Aihearkisto: Suomi

Sommarboken feature

Sommarboken
– myös suomeksi

En ole koskaan erityisesti välittänyt muumeista. Toki luin lapsena muutaman muumitarinan ja kummilasten ollessa pieniä muumeilta ei voinut välttyä television lastenohjelmissa. Mutta Tove Janssoniin ihmisenä, erityisesti hänen rakkautensa mereen ja saaristoon on aina viehättänyt minua. Erityisen läheisiä minulle ovat olleet Kesäkirja (Sommarboken) ja Haru, eräs saari (Anteckningar från en ö).

Lapsuuden kesät meren rannalla, jos ei nyt ihan ulkosaaristossa, niin saaristossa kuitenkin, ovat muokanneet maailmankuvaani siten, että kun Jessica Grabowskyn esittämä Sophia varovasti laskeutuu kalliolta mereen Lilla Teaternin näytelmässä Sommarboken olen yhtä hänen kanssaan ja laskeudun varovasti levän peittämiä kivisiä askelmia Airiston alkukesän kylmään veteen.

Sommarboken-4
Jessica Grabowsky ja Sue Lemström Sommarboken-näytelmässä © Cata Portin
Sommarboken-2
Sue Lemström © Cata Portin

Kesä Klovharun saarella

Sommarboken näytelmä asettuu pienelle saarelle, sellaiselle kuin Klovharu, jossa kirjailija vietti kesänsä niin pitkään kuin pystyi. Saari on luotu siniselle näyttämölle, merelle, vanerilaatikoin, jotka toimivat erinomaisesti: kalliona, kivinä, luolana, telttana, metsänä. Lisätään vielä hiukan untuvia ja allitkin ovat mukana tarinassa!

Rakastettu Sommarboken kertoo Sophia-tytön, isän ja isoäidin kesästä, ehkä viimeisestä, Suomenlahden saarella. Isä on läsnä vain tarinassa, ei näyttämöllä, joten dialogi käydään Sophian (Jessica Grabowsky) ja isoäidin (Sue Lemström) välillä.

Sommarboken-3
Sue Lemström ja Jessica Grabowsky © Cata Portin

Kesä saarella koostuu pienistä episodeista: kuljetaan luonnossa, havainnoidaan lintuja ja kasveja, seikkaillaan luolassa tai kummitusmetsässä, käydään uimassa.
Ajatus isoäidin ehkä viimeisestä kesästä on välillä läsnä hiukan ahdistavanakin, mutta enimmäkseen kuitenkin vain osana elämää Sophian välillä kysyessä isoäidiltä ”Oletko muistanut ottaa Lupatroa?”

Reipas Sophia elää kesäänsä rohkeasti ja täysillä: ”Minä keksin pian jotain vaarallista ja sitten saan taas pelätä.” Yö teltassa on vähän pelottavaa, mutta pitäähän sitä silti kokeilla. Merimerkille ei saisi kiivetä, mutta hän kiipeää kuitenkin. Säännöt ovat isän asettamia ja niitä on niin Sophialle kuin isoäidillekin, mikä asettaa lapsen ja vanhuksen samalle viivalle. Samoin he myös huolehtivat toisistaan.

Isän ystävien vieraillessa saarella lapsen ja aikuisten maailmat poikkeavat hetkeksi toisistaan: Sophia ei pääse mukaan juhliin, mitä hän äänekkäästi protestoi. Mutta eipä särje Sophian päätäkään seuraavana aamuna.

Sommarboken

Kesäisellä saarella, luonnon keskellä, elävälle lapselle luonto kaikki on rakasta hyönteisistä alkaen. Isoäiti saa lohduttaa Sophiaa pitkään onkimadon katkettua ja selittää, että madon kummatkin päät selviävät.
Saaressa asuvat tietävät myös, että sammaleen päälle ei saa astua: kahdesta kerrasta sammal vielä selviää, mutta jos sen päälle astu kolme kertaa niin se kuolee.

Enimmäkseen näytelmä pitää otteessaan – vain kummitusmetsässä katsojan ajatukset poistuvat hetkeksi saarelta.

Luonnon äänet näyttämöllä

Ainakin aluksi näyttämöllä oleva kolmas hahmo, äänisuunnittelija Hanna Mikander, häiritsee hiukan. Kesän hennoimpia ääniä toteutetaan näyttämöllä hienovaraisesti katsojalle näkyvällä tavalla, mutta kestää hetken ymmärtää, että hahmolla ei ole osaa tarinassa.

Jessica Grabowsky ja Sue Lemström toteuttavat molemmat roolinsa hienosti, mutta etenkin Jessican roolisuoritus nuorena tyttönä on todellinen: siirtymät ilosta itkuun ja pohdinnasta toimintaan tapahtuvat nopeasti.

Pidin myös näytelmän puvustuksesta: niin Sophien kuin isoäidin vaatteet ovat niin hienosti ajattomia, että voisin melkein kuvitella ne kaikki vaikka omaan vaatekaappiini!

Sommarboken

Sommarboken suomeksi tekstitettynä

Osaamme molemmat ruotsia riittävän hyvin, jotta olisimme voineet seurata näytelmää ilman tekstitystäkin, mutta halusin kuitenkin kokeilla sitä. Tekstitys oli toteutettu puhelimeen asennettavalla pienellä sovelluksella (Thea) ja erityisesti tekstitykseen varatulla wifi-verkolla. Yksinkertaisessa sovelluksessa tekstit tulivat näkyviin puheminen tummataustaiselle näytölle muita häiritsemättä. Jonkun sanat joskus halusin tarkistaakin kuten vaikka, että ravinen on siis rotko. Sovellus ja siis tekstitys toimi hyvin koko esityksen ajan: vain kerran jouduin sulkemaan sen ja käynnistämään uudelleen, kun tekstit lakkasivat ”juoksemasta” normaalisti.

Sommarboken tekstitys
Sommarboken -näytelmän tekstitystä – salaisuuksia Sophian ja isoäidin välillä

Puhenäytelmässä musiikin rooli ei ollut suuri, mutta ensimmäisen näytöksen lopussa Evert Tauben Sjösala valssi sopi hyvin tunnelmaan ja laittoi tapailemaan suomenkielisen toteutuksen sanoja: ”orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu”.

Jos haluat talven keskeltä hetkeksi kesään, lapsuutesi kesiin, niin käy katsomassa Sommarboken!

Lilla Teatern: Tove Jansson: Sommarboken
Dramatisointi Pipsa Lonka, ohjaus Jakob Höglund, äänisuunnittelu ja liveäänet Hanna Mikander, lavastus ja puvustus Sven Haraldsson

Lilla Teatern tarjosi meille liput 3.2.2018 näytökseen.

Kakslauttanen feature

Hyvä, paha Kakslauttanen

Palataan vielä kerran Saariselälle ja Kakslauttaseen.
Lyhyen viikonloppumatkamme kustannusyhteenveto on lyhyt ja ainakin teille, jotka olette jo lukeneet aikaisempia juttujamme Kakslauttasesta, yllätyksetön.

Itsellemme yllättävin osa Lapin matkaamme oli sen sosiaalisessa mediassa herättämä keskustelu, mutta palataan siihen kohta, kustannusyhteenvedon jälkeen.

Kustannukset

Kakslauttanen kustannukset ja palauteKakslauttanen kustannukset ja palaute

Tämän verran maksoi viikonloppumme kahden hengen lasi-iglussa kahdelta hengeltä:

  • lasi-iglu, 2 yötä, 1 212 euroa
  • Finnairin lennot Helsingistä Ivaloon ja takaisin, 324 euroa
  • Eskelisen bussilla Ivalon lentokentältä Kakslauttaseen, 24 euroa
  • Kakslauttasen bussilla paluumatka Ivalon kentälle, 58 euroa
  • Lentokenttäpaikoitus Helsinki-Vantaalla, 57 euroa

Yhteensä siis 1 675 euroa lauantaista maanantaihin kestävästä kotimaan matkasta.

Samalla hinnalla olisi viettänyt vähän pitemmänkin viikonlopun jossain Euroopan suurkaupungeista, mutta tällä kertaa halusimme kokea juuri tämän.
Niitä viikonloppuja Euroopan suurkaupungeissa on jo tullut koettu sen verran, ettei niistä löytynyt tälle reissulle sellaista vaihtoehtoa, jonka olisimme ehdottomasti juuri nyt halunneet tehdä. Etenkin kun tammikuussa Suomen Lapissa oli kylmää ja kauniin valkoista siinä missä monessa osin Eurooppaa on sateista tai vähintään pilvistä.

Kakslauttanen talvi

Pari selitystä vielä kuluihin liittyen.
Lasi-iglujen hinta, 606 euroa per yö, sisälsi myös aamiaiset ja hyvätasoisen kolmen ruokalajin illallisen pöytiin tarjoiltuna.
Menomatkalla otimme ”julkisen” bussin Ivalon kentältä, mutta vaikkakin se pysähtyi Kakslauttasen pysäkillä, opimme vähän myöhemmin, että se siis pysähtyi East Villagen portilla, josta oli muutama kilometri West Villageen. East Villagen vastaanotto kyllä järjesti meille ripeästi ilmaisen kuljetuksen perille asti, mutta paluumatkalla valitsimme  kuitenkin vähän paremmalla aikataululla suoraan West Villagesta lähtevän bussin, vaikka se maksoikin tuplasti menomatkan bussiin verrattuna.

Kakslauttanen bussilla Ivalosta

Kakslauttanen_westvillage Kakslauttanen_eastvillage

Kakslauttasen eri alueiden kartat aukeavat isompina niitä klikkaamalla.
West Village on alueista uudempi.

Maksujen osalta Kakslauttasella oli tyypillisiä suomalaisia hotelleja paljon tiukempi linja. Varasimme majoituksen joulukuun alussa ja tuolloin se piti jo maksaa kokonaan saman tien. Muutenhan Suomessa useimmat hotellivaraukset voi peruuttaa vielä samana päivänäkin kunhan sen tekee ennen klo 18. Mutta loppuun asti kuukausiksi eteenpäin, ainakin talvikaudella, varatussa iglukylässä ei haluta ihmisten muuttelevan varauksiaan viime hetkellä.

Myös kirjautuessamme alueelle sisään törmäsimme hotellien osalta yllättävään käytäntöön tehdä luottokortillamme 500 euron katevaraus mahdollisia lisäkuluja varten! Luottokorttihan toki usein pyydetään lisäkuluja varten, mutta harvemmin siltä maailmallakaan mitään katevarausta tehdään. Ei tuosta meille ongelmaa tullut, katetta oli, eikä sitä enää alkuviikosta matkan jälkeen näkynyt luottokortilta varattunakaan, mutta vähän tuo silti yllätti. Jos olisimme ostaneet lisäpalveluita, kuten koiravaljakko- tai moottorikelkka-ajeluja, niin ne olisi sitten ensisijaisesti veloitettu tuosta, kuulemma.
Mutta tyydyimme iglun lisäksi, kuten kustannuslaskelmasta näkyy, minimaaliseen kulutukseen alueella.

Finnairilla Ivaloon

Finnairilla Ivaloon

Lentomme Helsingistä Kittilän kautta Ivaloon ja paluulento suoraan Ivalosta Helsinkiin olivat yllätyksettömiä, eli kaikki sujui kuten pitääkin. Poikkeaminen Kittilässä oli kyllä meille pieni yllätys – emme olleet ihan tulleet tarkistaneeksi mitä olemme ostaneet, mutta eipä tuo pahemmin haitannutkaan.

Silver-kortin haltijana saimme alunperin Light-versioina ostetuilla lipuilla matkalaukun mukaan kaupan päälle ja olihan se tarpeen kun matkustetaan talveen ja pakkaseen: useampi vaatekerta ja varmuuden vuoksi mukana kuljettamamme maastohiihtovaatteet toppatakkien lisäksi täyttivät sen kivasti.

Finnair matkalaukku Silverillä

Väärin matkustettu

Kakslauttanen on kallis lomakohde, mutta halusimme kokea nämä lasi-iglut ja arvioimme, että meillä on tähän(kin) matkaan varaa.

Yllättävää kyllä, tämän yhden kotimaan matkan kohdalla saimme sosiaalisessa mediassa heti nipun neuvoja koskien rahankäyttöämme:

Järkyttävä hinta. 600€ yö. OMG. Kysyntä määrää hinnan. Itselleni riittää että katselen takapihalta taivaalle. Ja Lapissa majoitus autiotuvassa tai laavulla – eikä maksa mitään.

600 egee!? Auts.. Pistettiin yli 500 euroa yö 90 m2:n Villaan Seychelleillä. Hintaan kuului komia parveke, merimaisemat, takuuvarma lämpö ja poreamme (+ puolihoito). Jännästi koin saavani mukavasti rahoilleni vastinetta ja maksoin mielelläni. Samaa tunnetta tuskin saisin millään tuolla Iglussa 😉 Mutta kiva että matkailijoita löytyypi tuonne meistä suomalaisista myös. Toivon, että näette komean luonnonnäytelmän pilvitaivaan sijaan.

Yritin sitten selitellä, että rahaa tuo vaan on ja että emme ole huvilamajoituksen tarpeessa Seychelleillä, emme etenkään lämmön tai porealtaan. Toissasyksynä vietimme Seychelleillä muutaman päivän ja helteinen tropiikki ei ollut erityisesti mieleemme.

Havaijin risteilymme maksoi yli 600 euroa yö (pelkkä risteilyn osuus ilman retkiä ja lentoja), mutta sitä kukaan ei katsonut tarpeelliseksi arvostella. Yhteisenä piirteenä muuten Havaijin risteilyllä ja Suomen Lapilla on, että kummassakin ainakin pääsääntöisesti maksetaan työntekijöille ainakin minimipalkka ja liiketoimintaan liittyvät verot – toisin kuin pääosalla kansainvälisillä vesillä liikkuvilla risteilyaluksilla.

Kakslauttanen

Myös valintamme: nähdä ja kokea juuri tuo paikka, josta otettu kuva Suomesta on saanut maailmalla ne yli miljardi katselukertaa, sai kommentteja. Olimme valinneet väärin:

Nuo lasi-iglut ovat jo vanhoja, samalla rahalla saisin uudempia ja tasokkaampia muualta esim. Levi tai se kelomökki-iglu. Kyllä mä enemmän niihin tasokkaampiin paikkoihin kantasin rahani, jos olisi pakko, mutta omassa tilanteessani sitä pakkoa ei ole.

Saimme myös puolustelijoita:

Mikäs olisi sitten lasi-iglusta sopiva vuorokausihinta arvostelijoiden mielestä?
Tosin nämä Kakslauttasen perusiglut ovat aika vaatimattomia mutta heillä on myös uudehkoja kelomökki-igluja jonka haluaisin kokea. Samoin Levin iglut taitaa olla enemmän high end. Jos nykyisellä hinnoittelulla on täyteen varattu niin mielestäni aika onnistunut ja taitaa asiakkaina olla paratiisisaariporukkaakin joille lumi, pakkanen, pimeys ja tietty revontulet on suurta eksotiikkaa sinisen meren ja lämpimän uimaveden asemasta 🙂

Moraaliton Kakslauttanen

Seuraava vaihe kommentoinnissa oli muistutukset siitä, että Kakslauttanen on huono työnantaja (joskaan ilmeisesti ei oleellisesti huonompi kuin Lapin muutkaan majoitusta tarjoavat yritykset).

Kakslauttanen kelkat
Rivi kelkkoja, joilla itse kukin voi kuljettaa matkalaukkunsa iglulleen.
Kuljetuspalvelu maksaa 10 euroa henkilöltä.

Kakslauttanen kelkalla

Erityisesti toistettiin vuodelta 2015 olevaa juttua siitä, miten Kakslauttanen on maksanut liettualaisen Aurinka-henkilövuokrausfirman kautta tulleille työntekijöille 2 euron tuntipalkkaa. En väitä tuntevani tapausta, ehkä vika oli ainakin osittain myös henkilöstövuokrausyrityksen. Sittemmin Kakslauttanen on Helsingin Sanomien mukaan käyttänyt suomalaista Opteam-yritystä.

Lueskelin myös muutamia kommentteja koskien Kakslauttasta työnantajana ja niissä arvosteltiin paikan johtamistyyliä, heikkoa perehdyttämistä ja sitä, että paikka on kaukana keskellä ei mitään (10 kilometriä Saariselältä). Varmasti näidenkin takana on ainakin osittain todellisia kokemuksia, mutta paikan sijainti tuskin sentään voi kellekään olla ollut yllätys ja aika moni suomalainen joutunee muuallakin Suomessa matkustamaan 10 kilometriä työpaikalleen.

Kakslauttanen henkilöstö

Sesonkityö Lapissa on lienee lähes ratkaisematon ongelma suomalaisen työvoiman osalta. Osaksi vuotta ei Lappiin ainakaan perheellinen voi muuttaa, eikä osan vuoden palkalla voi muuttaa Lappiin pysyvästi. Eikä palkkakaan ole riittävä, ainakaan Suomen kannustinloukuilla, joista jossakin yhteydessä äskettäin todettiin, että alle 2 600 euroa kuussa ei kannata ottaa vastaan työtä. Sesonkityöntekijät tulevat sitten ulkomailta.

En osaa ehdottaa ratkaisuja ongelmaan – mutta ainakin asiakkaan näkökulmasta ulkomaiset työntekijät, jotka näyttivät tulevan ainakin Baltiasta ja Aasiasta osasivat työnsä ja käyttäytyivät ystävällisesti ja kohteliaasti.

Kakslauttanen matkamuistoja
Taas yksi matkamuisto, joka jäi ostamatta

Hyvä, huono Kakslauttanen

Tripadvisor Kakslauttanen

Saimme myös vinkin lukea Tripadvisorin arvioita Kakslauttasesta.
Arviot näyttävät sisältävän niin erinomaisia kuin hyvin huonoja kokemuksia, joskin yli 2/3 kävijöistä oli pitänyt paikkaa hyvänä tai erinomaisena.

Ilmeisesti erityisesti palvelun taso Kakslauttasessa vaihtelee, mikä johtaa siihen, että sama alue saa sekä todella hyviä että todella huonoja arvosteluja.

Me olimme tyytyväisiä kokemukseemme, mutta toisaalta se oli tietysti ”pienempi” otos Kakslauttasta, kuin osalla Tripadvisorin mukaan pettyneillä: tiesimme mitä olimme varanneet, emme osallistuneet aktiviteetteihin eikä meillä ollut mukana suuria määriä matkatavaroita, joiden sijoittelussa, kuljetuksissa tai säilytyksessä olisi ollut ongelmia.

Tripadvisorin arvosteluista voi lukea ainakin rivien välistä, että kaikki eivät ihan tienneet mitä olivat varanneet ja miten esimerkiksi hinnoittelu isommissa kelo-igluissa menee henkilömäärän mukaan.

Ruokakin näyttää jakaneen mielipiteitä: toisille taso on ollut riittävä, toisten mielestä sillä tuskin pysyi hengissä.

Kakslauttanen matkamuistoja
Tämän lumi-iglun pienoismallin kohdalla teki jo melkein mieli sortua matkamuistoon, Suomesta!

Ulkomaiset vieraat, joita useimmat Kakslauttasessa ovat, valittivat myös sitä, että wifi on käytettävissä vaan yleisissä tiloissa – suomalaiselle tämä ei ole mikään ongelma, sillä 4G toimii Saariselällä loistavasti.

Nyt se on koettu

Lähtökohtamme matkallemme oli, että haluamme nähdä ja kokea tämän maailmankuulun paikan itse. Nyt se on nähty ja koettu. Tuskin palaamme Kakslauttaseen, mutta ei siksi, että kokemus olisi ollut huono tai kallis. Nyt se vaan on nähty ja koettu.

Lasi-iglut olivat kieltämättä melko askeettisia, mutta tiesimme sen etukäteen.
Pieni wc ja pieni keittiö vedenkeittimen ja kahvi/tee/kaakaotarvikkeiden muodossa oli kaikki mitä ne sängyn lisäksi käsittävät.

Ruoan osalta kerroinkin jo aikaisemmissa jutuissamme, että aamiainen ei ollut elämys, mutta toki sillä tuli toimeen.

Puolihoitoon kuulunut illallinen oli mielestämme ihan syötävä ja riittävä ja arvostimme sitä, että kolme ruokalajia tarjoiltiin pöytään haluamassamme tahdissa – buffet-illallinen olisi minusta ollut riman alitus.

Kakslauttanen aktiviteetit

Aktiviteetit olivat ainakin meille, joille ne eivät olleet ainutlaatuisia vaan olimme kokeilleet niitä jo aikaisemmilla Lapin matkoillamme, yli-hinnoilteltuja, mutta ulkomaisille turisteille ne tuntuivat kyllä käyvän kaupaksi ja Tripadvisorin arvioinneissa näytti olevan niin ylistäviä kuin täysin tyytymättömiäkin: ehkä taas osoitus siitä, että palveluiden taso vaihtelee.

Kokonaisuutena, vaikka Tripadvisorin 1-5 arvosanalla, sanoisin 3,5.
Revontulien näkeminen olisi voinut innostaa nostamaan arvosanan ainakin neloseen 🙂

Lappiinkaan tuskin palaamme ihan heti. Hiihdämme kyllä, kun siihen on helposti tilaisuus, siis kotiovelta lähtien aurinkoisella kelillä noin 5 asteen pakkasessa, mutta emme koe harrastavamme sitä siinä määrin, että haluaisimme lähteä jonnekin erityisesti hiihtämään.

Autopaikoitus Helsinki-Vantaa
Pakko laittaa vielä tämä kuva autostamme Helsinki-Vantaan P3:ssa. Näin lähelle lentoasemalle johtavaa tunnelia emme ole onnistuneet paikoittamaan koskaan ennen tätä – ja tuskin koskaan tämän jälkeenkään!

 

Kello viiden tee-feature

Kello Viiden Tee

Espoon rantaraitin varrella on useampia ravintoloita ja kahviloita.
Meitä lähimmät ovat Haukilahden venesatamassa Haukilahden Paviljonki ja Cafe Mellsten, mutta nyttemmin askeleemme ovat yhä useammin vieneet Nokkalan niemessä sijaitsevaan Nokkalan Majakkaan, jonka makeat vaihtoehdot erityisesti ovat vieneet kielen mennessään, joten innostuin heti lukiessani Nokkalan Majakan Kello Viiden Tee -vaihtoehdosta.

Nokkalan Majakka avattiin, rantakahvilaksi ehkä hiukan oudosti, jo yli vuosi sitten vuoden vaihteessa, talvea vasten, mutta ihmiset taisivat, jo talvella, hyvin löytää tämän uuden ja raikkaan taukopaikan – mekin. Kesällä paikka oli usein jopa niin ruuhkainen, että ohitimme sen suosiolla!

Kello viiden tee Nokkalan Majakka

Lounas- ja kahvilatarjoilujen ohella ravintola toteuttaa myös hiukan erilaisilla teemoilla iltatapahtumia, kuten fondue-iltoja, tasting menuja ja tämän Kello Viiden Teen.

Aikaisemmin olemme Suomessa nauttineet kunnollisen iltapäiväteen Helsingissä Salutorget -ravintolassa ja Kämp Brasseriessa, mutta olisihan se mahtavaa nauttia sellainen kävelyetäisyydellä kotoamme. Hintakin näytti olevan kympin halvempi kuin Helsingin vaihtoehdoissa eli hyvinkin inhimillinen 14,90 per nuppi.

Tammikuun viimeisenä iltana

Nokkalan Majakassa teen kanssa tarjottavia suolaisia ja makeita vaihtoehtoja oli ehkä hiukan vähemmän kuin kalliimmissa vaihtoehdoissa. Alkuillan pieneksi ateriaksi ainakin meille niitä oli kuitenkin ihan riittävästi.

Menu kuulemma vaihtelee hiukan viikottain (Kello Viiden Tee on tarjolla vaan keskiviikkoiltaisin klo 17-19), mutta klassikot, kurkkuvoileivät, pysyvät sillä viikosta toiseen.

Kello viiden tee-3

Tammikuun viimeisen päivän menu näytti tältä:

  • skonssi ilmakuivatulla kinkulla
  • lohileipä
  • karjalanpiirakka ja munavoi
  • tuorejuusto-kurkkuleipä

Kello viiden tee-4 Kello viiden tee-5

  • mustikkamurupiiras
  • appelsiini-suklaakeksi
  • suklaabrownie
  • mini laskiaispulla

Kello viiden tee-7 Kello viiden tee-9

Teeksi saattoi valita mustan, vihreän tai yrttiteen, jokaisesta vain yksi vaihtoehto. En tullut kysyneeksi, että jos mustan teen vaihtoehto Darjeeling Broken Singtom ei olisi minulle maistunut, että olisiko sen tilalle voinut saada jotain muuta. Sen sijaan kysyimme, että olisiko Lasse, vannoutunut kahvinystävä, voinut saada teen sijaan kahvia, mutta siihen tarjoilu ei joustanut.

Kello viiden tee-6

Kello Viiden Teelle ei voi pistäytyä ihan ex tempore, vaan pöytä on varattava etukäteen – niin siksi, että tarjottavaa riittää kaikille halukkaille, kuin tietysti siksi, että seurueelle löytyy vapaa pöytä. Tammikuun viimeisenä päivänä tee-seurueet näyttivätkin täyttävän jos ei nyt ihan koko ravintolaa, niin ison osan siitä kuitenkin.

Tammikuisen illan hämärtyessä istuimme mielellämme meren äärellä yli tunnin nauttien hitaasti tarjoiltavat yhden toisensa jälkeen. Kotimatka kuun valaisemaa rantaraittia pitkin oli sekin hieno kokemus – verrattuna siihen, että olisimme rehjunneet Helsingin keskustasta kotiin autolla, metrosta puhumattakaan.

Kello viiden tee-10

Nokkalan majakkakin on tietysti Länsimetron myötä lähempänä myös Helsingissä asuvia – matkaa Matinkylän metroasemalta Nokkalanniemeen on kilometrin verran, mutta etenkin jos satut asumaan Etelä-Espoossa, niin käy ihmeessä testaamassa tämä Kello Viiden Tee jonain keskiviikkoiltana.

Kello viiden tee-11

Nokkalan majakka on jo ennen meitäkin innostanut matkabloggaajia kirjoittamaan kokemuksistaan ihan blogijutuksi asti:

Meanwhile in Longfield Pää pilvissä