Aihearkisto: Teatteri

Teatteri

Sommarboken feature

Sommarboken
– myös suomeksi

En ole koskaan erityisesti välittänyt muumeista. Toki luin lapsena muutaman muumitarinan ja kummilasten ollessa pieniä muumeilta ei voinut välttyä television lastenohjelmissa. Mutta Tove Janssoniin ihmisenä, erityisesti hänen rakkautensa mereen ja saaristoon on aina viehättänyt minua. Erityisen läheisiä minulle ovat olleet Kesäkirja (Sommarboken) ja Haru, eräs saari (Anteckningar från en ö).

Lapsuuden kesät meren rannalla, jos ei nyt ihan ulkosaaristossa, niin saaristossa kuitenkin, ovat muokanneet maailmankuvaani siten, että kun Jessica Grabowskyn esittämä Sophia varovasti laskeutuu kalliolta mereen Lilla Teaternin näytelmässä Sommarboken olen yhtä hänen kanssaan ja laskeudun varovasti levän peittämiä kivisiä askelmia Airiston alkukesän kylmään veteen.

Sommarboken-4
Jessica Grabowsky ja Sue Lemström Sommarboken-näytelmässä © Cata Portin
Sommarboken-2
Sue Lemström © Cata Portin

Kesä Klovharun saarella

Sommarboken näytelmä asettuu pienelle saarelle, sellaiselle kuin Klovharu, jossa kirjailija vietti kesänsä niin pitkään kuin pystyi. Saari on luotu siniselle näyttämölle, merelle, vanerilaatikoin, jotka toimivat erinomaisesti: kalliona, kivinä, luolana, telttana, metsänä. Lisätään vielä hiukan untuvia ja allitkin ovat mukana tarinassa!

Rakastettu Sommarboken kertoo Sophia-tytön, isän ja isoäidin kesästä, ehkä viimeisestä, Suomenlahden saarella. Isä on läsnä vain tarinassa, ei näyttämöllä, joten dialogi käydään Sophian (Jessica Grabowsky) ja isoäidin (Sue Lemström) välillä.

Sommarboken-3
Sue Lemström ja Jessica Grabowsky © Cata Portin

Kesä saarella koostuu pienistä episodeista: kuljetaan luonnossa, havainnoidaan lintuja ja kasveja, seikkaillaan luolassa tai kummitusmetsässä, käydään uimassa.
Ajatus isoäidin ehkä viimeisestä kesästä on välillä läsnä hiukan ahdistavanakin, mutta enimmäkseen kuitenkin vain osana elämää Sophian välillä kysyessä isoäidiltä ”Oletko muistanut ottaa Lupatroa?”

Reipas Sophia elää kesäänsä rohkeasti ja täysillä: ”Minä keksin pian jotain vaarallista ja sitten saan taas pelätä.” Yö teltassa on vähän pelottavaa, mutta pitäähän sitä silti kokeilla. Merimerkille ei saisi kiivetä, mutta hän kiipeää kuitenkin. Säännöt ovat isän asettamia ja niitä on niin Sophialle kuin isoäidillekin, mikä asettaa lapsen ja vanhuksen samalle viivalle. Samoin he myös huolehtivat toisistaan.

Isän ystävien vieraillessa saarella lapsen ja aikuisten maailmat poikkeavat hetkeksi toisistaan: Sophia ei pääse mukaan juhliin, mitä hän äänekkäästi protestoi. Mutta eipä särje Sophian päätäkään seuraavana aamuna.

Sommarboken

Kesäisellä saarella, luonnon keskellä, elävälle lapselle luonto kaikki on rakasta hyönteisistä alkaen. Isoäiti saa lohduttaa Sophiaa pitkään onkimadon katkettua ja selittää, että madon kummatkin päät selviävät.
Saaressa asuvat tietävät myös, että sammaleen päälle ei saa astua: kahdesta kerrasta sammal vielä selviää, mutta jos sen päälle astu kolme kertaa niin se kuolee.

Enimmäkseen näytelmä pitää otteessaan – vain kummitusmetsässä katsojan ajatukset poistuvat hetkeksi saarelta.

Luonnon äänet näyttämöllä

Ainakin aluksi näyttämöllä oleva kolmas hahmo, äänisuunnittelija Hanna Mikander, häiritsee hiukan. Kesän hennoimpia ääniä toteutetaan näyttämöllä hienovaraisesti katsojalle näkyvällä tavalla, mutta kestää hetken ymmärtää, että hahmolla ei ole osaa tarinassa.

Jessica Grabowsky ja Sue Lemström toteuttavat molemmat roolinsa hienosti, mutta etenkin Jessican roolisuoritus nuorena tyttönä on todellinen: siirtymät ilosta itkuun ja pohdinnasta toimintaan tapahtuvat nopeasti.

Pidin myös näytelmän puvustuksesta: niin Sophien kuin isoäidin vaatteet ovat niin hienosti ajattomia, että voisin melkein kuvitella ne kaikki vaikka omaan vaatekaappiini!

Sommarboken

Sommarboken suomeksi tekstitettynä

Osaamme molemmat ruotsia riittävän hyvin, jotta olisimme voineet seurata näytelmää ilman tekstitystäkin, mutta halusin kuitenkin kokeilla sitä. Tekstitys oli toteutettu puhelimeen asennettavalla pienellä sovelluksella (Thea) ja erityisesti tekstitykseen varatulla wifi-verkolla. Yksinkertaisessa sovelluksessa tekstit tulivat näkyviin puheminen tummataustaiselle näytölle muita häiritsemättä. Jonkun sanat joskus halusin tarkistaakin kuten vaikka, että ravinen on siis rotko. Sovellus ja siis tekstitys toimi hyvin koko esityksen ajan: vain kerran jouduin sulkemaan sen ja käynnistämään uudelleen, kun tekstit lakkasivat ”juoksemasta” normaalisti.

Sommarboken tekstitys
Sommarboken -näytelmän tekstitystä – salaisuuksia Sophian ja isoäidin välillä

Puhenäytelmässä musiikin rooli ei ollut suuri, mutta ensimmäisen näytöksen lopussa Evert Tauben Sjösala valssi sopi hyvin tunnelmaan ja laittoi tapailemaan suomenkielisen toteutuksen sanoja: ”orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu”.

Jos haluat talven keskeltä hetkeksi kesään, lapsuutesi kesiin, niin käy katsomassa Sommarboken!

Lilla Teatern: Tove Jansson: Sommarboken
Dramatisointi Pipsa Lonka, ohjaus Jakob Höglund, äänisuunnittelu ja liveäänet Hanna Mikander, lavastus ja puvustus Sven Haraldsson

Lilla Teatern tarjosi meille liput 3.2.2018 näytökseen.

Myrskyluodon Maija

Myrskyluodon Maija

Kerroin ystävälleni olevani menossa katsomaan Helsingin kaupunginteatterin Myrskyluodon Maija -musikaalia, johon hän totesi, ettei taida mennä, sillä tarina on liian surullinen, itkettävän surullinen.

Itse suhtauduin yhdistelmään valtakunnan päänäyttämö, musikaali ja iso ensemble hiukan epäluuloisesti: miten luoda tunnelma kaukana merellä pienellä saarella asuvasta perheestä isolle näyttämölle.
Näin musikaalista muutaman kohtauksen teatterin syksyn ohjelmistoa esittelevässä parin tunnin kavalkadissa elokuun puolessa välissä ja siihenkin valittu iso tanssikohtaus lisäsi edelleen hiukan epäluuloani.

Mutta toki halusin nähdä valmiin toteutuksen ja elokuun viimeisenä iltana siihen tarjoutuikin mahdollisuus.

Helsingin kaupunginteatteri
Remontoidun Helsingin kaupunginteatterin aula aurinkoisena iltapäivänä elokuussa

Myrskyluodon Maija

Iso näyttämö täyttyy verkalleen, ääriään myöten. Onhan näytelmää myyty jo ennakkoon enemmän kuin mitään muuta näytelmää Suomessa koskaan. Yksittäisiä lippuja on kuitenkin saatavissa moniinkin näytöksiin.

Musikaali alkaa rajulla kohtauksella Simskälan kylän odottaessa miehiään mereltä palaavaksi, mutta tälläkään kertaa kaikki eivät tule takaisin. Sadetakkien avulla toteutettu menetettyjen miesten läsnäolo näyttämöllä on vaikuttava.

Ahvenanmaan saarilla näihin aikoihin elämän alkua ja loppua ei ole siirretty pelastuslaitokselle eikä sairaaloihin: se on osa arkea.

Maijan ja Janne tarina on monelle suomalaiselle tuttu. Maijan lähes koko elämänkaaren tuominen näyttämölle alle kolmetuntisessa toteutuksessa on haastavaa, mutta toteutus on ehjä ja jäntevä. Vain muutamissa suuremmissa tanssikohtauksissa jännite herpaantuu.

Ensimmäinen puoliaika on rajun alun jälkeen lämmin ja elämäniloinen. Maijan ja Jannen hapuilevasta ensisuudelmasta edetään pian häihin.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Laura Alajääski ja Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo
Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Eero Saarinen, Leenamari Unho, Anna-Maija Jalkanen, Sami Paasila Laura Alajääski, Mikko Vihma ja Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo

Häiden jälkeen nuoripari purjehtii Myrskyluodolle kauniin kesäisessä säässä, mukanaan kaikki tarvittava uuden elämän aloittamiseen.

Meri, veneet ja purjehdusmatka on toteutettu niukoilla elementeillä hyvin.
Matkan Myrskyluodolle ja Myrskyluodolle asettumisen nuoripari tekee ilman milloin eläimiä, milloin tuulta esittäviä tanssijoita ja katsoja pääsee pienen luodon tunnelmaan. Maijan ja Janne hääyökohtaukseen tulee melkein tirkistelyn makua.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Laura Alajääski ja Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo

Ensimmäiset todella synkät sävyt tulevat tarinaan mukaan Mikaelin kuolemassa.
En kuitenkaan eläytynyt enää kyyneliin asti, sillä Maijan ja Jannen tarina on niin tuttu, ehkä jo liiankin tuttu, ja tiedän jo kohtauksen alussa tarkkaan mitä seuraavaksi tapahtuu – jäljellä on enää uteliaisuus siitä, että miten kohtaus on tässä toteutettu.

Laura Alajääskin eläytyminen on  upean voimakasta, niin tässä kohtauksessa kuin kautta näytelmän. Tämä on Maijan tarina ja Laura Alajääski toteuttaa sen upeasti.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Laura Alajääski – Kuva © Tapio Vanhatalo

Katsojalle annetaan kuitenkin hetki aikaa toipua surusta. Esimerkiksi Maijan leivos auttaa asiassa 🙂

Maija-leivos
Maijan tyrni-juustoleivos ja kuppi teetä

Synkkiä hetkiä

Toinen puoliaika alkaa idyllisissä tunnelmissa joulupöydästä, mutta tämän jälkeen katsoja ei pääsekään enää helpolla. Tulipalon jälkeen elämä Simskälassakaan ei ole helppoa: susia, rahahuolia, rakastetun Vallborgin kuolema.

Mutta mukana on myös tuulahduksia maailmasta: tulipalon jälkeen lapsille löytyy muutakin luettavaa kuin katekismus ja postilla.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Kaspian Kallio, Ella Niinistö, Kaapo Kallio, Pablo Ounaskari, Laura Alajääski, Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo

Perhe palaa kuitenkin rakkaalle Myrskyluodolle ja tarinan surulliset käänteet jatkuvat. Loppua kohti esityksessä on ehkä jo hiukan kiire: niille katsojille, jotka eivät tunne Maijan ja Jannen tarinaa, saattavat lopussa aikuisiksi kasvaneet lapset ja lapsinäyttelijät, jotka siirtyvät näyttelemään nuorempia sisaruksia, mennä jo sekaisin.

Loppua kohti tarinan valtaavat kuitenkin taas vaaleammat sävyt. Perhe selviytyy vaikeuksista ja elämässä mennään eteenpäin. Näyttämölle ilmestyvä iso kaljaasi melkein hätkähdyttää katsomon, mutta loppukohtauksessa on, vielä, valoisa ote tulevaan. Myrskyluoto jää taakse ja läsnä on haikeus, mutta valinta jättää tarina tähän, on hyvä: katsojat voivat poistua elokuun iltaan hyvillä mielin.

Väderskär ja Simskäla

Väderskär
Väderskärin saari, jolla televisiosarjaa kuvattiin 1970-luvulla

Oikeastaan on aika jännää, että ahvenanmaalainen tarina on saanut merkittävän sijan maan päänäyttämöllä tänä syksynä ja talvena. Toki tarina ON suomalaisten rakastama ja kaupunginteatterin toteutus, joka on ensimmäinen, jossa soi myös edesmenneen Lasse Mårtenssonin musiikki tekee siitä varmasti monelle vieläkin tutumman.

Kesällä 2011 kävimme tutustumassa Ahvenanmaalla Vårdön kunnassa kirjailija Anni Blomqvistin kotitaloon ja osallistuimme sieltä kesäiltana järjestettyyn retkeen Väderskärille, jossa tarinasta aikoinaan tehty televisiosarja on kuvattu. Ainakin vielä tuolloin osa kuvauksissa käytetyistä rakennuksista oli vielä paikallaan.

Anni Blomqvist
Kirjailija Anni Blomqvistin kuva hänen kotitalossaan Simskälassa

Majoituimme tuolloin Simskälassa Myrskyluodon majatalossa (Stormskärs Värdshus), joten kuten tarinassa ja nyt näyttämöllä, koimme niin Simskälan kuin ”Myrskyluodon”.

Stormskärs Värdshus, Myrskyluodon majatalo, Simskäla

Televisiosarjan (tunnustan, olen katsonut sen useampaan kertaan), kirjojen, Väderskärin ja nyt kaupunginteatterin toteutuksen lisäksi koimme saman tarinan myös Åbo Svenska Teaternin toteutuksena: upea sekin.

Helsingin kaupunginteatteri tarjosi meille liput 31.8. näytökseen.

Emma-teatteri Naantali Muumimaa

Linnan juhlat elokuussa

Kesäteatterin julisteen päälle on vedetty punaisella muistutus – kesän viimeisen näytökset.
Elokuun puolivälissä kesä on sesonkina ohi, vaikka kesäisiä päiviä saattaisi vielä riittääkin.

Linnan juhlat Kailon saaren, siis Muumimaailman, kesäteatterissa, Emma-teatterissa, kestäisi kyllä hiukan syksyäkin (viimeinen esitys on jo tulevana perjantaina 19.8.).
Ison teatterin tilat ovat suojassa katon alla ja Linnan juhlat -aiheena olisi vielä ajankohtaisempi taas muutaman kuukauden päästä.
Kultarannassakin on vielä lippu ylhäällä, ihan oikeakin presidenttipari on paikkakunnalla, muttei sentään ainakaan tänä lauantaina katsomossa. (Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, että ovatko he esityksen nähneet!)

Kesäteatterivarustus
Linnan juhlat Emma-teatteri

Asetumme paikoillemme, vilkaisen käsiohjelmaa ja jään ihmettelemään lyhyttä näyttelijälistaa ja jokaisen nimen perässä olevaa pitkää roolilistaa.
Tunnustan, en ole juurikaan ottanut etukäteen näytelmästä selvää, mutta toisaalta niinhän sen kokee aidoimmin, ilman ennakkokäsityksiä, vai mitä?

Nimilistaa ja roolitusta ei kuitenkaan kauaa ehdi miettiä, sillä vauhdikas näytelmä vyöryy päälle, kaikkien lukuisine rooleineen. Neljä näyttelijää muuntuvat hetkessä tarjoilijasta presidentin vaimoksi ja etikettimestarista muotisuunnittelijaksi.
Tässä on jotain samaa kuin Helsingin kaupunginteatterin legendaarisessa Kiviä taskussa -esityksessä, joka taitaa olla edelleen ohjelmistossa, vaikka siitä kuin me sen näimme on varmasti yli kymmenen vuotta!
Tämä esitys on muuten Turun Kaupunginteatterin tuottama, eli mitenkään harrastelijateatteria väheksymättä, niin täällä ovat ammattilaiset asialla.

Kohtaukset seuraavat toisiaan samassa järjestyksessä kun ne oikeasti tapahtuisivat: odotellaan kutsuja, mietitään pukuja, valmistellaan tarjoiluja, kätellään, syödään, tanssitaan ja jatketaan vielä jatkoille.

Kesäteatterin tapaan kaikki on kepeää ja hauskaa. Vai onko?

Kutsuista kilpaileminen televisiovisailussa ei ihan kolahtanut. Ehkä siksi, etteivät televisiovisailut muutenkaan ole meidän juttumme. Kunniamerkkien käyttöä käsittelevä lyhyt osio meni mielestäni turhaan vähän alapäähuumorin puolelle.
Tavallisen kansalaisen huomionhakuinen pukuvalinta ja myöhemmät ongelmat puvun kanssa lakkasivat myös jossain vaiheessa olemasta hauskoja: ainakin minun sympaniani alkoivat olla tavallisen Sanna Jokisen puolella ja nyt tuntui siltä, että näytelmä pilkkaa häntä ja muita tavallisia kansalaisia.

Linnan juhlat Emma-teatteri
Minna Koskinen ja Juha-Pekka Mikkola

Linnan kutsua alussa erityisesti norkoileva baritoni ja hänen yrityksensä päästä linnaan ilman kutsua jäi vähän irralliseksi – kokonaisuus olisi toiminut ilmankin näitä episodeja.

Mutta toki, tällaisessa sikermässä kohtauksia kaikki eivät voi pitää kaikesta ja minäkin pidin monesta kohtauksesta.

Miska Kaukosen toteuttama muotisuunnittelija oli vaan niin ihana!

Linda Wiklund ja Juha-Pekka Mikkola presidenttiparina tekivät loistavaa työtä.
Eniten pidin keskustelusta veteraanien kanssa, joka meni melkein käsikirjoituksen mukaan käyttäen vain sovittuja muutamaa sanaa ja keskustelu oli silti koko ajan melkein järkevää! Tämä oli hauska!

Linnan juhlat Emma-teatteri
Miska Kaukonen, Linda Wiklund, Minna Koskela ja Juha-Pekka Mikkola

Verbaalista iloittelua oli myös linnan tarjoilijan (Linda Wiklund) milloin milläkin kielellä käymissä keskusteluissa, yhtenä kielenä politiikka ja kivat pienet heitot Ikeasta löytyneestä poikaystävästä, joka on tämän kielen hänelle opettanut.

Myös kaikkien elossa olevien presidenttien kuvaussessio oli hyvä, hahmot ja jutustelu olivat juuri sopivan kliseisiä.

Linnan juhlat Emma-teatteri
Linda Wiklund ja Miska Kaukonen
Linnan juhlat Emma-teatteri
Juha-Pekka Mikkola, Linda Wiklund, Minna Koskela ja Miska Kaukonen

Mutta parasta olivat säännöllisen väliajoin toistuva sanailu presidenttiparin kesken kylpyhuoneessa, aamutakeissa. Tämä oli niin hauska kurkistus presidenttiparin yksityiselämään, että illan jo pimetessä, Kailon saarelta pois päin kävellessämme, Kultarantaan päin katsellen piti miettiä, että mistähän siellä tänään, kylpyhuoneessa, keskustellaan 🙂

Auringonlasku Naantali

Ennen esitystä Etkoilla oli Mamman keittiössä tarjolla ruokaa ja juomaa.
Ruoka noutopöydästä ei ollut huonoa, muttei erityisen hohdokastakaan : nimi Linnan juhlien Etkot -nimi olisi melkein velvoittanut johonkin juhlallisempaan.
Kuulemma ruokailu ennen teatteria on ollut jossain määrin ryhmien suosiossa, mutta ainakaan nyt elokuisena lauantaina kovin moni ei tätä vaihtoehtoa ollut valinnut. Toisaalta Naantalin rannassa on paljon muitakin ruokailuvaihtoehtoja, joten ehkä kilpailu on liian kovaa.

Linnan juhlat Emma-teatteri Etkot Linnan juhlat Emma-teatteri Etkot

Väliaikatarjoilu ison katsomon liepeillä sujui monesta kojusta jouhevasti. Ei ole kerran tai kaksi, jolloin teatterissa ehkä jo harkitsemamme viinilasillisen jätämme jonojen vuoksi juomatta – täällä ei tarvinnut.

Linnan juhlat Emma-teatteri

(Teatterin ja Etkot tarjosi Emma-teatteri. Kuvat näytelmästä Otto-Ville Väätäinen.)