Aihearkisto: Opi bloggaamaan

Porvoo turisti feature

Paikan tuntu – Porvoo

Lyhyt matkavalokuvauskurssimme päättyi palauteiltaan, jossa katsoimme yhdessä kultakin osallistujalta viiden valokuvan Porvoo-sarjan.

Viisi kuvaa tuntui todella pieneltä määrältä ajatellen sitä, että useimmat meistä ehtivät lauantaina Porvoossa ottaa lähes 300 kuvaa, mutta toisaalta vähemmän ON enemmän. Katsojalle viisi hyvin valittua kuvaa antaa enemmän kuin ”kaikkien hyvien kuvien” näyttäminen. (Pätee muuten varmasti myös blogeihin.)

Matkavalokuvauskurssin teoriaosuuden yhteenvedon ensimmäisenä kohtana oli Paikan tuntu, jonkinlainen ajatus tai teema, jonka tiimoilta kuvakertomus kohteesta rakentuu. Kuvapalautteiden lisäksi oli mielenkiintoista myös kuulla miten monesta suunnasta olimme Porvoota lähestyneet.

Yksi oli päätynyt kuvaamaan kaupunkia elämän eri osa-alueiden kautta: työtä, harrastuksia, ystäviä ja rakkautta.
Toinen oli päätynyt kokeilemaan eri kuvakulmia ja Porvoo vanhan puutalon alla elävän hiiren näkökulmasta oli todella onnistunut!
Jonkun olivat päätyneet kertomaan tarinan heijaistusten kautta ja joku toinen kurkisti kaikissa kuvissaan kulman taakse.

Turistien valtaama

Pirkko haastoi itsensä kuvaamaan tuntemattomia ihmisiä. Porvoossa on ainakin näin kesällä todella paljon turisteja, joten kuvataan kaupunki heidän kauttaan.

This slideshow requires JavaScript.

  • Kuvassa Porvoon kirkosta on Martin Parrin tyyliä: kuvaaja ei ole jäänyt odottamaan turistiryhmän poistumista vaan sisällyttänyt heidät kuvaan. Puupari on hyvä elementti ja kuva on ilmava, koska sitä ei ole rajattu liian tiukkaan ylhäältä.
  • Vanhan Laamannin kyltti vaihtoehtona kuvalle ravintolasta on mielenkiintoinen valinta ja vaakarajauksessa on hyvä dynamiikka. Taivaan sininen ja valkoinen väri toistuu hauskasti kyltissä ja tässäkin on mukana ihminen, kuvassa.
  • Raatihuoneen tornin katkaisu toimii ehkä tässä? Edessä olevat torille menossa olevat ihmiset tuovat kuvaan mukavasti syvyyttä. Tiivistunnelmainen kuva.
  • Kuvassa tytöstä kuvaamassa kissaa on hyvä vuoropuhelu. Tytön hupparin kuosikin sattuu olemaan kissamainen. Sommittelu siten, että elementit ovat kuvan reunoilla toimii hyvin, eikä hiukan hankalat pylväätkään häiritse tässä.
  • Torilla myytävien tuotteiden ja torimyyjän vuoropuhelu korostaa tässä etualalla olevia tuotteita. Pystyviivat vaakarajauksessa luovat mielikuvan siitä, että tässä on isosta määrästä tavaroita vain osa. Hyvä värikombo!

Ravintola jokirannassa

Lassen valitsema tarina oli Porvoon vierailulle jokseenkin tyypillinen: etsitään jokirannasta sopivaa ravintolaa.

This slideshow requires JavaScript.

  • Maisemakuvassa joelta ihasteltiin sen monikerroksellisuutta. Ehkä kameraa hiukan kallistamalla olisi saanut Glückaufin mastonkin kokonaan mukaan kuvaan.
  • Mustan ravintolalaivan keulan eteen jätetty tila luo illuusion liikkeessä olevasta laivasta ja isot punaiset pinnat taustalla rauhoittavat taustaa.
  • Punaiset ranta-aitat hohtavat hienon punaisina ja ihminen sisällä ikkunan muodostamissa kehyksissä on hauska yksityiskohta.
  • Ravintolasalin kuvaa olisi ehkä voinut rajata tiukemmin, jolloin taustalla olevat autot olisivat rajautuneet pois kuvasta. Porvoon monikerroksellisuus toistuu tässäkin kuvassa, kuten kaikissa edellisissäkin.
  • Hieno henkilökuva: kuvaaja on mennyt tarpeeksi lähelle, kuvattava katsoon suoraan kameraan, valon suunta on hyvä ja vielä hymykin!

Muita upeita kuvia

Palautteen saaminen omista kuvista ja valitusta näkökulmasta oli tietysti mielenkiintoista, mutta melkein vielä mielenkiintoisempaa oli nähdä muiden kurssilaisten kuvia. Muutamaan niistä ihastuin siinä määrin, että pyysin luvan jakaa nekin blogissamme.

This slideshow requires JavaScript.

Aila Auleksen kuva torimyyjästä heijastuksen kautta – wau! Ailan kuva lukoista Porvoon joella. Mikä materiaalien yhdistelmä ja mikä valo lukoissa.

Annika Segerstråle-Lötjösen koko sarja “hiiriperspektiivistä” oli hieno, mutta aivan erityisesti pidin aloituskuvasta: täältä sen hiiren päivä alkaa.
Monumenttien, kuten Porvoon kirkon, kuvaamisessa on aina omat haasteensa, mutta Annikan valitsema ainutlaatuinen kuvakulma tuottaa upean sommitelman ja lopputuloksen.

Jonna Pajusen Heijastuksia –sarjan kuvassa teksti lasissa kertautuu hienosti kuvassa, kuten lamppu ja sen heijastus, jotka vielä kertaavat myös seinän keltaista väriä.

Kiitos Ailalle, Annikalle ja Jonnalle luvasta käyttää kuvianne tässä jutussa!

Punainen Porvoo

Totesin alussa, että viiden kuvan valitseminen oli vaikeaa – ja itse asiassa epäonnistuin siinä. Turisti-sarjan lisäksi en (Pirkko), malttanut olla tekemättä toistakin sarjaa, nimeltään Punainen Porvoo.
Tätä ei käsitelty palautetilaisuudessa, mutta toki, jos Sinä, lukijani, haluat antaa minulle palautetta tämänkin sarjan kuvista, niin se on erinomaisen tervetullutta!

This slideshow requires JavaScript.

Punainen teema ja suunnilleen viisi kuvaa (tässä tapauksessa Lucia-neitoa) toistuu myös jutun otsikkokuvassa. Porvoosta löytyy kesäkuussa joulukin!

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

Porvoo Feature

Matkavalokuvauskurssi

Lyhyt matkavalokuvauskurssi ei muuta meitä oikeiksi valokuvaajiksi, mutta joitakin perusasioita sekin ehtii opettamaan ja kertaamaan.

Osallistuimme Vantaan työväenopiston järjestämälle kurssille pitkälti sen opettajan, Hanna Råstin takia. Olimmehan olleet aikaisemmin muutamalla hänen pitämällään kurssilla ja kuvausretkellä ja pitäneet hänen tyylistään. Tämänkertainen kurssi käsitti yhden illan alustuksen, lauantaisen kuvauspäivän Porvoossa ja vielä tulossa olevan illan, jonka aikana käymme yhdessä läpi kunkin meistä lauantaina ottamia kuvia.

Matkavalokuva on jotain, joka ilmaisee tietyn ajan ja paikan tunnelman, esittäen sen maisemaa, ihmisiä ja kulttuuria.

Enkeli Porvoon kirkolla

Aluksi puhuimme valosta.
Valokuvaus, valostahan siinä on kyse. Matkavalokuvaukselle tyypillistä on kontrolloimaton valo: matkalla ei ole studio-olosuhteita, liikkeellä ollaan siihen aikaan kuin ollaan eikä samaan paikkaan voi useinkaan palata uudelleen seuraavana päivänä.
Jos ajankohdan voi valita, niin aamun ja illan valo on parempi kuin keskipäivän kova valo. Ehkä jotain kohdetta voisi sittenkin palata kuvaamaan illalla uudelleen?

Paikan tuntu

Jokaisella paikalla on oma tyylinsä, luonteensa ja tunnelmansa. Perehtyminen paikkaan ennen matkalle lähtöä auttaa kartoittamaan jo etukäteen paikan tuntua, jolloin kuvakerronnan punainen lanka löytyy ehkä nopeammin.
Perillä paikan tuntua voi hakea niin ”eksymällä” sivukaduille kuin asettumalla aloilleen ja tarkkailemalla elämää vaikka kahvilan terassilla.

Hyvien kuvien ottamiseen tarvitaan aikaa. Varaudu odottamaan: valon suuntaa, ihmisten liikkumista kuvasta tai kuvaan.

Kissa Porvoo

Maisemat

Maisemakuviakin otettaessa kannattaa hetki pohtia mikä on kulloinkin kiinnostavin osa. Haluanko näyttää upeat pilvet vai sinisen meren? Tee valinta sijoittamalla horisontti alas tai ylös. Vältä keskisommittelua!

Hyvässä kuvassa on usein johtava linja, joka voi olla tie, joki tai valon suunta. Löytyykö kuvasta pakopiste, kohta jonne katse hakeutuu monien elementtien keskeltä?

Kokeile eri kuvakulmia. Kuvaa hyvin alhaalta tai kiipeä korkealle.

Turisti Porvoonjoenrannalla

Kaupungit ja kylät

Useimmiten ”tarvitset” yleiskuvia, kuvia maamerkeistä ja kuvia kaupungissa elävien elämästä.

Mieti haluatko kuvata kaupunkia jonkun teeman kautta: rakennukset? ikkunat? ovet? porttikongit?

Kaupunki on täynnä kaikkea: valitsemalla kuvakulmia ja rajauksella voi rauhoittaa kuvaa.
New Yorkia ei voi kuvata yhdellä kuvalla!

Fryysarinranta vuohenjuustosalaatti

Monumentit ja muut rakennukset

Jos haluat ison rakennuksen kokonaan kuvaan tarvitset laajakulmaobjektiivin. Kierrä kohdetta ja etsi paras valon suunta. Saisiko rakennuksesta kuvan kadun tai joen toiselta puolelta.

Ehkä rakennuksen voisi kuvata poimimalla siitä kivoja yksityiskohtia?
Voisitko käyttää heijastuksia?

Muista linjat ja pakopisteet!

Porvoonjokea

Ihmisten kuvaaminen

Muista pyytää lupa kuvaamiseen, etenkin jos aiot julkaista kuvan ja kuvassa on yksi tai muutama tunnistettavissa oleva ihminen. Ota kontaktia ja mene lähelle.
Ehkä voit pyytää kuvattavaa asettumaan kuvan kannalta parempaan paikkaan?

Kuvaa samalta tasolta ja poimi esiin hienoja yksityiskohtia.

Lyhyt syväterävyys häivyttää kaupunkimaiseman hälinän taustalta.

Suppailijoita Porvoonjoella

Yksityiskohdat

Ota myös kuvia yksityiskohdista.
Tarkkaan valitut detaljit kertovat mitkä asiat kiinnostavat juuri Sinua.
Tiukka lähikuva on intiimi ja tarkkaan valittu:  mitä tiukempi rajaus, sitä intiimimpi tunnelma.

Voisiko kuvassa olla mukana toiminta, esimerkiksi ruokaa valmistavat kädet?
Voisiko yksityiskohdan siirtää parempaan kulmaan kuvausta varten?

Yksityiskohta Porvoo

Kuvaa paljon!
Älä epäroi vaan ota kuva, kun tilanne on kohdallasi.

Saimme myös ennen lauantain kuvauspäivää paitsi luentomateriaalin (josta tämä on tiivistelmä) myös listan tunnetuista matkavalokuvaajista, joiden tuotantoon voi inspiraatiomielessä tutustua, esimerkiksi:

Näistä Martin Parr oli minulle entuudestaan tuttu realistisista, jopa inhorealistisista kuvistaan.

Tämän jutun kuvituksena on muutama ”maistiainen” lauantain kuvauspäivältämme. Olemme myös valmistelleet kurssin yhteenvetopäivää varten muutamia viiden kuvan sarjoja, erilaisilla Porvoo-teemoilla, mutta palataan näihin vasta Hannan palautteen jälkeen!

(Päivitetys 14.6. – Lisää Porvoon kuvauspäivän kuvasato ja niistä saamaamme palautetta voit lukea jutusta Paikan tuntu – Porvoo.)

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

Jyväskylä logo feature

Astetta vakavampi harrastus

Keskelle viime viikonlopun Naantalin reissuamme sähköpostiini tupsahti onnittelut:
Kirjoittamisen perusopintojen opiskelijavainnan tulokset ovat valmiina. Onneksi olkoon, sinut on valittu opintoihin mukaan!

Viimeisen parin vuoden mittaan olen osallistunut muutamalle työväenopiston lehtikirjoittamisen kurssille, yhdelle loistavalle ja toiselle … keskinkertaiselle. Kurssit ohjasivat kirjoittamaan erilaisista aiheista ja kokeilemaan erilaisia juttutyyppejä ja pitemmän kurssin lopputyönä kirjoittamani jutun sapattivapaastani onnistuin jopa myymään Oma aika -lehdelle.

Ajatus jatkaa ja syventää kirjoitusharrastustani jäi itämään ja tänä keväänä sain lopulta, taisi olla noin hakuajan viimeisenä päivänä, väsättyä hakemuksen Jyväskylän yliopiston Kirjoittamisen perusopintoihin.

Hyväksymiskirjeen myötä sain myös palautteen hakutehtävästäni: tekstin sujuvuudesta, johdonmukaisuudesta ja yksilöllisyydestä saamani melkein täydet (1,75 / 2) lämmittivät erityisesti! Lisäpisteitä aiemmista opinnoista, kirjoittajakokemuksesta ja kirjoittamisen ohjauskokemuksesta herui blogista ja muutamasta työväenopiston kurssista vaan niukalti (0,25 / 3), mutta hei, kokonaispistemäärä riitti kuitenkin mukaan pääsyyn! Hakijoita Kirjoittamisen perusopintoihin tänä keväänä oli 81, joista opiskelemaan valittiin 58.

Picabay Typewriter

Opinnot voi suorittaa halutessaan kokonaan etäopiskeluna tai lähi- ja etäopintojen yhdistelmänä, lähiopintojen tapahtuessa joko Helsingissä tai Jyväskylässä, ja Helsinkiinhän nyt ainakin pääsen helposti.

Kokonaisuus käsittää 30 opintopistettä, joka kuulemma nykyisin vastaa 26,67 tunnin työpanosta per piste ja kun opinto-oikeus on voimassa kolme lukukautta, niin 10 opintopistettä per lukukausi tarkoittanee kymmeniä työpäiviä per lukukausi.
Ja tästä, Kirjoittajan yhteisöt -kurssista, se alkaa, elokuussa.

Avokälyni aloitti muuten äskettäin Helsinki Design Schoolissa Valokuvaajan tutkinnon, normaalin päivätyön ohessa, eikä siinäkään helpolla taida päästä, joten ehkä minäkin tuosta kokonaisuudesta selviän. Ja jos en selviä, niin ei sekään varsinaisesti katastrofi ole, harrastuksestahan tässä on edelleen kyse!

Onnenonkija_feature

Onnenonkija – matka Turkuun ja Raisioon

Onnenonkija –elokuva kertoo lifestyle-bloggaajan arjesta blogissa esitetyn glamourin takana. Blogilla ja arjella ei ole, tietenkään, paljoa yhteistä.
Muutamalla otoksella elokuva kuitenkin valottaa hiukan blogimaailmaa: tavoitellaan pääsyä portaaliin, että lukijamäärät kasvaisivat. Otetaan valokuvia ja ajatellaan maailmaa Instagramin kautta – häshtägit täyttävät näkökentän. Juodaan samppanjaa ja kannetaan kotiin kauniita kasseja täynnä tuotenäytteitä.

Onnenonkija_pressi15

Matkabloggaajana – ja turkulaiset juuret omaavana – innostun elokuvan tarjoamista maisemista akselilla Turku – Raisio. Turun hienot vanhat kivitalot ja niiden asuntojen korkeat huoneet. Jokirannan ravintolat. Ateria Smör-ravintolassa, jossa sattumalta juuri kävimme Turussa Foodwalk –kierroksemme osana. Öinen näkymä joelle ja tuomiokirkolle. Juhlat Airisto Segelsälskapin tiloissa: tuolla on joskus pidetty meidänkin sukujuhlat! Omakotitalo Raisiossa, jossa veljeni ja veljentyttäreni asuivat vuosia. Purjevene ulapalla. Matka Turusta Raisioon. Ja lopulta, elokuvassa, haaveiden täyttymys, tavallaan, asunto torin laidalla Turussa. Minun maisemiani!

Jokirantaa Turku Smör TurkuJokiranta Turku

Onhan elokuva kevyt ja kliseinen – mutta keveydessään ja positiivisuudessaan myös hyvän mielen elokuva!

Päähenkilöt, Marja (Minka Kuustonen) ja Olavi (Olavi Uusivirta), ovat nuoria ja hakevat vielä paikkaansa elämässä. Toinen haluaisi löytää muun polun kuin vanhempien (Pirkko Hämäläinen, Taneli Mäkelä) ehdottamat turvalliset vaihtoehdot hammashoitajista hyttisiivoojiin ja toinen ei halua solahtaa perheyritykseen, jonka strategiaan hän ei usko. Elokuva kertoo myös näiden nuorten kehitystarinat, alun pinnallinen lifestyle-blogi muuntuu tarinan myötä rehellisemmäksi ja asiapitoisemmaksi ja pakoilu päättyy vastuunottoon. Ja matkan varrella syödään, juodaan, juhlitaan ja jaetaan arkea ja unelmia lähiön hiekkalaatikolla.

Onnenonkija_pressi11

Blogimaailmaan liittyvistä yksityiskohdista mieleeni jäi hienosti kuvattu hetki, jossa Marja luopuu rakkaasta kamerastaan: käsi viipyy vielä hetken sen pinnalla ennen eron hetkeä. Nuorten bloggaajien epärealistisia unelmia ruokitaan kohdassa, jossa Marjan kaveri aloittaa mammablogin paljastavilla kuvilla ja seuraavassa hetkessä häntä pyydetäänkin jo mukaan suosittuun blogiportaaliin. Löytyisikö muka oikeasti yhtään blogia, joka hetkessä olisi kerännyt portaalimaailman vaatimat lukijamäärät? Blogimaailman eettisyyskin saa lopussa osansa: omatunto on sittenkin jäänyt vaivaamaan: ei tämä aurinkopuuteri ole mistään kotoisin!

Kauppatori Turku

Mutta, yhteenvetona, etenkin jos vappuviikonlopun säät säilyvät Suomessa kylminä ja sateisina, niin käy katsomassa tämä. Melkein uskaltaisin väittää, että hymyilet leffan lopussa!

Jos haluat lukea lisää elokuvastasi ennen investointipäätöksen tekoa, niin lue vaikka Rouva Sanan juttu samaisesta elokuvasta. Tai Tuula’s Life -blogin juttu. Molemmat bloggaajakolleegoitani 40+ bloggajista. Myös Hesari on tietysti ehtinyt arvioimaan jo kuukausi sitten ensi-illassa olleen elokuvan ja tuli, tällä kertaa lähes samaan tulokseen kuin minä, että: Tätä lisää!

Me puolestamme lähdemme Wieniin keräämään uusia juttuja matkablogiin.
Sellaisia, jossa matka ja blogiin siitä päätyvä kuvaus ovat melko lailla toistensa näköisiä! Ehkä ilmat ovat kauniimpia kuin tähän aikaan vuodesta kotona, ehkä hotellissa on siistimpää kuin meillä kotona ja ehkä ateriat ovat maukkaampia kuin sunnuntain aterian tähteistä koottu lounas, mutta sellaistahan elämän lomalla kuuluu olla: hiukan ruusunpunaista!

(Kuvat elokuvasta elokuvan pressimateriaalista, kuvat Turusta omiamme. Päätöksen lähteä elokuviin teimme ihan itse ja liputkin maksoimme ihan omalla rahalla.)