Aihearkisto: Palautteet matkanjärjestäjille

Iran Shiraz

Palaute Olympian Iranin matkasta

Osallistuimme Olympian Persian perintö – kiertomatkaan Iranissa syyskuussa 2015.
Matka oli neljäs Olympia-matkamme: aloitimme jo kauan sitten Tansaniassa, 2010 kiersimme Olympian matkassa Etelä-Amerikkaa, 2011 eteläistä Afrikkaa ja viime syksynä osallistuimme pitkiä lentoja lukuunottamatta heidän järjestämäänsä Vietnam – Laos – Kambodza -kiertomatkaan.

Olympia IranRyhmäkoko tällä matkalla oli 20 ja matka oli loppuunmyyty, joten tämän isommassa ryhmässä ei Olympian matkoilla joudu matkustamaan. Mukana oli pariskuntia, mutta myös useampia yksin matkustavia, niin naisia kuin miehiä, hienoisella naisenemmistöllä. Maabongareiksi ryhmästä tunnustautui viisi ja ryhmässä meidät tunnettiin sitten termillä himomatkaajat! Yksi hienoimpia syitä  matkustaa Iraniin ryhmässämme oli tutustuminen lapsen tulevan puolison kotimaahan.

Hotellit

Iranin turismi ei ole kukoistanut kauppasaarron aikana, joten hyviä hotelleja, länsimaisen mittapuun mukaan, ei välttämättä ole montaa Teheranin ulkopuolella. Olympian käyttämät hotellit olivat kuitenkin täälläkin jos eivät nyt kaikki loistokkaita, niin vähintään hyviä.

Teheranin Azadi -hotelli sijaitsi kaupungin pohjoisosassa, mikä ilmeisesti etenkin kuumimpina kuukausina on hyvä valinta: hiukan korkeammalla on viileämpää. Syyskuussa ei ollut enää tukalan kuumaa ja hotelli sijaitsi ehkä vähän kaukana, sillä istuimme paljon bussissa Teheranin miljoonakaupungissa. Toisaalta, voihan olla, että olisimme asuneet missä päin kaupunkia tahansa, niin aina olisi riittänyt ruuhkaa.

Hotelli oli matkan kolmesta hotellista loistokkain, kaikki toimi hyvin, internet hiukan hitaasti, mutta toimi ja aamiaisella oli riittävästi valikoimaa.

Azadi Teheran Azadi Teheran

Isfahanin Kowsar -hotelli oli nuhruisempi, vessaa sai hiukan maanitella toimimaan ja internetin salasanojen kanssa sai tehdä vähän töitä useampaa laitetta käytettäessä. Aamiainenkaan ei häikäissyt, vaikka toki täysihoidon sisältävällä matkalla säilyi hyvin hengissä. Isfahanissa olisimme hiukan Abbasi -hotelliin tutustuttuamme ja erityisesti sen puutarhaan ihastuttuamme toivoneet asuvamme siellä.

Oppaamme mukaan kyseistä hotellia ei voinut käyttää ryhmille, kun huoneet olivat eri tasoisia historiallisella ja uudella puolella, mutta en ihan vakuuttunut selityksestä: luulisi, että runsaat 10 huonetta voisi varata jommalta kummalta puolelta.

Kowsar Shiraz Kowsar Isfahan

Isfahanin jälkeen odotukset Shirazin Homa -hotellia kohtaan eivät olleet suuria, mutta ehkä juuri siksi hotelli ylitti ne. Ainakin meidän osaltamme täällä kaikki toimi moitteettomasti ja internet oli matkan nopein.

Olympian tapaan saimme Shirazissa myös pitää huoneen myöhään illalla tapahtuvaan lähtöömme asti: roikkuminen aulassa tai illallisella klo 23:30 asti olisikin ollut aika raskasta ennen yölentoa.

Homa Shiraz Homa Shiraz

Valitsin hotelleja kuvaamaan rukousmatot ja rukoussuuntaa osoittavat merkit katossa siinä missä USA:ssa valitsin kahvinkeittimet. Myös koraani löytyi tietysti jokaisesta hotellihuoneesta ja parhaasta hotellista myös shiialaisten käyttämä rukouskivi.

Kahvinkeittimiä ei Iranin hotelleissa ollut, mutta vedenkeitin löytyi jokaisesta hotellista. Kahvin ystävien kannattaa varata Iraniin mukaan purkillinen murukahvia.

Bussista ja vessoista

Kiertomatkabussi IranMatkamme oli kiertomatka, mutta varsinaisia bussimatkapäiviä oli vain kaksi: vajaa 500 km Teheranista Isfananiin ja runsaat 500 km Isfahanista Shiraziin.

Bussi oli hyvä, melkein voisi sitä kuvat business-luokan bussiksi, sillä istuimet olivat tilavat ja jalkatilaa oli runsaasti. Sama bussi oli käytössä koko matkan ajan, myös kaupunkikierroksilla.

Kiertomatkabussi Iran

Ryhmän kanssa bussimatkoilla tulee aina hiukan vähintäänkin kilpailua bussin parhaista paikoista. Oppaamme ehdotti heti alkuun, että paikkoja voisi vaihdella siten, että joka päivä istutaan eri paikoilla ja aika hyvin paikat kiersivätkin, mutta tietysti erityisesti pitkinä päivinä kaikki eivät olleet ihan tyytyväisiä.

VessaLänsimaisia vessoja Iranissa on vain hotelleissa ja parhaimmissa ravintoloissa. Nähtävyyksillä vessat ovat järjestään arabialaisia ja niihin kannattaa varautua omalla vessapaperilla ja naisten kannattaa jopa vaatetuksessa hiukan miettiä, että kyykistyminen on helppoa ja vaatteiden kannalta siistiä!

Vessojen siisteys vaihteli, kuten kaikkialla, mutta sanotaan nyt vaikka, että olivat ne siistimpiä kuin entisissä Neuvostotasavalloissa tai Afrikassa.

Matkaohjelmasta

Aika vähän olisimme mitään muuttaneet Olympian jo hyväksi hioutuneesta ohjelmasta.

Teheranissa kävimme omatoimisesti katsomassa äskettäin uusitun Eila Hiltusen patsaan, joka olisi varmasti kiinnostanut useampaakin suomalaista.
Teheranissa olisimme myös tosi mielellämme itsekin kuvanneet muutaman tunnetuimpia Down with USA -seinämuraaleja.

Eila Hiltunen Palmulehto Teheran Shiraz ilta

Shirazissa hakeuduimme itse Koraaniportille iltavalaistuksessa – ehkä sekin olisi kovin kauniina maisemana kiinnostanut useampiakin.

Unescon maailmanperintökohteita oli Olympian ohjelmaan valittujen lisäksi vierailemissamme kaupungeissa jokaisessa ainakin yksi enemmän ja jos nekin halusi nähdä, niin niihin piti hakeutua omatoimisesti (joskin Teheranissa opas pyynnöstä muokkasi bussin reittiä siten, että halukkaat pääsivät Golestanin palatsiinkin osana kaupunkikierrosta). Omatoimisuus näiden osalta onkin ihan hyvä vaihtoehto, sillä kaikkihan ei kiinnosta kaikkea, mutta haasteena oli löytää aikaa yhdellekään omatoimiselle retkelle.

Ainakin meille hyvä vaihtoehto olisi vapaa-ajan hienoinen lisääminen Olympiankin matkoilla, vaikka siten, että jotkut iltapäivän retkistä olisivat vapaaehtoisia ja lounaan jälkeen olisi mahdollistettu halukkaiden palaaminen hotellille tai jääminen sopivaan kohtaan kaupungille: nyt vapaata aikaa oli oikeastaan vaan yksi iltapäivä Isfahanissa.

Matkaan kuului täyshoito, ehkä siksi, että oli arvioitu, että ihmisten olisi vaikea löytää ruokapaikkoja Iranissa, mutta ainakin meille (ja muutamalle muullekin ryhmästämme) olisi riittänyt puolihoito ja jätimmekin useamman illallisen väliin: toisaalta siksi, että ruoka oli valituissa paikoissa kovin samankaltaista illasta toiseen, toisaalta siksi, että bussimatkoihin ja ison ryhmän ruokailuun tuhrautui suhteettoman paljon aikaa.

Ehkä hyvä vaihtoehto olisi ollut, että opas olisi puolihoidon lisäksi ainakin yhtenä iltana per kaupunki lähtenyt halukkaiden kanssa ryhmänä syömään, kukin omalla kustannuksellaan. Tai ehkä iltaruokapaikkoina voisi käyttää myös hotellien buffetillallisia, ei ainakaan menisi kohtuuttomasti aikaa matkoihin.

Mutta toki, jotkut Olympian käyttämät ravintolat, esimerkiksi hyvä iranilainen ravintola Isfanissa ja puutarharavintola Shirazissa, jota käytettiin kahtena iltana, olivat oikein hyviä.

Shahrzad restaurant Isfahan

Opas Virpi Perunka

Oppaamme oli mukava ja asiantunteva – paikallisoppaamme Sohrabin tukemana tietysti.

Nyky-Iranista olisi ehkä voinut kertoa enemmänkin – turhan usein oppaat maailmalla tuntuvat arvostavan vain menneisyyttä, eivät elämään kaupunkien kaduilla ja kujilla tänään. Tältä osin meidän mittamme alkoi täyttyä kun Shirazissa osana kaupunkikierrosta saimme taas kerran runsaasti aikaa basaariin sen jälkeen kun Isfahanissa oli juuri basaareja kierretty pariinkin otteeseen. Basaarien vastapainona olisi voinut esitellä muutaman nykyaikaisen ostoskeskuksenkin, sillä tuskin nuoret iranilaiset ostoksiaan enää turisteille suuntautuneista basaareista tekevät.

Paikallisopas ja opasNyky-Iraniin liittyen olisimme myös tarvinneet selkeämpää tietoa valuutanvaihdosta, valuutoista ja valuuttakursseista. Nyt vasta käytännön kautta opimme, että kaupoissa ja ravintoloissa hinnat voivat tomaseissa olla todella halvan näköisiä, mutta rialeissa hinta onkin kymmenkertainen ja että maassa on useita valuuttakursseja ja tästä johtuen valuutan vaihto on aina hiukan harmaan alueen operaatio, eikä kannata ajatella, että vaikka hotellin vastaanotossa voi aina halutessaan vaihtaa rahaa. Omatoimimatkalla olisimme tietysti yrittäneet selvittää näitäkin omatoimisesti, mutta nyt luotimme, että opas kertoo kaiken tarvittavan.

Postimerkkienkin metsästäminen tuntui Iranissa olevan haastava mustan pörssin operaatio, mutta tämän osalta oppaamme (ja paikallisoppaamme) tekivät kaikkensa saadakseen halukkaille niitä riittävästi.

Lennoista

Lentoaikataulu oli kohtuullinen: menomatkan lähtöaika Helsingistä klo 13:05 oli mukava mahdollistaen pakkaamisen vielä aamulla ja inhimillisen aamun pitempääkin tuleville. Vaihtoaika Istanbulissa oli menomatkalla yli 4 tuntia, joka kaoottisella Istanbulin kentällä on paljon: me pakenimme loungeen, jossa oli viihtyisämpää odotella.

Lounge Istanbulin lentokentällä

Paluulento lähti Shirazista aamuyöstä ja olimme Suomessa iltapäivällä: taas mukava paluuaika niin kotiutumiseen kuin pitempääkin tuleville päästä kotiin ennen iltaa. Paluumatkalla vaihtoaika Istanbulissa oli optimaalinen: tuliaisostokset ehti tekemään, mutta ylimääräistä odotteluaikaa oli vähän.

Shirazin kenttä oli melko iranilainen kokemus yöllä: turvatarkastusjonot olivat miehille ja naisille erikseen ja paikallisia matkaan lähtijöitä saattoi itkien saattaa koko iso suku. Lentokenttärakennuksessa oli myös paljon pieniä vihaisia hyttysiä, joiden puremista jäi pariksi viikoksi punaiset paukamat!

Turkish Airlinesin lennot olivat ajallaan ja palvelu pelasi moitteettomasti.

Lentojen osalta haluaisimme itse koettaa onneamme paikkojen valinnassa check-inin yhteydessä ja toivoisimmekin, että Olympia kertoisi lentolippujen numerot jo ennen matkan loppua, jolloin niitä voisi halutessaan käyttää!

Toimistopalveluista

Ennen matkaa saimme Olympian opaskirjoja, niin yleisesti Aasiasta kuin erikseen Iranista ja lisäksi pukeutumisohjeita täsmennettiin vielä juuri ennen matkaa saamassamme kirjeessä. Näitä kommentoinkin jo hiukan naisten pukeutumista käsittelevässä jutussamme, että vähän ne olivat ehkä tiukempia kuin vaikka norjalaisen ryhmän saamat ohjeet.

Iraniin tarvittiin ainakin vielä syyskuussa 2015 viisumit, mutta Olympia huolehti tietysti niiden hakemisesta, ongelmitta.

Viisumi

Esitemateriaalista huomasimme muutaman kohdan, joissa aika oli tainnut ajaa esitteen ohi: Isfahanissa ei sillan holveissa ole enää teehuoneita eikä lauseen ”Armenialaisten kirkot, vehreät puistot ja maalauksin koristellut huvilat puutarhoineen ja suihkulähteineen ovat osa tunnelmallista Isfahania.” kohta huvilat ihan auennut meille, ehkä ne huvilat jäivät pois kierrokselta.

Lopuksi

Muutamasta pienestä parannusehdotuksesta huolimatta sanoisimme, että Olympian Iranin matkan toteutus oli totuttuun Olympian tapaan hyvä, mutta Olympian matkalle lähtiessään kannattaa aina muistaa, että niillä ei ”lomailemaan” juuri pääse ja vapaa-aikaa on niukalti. Meiltäkin tämä pääsi välillä unohtumaan ja pisimpinä päivinä alkoi jo melkein tympiä. Mutta, jos haluat nähdä paljon lyhyessä ajassa, niin ei se ”lomailemalla” onnistu!

Hyvää on myös Olympian luotettavuus matkojen toteutumisen suhteen – tälläkin matkalla oli mukana eräs herra, joka oli alunperin ilmoittautunut toisen toimiston matkalle, mutta sen peruuntuessa viime hetkellä oli kääntynyt Olympian puoleen ja mahtunut kuin mahtunutkin vielä mukaan.

Mandala

Mandalan matkassa Kambodzassa ja Vietnamissa

Ystäväni kysyi minulta jossain vaiheessa kokemuksiamme Mandala Travel -matkatoimistosta, johon totesin, että emme ole (vielä) koskaan heidän matkassaan olleet. Totesin siihen sitten samalla, että jos päädytte heidän kanssaan matkustamaan, niin jakakaa ihmeessä kokemuksianne, sillä mekin olemme muutamaa heidän mielenkiintoisen tuntuista kokonaisuuttaan jo harkinneet.
Tässä niitä kokemuksia nyt sitten on – eli tämä on vieraskynä-juttu, joka on minusta mielenkiintoinen niin tuon Mandala Travelin takia kuin kohteiden takia, eli samoissa maisemissa, mutta hiukan eri reitillä Kaakkois-Aasiassa liikutaan kuin meidän syksyisellä matkallamme. Tämä johdantona – jatketaan ystäväpariskuntamme matkassa:

Omatoimimatkaajat valmiille kiertomatkalle

Olemme viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana käyneet vähintään kerran vuodessa Aasiassa, useimmiten omatoimimatkalla. Kambodza ja Vietnam olivat kuitenkin meille entuudestaan tuntemattomia maita ja halusimme nähdä paljon suhteellisen lyhyessä ajassa, joten järjestetty kiertomatka tuntui kokeilemisen arvoiselta vaihtoehdolta.
Matkajärjestelyjen kätevyys houkutteli, vaikka aluksi tuntuikin oudolta, että joku muu oli lyönyt puolestamme  lukkoon matkan ohjelman, aikataulut ja hotellit.
Mandala Travelista ei meillä eikä tuttavapiirissäkään ollut kokemusta ja olimme pitäneet sitä lähinnä vaellus- ja muiden aktiivimatkojen järjestäjänä, mutta heidän tarjonnassaan on paljon myös  kulttuuri- tai luontopainotteisia kiertomatkoja.
Varasimme matkan, itseasiassa vain sen maapalvelut,  vasta noin kuukautta ennen lähtöä. Kaukolennont ostimme itse meille hiukan paremmin sopivalla aikataululla ja hiukan eri reittiäkin käyttäen kuin paketin lennot olivat. Mandalan tarjoama lentoaikataulu oli hieman hankala kaksine vaihtoineen, mutta tähän kuulemma vaikutti tällä kertaa ryhmän pieni koko ja myöhään tulleet varaukset. Tämän matkan he olivat toteuttamassa jo kuudella osallistujallakin, vaikka yleensä ryhmäkoot ovat heillä 8-18 henkeä, ja meidän liityttyä mukaan meitä oli siis  8 matkalaista ja suomalainen matkanjohtaja eli mukavan pieni ryhmä.
Plussaa Mandala Tavelille  joustavuudesta.
(Tähän väliin toimittajan huomatus, että olemme onnistuneet ostamaan myös Olympialta pelkät maapalvelut tai lisäämään jonkun osuuden perusmatkan loppuun.)
Matkareittimme kulki Kambodzan Siem Reapistä Phnom Penhiin ja sieltä edelleen Vietnamiin, 5 yötä Kambodzassa ja 7 yötä Vietnamissa.

Siem Reap

 Matka alkoi Siem Reapista, jossa Angkorin alue tuli käytyä läpi kolmen päivän aikana melko perusteellisesti, sisältäen mm. auringonnousun Angkor Watissa (sillehän ei kukaan mahtanut mitään, että aamu oli aika pilvinen). Kävimme myös harvemmin vierailluissa temppeleissä  Roluosin alueella, jossa  ohjelmassamme oli mm. lahjojen vienti temppelin munkeille, jotka sitten siunasivat meidät ja matkamme. Tämä ilmeisesti ei ole ihan tavanomainen ohjelmanumero, koska paikallisoppaammekin oli siitä todella tohkeissaan. Antamissamme paketeissa oli lääkkeitä, peseytymis- ja ruokatarvikkeita.
Lahjoja munkeille
 Kambodzassa oli maaliskuun lopulla todella kuuma, päivälämpötilat olivat jopa  35-38 astetta. Kambodzassa oli kuiva kausi lopuillaan ja riisipellot olivat kuivan ruskeita ja Kaakkois-Aasian suurin järvi Tonle Sap Siem Reapin lähellä oli tähän aikaan vuodesta ”pienimmillään” ja sadekaudella tulvan alle jäävät metsät ja rakennukset näyttivät nyt ihan tavallisilta. Pienen veneretken saimme kuitenkin järvellä tehtyä.
TonleSap

Bussilla Siem Reapistä Phnom Penhiin

Siem Reapista siirryimme omalla  bussilla Phnom Penhiin – 300 kilometrin matka vei käytännössä koko päivän temppelivierailuineen, lounas- ja wc taukoineen, sillä tien huonokuntoisuuden ja tietöiden takia keskivauhti oli todella pieni.
Maisemat matkan varrella olivat kuitenkin koko matkan ajan eläväisiä ja mielenkiintoisia.
Tolppataloja Kambodzan maaseudulla 1 Tolppataloja Kambodzan maaseudulla 3
Phnom Penhissä olimme vain yhden kokonaisen päivän, mutta se riitti tärkeimpien nähtävyyksien katsomiseen (kuninkaallinen palatsialue, kansallismuseo, vankilamuseo) ja halukkaille  jäi vielä aikaa myös lähteä omin päin Kuoleman kentille tai vaikka osallistua iltavoimisteluun!
Iltajumppaajia Phnom Penhissä

Ho Chi Minh City (Saigon)

 Vietnamissa kierroksemme käsitti 5 keskeistä H:ta : Ho Chi Minh City (Saigon), Hoi An, Hue, Hanoi ja Halong Bay. Ohjelma oli hyvin suunniteltu: kaikissa kaupungeissa oli yhteinen kaupunkikierros, mutta myös mukavasti omaa aikaa.
Matka Phnom Penhistä Saigoniin taittui sekin pikkubussilla, mistä oli myös se etu, että vaikka Cu Chin tunnelit eivät jostain syystä sisältyneet matkamme alkuperäiseen ohjelmaan, mutta saimme käynnin siellä  järjestymään ryhmän pyynnöstä varsin helposti, koska ne sattuivat olemaan lähes matkan varrella ajomatkallamme.
Tunneleiden ”puuttuminen” oli matkaohjelman pikku miinus etukäteen ajatellen ja saimme sen näin ”korjattua”.Saigonin hyvin perusteellisella koko päivän kestävällä kaupunkikierroksella  käytiin sekä Cholonin kiinalaiskaupunginosassa että keskustassa ja sen tärkeimmissä museoissa ja muilla maamerkeillä.
Saigonin keskusta metrotyömaa

Hoi An ja Hue

Saigonista siirryimme Hoi Aniin lentäen (lento Danangiin, josta puolen tunnin bussimatka Hoi Aniin). Viehättävä  Hoi An oli täydellinen vastakohta kiireisille, mopojen täyttämille suurkaupungeille!
Hoi An 4 Hoi An Hoi An 3
Hoi Anista Hueen ajettiin pikkubussilla kaunista maisemareittiä vuoriston yli (3 tuntia).
Hoi Anista Hueen 1
Entisessä keisarillisessa pääkaupungissa Huessa  tutustuttiin tietysti erityisesti keisarillisiin nähtävyyksiin.
Juna Vietnam
Huesta matka jatkui Hanoihin yöjunalla. 15 tunnin yöjunamatka 4 hengen nuhjuisissa nukkumahyteissä ei ollut ihan linjassa matkan muun tason ja mukavuuden kanssa, mutta jää muistiin elämyksenä jota voi huumorillakin muistella jälkeenpäin! Junamatkustaminen sinänsä on ok, jos juna olisi vähän tasokkaampi – muussa tapauksessa mielestäni tämän välimatkan voisi lentää.

Hanoi ja Halong Bay

Hoan Kiem Hanoi Hang Gai puu
Hanoissa aikataulu tuntui kiireisimmältä : siellä viivyimme 2 yötä mutta käytännössä vain 2 iltapäivää ja iltaa.Halong BayMatkan loppuhuipennus oli vuorokauden mittainen risteily Halongin lahdella, jota kaikki ryhmäläiset tuntuivat kovasti odottaneen. Laiva,  hytit ja ruokailut olivat tasokkaita ja maisemat todella hienoja, vaikka aurinko ei paistanutkaan. Hyttimme ikkunat avautuivat koko huoneen korkeudelta Halonginlahdelle, joten maisemien ihailu, olennaisin asia alueella, onnistui hienosti. Muutama rantautuminenkin vuorokaudenkin risteilyyn mahtui: näimme upean tippukiviluolan ja laguunilla pääsi itse ottamaan tuntumaan lahteen kajakeilla. Idylli rikkoutui hieman paikoin aika roskaisen meriveden takia ja ruuhkan takia: laivoja on lahdella todella paljon! Vähintään yhden yöpymisen laivalla sisältävä risteily on kuitenkin mielestämme ainoa oikea tapa tutustua Halonginlahteen, sillä ajomatka Hanoista kestää noin 3 tuntia suuntaansa.Laivamme Halong Bayllä
Pohjois-Vietnamissakin oli maaliskuun lopulla jo ”keväisiä” lämpötiloja eli yli 30 astetta ja maisemat olivat jo vihreämpiä kuin Kambodzassa. Päivät olivat usein aika pilvisiä, mutta sadetta emme saaneet kertaakaan.

Hotellit ja ateriat

Hotellit olivat 3- 4 tähden tasoa. Arvostimme erityisesti niiden hyviä keskeisiä sijainteja ja useimmat  niistä olivat viihtyisiä, pienehköjä ja persoonallisia boutique-tyylisiä hotelleja.
 Ancient House, Hoi An Ruokailuista
Aterioista vain aamiaiset sisältyivät matkan hintaan (+ Halongin risteilyllä täysihoito). Ruokailut oli kuitenkin järjestetty kätevästi siten, että lounaat söimme aina ryhmässä  muun ohjelman lomassa paikallisoppaiden valitsemissa ravintoloissa. Lounasruokailun kustannus oli 5-8 euron luokkaa juomineen/ henkilö.  Illallisille mentiin välillä isommalla joukolla, välillä omin päin – miten kenellekin sattui luontevasti sopimaan. Hieman huvittavana havaintona se, että perisuomalainen tapa pyytää lasku ravintolassa jokaiselle erikseen sujui useimmiten aivan mutkattomasti eikä herättänyt minkäänlaista hämmennystä.

Matkanjohtaja

Suomalainen matkanjohtajamme on asunut eri puolilla Aasiaa yli 20 vuotta ja oli sikäläisten yhteiskuntien, elämäntapojen, historian, uskontojen yms tuntija. Varsinainen nähtävyyksillä opastus oli pitkälti  paikallisoppaiden varassa, jotka puhuivat hyvää englantia – toki matkanjohtaja oli tarvittaessa valmis myös kääntämään opastukset suomeksi. Kiitoksen ansaitsee  matkanjohtajan  joustavuus ja kyky kuunnella ryhmän toiveita erilaisissa tilanteissa.

Suosittelemme!

Matkan ohjelmassa Vietnamin osuus tuntui etukäteen ajatellen aika kiireiseltä, mutta käytännössä kokonaisuus oli tältäkin osin onnistunut. Omillakin matkoillamme mielellään vaihdamme paikkakuntaa, maisemaa tai vaikkapa hotellia muutaman päivän välien, joten tiivis tahti ei haitannut. Missä tahansa käymistämme Vietnamin kaupungeista olisi toki voinut viipyä vaikka  pidempäänkin, mutta ajattelen niin, että voihan niihin joskus myöhemmin palata rauhassa,  kun nyt on saanut lyhyen johdatuksen siihen, mitä missäkin on tarjolla!

Matkaa teimme käytännössä lähes kaikilla kulkuneuvoilla. Osa pidemmistä siirtymisistä tapahtui omalla pikkubussilla (esim. Siem Reap – Phnom Penh – Saigon), sisäisellä lennolla (Saigonista Keski-Vietnamin Danangiin),  ja jopa junalla (Huesta – Hanoihin).  Aika monella vastaavanlaisella kiertomatkalla useammat pitkät välit kuljetaankin lentäen ja on tietysti makuasia, onko se etu vai miinuspuoli. Meistä näissä maakuljetuksissakin oli oma hauskuutensa ja oikeastaan tällaisen valmismatkan lisäarvo on myös siinä, että tulee tehtyä asioita joita ei välttämättä muuten tekisi: luulenpa että jos liikkuisimme omatoimisesti tällä alueella, varmaan tyytyisimme helpoimpaan ratkaisuun eli lentäisimme kaikki pidemmät välit.

Siem Reap katunäkymä Iso lasti auton päällä

Kiertomatka tarjosi siis tuhdin annoksen temppeleitä ja kaukaista historiaa, järkyttävää lähi- ja sotahistoriaa, maaseutumaisemia bussin ikkunasta, miljoonakaupunkien vilinää, upeita maisemia, hyvää ruokaa jne. Liikenteen kaoottisuudesta olimme etukäteen kuulleet paljon: tottahan mopoja oli Phnom Penhissä, Saigonissa ja Hanoissa kaduilla ihan tolkuton määrä, mutta liikenne oli kuitenkin sujuvaa eikä kukaan näyttänyt menettävän malttiaan. Jalankulkijana täytyi vain määrätietoisesti astua liikenteen sekaan, jolloin katujen ylitys onnistui vaikka se välillä ihmeeltä tuntuikin.

Yhteenvetona: kiertomatka oli meistä oikein onnistunut: ohjelma oli sopivalla tavalla tiivis ja mietitty  ja kaikki järjestelyt toimivat erinomaisesti.  Joten kiertomatka, meille uutena kokemuksena, osoittautui helpoksi ja huolettomaksi tavaksi matkustaa, jota saatamme harkita toistekin!
Hoi Anista Hueen 2
Jutun kuvat ovat luonnollisesti myös ystäväpariskuntamme ottamia.
Ja lopuksi vielä takaisin toimittajalle – sovimme ystäväni kanssa, että hän kirjoittaa matkasta arvioiden Mandala Travelin toteutusta, ei kuvaten Angkor Watia, Tonle Sapia, Ho Chi Mihn Cityä tai Hanoita, sillä niistä blogissamme on jo kuvia ja kirjoituksia syksyisen Aasian matkamme jäljiltä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirgiisia ja Kazakstan – palaute Ari-al Travelille ja kustannukset

Hotellit

Asuimme kolmessa hotellissa, kolmella paikkakunnalla: Cholpo Atassa Kirgiisiassa ja Almatyssa ja Astanssa Kazakstanissa.
Kapriz-hotelli oli Issyk-Kul -järven rannalla ja vaikka vähän tuntuikin siltä, että asui opiskelija-asuntolassa, niin ympäristö on sen verran hurmaava, ettei se yhden yön majoituksena haitannut – kaikki kuitenkin toimi.
Wifi ei kuulunut huoneen hintaan, mutta 3 eurolla senkin sai kahdelle laitteelle.
Aamiainen oli melko perustasoa, mutta sekin riittävä yhden yön majoitukseen.

Hotel Kapriz Issyk-Kul Issyk-kul Kapriz

Almatyn hotelli Astra saa hiukan kyseenalaisen kunnian sängystään: se oli huonoin hotellisänky, jossa muistan koskaan yrittäneeni nukkua. Patjan jouset olivat sen verran tiukkoja ja pinnassa, että piti askarrella peitosta puuttuva sijauspatja ja nukkua pelkällä pussilakanalla, joka onneksi onnistui, sillä huoneessa oli enimmäkseen turhankin kuuma.
Hotellin sijainti rautatieaseman ja pienen ostoskeskuksen lähellä oli kuitenkin hyvä ja huonepalvelukin toimi, kun ensimmäisenä iltana saavuimme melko myöhään hotellille. Wifi kuului hintaan ja toimikin ihan kelvollisesti.

Almaty Astra-hotelli näkymä ikkunasta Almaty rautatieasema

Astanan hotelli Akbulakissa sängyt olivat ok, mutta sijainti huono.
Etenkin talvella, kun pakkasta oli vähintään -10 astetta ja tuulee reippaasti, niin hotelli ei ole kävelyetäisyydellä mistään, ei keskustasta eikä yhdestäkään ravintolasta.
Hotellin oma ravintolakin taisi olla toiminnassa vain meitä varten, sen verran kun oli. Aamiaiset ja yksi erikseen tilattu iltapala järjestyi, mutta ex tempore 8 hengen lounastilaukset eivät onnistuneet vaan päädyimme lopulta tilaamaan ison hampurilaislähetyksen Burger Kingistä. Aamiaisetkin olivat ehkä tämän kierroksen huonoimmat.
Wifi toimi 4. kerroksen huoneissa heikosti ja satunnaisesti – alakerran aulassa hyvin, mutta varsinkaan alvella aulassa ei ollut kiva istua ulko-oven vieressä.

Astana Akbulak-hotelli Astana Akbulak-hotelli näkymä vanhoille autotalleille

Kaiken kaikkiaan, kolmen tähden hotellit olivat – kolmen tähden hotelleja.
Peruskamaa, joissa perusjutut suunnilleen toimivat ja joissa pysyi hengissä, mutta täytyy tunnustaa, että näillä edullisilla kiertomatkoilla, niin Albatrosin Willi Länsi -matkalla kuin  tällä Ari-Al Travelin matkalla, olen kyllä hiukan kaivannut yleensä käyttämiämme neljän tähden hotelleja. Olisimme mielellämme maksaneet matkoistamme muutaman satasen lisää, jos hotellit olisivat olleet hiukan parempia, mutta ehkä joillekin lisähinta olisi ollut liikaa, ryhmän kanssa on tehtävä kompromisseja.

Yleisiä vessoja en yleensä ole matkajutuissani kommentoinut, mutta erityisesti Kirgiisian osalta kannattaa ehkä kuitenkin mainita, että ne olivat järjestään lähes kaikki reikä lattiassa tyyppisiä, eli naisten kannattaa käydä Kirgiisiassa niin kauan kuin kyykistyminen vielä onnistuu sujuvasti!

Matka-ohjelma

Oli sitten matkatoimiston tai tamperelaisten matkaystäviemme ansiota, niin Kirgiisiassa Issyk-Kul -järvi oli hyvä valinta pääkohteeksi: maisemat olivat huikeita verrattuna pääkaupunki Bishkekiin, johon riitti hyvin muutaman tunnin kierros keskustassa.
Myös Kazakhstanissa vierailu molemmissa kaupungeissa oli ehdottomasti paikallaan, onhan maa niin valtava ja vanha ja uusi pääkaupunki kovin erilaisia.

Kaikki päiväretkiohjelmat olivat mielestäni onnistuneita, plussaa erityisesti uskontojen museosta Kirgiisiassa, köysirata-ajelusta hiihtokeskukseen Almatyssa ja vierailulla Alzhirin leirillä Astanassa.

Almatyssä pysähdyksen luistinradan edustalla olisi voinut jättää väliin, sillä sen näki paremmin köysiradalta ja retkeen olisi kaupungin suurten etäisyyksien takia voinut sisällyttää lyhyen vierailun jossain kaupungin paremmassakin ostoskeskuksessa, noin esimerkin vuoksi, vaikkei kukaan mitään varsinaisesti olisi halunnut ostaakaan. Astanassa Albina sitten ex tempore järjestikin ostoskeskusretken, ettei kaikkien tarvinnut seikkailla sinne erillisillä takseilla.

Lounas Kirgiisia Lounas Almaty

Matkaan kuuluneista aterioista lounaat Kirgiisiassa oli toteutettu mukavasti vierailuina paikallisiin perheisiin. Almatyssä söimme retkipäivän lounaan seisovasta pöydästä ja ihan hyvä vaihtoehto sekin oli.

Lennot

Turkish AirlinesLentoaikataulut olivat kotimaan pään kannalta kivoja: lähtö aamupäivällä ja paluu alkuiltapäivästä, mutta saapuminen Bishkekiin aamuyöstä klo 04 ja lähes 300 km bussissa sen jälkeen oli kyllä melkein rankkaa. Samoin paluulento Astanasta lähti aamuyöstä, joten yksi yö siinäkin meni vähön harakoille, mutta tällaistahan matkailu usein on. Astanassa meillä oli kuitenkin hotellihuoneet lähtöön asti, joka teki yölähdöstäkin kestettävän.

Lentojen osalta Ari-al Travel olisi voinut kertoa meille online check-iniin tarvittavat koodit, jotta ainakin halukkaat olisivat voineet valita istumapaikkansa itse ja hoitaa sisääntsekkauksen netissä.

Opas Albina Hyvärinen

Ari-al Travelin opas AlbinaMatka Kirgiisiaan ja Kazakstaniin oli oppaammekin ensimmäinen näihin kohteisiin ja erityisesti tällä taustalla ei voi muuta kuin ihastella sitä tietomäärää, jonka hän oli kohteista etukäteen opiskellut ja jonka hän meille sitten retkipäivinä ja bussimatkojen aikana jakoi. Omalta osaltamme pisimmät historiakatsaukset busseissa olivat jo turhankin perusteellisia, mutta eivätpä ne liian paljon häirinneetkään ja saattoihan joku pitää niistäkin. Ja kunnon opastuksen tavoin mukana oli myös hauskoja turistilegendoja, kuten kertomus siitä, miten Buranan torni oli rakennettu tytölle, jolle oli ennustettu kuolemaa hämähäkin puremaan ja joka sitten kuitenkin siihen kuoli, kun 15-vuotissyntymäpäiväksi tuodulle hedelmälautaselle sellainen oli piiloutunut!
Toki Albinalla oli paikallisoppaat apunaan monessa paikassa, mutta silti.
Lopuksi vielä erityismaininta Albinan ihastuttavasta piposta, jonka hän kuulemma on ostanut Primarkista (joka oli kovasti Lissabonin matkalla sisarentyttäriemmekin suosiossa)!

Kustannukset

Jo vakiintuneeseen tapaan, matkan kustannukset (2 hengeltä, euroina) ruokaa ja ostoksia lukuunottamatta:

Ari-Al Travelin matkapaketti: lennot, hotellit, sisältäen lounaan kolmena päivänä 2 780
Liput Rodin-balettiin Astanan Oopperaan 80
Vierailu Khan Shatyrin kylpylässä (1 henkilö) 8
Takseja ja muita kuljetusmaksuja 26
Kuljettajan tipit Kirgiisiassa 14
Netti Kirgiisiassa 3
Matkamuistoja 10
Lentoparkki 65
Yhteensä 2 985

Linkit juttuihin matkasta

Kirgiisian ja Kazakstanin matkastamme kirjoitin matkan varrelta ja vähän sen jälkeen tämän jutun lisäksi seuraavat jutut:

Ennen matkaa kirjoitin Ari-al Travelin mukavan joustavasta suhtautumisesta markkinoimaansa Kazakstanin matkaan, johon sittemmin liitettiin myös tuo Kirgiisia ja hiukan etukäteissuunnitelmistamme matkan tiimoilta:

Terveiset ryhmälle!

Ryhmämme Alzhirissa

Meidän lisäksemme matkalle osallistuivat matkaystävämme Mäntysalot Tampereelta, kolme miestä ja kaksi naista, eli yhteensä meitä oli yhdeksän. Meidän lisäksemme pääosa muistakin osallistujista tuntui olevan matkalla maabongaushengessä ja ainakin yhden erityiskiinnostuskohteena olivat pääkaupungit.

Jollain bussimatkalla matkakaverimme kyselivät tavoistamme matkustaa ja mainitsimme ainakin seuraavat palvelut – eli Sinä, joka olit kanssamme Kazakstanissa, tässä bussissa luetellut linkit, joka omiin juttuihimme näistä tai suoraan näihin palveluihin:

Ja lopuksi vielä kevennyksenä (?) pari kuvaa maantiedon oppitunnista lounasravintolassa Almatyssa :-)

Tässä on Almaty ja tässä Astana

Tamperelainen matkaystävämme, Kari, tapaa kirjoittaa matkajuttunsa runomuodossa ja niin tästäkin matkasta syntyi myös runo.

Willi Länsi Zion

Palaute Albatrosille Willi Länsi -matkasta

Osallistuimme Albatrosin Willi Länsi -kiertomatkaan neljännosavaltion alueella läntisessä Yhdysvalloissa helmikuussa 2015. Matka oli toinen Albatros-matkamme: syksyllä 2014 osallistuimme Pohjois-Espanjassa pyhiinvaeltajien reittiä seurailleelle matkalle.

Yosemite Albatros groupWilli Länsi -kierrokselle osallistui vain 18 henkeä, eli ryhmäkoko oli mukavan pieni – tältä osin Albatros pääsi ilmeisesti sattumalta samalle tasolle kuin vaikka Olympia, joka ei tätä suurempia ryhmäkokoja taida yleensä ottaakaan, Albatrosille normaali ryhmäkoko lienee vähintään 30 hengen luokkaa.

Hotellit

Hotellimme olivat kiertomatkan hotelleiksi riittävän hyviä, paitsi Las Vegasissa ja San Franciscossa – näissä molemmissa kaupungeissa olisin toivonut astetta parempia hotelleja. Emme tapaa tehdä yksityiskohtaisia hotelliarvosteluja, sillä nopealla tavalla liikkua yksityiskohdat eivät ole meille kovin tärkeitä kunhan kokonaisuus on toimiva. Valokuviakaan emme yleensä hotelleista ottaneet, mutta eräänlaisena dokumenttina kuvasimme jokaisesta hotellihuoneesta kahvinkeittimen, jos sellainen vaan oli. Parissa hotellissa sen ”tilalla” oli Starbucks hotellin aulassa. Toinen hyvä kuvauskohde olisi ollut kylpyhuoneen ja suihkun hanat: nekin olivat erilaisia luultavasti jokaisessa matkamme hotelleista!

Hilton Garden InnLos Angelesin Hilton Garden Inn Hollywoodissa oli raikas ja sijanniltaan hyvä.
Aamiaisella pannukakuista tai vohveleista olisi joutunut maksamaan lisää, mutta perusvaihtoehdollakin selvisi hengissä. Nettikin oli peruskelvollinen.

 

Laughlin NuggetLaughlinin Golden Nugget aloitti matkallamme hotellien/motellien sarjan, joissa sijainnilla ei juuri ollut väliä, sillä illan saapumisen ja aamun lähdön väliin ei jäänyt aikaa muulle kuin illalliselle, nukkumiselle ja aamiaiselle. Kasinokompleksin illallisravintolat olivat sen verran ruuhkaisia ja meluisia, että turvauduimme illallisen osalta huonepalveluun. Netti toimi täälläkin kelvollisesti.

Canyon PlazaGrand Canyonilla majoitusvaihtoehtoja saattaa olla vähän, joten ehkä Canyon Plaza ainakin tämänkin kokoiselle ryhmälle oli ainoita vaihtoehtoja, mutta ei kovin toimiva sellainen. Matka huoneisiin oli pitkä, aamiainen ihan peruskamaa ja sitäkin joutui jonottamaan ison kiinalaisryhmän vallattua aamiaisravintolan. Huoneessa oli täälläkin kahvinkeitin, muttei teepusseja. Netti ja palvelu vastaanotossa olivat molemmat alle kaiken arvostelun.

Bryce CanyonBryce View Lodge oli taas toimiva, jopa hyvä vaihtoehto. Sijainti lähellä kanjonia oli mukava, iso myymälä tutustumisen arvoinen ja nettikin toimi hyvin. Illallisravintola tosin täälläkin oli ruuhkainen eikä muitakaan vaihtoehtoja käytännössä ollut.

HarrahsLas Vegasin Harrah’sin osalta harkitsimme vakavasti jo etukäteen varaavamme itse paremman hotellin, etenkin kun luderaporttisivukin oli listannut hotellin pari vuotta sitten, mutta tyydyimme kuitenkin lopulta Albatrosin valintaan. Sijainti oli hyvä, mutta huone hiukan nuhruinen. Aamiainen oli turhankin laaja, mutta sitä ei voine viaksi laskea. Ruokaa hotellista sai muutenkin hyvin useammasta ravintolasta/kahvilasta/myymälästä, mutta matkat ison hotellin sisällä olivat uuvuttavan pitkiä ja laajan ravintolavalikoiman olisin mielelläni vaihtanut suppeampaan, jos tilalle olisi saanut netin, joka nyt toimi vaan yleisissä tiloissa. Luteita emme sentään täälläkään lähneet.

VisaliaHoliday Inn Visaliassa oli kaikin puolin ok – ei miltään osin mitään erityistä moitittavaa ainakaan.

ModestoPalm Court Inn Modestossa oli ehkä kuitenkin vähän turhan lähellä valtatietä: vaikka sanoinkin, ettei näiden yhden yön pysähdyspaikkojen sijainnilla ollut väliä, niin tähän kuului liikenteen melu huoneeseen. Aamiainen oli muuten ehkä matkan suppein, mutta vohvelirauta ja itse sillä paistetut tuoreet vohvelit antoivat paljon muun valikoiman puuttumisesta anteeksi. Illallisvaihtoehtojakin Modestosta löytyi ja nettikin oli hyvä.

San FranciscoSan Franciscon Whitcomb-hotellia olenkin jo moittinut surkeaksi pariinkin otteeseen. Huono kylpyhuone, siivouksen huono taso, huono netti ja huono aamiainen, olikohan tuossa jo kaikki. Ei, kuuma vesikin oli vähön kortilla.

Santa MariaSanta Maria Inn oli etenkin San Franciscon jälkeen hyvä – ainoa miinus vanhan hotellin sokkeloisuudesta, olisivat voineet jakaa pohjakartat automaattisesti heti avainkorttien kanssa. Ruokapaikkoja oli hyvin, tosin niiden saavuttaminen vaati vilkasliikenteisen tien ylittämisen. Täällä netti oli jo tasoa loistava!

Yhteenvetona hotelleista voisi todeta, että isoissa kaupungeissa, joissa olimme sentään 2, jopa 3 yötä, hotellit olisivat mielellään saaneet olla neljän tähden hotelleja ja toimivat nettiyhteydet lienevät jo nykyisin kohtuullinen toive.

Bussista

Bussimatkamme mukavuuteen vaikutti suuresti pieni ryhmäkokomme, joka mahdollisti jokaiselle oman kahden hengen paikan (ja oman ikkunan) n. 50 hengen bussissa.
Pitkänmatkan bussiksi bussi oli kuitenkin oudon huonosti varusteltu – penkeissä ei ollut mitään telinettä tai verkkoa juomalle, ja roskakorin virkaa toimitti vain iso jätesäkki bussin etuosassa. Turvavöitäkään bussissa ei ollut.

Willi Länsi bussiBussin ihan etummaiset paikat oli varattu valokuvaamiseen ja useimmiten niille pääsikin aina välillä istumaan – vain kerran jouduin pyytämään opasta kertaamaan ”sääntöjä” tältä osin. Edes lyhyitä 5 minuutin kuvauspysähdyksiä olisin kyllä toivonut lisää – en ihan usko ettei missään teiden laidalla olisi voinut hetkeksi pysähtyäkin.

Bussissa oli myös wc, mutta sen käyttö käytännössä kiellettiin, mutta toisaalta sitten lepohuonepysähdyksiä (restrooms amerikkalaisittain) pidettiin ihan riittävän usein.

Matkaohjelmasta

Albatross tekee Willi Länsi -kierrosta Suomestakin pääosan vuotta kahdella lähdöllä joka kuukausi ja esimerkiksi Ruotsista ainakin osan vuotta ihan viikottain, joten ohjelma on hioutunut hyvin toimivaksi kokonaisuudeksi kahden viikon aikarajan puitteissa. Isoihin kaupunkeihen olisi voinut lisätä kuhunkin päivän, etenkin San Franciscon osalta useimmat, elleivät kaikki, tuntuivat sitä kaipaavan.

Grand Canyonille voisi lisätä vapaaehtoisen lisämaksullisen auringonnousuretken.

Käyntiä Monterey Bayn akvaariossa voisi tarjota voimakkaammin osallistujille – nyt vaikkakin se mainittiin, niin tapa, jolla se tehtiin ”sitten ette kyllä ehdi Montereyssä mitään muuta” karkoitti kaikki muut akvaariosta, ihan turhaan.

Getty Centerissä opastamiseen voisi panostaa sen verran, että veisi ryhmän vapaaehtoiset ainakin heti alkuun katsomaan 10 minuutin esittelyfilmin, jolla pääsee hyvin jyvälle paikasta.

Opas Jaana Torseke

Albatrosin opasJaana oli asiantunteva ja innostava opas. Hänen useamman vuoden Pohjois-Ameikassa asumisen myötä kertynyt kokemus maasta oli vertaansa vailla. Pitkien bussimatkojen aikana hän kävi läpi sopivassa määrin eri aiheita, jättäen kuitenkin myös tyhjää aikaa omille ajatuksille, lepäämiselle tai muulle tekemiselle matkan aikana.

Jos lisäretket olivat Jaanan ideoimia, niin kiitos niistä hänelle. Ohjattu kävelyretki Hollywoodissa oli varmaan monelle hyvä vaihtoehto saapumisiltana, samoin bussilla tehty iltaretki Las Vegasissa oli retki paikallaan.

 

Lennoista

Lufthansan lennot Helsingistä Frankfurtin kautta Los Angelesiin ja samaa reittiä takaisin toimivat moitteettomasti saksalaisella täsmällisyydellä. Ruokaa ja juomaakin tarjottiin kaikilla väleillä sopivasti ja sitä rahastuskuvioilla sotkematta. Turistiluokassakin jalkatilaa oli jopa 180-senttisille matkustajille ihan kelvollisesti.

Frankfurt - Los AngelesMyös lentoaikataulut olivat hyvät kumpaankin suuntaan: Helsingistä aikainen aamulähtö (7:10), jolloin koneessa hiukan nukkumalla jaksoi venyttää ensimmäistä iltaa saapumista (paikallista aikaa 12:45) riittävän pitkälle iltaan saadakseen kiinni paikallisajasta 10 tunnin aikaerolla ja Los Angelesista iltapäivälähtö (15:20) sopivasti hotellihuoneen luovutukseen nähden ja sopivasti taas siten, että nukkumalla hiukan koneessa sai Helsingissä paikallisajasta kiinni hetimmiten koneen laskeuduttua (16:45). Vaihtoajat Frankfurtissa olivat kumpaankin suuntaan riittävät, mutteivät turhan pitkiä.
Frankfurt – Los Angeles -lento on tietysti pitkä, melkein 11 tuntia.

Toimistopalveluista

Edellinen juttuni matkan kustannuksista kirvoitti jonkin verran keskustelua, jonka lopputuloksena huomasin, että olin onnistunut hankkimaan ESTA -luvat sivulta, joka peri paitsi ESTA -luvista 14 dollaria per nuppi myös 73 dollarin käsittelymaksun kummaltakin meistä. ESTA:n hankkiminen Albatros-matkalla on matkustajan vastuulla ja olin tehnyt sen huolimattomasti ja päätynyt sivustolle, josta kyllä sai luvan, mutta monta kertaa kalliimmalla kuin oikealla sivustolla. Albatrosin meille lähettämissä pdf-dokumenteissa oli kyllä ihan oikea linkki ja ohje lukea asiasta tarkemmin heidän sivuiltaan, mutta kun se pdf-dokumentin linkki ei helposti kopioitunut selaimeeni niin turvauduin hakukoneeseen, mikä siis oli virhe. Virhe oli minun ja jos olisin lukenut kaikki ohjeet, niin en sitä olisi tehnyt, mutta silti olisin toivonut, etenkin kun näin kävi, että Albatrosin materiaalissa tuo linkki olisi tullut sähköpostissa toimivana linkkinä eikä vaan pdf-dokumentissa. Kun virheemme sitten ymmärsin, blogimme lukijoiden meitä asiassa neuvottua, niin anoin tuota ylimääräistä 2×73 dollarin käsittelymaksua takaisin ja ”huijaussivusto” lupasikin palauttaa rahat. Jos ne palautuvat kortilleni viikossa niin hyvä – ellei, niin päivitän tätä tekstiä sitten tältä osin. Muuten tähän ESTA -lupiin liittyvää asiaa enemmän tuon kustannusjutun kommenteissa.