo, Rauli and Veikko that I will eventually get there!).

Garfors_Cover_Eng

Gunnar however doesn’t let me put his book down. On the first chapter he lands on an island, doesn’t reveal which one, but starts telling stories of all the other countries he has visited before this point. And I did not cheat and browse to the end of my Kindle book. Nor had I paid attention to this on his website even if I have been following it for a while now.

He gives the reader a bit of a background of himself, a Norwegian coming from an unknown small village called Naustdal. I have still no idea where it is. But I did recognize half of the places Gunnar describes in his book.

His way of taking you to this trip around the world is brilliant. He breaks the chronological order immediately by starting from the end and also after that there is very little order in the book. The countries are not visited by continent, alphabetically or by any other order which could be defined by anyone else than Gunnar himself. He groups the countries in random groups like You’ve Got to Go Here, Here Comes Trouble, T.I.A. This is Africa – his full list of groups being:

  • The Stans
  • Home Sweet Home
  • My Home is Your Home
  • I Won’t Go Back (Anytime Soon)
  • You’ve Got to Go Here
  • Europe by Train
  • I Don’t Relax Like You Do
  • Here Comes Trouble
  • The Tourist Hells of the World
  • Guinea Pigs, Dogs and Other Delicacies
  • Drinking and Partying
  • Suits and Lobbying
  • Why Impulsivity Beats Planning
  • Love and Marriage
  • Unreal Countries
  • T.I.A. This is Africa
  • Planes, Trains and Automobiles
  • Easy is Boring
  • Island Hopping

The first one, The Stans, is of course a known definition. By Kazakstan I feel the urge to tell my travel blogger friend in Astana about this book, but resist, with the idea that I need to finish the book first. And I feel ”home” on the trip to lake Issyk-Kul in Kyrgyzstan.
By Tajikistan he has show determination needed if you want to visit every country in the world: the border between Uzbekistan and Tajikistan is closed but that doesn’t stop Gunnar and his friends. Gunnar travels often which his male or female friends or girlfriends, but none of visits most of the countries he visits.

Some of the 198 countries are “easy” for him in the sense that he lived in them for a while or he had friends who lived there or originated from those countries.
Travelling alone he also makes friends on the road.

I disagreed with most of Gunnar’s choices of countries not to visit again: Qatar, Bahrain or Kuwait were not that bad, but of course, there are so many other countries, that I will not go back to these either. But I could.

Gunnar in Kuwait
Gunnar in Kuwait

Myanmar, Bhutan and Madagascar are sort of on my list already and I have visited Cuba and Brazil already, so I’m quite well off regarding countries I should visit according to him. And of course he is not alone in telling people to go to Myanmar or Cuba, now.

Here Comes Trouble lists a bunch of African countries, but also Jordan, where his trouble was risking the strict moral rules of the country by going out with a local girl.
We explored it partly with a male guide/driver and our only trouble was him panicking when it started to snow when we approached Petra.
And also I remember the weapons in Israel, not in nightclub, but on beach, where they also seemed somewhat inappropriate.

And I must remember not to travel by boat from Gabon to São Tomé and Príncipe‎: reading about the 40 hour trip was enough for me! Not that I actually think I will ever visit either of these countries. Or Equatorial Guinea which was next on Gunnar’s in itinerary at that point.

Regarding Tourist Hells I have nice memories from Maldives, but I chose the private island version over Male. I didn’t like Thailand either, but Spain and Portugal are fine!

Food isn’t that high on my list of things to experience on my travels, so the only thing on the  Gunnar’s list of gastronomical experiences I can relate to is guinea pig, even if I ate it in Cusco and not in Quito. But even if I could think of eating dog, with the next section of countries Gunnar is really entering another world for me. Partying in South Sudan, anyone? But I made a note to visit Hotel Rwanda in Kigali, going there in December.
My Belgrade on and around river Sava was much more pleasant than the one filled with girls with silicone implants in the bars on Stranahinjica Bana Street.

Gunnar in Belgrad
Gunnar in Belgrad

Gunnar introduces himself as the youngest hobby traveler who has been to all countries of the world. However the list of countries he has paid work-related visits is also quite long.  But maybe he did also visit all of those also privately, I’m not sure.
Among the globetrotters in Finland quite many of us have also done a few countries with work related travel, but on the other hand we don’t use this definition of hobby traveler.

Gunnar is also into extremities: on top of having visited every country in the world he has also visited 19 countries in Europe in 24 hours and 5 continents in (another) 24 hours. And popped into Sydney just for 24 hours, from Norway (to give a lecture, the fun probably financed by Ericsson).

Being single the list of countries under title Love and Marriage is impressive. Being woman, married and not that young any more, gets almost embarrassed just reading all those stories, so I will not go into them. Read the book, there is more in it than just traveling.

Regarding hard to get into -countries like Angola and Saudi-Arabia for example the trick seems to use the transit-option.  I don’t think I could pull this through – and I only have one passport:

 “The first police officer I encountered on the border surely has a grandfather in Germany. There was no way in hell that he would let me in, he even confiscated my passport. “You will get it back when you leave,” he said with a triumphing smile.

He enjoyed utilizing the little amount of power he had. Luckily I traveled with both my passports, and I noticed that a change of guards was about to take place. I waited for the new police officers to get into their routine before I approached one of them, a woman in her 30’s. She let me leave the airport and enter the country. Hallelujah!”

 Neither would I want to end up here:

”OK, I will take you to the best hotel in town.”
I wasn’t expecting Marriott, and wasn’t surprised. The hotel came with its own mosque, coincidentally just outside my door. I would not need an alarm clock. If I could ever manage to fall asleep. The cockroaches in my room were the size of bananas, and I performed mass extinction of the tough creatures by my show before I was sufficiently at ease to manage to sleep under the relatively clean bed linens. My room actually came with an en-suite bathroom, but the shower didn’t work.The toilet itself was actually connected, but not the cistern. I had to carry water from the tiny sink in a dirty plastic cup to the dustbin which I eventually emptied into the toilet to make it flush.
There was a television set in the room, too. A 14 inch screen was somehow mounted on the wall. The content on it was less impressive, nothing but locally produced soap operas. Nigeria has one of the world’s biggest film and television industries.
Nollywood is Nigeria’s and Africa’s take on Hollywood and Bollywood.

No breakfast was served following the mosque concert in the morning.
Zero stars.

This was in Maiduguri, Nigeria.

Having done a bit of traveling myself it was also interesting to compare our worlds.
I picked up a few random countries and compared: Gunnar’s Vietnam was about visiting a friend and a shipyard in Vung Tay, and a lot for bars and nightclubs. Comparing to ours which was about sights and history in Hanoi and Saigon.  Machu Picchu, however, taking the train from Cusco to Aquas Calientes and a bus from there to Machu Picchu, here our experiences were very similar.
It is actually fascinating to discover how many faces this globe has got, showing each one of us a bit different view of the same city or country.

Finland is, of course, also in the book. Gunnar and his friends celebrated Millenium in Haparanda – Tornio, crossing the bridge to Finland just before midnight, thus “avoiding” the moment when the millenium turned into the next one.  Most of the other people crossed the bridge to the other direction, wanting to experience it twice.

Finally, to get real, even if I really loved this book, there must have been something which was not totally perfect. The very personal grouping of countries might make it a bit hard to find your route back to a specific country – I read the Kindle copy and it has got Search, but unless the hard copy version has got a good index you might get lost. Also trying to keep track of his numerous friends with slightly unfamiliar Norwegian names, was a bit hard. Nicknames, like Dr. Vodka, were easier to handle!

Regarding meeting a lot of people around the world – maybe Gunnar did attend a course in Travel Writing after all as one of recommendations was to meet local people to get a better story. Gunnar certainly did it.
And unfortunately he also made me feel a bit old and bore: I have almost entirely traveled as a couple with my husband and mostly stayed in 4-star hotels – and skipped the bars and parties, so the amount of people we have met in the world isn’t nearly as many as described in this book.

But, whether you have ”done” 20 or 50 or 100 countries – or all of them, do read this book.  It will take you around the world even if you just spent your holidays for now. Sit back, plane or not, and enjoy the trip!

You can also take a trip to all of these 198 countries by following  the challenge which just started on Gunnar’s Instagram account, where a picture of a new country is published almost every day, giving people about 24 hours to guess where it is from.

(Pictures are from Gunnar’s press photos.)