Aihearkisto: Näyttelyt

EMMA Mether-Borgström Morris

EMMAn uudet näyttelyt

Sateinen aamupäivä oli juuri oikea ajankohta poiketa Emmassa tutustumassa huomenna avautuviin uusiin ihanan värikkäisiin näyttelyihin.

EMMAn kesässä ja syksyssä (21.6. 2017 – 7.1.2018) on esillä kaksi modernistia: espoolaisen Ernst Mether-Borgströmin 100-vuotisjuhlanäyttely ja kansainvälisen nykytaiteilijan, Sarah Morrisin ensimmäinen näyttely Suomessa.

EMMA Mether-Borgström Morris

Ernst Mether-Borgström

Mether-Borgströmin näyttelyn yli 150 työtä on kerätty museon omista kokoelmista, Mether-Borgström -säätiöltä ja yksityishenkilöiltä.
Taiteilijaksi Ernst Mether-Borgström (1917-1996) oli ehkä harvinaisen järkevä: hän opiskeli graafikoksi ja teki aluksi mainosgraafikon töitä ja maalasi maisemia ja muotokuvia, taidetta, josta yleisö oli valmis maksamaan.

Vasta 1960-luvulla maisemat saivat jäädä ja taiteilija siirtyi yhä selkeämmin abstraktioihin etsien muotoja, jotka kestäisivät aikaa eivätkä veisi huomiota väreiltä. Espoolaisena hän työskenteli vuosia Nallenpolun ateljeessaan.

Ernst Mether-Borgström, EMB -säätiön arkisto, kuva: Yehia Eweis / EMMA
Ernst Mether-Borgström, EMB -säätiön arkisto, kuva: Yehia Eweis / EMMA

Näyttelyssä on muutamia taiteilijan varhaisvuosien maisemia ja muotokuvia, mutta pääosa teoksista ovat värikkäitä, abstrakteja töitä, joissa värien lisäksi punaisena lankana kulkee mukana musta viiva.

Kokoelmat EMMA -Espoon modernin taiteen museon kokoelma
EMMA: 2006:16, Ernst Mether-Borgström, Sininen ja punainen aurinko, 1967, maalaus (öljymaalaus), 140x180x2cm, Kuva: Ari Karttunen/EMMA

Itse pidin aivan erityisesti Semafori-mobilesta vuodelta 1966 ja muutenkin värikkäistä veistoksista.

Ernst Mether-Borgström EMMA Ernst Mether-Borgström EMMA Ernst Mether-Borgström EMMA

Näyttelyssä lasten (tai leikkimielisten aikuisten) on mahdollista myös itse kokeilla saman tyyppisten töiden kasaamista!

Lapsille Mether-Borgströmin jalanjäljissä

Sarah Morris

Siinä missä Ernst Mether-Borgström siirtyi abstraktiin ilmaisuun vähitellen orgaanisesti, Sarah Morrisin aloittaessa uraansa abstrakti taide oli jo olemassa ja hänen teoksensa heijastavat nykymaailman ilmiöitä: urbaanin yhteiskunnan koodeja, valtarakenteita, sosiaalista tilaa, byrokratiaa, identiteettiä.

Sarah Morris
Sarah Morris, Kuva: Wendy Bowman/EMMA

Sarah Morrisin teoksia näyttelyssä on vain muutamia, mutta lisäksi esillä on kolme hänen elokuvaansa.

Sarah Morris EMMA

Sarah Morris,Total Lunar Eclipse
Sarah Morris,Total Lunar Eclipse, Kuva: EMMA

Taiteilija itse kertoi näyttelyn avajaisissa miten hänen maalaustensa kerroksellinen toteutustapa jättää hänelle aikaa paneutua rinnan niiden kanssa elokuviin ja miten hän elokuviensa myötä toteuttaa myös intohimoaan matkustamiseen.

Sarah Morrisin elokuvista Emmassa on esillä

  • Mies van der Rohen ja Philip Johnsonin arkkitehtuurista kertova Points on a Line vuodelta 2010
  • Rio vuodelta 2012 ja
  • Louis Vuittonin Pariisiin rakennuttamasta Frank Gehryn suunnittelemasta museosta kertoava Strange Magic vuodelta 2014.

Rioa ehdimme katsella hetken, mutta aikataulumme ei tällä kertaa venynyt koko 88 minuuttiin. Sen verran kuitenkin ehdimme elokuvaa katsoa, että näimme, että Morrisin tuottamat elokuvat eivät ole kauniita maisemia esitteleviä turistielokuvia!

Louis Vuittonin säätiön rahoittamassa Strange Magic -elokuvassa Sarah Morris liittää yhteen konsernin parfyymin tuotannon ja tästä syntyvän varallisuuden, joka mahdollistaa museon rakentamisen.
Elokuvista näyttäisi löytyvät lyhyitä pätkiä Youtubesta, mutta Emmassa ne voi siis halutessaan katsoa kokonaan.

Mäntyjä

Emma Morris Mäntyjä

Sarah Morrisin osalta näyttelyn isoin juttu, ihan konkreettisesti, on 30 metriä pitkä seinämaalaus, joka sai nimekseen Mäntyjä.

Teos ammentaa inspiraationsa WeeGee-talon Aarno Ruusuvuoren arkkitehtuurista ja talon pohjoisseinän suuresta ikkunasta avautuvista näkumistä ja sitä on ollut toteuttamassa Sarah Morrisin studion henkilökunnan lisäksi Taideyliopiston Kuvataideakatemian opiskelijoita.

Seinämaalaus on toteutettu Saastamoisen säätiön tuella ja se saattaa jäädä Emmaan vielä näyttelyn jälkeenkin koko ensi vuodeksi.

Emma Morris Mäntyjä

For Fashion’s Sake

Lopuksi poikkesimme myös, paitsi tietysti museokaupassa, myös alakerran pienessä mutta mielenkiintoisessa For Fashion’s Sake -näyttelyssä, johon siihenkin voi tutustua vielä kesän ajan (-3.9.2017).

Ei näistä ihan muotivinkeiksi ehkä ole, mutta ihan puhuttelevia teoksia nämäkin!

For Fashion's Sake EMMA For Fashion's Sake EMMA For Fashion's Sake EMMA For Fashion's Sake EMMA

(Kuvatekstittömät kuvat ovat omiamme, kuvatekstilliset EMMA-museon lehdistökuvia. Tutustuimme näyttelyyn lehdistötilaisuudessa 20.6. jossa näyttelyistä kertoivat Ernst Mether-Borgströmin –näyttelyn kuraattori Hanna Mamia-Walther ja Sarah Morris -näyttelyn kuraattori Timo Valjakka. Myös taiteilija Sarah Morris itse kertoi työskentelytavastaan ja töistään.)

 

Prado Madrid

Matka Guernicaan

Madridin mahtavista museoista olimme etukäteen päättäneet tällä kertaa panostaa Reina Sofia -museoon. Museon aarteistakin olin etukäteen sen verran lukenut, että tarjolla olisi ainakin Picassoa ja erityisesti Picasson Guernica.

Reina Sofia Madrid

Museoon päästyämme huomasimme, että tarjolla olisi enemmänkin kuin Guernica.
Kesän ajan museossa on esillä näyttely Pity and Terror, joka kertoo Picasson matkasta Guernica-teokseen. Esillä on Picasson teoksia Guernicaa edeltäviltä vuosilta ja lukuisia luonnoksia ja harjoitelmia itse Guernica-teoksesta.
Ei nyt niin, että olisin kuvitellutkaan, että taiteilija, Picassoaan, maalaisi seinän kokoisen teoksen siitä vaan aloittamalla yhdestä laidasta ja edeten toiseen, mutta esillä oleva monipuolinen materiaali konkretisoi teoksen eri vaiheiden kehittymistä.

Guernica
Guernica (Kuva Flickr: Manuel Galrinho)

Sota ja väkivalta ilmestyy Picasson teoksiin eri muodossa vähitellen vuoden 1925 jälkeen, ensin osiksi hajoavina vartaloina – myöhemmin mukaan tulivat myös erilaiset hirviöhahmot.  Guernica-teos valmistui runsaassa kuukaudessa alkukesästä 1937, vähän sen jälkeen kun saksalaiset natsit ja italialaiset fasistit olivat espanjalaisten nationalistien pyynnöstä pommittaneet Guernican kaupunkia, mutta väkivallan teema oli ollut läsnä niin Picasson teoksissa kun sen ajan Euroopassa jo tätä edeltävinä vuosina.

Näyttely jatkuu vielä Guernica-teoksen jälkeenkin kertoen teoksen vaiheista sodan aikana. Tauluhan oli sotaa paossa Yhdysvalloissa vuodesta 1939 alkaen ja palasi Espanjaan vasta vuonna 1981.

Tältä ajalta Reina Sofian näyttelyssä on myös Ad Reinhardtin useamman seinän kokoinen analysointiohje Guernicasta. Kuten Guernica-näyttelystä muutenkin, tästäkään ei saanut ottaa kuvaa, mutta se on mukana esimerkiksi Kunstkritikkin jutun kuvituksessa.

Guernica oli muuten mukana myös Espanjan edustajana äskettäin julkaistussa kivassa kartassa, jossa kunkin Euroopan maan osalta on mainittu maan tunnetuin teos. Itävallan kohdalla maan tunnetuimpana teoksena mainitaan Gustaf Klimtin Kiss, jonka kävimme katsomassa Wienissä runsas vuosi sitten.

Guernican ympärille rakennettu näyttely Reina Sofiassa oli sen verran intensiivinen, että muu Reina Sofia jäi vähemmälle. Muutamat Salvador Dalin teokset olivat kyllä tapansa mukaan hätkähdyttäviä ja tämä Óscar Domínguezin teos oli hauska.
(Reina Sofian muissa tiloissa kuvaaminenkin oli mahdollista, toisin kuin Guernica-näyttelyssä.)

Dominguez Madrid

Caixaforumin viherseinä

Reina Sofian jälkeen kävimme katsastamassa läheisen Caixaforumin, tai lähinnä sen mahtavan viherseinän. Todetaksemme, että jos joku kohde joskus on vaikea kuvata, niin tämä!

CaixaForum Vertical Garden CaixaForum Vertical Garden CaixaForum Vertical Garden CaixaForum Vertical Garden CaixaForum Vertical Garden

Matkamme lähes ainoa matkamuistokin tarttui matkaan Caixaforumin museomyymälästä. Pizzaleikkuriksikin ehkä oikeasti kelpaava keltamusta pyörä tuntui vaan kuuluvan meidän kotiimme, riippumatta siitä päädymmekä koskaan yrittämään sillä pizzanleikkuuta tai ei.

pizzaleikkuri pyörä

Samoilla kulmilla olisi ollut Thyssen-Bornemisza ja Prado, mutta museokiintiömme oli tässä vaiheessa jo tuolta päivältä täynnä, ja Pradon olimme jo aikaisemmin ajatelleet jättää tältä kerralta, sillä olimme käyneet edellisellä vierailullamme kaupungissa, emmekä tälläkään kertaa olleet Madridissa kuin muutaman päivän.
(Kelpuutin Pradon edustalla otetun kuvan kuitenkin tämän blogijutun otsikkokuvaksi.)

Madridin kultaisen museokolmion museot tuntuivat tavallisena perjantai-aamuna olevan myös koululaisryhmien suosiossa ja Guernicaakin tarkasteltiin myös täyttäen monia siihen liittyviä tehtäväpapereita.

Reina Sofia Madrid

Karhu ja mansikkapuu

Museoiden lisäksi Madridissa pysähdyimme taiteen kohdalla Puerta del Solilla heti ensimmäisenä iltana katsastaessamme nykyisin Madridin tunnetuimmaksi patsaaksi väitettyä Karhu ja mansikkapuu -patsaan. Espanjan sanojakin tuli hiukan sen tiimoilta tapailtua, kun yritimme sitä maps.me -sovelluksesta etsiä: siellä se löytyy nimellä El Oso y el Madrono. Helppoahan tuo espanja on, otsosta on aika lyhyt matka osoon!

Karhu ja mansikkapuu Madrid Karhu ja mansikkapuu Madrid

Meriharakka Haukilahdessa 2014

Meriharakoita Nauvossa (ja vähän muuallakin)

Tutustuin Venemessuilla valokuvien välittämänä Pekka Lehtoseen.
Pekka esittelee itsensä harrastelijaluontokuvaajaksi, mutta ainakin tällaisen vain ”harrastelijakuvaajan” mielestä hänen lintukuvansa ovat kyllä upeita.

Venemessuilla ”bongaamani” meriharakan lisäksi Pekka tarjosi Meriharakka-blogiin muutamaa muutakin meriharakkakuvaa. Upeita lintuja ja upeita kuvia!

Meriharakka Pekka Lehtonen Meriharakka poikasineen Pekka Lehtonen Meriharakka lennossa Pekka Lehtonen

Tulevana kesänä Pekan valokuvia on esillä Nauvon Köpmans-kahvilassa toukokuusta heinäkuun loppuun ja Kotkan Maretariumissa elo-syyskuun.

Meriharakkaan törmäsin myös äskettäin 40+ -blogikolleegani Tuulan Instagramissa ja Facebookissa.

Facebook-keskustelussa päädyimme jo siihen, että mehän tuossa kuvassa olemme 🙂

meriharakkakeskustelu

Tuulan meriharakoita – ja silkkiuikkua voit ihailla myös hänen blogijutussaan Kevään lintubongauksia.

Täällä Etelä-Espoon rannoillakin olemme tänä keväänä nähneet  meriharakkaparin iltalenkillämme jo pariinkin otteeseen, mutta vaikka iPhonen kamera moneen kuvaan riittääkin, niin julkaisukelpoisia lintukuvia sillä ei kyllä saa paitsi uskomattomalla tuurilla.

Lofooteilla viime kesänä Eggumin majakan rannalla tapasimme myös meriharakkaparin silloin heinäkuussa jo melko isoine poikasineen – mutta silloinkin pitempi objektiivi oli jäänyt autoon! Muutaman kuvan saimme sentään linnuista napattua.

Jutun otsikkokuvan meriharakka Haukilahden rannalla on otettu jo muutama vuosi sitten – sillä kertaa Lassella oli oikea kamerakin mukana.

Kusama feature

Näkemiin Helsinki ja Espoo!

Kamat alkavat taas kohta olla kasassa ja matkamme kohti Nepalia ja Bhutania alkaa. Perilla Kathmandussa pitäisi olla tiistaiaamuna, Helsingistä Dohan kautta koukaten.
No, onhan tässä jo oltukin kotona, kuukauden päivät.

Monta pientä retkeä alkuvuoteen koti-Suomessakin on toki mahtunut.

Lux Helsinki 2017

Tammikuussa jo ennen talvipakoamme Portugaliin, kävimme LUX Helsinki -tapahtuman valoja katsomassa tapahtuman sen viimeisenä iltana, sunnuntaina. Ei olisi kannattanut – sen verran suuret joukot olivat liikkeellä ja pienempiin kohteisiin niin pitkät jonot, että päätimme, että jos emme tulevina vuosina pääse tätä valonäytelmää katsomaan arki-iltana, niin sitten emme mene.

Helsinki Lux 2017Helsinki Lux 2017

Kusama In Infinity

Samana iltana kävimme katsomassa Yayoi Kusaman In Infinity -näyttelyn HAMissa. Sama vika, vaikka näyttelyn päättymiseen oli tuolloin vielä pari viikkoa. Monet teoksista olivat sellaisia, että ne pääsi kerralla kokemaan vaan muutama henkilö, eli myös täällä tarjolla oli enimmäkseen pitkiä jonoja. Minulla on vähän huono tapa kirjata mielenkiintoiseksi arvioimia näyttelyitä idealistalle loppupäivämäärineen, mutta liian havahdun niihin vasta viikkoa, korkeintaan paria ennen tuota viimeistä päivämäärää. Ihan viimeisiä päivä olen sentään jo oppinut välttämään jonotettuani joskus pari korttelia Ateneumiin.

Kusama Helsinki tammikuu 2017Kusama Helsinki tammikuu 2017

Kämp Brasserie Afternoon Tea

Matkamessujen jäljiltä sain Destination Loma -blogia kirjoittavan ystäväni kautta etukupongin Kämpin iltapäiväteelle ja lopulta tuonkin osalta loppupäivämäärä sai meidät liikkeelle yhtenä iltapäivänä. Ylellisyyttähän tuo on, mutta pitäähän sitä nyt silloin tällöin tutustua Helsinginkin hienompaan puoleen.

Kämp Brasserie Afternoon Tea Kämp Brasserie Afternoon Tea

Kiasma Mona Hatoum

Kuten Kusaman näyttely myös Mona Hatoumin työt Kiasmassa jäivät meiltä melkein viimeiseen päivään. Näyttely päättyi sunnuntaina ja me onnistuimme lopulta käymään siellä jo (?) torstaina. Arki-aamuna Kiasmassa ei sentään tarvinnut jonottaa yhtään 🙂

Helsinki Kiasta Hatoum Helsinki Kiasta Hatoum

Valotaideteos Kylämaja Espoo

Espoossakin oli helmikuussa pieni oma ”LUX Espoo” -tapahtumansa. Matinkylän Kylämajan talo valaistiin yhtenä iltana näyttävästi ja vaikka pakkanen tuolloin illaksi vähän kiristyikin, niin talsimme sitä katsomaan. Sen kerran kun kävelyetäisyydellä on jotain näinkin yllättävää! Yhden illan ja yhden kohteen tapahtuma keräsi myös vain kohtuullisen yleisön – ei ruuhkia täällä meillä päin 🙂

Espoo Matinkylä Kylämaja Light Espoo Matinkylä Kylämaja Light

Mutta talvi Suomessa ja talvisen Helsingin ja Espoon tapahtumat jäävät nyt meiltä hetkeksi – hyvällä tuurilla tältä talvelta, jos kevät tulisi parin viikon sisällä (ainahan voi toivoa).

Seuraavat juttu blogissamme onkin sitten Nepalista tai Bhutanista, kirjoitusinspiraatiosta, -ajasta ja nettiyhteyksistä riippuen.

Helsinki tammikuu 2017 Kädet
Kädenjälkiä Kampin aukiolla Helsingin talvessa 2017