Aihearkisto: Mediassa

studio55

Matkailumannekiinina Studio55 -ohjelmassa

Osallistuin tänä aamuna 8 minuutin verran Studio55 -ohjelmaan aiheena: Ulkomaanmatkalle iäkkäämpänä – mitä tulisi huomioida?

Markku Veijalaisen vieraina ohjelmassa olivat Suomi-seuran seniorineuvoja Helena Balash ja innokas reissaaja maabongari – minä! Helena keskittyi enemmän pitemmäksi aikaa ulkomaille ehkä muuttavien näkökulmaan ja minä olin mukana esimerkkinä paljon matkailevasta seniorista.

Ohjelman voi ainakin jonkin aikaa katsoa Katsomosta tästä linkistä (ei välttämättä ulkomailla, paitsi VPN-yhteydellä, ehkä).

Studio55 kuva

Veijalaisen kanssa ohjelmaa varten nopeasti kasaamamme käsikirjoituksen mukaan tarkoitus oli jutella suunnilleen näin – mikä ei tietysti suorassa lähetyksessä ihan toteutunut.

Sinä olet käynyt kaikissa Euroopan maissa ja matkustanut miehesi kanssa yli sataan itsenäiseen maahan. Miksi?

Uudet kokemukset ja uudet maisemat ovat aina viehättäneet meitä. Olemme aikaisemmin myös purjehtineet ja silloinkin pidin erityisesti siitä, että maisemat vaihtuivat lähes joka päivä. Sittemmin olemme myyneet niin veneen kuin kesämökin: tämä sopii meille.

Yli sata maata kuulostaa aika hurjalta määrältä. Eurooppaan ja Amerikkaan on helppo matkustaa, mutta loppu onkin sitten varmaan jo aika hankalaa?

Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja vaikka Australiassa, suomalainen on varmasti eniten kotonaan myös matkalla, mutta toki muukin maailma on matkailijalle avoinna, Aasia ja Karibian alue vaikka. Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan me lähdemme mieluiten järjestetyllä matkalla, mutta harva paikka maailmassa oikeasti on vaarallinen tai vaikea.

Eli mielikuva siitä, että eksoottisiin maihin on vaikea päästä, on väärä?

Vaikeus on suhteellista. Suomen passihan on yksi maailman vahvimmista, joten viisumiakaan ei tarvita kovin moneen maahan. Tosin kun mennään yli 100 maan, niin vastaan tulee useammin myös viisumit. Viimeksi olemme sellaisia hakeneet kevättalvella Algerian matkallemme.

Me puhuimme Helenan kanssa siitä, miten matkailijoita on erilaisia. On turisteja, jotka nauttivat siitä, että joku järjestää matkan heidän puolestaan tai sitten omatoimimatkaajia, jotka hoitavat kaiken itse. Te ilmeisesti kuulutte tähän jälkimmäiseen ryhmään?

Jokaisella on varmasti oma tapansa matkustaa. Euroopassa ja länsimaissa liikumme useimmiten omatoimisesti, kaukomatkoilla luotamme usein matkanjärjestäjään tai pyydämme suomalaista matkatoimistoa räätälöimään juuri meille matkan, eli varaamaan hotellit, järjestämään paikalliskuljetukset ja ainakin osaksi aikaa paikallisoppaan. Osittain siksikin, että matkustamme usein ja koska lomapäiviä on vähän, haluamme käyttää ne tehokkaasti. Suosimme mielellään paikallisia oppaita, toisaalta työllistämme ihmisiä kohteessa, toisaalta on mukava keskustella heidän kanssaan.

Teidän matkustamiseenne liittyy myös blogin pitäminen. Millaiset asiat teidän lukijoitanne kiinnostavat?

”Miten pakkaan” on Meriharakka.net –blogimme ikisuosikkeja jo useamman vuoden ajalta, mutta suosittuja aiheita ovat myös jutut helposti saavutettavista eurooppalaisista kaupungeista kuten Lissabon tai kustannusyhteenvedot tekemistämme matkoista. Myös matkanjärjestäjistä kirjoittamiamme arvioita luetaan paljon.

Ikäihmiset eivät kaipaa matkoiltaan samanlaista seikkailua kuin nuoremmat, mutta elämyksiä kylläkin. Mitä sinä suosittelisit? Mihin kannattaisi mennä, kun Eurooppa ja Florida alkavat olla liiankin tuttuja?

Afrikasta olemme pitäneet, monestakin maasta siellä ja matkanjärjestäjien matkoilla sinne pääsee helposti ja turvallisesti. Lähi-itää on myös Dubain ulkopuolella, esimerkiksi Jordania tai Iran ovat kokemisen arvoisia. Risteilyt ovat myös helppo vaihtoehto.
Mutta ei pidä aliarvioida ikäihmisiä! Olemme mukana Maailmanmatkaajat –klubissa, jonka jäsenvaatimuksena on vajaa 100 käytyä maata ja monet jäsenistämme ovat eläkeiässä, mutta matkustavat jatkuvasti kaikkialla maailmassa.

Entä mihin maihin +55 ikäisten ihmisten ei enää kannata lähteä? Onko sellaisia paikkoja?

Kenenkään ei kannata lähteä sota-alueille. Uutta maata harkitessamme tarkistamme kyllä aina sitä koskevat matkustustiedotteet ennen matkapäätöstä, mutta niitäkin kannattaa lukea tarkasti, ison maan kaikki alueet eivät välttämättä ole samanlaisia.

Kiitos Pirkko vierailusta – ja lopuksi – minne matka seuraavaksi?

Kesälomani kaksi viimeistä viikkoa vietän Intian valtameren risteilyllä: Mauritius, Seychellit, Madagaskar. Maabongarin unelma, monta maata samalla matkalla ja lumimyrskyt on kiva välillä taas vaihtaa auringonpaisteeseen.

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi.
Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

puoli seitsemän

Puoli seitsemän – veronpalautuksia ja maabongausta

(Julkaistu aamulla ennakkotietona ja päivitetty ohjelman jälkeen mm. linkeillä.)

Puoli seitsemän -ohjelmassa (Yle, TV1, 18:30, tänään 3.12.2015) juteltiin myös maabongauksesta. Meriharakan Pirkko jutteli aiheesta muutama viikko sitten Helsinki-Vantaan lentokentällä toimittaja Ida-Liina Huurtelan kanssa.

Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa 30 päivää.
Maabongausosuus alkaa n. 17 minuutin kohdalta.

puoli seitsemän maabongaus
Kuva: Yle / Thomas Hagström

Juttuun liittyvässä artikkelissa on linkki pelkkään lentokentällä kuvattuun inserttiin, mutta toimittaja esitteli aihetta studiossa hiukan laajemminkin, eli suosittelen tuota koko ohjelman tallennusta.

Inserttiin päätyneiden muutaman haastatteluosuuden kuvaukset lentokentällä olivat ihan mukava kokemus – enpä ollut ennen käynyt lähtöporteilla asti lähtemättä mihinkään!

Puoli seitsemän kuvaukset

P.S. Tykkäämällä Meriharakasta Facebookissa saat tiedot uusista jutuista nopeimmin!

Oma aika

Juttu Oma Aika -lehteen

Tästä se alkoi, huhtikuun alussa, sähköpostista Oma Aika -lehden toimituspäällikölle:

Juttutarjous:

Puolen vuoden sapattivapaa – ennakkoa eläkeläisen elämästä
 
58-vuotias nainen halusi kokeilla elämää ilman työtä, matkustaa ja harrastaa. Vuorotteluvapaata ei herunut, mutta omaa lomaa järjestyi puoli vuotta. Mitä siihen mahtui, mitä jäi vielä tekemättä? Minkälaisin ajatuksin takaisin työelämään?

Jos idea kiinnostaisi ja tuntuisi sopivan jossain vaiheessa Oma aika -lehteen, niin tarjoan mielelläni ideasta vähän tarkempaa versiota, josta kävisi ilmi hahmottelemani kappaleet. Merkkimäärän suhteen jutun voisi tietysti sopeuttaa haluaamme pituuteen ja jutun haluamaanne formaattiin. Voin myös toimittaa siihen sopivan kuvitusmateriaalin.

Ystävällisin terveisin, Pirkko Schildt

Idea kiinnosti ja sovimme, että kirjoitan n. 13 000 merkin jutun toukokuun loppuun mennessä. Kesäkuun alussa tein juttuun vielä joltain osin tiivistämistä ja osin tarkentamista ja sovimme palaavamme asiaan taittovaiheessa.

Pirkko Oma Aika
Mika Pollarin minusta ottaman, mielestäni ihan mainion, kuvan kuvatekstiin on näköjään jäänyt vielä yksi kirjoitusvirhe, kuitenkin.

Kesäkuussa valokuvaaja Mika Pollari vieraili kotonamme ja otti minusta muutaman kuvan juttuun – siihen tulevien omien matkakuviemme lisäksi. Heinäkuussa tuottaja kaipaili kuvatekstejä ja sain nähdä jutun ensimmäisen kerran taitettuna. Vielä muutama tarkennus ja elokuussa sain vielä uudemman version valmiista jutusta: tässä vaiheessa tekstiä oli edelleen hiukan tiivistetty ja aluksi 5 sivun juttu mahtui nyt, myös kuvia karsimalla, kahdelle aukeamalle. Sain vielä myös vaikuttaa muutamaan väliotsikkoon.
Alkuperäinen ideani jutun otsikosta oli ilmeisesti hyvä, sillä se säilyi valmiiseen juttuun asti.

Aloittelevana freelancer-toimittajana oli todella mielenkiintoista nähdä miten juttu syntyy, ideasta tekstiksi ja valmiiksi jutuksi – ja myös laskutukseksi, niin tekstin kuin julkaistujen kuviemme osalta.

Juttu, jossa kerron lyhyesti miksi halusin sapattivapaalle, miten se järjestyi ja minkälaisia asioita siihen mahtui – ja mitä ei mahtunut, vaikka etukäteen toisin olin kuvitellut ja miltä paluu töihin tuntui, on nyt luettavissa Oma aika -lehdestä 9/2015, jonka voit ostaa lehtipisteistä 22.9. asti. Tai digiversiona App Storen kautta.

Kirjoitin sapattivapaastani myös blogijuttuja, mutta tietysti tuo monen ihmisen työn kautta kulkenut ajatuksella kirjoitettu yhtenäinen juttu on parempi kuin ne!

Sapattivapaajutut

 

Nantucket

Yksi yli muiden: Nantucket

Helsingin Sanomien lauantain Matka-osiossa on jo jonkin aikaa ollut juttusarja, jossa ihmiset kertovat lempikohteistaan otsikolla Yksi yli muiden.

Tällä viikolla vuorossa on (yksi) meidän suosikkisaaristamme: Nantucket.
Lehti otsikoi jutun Atlantin pikkusaaret tunnetaan ihmissuhdekirjoista ja Tappajahaista.

HS Yksi yli muiden Nantucket

Ja normaalin lehtijutun, vaikka miten pienen, tapaan, siihenkin on pujahtanut yksi virhe ja ainakin yksi kirjoitusvirhe, sillä jutussa minut on otsikoitu Helsinkiläinen Pirkko Schildt! Espoolainen Pirkko Schildt olisi ollut sentään oikein, jos HS todella on niin huolissaan lukijoistaan, että Matkabloggaaja Pirkko Schildt oli sille liikaa.

Juttusarjassa aikaisemmin on kerrottu mm. Filippiinien vesiputouksista ja tulivuorista, Vilnasta, Floridan pikkukaupungeista ja Sydneystä (tosin otsikolla Syndeystä parasta on piknik oopperatalolla ja joogaaminen rannalla).

Nantucketissa kävimme kesäkuussa 2012 ja kirjoitimme silloin siitä blogiimme näin. Viereiselle Martha’s Vineyard -saarelle matkustimme Nantucketista laivalla ja Vineyardilta teimme myös laivalla retken Cape Codin puolelle Hyanniksen pieneen kaupunkiin.

Hyanniksen muistamme paitsi JFK-museosta myös sairaalavierailusta ja mustasta silmästä! Lomalla kun olimme ja muutenkin kuvia otettiin koko ajan, niin päädyimme myös tekemään kuvasarjan Pirkon mustan silmän paranemisestä ja julkaisemaan senkin ja siitä onkin sitten muodostunut yksi blogimme kautta aikojen suosituimpia juttuja!