Aihearkisto: Mediassa

Oma aika

Juttu Oma Aika -lehteen

Tästä se alkoi, huhtikuun alussa, sähköpostista Oma Aika -lehden toimituspäällikölle:

Juttutarjous:

Puolen vuoden sapattivapaa – ennakkoa eläkeläisen elämästä
 
58-vuotias nainen halusi kokeilla elämää ilman työtä, matkustaa ja harrastaa. Vuorotteluvapaata ei herunut, mutta omaa lomaa järjestyi puoli vuotta. Mitä siihen mahtui, mitä jäi vielä tekemättä? Minkälaisin ajatuksin takaisin työelämään?

Jos idea kiinnostaisi ja tuntuisi sopivan jossain vaiheessa Oma aika -lehteen, niin tarjoan mielelläni ideasta vähän tarkempaa versiota, josta kävisi ilmi hahmottelemani kappaleet. Merkkimäärän suhteen jutun voisi tietysti sopeuttaa haluaamme pituuteen ja jutun haluamaanne formaattiin. Voin myös toimittaa siihen sopivan kuvitusmateriaalin.

Ystävällisin terveisin, Pirkko Schildt

Idea kiinnosti ja sovimme, että kirjoitan n. 13 000 merkin jutun toukokuun loppuun mennessä. Kesäkuun alussa tein juttuun vielä joltain osin tiivistämistä ja osin tarkentamista ja sovimme palaavamme asiaan taittovaiheessa.

Pirkko Oma Aika
Mika Pollarin minusta ottaman, mielestäni ihan mainion, kuvan kuvatekstiin on näköjään jäänyt vielä yksi kirjoitusvirhe, kuitenkin.

Kesäkuussa valokuvaaja Mika Pollari vieraili kotonamme ja otti minusta muutaman kuvan juttuun – siihen tulevien omien matkakuviemme lisäksi. Heinäkuussa tuottaja kaipaili kuvatekstejä ja sain nähdä jutun ensimmäisen kerran taitettuna. Vielä muutama tarkennus ja elokuussa sain vielä uudemman version valmiista jutusta: tässä vaiheessa tekstiä oli edelleen hiukan tiivistetty ja aluksi 5 sivun juttu mahtui nyt, myös kuvia karsimalla, kahdelle aukeamalle. Sain vielä myös vaikuttaa muutamaan väliotsikkoon.
Alkuperäinen ideani jutun otsikosta oli ilmeisesti hyvä, sillä se säilyi valmiiseen juttuun asti.

Aloittelevana freelancer-toimittajana oli todella mielenkiintoista nähdä miten juttu syntyy, ideasta tekstiksi ja valmiiksi jutuksi – ja myös laskutukseksi, niin tekstin kuin julkaistujen kuviemme osalta.

Juttu, jossa kerron lyhyesti miksi halusin sapattivapaalle, miten se järjestyi ja minkälaisia asioita siihen mahtui – ja mitä ei mahtunut, vaikka etukäteen toisin olin kuvitellut ja miltä paluu töihin tuntui, on nyt luettavissa Oma aika -lehdestä 9/2015, jonka voit ostaa lehtipisteistä 22.9. asti. Tai digiversiona App Storen kautta.

Kirjoitin sapattivapaastani myös blogijuttuja, mutta tietysti tuo monen ihmisen työn kautta kulkenut ajatuksella kirjoitettu yhtenäinen juttu on parempi kuin ne!

Sapattivapaajutut

 

Yksi yli muiden: Nantucket

Helsingin Sanomien lauantain Matka-osiossa on jo jonkin aikaa ollut juttusarja, jossa ihmiset kertovat lempikohteistaan otsikolla Yksi yli muiden.

Tällä viikolla vuorossa on (yksi) meidän suosikkisaaristamme: Nantucket.
Lehti otsikoi jutun Atlantin pikkusaaret tunnetaan ihmissuhdekirjoista ja Tappajahaista.

HS Yksi yli muiden Nantucket

Ja normaalin lehtijutun, vaikka miten pienen, tapaan, siihenkin on pujahtanut yksi virhe ja ainakin yksi kirjoitusvirhe, sillä jutussa minut on otsikoitu Helsinkiläinen Pirkko Schildt! Espoolainen Pirkko Schildt olisi ollut sentään oikein, jos HS todella on niin huolissaan lukijoistaan, että Matkabloggaaja Pirkko Schildt oli sille liikaa.

Juttusarjassa aikaisemmin on kerrottu mm. Filippiinien vesiputouksista ja tulivuorista, Vilnasta, Floridan pikkukaupungeista ja Sydneystä (tosin otsikolla Syndeystä parasta on piknik oopperatalolla ja joogaaminen rannalla).

Nantucketissa kävimme kesäkuussa 2012 ja kirjoitimme silloin siitä blogiimme näin. Viereiselle Martha’s Vineyard -saarelle matkustimme Nantucketista laivalla ja Vineyardilta teimme myös laivalla retken Cape Codin puolelle Hyanniksen pieneen kaupunkiin.

Hyanniksen muistamme paitsi JFK-museosta myös sairaalavierailusta ja mustasta silmästä! Lomalla kun olimme ja muutenkin kuvia otettiin koko ajan, niin päädyimme myös tekemään kuvasarjan Pirkon mustan silmän paranemisestä ja julkaisemaan senkin ja siitä onkin sitten muodostunut yksi blogimme kautta aikojen suosituimpia juttuja!

Anna_feature

Matka naiseksi Anna-lehdessä

Heinäkuun alun Anna-lehdessä oli Matka naiseksi -sarjassa lyhyt elämänkerrallinen juttu minusta!

PSc 197409Jutun otsikoksi oli valikoitunut melko raflaava ”En halunnut olla kuin äitini” – ehkä itse en olisi asiaa ihan näin jyrkästi sanonut. Äitini valinnat, ja mahdollisuudet valintoihin, vaan olivat erilaisia kuin minun.

Alla juttu sellaisena kun se lehdessä oli – toimittaja Elisa Hurtigin jäljiltä.

Juttusarjan formaatissa käytetään kahta kuvaa, yhtä nuoruuskuvaa, joksi tarjosin oheista kuvaa minusta 18-vuotiaana ja kuvaajan (Arto Wiikari) ottamaa tuoretta kuvaa (tämän jutun lopussa).

 

Pirkko Schildt, 58, avioitui nuorena, mutta toiveestaan huolimatta hän ei saanut lapsia. Lapsiperheen arjen sijaan uranaiselle on kuitenkin avautunut koko maailma matkustamisharrastuksen kautta.

Päätin jo nuorena, että minusta tulee erilainen kuin äidistäni. Äitini oli koulutukseltaan farmaseutti, mutta oli kotona kunnes pikkuveljeni täytti 12 vuotta. En tosin olisi nuorena kuitenkaan uskonut, että minusta kasvaisi isäni kaltainen.

Isäni työskenteli Turun telakan toimitusjohtajana. Hän oli organisoija, joka pani asioita tapahtumaan ja sai joukot liikkeelle. Sellainen minustakin sitten tuli, reipas ja tomera.

Esikoisena organisoin nuoremmille sisaruksilleni tekemistä kesäisin, kun koulut loppuivat ja lähdimme koko kesäksi maalle. Minulla oli kaksi nuorempaa sisarusta, jotka juoksivat koko ajan kintereilläni. Jos pyydystin perhosia, perässäni kulki pian kaksi perhosia pyydystävää sisarusta.

Teininä täytin kesäni erilaisilla kursseilla.Kävin esimerkiksi myyräkurssilla, jossa opin nylkemään pieniä eläimiä. Sittemmin nyljin yhden hamsterinikin sen kuoltua, olinhan oppinut miten se tehdään! Tykkäsin myös matkustella: kävin kielikurssia Englannissa ja vietin useamman kesäkuun Partaharjun kesälukiossa.

Minulle ei tullut teiniajan kapinaa, sillä perhetilanteemme vuoksi se olisi ollut kohtuutonta. Perheemme oli tuolloin hieman hajallaan, sillä isämme työskenteli ajoittain kuukausien pätkiä ulkomailla. Perheen vanhimpana lapsena minulle tarjoutui tilaisuus matkustaa tapaamaan isääni Hollantiin, Portugaliin ja Sveitsiin. Minusta tuli isän tyttö ja taisin jo tuolloin saada kipinän matkusteluun. Tajusin, että maailmalla pärjää, vaikkei osaisi edes vieraita kieliä. Interrailille vanhempani eivät minua päästäneet, mutta 17-vuotiaana pääsin yksin viikoksi Roomaan ja toiseksi Pariisiin.

Opin isältäni myös tavan kirjoittaa päiväkirjaa. Lapsena lauantai-aamun rutiineihin kuului isän tekemä tupatarkastus: onhan huone siisti ja ovathan viikon tapahtumat päiväkirjassa.

Mieheni Lassen tapasin Turussa Kauppakorkeakoulun diskossa 17-vuotiaana. Istuin ystävieni kanssa tuolilla, kun Lasse tuli hakemaan minua tanssimaan. Myöhemmin hän kertoi, että oli noustessani miettinyt, että kuinka korkealle minua riittää. Olin 180 senttiä pitkä.

Lasse on minua runsaat kymmenen vuotta vanhempi ja oli tuolloin jo työelämässä. Tapasimme elokuussa. Seuraavan talven aikana Lasse vietti työnsä vuoksi paljon aikaa Tukholmassa, ja sehän sopi Turun tytölle, sillä matkustaminen sinne oli helppoa. Keväällä, heti kirjoitusten jälkeen, muutimme yhdessä Helsinkiin.

Olin isäni tapaan kiinnostunut tekniikasta ja pääsin Teknilliseen korkeakouluun Espooseen. Pääaineenani oli tietojenkäsittelyoppi. Äitini oli koulutuksestaan huolimatta vuosia kotona, mutta itse olen aina ollut työorientoitunut. Minusta äitini oli vähän nössö jäädessään kotiin, vaikka ymmärsinkin, että isäni vaativan työn vuoksi se oli luultavasti ainoa mahdollinen valinta.

Viihdyin teekkariporukassa, sillä en ollut koskaan kokenut olevani kovin naisellinen. En käyttänyt korkokenkiä enkä juuri meikannut. Naisten kylpylälomat ja illanvietot eivät olleet minun juttujani. Vaateostoksilla tunsin itseni isoksi ja opin ostamaan vaatteita aina kun löysin sopivan kokoisia.

Kun olin 21-vuotias, menimme naimisiin. Toiveesta huolimatta emme saaneet lapsia. Mitään vikaa ei löytynyt, ja kävimme vuosien ajan läpi erilaisia hoitoja. Jossain vaiheessa päätimme, että nyt riittää. Samoihin aikoihin siskoni ja veljeni saivat lapsia, joista tuli meille läheisiä. Ostimme jopa yksiön Turusta, jotta saatoimme helposti tavata heitä usein. Näin saimme nauttia lapsista, mutta rankimmat vaiheet jäivät heidän omille vanhemmilleen.

Perustin mieheni kanssa Meriharakka.net –nimisen blogin 11 vuotta sitten.Silloin oli vielä ihan uutta, että että yksityishenkilötkin voivat julkaista netissä juttujaan. Aluksi päivittelin sinne vain kuulumisiani sukulaisiamme varten. Pikkuhiljaa blogimme jalostui matkablogiksi. Harrastamme maabongausta, ja nyttemmin blogissamme onkin jo juttuja yli 100 maasta.

Mieheni jäätyä eläkkeelle aloin pohtia mahdollisuutta pitää itsekin hiukan vapaata jo ennen omaa eläkeikääni. Olinhan ollut valmistumisestani alkaen vuosikymmeniä töissä Nokialla.

Viime syksynä jäin puolen vuoden mittaiselle sapattivapaalle. Sen aikana matkustimme paljon ja Moldovassa saavutimme tavoitteemme: nut olemme käyneet kaikissa. Aloitin myös elämänkerran kirjoittamisen, mutta huomasin, että vielä on liikaa asioita tekemättä, jotta voisin kirjoittaa sen.

Nykyisin vanheneminen alkaa muistuttaa itsestään:on kaiken maailman kolotuksia. Ajatus vanhenemisesta ja siitä, että jään pois töistä, ei kuitenkaan tunnu ikävältä.Olenhan nähnyt mieheni nauttivan niin paljon elämästään eläkkeellä!

PSc 201506

Lopuksi muutama korjaus juttuun:

Olin siis ollut, ennen viime talven sapattivapaatani, töissä vuosikymmeniä, mutta en Nokialla vaan useammalla työnantajalla. Nokialla, kun toimittaja tuli sen tuohon juttuun nyt sisällyttäneeksi, vaikka siitä oli jopa hiukan puhetta, ettei se varmaan olisi tarpeellista, olen ollut ”vasta” 8 vuotta.

Samoin tuo kohta vanhenemisesta: ”on kaiken maailman kolotuksia”, ei ole minun lauseeni. En tiedä mistä se juttuun tuli. Haastattelussa kommentoin sitä, että pakkohan sitä on huomata vanhenevansa, kun gynekologikin (sattumalta juuri samaisella viikolla) vuositarkastuksessa huomautti, että määrävuosiseulonnatkin sitten kohta osaltasi loppuvat!

P.S. Joku näytti jopa pitäneen jutusta! Tämä kuvakaappaus on Annan numerosta 16.7.

Anna palaute