Aihearkisto: Näyttelyt

Mänttä feature

Taidekaupunki Mänttä

Tampereella nähtävää ja koettavaa, mutta silti, ainakin kesäkuukausina, uskaltaisin väittää, että Mänttä on Tampereen paras nähtävyys! Ainakin taiteen ystäville.

Jatkoimme Tampereelta Mänttään jo illaksi ja majoituimme maineikkaaseen Mäntän Klubi -hotelliin. Alun perin Mäntän Klubi rakennettiin G. A. Serlachius Oy:n juhlatilaksi ja talossa onkin sellaisia hotellille tai ravintolalle harvinaisempia tiloja kuin esimerkiksi näyttämö.

Hotellien suhteen olemme yleensä melko kaikkiruokaisia, eli emme aivan erityisesti hae historiallisia tai pieniä tai suuria hotelleja, mutta Mäntässä historiallinen Mäntän Klubi tuntui oikealta valinnalta.

Huoneemme on valoisa ja tilava ja Klubin uutiset kertoo illallisvaihtoehdoista.
Tampereella nautitun lounaan ja leivosten jälkeen heittäydymme kapinallisiksi ja lähdemme kuitenkin etsimään kevyempää iltapalavaihtoehtoa Mäntän keskustasta – kotoisasti K-Marketista.

Mäntän klubi Mäntän klubi Mäntän klubi

Aamiainenkin on ehkä aavistuksen persoonallisempi kuin ketjuhotelleissa. Kaikki perusjutut löytyvät ja klubin ravintola tarjoaa aamiaiselle rauhalliset ja jopa hiukan juhlavat puitteet, astioita myöten.

Veistosnäyttely Kiusallakin

Taiteen pariin pääsemme jo aamukävelyllä: käymme hiukan tunnustelemassa aamun lämpötilaa ja löydämme itsemme Taitelijatalo Kiusalan puistoalueelta (Kaivokatu 4).

Tämän näyttelyn suosikkimme on Leena Mäkiön Keinumorsian, mutta monta muutakin vaihtoehtoa on tarjolla.

Keinumorsian Leena Mäkiö

100 + + + puuta

Päivän toinen kohteemme on jo edellisenä iltana Mäntän keskustassa, Kauppakadulla, näkemämme talo. Purkutalosta on tehty mänttäläisten ja taiteilijan toteutettu näyttävä yhteisöllinen taideteos.

Mänttä Viva Granlund
Mänttä Viva Granlund

Serlachius-museo Gösta

Kävimme edellisen kerran Serlachius-museoissa kevättalvella 2015.
Osa Mäntän keskustassa sijaitsevan Gustaf-museon näyttelyistä ovat ainakin tällä aikajänteellä pysyviä, joten päätimme keskittyä Serlachiuksen osalta vain Göstaan ja Göstan näyttelyistäkin olin ajatellut keskittyä Kesäpäiviä- ja Nautinto-näyttelyihin sekä Taavetinsaareen. Mänttä vaatii kuvataideviikkojen aikana keskittymistä, vaikka sille varaisi kokonaisen päivänkin, kuten me teimme: tarjolla on vaan niin paljon kaikkea.

”Erehdyimme” kuitenkin juttelemaan Gösta-museon aulassa museo-oppaiden kanssa ja suunnitelmamme romahti heti alkuunsa.

Rajat kiinni

Aloitimme Riiko Sakkisen Rajat kiinni -näyttelystä. Euroopan maahanmuutto-ongelma taiteen keinoin. Ongelmasta ja siitä miten se pitäisi ratkaista, voidaan olla montaa mieltä, mutta vähintäänkin Sakkisen työt ovat oivaltavia.

Conversen lenkkarit muodostavat siirtolaisten kohteen, Euroopan. Tossujen pohjiin on kiinnitetty ruuveja, jotta niillä pystyisi ylittämään Euroopan rajoille pystytettyjä aitoja.

Serlachius Riiko Sakkinen Mänttä Serlachius PekiloSerlachius Riiko Sakkinen

Tervetuloa vaan tänne: roskien kerääjät, siivoojat, marjanpoimijat, prostituoidut, katukauppiaat, rakennustyöläiset.

Serlachius Riiko Sakkinen

Syyrian sodan tunnetuin lapsiuhri oli sekin päätynyt myös Riiko Sakkisen työhön Syria Beheaded.

Näyttelyn keskeisiä teoksia ovat hotellien kirjepaperille tehdyistä piirroksista otetut suurikokoiset printit, joita on vielä täydennetty teksteillä. Vähintäänkin, olit pakolaisista ja maahanmuutosta mitä mieltä tahansa, nämä heittävät mielenkiintoisia näkökulmia aiheeseen.

Serlachius Riiko Sakkinen

Luettelo maailman vähiten voimakkaista passeista voi sekin olla taidetta. Jos passisi kannessa lukee Afganistan, Pakistan tai Irak, matkailusta ei paljon kannata haaveilla.

Serlachius Riiko Sakkinen

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

Yksittäisiä vanerin tai laudan paloja nojaamassa valkoista seinää vastaan.
Etenkin modernin taiteen kohdalla tulee melko usein vastaan lause, että kuka tahansahan tuollaisen voisi tehdä. Antti Oikarisen näyttelyn kohdalla aivan erityisesti – pari laudan tai vanerin palaa ja pari viivaa?

Serlachius Antti Oikarinen

Tarkkaan teoksia katsova saattaa jo näyttelyssä huomata, että vanerinpala ei taida sittenkään olla vanerinpala. Ja näyttelyn lopussa onkin pieni teos, jonka saa ottaa käteensä, käännellä ja katsoa kummaltakin puolelta.

Ei näitä ”vanerinpaloista” koottuja töitä todellakaan kuka tahansa osaisi tehdä, sillä näyttelyssä ei ole yhtään vanerinpalaa vaan kaikki työt ovat maalauksia!

Serlachius Antti Oikarinen

Kesäpäiviä, Summer Days

Serlachius Troels WörselKesäpäiviä -näyttely on koottu kahdeksan eturivin pohjoismaisen maalarin kesäisistä töistä.

Oma suosikkini näistä oli tanskalaisen Troels Wörselin sarja Nimetön #1 – #6.

Kesäiset teokset ovat luonnosmaisia ja tuntuvat välittävän ohikiitäviä hetkiä juuri sellaisina, hiukan sotkuisina, kuten elämä.

Kaikissa teoksissa on mukana vihreä pumppu, joka kokoaa työt hienosti kesäiseksi sarjaksi. Juuri tuollainen pumppu kuului minunkin lapsuuteni maisemaan!
Serlachius Troels Wörsel

Bling Bling

Kimmo Schroderuksen veistokset hallitsevat Gösta-museon puutarhaa. Solvaaja-teoksen sanat ovat pelkkiä solvauksia, mutta vaikka idea ehkä onkin ovela, niin tuossa nurmikolla se ei oikein avaudu tai puhuttele.

Serlachius Mänttä
Serlachius Mänttä

Wäino Aaltosen Leikkivä nuorukainen avautuu sittenkin helpommin, vaikka onkin jo 1930-luvulta.

Taavetinsaari

Maaliskuinen Taavetinsaari ei innostanut kävelyllä pari vuotta sitten. Kesäiseen saareen lähdemme sen  sijaan mielellämme. Riikka Aresalon teos Tapahtumia eräällä saarella koostuu puiden ympärille kiinnitetyistä koivukuvioisista puvuista ja Luettelosta tapahtumista eräällä saarella -kokoelmasta, joka sisältää erilaisia karttoja saaresta.

Kartat laatikossa eivät satunnaiselle kulkijalle oikein avaudu, mutta puiden käsinneulotut puvut avautuvat ja ilahduttavat. Kuljemmekin saaren ympäri vievää polkua kiirehtien puulta toiselle ja nauraen männyille, jotka ovatkin nyt koivuja!

Mänttä taidesaari Mänttä taidesaari Mänttä taidesaari
Mänttä taidesaari

Lounas Vuorenmajassa

Gösta -museolta olimme jatkamassa iltapäiväksi Pekiloon, mutta tarvitsimme tauon taiteesta ja Mäntän Klubin jäljiltä Mäntän historia houkutteli. Lounasravintolavaihtoehdoksemme valikoituikin Vuorenmaja, joka sijaitsee korkealla Mäntän yläpuolella – tosin näköalaa ei tätä nykyä juurikaan ole, sillä tämä kulttuurihistoriallisesti merkittävä ravintola vuodelta 1928 sijaitsee sen verran keskellä metsää Mäntänvuorella.

Kahvilana ja ravintolana Vuorenmaja on nykyisin eurooppalainen viinitupa, joka ruokapuolella on keskittynyt sveitsiläiseen keittiöön: raclettea, fondueta ja etenkin lounasaikaan flammkucheneita. Ja tämähän sopi meille!

Mänttä Vuorenmaja
Mänttä Vuorenmaja

Ruokaan meitä vakavammin suhtautuva kolleegamme blogimaailmassa on sattumalta myös käynyt äskettäin tutustumassa tähän Vuorenmaja -kahvila/ravintola/viinitupaan ja jos haluat lukea enemmän sen historiasta ja muistakin sen tarjoamista herkuista (ja viineistä), niin Marjon juttu kertoo aiheesta jos ei kaikkea, niin ainakin paljon lisää.

Pekilo

Edellisen kerran kävimme Mäntässä talvella, joten Mäntän kuvataideviikkojen päätapahtumapaikka oli meille ennestään tuttu vaan silloisen oppaamme kuvauksista. Pekilohan on vanha rehunjalostamo, joka rakennettiin 1980-luvulla sellutehtaan kylkeen, mutta nyttemmin siis iso tyhjä tila, joka kesäisin täyttyy taiteesta kolmessa avarassa kerroksessa.

Pekilossa on  esillä töitä monelta taiteilijalta, mutta yksittäisinä töinä tai pieninä teosryhminä, ei kokonaisina näyttelyinä kuten Serlachius-museoissa.
Aluksi taiteen määrä tuntuu melkein ylenpalttiselta: miten tämän kaiken keskellä osaa keskittyä mihinkään, mutta pysähtymällä hetkeksi ja imemällä itseensä kuvia ympäriltään täältäkin löytyy omat jutut ja suosikit.

Minä pysähdyin erityisesti näiden kohdalle:

Maija Pirilä – Camera obscura / Juliaana

Pekilo Marja Pirilä Mänttä Serlachius Pekilo

En tiedä teoksesta, että onko se oikeasti kuvattu camera obscuran -kautta vai onko tämä vaan kuva tuokiosta, joka olisi mahdollista nähdä sellaisen kautta, mutta kesäinen hetki ja henkilö, jotka kuvan ottaminen ei häiritse lainkaan: eihän hän tiedä, että häntä tarkkaillaan camera obscuran kautta, on vaan niin upea.

Viime talvena tulimme käyneeksi camera obscuroissa niin Cadizissa kuinTavirassa ja ihan näin herkkiä hetkiä emme nähneet, mutta muutamia ihan mielenkiintoisia yksityiskohtia kummassakin!

Barbara Tieaho – Kuutamotango

Pekilo Barbara Tieaho

Iso tuohisydän tulee vastaan toisen kerroksen sisäänkäynnissä. Iso, metrin korkuinen sydän on jo sisänsä, toteutettuna rouheasta materiaalista mielenkiintoinen, mutta erityisen mielenkiintoisen teoksesta tekee siihen vielä liitetty pallo, joka lähempää tarkasteltuna paljastaa tikkansa!

Myös Barbara Tieahon tyttären Jenni Tieahon töitä on Pekilossa esillä muutamiakin: ala-aulassa iso hevonen ja toisessa kerroksessa kaksi lumivarsaa. Myös tyttären työt on toteutettu tuohesta, mutta tällä kertaa ne eivät sillä lailla meitä pysäyttäneet, yllättäneet, sillä Jenni Tieahon hevosen pää hallitsi Espoossa Tapiolan keskustaa kesällä vuosi sitten.

Timo Tähkänen – Isältä pojalle

Pekilo Timo Tähkänen

Vaaleanpunainen hirsi-installaatio pysäyttää ja hymyilyttää. Vaaleanpunaisella on voimaa – jos tämä hirsikehikko olisi käsittelemätöntä puuta, se ei mielestäni olisi taidetta, eikä kuuluisi tänne, mutta vaaleanpunaisena se on!

Yasushi Koyama – Pingviini ja Panda poikasineen

Pekilo Yasushi Koyama

Jotain hellyttävää näissä on. Etenkin tuossa pingviinissä. Veistokset on tehty puusta ja niiden pinnassa näkyy työstämisen jäljet: kuin höyhen- tai karvapeite. Teosten iso koko (korkeus ehkä 1,5 metriä) ja mustavalkoisuus tekee niistä voimakkaita. Kolmannessa kerroksessa olevat pienemmät saman tekijän teokset vaikuttavat jo enemmän vaan koriste-esineiltä siinä missä nämä ovat veistoksia, taidetta.

Panda saattoi olla Mäntässä tänä kesänä olevista töistä kuvatuin hahmo, sillä sen luo oli lähes koko ajan jonoa:  jokainen (tai ainakin joka toinen) halusi itsensä samaan kuvaan pandan kanssa.

Airi Salosmaa – O-hoi! O-hoy! ja Aamulaulu

Pekilo Airi Salosmaa

Näissä hahmoissa minua viehätti materiaalien yhdistely – ja voimakkaat värit yhdistettynä neutraaliin vaaleaan. Patsaat ovat oikeastikin näyttelyssä asetettuina näin vastakkain ”huutamassa” toisilleen.

Ella Tahkolahti – Metsä taipuu

Pekilo Ella TahkolahtiJoitakin näyttelyitä ja varmasti joitakin teoksia jätimme Mänttää päivän verran kiertäessämme vähemmälle ja itse asiassa Pekilon kolmannen kerroksen hiukan omituisen näköisen käytävän pää oli sekin meiltä jäämässä väliin. Onneksi tulimme kuitenkin katsoneeksi vielä sinnekin ja löysimme itsemme metsästä!

Ovela videoinstallaatio poimii katsojan osaksi teostaan ja vielä ovelampi katsoja onnistuu vangitsemaan tämän itselleen kuvaksi!

 

Anderson & Decker – Linnunpesä-äänisauna

Myllyrannassa sijaitsevassa Linnunpesä-äänisaunassa olisi voinut (pienestä maksusta) saunoakin. Me tyydyimme kuitenkin tutustumaan siihen vaatteet päällä ja jätimme mahdollisuuden pulahtaa punaisen saunan punaiselta tuolilta läheiseen järveen uimaan. Ei tästä ihan käyttösaunaksi olisi, mutta onhan tämä ovela toteutus saunateemasta. Aloitimme Mäntän kierroksemme talolta, joka on muuttunut taiteeksi, joten ehkä oli sopivaa päättää se saunaan, joka on toteutettu taiteen ehdoilla.
Pekilo sauna

Kati Åberg – Lokikirja

Valitsin tähän juttuun tarkoin harkiten sadoista Mäntässä näkemistäni teoksista minua eniten puhutelleet. Yksi oli kaikkien näiden ylitse, nimittäin Pekilossa esillä oleva videoteos Lokikirja. Videota en voi tässä jakaa, mutta menkää Mänttään ja katsokaa se!

Itse usein vähän vierastan ainakin pitempiä videoteoksia osana taidenäyttelyä, sillä en ole orientoitunut pysähtymään yhden teokseen ääreen niin pitkäksi aikaa, mutta tämä ei ole pitkä, noin 10 minuuttia, ja sitä on helppo katsella aloittaen mistä kohdasta tahansa, sillä se kertoo elämästä näillä vanhoilla purjelaivoilla vuodenkierron verran ja juttu on yhtä ihana aloitit sitten syksystä, talvesta, keväästä tai kesästä!

kati_aberg_lokikirja_still
Kati Åberg: Still-kuva videoteoksesta (Kuvataideviikkojen lehdistömateriaalia)

Mäntän klubi -tarjosi meille yöpymisen (huoneen normaalihinta 121 euroa) ja Serlachius-museot vierailun Gösta-museossa (liput 10/7 euroa aikuinen/eläkeläinen).
Liput Pekiloon maksoivat 9 euroa per aikuinen.

EMMA Mether-Borgström Morris

EMMAn uudet näyttelyt

Sateinen aamupäivä oli juuri oikea ajankohta poiketa Emmassa tutustumassa huomenna avautuviin uusiin ihanan värikkäisiin näyttelyihin.

EMMAn kesässä ja syksyssä (21.6. 2017 – 7.1.2018) on esillä kaksi modernistia: espoolaisen Ernst Mether-Borgströmin 100-vuotisjuhlanäyttely ja kansainvälisen nykytaiteilijan, Sarah Morrisin ensimmäinen näyttely Suomessa.

EMMA Mether-Borgström Morris

Ernst Mether-Borgström

Mether-Borgströmin näyttelyn yli 150 työtä on kerätty museon omista kokoelmista, Mether-Borgström -säätiöltä ja yksityishenkilöiltä.
Taiteilijaksi Ernst Mether-Borgström (1917-1996) oli ehkä harvinaisen järkevä: hän opiskeli graafikoksi ja teki aluksi mainosgraafikon töitä ja maalasi maisemia ja muotokuvia, taidetta, josta yleisö oli valmis maksamaan.

Vasta 1960-luvulla maisemat saivat jäädä ja taiteilija siirtyi yhä selkeämmin abstraktioihin etsien muotoja, jotka kestäisivät aikaa eivätkä veisi huomiota väreiltä. Espoolaisena hän työskenteli vuosia Nallenpolun ateljeessaan.

Ernst Mether-Borgström, EMB -säätiön arkisto, kuva: Yehia Eweis / EMMA
Ernst Mether-Borgström, EMB -säätiön arkisto, kuva: Yehia Eweis / EMMA

Näyttelyssä on muutamia taiteilijan varhaisvuosien maisemia ja muotokuvia, mutta pääosa teoksista ovat värikkäitä, abstrakteja töitä, joissa värien lisäksi punaisena lankana kulkee mukana musta viiva.

Kokoelmat EMMA -Espoon modernin taiteen museon kokoelma
EMMA: 2006:16, Ernst Mether-Borgström, Sininen ja punainen aurinko, 1967, maalaus (öljymaalaus), 140x180x2cm, Kuva: Ari Karttunen/EMMA

Itse pidin aivan erityisesti Semafori-mobilesta vuodelta 1966 ja muutenkin värikkäistä veistoksista.

Ernst Mether-Borgström EMMA Ernst Mether-Borgström EMMA Ernst Mether-Borgström EMMA

Näyttelyssä lasten (tai leikkimielisten aikuisten) on mahdollista myös itse kokeilla saman tyyppisten töiden kasaamista!

Lapsille Mether-Borgströmin jalanjäljissä

Sarah Morris

Siinä missä Ernst Mether-Borgström siirtyi abstraktiin ilmaisuun vähitellen orgaanisesti, Sarah Morrisin aloittaessa uraansa abstrakti taide oli jo olemassa ja hänen teoksensa heijastavat nykymaailman ilmiöitä: urbaanin yhteiskunnan koodeja, valtarakenteita, sosiaalista tilaa, byrokratiaa, identiteettiä.

Sarah Morris
Sarah Morris, Kuva: Wendy Bowman/EMMA

Sarah Morrisin teoksia näyttelyssä on vain muutamia, mutta lisäksi esillä on kolme hänen elokuvaansa.

Sarah Morris EMMA

Sarah Morris,Total Lunar Eclipse
Sarah Morris,Total Lunar Eclipse, Kuva: EMMA

Taiteilija itse kertoi näyttelyn avajaisissa miten hänen maalaustensa kerroksellinen toteutustapa jättää hänelle aikaa paneutua rinnan niiden kanssa elokuviin ja miten hän elokuviensa myötä toteuttaa myös intohimoaan matkustamiseen.

Sarah Morrisin elokuvista Emmassa on esillä

  • Mies van der Rohen ja Philip Johnsonin arkkitehtuurista kertova Points on a Line vuodelta 2010
  • Rio vuodelta 2012 ja
  • Louis Vuittonin Pariisiin rakennuttamasta Frank Gehryn suunnittelemasta museosta kertoava Strange Magic vuodelta 2014.

Rioa ehdimme katsella hetken, mutta aikataulumme ei tällä kertaa venynyt koko 88 minuuttiin. Sen verran kuitenkin ehdimme elokuvaa katsoa, että näimme, että Morrisin tuottamat elokuvat eivät ole kauniita maisemia esitteleviä turistielokuvia!

Louis Vuittonin säätiön rahoittamassa Strange Magic -elokuvassa Sarah Morris liittää yhteen konsernin parfyymin tuotannon ja tästä syntyvän varallisuuden, joka mahdollistaa museon rakentamisen.
Elokuvista näyttäisi löytyvät lyhyitä pätkiä Youtubesta, mutta Emmassa ne voi siis halutessaan katsoa kokonaan.

Mäntyjä

Emma Morris Mäntyjä

Sarah Morrisin osalta näyttelyn isoin juttu, ihan konkreettisesti, on 30 metriä pitkä seinämaalaus, joka sai nimekseen Mäntyjä.

Teos ammentaa inspiraationsa WeeGee-talon Aarno Ruusuvuoren arkkitehtuurista ja talon pohjoisseinän suuresta ikkunasta avautuvista näkumistä ja sitä on ollut toteuttamassa Sarah Morrisin studion henkilökunnan lisäksi Taideyliopiston Kuvataideakatemian opiskelijoita.

Seinämaalaus on toteutettu Saastamoisen säätiön tuella ja se saattaa jäädä Emmaan vielä näyttelyn jälkeenkin koko ensi vuodeksi.

Emma Morris Mäntyjä

For Fashion’s Sake

Lopuksi poikkesimme myös, paitsi tietysti museokaupassa, myös alakerran pienessä mutta mielenkiintoisessa For Fashion’s Sake -näyttelyssä, johon siihenkin voi tutustua vielä kesän ajan (-3.9.2017).

Ei näistä ihan muotivinkeiksi ehkä ole, mutta ihan puhuttelevia teoksia nämäkin!

For Fashion's Sake EMMA For Fashion's Sake EMMA For Fashion's Sake EMMA For Fashion's Sake EMMA

(Kuvatekstittömät kuvat ovat omiamme, kuvatekstilliset EMMA-museon lehdistökuvia. Tutustuimme näyttelyyn lehdistötilaisuudessa 20.6. jossa näyttelyistä kertoivat Ernst Mether-Borgströmin –näyttelyn kuraattori Hanna Mamia-Walther ja Sarah Morris -näyttelyn kuraattori Timo Valjakka. Myös taiteilija Sarah Morris itse kertoi työskentelytavastaan ja töistään.)

 

Prado Madrid

Matka Guernicaan

Madridin mahtavista museoista olimme etukäteen päättäneet tällä kertaa panostaa Reina Sofia -museoon. Museon aarteistakin olin etukäteen sen verran lukenut, että tarjolla olisi ainakin Picassoa ja erityisesti Picasson Guernica.

Reina Sofia Madrid

Museoon päästyämme huomasimme, että tarjolla olisi enemmänkin kuin Guernica.
Kesän ajan museossa on esillä näyttely Pity and Terror, joka kertoo Picasson matkasta Guernica-teokseen. Esillä on Picasson teoksia Guernicaa edeltäviltä vuosilta ja lukuisia luonnoksia ja harjoitelmia itse Guernica-teoksesta.
Ei nyt niin, että olisin kuvitellutkaan, että taiteilija, Picassoaan, maalaisi seinän kokoisen teoksen siitä vaan aloittamalla yhdestä laidasta ja edeten toiseen, mutta esillä oleva monipuolinen materiaali konkretisoi teoksen eri vaiheiden kehittymistä.

Guernica
Guernica (Kuva Flickr: Manuel Galrinho)

Sota ja väkivalta ilmestyy Picasson teoksiin eri muodossa vähitellen vuoden 1925 jälkeen, ensin osiksi hajoavina vartaloina – myöhemmin mukaan tulivat myös erilaiset hirviöhahmot.  Guernica-teos valmistui runsaassa kuukaudessa alkukesästä 1937, vähän sen jälkeen kun saksalaiset natsit ja italialaiset fasistit olivat espanjalaisten nationalistien pyynnöstä pommittaneet Guernican kaupunkia, mutta väkivallan teema oli ollut läsnä niin Picasson teoksissa kun sen ajan Euroopassa jo tätä edeltävinä vuosina.

Näyttely jatkuu vielä Guernica-teoksen jälkeenkin kertoen teoksen vaiheista sodan aikana. Tauluhan oli sotaa paossa Yhdysvalloissa vuodesta 1939 alkaen ja palasi Espanjaan vasta vuonna 1981.

Tältä ajalta Reina Sofian näyttelyssä on myös Ad Reinhardtin useamman seinän kokoinen analysointiohje Guernicasta. Kuten Guernica-näyttelystä muutenkin, tästäkään ei saanut ottaa kuvaa, mutta se on mukana esimerkiksi Kunstkritikkin jutun kuvituksessa.

Guernica oli muuten mukana myös Espanjan edustajana äskettäin julkaistussa kivassa kartassa, jossa kunkin Euroopan maan osalta on mainittu maan tunnetuin teos. Itävallan kohdalla maan tunnetuimpana teoksena mainitaan Gustaf Klimtin Kiss, jonka kävimme katsomassa Wienissä runsas vuosi sitten.

Guernican ympärille rakennettu näyttely Reina Sofiassa oli sen verran intensiivinen, että muu Reina Sofia jäi vähemmälle. Muutamat Salvador Dalin teokset olivat kyllä tapansa mukaan hätkähdyttäviä ja tämä Óscar Domínguezin teos oli hauska.
(Reina Sofian muissa tiloissa kuvaaminenkin oli mahdollista, toisin kuin Guernica-näyttelyssä.)

Dominguez Madrid

Caixaforumin viherseinä

Reina Sofian jälkeen kävimme katsastamassa läheisen Caixaforumin, tai lähinnä sen mahtavan viherseinän. Todetaksemme, että jos joku kohde joskus on vaikea kuvata, niin tämä!

CaixaForum Vertical Garden CaixaForum Vertical Garden CaixaForum Vertical Garden CaixaForum Vertical Garden CaixaForum Vertical Garden

Matkamme lähes ainoa matkamuistokin tarttui matkaan Caixaforumin museomyymälästä. Pizzaleikkuriksikin ehkä oikeasti kelpaava keltamusta pyörä tuntui vaan kuuluvan meidän kotiimme, riippumatta siitä päädymmekä koskaan yrittämään sillä pizzanleikkuuta tai ei.

pizzaleikkuri pyörä

Samoilla kulmilla olisi ollut Thyssen-Bornemisza ja Prado, mutta museokiintiömme oli tässä vaiheessa jo tuolta päivältä täynnä, ja Pradon olimme jo aikaisemmin ajatelleet jättää tältä kerralta, sillä olimme käyneet edellisellä vierailullamme kaupungissa, emmekä tälläkään kertaa olleet Madridissa kuin muutaman päivän.
(Kelpuutin Pradon edustalla otetun kuvan kuitenkin tämän blogijutun otsikkokuvaksi.)

Madridin kultaisen museokolmion museot tuntuivat tavallisena perjantai-aamuna olevan myös koululaisryhmien suosiossa ja Guernicaakin tarkasteltiin myös täyttäen monia siihen liittyviä tehtäväpapereita.

Reina Sofia Madrid

Karhu ja mansikkapuu

Museoiden lisäksi Madridissa pysähdyimme taiteen kohdalla Puerta del Solilla heti ensimmäisenä iltana katsastaessamme nykyisin Madridin tunnetuimmaksi patsaaksi väitettyä Karhu ja mansikkapuu -patsaan. Espanjan sanojakin tuli hiukan sen tiimoilta tapailtua, kun yritimme sitä maps.me -sovelluksesta etsiä: siellä se löytyy nimellä El Oso y el Madrono. Helppoahan tuo espanja on, otsosta on aika lyhyt matka osoon!

Karhu ja mansikkapuu Madrid Karhu ja mansikkapuu Madrid

Meriharakka Haukilahdessa 2014

Meriharakoita Nauvossa (ja vähän muuallakin)

Tutustuin Venemessuilla valokuvien välittämänä Pekka Lehtoseen.
Pekka esittelee itsensä harrastelijaluontokuvaajaksi, mutta ainakin tällaisen vain ”harrastelijakuvaajan” mielestä hänen lintukuvansa ovat kyllä upeita.

Venemessuilla ”bongaamani” meriharakan lisäksi Pekka tarjosi Meriharakka-blogiin muutamaa muutakin meriharakkakuvaa. Upeita lintuja ja upeita kuvia!

Meriharakka Pekka Lehtonen Meriharakka poikasineen Pekka Lehtonen Meriharakka lennossa Pekka Lehtonen

Tulevana kesänä Pekan valokuvia on esillä Nauvon Köpmans-kahvilassa toukokuusta heinäkuun loppuun ja Kotkan Maretariumissa elo-syyskuun.

Meriharakkaan törmäsin myös äskettäin 40+ -blogikolleegani Tuulan Instagramissa ja Facebookissa.

Facebook-keskustelussa päädyimme jo siihen, että mehän tuossa kuvassa olemme 🙂

meriharakkakeskustelu

Tuulan meriharakoita – ja silkkiuikkua voit ihailla myös hänen blogijutussaan Kevään lintubongauksia.

Täällä Etelä-Espoon rannoillakin olemme tänä keväänä nähneet  meriharakkaparin iltalenkillämme jo pariinkin otteeseen, mutta vaikka iPhonen kamera moneen kuvaan riittääkin, niin julkaisukelpoisia lintukuvia sillä ei kyllä saa paitsi uskomattomalla tuurilla.

Lofooteilla viime kesänä Eggumin majakan rannalla tapasimme myös meriharakkaparin silloin heinäkuussa jo melko isoine poikasineen – mutta silloinkin pitempi objektiivi oli jäänyt autoon! Muutaman kuvan saimme sentään linnuista napattua.

Jutun otsikkokuvan meriharakka Haukilahden rannalla on otettu jo muutama vuosi sitten – sillä kertaa Lassella oli oikea kamerakin mukana.