Aihearkisto: Suomi

Joulumarkkinoilla Lohjalla

Minimalisti joulumarkkinoilla

Olen jo useamman vuoden ollut kiinnostunut minimalismista.
Toki ”sorrun” edelleen ajoittain ostamaan uusia vaatteita, vaikken niitä erityisesti ehkä tarvitsisikaan ja joitakin mattoja ja huonekalujakin olemme kuluneen vuoden mittaan kotonamme päivittäneet uudempiin. Mutta erityisesti sellaisia tavararyhmiä kuten vaikka astiat, koriste-esineet ja liinavaatteet olen viime vuosina lähinnä karsinut.

Sunnuntaina lähdimme kuitenkin Lohjalle kiertelemään Menneen ajan joulumarkkinoille. Tapahtuma oli Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy:n bloggaajille järjestämä ja ajatus muutaman kolleegan tapaamisesta ja joulutunnelmasta tuntui sen verran houkuttelevalta, että lähdimme mukaan.

Joulumarkkinat Lohja Joulumarkkinat Lohja

Menneen ajan joulumarkkinat

Joulumarkkinat järjestettiin Lohjalla 23. kerran ja nimensä mukaisesti ne on säilytetty menneen ajan henkisenä niin myytävien tuotteiden kuin myyjien asujen ja kojujen suhteen. Täällä ei ole tarjolla tietosanakirjoja eikä edes metrilakuja.

Sen sijaan on tarjolla ruokaa: saaristoleipää, joululeivonnaisia, silliä, sinappia, hunajaa ja makeisia – ja monenlaista syötävää markkinoilla nautittavaksi.

Joulumarkkinat Lohja
Runebergin torttuja vähän etuajassa 🙂

Joulumarkkinat Lohja Joulumarkkinat Lohja

Joulukoristeita on tarjolla havupalloista himmeleihin ja tonttuihin ja kaikkea siltä väliltä. Joskus aikaisemmin tapasin itsekin tehdä jonkin verran käsitöitä, ehkä viimeisimpänä joitakin huovutustöitä, joten ihan mielelläni katselen taitavasti huovutettuja huiveja tai pieniä koriste-eläimiä, vaikken niille ihan hetimmiten käyttöä omassa taloudessamme keksikään. Villasukat on tietysti yksi hittituotteista – ja itse asiassa kerran olen käynyt joulumarkkinoilla ihan vaan ostaakseni parin villasukkia!

Joulumarkkinat Lohja
Keppihevosia oli tarjolla ainakin joka viidennellä kojulla

Joulumarkkinat LohjaJoulumarkkinat Lohja

Joulumarkkinat Lohja
Näitä inside stylen pyyhkeitä olisin ostanut, jos olisi yhtään ollut tarvetta!

Ajatuksenamme olikin lähinnä kierrellä alueella aistimassa joulun tunnelmaa, mutta niin vaan siinä kävi, että yhtä jos toista lähti mukaan kotiinkin.

Pakkaus ratkaisee!

Saaristoleivän osalta tuli taas todistettua esillepanon merkitys: päädyimme ostamaan ehkä markkinoiden kalleimman leivän kauniin pakkauksen takia. Toki myös myyjän tarinalla siitä, miten leipä on edellisenä yönä leivottu ja reilut maistiaispalat auttoivat asiaa.

Joulumarkkinat Lohja

Seuraava repsahdus tapahtui kurpitsapikkelsin kohdalla: pikkelsi oli jo ostoslistallamme ja olen harmitellut kaupan pieniä purkkikokoja sen osalta, joten kun vastaan tuli reilun kokoisia kurpitsapikkelssipurkkeja, niin niitä lähti mukaan kaksikin.

Joulumarkkinat Lohja

Nuoria tuemme mielellämme

Joulumarkkinat LohjaJoulukuussa Suomessa on kylmä, joten välillä piti käydä lämmittelemässä Laurentius-salin aulassa. Ja seuraava repsahdus: koululaisten myyntipöydältä löytyi sopivan pieni piparkakkukuusi. Aikaisemmin hankimme joskus piparkakkutaloja myyjäisistä, mutta muutaman kerran testattuamme olemme tulleet siihen tulokseen, että piparkakkukuuset ovat loppiaisen jälkeen parempaa syötävää kuin piparkakkutalot.

 

Tonttuovi toki tarvitaan

Puu-Anttilasta tarttui mukaan tonttuovi, jollaista en vielä vuosi sitten tiennyt ”tarvitsevani”, mutta tämän joulun alla ne tuntuvat tulevan vastaan milloin miltäkin suunnalta, joten ajatus moisen hankkimisesta oli jo hetken itänyt mielessäni. Minimalismiin taipuvaisuudestani huolimatta muutama joulukoriste (ja -kukka) kuuluvat jouluun. Joten nyt meilläkin on sitten tonttuovi!

Joulumarkkinat Lohja Joulumarkkinat Lohja

Joulumarkkinat Lohja
Tämä kappale päätyi kotiimme

Markkinoiden parhaat kojut

Tässä vaiheessa pidimme markkinoiden kiertelemisessä taas pienen tauon ja pysähdyimme kuuntelemaan mitkä kojut palkittiin parhaiden kojujen palkinnoilla.
Toisen palkinnoista sai Halikosta Lohjalle tulleen Jukka Ahtiaisen koju ja toisen Urjalan asema. Ja palkinnot jakoi tietysti, Lohjalla kun ollaan, Omenatyttö!

Joulumarkkinat Lohja

Joulumarkkinat LohjaAhtiaisen palkinto, ainakin, meni ihan oikeaan osoitteeseen.
Koju oli melkein ensimmäinen, jolle markkinoilla kunnolla pysähdyin: katsomaan lintuaiheisia pieniä tauluja, joista osassa linnut oli toteutettu huovuttamalla.
Erityisesti talitiaiset koivunrungolla houkuttivat, mutta parinkin harkintakerran jälkeen totesin, ettei työ sittenkään taitaisi oikein kotiutua kaupunkikotiimme.

Joulumarkkinat Lohja

Urjalan aseman olin aikaisemmin ohittanut vain yhtenä monesta kojuista, mutta nyt piti palata katsomaan sitä tarkemmin – ja viipyä hetken kissojen joulupallojen äärellä. Jos ostaisimme ystäville ja sukulaisille joululahjoja, niin muutamakin kissan omistaja tulee mieleen, jolle voisi tällaisen hankkia, mutta lahjat suuntaan tai toiseen ovat perheessämme äärimmäisen harvinaisia poikkeuksia, joten emme nyt sitten hankkineet näitäkään.

Joulumarkkinat LohjaJoulumarkkinat Lohja

Omena kokoelmaani

Ihan kaikkia huovutustöitä en sittenkään pystynyt ohittamaan. Ne harvat koriste-esineet, joita viime vuosi(kymmeninä) olen kotiin ostanut, ovat olleet aiheeltaan lintuja, omenia tai auringonkukkia. Tällä kertaa pieni omenakokoelmani täydentyi pienellä punaisella huovutettulla omenalla – oli sen verran onnistunut toteutus, ettei tätä vaan voinut ohittaa!

Joulumarkkinat Lohja

Cafe Laurista Puurolaan

Aloitimme päivän nauttimalla pienen aamupalan Cafe Laurissa, johon tutustuimme ensimmäisen kerran jo kesällä. Tälläkään kertaa kahvila ei pettänyt: tarjottavat maistuivat ja palvelu oli ystävällistä.

Lohja joulumarkkinat Lohja joulumarkkinat

Ostoskierroksen jälkeen nautimme vielä joulupuuron Kaffelan markkinoille toteuttamassa Puurolassa. Riisipuuro onkin mitä mainioin lounas joulumarkkinoilla, Suomessa ainakin!
Kaffelasta saimme vielä eväät kotimatkallekin, lohjalaisia omenoita ja herkulliset joulupiparit, joista (onneksi) toinen hiukan hajosi jo kotimatkalla, mikä tarjosi hyvän syyn syödä sen hetimmiten. Tuo toinen saa odottaa loppiaiseen …

Joulumarkkinat Lohja

Osa seurueestamme jatkoi vielä joulumarkkinoilta Tytyrin kaivokseen, mutta minä olin käynyt siellä jo aikaisemmin ja Lasse poti edelleen pientä flunssaa, joten lähdimme kotiin lounaan jälkeen – todeten kotiin päästyämme, että yllättävän lähellähän tuo Lohja oli, kotiimme Etelä-Espoossa ajoimme alle tunnissa!

Menneen ajan joulumarkkinoille et enää tämän joulun alla ehdi – ne olivat auki vain yhden viikonlopun verran (9-10.12.) – mutta ehkä sitten ensi vuonna?

Lohja joulumarkkinat

Yhteistyössä Visit South Coast Finland – aamupala ja puurolounas.
40 euron ostokset maksoimme ihan itse 🙂

Suomi 100 feature

100 vuoden varrelta

Suomi 100 vuotta. Kuvia kultakin vuodelta syntyneistä suomalaisista. 100-vuotiaiden elämäntarinoita. Paluu vuoteen 1917 hetkeen, jolloin Suomi julistautui itsenäisyydeksi.

Halusin itsekin katsoa 100 vuotta taaksepäin, vaikka omat muistikuvani ulottuvat pisimmillään jonnekin 1960-luvun alkuun ja vanhempani ja isovanhempani ovat kuolleet jo vuosikymmeniä sitten.

Olen kuitenkin jollain tarkkuudella käynyt läpi valokuvia ja muuta sukuni historiaa perittyäni siihen liittyvän aineiston isäni kuoltua ja tallettanut mm.  valokuvat tietokoneelleni vuosikymmen ja vuosi kerrallaan.

Kuvakavalkadi Suomen itsenäisyyspäivistä vuosilta 1927, 1937, 1947 … olisi ollut hieno idea, mutta joulukuun 6. päivänä ei keskimäärin ole otettu kuvan kuvaa. Aikana ennen digikameroita ja kännyköitä kuvia otettiin lomalla ja sukujuhlissa, ei pimeässä joulukuun illassa.  Seuraava idea, kuva edes jokaiselta vuodelta? Tämä onnistui jo melkein, ihan ensimmäisiä vuosikymmeniä lukuunottamatta, ei vähiten siksi, että vanhimpien kuvien ajoittaminen edes vuoden tarkkuudella on ollut hiukan haasteellista.

1927

1929 Suomi 100 vuotta
Äitini, ehkei juuri vuonna 1927, mutta kuitenkin 1920-luvulla.
Äitini syntyi ja vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Helsingissä.

1937

1935
Molemmat isoisäni kuolivat kauan ennen syntymääni.
Kuvassa vuonna 1937 kuollut isäni isä, palomies.

1947

1947 Suomi 100 vuotta
1947 sodat oli sodittu ja isäni oli päässyt jatkamaan keskeytyneitä opintojaan Göteborgiin. Kuvassa äitini ja isäni joulukuisessa lumipyryssä Ruotsissa.

1957

1957
Suomen 40-vuotista itsenäisyyttä olin minäkin jo mukana juhlimassa. Kuva Luonnonmaalta kesältä 1957.

1967

1967 Suomi 100 vuotta
50-vuotiasta Suomea juhlin jo paitsi vanhempieni myös sisarusteni Eeron ja Astan kanssa. Kuva kesältä 1967, hienon majamme edustalla Paraisilla.

1977

1977
Keväällä 1977 menimme naimisiin.
Tässä vähän rennommissa tunnelmissa kesällä Paraisilla.

1987

1987
Me jäimme lapsettomaksi, mutta olemme saaneet olla mukana 4 kummilapsen elämässä. Kuva vuonna 1987 syntyneen Jussin ristiäisistä

1997

1997
Kuva kesäiseltä purjehdusretkeltä mm. Kökariin. Veneenä vielä tänä vuonna Pica Pica (Sunwind 27), joka vasta syksyllä vaihtui Meriharakkaan (Artina 33).

2007

2007
Purjehdusharrastus on jo vaihtunut matkailuun. Taj Mahalilla jouluna 2007. Maita vielä alle 50, Intia mukaanlukien.

2017

2017
Nyttemmin kuvia meistä kahdesta on jo niin paljon, että valinta on vaikea.
Mutta otetaan tämä, Marokosta, Aït Benhaddousta, Atlas-vuorten tuolla puolen, Marrakeshista katsottuna. Maita jo yli 110 molemmilla.

Ennen Suomen itsenäisyyttä

1915Vielä muutama kuva.

Kuva isäni äidistä, joka syntyi vuonna 1895, on hallussani olevan kuva-arkiston vanhin kuva.
Olen ajoittanut sen 1910-luvulle.

Kaikki isovanhempani syntyivät Venäjän vallan aikana vuosina 1885 – 1895 siinä missä vanhempani syntyivät jo itsenäiseen Suomeen, jota isäni myös puolusti vuosina 1940-44.

1944

Lentokapteenina ja lento-onnettomuuksia

Lentäminen on ollut tänä syksynä minun juttuni niin hyvässä kuin pahassa.
Alaskan risteilymme aikana totesin ehdottomasti haluavani lentämään vesitasolla ja lopulta onnistuimmekin sen toteuttamaan Vancouverissa.
Sittemmin lentämisellä oli osansa siinä, että päädyin pariksi päiväksi sairaalaan keuhkoveritulpan takia.

Ihan heti sairaalasta kotiuduttuani oikea lentäminen oli muutaman viikon poissa kuvioista, mutta lentosimulaattorista ei kukaan puhunut mitään!

Lentoon vaikka simulaattorilla

Sain läksiäislahjaksi työkavereilta jo helmikuussa Elämyslahjat-lahjakortin, mutten hetimmiten löytänyt mielestäni sopivaa vaihtoehtoja, kun kylpylät ja ravintolat eivät siinä määrin kiinnostaneet, ampumisesta ja pakohuoneista puhumattakaan.
Tiesin kuitenkin lahjakortin vanhenevankin jossain vaiheessa ja aloin käydä läpi vaihtoehtoja tarkemmin ja sieltähän se löytyi: Lentäjäkurssi, 60 minuuttia!

Lentosimulaattori Airbus A320 Takeoff lentosimulaattori

Takeoffin Airbus A320 -ohjaamoon Salmisaaressa mahtuu useampikin ihminen, joten pyysimme mukaan Maailmanmatkaajaystävämme Pirjon ja Harrin ja lähdimme lentoon lokakuisena iltapäivänä.

Takeoff

Sain lahjan saajana kunnian olla ensimmäisenä lentokapteenina ja homma lähtikin rivakasti käyntiin. Hetki perusasioita ja ohjaimen, joystickin ja muiden namiskojen opettelua ja sitten rullaamaan Helsinki-Vantaalle. Takeoffin tilaisuuden vetäjä toimi perämiehenä ja tilanteissa, joissa en ehtinyt/muistanut ihan kaikkea, niin hän auttoi hiukan. Pari kertaa perämies joutui turvautumaan Pause-nappulaankin selittääkseen jonkun jutun, joka ei heti mennyt jakeluun.

Mutta niin me vaan saavutimme V1-nopeuden ja pääsimme onnistuneesti  ilmaan! Lennon aikana teimme erilaisia suuntimisharjoituksia, ajoimme kompassisuuntaa ja GPS-pisteitä, ja nostimme ja laskimme lentokorkeutta. Vähän täytyy lentäjille antaa pisteitä siitä, että hallitsevat sen verran monta elementtiä samaan aikaan: nopeuden, korkeuden, keinohorisontin ja lähdössä vielä pyörät, fläpit ja spoilerit. Osa sentään hoituu automaattisesti – ja tietysti autopilot antaa ainakin hengähdystauon jossain tilanteissa!

Lentoturmatutkinta opettaa

Tässä kohtaa täytyy todeta, että osa käsitteistöstä oli minulle jo ihan tuttua National Geographic -kanavan Lentoturma-sarjan myötä. Edellämainittu ystäväni Pirjo tutustutti minut tuohon sarjaan jo keväällä ja kesän mittaan kun kelvollista televisio- tai Netflix-ohjelmaa oli aika vähän tarjolla, niin tulin katsoneeksi aika montakin lentoturmadokumenttia.

National Geographic Lentoturmatutkinta
Lentoturmatutkinnan jaksoja tulee National Geographic -kanavalta mm. joka arkipäivä klo 17:00 ja 20:00.
Itse tapaan kerätä niitä BooxTV:llä ja katsoa silloin tällöin yhden jakson lisää.

Eikä niitä tarvitse katsoa kuin kymmenkunta, niin tietää kyllä jo, että V1 on lähdössä nopeus, joka pitää saavuttaa, jotta koneen voi vetää nousuun – ja toisaalta nopeus, jossa nousua ei voi enää peruuttaa. Nopeasti oppii myös sen,että lentäjällä ja perämiehellä on kummallakin oma keinohorisonttinäyttönsä ja lisäksi keskellä on vielä kolmas näyttö, jolloin jos vaikka yksi näytöistä lakkaisi toimimasta, niin kaksi on vielä käytössä.
Simulaattorissakin kokeilimme välillä tilannetta, että näkyvyys vedettiin nollaan, jolloin koneen pitäminen vaakatasossa tapahtui pelkästään keinohorisonttiin tukeutuen.

Laskeutuminen Helsinki-Vantaalle

Kohta olikin jo vuorossa laskeutuminen Helsinki-Vantaalle ja siinä vaiheessa olisin jo halunnut vaihtaa lentäjää: iski pieni paniikki, että minä en halua enää tehdä tätä!
Mutta pakko se oli ja yllättäen hyvinhän se laskeutuminenkin kokeneen perämiehen avustamana sujui, eli laskeuduimme ihan oikealle kiitoradalle, kone pysyi ehjänä ja saimme sen pysähtymäänkin. Mitä nyt reverse-jarrutusta ei tullut heti laitettua päälle, mutta ehti sen kuulemma vähän myöhemminkin …

Saint Maarten – ei ihan helppoa!

Seuraavana oli vuorossa toinen naiskapteeni, joka heitettiin ohjaajan tuoliin suoraan matkustamon puolelta ja lentoperämieskin vaihtui vähemmän kokeneeseen.
Nyt vuorossa oli laskeutuminen Saint Maartenin jo syksyn hurrikaaneissa ilmeisesti pitkälti tuhoutuneelle lentokentälle. Vaikeampi kenttä olisi selvästikin vaatinut vähän enemmän perehdytystä ja kokemusta, sillä teimme parikin laskeutumusyritystä, mutta ensimmäisellä kerraalla taisimme kerralla pudota mereenja toisellakin kone hajosi kiitoradalla palasiksi. Mutta onneksi olimme vaan simulaattorissa!

Saint Maartenille menossa

Lentäminen oli kyllä vaikeampaa kuin autolla ajaminen tai purjehtiminen, mutta mielenkiintoista oli sitäkin kokeilla, vaikkakin vaan simulaattorissa.

Etukäteen en ollut ajatuksesta ihan hirveän innoissani, sillä pidin lentämistä liian vaikeana, jopa simulaattorissa, mutta jälkeenpäin olin jo niin innoissani, ettäheitin jo ilmaan idean, että ostetaanko joskus toisenkin kerran simulaattoriaika!

Vai pitäisikö aloittaa oikea lentoharrastus, mutta vähän pienemmillä koneilla kuin tuo Airbus A320 – ettei ihan hetimmiten päädytä esimerkiksi National Geographicin Lentoturma-sarjaan.

Lentoturmatutkinnan parhaat jaksot

National Gepgraphicin Lentoturma-sarjan jaksoista yksi mielenkiintoisimpia on mielestäni ollut laskeutuminen Hudson-jokeen. Jonain versiona tämä näyttää löytyvät täysimittaisena YouTubestakin ja sopii sikäli hyvin herkkähermoisemmillekin, että tässä onnettomuudessa, joka aiheutui linnuista, kukaan ei kuollut.

Air Francen lento 447, joka putosi Atlanttiin tai vaikka German Wings 9525:n tahallinen törmääminen Alpeilla, ovat rankempaa katsottavaa.

Mielenkiintoisimpien jaksojen joukossa ovat mielestäni tällaisia aiheita käsitelleet jaksot:

  • Korealainen hierarkinen kulttuuri aiheutti onnettomuuden, sillä perämies ei uskaltanut oikaista väärässä ollutta kapteenia.
  • Venäjällä koulutuksen saanut lentäjä sekoilee keinohorisontin kanssa, sillä ne toimivat eri tavalla venäläisissä koneissa kuin länsimaisissa.
  • Eri Itä-Euroopan maista tuleva miehistö ei ymmärrä riittävästi toisiaan huonon englanninkielen taidon ja muun yhteisen kielen puuttumisen takia
  • Kone, jonka hydrauliikkajärjestelmä petti ja lentäjä ja perämies ohjasivat koneen turvallisesti maahan tunnin vuoroissa, sillä se oli niin raskasta ilman hydrauliikan apua.

Myös mustien laatikoiden etsintä on välillä aika jännittävää – ja aika hurjaa, että esimerkiksi Indonesiassa ymmärtämättömät ihmiset varastivat hylyn osia, myös näitä nauhureita,  ja tutkijat joutui ”etsimään” niitä ”Halutaan ostaa” -ilmoituksilla.

Mutta ihan tällaisiin tilanteisiin ei ensimmäisellä simulaattorilennollamme jouduttu ja jatkoimme kaikki päivää Salmisaaresta eteenpäin hyvillä mielin!

Lentosimulaattori Airbus A320 Takeoff lentosimulaattori

Ankallisgalleria

Ankallisgalleria

Toissakesänä kiertelimme Seurasaarea etsien Finnish Landscape -näyttelyn teoksia luonnosta ja Seurasaaren aitoista. Pidin kovasti ideasta, että taide on löydettävä ja oivallettava ennen kuin yksittäiseen teokseen voi tarkemmin tutustua.

Jotain samaa on Ateneumin Ankallisgalleria-näyttelyssä.

Aku Ankan auto Ateneum

Saimme kutsun näyttelyn esittelyyn ja satuimme paikalle puolisen tuntia etuajassa ja päätimme käyttää ajan näyttelyyn tutustumiseen, edes osittain, käytettävissä olevan ajan puitteissa ja pian huomasimme kulkevamme innoissamme salista toiseen huudahdellen (toki hillitysti, museossa) että täällä on yksi!

Siis mikä yksi? Yksi Aku Ankan piirtäjien toteuttama versio jostain Suomen taiteen tarina -näyttelyn teoksesta. Tai kuten Ankallisgallerian esite kertoo:

Ankallisgallerian taideaarteita nähdään nyt ensimmäistä kertaa myös Ankkalinnan ulkopuolella!

Kokoelmistaan tarkka Ankallisgalleria on vuosien neuvottelujen jälkeen suonut tämän kunnian Ateneumin taidemuseolle Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksien kunniaksi.

Näyttelyssä on kaksitoista Ankallisgallerian teosta, jotka on ripustettu alkuperäisten teosten rinnalle siten, että katsoja pääsee näkemään teokset rinnakkain.

Hauskinta on etsiä ja löytää teokset sattumalta päänäyttelyä Suomen taiteen tarina -kiertäessään, mutta jos haluaa varmistaa kaikkien teosten löytymisen, niin toki voi käyttää ”karttaakin”, eli näyttelyluetteloa.

Ankanpoika ja varis

Eniten julkisuutta näyttelyn avajaisten yhteydessä taisi saada Akseli Kala-Kallelan teos Ankanpoika ja varis, joka kertoo miten Roope-Ankka sai toisen kultarahansa: vaihtamalla variksen löytämän kolikon leipäpalaan!

Ankallisgalleria Ateneum
Ulrich Schröder & Daan Jippes: Ankanpoika ja varis Kuva: Hannu Aaltonen

Ankanpoika ja varis luonnos

Alkuperäinen Akseli Gallen-Kallelan teos Poika ja Varis (kuva kuva: Yehia Eweis) näyttää kovin vaatimattomalta Ankallisgallerian version rinnalla!

Monen Ankallisgallerian mestariteoksen luonnokset ovat myös lainassa Ateneumissa, joten katsoja pääsee näkemään työn kehittymisen luonnoksesta valmiiksi työksi.

Ankkalinnan raatihuoneen torilla

Myös teosten kuvaukset ovat taattua Ankallisgallerian tasoa – vai mitä mieltä olette tästä Ankkalinnan raatihuoneen tori -taulun kuvauksesta:

Alpertti Aatelviltin Ankkalinnan raatihuoneen torilla on Aatelviltin tunnusomaisimmin kansainvälinen öljymaalaus. Teoksen suorastaan kepeän mannermainen tunnelma kuvaa ankkalinnalaisia viettämässä kesäistä vapaapäivää. Rauhallinen tunnelma on kuitenkin näennäinen, ja taidehistorioitsijat ovat löytäneet teoksesta useita hahmojen välisiä jännitteitä tai luonteenomaisia viittauksia. Riitta Hanhen palvova katse tai ankanpojan tympääntynyt tuijoitus ovat kiehtoneet katsojia jo vuosikymmenten ajan. Aatelviltti itse ei maalauksestaan perustanut, valjut värit kuulemma toivat mieleen ankkalinnalaisen perinneruuan verrattuna impressionistisen suuntauksen väritulitukseen.

Ulrich Schröder & Daan Jippes: Ankkalinnan raatihuoneen torilla
Kuva: Hannu Aaltonen
Albert Edelfelt: Pariisin Luxembourgin puistossa Kuva: Hannu Aaltonen

Tässäkin työstä sanoisin, että Alpertti Aatelviltti on kyllä tavoittanut aukion todellisen tunnelman Albert Edelfeltiä paremmin.

Leikkivia ankanpoikia rannalla

Teos Leikkiviä ankanpoikia rannalla häviää mielestäni kuitenkin Edelfeltin teokselle Leikkiviä poikia rannalla – ehkä siksi, että tarina kertoo, että kiireisistä ankanpojista malliksi suostui vain Hupu Ankka. Ja ehkä osittain siksi, että purjelaivan uittamisessa on sittenkin jotain ylvästä kylpyankan uittamiseen verrattuna!

Leikkiviä ankanpoikia rannalla Leikkiviä poikia rannalla

Kylpyankka Kati Kovács AteneumKylpyankasta puheenollen, niin yksi näyttelyyn lainatuista Ankallisgallerian teoksista on Eino Maininkisen (Kati Kóvacsin) teos Kylpyankka, jonka esikuvana on viereisessä salissa oleva Wäinö Aaltosen Graniittipoika.

Taistelevat ankat

Kari Korhonen: Taistelevat ankat Kuva: Hannu Aaltonen

Nantti Vonriktin teos Taistelevat ankat johdatteleekin meidät jo odottamaan Ateneumin seuraavaa merkittävää näyttelyä:  Veljekset von Wright -näyttely aukeaa 27.10. ja on avoinna yleisölle 25.2.2018 asti.

Ylläoleva Taistelevat ankat teos ei taida rinnalleen tarvita kuvaa Ferdinand von Wrightin teoksesta Taistelevat metsot – sen verran jokaiselle suomalaiselle tutusta teoksesta lienee kyse.

Kuten myös Ankallisgallerian näyttely, joka siis avattiin jo 3.10. ja on samoin nähtävissä Ateneumissa 25.2.2018 asti.

Museokaupasta

Jos Aku Ankka ei jostain syystä kolahda postilaatikkoosi joka keskiviikko, niin museokaupasta kannattaa ostaa kotiin vietäväksi ainakin 4.10. ilmestynyt numero Taidetta Ankkalinnassa. Monet Ankallisgallerian näyttelyssä olevista teoksista on myös hankittavissa julisteina tai postikortteina.

Aku Ankka 40 4.10.2017

Lehdestä voi lukea myös siitä, miten Ankallisgallerian näin laaja teosten lainaaminen taidemuseolle on maailmassa toistaiseksi ainutlaatuista. Vain Amsterdamin Van Gogh -museoon on aikaisemmin lainattu yksi omakuva Ankallisgallerian kokoelmista.

(Jutun kuvat ovat omiamme tai – kuvatekstein varustetut – Ateneumin kuvapankista luvalla.
Näyttelyyn tutustuimme sen lehdistölle suunnatussa esittelytilaisuudessa 3.10. )