Aihearkisto: Nuoriso

Suvun nuorison kuulumisia

Lissabon

Nuorten sisarentyttäreni kanssa matkatessamme iso osa ajastamme Lissabonissa kului kaupungin ostoskeskuksissa, joista jo kirjoitinkin. Eikä siinä mitään, tiesimme tytöt mukaan kutsuessamme, että matka tehdään pitkälti heidän ehdoillaan, tämä oli heidän kevätlomansa.
Muutaman irtioton kuitenkin teimme ja kiertelimme kaupunkia omista lähtökohdistamme.

Lissabon Santa Justa

Nousimme Santa Justan vanhalla hissillä, kiertelimme lyhyen hetken Bairro Alton alueella ja katsoimme kaupunkia näköalatasanteelta. Ylhäällä käytävässä turisteille tarjolla olleista houkutuksista värikkäät valokuvat kaupungista melkein houkuttelivat ostoksille, mutta päätin sitten, että valokuvat riittävät valokuvistakin!

Lissabon Santa Justa Lissabon Santa Justa
Lissabon Santa Justa Lissabon Santa JustaLissabon Santa Justa

Toki kävelimme Rua Augustaa pariinkin otteeseen, myös tyttöjen kanssa ja katselimme merelle Praca do Comericiolla. 1970-luvulta muistan rannan ja lautan, jolla isäni lähti Tejo-joen toisella puolella olevalle, nyttemmin kuulemma jo suljetulle, Lisnaven telakalle aamuisin minun jäädessä tutkimaan kaupunkia.

Llissabon ja nuori turisti Llissabon Rua AugustaLisnave ja Tejo 1973 Lisnave 2015
Pienemmissä kuvissa yllä Lisnave ja Tejo-joki 1973 ja näkymä Lisnaven jo suljetulle telakalle 2015.

Yhtenä aamuna jonotimme kahden ohiajavan raitiovaunun ajan Rua da Conceicaolla pääsyä numero 28 ratikkaan, mutta kun jo toinenkin ajoi täytenä ohi, niin otimme taksin St Georgesin linnalle ja pääsimme sitten lopulta tuon suositun ratikan kyydissä linnalta takaisin keskustaan. Vanhan kaupungin, Alfaman, koluaminen tarkemmn muilta osin jäi tällä kertaa tekemättä.

Lissabon tram 28 St Georges Lissabon St Georges Lissabon St Georges Lissabon tram 28 St Georges LissabonSt Georges

Historia de Viajes -blogin kokemukset tuosta turistiratikasta 28 olivat muuten hyvin samanlaisia kuin meidän! Hänen retkestään Alfaman suunnalle voit halutessasi lukea täältä.

Avenida da Liberdaden kävelimme pariinkiin otteeseen suuntaan ja toiseen, sillä hotellimme (Hotel Florida) sijaitse sen toisessa päässä Praca Marques de Pombalin välittömässä läheisyydessä. Lauantaina ja sunnuntaina sen reunoille nousi vanhan tavaran kirpputori: tarjolla olisi ollut kaikkea kirjoista ja levyistä, vanhoihin kameroihin, turkkeihin ja kristallikruunuihin. Kameraan tarttui useampikin ”ostos”, mutta käsilaukkuun asti vain yksi jääkaappimagneetti.

Lissabon Avenida da Liberdade Lissabon Avenida da Liberdade Lissabon Avenida da Liberdade Lissabon Praca do Marque Pombal

Käsilaukusta puheenollen, niin kaupungin liikennevälineissä varoitettiin moneen otteeseen taskuvarkaista ja myös Sintraan ja Cascaisiin suuntautuvalla kokopäiväretkellä käyttämämme opas muistutti kaupungin taitavista voroista, joten ehkä täälläkin on tosiaan syytä pitää varansa.

Sunnuntai-iltapäivällä, vielä ennen myöhään illalla lähtenyttä paluulentoamme, nousimme Funicular Lavralla pienen matkan Avenida da Liberdadelta ylös ja takaisin alas kävellessämme löysimme selvästikin kaupunkilaisten käytössä olevan puiston, jossa yhdet olivat uineet suihkulähteessä, toinen luki kirjaa, kolmannet keräsivät pikniktarpeistoaan kasaan auringon jo melkein laskiessa ja loput vain nauttivat näköalasta.

Lissabon Lavra Lissabon Lavra Lissabon Lavra Lissabon Lavra Lissabon Lavra

Lopuksi vielä (en voinut vastustaa ideaa) kuvapari turistista Portugalissa tavoittelemassa hedelmää puusta 2015 ja 1973!

Portugali 2015 Portugali 1973

 

 

Sintra, Capo da Roca ja Cascais

Toinen retkemme Lissabonin ulkopuolelle olikin sitten käytännössä kokopäiväretki Sintraan, Capo da Rocaan, Cascaisiin ja Estoriliin. Teimme retken mukavan Tours by Locals opas/kuljettaja Susannen kanssa ja autolla, omassa 4 hengen porukassamme.

Aloitimme lyhyellä pysähdyksellä Eduardo VII:n puistossa, jonka yläosasta näkee yli Lissabonin. Opas esitteli meille myös vähän sekalisen marmoriläjän näköisen patsaan, joka kuulemma kuvaa vuoden 1974 vallankumousta, mutta se ei meitä oikein vakuuttanut, ainakaan näin kuiviltaan.

Parque Eduardo VII Lissabon Parque Eduardo VII Lissabon

Matkalla Sintraan opas ehti kertomaan miten Lissabonin väkiluku on ollut jo jonkin aikaa vähenemään päin ihmisten muuttaessa lähikaupunkeihin ja liikennettä Lissaboniin päin perjantaiaamuna olikin paljon.

Sintra

Sintra

Sintraan ehdimme sopivasti juuri ennen isompia turistiryhmiä ja ihailimme hetken kesäpalatsia ja kiertelimme sen jälkeen hiukan Sintraa, Unescon maailmanperintökohde tämäkin.

SintraSintra Sintra

Seurueemme nuoremmat jäsenet eivät oikein museoista perustaneet ja siksi emme Sintrassa käyneet itse palatsissa. Kylässä sen sijaan testasimme pienestä suklaakupista tarjottua Ginja-likööriä ja kuulemma vain tässä kylässä saatavia ”tyyny”-leivonnaisia, piriquitoja. Romanttisen ja viehättävän näköinen kylä, kuten Lord Byron 1800-luvulta kirjoitti ”Glorious Eden”.

Sintra ja pari turistia Sintra
Sintra Sintra piriquita Sintra Ginja Sintra TilesSintra Lord Byron

Sintran keskustasta jatkoimme useamman palatsin kautta rannalle ja Capo da Rocaan. Kuninkaan vanavedessä kaupunkiin muutti tietysti muukin ylimystö ja sen myötä seudulla on paljon palatseja. Pysähdyimme mm. Palacio de Seteaisissa näköaloja katsomassa, näköaloja niin laaksoon kuin ylös vuorelle Penan palatsiin, jota emme tähän retkeen olleet sisällyttäneet, vaikka hieno kohde sekin varmasti on.

View to Pena

Historia de viajes -blogissa on myös juttu käynnistä Sintrassa, junalla Lissabonista. Ehkä haluat lukea myös sen.

Capo da Roca

Matkalla Capo da Rocaan pysähdyimme Praia das Macas -nimiselle kauniille rannalle Atlantin tyrskyjä ihailemaan ja kävimme katsomassa korkealla kallion päällä olevaa Azenhas do Mar -nimistä kylää, jonka alapuolella, meren rannalla on vanha merivesiuima-allas. Samalla saimme esimakua tuulen voimakkuudesta.

Praia da Macas Azenhas

Capo da Rocalla olin käynyt isäni kanssa jo 1970-luvulla, mutta muille seurueemme jäsenille kerta oli ensimmäinen tällä Euroopan läntisimmällä niemellä. Muistomerkki ei ollut sitten 70-luvun muuttunut, mutta autot oli sentään häädetty pois muistomerkin ympäriltä. Ja tällä nimellä sitten vasta tuulikin!  Kun jatkoimme Capo da Rocasta rantatietä Cascaisiin tie oli paikoitellen peittynyt hiekkaan siinä missä Suomessa sopivalla tuulella lumi nietostuu tielle.

Capo da Roca Capo da Roca Capo da Roca 1973Capo da Roca ja turisti tuulessa
Capo da Roca ja turisti tuulen suojassa

Cascais

Cascaissa vuorossa oli lounastauko ja tyypillistä portugalilaista hiilellä paistettua, reippaasti piri pirillä maustettua kanaa.
Cascais on kiva rantakaupunki runsaan puolen tunnin junamatkan päässä Lissabonista: kalastajaveneitä, uimarantoja, pittoreskejä kujia kävellä ja kauniita katukivetyksiä.

Cascais Cascais Cascais Cascais

Cascaissa halusin myös käydä katsomassa taloa, jossa isäni asui 1970-luvulla.
Olin tullut kirjoittaneeksi tarkan osoitteen tuolloin talosta ottamaani valokuvaan (Avenida Marechal Carmona 16) ja vaikkakin kadun numerointi oli sittemmin muuttunut niin onneksi osassa taloissa oli myös vanha kadunnumero, myös etsimässämme talossa.
Ja samalta se edelleen näytti, sen verran mitä sitä portilta pääsi näkemään!
Varsinainen retki lapsuuteni, tai tarkemmin ottaen teinivuosieni maisemiin Cascaissa.

Avenida Marechal Carmona 16 Avenida Marechal Carmona 16 Avenida Marechal Carmona 16 Avenida Marechal Carmona 16
Kuvat vasemmalla vuodelta 1973, oikealla vuodelta 2015.

Estoril – ja takaisin Lissaboniin

Cascaisin viereisessä Estorilin kylässä pysähdyimme sen verran, ertä kiersimme Ian Flemingiä Casino Royale -romaania innoittaneen Casino Estorilin. Casino Royalesta on sittemmin tehty parikin James Bond -elokuvaa, mutta niihin tämä kasino ei kuitenkaan päätynyt. Tässä vaiheessa päivää olimme kuitenkin jo nähneet niin paljon, että Estoril ei muuten enää säväyttänyt, vaikka ei se Estorilin vika ollut.

Casino Estoril ja turisti

Viimeinen kiinnostava kohde oli pitkä Carcaveloksen ranta, jossa surffarit ratsastivat Atlantin aalloilla sankoin joukoin. Oppamme kertoo, että surffareiden määrä näilläkin rannoilla on kasvanut sen jälkeen kun Nazaren lähellä surffattiin korkein aalto ikinä, 100 jalkaa eli yli 30 metriä.

Vielä silmäys Huhtikuun 25. päivän -siltaan (joka vuoden 1973 valokuvissani on vielä nimeltään Salazarin silta) ja Cristo Rei -patsaaseen, josta ensimmäinen muistuttaa Golden Gatea ja jälkimmäinen on kopio Rio de Janeiron Cristo Rei -patsaasta, joskin hiukan sitä pienempi.  Cristo Reillekin pääsisi käymään, katsomaan näköaloja sen juurelta tai nousemaan ylös, mutta tällä kertaa jätämme sen väliin – omalta osaltani kävin siellä jo 70-luvulla.

Ponte Salazar Cristo Rei Lissabon
Nämä kuvat vuodelta 1973.

Löytöretkeilijöiden muistomerkki ja 25. April -silta ja Cristo Rei

Belem

Aloitimme Lissaboniin tutustumisen sen liepeiltä, Belemistä.
Belem oli jäänyt mieleeni (ja tallentunut sen aikaisiin valokuviini) käynneistäni Lissabonissa 1970-luvulla ja kun tarkoitus oli kuitenkin nähdä Lissabonia hiukan myös ostoskeskusten ulkopuolella, niin aloitimme  Belemin tornista ja Löytöretkeilijöiden muistomerkistä.

Torni oli entisellään ja nykyisin jo Unescon maailmanperintökohdekin. Siinä missä 70-luvulla isäni kanssa vierailimmekin tornissa, tällä kertaa tyydyimme ihailemaan sitä rannalta.

Belemin torni
Belemin torni ja pari turistia Belemin torni ja turisti
Belemin tornissa 1973 Belemin tornissa 1973
Huomaa vuoden 1973 kuvissa Pirkko keltaisessa paidassa tornin parvekkeella 🙂

Tornilta on rantaa pitkin hiukan kävelymatkaa Löytöretkeilijöiden muistomerkille ja sen kohdalla olimme jo sikäli myöhässä, että isot turistibussit olivat jo tuoneet isot ryhmänsä tänne, joten esimerkiksi aukion maailmankartta oli jo turhankin ”kansoitettu”.
No saimme mekin hetkemme!

Löytöretkeilijöiden muistomerkki Löytöretkeilijöiden muistomerkki Löytöretkeilijöiden muistomerkkiPortugali, Madeira, Azorit

Löytöretkeilijöiden muistomerkiltä jatkoimme rantaa kaupunkiin päin ensimmäiselle radan ylittävälle kävelysillalle (jonne olikin sitten ihan kohtalaisesti matkaa). Onneksi meidät tornille tuonut uber-taksin kuljettaja oli näistä kävelysilloista maininnut, mutten olisimme tainneet olla hiukan ihmeissämme. Sillan kohdalla mietimme hetken, että palaammeko saman tien kaupunkiin lähijunalla, kun sen asemalle olisi sillalta kätevästi päässyt, mutta jatkoimme kuitenkin Belemin kylään ja Pasteis de Belemin tehtaalle.

Täällä valmistuu kuulemma useimpina päivinä n. 20 000 vaniljaleivonnaista patentoidulla reseptillä: vain nämä ovat pasteis de belemeitä, kaikki muut sinänsä ihan saman näköiset leivonnaiset ovat pasteis de natoja. Mausta en tiedä, sillä jonot Pasteis de Belemisissä pelottivat seurueemme pois, vaikka ilmeisesti jono oli vaan kaupan puolella, sisemmällä isossa kahvilassa oli hyvinkin tilaa, vaikkakin melko levotonta isojen ryhmien liikkuessa paikasta toiseen.

Pasteis de Belem Pasteis de Belem

Me hyppäsimmekin sitten raitiovaunu 15:ta ja ajoimme sillä Praca de Figueirolle ja nautimme pastel de natamme aurinkoisessa katukahvilassa aukion laidalla.
Jeronimoksen (tai Hieronymuksen) luostari ja Vasco da Gaman hauta hävisivät tänä aamuna Lissabonin keskustan houkutuksille – eli siellä emme käyneet.
Historia de viajes -blogin pitäjä sen sijaan vieraili myös luostarissa, joten voit halutessasi lukea siitä sieltä.

Pasteis de nata
Nämä pasteis de natat ovat koko 4 hengen seurueellemme, vaikka kuvassa minun edessäni ovatkin!

Lissabonin ostoskeskukset

Meriharakka ei viime vuosina ole enää oikein ostoskeskuksia arvostanut – elleivät ne sitten nouse ihan nähtävyys sinänsä luokkaan kuten vaikka Dubaissa tai Las Vegasissa.

Lissabonissa päädyimme kuitenkin matkaseuralaistemme kanssa (ja pitkälti heidän opastamina) kiertämään pääosan kaupungin ostoskeskuksista, joten poikkeuksellisesti voimme kertoa hieman niistäkin!

 Armazens do ChiadoKeskustan pieni ARMAZENS DO CHIADO ei ostoskeskuksena vakuuttanut seurueemme asiantuntijoita. Pienen ostoskeskuksen parhaaksi puoleksi jäänee sen sijainti keskustassa. Starbucksissa toimii wifi ja ylimmän, ravintolakerroksen, tarjonta on lounasruuaksi jopa hyvää, testasimme pastabaarin ja sushipaikan löytämättä kummastakaan moitteen sijaa. Kaikkein parasta ostoskeskuksessa lienee kuitenkin on sen läheisyys Santa Justan hissille – jos vain osa seurueesta viihtyy ostoskeskuksessa loput voivat nousta korkeuksiin ihailemaan kaupunkia näköalatasanteelta.

Santa Justa
Santa Justa

Kaupungin vanhin ostoskeskus AMOREIRAS ei myöskään ole kaukana. Asuimme hotelli Floridassa Avenida da Liberdaden toisessa päässä ja se oli kirjaimellisesti kävelymatkan päässä, sillä vaikka menimmekin sinne taksilla (jokseenkin vakio 5 euroa keskustan lähialueilla) niin kävelimme takaisin. Ostoskeskus on tosiaan jo hiukan vanhan ja tunkkaisen tuntuinen. Kauppoja lienee kuitenkin vähän enemmänkin kuin tuossa edellisessä. Ruokapaikkoja emme testanneet, vaikka creperie olisi minua houkutellut, mutta muut eivät innostuneet (päädyinne Burger Kingiin hotellimme lähellä).

Lissabonin ostoskeskusten lippulaiva on COLUMBO. Sinne on jo keskustasta matkaa – taksimatka maksenee jo noin 10 euroa. Metrollakin pääsee, mutta 4 hengen porukalla kuljimme useimmiten taksilla etenkin sen kokemuksen jälkeen, että huomasimme maksaneemme enemmän raitiovaunumatkasta Belemistä Praca da Figueiralle kun taksimatkasta (uber) sinne, kun emme yhtä ratikkamatkaa halunneet ostaa päiväkortteja kaikille. Columbo on jo ostoskeskuksena pitäisikö sanoa kansainvälistä tasoa yli 400 liikkeineen. Tytöt tosin tuntuivat tarvinneen vain Primarkin, mutta oli siellä siis muitakin! Myös koiranomistajien kaipaama eläinkauppa löytyi täältä, Lilolle, Pedrolle ja Bellallekin löytyi tuliaisia. Alakerran hypermarketista löytyy varmasti ruokapuolelta mitä tahansa, mutta muutaman juotavan ja pienen iltapalan etsintään pelikenttä on tosiaan hyperkokoa!

 Columbo
 Columbo  Columbo
 Columbo

Myös tavaratalo EL CORTE INGLESin yhteydessä on joitakin muitakin kauppoja, joskin me kiertelimme lähinnä tavarataloa. Valikoima on vakuuttava ja hintataso paikallisten ja nuorten mielestä korkea. Minusta ei niinkään, mutta en nyt oikein ollut minkään tarpeessa joten yksi Ralph Laurenin ihan mukavantuntuinen trikoomekko (135 euroa) ja toinen Personan kivan keltainen huivi (82 euroa) jäivät sinne. Kosmetiikkaosastolla hypistelin tyttöjen seuraksi silmämeikkejä, joista olisi ollut -15% juuri sinä päivänä, mutta kun ei tarvitse, niin ei tarvitse. Tavaratalo sijaitsee Edward VII:n puiston kupeessa, ei ihan kävelymatkan päässä keskustasta, mutta metrolla ja taksilla (5 euroa) pääsee.

Ostoskeskuksista ainoa, jota emme, vielä ainakaan, testanneet, on CENTRO VASCO DA GAMA, jonka yhteydessä on ilmeisesti myös iso akvaario. Paikallisoppaamme Sintran, Capo da Rocan ja Cascaisin retkellä suositteli sitä meille yli Columbon, mutta Columbon kauppojen määrä veti tyttöjä enemmän.

Avenue da Liberdaden varrelta löytyvät merkkiliikkeet, Louis Vuittonista Burberryyn ja Pradaan ja luultavasti kaikki siltä väliltä, mutta niitäkään emme varsinaisesti kolunneet.

Lisää tietoa ostoskeskuksista löytyy esimerkiksi goLISBONin sivuilta.

P.S. Tuli tuo CENTRO VASCO DA GAMAkin sitten vielä katsastettua Parque das Nacoesin alueella. Lue siitä halutessasi täältä.