Aihearkisto: Näyttelyt

Dar Am Taieb feature

Nykytaiteen museo Dar Am Taieb

Kuten yleensäkin maailmalla rakensimme Sousseen liittyvät suunnitelmamme Tripadvisorin Things To Do -listan avulla. Listan kärjessä komeilee Arkeologinen museo, Soussen medina,  Ribat (linnoitus) ja Soussen medinassa sijaitseva iso moskeija.

Arkeologisen museon skippasimme, sillä laskeskelimme historiallisten museoiden kiintiömme tulevan täyteen Karthagossa ja El Jemissä ja kelasimme listaa eteenpäin. Ohitimme kylpylät ja vesiurheilukeskuksetkin ja pysähdyimme lopulta nähtävyyteen #10 eli Dar Am Taiebin museoon.

Nykytaiteen museota kuvattiin uniikiksi surrealistisen ja modernin taiteen labyrintiksi – kuullostaa riittävän erilaiselta kuin medina tai arkeologia!

Kotimuseo on auki päivittäin

Museo sijaitsee melko lähellä Soussen medinaa (Rue Ali Ben Ghdehem 25 juillet) ja viiden tähden hotellimme (Mövenpick Sousse) lähes yliavuliaat concierget etsivät meille museon esitteen, piirsivät karttaan kulkureittejä ja ehdottivat, että otamme taksin museolle. Museolle saapuessamme meidän kannattaisi pyytää taksia ennen lähtöään varmistamaan , että pääsemme sisään. Jos museo ei jostain syystäolisi auki (teoriassa se on auki päivittäin 8-19), niin taksi voisi viedä meidät medinan kupeessa sijaitsevaan Arkeologiseen museoon.

Museolle päästyämme kuljettajamme koputteli pariakin Dar Am Taiebin talon ovea ja rimputti aikansa ovikelloa ja saikin lopulta pienestä luukusta ovelta lupauksen siitä, että museo voidaan avata meille ja niin jäimme odottelemaan sitä kadulle.

Dar Am Taieb Sousse
Dar Am Taieb Sousse

Museotalosta ei voi erehtyä: valkoisten, ehkä hiukan sinisellä tehostettujen talojen maassa tämä talo on niin värikäs ja monimuotoinen, ettei siitä voi erehtyä.

Lopulta pääsimme sisään, maksoimme 2×10 dinaarin (6,70 €) pääsymaksun ja ranskaa tai englantia hiukan huonosti puhuva nainen opasti meidät ensin pihalle, jossa olisimme voineet viihtyä varmaan vartin, jos olisimme katsoneet tarkkaan kaikki sille mahdutetut esineet, mutta meitä hoputettiin yläkertaan.

Hiljaiset katsojat ja värikkäät leijonat

Yläkerrassa meitä vastassa oli katsojarivistö. Oli siellä muutakin, mutta tilan peräseinän tuolirivistöä ja tuoleilla istuvia hahmoja ei vaan voinut ohittaa.

Dar Am Taieb Sousse Dar Am Taieb Sousse

Lopulta ajattelimme kuitenkin palata tutkimaan tarkemmin etupihaa, mutta meitä opastanut nainen oli eri mieltä ja ohjasi meidät sisäpihalle, jonka jokaisella seinustalla ja jokaisessa kulmassa oli pihan tasosta katonrajaan eri tyylisiä töitä. Pihan keskellä oli pienen altaan ympärillä leijonia, kaloja ja lintuja – nämä mosaiikkitoteutuksina. Ok … ehtiihän sinne etupihalle vähän myöhemminkin.

Dar Am TaiebDar Am Taieb

Huone toisensa jälkeen

Pihalta meidät johdateltiin huone kerrallaan sitä useammassa kerroksessa ympäröiviin tiloihin, joissa teokset olivat välillä puuta, välillä kiveä, välillä pöydälle kuivumaan jätettyjä hedelmän kuoria – ja sitten seuraavaksi koko huoneen täyttäviä veistoksia.

Dar Am Taieb Dar Am Taieb SousseDar Am Taieb Dar Am Taieb

Monet alakerran huoneista olivat pimeitä, lähes ikkunattomia, mutta oppaamme sytytti niihin valot vierailumme ajaksi. Ihailimme värikkäitä lintuja ja punaisia ei minnekään, tietenkään, johtavia kierreportaita ja ehkä hiukan vaivautuneina siitä, että olimme museon ainoat vieraat olimme taas mielessämme jo palaamassa sinne etupihalle – olimmehan jo nähneet paljon enemmän kuin osasimme kuvitellakaan.

Dar Am Taieb Dar Am TaiebDar Am Taieb Sousse Dar Am Taieb Sousse

Taiteilija itse

Jossain vaiheessa olin kuitenkin yrittänyt kysellä naiselta mm. että onko hänellä tietoa montako teosta täällä on, mutta joko kysymykseni, jonka yritin esittää niin ranskaksi kuin englanniksi ei mennyt perille, tai sitten hän vaan halusi säästää vastauksen myöhempään.

Lopuksi meidät nimittäin johdateltiin tämän yksityisen kotimuseon yksityisiin tiloihin, perheen olohuoneeseen, ja saimme kuulla, että taiteilija ottaisi meidät vastaan, kunhan odottaisimme hetken. Perhe, olettaisin, tarjoili meille teetä ja keksejä, sillä taiteilijan valmistautuminen vierailuun kesti hetken, sillä hän oli vuoteessa ilmeisesti pienen leikkauksen jäljiltä, mutta se ei ollut syy olla tapaamatta museovieraita!

Dar Am TaiebTaiteilijan makuuhuoneessa etsimme hetken yhteistä kieltä ja todella yllättäen siksi lopulta osoittautui ruotsi! Dar Am Taieb oli ilmeisesti oleskellut jossain vaiheessa elämäänsä skandinaaviassa ainakin Ruotsissa ja Norjassa pitempiä aikoja ja tarjolla olleista kielivaihtoehdoista ruotsi oli hänelle tutuin, sillä arabiaahan me emme puolestamme osanneet.

Teosten lukumäärästä emme arviota saaneet, mutta sen saimme tietää, että taiteilija on täyttänyt taloaan näillä kaikilla teoksilla neljän vuosikymmenen ajan. Materiaaleina teoksissa on käytetty ihan kaikkea: kiveä, puuta, rautaa, keramiikkaa, vanhoja kenkiä, vanhoja pensseleitä – ihan mitä tahansa.

Lyhyen tapaamisemme jälkeen – vuoteenomana olevan miehen pidättäminen pitempään keskusteluun satunnaisten turistien kanssa ei tuntunut oikealta – palasimme lopulta etupihalle ja lopulta verannan radiokokoelman, kanat ja pehmotiikerinkin ohittaen takaisin kadulle.

Dar Am TaiebDar Am Taieb SousseDar Am Taieb

Olimme palanneet takaisin Sousseen jostain ihan toisesta maailmasta.

Gumbostrand

Gumbostrand ja Caj Bremer

Teimme joulunalusviikolla retken Gumbostrandiin, Sipooseen.
Retken innoittajana oli valokuvanäyttely: Caj Bremer, noin 100 kuvaa Suomesta, mutta päädyimme myös syömään joululounaan Gumbostrandin Bistrossa.

Bistro

Joululounas yllätti positiivisesti: ruoka oli mieleemme alusta loppuun ja tarjoilu ystävällistä ja nopeaa. Pisteet myös siitä, että perinteiset jouluruuat oli jätetty pois tältä joululounaalta – niitä kun tulee loppuviikosta syötyä kuitenkin, ainakin joltain osin. Lohitartar paahdetulla mallasleivällä, possunposkea & juurespyree ja vanilja-puolukkajäädyke tekivät hyvin kauppansa – olihan tuonne Iirislahdesta ajomatkaa melkein kolme varttia 🙂

Gumbostrand Bistro Gumbostrand Bistro Gumbostrand Bistro Gumbostrand Bistro

Plussaa ravintolalle myös siitä, että annokset olivat sopivan pieniä siten, että jälkiruuallekin jäi vielä hyvin tilaa!

Itse ravintolassa ei näin joulun alla sitten niin hyvin tilaa ollutkaan – me satuimme tulemaan sopivaan aikaan siten, että pöytä löytyi, mutta ateriamme loppupuolella pääosa pöydistä oli jo täynnä, eli ilmeisesti ei ole ihan turha ravintola tämä Bistro.

Caj Bremer, noin 100 kuvaa Suomesta

Näyttely ylitti odotuksemme, jos mahdollista, sillä saimme osittain todella asiantuntevan oppaan, eli itse valokuvaajan, Caj Bremerin. Helsingin Sanomat julkaisee ilmeisesti ainakin osan näistä Bremerin kuvista jouluaattona, mutta toki on eri asia nähdä kuvat näyttelyssä aitoina valokuvina kuin lehdessä tai tabletilla.

Alla muutamia suosikkejani näyttelyn kuvista ja valokuvaaja kuviensa keskellä.

Gumbostrand Caj Bremer Gumbostrand Caj Bremer Gumbostrand Caj Bremer Gumbostrand Caj Bremer Gumbostrand Caj Bremer Gumbostrand Caj Bremer

Caj Bremeriä emme olleetkaan oikeasti tavanneet koskaan aikaisemmin, mutta hänen poikansa Stefan Bremer esitteli joskus jo yli kymmenen vuotta sitten omia kuviaan täpötäydessä Ässäkeskuksen auditoriossa tilaisuudessa, jossa mekin olimme.
Monet hänen kuvistaan kertoivat omaa historiaansa Bremerin valokuvaajaperheestä, niin isästä kuin pojasta.

Myymälä

Gumbostrandissa on paitsi näyttely- ja ravintolatilat, myös tilava designmyymälä, jossa näin joulun alla oli tietysti kivan jouluinen tunnelma.

Gumbostrand GumbostrandGumbostrand

Joulun jälkeen

Caj Bremerin kuvat ovat esillä vielä 5-14. tammikuuta, myös loppiaisena, eli jos olet liikkeellä Sipoon/Porvoon suunnalla, niin tässä yksi kiva kohde tuolla suunnalla!  Gumbostrandissa on myös Bremerin kuvien lisäksi vielä tammikuun alussa esillä muutakin taidetta ryhmänäyttelyssä  Suomi nyt ja tulevaisuudessa. Ehkeivät ihan minun makuuni, mutta koska töitä on esillä useammalta taiteilijalta, niin ainakin ne ovat keskenään hyvin erilaisia nämä Suomi 100 -teemaiset työt!

Joululounaan aika meni jo, mutta eiköhän niin Bistrosta kuin myymälästä löydy jotain hyvää/kivaa myös joulun jälkeen!

Caj Bremeristä ja tästä näyttelystä on myös hyvä henkilöjuttu joulukuun Eeva-lehdessä, jonka näyttikin saavan ruokakaupan kassalta joulun kunniaksi alle 5 eurolla.

Gumbostrand Caj Bremer

Gumbostrand vaikutti alueena myös sellaiselta, että tänne, meren rannalle, kannattaisi palata kesälläkin. Alueella näytti myös olevan Bistron lisäksi toinenkin ravintolavaihtoehto, eli ravintola Návetta Laituri.

Ankallisgalleria

Ankallisgalleria

Toissakesänä kiertelimme Seurasaarea etsien Finnish Landscape -näyttelyn teoksia luonnosta ja Seurasaaren aitoista. Pidin kovasti ideasta, että taide on löydettävä ja oivallettava ennen kuin yksittäiseen teokseen voi tarkemmin tutustua.

Jotain samaa on Ateneumin Ankallisgalleria-näyttelyssä.

Aku Ankan auto Ateneum

Saimme kutsun näyttelyn esittelyyn ja satuimme paikalle puolisen tuntia etuajassa ja päätimme käyttää ajan näyttelyyn tutustumiseen, edes osittain, käytettävissä olevan ajan puitteissa ja pian huomasimme kulkevamme innoissamme salista toiseen huudahdellen (toki hillitysti, museossa) että täällä on yksi!

Siis mikä yksi? Yksi Aku Ankan piirtäjien toteuttama versio jostain Suomen taiteen tarina -näyttelyn teoksesta. Tai kuten Ankallisgallerian esite kertoo:

Ankallisgallerian taideaarteita nähdään nyt ensimmäistä kertaa myös Ankkalinnan ulkopuolella!

Kokoelmistaan tarkka Ankallisgalleria on vuosien neuvottelujen jälkeen suonut tämän kunnian Ateneumin taidemuseolle Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksien kunniaksi.

Näyttelyssä on kaksitoista Ankallisgallerian teosta, jotka on ripustettu alkuperäisten teosten rinnalle siten, että katsoja pääsee näkemään teokset rinnakkain.

Hauskinta on etsiä ja löytää teokset sattumalta päänäyttelyä Suomen taiteen tarina -kiertäessään, mutta jos haluaa varmistaa kaikkien teosten löytymisen, niin toki voi käyttää ”karttaakin”, eli näyttelyluetteloa.

Ankanpoika ja varis

Eniten julkisuutta näyttelyn avajaisten yhteydessä taisi saada Akseli Kala-Kallelan teos Ankanpoika ja varis, joka kertoo miten Roope-Ankka sai toisen kultarahansa: vaihtamalla variksen löytämän kolikon leipäpalaan!

Ankallisgalleria Ateneum
Ulrich Schröder & Daan Jippes: Ankanpoika ja varis Kuva: Hannu Aaltonen

Ankanpoika ja varis luonnos

Alkuperäinen Akseli Gallen-Kallelan teos Poika ja Varis (kuva kuva: Yehia Eweis) näyttää kovin vaatimattomalta Ankallisgallerian version rinnalla!

Monen Ankallisgallerian mestariteoksen luonnokset ovat myös lainassa Ateneumissa, joten katsoja pääsee näkemään työn kehittymisen luonnoksesta valmiiksi työksi.

Ankkalinnan raatihuoneen torilla

Myös teosten kuvaukset ovat taattua Ankallisgallerian tasoa – vai mitä mieltä olette tästä Ankkalinnan raatihuoneen tori -taulun kuvauksesta:

Alpertti Aatelviltin Ankkalinnan raatihuoneen torilla on Aatelviltin tunnusomaisimmin kansainvälinen öljymaalaus. Teoksen suorastaan kepeän mannermainen tunnelma kuvaa ankkalinnalaisia viettämässä kesäistä vapaapäivää. Rauhallinen tunnelma on kuitenkin näennäinen, ja taidehistorioitsijat ovat löytäneet teoksesta useita hahmojen välisiä jännitteitä tai luonteenomaisia viittauksia. Riitta Hanhen palvova katse tai ankanpojan tympääntynyt tuijoitus ovat kiehtoneet katsojia jo vuosikymmenten ajan. Aatelviltti itse ei maalauksestaan perustanut, valjut värit kuulemma toivat mieleen ankkalinnalaisen perinneruuan verrattuna impressionistisen suuntauksen väritulitukseen.

Ulrich Schröder & Daan Jippes: Ankkalinnan raatihuoneen torilla
Kuva: Hannu Aaltonen
Albert Edelfelt: Pariisin Luxembourgin puistossa Kuva: Hannu Aaltonen

Tässäkin työstä sanoisin, että Alpertti Aatelviltti on kyllä tavoittanut aukion todellisen tunnelman Albert Edelfeltiä paremmin.

Leikkivia ankanpoikia rannalla

Teos Leikkiviä ankanpoikia rannalla häviää mielestäni kuitenkin Edelfeltin teokselle Leikkiviä poikia rannalla – ehkä siksi, että tarina kertoo, että kiireisistä ankanpojista malliksi suostui vain Hupu Ankka. Ja ehkä osittain siksi, että purjelaivan uittamisessa on sittenkin jotain ylvästä kylpyankan uittamiseen verrattuna!

Leikkiviä ankanpoikia rannalla Leikkiviä poikia rannalla

Kylpyankka Kati Kovács AteneumKylpyankasta puheenollen, niin yksi näyttelyyn lainatuista Ankallisgallerian teoksista on Eino Maininkisen (Kati Kóvacsin) teos Kylpyankka, jonka esikuvana on viereisessä salissa oleva Wäinö Aaltosen Graniittipoika.

Taistelevat ankat

Kari Korhonen: Taistelevat ankat Kuva: Hannu Aaltonen

Nantti Vonriktin teos Taistelevat ankat johdatteleekin meidät jo odottamaan Ateneumin seuraavaa merkittävää näyttelyä:  Veljekset von Wright -näyttely aukeaa 27.10. ja on avoinna yleisölle 25.2.2018 asti.

Ylläoleva Taistelevat ankat teos ei taida rinnalleen tarvita kuvaa Ferdinand von Wrightin teoksesta Taistelevat metsot – sen verran jokaiselle suomalaiselle tutusta teoksesta lienee kyse.

Kuten myös Ankallisgallerian näyttely, joka siis avattiin jo 3.10. ja on samoin nähtävissä Ateneumissa 25.2.2018 asti.

Museokaupasta

Jos Aku Ankka ei jostain syystä kolahda postilaatikkoosi joka keskiviikko, niin museokaupasta kannattaa ostaa kotiin vietäväksi ainakin 4.10. ilmestynyt numero Taidetta Ankkalinnassa. Monet Ankallisgallerian näyttelyssä olevista teoksista on myös hankittavissa julisteina tai postikortteina.

Aku Ankka 40 4.10.2017

Lehdestä voi lukea myös siitä, miten Ankallisgallerian näin laaja teosten lainaaminen taidemuseolle on maailmassa toistaiseksi ainutlaatuista. Vain Amsterdamin Van Gogh -museoon on aikaisemmin lainattu yksi omakuva Ankallisgallerian kokoelmista.

(Jutun kuvat ovat omiamme tai – kuvatekstein varustetut – Ateneumin kuvapankista luvalla.
Näyttelyyn tutustuimme sen lehdistölle suunnatussa esittelytilaisuudessa 3.10. )