Aihearkisto: Suomi

Majakat otsikkokuva

19 majakkaa
– tähän mennessä

Lauantaisen majakkaretkemme jälkeen yritin kasata listaa niin Suomen majakoista kuin majakoista, joilla olemme vierailleet – tai ainakin nähneet ne lähietäisyydeltä.

Majakkajulista
Suomen majakat (kuva Suomen Majakkaseuran sivuilta)

Lista kaikista Suomen majakoista osoittautui vaikeaksi: tarjolla on vähän erilaisia listoja, joillakin on mukana myös nyttemmin sammuneita majakoita, siis pookeiksi, tunnusmajakoiksi tai päivämajakoiksi muuttuneita entisiä majakoita, ja joiltakin listoilta tuntuisi puuttuvan ihan käytössäkin olevia majakoita. Ehkä niitä on jotain 53 – 63.
Aika monet näistä ovat ulkomerellä olevia pohjamajakoita, eli sellaisia, joiden kohdalla ei ole maata lainkaan, ei edes pientä luotoa, eli ne voi vain nähdä mereltä.

Majakkalistamme

”Meidän majakkamme”, suunnilleen idästä lännen kautta pohjoiseen:

  1. Söderskärin majakka
  2. Harmajan majakka
  3. Helsingin majakka
  4. Suomenlinnan kirkko
  5. Porkkalan majakka
  6. Rönnskär
  7. Jussarön majakka
  8. Gustavsvärn
  9. Längdenin majakka
  10. Russarön majakka
  11. Bengtskärin majakka
  12. Gustaf Dalén
  13. Utön majakka
  14. Märket
  15. Isokarin majakka
  16. Sälgrundin majakka
  17. Valassaarten majakka
  18. Tankarin majakka
  19. Marjaniemen majakka

Edellisen täydellisemmän majakkayhteenvedon tein näköjään kolme vuotta sitten.

Insinööri Pettersson ja oikeat Suomen majakat

Suomenlinna Suomen majakat
Suomenlinnan kirkko/majakka

Jutussa on kerrottu lyhyesti retkistämme Harmajalle, Helsingin majakalle, Suomenlinnaan, Russaröhön, Bengtskäriin, Gustaf Dalénille, Utöseen ja Isokarille.

Monen monta kesäretkeä

Retkistämme Söderskärin majakalle, Gustavsvärnille ja Russaröhön olen jo kirjoittanut omatkin jutut. Russarökin vaati kaksi yritystä siinä missä viime viikonloppuna lopulta toteutunut Läntisen Suomenlahden kierros.

Märket Suomen majakat
Tiesitkö muuten, että Märketillä on pisin pätkä Suomen ja Ruotsin välistä maarajaa?

Märketillä kävimme kesällä 2011 – meillä oli onni matkassa, sillä kuten majakkaretkillä yleensäkin, Märketille pääsy on suotuisien tuulien varassa ja sinä ainoana meille mahdollisena iltana retki onnistui!

Viime kesänä kävimme neljällä majakalla,eli Sälgrundissa, Valassaarilla, Tankarissa ja Marjaniemessä.

Utön majakan linssistö Suomen majakat
Utön majakan linssistö

Vierailimme myös taas kerran Utössä. Luotsien järjestämällä retkellä pääsimme ensimmäistä kertaa näkemään myös Utön majakan linssistön.

Ja nyt siis viimeksi kiersimme Läntisen Suomenlahden majakoita eli Rönnskärin, Jussarön, Sundharunin ja Längdenin.

Längden toukokuu 2018 Suomen majakat
Längdenin majakka keväällä 2018

Läntisen Suomenlahden majakoita

Uusia suunnitelmia

Tulevan kesän alustavissa suunnitelmissamme on tehdä majakkaretki Rauman ja Porin suunnalle: yöpyä Kylmäpihlajan majakassa, tehdä päiväretki Säpin majakalle ja käväistä myös Kallolla.

Pihlajasaaren edustan Lokkiluodon näkisi varmaan Pihlajasaaressa käymällä ja ehkä sinnekin voisi ehtiä jo tänä kesänä.

Bataattiranskalaiset Svedjehamnin satamassa
Mitä parhaat bataattiranskalaiset Svedjehamnin satamassa kesällä 2017

Merenkurkusta, Svedjehamnin satamasta, josta lähdimme viime kesänä Valassaarten majakalle, voisi myös tehdä kesäretken Norrskärin ja Utgrynnanin majakalle.
Ulkokallaan järjestetään retkiä Kalajoelta ja Kokkolan majakan pääsisi katsomaan ilmeisesti ihan autollakin, jos päätyisimme tekemään toisen retken tuolle suunnalle.

Lisää majakkaretkivinkkejä?

Satutko tietämään vielä muita Suomen majakoita, joille voisi päästä vierailemaan – tai jotka muutenkin kuin omalla veneellä voisi merellä käydä katsomassa?

Majakkaretki feature

Läntisen Suomenlahden majakoita

Viime kesän kotimaan kierroksemme otsikkona oli Neljä majakkaa ja kolme Unescon maailmanperintökohdetta. Sälgrundin, Tankarin, Valassaarten ja Marjaniemen jälkeen halusimme nähdä vielä lisää majakoita ja ilmoittauduimme Läntisen Suomenlahden majakoita -retkelle elokuussa, mutta lopulta retki jouduttiin kovan tuulen takia peruuttamaan. Jäimme odottamaan uutta kesää ja uutta yritystä.

Toukokuisena lauantaina retki sitten lopulta toteutui, mitä kauneimmassa kevätsäässä. Tuulilukematkin olivat enimmäkseen alle 5 m/s, avomerelläkin luokkaa 8 m/s.

15 retkeläistä ja oppaamme, Pertti Rahkonen, kokoontuivat aamuvarhaisella (8:30) Inkoon venesatamaan, josta lähdimme matkaan Tryggve Henrikssonin kipparoimalla M/S Mirellalla.

Inkoo MS Mirella Lähtö Inkoosta

Rönnskär

Ensimmäisellä etapilla Inkoosta Rönnskäriin ihastelimme kaikkialla ympärillämme näkyviä vesilintuja: joutsenia, haahkoja, merimetsoja, pilkkasiipiä, silkki-uikkuja, meriharakoita. Puolustusvoimilta oli anottu lupa rantautua Rönnskäriin ja saimme myös opastuksen siitä mitä saa ja mitä ei saarella saa kuvata. Rönnskärin vanha majakka, graniittisen alaosan osalta Suomen vanhin, ei enää ole majakkakäytössä, eli tarkkaan ottaen se on nykyisin tunnusmajakka eli pooki, mutta komea majakka se aikoinaan on ollut.

Rönnskär Rönnskär Läntisen Suomenlahden majakoita -retki
Rönnskär

Pertti Rahkosen majakkanallet
Pertti Rahkosen majakkanalletkin olivat mukana keväisellä retkellämme

Rönnskär Rönnskär

Kallbådan (tai Porkkala)

Rönnskärillä näimme jo Kallbådanin eli Porkkalan majakan horisontissa ja sinne suuntasimmekin seuraavaksi. Tarkastelimme majakkaa mereltä käsin, sillä luodot ovat näin alkukesästä varattu hylkeille ja siellä ne nuoret vaaleat hylkeet paistattelivatkin päivää kaukaisimmalla luodolla. Kallbådanin majakka on kyllä majakoiden joukossa sen verran omalaatuinen, että mielelläni olisin osallistunut retkelle, vaikka sen ainoana kohteena olisi ollut Kallbådan!

Kallbådan Porkkala Läntisen Suomenlahden majakoita -retki
Kallbådanin majakka

Kallbådan Porkkala

Kallbådanin jälkeen vuorossa olikin lounastauko Sandnäsuddenissa. Lohikeitto oli vaihtunut lihakeittoon, mutta hyvin sekin teki kauppansa. Omalta osaltamme muistelimme käyneemme purjehdusvuosinamme myös täällä, joskus kauan sitten.
Kesäinen Cafe Sandis näytti lauantaina olevan suosittu paikka myös lähiseudun mökkeilijöiden keskuudessa.

Cafe Sandis Cafe Sandis

Kallbådanilta lähdettyämme ohitimme myös viime aikoina jossain määrin kuuluisuutta keränneen vain naisille tarkoitetun saaren, Fjärdskärin ja rantaudumme Jussaröhön vähän ennen kolmea.

Fjärdskär
Fjärdskär

Jussarö

Jussarö osoittautuikin mielenkiintoiseksi saareksi, vaikkei siellä toimivaa majakkaa enää olekaan. Vuoksenniskan vanhan kaivoskylän hylätyt asuinrakennukset toivat mieleen Tsernobylistä näkemäni kuvat. Rakennuksissa on kuulemma sen verran reippaasti asbestia, ettei niitä ole kannattanut purkaakaan. Merenalainen kaivostoiminta ja rikastetun malmin kuljetusjärjestelmä olivat mielenkiintoisia nekin. Kuljetusjärjestelmän ja asuin- ja toimistorakennusten lisäksi näimme rikastamon ja itse kaivostornin. Läheiseltä luodolta on kuulemma ollut toinen sisäänkäytävä merenalaiseen rautakaivokseen.

Jussarö
Asbestipitoisilla levyillä verhoiltu entinen työntekijöiden asuintalo
Jussarö
Rikastettu malmi kuljetettiin läpi saaren vettä hyödyntäen
Jussarö
Rikastamo
Jussarö
Kaivostorni
Jussarö
Turvallisuus oli Suomen kaivoksissa tärkeä asia jo 50-luvulla
Jussarö
Tuolla pienellä luodolla on ollut toinen sisäänkäynti merenalaiseenkaivokseen

Harvinainen meriotakilokki puolestaan toi mieleen vierailumme Örössä, jossa ihailimme silloin jo ylikukkineita lännen kylmänkukkia ja merikaalia.
Täällä meriotakilokit olivat vasta alullaan, mutta onneksi joukossamme oli sen verran luonto-osaajia, että muutama pieni alku löytyi.

Meriotakilokki

Meriotakilokki
Meriotakilokin pieni alku
Jussarö
Jussarön ranta kuin Seychellien La Digue – vain trooppinen lämpö puuttuu!

Jussarön vanhaan majakkaan pääsimme kiipeämään ylöskin ihailemaan ympärillämme avautuvaa merimaisemaa. Kuten Rönnskäristä näimme seuraavan kohteemme, Kallbådanin, niin täältäkin näimme jo Sundharunin eli Jussarön uuden majakan, jonka kohta ohitimme merellä.
Näkyvyys oli aurinkoisena kevätpäivänä niin hyvä, että Tallinnan tuulivoimalat näkyivät horisontissa.Jussarö Läntisen Suomenlahden majakoita -retki

Jussarö Sundharun
Näkymä Jussarön vanhasta majakasta uuteen Sundharunin majakkaan

Päivän extreme-urheiluosion suoritimme matkalla Jussarön vanhalta majakalta etelärannan satamaan siirtyneeseen veneeseen. Laiturin käyttö olisi oikeastaan ollut kiellettyä ja kiellon tehon lisäämiseksi käynti laiturille oli estetty tukevarakenteisella aidalla. Vaihtoehtoina oli kiivetä aidan yli tai kieriä sen alta. Vähän kurjia vaihtoehtoja molemmat, laiturilla kieriminen ei varsinaisesti tehnyt vaatteista puhtaampia, mutta ei kiipeäminen tikkuisista laudoista rakennetun aidan ylikään ollut kivaa.

Jussarö
Majakkaretkeläiset eivät esteitä kavahda. Aitaa ei voinut kiertää, sillä vaikka se ei kuvasta kunnolla näykään, niin se oli laiturin jo vedenpäällisellä osalla.

Sundharun

Jussarön jälkeen loput majakat ja pookit katsoimme mereltä.
Matka Längdenin majakalle olikin jo hiukan pomppuinen, mutta ei niin paljoa, että kukaan olisi voinut pahoin.

Sundharunin, eli Jussarön uuden majakan ohitimme merellä, veneen jo hienoisesti keikkuessa. Majakka oli ensimmäinen automaattikäyttöön rakennettu majakka, eli tällä luodolla ei ole yksikään majakanvartija koskaan asunut.

Sundharun Sundharun Läntisen Suomenlahden majakoita -retki

Segelskär ja (entinen) Storgadden

Sundharunin jälkeen vuorossa oli ensin Segelskärin pooki ja vähän ajan päästä Storgaddenin pooki. Jälkimmäisen oli talvi kuitenkin vienyt mennessään, eli sen osalta näimme luodolla vaan lyhyen jäljelle jääneen tyngän.

Segelskär
Segelskärin pooki
Storgadden toukokuussa 2018
Storgaddenin pooki toukokuussa 2018
Storgadden 2013
Storgaddenin pooki kesällä 2013. Kuva Travelling with Antsa -blogista. Antsa kiersi kesällä 2013 samaiset majakat ja pookit Längdeniltä Sundharuun meloen.

Längden

Punavalkoinen Längden sen sijaan oli hyvässä kunnossa.

Längden majakka Läntisen Suomenlahden majakoita -retki Längden majakka

Längdeniltä suuntasimme Barösundin kautta takaisin Inkooseen ja takaisin saarten suoraan päästyämme veneen menokin rauhoittui sen verran, että kahvi/tee ja voileivät tekivät kauppansa.

Viipurin kivi

Ennen Barösundia ohitimme ison punaisen kiven – nimeltään kuulemma Viipurin kivi.
Sen kohdalta on tarinan mukaan yhtä pitkä matka niin Viipuriin  kuin Tukholmaan.

Barösund

Barösundissa näkyi taas paljon muutakin kesäistä elämää kuin me majakkaretkeläiset – ja mekin pääsimme taas muistelemaan käyntejämme täällä purjeveneellä.

Kevyen tuulen – ja reippaan ryhmän – ansiosta palasimme Inkooseen jo vähän ennen iltakuutta, eli yli tunnin retken ”ohjearvoa” aikaisemmin. Mutta sehän kelpasi meille, olihan Inkoosta vielä ajomatkaa kotiin ja reipas päivä raikkaassa meri-ilmassa alkoi jo alkuillasta hiukan raukaista.

Inkoo

Jos et vielä saanut näistä aurinkoisista merimaisemista tarpeeksesi, voit halutessasi kerrata ne lukemalla kuvauksen samaisesta retkestä muutaman vuoden takaa Kaukokaipuun matkablogista.
Retki on joinakin vuosina onnistuttu toteuttamaan jopa kahdesti kesässä, mutta esimerkiksi vuonna 2017 niin keväinen kuin syksyinen yritys peruuntui kovan tuulen takia. Tätä kirjoitettaessa mahdollisesta retkestä syksyllä 2018 ei vielä ole tietoa.

18 majakkaa, suunnilleen?

Illalla kotona piti kuitenkin vielä päivittää käytyjen majakoiden listaa ja jos oikein laskimme, niin pääsimme 18 majakkaan. Suomessa on suunnilleen 60 majakkaa, joista aika moni toki on kaukana merellä olevia pohjamajakoita, mutta jää tuossa meille vielä muutama majakka heinäkuulle – ja tuleville kesillekin.

Laivahostelli Borea

Laivahostelli Borea – siis Kristina Regina

Käymme Turussa useita kertoja vuodessa sukuloinnin, tapahtumien tai muun asioinnin takia. Usein myös yövymme Turussa ja vuosien mittaan olemmekin tainneet testata vähintään kertaalleen kaikki Turun hotellit. Tällä kertaa päätimme kokeilla Laivahostelli Boreaa Aurajoen rannalla Forum Marinumin alueella.

Laivahostelli Borea

Emme ole hostelli-ihmisiä vaan tyypillisimmin yövymme neljän tähden hotelleissa, mutta Borean menneisyys Kristina Reginana uteloitti meitä riittävästi valitaksemme yhden yön kodiksemme hostellin. Osa laivan hyteistähän ovat kuin vaatimattomia hotellihuoneita, eli vaatimuksista oman huoneen, wc:n ja suihkun suhteen ei tarvitse tinkiä.

Forum Marinumin kupeessa

Saavuimme hostellille iltapäivällä ja asetuimme taloksi ennen iltaohjelmaamme. Hostellissa yöpyjät voivat käyttää Forum Marinumin paikoitusaluetta – vastaanotosta saa pysäköintiluvan, jolla voi ylittää paikoitusaikarajoituksen.
Paikoitusalueelta laivalle on lyhyt kävelymatka. Jos halaa ajaa auton ihan laivan eteen sen joutuu peruuttamaan takaisin, eli en suosittele, ellei matkatavaroita ole todella paljon.

Laivahostelli Borea

Laivahostelli Borea
Laivahostelli Borea – hytti 502 keväällä 2018. Samat verhot kuin 2008!

Olimme varanneet vähän isomman hytin, joka käytännössä osoittautui kahden pienen hytin yhdistelmäksi: pieni makuuhytti ja siihen liitettynä toinen pieni hytti, jonka kalustuksena oli sohvaryhmä. Sängyt olivat kumpikin omalla seinällään ja melko kapeita ja sanoisin, etteivät ainakaan liian pehmeitä. Hostellielämään tottumattomille meille oli uutta, että vaikka liinavaatteet sisältyivät hintaan, niin sänkyjen petaaminen ei.

Risteillessämme Kristina Reginalla kymmenisen vuotta sitten Edinburghista Skotlannin ympäri Bretagneen meillä oli saman kokoinen hytti, mutta ilman väliseinää, jolloin kahden sängyn välille jäi runsaasti tilaa!

Kristina Regina 2008
Kristina Regina – hytti 605 elokuussa 2008.
Ainakin kirjapinojen osalta matkustaminen on osaltamme muuttunut 10 vuodessa.

Laivan historiahan alkoi jo 1960, jolloin uusi laiva teki ensimmäisen Turku-Tukholma -risteilynsä tuolloin Bore-nimisenä. Silja Line luopui laivasta 1977 ja laiva lähti kiertämään maailmaa: Pietarsaareen, Skotlantiin, takaisin Suomeen Kaskisiin, muutama vuosi Algeriassa ja hetkeksi paluu Turku-Tukholma -reitille. Kristina Cruises osti laivat 1987 ja tässä vaiheessa nimikin vaihtui Kristina Reginaksi. 2010 Laiva palasi Aurajokeen, taas Boren väreissä ja Bore-nimisenä.

Roxterissa nauttimamme illallisen jälkeen palasimme laivalle. Forum Marinumin alue olikin jo hiljentynyt iltaan ja Aurajoen rannalla oli ihanan rauhallista!
Laivan kahvila, Cafe Navigare, oli vielä hetken auki (klo 20 asti), joten pääsimme vielä kurkkaamaan myös tähän taannoiselta risteilyltämme tuttuun kahvilaan.

Laivahostelli Borea
Laivahostelli Borea – Cafe Navigare

Kristina Reginan mennyt maailma

Vähän myöhemmin illalla hipsimme kannelle katsomaan auringonlaskua ja kiertelimme enemmänkin tavallaan tuttuja paikkoja. Hostellikäytössä olevat kannet on pidetty kunnossa myös ulkoterassien osalta, mutta ylemmillä kansilla näkyi miten nopeasti tällainen laiva vuosien mittaan rapistuu: ei taida tästä laivasta enää olla merelle lähtijäksi.

Laivahostelli Borea Laivahostelli BoreaLaivahostelli BoreaLaivahostelli BoreaLaivahostelli Borea

Sataman aamu

Kohtuullisesti nukutun yön jälkeen heräsin aamulla jo hetken ennen varmuuden vuoksi virittämääni herätystä. Rannan täydellinen hiljaisuus rikkoutui yhdessä hetkessä laivan ohi vyöryvien autojonojen ääneen. Aamun ensimmäisen satamaan saapuneen autokannen portit oli avattu ja autot purkautuivat Turun kaduille. Sanavalintaani ”kohtuullisesti nukutun yön” vaikutti niin hiukan askeettiset sängyt kuin hellepäivänä jälkeisenä yönä hytin hiukan korkea lämpötila, johon yritimme vaikuttaa ilmastointia säätämällä, mutta ei se ihan nappiin mennyt. Ikkunoiden avaaminen ei näissä vanhoissa laivan hyteissä ole vaihtoehto.

Hytin hintaan kuului aamupala, joka oli jopa mielestäni hiukan keskivertoa parempi, siis jopa verrattuina kolmen tähden hotelleihin. Eiliseltä jääneet Cafe Navigaren puolitetut munkit olivat ehkä vähän riman alitus, mutta toisaalta ne olikin sitten epäterveellisinä vaihtoehtoina helppo jättää tuollaisina syömättä.

Laivahostelli Borea Laivahostelli Borea Laivahostelli Borea

Aamulla kävimme vielä hiukan kiertelemässä hostellin yleisissä tiloissa. Täällä olisi ollut mahdollista itsekin tehdä itselleen ruokaa, mutta sille meillä ei ollut tarvitta. Oleskelutiloissa (ja toistaiseksi vain siellä) toimii myös laivan wifi, jota suomalaisen liittymän omistajina emme kaivanneet ainakaan yläkannen hytissä asuessamme. Edullisimpiin pohjakerroksen hytteihin ei kuulemma puhelimen signaali oikein kanna, joten silloin oleskelutilan wifi laivan 3. kerroksessa on yksi vaihtoehto.

Laivahostelli Borea Laivahostelli Borea

Aamulaivalta purkautuvien autojen äänen herätettyä meidät ajoissa ehdimme vielä ennen lähtöämme pienelle aamukävelyllä katsomaan Forum Marinumin alueen suurinta päivänkakkaraa ja ihastelemaan Suomen Joutsenta aamuauringossa. Mutta sitten olikin jo taas aika jatkaa päivän seuraaviin kohteisiin ja tapaamisiin.

Laivahostelli BoreaSuomen Joutsen

Torikahvilaan on matkaa

Menisinkö toiste? Ehkä en. Laiva ei kuitenkaan ole ihan kävelyetäisyydellä keskustasta, ainakaan jos keskustaan on asioita useampaan otteeseen ja seniorina kaipasin hiukan parempaa vuodetta. Mutta nostalgiatrippinä ainakin kaikille Kristina Reginalla aikoinaan risteilleille suosittelisin nyt laivahostellina toimivaa laivaa: kyllä siellä aina yhden yön viihtyy, jos aikoinaan merelläkin laivalla viihtyi viikon tai useammankin!

Ja jos menisin, niin ehkä silloinkin kesällä. Laivan sijainti Aurajoessa on erityisen edukseen kesäiltana/aamuna ja silloin hiukan retkimäiset olosuhteetkaan eivät niin haittaa.

Torikahvila Turku

Torikahvila Turku
Norjan munkit kuuluvat Turun käynteihimme – tällä kertaa Torikahvilassa

Brittein saarten ympäri kesällä 2008

Vaikkakin jo vuonna 2008 kirjoitin lyhyen blogijutun risteilystämme, sen aikaiseen niukkaan tapaan, niin kun siihen nyt tämän jutun myötä hiukan palasin, niin en malta olla liittämättä tähänkin muutamia kuvia kyseiseltä risteilyltä:

Kristina Regina 2008
Vilskettä elokuisessa Edinburghissa
Kristina Regina 2008
Loch Nessin hirviötä ei näkynyt
Kristina Regina 2008
Callanishin kivipaadet Ulkohebrideillä
Kristina Regina 2008
Turisteja Giant’s Causewaylla
Kristina Regina 2008
Vehreä Stephens Green Dublinissa
Kristina Regina 2008
Scilly-saaren upeat puutarhat