Aihearkisto: Suomi

Myrskyluodon Maija

Myrskyluodon Maija

Kerroin ystävälleni olevani menossa katsomaan Helsingin kaupunginteatterin Myrskyluodon Maija -musikaalia, johon hän totesi, ettei taida mennä, sillä tarina on liian surullinen, itkettävän surullinen.

Itse suhtauduin yhdistelmään valtakunnan päänäyttämö, musikaali ja iso ensemble hiukan epäluuloisesti: miten luoda tunnelma kaukana merellä pienellä saarella asuvasta perheestä isolle näyttämölle.
Näin musikaalista muutaman kohtauksen teatterin syksyn ohjelmistoa esittelevässä parin tunnin kavalkadissa elokuun puolessa välissä ja siihenkin valittu iso tanssikohtaus lisäsi edelleen hiukan epäluuloani.

Mutta toki halusin nähdä valmiin toteutuksen ja elokuun viimeisenä iltana siihen tarjoutuikin mahdollisuus.

Helsingin kaupunginteatteri
Remontoidun Helsingin kaupunginteatterin aula aurinkoisena iltapäivänä elokuussa

Myrskyluodon Maija

Iso näyttämö täyttyy verkalleen, ääriään myöten. Onhan näytelmää myyty jo ennakkoon enemmän kuin mitään muuta näytelmää Suomessa koskaan. Yksittäisiä lippuja on kuitenkin saatavissa moniinkin näytöksiin.

Musikaali alkaa rajulla kohtauksella Simskälan kylän odottaessa miehiään mereltä palaavaksi, mutta tälläkään kertaa kaikki eivät tule takaisin. Sadetakkien avulla toteutettu menetettyjen miesten läsnäolo näyttämöllä on vaikuttava.

Ahvenanmaan saarilla näihin aikoihin elämän alkua ja loppua ei ole siirretty pelastuslaitokselle eikä sairaaloihin: se on osa arkea.

Maijan ja Janne tarina on monelle suomalaiselle tuttu. Maijan lähes koko elämänkaaren tuominen näyttämölle alle kolmetuntisessa toteutuksessa on haastavaa, mutta toteutus on ehjä ja jäntevä. Vain muutamissa suuremmissa tanssikohtauksissa jännite herpaantuu.

Ensimmäinen puoliaika on rajun alun jälkeen lämmin ja elämäniloinen. Maijan ja Jannen hapuilevasta ensisuudelmasta edetään pian häihin.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Laura Alajääski ja Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo
Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Eero Saarinen, Leenamari Unho, Anna-Maija Jalkanen, Sami Paasila Laura Alajääski, Mikko Vihma ja Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo

Häiden jälkeen nuoripari purjehtii Myrskyluodolle kauniin kesäisessä säässä, mukanaan kaikki tarvittava uuden elämän aloittamiseen.

Meri, veneet ja purjehdusmatka on toteutettu niukoilla elementeillä hyvin.
Matkan Myrskyluodolle ja Myrskyluodolle asettumisen nuoripari tekee ilman milloin eläimiä, milloin tuulta esittäviä tanssijoita ja katsoja pääsee pienen luodon tunnelmaan. Maijan ja Janne hääyökohtaukseen tulee melkein tirkistelyn makua.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Laura Alajääski ja Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo

Ensimmäiset todella synkät sävyt tulevat tarinaan mukaan Mikaelin kuolemassa.
En kuitenkaan eläytynyt enää kyyneliin asti, sillä Maijan ja Jannen tarina on niin tuttu, ehkä jo liiankin tuttu, ja tiedän jo kohtauksen alussa tarkkaan mitä seuraavaksi tapahtuu – jäljellä on enää uteliaisuus siitä, että miten kohtaus on tässä toteutettu.

Laura Alajääskin eläytyminen on  upean voimakasta, niin tässä kohtauksessa kuin kautta näytelmän. Tämä on Maijan tarina ja Laura Alajääski toteuttaa sen upeasti.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Laura Alajääski – Kuva © Tapio Vanhatalo

Katsojalle annetaan kuitenkin hetki aikaa toipua surusta. Esimerkiksi Maijan leivos auttaa asiassa 🙂

Maija-leivos
Maijan tyrni-juustoleivos ja kuppi teetä

Synkkiä hetkiä

Toinen puoliaika alkaa idyllisissä tunnelmissa joulupöydästä, mutta tämän jälkeen katsoja ei pääsekään enää helpolla. Tulipalon jälkeen elämä Simskälassakaan ei ole helppoa: susia, rahahuolia, rakastetun Vallborgin kuolema.

Mutta mukana on myös tuulahduksia maailmasta: tulipalon jälkeen lapsille löytyy muutakin luettavaa kuin katekismus ja postilla.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Kaspian Kallio, Ella Niinistö, Kaapo Kallio, Pablo Ounaskari, Laura Alajääski, Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo

Perhe palaa kuitenkin rakkaalle Myrskyluodolle ja tarinan surulliset käänteet jatkuvat. Loppua kohti esityksessä on ehkä jo hiukan kiire: niille katsojille, jotka eivät tunne Maijan ja Jannen tarinaa, saattavat lopussa aikuisiksi kasvaneet lapset ja lapsinäyttelijät, jotka siirtyvät näyttelemään nuorempia sisaruksia, mennä jo sekaisin.

Loppua kohti tarinan valtaavat kuitenkin taas vaaleammat sävyt. Perhe selviytyy vaikeuksista ja elämässä mennään eteenpäin. Näyttämölle ilmestyvä iso kaljaasi melkein hätkähdyttää katsomon, mutta loppukohtauksessa on, vielä, valoisa ote tulevaan. Myrskyluoto jää taakse ja läsnä on haikeus, mutta valinta jättää tarina tähän, on hyvä: katsojat voivat poistua elokuun iltaan hyvillä mielin.

Väderskär ja Simskäla

Väderskär
Väderskärin saari, jolla televisiosarjaa kuvattiin 1970-luvulla

Oikeastaan on aika jännää, että ahvenanmaalainen tarina on saanut merkittävän sijan maan päänäyttämöllä tänä syksynä ja talvena. Toki tarina ON suomalaisten rakastama ja kaupunginteatterin toteutus, joka on ensimmäinen, jossa soi myös edesmenneen Lasse Mårtenssonin musiikki tekee siitä varmasti monelle vieläkin tutumman.

Kesällä 2011 kävimme tutustumassa Ahvenanmaalla Vårdön kunnassa kirjailija Anni Blomqvistin kotitaloon ja osallistuimme sieltä kesäiltana järjestettyyn retkeen Väderskärille, jossa tarinasta aikoinaan tehty televisiosarja on kuvattu. Ainakin vielä tuolloin osa kuvauksissa käytetyistä rakennuksista oli vielä paikallaan.

Anni Blomqvist
Kirjailija Anni Blomqvistin kuva hänen kotitalossaan Simskälassa

Majoituimme tuolloin Simskälassa Myrskyluodon majatalossa (Stormskärs Värdshus), joten kuten tarinassa ja nyt näyttämöllä, koimme niin Simskälan kuin ”Myrskyluodon”.

Stormskärs Värdshus, Myrskyluodon majatalo, Simskäla

Televisiosarjan (tunnustan, olen katsonut sen useampaan kertaan), kirjojen, Väderskärin ja nyt kaupunginteatterin toteutuksen lisäksi koimme saman tarinan myös Åbo Svenska Teaternin toteutuksena: upea sekin.

Helsingin kaupunginteatteri tarjosi meille liput 31.8. näytökseen.

Madrid Zoo feature eläintarha Madrid Korkeasaari

Mene eläintarhaan Madridissa tai Helsingissä

Useimmat blogijuttumme kirjoitan jos en nyt lyhyillä matkoilla ihan matkan aikana, niin melko pian matkan jälkeen kuitenkin, tuoreeltaan. Muistikuvat haalistuvat kuitenkin ajan mittaan, vaikka päiväkirjamerkinnät ja valokuvat säilyvätkin ja usein mielenkiintonikin siirtyy jo seuraavaan matkaan.

Madridin eläintarha

Toukokuisen Madridin matkamme jäljiltä juttujonoon on kuitenkin jäänyt yksi retki, josta en tullut hetimmiten kirjoittaneeksi. Kävimme nimittäin Madridissa myös eläintarhassa: myönnettäköön, ehkä eniten pandojen houkuttelemana, mutta myös hiukan siksi, että eläintarha sijaitsi Madridin suurimmalla puistoalueella, Casa de Campolla, josta olimme lukeneet jo ennen matkaa Historia de Viajes -blogista.

Eläintarha yllätti positiivisesti – ei niinkään pandat, sillä niitä olimme nähneet melko äskettäin Wienissä, mutta Madridin eläintarhassa oli paljon sellaisia eläimiä Etelä-Amerikasta, joita ei ollut koskaan nähnyt luonnossa: muurahaiskarhu, tapiiri, vesisika, patagonian jänis.

Madrid Zoo Muurahaiskarhu
Muurahaiskarhu on iso eläin, pituutta tälläkin yksilöllä yli metri
Madrid Zoo tapiiri vesisika patagonian jänis
Taustalla tapiiri ja pieni vesisika (capybara), edessä patagonian jänis (mara)
Madrid Zoo tapiiri
Intian tapiiri – yksi niistä erittäin uhanalaisista lajeista, jonka säilyminen saattaa kohta olla eläintarhojen varassa

Pandakuvaamme kommentoitiin hetimmiten sosiaalisessa mediassa paheksuen eläintarhoja ja eläinten pitämistä häkissä. Itsekin olen aikoinaan Intiassa Jaipurin eläintarhassa miettinyt, että tätä paikkaa ei ehkä pitäisi olla olemassa, mutta Madridin eläintarha vaikutti hyvin hoidetulta ja eläimillä oli hyvät tilat.

Madrid Zoo Panda

Madrid Zoo Panda
Pandadiplomatiaa Madridissa

Sunnuntaina eläintarhassa oli myös runsaasti lapsiperheitä enkä voinut olla miettimättä, että aika harvalla lapsella sittenkään on mahdollisuus nähdä esimerkiksi Afrikan isoja eläimiä luonnossa, joten omasta puolestasi sallin kyllä lasten ilon ja innostuksen vaikka sitten eläintarhassa, kunhan se toimii asiallisesti.

Madrid Zoo flamingoja

Korkeasaaressa tutustumassa eläintarhan toimintaan

Halusin kuitenkin ymmärtää vielä paremmin eläintarhojen oikeutusta ja saimme sovittua tutustumiskäynnin Korkeasaareen eläintenhoitajan seurassa ja opimme lisää eläintarhojen muista merkityksistä kuin lapsiperheiden mukavina retkikohteina.

Hyvinhoidetuilla eläintarhoilla, kuten Korkeasaarella, on merkittävä tehtävä luonnon monimuotoisuuden suojelussa. Maailmassa on jo useampia eläinlajeja, jotka olisivat kuolleet sukupuuttoon ilman eläintarhoja. Näiden eläinten elinalueet ovat tuhoutumassa tai niitä metsästetään niin voimallisesti, että koko kanta voi tuhoutua.

Uhanalaiset eläinlajit säilyvät eläintarhoissa ja niitä on monessa tapauksessa onnistuttu palauttamaan luontoon ja kanta on saatu elpymään tuhon partaalta.
Korkeasaaressa tällaisia eläimiä ovat esimerkiksi metsäpeurat ja mongolian villihevoset.

Metsäpeurat hävisivät Suomesta kokonaan 1900-luvun alussa, mutta nyttemmin kanta on jossain määrin palautunut Vienan Karjalassa säilyneen kannan ja luontoonpalautusten myötä.

Mongolian villihevoset kuolivat luonnosta kokonaan sukupuuttoon 1960-luvulla, mutta tarhoihin pyydystettyjen yksilöiden ansiosta laji kuitenkin säilyi ja nyt niitä elää taas Kiinan ja Mongolian aroilla n. 300 yksilöä.

MongolianhevonenMetsäpeurat Korkeasaari Mongolianhevoset Korkeasaari

Muita uhanalaisia eläimiä Korkeasaaressa ovat pikkupanda, manuli, amurinleopardi, lumileopardi, amurintiikeri, berberiapinat, partakorppikotka ja sammakkoeläimet, joista yhtenä esimerkkinä vain Madagaskarilla elävä mantella, joka muutti Korkeasaareen ihan äskettäin.

Mantella, kuva Mari Lehmonen, Korkeasaari

Uhanalaisten eläinten suojeluohjelmissa eläintarhat tekevät yhteistyötä ja eläimiä siirrellään tarhasta toiseen sopivien lisääntymisparien muodostamiseksi.

Monen suojeluohjelman kohdalla toki on niin, että jos ihmiset alunperin toimisivat siten, että eläinten elinympäristön säilyisivät, niin niitä ei tarvittaisi, mutta kun näin ei ole kuitenkaan aina tapahdu, niin parempi niin, että laji on kuitenkin säilyy, kuin että tuhoutuminen olisi lopullinen.

Korkeasaaressa on myös villieläinsairaala, joka pyrkii auttamaan loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä -tavoitteena palauttaa ne luontoon mahdollisimman pian. Jos tämä ei onnistu, eläin voi jossain tapauksissa myös saada uuden asuinpaikan Korkeasaaresta.
Villieläinsairaala pyrkii myös opastamaan ihmisiä olemaan tarpeettomasti puuttumatta emon ”hylkäämiin” poikasiin, sillä useimmiten emo kuitenkin on lähellä ja parasta auttamistapa poistua paikalta.

Hämärätalo, jossa esitellään tullin takavarikoimia eläimiä ja tavaroita on myös yksi osa Korkeasaaren opastustoimintaa.

Luontokoulu Arkki KorkeasaariKoululuokille Korkeasaari tarjoaa mahdollisuuden luontokouluun.
Koulun suojelijan Jenni Haukion sanoin:
“Luontokoulu Arkki tutustuttaa lapset luonnon ihmeisiin hauskalla, opettavaisella ja toiminnallisella otteella – herättäen kiinnostusta niin lähiluontoon kuin myös uhanalaisten eläinten ja niiden elinympäristöjen suojelemiseen.”

 

Villieläimet ja Sinä

Eläintarhat ovat myös mukana opastamassa ihmisiä ymmärtämään, että missä päin maailmaa liikutkaan, niin jos Sinulle tarjotaan mahdollisuutta:

  • ottaa itsestäsi kuva villieläimen kanssa
  • koskettaa sitä tai
  • ratsastaa sillä,

niin älä tee sitä!
Eläin ei halua kanssasi kuvaan eikä pidä silityksestäsi, ratsastamisesta puhumattakaan.

Tällä alueellahan myös matkabloggaajat ovat tehneet ansiokasta työtä kertoessaan ihmisille niin norsuratsastamisen kuin tiikerien kanssa otettujen yhteiskuvien ongelmista.

Mutta, mene eläintarhaan, Helsingissä tai maailmalla.
Ehkä käyntisi auttaa pieneltä osin jotain uhanalaista eläintä selviämään ja meillä on taas yksi sukupuuttoon kuollut laji vähemmän.

Kissojen yö Korkeasaaressa

Korkeasaaressahan on kohta taas tulossa Kissojen yö – tai tarkkaan ottaen kaksikin syyskuun 1. ja 8. päivänä. Osa näiden iltojen tuotosta menee Amurin luonnonvaraisille kissapedoille. Amur-hankkeeseen voit toki lahjoittaa rahaa myös tilisiirtona.

Amurin kissapedot

Kissapedoista puheenollen, eläintenhoitajan kanssa Korkeasaaressa tekemällämme kierroksella nappasin jutustelun lomassa kuvan tiikeristä ja hirvenpäästä ja jaoin sen Instagram -tilillämme. Kuva sai hetimmiten muutaman paheksuvan kommentin, hirven puolesta, mutta kun, eläintenhoitajan sivistämänä, vastasin siihen, että petoeläimille isot ruhonpalat ovat tärkeä osa niin henkistä kuin fyysistä hyvinvointia, niin paheksuva kommentti jostain syystä poistui tästä kuvasta!
Osa eläinten hyviä oloja onkin se, että olosuhteet mahdollistavat lajityypillisen käyttäytymisen, oli se sitten isoja ruhonosia, kallioseinämää tai mahdollisuus piiloutua katseilta.

Korkeasaari tiikeri

Tämänkesäinen Korkeasaaren retkemme oli enemmän opintomatka kuin retki Korkeasaareen, mutta jos haluat lukea myös jutun Korkeasaaresta, niin seuraamistani blogeista ainakin Pinkit korkokengät ja Plusmimmi ovat käyneet siellä ”oikeasti”. Kivoja kuvia kummallakin!

Korkeasaarta kiersimme heinäkuun alussa tiedottaja Mari Lehmosen ja eläintenhoitaja Hanna-Maija Lahtisen kanssa.

Lisää Korkeasaaresta ja sen tekemästä suojelutyöstä voit lukea täältä.

Casa de Campo ja Teleferico Madridissa

Mutta, takaisin Madridiin.

Eläintarhahan sijaitsee tosiaan Casa de Campon puistossa ja lopuksi vielä muutama sana reitistä sinne tai sieltä. Me menimme sinne metrolla (kävelymatkaa Casa de Campon asemalta kertyy ehkä vartin verran) ja palasimme kaupunkiin Telefericolla. Kävelymatka eläintarhan portilta Telefericon yläasemalle oli hiukan pitempi kuin matka takaisin metroasemalle ja ylämäkivoittoinen, joten reitti olisi ollut kesympi toisin päin!

Telefericon kaupungin puoleisessa päässä kannattaa, vähän tietysti vuodenajasta riippuen, katsastaa sen vierellä oleva rosario.

Casa de Campo Madrid Casa de Campo Teleferico Madrid

Kaikki Madridista ja Toledosta

sunborn feature

Naantalin vai Ruissalon kylpylä?

Elokuun alun kesäretkemme suuntautui Turun seudulle. Kesähän on tunnetusti myös sukulaisvierailujen ja sukujuhlien aikaa ja näitä meilläkin oli luvassa, niin Turussa kuin Raisiossa.

Sukulaisten luona majoittuminen ei kuitenkaan ole meidän juttumme ja erityisesti kesäretkeen sopi hyvin kesäiset majoitusvaihtoehdot, joten päädyimme kylpylöihin, niin Naantaliin kuin Ruissaloon.

Naantalin kylpylä oli meille entuudestaan hyvinkin tuttu vuosien varrelta.
Edellisen kerran olimme siellä viime kesänä ja monena vuotena tapasimme yöpyä siellä pääsiäisenä ja heittää talviturkin uimalla kylpylän ulkoaltaassa, joka usein silloin oli vielä ihanasti valkoisen lumen ympäröimä.

Naantalin kylpylä Ruissalon kylpylä
Näköala Naantalin kylpylään ystäviemme Naantali Spa Residence -asunnolta

Ruissalon kylpylään emme olleet koskaan aikaisemmin majoittuneet – mitä nyt joillain kesäisillä pyöräretkellä poikenneet aulan kahviossa.

Kaksi peräkkäistä yöpymistä näissä kahdessa kylpylässä houkuttelevat vertailemaan näitä keskenään.

Naantalin kylpylä

Elokuun ensimmäisellä viikolla Naantali oli vielä täynnä Muumimaailmassa vierailevia lapsiperheitä – niin myös kylpylä. Hienoisesta ruuhkasta huolimatta totesimme kuitenkin, että kylpylä selvisi siitä kunnialla: jonoja syntyi vaan hiukan vastaanottoon sisäänkirjautumisen yhteydessä ja aamiaisella, ellei ollut ajoissa liikkeellä.

Naantalin kylpyläNaantalin kylpylä

Huoneemme oli tällä kertaa todella iso ja valoisa ja siinä oli aurinkoinen parvekekin. Edellisellä kerralla majoituimme talon toiselle puolelle, joka on hiukan pimeämpi, mutta toisaalta kovin aurinkoisina päivinä sekin voi olla hyvä vaihtoehto.

Tuttavaperheellämme on lomaosakeviikko Naantali Spa Residence -talossa kylpylää vastapäätä rannalla ja heidän viikkonsa oli sattumalta sama, jolloin me vierailimme kylpylässä, joten pääsimme tutustumaan myös tällaiseen asuntoon. Oli muuten upea, parveke merelle ja kaikki tilat tip top -kunnossa. Melkein jo päätimme, että ensi kesänä vuokraamme tuollaisen asunnon viikoksi! Hotellin ravintola- ja kylpyläpalveluthan ovat myös lomaosakeasukkaiden käytössä, joten asumalla tuolla saisi käyttöönsä koko paletin: ison asunnon, kylpylä ja ravintolapalvelut niin halutessaan.

Illallinen Le Soleil -ravintolassa oli alkuillasta vielä mukavan ruuhkaton. Buffeesta löytyi helposti kaikille sopivia vaihtoehtoja ja jälkiruokapöydän valikoimat olivat mahtavat.

Naantali Spa
Naantali Spa

Naantali Spa
Iltasäteet Naantali Spa Residence -asunnon parvekkeelta

Aamiaisen ruuhkaisuuten liittyvät varoitukset vähän stressasivat ja vaikuttivat aikatauluumme: päädyimme aloittamaan aamumme aamiaiselle ja pulahdimme aamu-uinnille vasta sen jälkeen, kun luontevammin olisimme käyneet uimassa ensin ja aamiaisella sen jälkeen, mutta menihän se näinkin.

Kylpylässäkään ei aamulla ollut tungosta ja ulkoallas auringonpaisteessa toimii hyvin kesälläkin!

Naantali Spa aamiainen

Kylpylän wifi-yhteys taisi olla kapasiteetiltaan riittämätön täyden hotellin tarpeisiin: bloggaajina jouduimme turvautumaan omiin Moi-liittymiimme saadaksemme ladattua kuvia nettiin ja televisiouutisten katselusta Areenasta saattoi vaan haaveilla. Kotimaisille vieraille, joilla on kännykässään datayhteys wifi ei ehkä ole kovin tärkeä, mutta etenkin Euroopan ulkopuolelta tuleville yhteydet ovat tärkeitä ja Muumimaailma vetää selvästi puoleensa mm. japanilaisia vieraita.

Naantaliwelcome

Lisää Naantalin kylpylästä ja sen tarjoamista palveluista heidän omilla sivuillaan.

Ruissalon kylpylä

Ruissalo tarjoaa luonnonrauhaa ja kylpylän ulkoaltaana meren! Lapsiperheiden osuus oli luonnollisesti paljon Naantalia pienempi ja osa vieraista olivat kuntoutusasiakkaita, joten vieraiden keski-ikä oli paljon Naantalia korkeampi. Kylpylä on kuitenkin raikas ja henkilökunta todella ystävällistä.

Ruissalo Spa

Saimme vinkin pyörän vuokraamisesta ja lähikohteista Ruissalossa ja tartuimmekin heti tähän, vaikka kylpyläkin houkutteli, mutta sinnehän voi mennä myöhemmin illallakin!

Ruissalon tietä reunustaa pyörätie ja pyöräily lehtimetsän siimeksessä on hyvä vaihtoehto tutustua saareen. Me valitsimme kohteiksi Honkapirtin kahvilan, jonka muistan jo kouluvuosiltani ja Turun Pursiseuran sataman ravintoloineen, joka oli meille tuttu veneilyvuosiltamme. Matka taittui vaihteettomilla vuokrapyörilläkin melko tasaisessa maastossa kivasti ja matkan varrella pääsi näkemään vehreää Ruissaloa vähän eri näkökulmasta kuin autolla. Ohitimme golf-kentän onnistuneesti saamatta yhtään palloa päähämme ja pysähdyimme paitsi kahvilassa ja ravintolassa myös ihailemaan laitumella olevaa karjaa. Kesäistä tunnelmaa vihreällä saarella.

Ruissalo Honkapirtti

Ruissalo Honkapirtti
Myös Honkapirtin kahvilassa voit nauttia samoista mahtavista leivonnaisista kuin kylpylän kahvilassa.

Ruissalo

Ruissalo pursiseura
Kesäelämään Turun Pursiseuran rannassa

Ruissalo Spa pyörävuokraus

Pyörälenkin jälkeen pulahdimme täälläkin kylpylän altaisiin, Lasse jopa mereen, kun helppo mahdollisuus siihen oli tarjolla.

Illallisen nautimme ravintolan à la carte -puolella: lohikeittoa, tofu-salaattia ja pippuripihviä ja kruunasimme aterian vielä mansikkapavlovalla. Aterian jälkeen totesimme yhteen ääneen, että tännehän kannattaisi ajaa vaikka vaan syömään!

Ruissalo Spa illallinen Ruissalo Spa Ruissalo Spa Ruissalo Spa

Kesäterassilla J. Mäkikalli Duon vielä musisoidessa me livistimme vielä pohjoisrannalle katsomaan auringonlaskua – emmekä olleet ainoita. Ei siksi, että musiikissa olisi ollut mitään vikaa, vaan auringonlaskut meren rannalla nyt vaan ovat niin mahtavaa katseltavaa!

J Mäkikalli Duo Ruissalo SpaAuringonlasku Ruissalo Spa

Aamiainen oli ehkä vaihtoehdoiltaan hiukan niukempi kuin Naantalissa, mutta toisaalta ainakaan me emme loistavan illallisen jälkeen kovin paljoa kaivanneetkaan. Letut olivat kiva lisä valikoimaan!
Ruissalo Spa aamiainen

Wifiä ei Ruissalon kylpylässäkään voi kehua, vaikka se aavistuksen parempi kuin Naantalissa olikin.

Lisää Ruissalon kylpylästä ja sen tarjoamista palveluista heidän omilla sivuillaan.

Naantali vai Ruissalo?

Naantali on ihana kesäkaupunki ja jos etsit paitsi kylpylämiljöötä myös pieniä kauppoja ja kahviloita, niin valitse Naantali. Naantalin kylpylä tarjoaa myös helpon mahdollisuuden vierailla Kultarannassa sieltä lähtevillä retkillä.

Jos taas haluat rauhallisen, luonnonläheisen ympäristön ja haluat uida meressä ja kävellä tai pyöräillä vehreässä maisemassa, niin valitse Ruissalo.

Kummassakin asut mukavasti ja syöt hyvin.
Kummastakin pääsee myös kätevästi pistäytymään Turussa, tosin Naantalista sille on ehkä vähemmän tarvetta. Ruissalon kylpylästä pääsee Kauppatorille Turussa bussilla puolen tunnin välein ja matka kestää noin puoli tuntia.

Jos olet autolla liikkeellä, kuten me, niin parkkipaikkoja on kummassakin paikassa hyvin, vähän ruuhkaisemmassa Naantalissakin paikka löytyi helposti. Naantalissa paikoitus on maksullinen (10 euroa/vrk), Ruissalossa ilmainen.

Naantali

Sunborn Saga Oy tarjosi meille huoneen ja illallisen niin Naantalissa kuin Ruissalossa.

Yhteenveto feature

Neljä majakkaa ja kolme Unescokohdetta – näin sen toteutimme

Merenkurkun reissun työnimellä tekemästämme kesäisestä roadtripistä Espoosta Ouluun ja takaisin Espooseen blogissa julkaisemamme jutut ovat hiukan limittyneet muidenkin aiheiden lomaan, joten tässä vielä koottuna linkit kaikkiin juttuihin, suunnitelmista kustannuksiin ja kaikki siltä väliltä.

Jotta jutussa olisi jotain uuttakin, niin linkkien lomassa kulkee kuvallinen tarina vierailustamme Vaasassa.

Reittisuunnitelma

Tällaisella suunnitelmalla lähdimme liikkeelle runsaan viikon reissulle Espoosta Ouluun ja takaisin Espooseen

Mustasaaren kirkko Vaasa Roadtrip Espoo - Oulu - Espoo
Mustasaaren kirkko, vanha hovioikeus, Vanhassa Vaasassa
Vanha Vaasa Roadtrip Espoo - Oulu - Espoo
Vanhan Vaasan raunioita

Majakat

Majakoista kirjoitimme nämä jutut:

Vaasa
Wasa Segelföreningenin ravintolassa nautimme kesäisen lounaan
– näkymissä ei ollut valittamista

Unescon maailmanperintökohteet

Suomen seitsemästä maailmanperintökohteesta saimme samaan reissuun mahdutettua nämä kolme:

Vaasa kastepuu
Vaasan kirkossa näkemämme kastepuu oli minulle uusi tuttavuus
– tosin harvemmin Suomen kirkoissa tulee käytyä

Kaupunkeja

Muutamia jutun arvoisia kaupunkejakin matkalle osui:

Vaasa kaupungintalo
Vaasan kaupungintalo
Vaasa Aroma Sweet Vaasa
Vaasan in-kohteita: Aroma leipäkauppa ja Sweet Vaasa kahvila.
Eivät tosin mahtuneet enää WSF:n lounaan ja ystäviemme kotona tarjotun suklaakakun lisäksi ohjelmaamme

Kirjasimme kustannukset tarkasti eikä kotimaan matkailu mielestämme ole kallista!

Maxmo hembageri
Vaasassa saimme maistaa Maxmo hembagerin todella herkullista suklaakakkua!