Aihearkisto: Nuoriso

Suvun nuorison kuulumisia

Prologi Meriharakalle

Kirjoitin jokin aika sitten blogihaastejuttuna blogimme historiasta. Juttua luettiin ja kommentoitiin paljon, mutta mielenkiintoisimman kommentin sain ystävältäni suullisesti: hän nimittäin muisteli, että eikö teillä ollut joku blogi jo ennen Meriharakkaakin? Kun minulla ei vieläkään välähtänyt, niin hän kertoi minulle vielä Meriharakkaa edeltäneen blogimme nimenkin: www.lomalla.tk (ei linkkiä, koska se ei enää toimi)!

Ruka 2002
Kuva liittyy juttuun vain sikäli, että se on otettu Rukalla samana vuonna kuin lomalla.tk perustettiin – ja onhan se kivan jouluinen 🙂

Kotona mainitsin keskustelusta Lasselle, joka tuntui muistavan asian hiukan minua paremmin ja kaiveli arkistojaan:

”On 09/15/2002 you have registered the following Dot TK domain name with the FREEDOMAIN.TK service: Your domain name: LOMALLA.TK”

ja 16.11.2005 viesti:

”Your domain name: LOMALLA.TK It seems to be that in the last 90 days there were less then 25 hits on your website”

Jälkimmäinen viesti jatkui sitten uhkauksella poistaa sivusto, jos emme maksa jotain pientä maksua. Meriharakka.net oli tässä vaiheessa jo 1½-vuotias, joten annoimme lomalla.tk -osoitteen raueta. Osoite oli rekisteröity Tokelaun saarelle (.tk), koska sen tuolloin sai sieltä ilmaiseksi. lomalla.tkKoska muistini aiheesta oli edelleen hatara, lähdin seuraavaksi etsimään menneisyyteen hautautunutta blogiamme netin arkistosta ja löytyihän se sieltä! Viimeisimmät jutut olivat pari viikkoa ennen Meriharakan ensimmäistä juttua: Lomalla 200501 Blogin etusivu näytti jossain otoksessa tällaiselta: Lomalla ulkonäkö Pääasiallinen harrastuksemme noina vuosina oli selvästikin vielä purjehdus, vaikka maabongauksenkin ”keksimme” jo Swasimaassa 1998. Ja lopuksi vielä kuvakaappaus siitä jutusta keväältä 2003, jonka takia tämä vanha blogimme on ystävällemme jäänyt mieleen! Trullit Kuvia ei arkistointipalvelu ole tallentanut, mutta kuva oli luultavasti tämä. Virpojat 2003

Anna_feature

Matka naiseksi Anna-lehdessä

Heinäkuun alun Anna-lehdessä oli Matka naiseksi -sarjassa lyhyt elämänkerrallinen juttu minusta!

PSc 197409Jutun otsikoksi oli valikoitunut melko raflaava ”En halunnut olla kuin äitini” – ehkä itse en olisi asiaa ihan näin jyrkästi sanonut. Äitini valinnat, ja mahdollisuudet valintoihin, vaan olivat erilaisia kuin minun.

Alla juttu sellaisena kun se lehdessä oli – toimittaja Elisa Hurtigin jäljiltä.

Juttusarjan formaatissa käytetään kahta kuvaa, yhtä nuoruuskuvaa, joksi tarjosin oheista kuvaa minusta 18-vuotiaana ja kuvaajan (Arto Wiikari) ottamaa tuoretta kuvaa (tämän jutun lopussa).

 

Pirkko Schildt, 58, avioitui nuorena, mutta toiveestaan huolimatta hän ei saanut lapsia. Lapsiperheen arjen sijaan uranaiselle on kuitenkin avautunut koko maailma matkustamisharrastuksen kautta.

Päätin jo nuorena, että minusta tulee erilainen kuin äidistäni. Äitini oli koulutukseltaan farmaseutti, mutta oli kotona kunnes pikkuveljeni täytti 12 vuotta. En tosin olisi nuorena kuitenkaan uskonut, että minusta kasvaisi isäni kaltainen.

Isäni työskenteli Turun telakan toimitusjohtajana. Hän oli organisoija, joka pani asioita tapahtumaan ja sai joukot liikkeelle. Sellainen minustakin sitten tuli, reipas ja tomera.

Esikoisena organisoin nuoremmille sisaruksilleni tekemistä kesäisin, kun koulut loppuivat ja lähdimme koko kesäksi maalle. Minulla oli kaksi nuorempaa sisarusta, jotka juoksivat koko ajan kintereilläni. Jos pyydystin perhosia, perässäni kulki pian kaksi perhosia pyydystävää sisarusta.

Teininä täytin kesäni erilaisilla kursseilla.Kävin esimerkiksi myyräkurssilla, jossa opin nylkemään pieniä eläimiä. Sittemmin nyljin yhden hamsterinikin sen kuoltua, olinhan oppinut miten se tehdään! Tykkäsin myös matkustella: kävin kielikurssia Englannissa ja vietin useamman kesäkuun Partaharjun kesälukiossa.

Minulle ei tullut teiniajan kapinaa, sillä perhetilanteemme vuoksi se olisi ollut kohtuutonta. Perheemme oli tuolloin hieman hajallaan, sillä isämme työskenteli ajoittain kuukausien pätkiä ulkomailla. Perheen vanhimpana lapsena minulle tarjoutui tilaisuus matkustaa tapaamaan isääni Hollantiin, Portugaliin ja Sveitsiin. Minusta tuli isän tyttö ja taisin jo tuolloin saada kipinän matkusteluun. Tajusin, että maailmalla pärjää, vaikkei osaisi edes vieraita kieliä. Interrailille vanhempani eivät minua päästäneet, mutta 17-vuotiaana pääsin yksin viikoksi Roomaan ja toiseksi Pariisiin.

Opin isältäni myös tavan kirjoittaa päiväkirjaa. Lapsena lauantai-aamun rutiineihin kuului isän tekemä tupatarkastus: onhan huone siisti ja ovathan viikon tapahtumat päiväkirjassa.

Mieheni Lassen tapasin Turussa Kauppakorkeakoulun diskossa 17-vuotiaana. Istuin ystävieni kanssa tuolilla, kun Lasse tuli hakemaan minua tanssimaan. Myöhemmin hän kertoi, että oli noustessani miettinyt, että kuinka korkealle minua riittää. Olin 180 senttiä pitkä.

Lasse on minua runsaat kymmenen vuotta vanhempi ja oli tuolloin jo työelämässä. Tapasimme elokuussa. Seuraavan talven aikana Lasse vietti työnsä vuoksi paljon aikaa Tukholmassa, ja sehän sopi Turun tytölle, sillä matkustaminen sinne oli helppoa. Keväällä, heti kirjoitusten jälkeen, muutimme yhdessä Helsinkiin.

Olin isäni tapaan kiinnostunut tekniikasta ja pääsin Teknilliseen korkeakouluun Espooseen. Pääaineenani oli tietojenkäsittelyoppi. Äitini oli koulutuksestaan huolimatta vuosia kotona, mutta itse olen aina ollut työorientoitunut. Minusta äitini oli vähän nössö jäädessään kotiin, vaikka ymmärsinkin, että isäni vaativan työn vuoksi se oli luultavasti ainoa mahdollinen valinta.

Viihdyin teekkariporukassa, sillä en ollut koskaan kokenut olevani kovin naisellinen. En käyttänyt korkokenkiä enkä juuri meikannut. Naisten kylpylälomat ja illanvietot eivät olleet minun juttujani. Vaateostoksilla tunsin itseni isoksi ja opin ostamaan vaatteita aina kun löysin sopivan kokoisia.

Kun olin 21-vuotias, menimme naimisiin. Toiveesta huolimatta emme saaneet lapsia. Mitään vikaa ei löytynyt, ja kävimme vuosien ajan läpi erilaisia hoitoja. Jossain vaiheessa päätimme, että nyt riittää. Samoihin aikoihin siskoni ja veljeni saivat lapsia, joista tuli meille läheisiä. Ostimme jopa yksiön Turusta, jotta saatoimme helposti tavata heitä usein. Näin saimme nauttia lapsista, mutta rankimmat vaiheet jäivät heidän omille vanhemmilleen.

Perustin mieheni kanssa Meriharakka.net –nimisen blogin 11 vuotta sitten.Silloin oli vielä ihan uutta, että että yksityishenkilötkin voivat julkaista netissä juttujaan. Aluksi päivittelin sinne vain kuulumisiani sukulaisiamme varten. Pikkuhiljaa blogimme jalostui matkablogiksi. Harrastamme maabongausta, ja nyttemmin blogissamme onkin jo juttuja yli 100 maasta.

Mieheni jäätyä eläkkeelle aloin pohtia mahdollisuutta pitää itsekin hiukan vapaata jo ennen omaa eläkeikääni. Olinhan ollut valmistumisestani alkaen vuosikymmeniä töissä Nokialla.

Viime syksynä jäin puolen vuoden mittaiselle sapattivapaalle. Sen aikana matkustimme paljon ja Moldovassa saavutimme tavoitteemme: nut olemme käyneet kaikissa. Aloitin myös elämänkerran kirjoittamisen, mutta huomasin, että vielä on liikaa asioita tekemättä, jotta voisin kirjoittaa sen.

Nykyisin vanheneminen alkaa muistuttaa itsestään:on kaiken maailman kolotuksia. Ajatus vanhenemisesta ja siitä, että jään pois töistä, ei kuitenkaan tunnu ikävältä.Olenhan nähnyt mieheni nauttivan niin paljon elämästään eläkkeellä!

PSc 201506

Lopuksi muutama korjaus juttuun:

Olin siis ollut, ennen viime talven sapattivapaatani, töissä vuosikymmeniä, mutta en Nokialla vaan useammalla työnantajalla. Nokialla, kun toimittaja tuli sen tuohon juttuun nyt sisällyttäneeksi, vaikka siitä oli jopa hiukan puhetta, ettei se varmaan olisi tarpeellista, olen ollut ”vasta” 8 vuotta.

Samoin tuo kohta vanhenemisesta: ”on kaiken maailman kolotuksia”, ei ole minun lauseeni. En tiedä mistä se juttuun tuli. Haastattelussa kommentoin sitä, että pakkohan sitä on huomata vanhenevansa, kun gynekologikin (sattumalta juuri samaisella viikolla) vuositarkastuksessa huomautti, että määrävuosiseulonnatkin sitten kohta osaltasi loppuvat!

P.S. Joku näytti jopa pitäneen jutusta! Tämä kuvakaappaus on Annan numerosta 16.7.

Anna palaute

Parque das Nacoes Lissabon Portugal

Lissabon – Parque das Nacoesin alue

Sunnuntain retkikohteeksemme valikoitui lopulta kuitenkin eläintarhan sijaan akvaario, Oceanario – ja samalla suunnalla sijaitseva Vasco da Gaman ostoskeskus. Vähän veikkaan, että nuoremman sisarentyttäreni kiinnostus tuohon suuntaan ei kohdistunut pelkästään meren eläviin vaan tuolla ostoskeskuksella oli osansa. Mutta – think positive – näimme neljän päivän vierailumme aikana kaikki Lissabonin ostoskeskukset 🙂

Oceanario Lissabon Portugal

Aloitimme kuitenkin Oceanariosta, jonne on lyhyt kävelymatka Orienten metroasemalta – kannattaa suunnata rannalle ja oikealle.

Oceanario Lissabon Portugal

Matkalla Oceanarioon näimme sunnuntaielämää sikäläisellä rantaraitilla – reipasta menoa!

Parque das Nacoes Lissabon Portugal

Oceanario oli akvaariona tasokas, tosin vierailtuamme äskettäin Montereyn akvaariossa, niin tämä ei ihan häikäissyt, eli jos näistä jostain syystä pitäisi valita vaan toinen, niin ehdottomasti Monterey, mutta käytännössähän valinta ei koskaan mene kahden eri mantereella sijaitsevan akvaarion välillä, joten jos satut Lissabonin suunnalla olemaan, niin suuntaa ihmeessä tänne!

Akvaario on ihan käsitettävän kokoinen ja kulku siinä tapahtuu selkeästi ison keskusaltaan ympäri, ensin yläkerrassa ja sitten alakerrassa. Muut altaat löytyvät keskusaltaan sivuilta, pohjoisten vesien eläimet ylhäällä ulkoaltailla ja trooppiset sisältä, alakerrasta. Kaloista tuli taas otettua turhankin paljon kuvia, kun jotenkin ne näyttävät niin kivoilta, mutta yritin nyt karsia niitä tähän vaan kohtuullisen joukon. Kuvaamisenkaan kannalta tämä akvaario ei ollut niin ihanteellinen kuin Montereyn, mutta jännittäviä uusia tuttavuuksia täältäkin löytyi kuten ocean sunfish ja pieni, hento, merilohikäärme.

Ocean sunfish Oceanario Lissabon Portugal Merilohikäärme Oceanario Lissabon Portugal

Yli täysi-ikäinen sisarentyttäremme innostui edelleen Nemo etsimässä -elokuvan hahmoista elävinä ja ensin yhden löydettyään etsi jo katseellaan Nemoa, ja löytyihän se!

Nemoa etsimässä Oceanario Lissabon Portugal Nemoa etsimässä Oceanario Lissabon PortugalOceanario Lissabon Portugal Oceanario Lissabon Portugal

Myös isommat hait ja rauskut taisivat olla sisarentyttärellemme, jos ei nyt täälläkään ihan luonnossa, niin kuitenkin elävinä näin lähellä uusi kokemus.

Oceanario Lissabon Portugal Oceanario Lissabon Portugal

Ulkoaltailla ihailimme erityisesti saukkoa, vekkulia eläintä, joka oli yksi Montereynkin vetonauloja, mutta siinä missä se muuten söpöili altaassa katsojien iloksi, niin kameran edessä se ei oikein sitä täälläkään suostunut tekemään. Pingviinit kirvoittivat sisarentyttäremme niin pingviini-selfieiden kuin -videoiden ottamiseen.
Tässä linkki yhteen pingviinivideoon 🙂

Oceanario Lissabon Portugal Pingviinit Oceanario Lissabon Portugal

Oceanarion jälkeen vuorossa oli vielä yksi nuorelle neidille uusi kokemus ennen Vasco da Gaman ostoskeskusta, eli ajelu köysiradalla rantaa pitkin. Runsaan kilometrin pituinen matka rannan yllä oli hyvä tutustumismuoto tällaiseen kulkuneuvoon, ei hurjia korkeuseroja. Ja näkymät olivat aurinkoisessa kevätsäässä hienot niin rannalle kuin Lissabonin pisimmälle sillalle, sekin tietysti täällä nimeltään Vasco da Gaman silta.

Telecabina Lissabon Portugal
Telecabina Lissabon Portugal Vasco da Gaman silta Lissabon PortugalVasco da Gaman silta ja Telecabina Lissabon Portugal

Portugalin maailmannäyttely 1998  Lissabon PortugalTässä vaiheessa luovutimme jo nähtävyyksien osalta, eli tarkempi tutustuminen tähän Portugalin maailmannäyttelyä varten rakennettuun uuteen alueeseen jäi tekemättä (tai toiseen kertaan) ja lopun ajastamme tällä alueella käytimme ostoskeskuksessa. Historia de Viajes blogin pitäjä sen sijaan tutustui alueeseen myös akvaarion ja ostoskeskuksen ulkopuolella, joten jos olet alueesta kiinnostunut, niin lue lisää täältä.

Muihin ostoskeskuksiin verrattuna Vasco da Gama oli ehkä toiseksi paras Columbon jälkeen, vähän sitä pienempi, mutta kuitenkin iso, ja uusi ja valoisa. Söimme ostoskeskuksessa myös lounaan. kuten useimmissa muissakin ostoskeskuksissa täältäkin löytyy ravintoloita joka lähtöön ja jälkiruuaksi pastapaikassa nauttimamme juustokakku purkissa oli oikein hyvää! Luottokorttejaan portugalilaiset ovat ilmeisesti talouskriisin takia lakanneet käyttämästä, sillä ne löytyivät käsienpesualtaiden pohjalta, tiukasti muoviin valettuina!
Meriteema jatkui ostoskeskuksen lattiassa syvyyskäyrinä ja eri väreinä ja taisi siellä jokunen saarikin olla.

Vasco da Gama Lissabon Portugal Vasco da Gama Lissabon Portugal Vasco da Gama Lissabon Portugal Vasco da Gama Lissabon Portugal Vasco da Gama Lissabon Portugal

Meriteemalla mentiin myös Orienten metroasemalla.

Oriente metro Lissabon Portugal

 

 

Lissabon Metro

Lissabon – kaikki jutut ja kustannukset

Ajattelin julkaista tämän viimeisenä juttuna Lissabon-sarjastamme, mutta onnistuin töpeksimään tämän kanssa siten, että se livahti jo luonnosteluvaiheessa julkiseksi ja vaikka sitten otinkin sen pois näkyvistä, niin linkki tähän oli jo livahtanut verkkoon ja kun statistiikasta näen, että ihmiset yrittävät lukea tätä juttua, niin onhan se kirjoitettava!

Lissabon Portugal TuristiNeljän päivän ja neljän yön vierailumme kokemuksia olen kuvannut seuraavissa jutuissa:

Matkan kustannuserittelyn laatimisessa oli tällä kertaa hiukan haasteita, sillä matkalaisia oli neljä, mutta jotta alla olevat kustannukset olisivat vertailukelpoisia blogimme muiden kustannuserittelyiden kanssa, olen valinnut tähän mukaan otettavat kustannukset siten, että niissä on vain kahden hengen kustannukset.

Lennot (TAP) ja hotelli – Lentodiilin paketti 658,92
Ylimääräinen hotelli”yö” 75,00
Tours by locals retki tippeineen 155,00
Pääsymaksuja (Santa Justa, St Georges) 20,00
Oceanario-liput (2 kpl) 23,00
Uber-takseja (Lentokenttäkuljetukset, Belemiin) 36,86
Muita takseja (4 matkaa) 21,00
Paikallisliikenne (Belemista ratikalla, 2xpäivälippu, Oceanarioon metrolla edestakaisin) 25,30
Telecabine -liput (2 kpl) 5,95
Funicular -liput (2 kpl) 7,20
Lentoparkki 61,00
Matkamuistoja 2,00
Yhteensä 2 hengeltä 1 091,23

Hotellimme, Hotel Florida, sijaitsi Avenida da Liberdaden päässä, eli matkaa keskustaan oli tuon Avendian verran, ehkä 15-20 minuuttia kävellen, ja aivain Marques de Pombal -metroaseman vieressä, mikä oli tietysti kätevää.

Hotellihuoneemme olivat tilavia ja niissä oli kaikki tarvittava, kahvinkeitintä ja jääkaappia myöten. Ilmainen wifikin toimi luotettavasti, joskin rajoitetulla nopeudella (alle 0,5 Mbps).

Lissabon Hotel Florida

Hotellin teema, Florida, näkyi kivasti sen sisustuksessa, hissien filmitähtineen ja hotellihuoneiden elokuvanmaailman niminä. Kaipa tätä on Floridassakin, eikä vaan Kaliforniassa 🙂

Lissabon Hotel Florida Lissabon Hotel Florida

Tuo ylimääräinen 75 euroa Lentodiilin pakettiin hotellin osalta tuli siksi, että varasimme yhden huoneen vielä sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi meille neljälle, jotta meillä oli tukikohta aina lennon lähtöön (lento klo 22:00 – 04:40) asti.
Erityisesti menolennolla (16:50 – 19:40), jolla olin valveilla koko ajan, näkyi mielestäni Portugalin suosio eläkeläisten keskuudessa: tällä lennolla tabletit olivat vähemmistönä, pääosa ihmisistä luki koneessa ihan perinteistä kirjaa, kun jollain muulla lennolla mielestäni lähes jokaisella oli tabletti edessään.

Tours by Locals -retken osalta mukana on vain puolet kustannuksista, tähän hintaan tuota retkeä ei kahdelle hengelle saisi, mutta toisaalta tuo on suunnilleen sama hinta kuin mitä vaikka Viatorin isolla turistibussilla tekemät retket suunnilleen samalla reitillä olisivat kahdelta hengeltä maksaneet.

Pääsymaksuissa näkyy toisen henkilön seniorihinta, useimpiin kohteisiin hinnat yli 65-vuotiaille olivat edullisempia.

Uber-taksit toimivat Lissabonissa hyvin ja ovat todella edullisia, esimerkiksi paluumatkamme hotellilta lentokentälle maksoi 9,40€.
Paikallisliikenteen (sisältäen metrot, bussit ja raitiovaunut) päiväkortit ostimme meille yhdeksi päiväksi – muina päivinä tarvitsimme sitä sen verran vähän, että selvisimme kertalipuilla alle tuon 6 euroa per nuppi, mitä päivälippu maksoi. Kertalippuja (1,40) voi ladata kerran ostetulle Viva viagem -lipulle yhdellä kertaa useampia, jolloin ei tarvitse askarrella automaatin kanssa kuin kerran päivässä. Metrossa rahastajan tehtäviä hoitanut koira ilahdutti tietysti sisarentytärtäni, koiranomistajana.

Lissabon metroLissabon metro Lissabon metro

Lopuksi vielä sana isästänä selityksenä näille useimmissa jutuissani Lissabonista esiintyviin kuviin tai viittauksiin 1970-luvulle – isäni siis työskenteli 1970-luvulla konsulttina Lisnaven telakan kehittämisessä (ja asui tuolloin Cascaissa) ja siksi esikoisena kävin parikin kertaa vuonna 1973 näillä samoilla seuduilla. Isä kävi toki kotonakin säännöllisin väliajoin ja äitini ei kahden minua nuoremman lapsen takia ja kanssa halunnut lähteä Lissaboniin, joten silloin kun isä ei ehtinyt käymään kotona, niin minä ehdin mainiosti, koulua ehkä vähän väliinkin jättäen, käymään Portugalissa!
Isäni työt Lisnavessa päättyivät Portugalin vallankumoukseen 25. huhtikuuta 1974, viimeistään sen jälkimainingeissa isäni ja hänen monet ulkomaalaiset ystävänsä lähtivät Portugalista, osa jättäen sinne jo ostamansa talon.

Avenida da Liberdade Lissabon PortugalMekin jätimme Portugalin taas tältä erää, juoden läksiäismaljat Avenida da Liberdadella, sisarentyttärieni jo tuskaillessa hotellihuoneessamme sitä, että joutuvatko maksamaan matkalaukuistaan ylipainomaksuja reippaan shoppailun jäljiltä (eivät joutuneet).

 

 

 

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!