Aihearkisto: Teatteri

Teatteri

Myrskyluodon Maija

Myrskyluodon Maija

Kerroin ystävälleni olevani menossa katsomaan Helsingin kaupunginteatterin Myrskyluodon Maija -musikaalia, johon hän totesi, ettei taida mennä, sillä tarina on liian surullinen, itkettävän surullinen.

Itse suhtauduin yhdistelmään valtakunnan päänäyttämö, musikaali ja iso ensemble hiukan epäluuloisesti: miten luoda tunnelma kaukana merellä pienellä saarella asuvasta perheestä isolle näyttämölle.
Näin musikaalista muutaman kohtauksen teatterin syksyn ohjelmistoa esittelevässä parin tunnin kavalkadissa elokuun puolessa välissä ja siihenkin valittu iso tanssikohtaus lisäsi edelleen hiukan epäluuloani.

Mutta toki halusin nähdä valmiin toteutuksen ja elokuun viimeisenä iltana siihen tarjoutuikin mahdollisuus.

Helsingin kaupunginteatteri
Remontoidun Helsingin kaupunginteatterin aula aurinkoisena iltapäivänä elokuussa

Myrskyluodon Maija

Iso näyttämö täyttyy verkalleen, ääriään myöten. Onhan näytelmää myyty jo ennakkoon enemmän kuin mitään muuta näytelmää Suomessa koskaan. Yksittäisiä lippuja on kuitenkin saatavissa moniinkin näytöksiin.

Musikaali alkaa rajulla kohtauksella Simskälan kylän odottaessa miehiään mereltä palaavaksi, mutta tälläkään kertaa kaikki eivät tule takaisin. Sadetakkien avulla toteutettu menetettyjen miesten läsnäolo näyttämöllä on vaikuttava.

Ahvenanmaan saarilla näihin aikoihin elämän alkua ja loppua ei ole siirretty pelastuslaitokselle eikä sairaaloihin: se on osa arkea.

Maijan ja Janne tarina on monelle suomalaiselle tuttu. Maijan lähes koko elämänkaaren tuominen näyttämölle alle kolmetuntisessa toteutuksessa on haastavaa, mutta toteutus on ehjä ja jäntevä. Vain muutamissa suuremmissa tanssikohtauksissa jännite herpaantuu.

Ensimmäinen puoliaika on rajun alun jälkeen lämmin ja elämäniloinen. Maijan ja Jannen hapuilevasta ensisuudelmasta edetään pian häihin.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Laura Alajääski ja Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo
Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Eero Saarinen, Leenamari Unho, Anna-Maija Jalkanen, Sami Paasila Laura Alajääski, Mikko Vihma ja Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo

Häiden jälkeen nuoripari purjehtii Myrskyluodolle kauniin kesäisessä säässä, mukanaan kaikki tarvittava uuden elämän aloittamiseen.

Meri, veneet ja purjehdusmatka on toteutettu niukoilla elementeillä hyvin.
Matkan Myrskyluodolle ja Myrskyluodolle asettumisen nuoripari tekee ilman milloin eläimiä, milloin tuulta esittäviä tanssijoita ja katsoja pääsee pienen luodon tunnelmaan. Maijan ja Janne hääyökohtaukseen tulee melkein tirkistelyn makua.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Laura Alajääski ja Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo

Ensimmäiset todella synkät sävyt tulevat tarinaan mukaan Mikaelin kuolemassa.
En kuitenkaan eläytynyt enää kyyneliin asti, sillä Maijan ja Jannen tarina on niin tuttu, ehkä jo liiankin tuttu, ja tiedän jo kohtauksen alussa tarkkaan mitä seuraavaksi tapahtuu – jäljellä on enää uteliaisuus siitä, että miten kohtaus on tässä toteutettu.

Laura Alajääskin eläytyminen on  upean voimakasta, niin tässä kohtauksessa kuin kautta näytelmän. Tämä on Maijan tarina ja Laura Alajääski toteuttaa sen upeasti.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Laura Alajääski – Kuva © Tapio Vanhatalo

Katsojalle annetaan kuitenkin hetki aikaa toipua surusta. Esimerkiksi Maijan leivos auttaa asiassa 🙂

Maija-leivos
Maijan tyrni-juustoleivos ja kuppi teetä

Synkkiä hetkiä

Toinen puoliaika alkaa idyllisissä tunnelmissa joulupöydästä, mutta tämän jälkeen katsoja ei pääsekään enää helpolla. Tulipalon jälkeen elämä Simskälassakaan ei ole helppoa: susia, rahahuolia, rakastetun Vallborgin kuolema.

Mutta mukana on myös tuulahduksia maailmasta: tulipalon jälkeen lapsille löytyy muutakin luettavaa kuin katekismus ja postilla.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Kaspian Kallio, Ella Niinistö, Kaapo Kallio, Pablo Ounaskari, Laura Alajääski, Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo

Perhe palaa kuitenkin rakkaalle Myrskyluodolle ja tarinan surulliset käänteet jatkuvat. Loppua kohti esityksessä on ehkä jo hiukan kiire: niille katsojille, jotka eivät tunne Maijan ja Jannen tarinaa, saattavat lopussa aikuisiksi kasvaneet lapset ja lapsinäyttelijät, jotka siirtyvät näyttelemään nuorempia sisaruksia, mennä jo sekaisin.

Loppua kohti tarinan valtaavat kuitenkin taas vaaleammat sävyt. Perhe selviytyy vaikeuksista ja elämässä mennään eteenpäin. Näyttämölle ilmestyvä iso kaljaasi melkein hätkähdyttää katsomon, mutta loppukohtauksessa on, vielä, valoisa ote tulevaan. Myrskyluoto jää taakse ja läsnä on haikeus, mutta valinta jättää tarina tähän, on hyvä: katsojat voivat poistua elokuun iltaan hyvillä mielin.

Väderskär ja Simskäla

Väderskär
Väderskärin saari, jolla televisiosarjaa kuvattiin 1970-luvulla

Oikeastaan on aika jännää, että ahvenanmaalainen tarina on saanut merkittävän sijan maan päänäyttämöllä tänä syksynä ja talvena. Toki tarina ON suomalaisten rakastama ja kaupunginteatterin toteutus, joka on ensimmäinen, jossa soi myös edesmenneen Lasse Mårtenssonin musiikki tekee siitä varmasti monelle vieläkin tutumman.

Kesällä 2011 kävimme tutustumassa Ahvenanmaalla Vårdön kunnassa kirjailija Anni Blomqvistin kotitaloon ja osallistuimme sieltä kesäiltana järjestettyyn retkeen Väderskärille, jossa tarinasta aikoinaan tehty televisiosarja on kuvattu. Ainakin vielä tuolloin osa kuvauksissa käytetyistä rakennuksista oli vielä paikallaan.

Anni Blomqvist
Kirjailija Anni Blomqvistin kuva hänen kotitalossaan Simskälassa

Majoituimme tuolloin Simskälassa Myrskyluodon majatalossa (Stormskärs Värdshus), joten kuten tarinassa ja nyt näyttämöllä, koimme niin Simskälan kuin ”Myrskyluodon”.

Stormskärs Värdshus, Myrskyluodon majatalo, Simskäla

Televisiosarjan (tunnustan, olen katsonut sen useampaan kertaan), kirjojen, Väderskärin ja nyt kaupunginteatterin toteutuksen lisäksi koimme saman tarinan myös Åbo Svenska Teaternin toteutuksena: upea sekin.

Helsingin kaupunginteatteri tarjosi meille liput 31.8. näytökseen.

Emma-teatteri Naantali Muumimaa

Linnan juhlat elokuussa

Kesäteatterin julisteen päälle on vedetty punaisella muistutus – kesän viimeisen näytökset.
Elokuun puolivälissä kesä on sesonkina ohi, vaikka kesäisiä päiviä saattaisi vielä riittääkin.

Linnan juhlat Kailon saaren, siis Muumimaailman, kesäteatterissa, Emma-teatterissa, kestäisi kyllä hiukan syksyäkin (viimeinen esitys on jo tulevana perjantaina 19.8.).
Ison teatterin tilat ovat suojassa katon alla ja Linnan juhlat -aiheena olisi vielä ajankohtaisempi taas muutaman kuukauden päästä.
Kultarannassakin on vielä lippu ylhäällä, ihan oikeakin presidenttipari on paikkakunnalla, muttei sentään ainakaan tänä lauantaina katsomossa. (Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, että ovatko he esityksen nähneet!)

Kesäteatterivarustus
Linnan juhlat Emma-teatteri

Asetumme paikoillemme, vilkaisen käsiohjelmaa ja jään ihmettelemään lyhyttä näyttelijälistaa ja jokaisen nimen perässä olevaa pitkää roolilistaa.
Tunnustan, en ole juurikaan ottanut etukäteen näytelmästä selvää, mutta toisaalta niinhän sen kokee aidoimmin, ilman ennakkokäsityksiä, vai mitä?

Nimilistaa ja roolitusta ei kuitenkaan kauaa ehdi miettiä, sillä vauhdikas näytelmä vyöryy päälle, kaikkien lukuisine rooleineen. Neljä näyttelijää muuntuvat hetkessä tarjoilijasta presidentin vaimoksi ja etikettimestarista muotisuunnittelijaksi.
Tässä on jotain samaa kuin Helsingin kaupunginteatterin legendaarisessa Kiviä taskussa -esityksessä, joka taitaa olla edelleen ohjelmistossa, vaikka siitä kuin me sen näimme on varmasti yli kymmenen vuotta!
Tämä esitys on muuten Turun Kaupunginteatterin tuottama, eli mitenkään harrastelijateatteria väheksymättä, niin täällä ovat ammattilaiset asialla.

Kohtaukset seuraavat toisiaan samassa järjestyksessä kun ne oikeasti tapahtuisivat: odotellaan kutsuja, mietitään pukuja, valmistellaan tarjoiluja, kätellään, syödään, tanssitaan ja jatketaan vielä jatkoille.

Kesäteatterin tapaan kaikki on kepeää ja hauskaa. Vai onko?

Kutsuista kilpaileminen televisiovisailussa ei ihan kolahtanut. Ehkä siksi, etteivät televisiovisailut muutenkaan ole meidän juttumme. Kunniamerkkien käyttöä käsittelevä lyhyt osio meni mielestäni turhaan vähän alapäähuumorin puolelle.
Tavallisen kansalaisen huomionhakuinen pukuvalinta ja myöhemmät ongelmat puvun kanssa lakkasivat myös jossain vaiheessa olemasta hauskoja: ainakin minun sympaniani alkoivat olla tavallisen Sanna Jokisen puolella ja nyt tuntui siltä, että näytelmä pilkkaa häntä ja muita tavallisia kansalaisia.

Linnan juhlat Emma-teatteri
Minna Koskinen ja Juha-Pekka Mikkola

Linnan kutsua alussa erityisesti norkoileva baritoni ja hänen yrityksensä päästä linnaan ilman kutsua jäi vähän irralliseksi – kokonaisuus olisi toiminut ilmankin näitä episodeja.

Mutta toki, tällaisessa sikermässä kohtauksia kaikki eivät voi pitää kaikesta ja minäkin pidin monesta kohtauksesta.

Miska Kaukosen toteuttama muotisuunnittelija oli vaan niin ihana!

Linda Wiklund ja Juha-Pekka Mikkola presidenttiparina tekivät loistavaa työtä.
Eniten pidin keskustelusta veteraanien kanssa, joka meni melkein käsikirjoituksen mukaan käyttäen vain sovittuja muutamaa sanaa ja keskustelu oli silti koko ajan melkein järkevää! Tämä oli hauska!

Linnan juhlat Emma-teatteri
Miska Kaukonen, Linda Wiklund, Minna Koskela ja Juha-Pekka Mikkola

Verbaalista iloittelua oli myös linnan tarjoilijan (Linda Wiklund) milloin milläkin kielellä käymissä keskusteluissa, yhtenä kielenä politiikka ja kivat pienet heitot Ikeasta löytyneestä poikaystävästä, joka on tämän kielen hänelle opettanut.

Myös kaikkien elossa olevien presidenttien kuvaussessio oli hyvä, hahmot ja jutustelu olivat juuri sopivan kliseisiä.

Linnan juhlat Emma-teatteri
Linda Wiklund ja Miska Kaukonen
Linnan juhlat Emma-teatteri
Juha-Pekka Mikkola, Linda Wiklund, Minna Koskela ja Miska Kaukonen

Mutta parasta olivat säännöllisen väliajoin toistuva sanailu presidenttiparin kesken kylpyhuoneessa, aamutakeissa. Tämä oli niin hauska kurkistus presidenttiparin yksityiselämään, että illan jo pimetessä, Kailon saarelta pois päin kävellessämme, Kultarantaan päin katsellen piti miettiä, että mistähän siellä tänään, kylpyhuoneessa, keskustellaan 🙂

Auringonlasku Naantali

Ennen esitystä Etkoilla oli Mamman keittiössä tarjolla ruokaa ja juomaa.
Ruoka noutopöydästä ei ollut huonoa, muttei erityisen hohdokastakaan : nimi Linnan juhlien Etkot -nimi olisi melkein velvoittanut johonkin juhlallisempaan.
Kuulemma ruokailu ennen teatteria on ollut jossain määrin ryhmien suosiossa, mutta ainakaan nyt elokuisena lauantaina kovin moni ei tätä vaihtoehtoa ollut valinnut. Toisaalta Naantalin rannassa on paljon muitakin ruokailuvaihtoehtoja, joten ehkä kilpailu on liian kovaa.

Linnan juhlat Emma-teatteri Etkot Linnan juhlat Emma-teatteri Etkot

Väliaikatarjoilu ison katsomon liepeillä sujui monesta kojusta jouhevasti. Ei ole kerran tai kaksi, jolloin teatterissa ehkä jo harkitsemamme viinilasillisen jätämme jonojen vuoksi juomatta – täällä ei tarvinnut.

Linnan juhlat Emma-teatteri

(Teatterin ja Etkot tarjosi Emma-teatteri. Kuvat näytelmästä Otto-Ville Väätäinen.)

Frida feature

Frida, Kuopio, Meksiko

Onko näyttelijätyön väheksymistä pitää näytelmässä erityisesti lavasteista?
Toisaalta ne ovat osa kokonaisuutta ja Kuopion kaupunginteatterin Frida -näytelmä on visuaalinen, värikäs ja voimakas.

Tunsimme Fridan tarinan hyvin ja näyttämön taustalla kulkeva raitiovaunu herättää jännityksen. Hetken päästä Fridan kasvot särkyvät, palaset putoavat näyttämölle ja kipu leijuu ilmassa kultaisina tähtinä.

Frida Kahlo museo Meksiko

Meksiko, kuten me muutamalta vierailultamme muistamme, on näyttämöllä juuri niin värikäs kuin oikeasti. Dia de Muertos, kuolleiden päivä, on läsnä Fridan elämässä raitiovaunuonnettomuuden jälkeen jatkuvasti. Piñatat sylkevät näyttämölle kukkameren. Katselijat pääsevät siniseen taloon Coyoacánin kaupunginosassa. Fridan sänky on juuri oikeanlainen ja pöydät ja tuolit iloittelevat väreissä synkkinäkin hetkinä.

Frida Kahlo museo MeksikoFrida Kahlo museo Meksiko
Frida pinatat Kuopio

Toki Fridaa esittävällä Virpi Rautsilallakin on osansa onnistunutta kokonaisuutta. Voimakas hahmo tavoittaa katsojat isolla näyttämöllä. Fridan hahmo kasvaa näyttämöllä pyryharakkamaisesta nuoresta tytöstä itseensä uskovaksi taiteilijaksi kipuillen sekä vammojensa kanssa että suhteessaan Diego Riveraan. Mutta saanko taas palata lavastukseen ja puvustukseen: Marie Antikaisen työ Fridan  puvuissa on onnistunut siinä kuin Jarmo Jääskeläisen projisoinnit ja videosuunnittelu.

Frida Kuopio

Diegon hahmo ei viehätä samalla tavalla. Ehkä ongelma ei ole Ilkka Pentin: Fridan tarinassa Diegolle lankeaa monessa kohtaa konnan rooli. Jotenkin hahmo on välillä koominen myös kohdissa, jotka eivät ole koomisia. Pullukan visuaalinen toteutus ontuu.

Frida Kuopio

Lupen, Annukka Blombergin, Diegon ex-vaimon Fridalle toistama totuus Diegosta: älä luule, että Diego on koskaan Sinun, muuttuu todeksi Fridalle vasta vuosien mittaan, mutta toisaalta, samoin vuosien mittaan, Diego huomaa hänkin voivansa huonosti ilman Fridaa. Epäsuhtainen ja epätavallinen rakkaustarina, mutta rakkaustarina ja epätavallisuudessaan mielenkiintoinen.

Niin Fridan kuin Diegon taide jää näyttämölle tuodussa tarinassa hiukan taka-alalle: ihmisten tarinat ovat etusijalla. Mutta kyllä niistäkin saa käsityksen, Diegon seinämuraali Rockefeller Centerin seinässä, hetken aikaa, on kuitenkin oikeilla jäljillä. Fridan työt matkalla Pariisiin jäävät katsojalta piiloon, isoon puulaatikkoon. Mutta ehkä näin on hyvä, ehkä teoksia olisi ollut liian vaikea tuoda onnistuneesti näyttämölle. Pariisin loihtiminen näyttämölle onnistuu sen sijaan hyvin muutamalla huivilla ja baskerilla.

Diego Riveran muraaleja Meksiko

Hiukan jo pitkitetyltä tuntunut loppukohtaus päättyy odotetusti Fridan noustessa näyttävästi sängyllään taivaaseen.

Vähemmän odotetusti yleisö osoittaa suosiotaan innostuneesti, lopuksi koko katsomo seisaallaan. Ei niin etteikö näytelmä olisi valtaisia aplodeja ansainnut – me vaan olemme tainneet niin harvoin olla mukana ensi-illoissa, ettemme ole tällaista innostusta ainakaan pitkään aikaan kokeneet. Tai sitten pääkaupunkiseudulla ollaan hillitympiä, mutta kuopiolaisten iloon lähtee mielellään mukaan!

Frida Kuopio

Kävelemme hyvillä mielin teatterilta hotellille, Kuopion kevätyössä. 4 tuntia junalla suuntaansa kuullosti etukäteen ehkä isolta panostukselta yhden näytelmän takia, mutta kokemuksen jälkeen totesimme yhdestä suusta, että tämän takia kannatti tulla Kuopioon!

Yhteistyössä Kuopion kaupunginteatterin kanssa.

(Kuvat Frida Kahlo -museolta Meksikosta ja Diego Riveran muraalista Mexico Citystä omiamme,
kuvat teatterilta: Sami Tirkkonen. Otsikkokuvan vasen puoli: Sami Tirkkonen, oikealla puolella olevat Fridaksi pukeutuneet tytöt on kuvattu Frida Kahlo -museon ulkopuolella Coyoacánissa, Meksikossa.)

Turku foodwalk fea

Kotimaan matkasuunnitelmia

Sapattivapaalla ollessani teimme ulkomaan matkan per kuukausi, parhaimmillaan kaksi. Töihin palattuani lomapäivät ovat taas kortilla ja säästän ne muutamaan vähän pitempään matkaan, mutta eihän sitä nyt muutamalla lomalla vuodessa jaksa.
Eikä tarvitsekaan, onhan viikonloput ja onhan Suomi!

Tulevana viikonloppuna suuntaamme Turkuun – viikonlopun etukäteen suunniteltuina kohteina Nukkekotinäyttely Aboa Vetus & Nova -museossa ja Foodwalk.

Nukkekodit kuullostivat niin hauskalta idealta kun siitä Tuula’s life-blogissa luin, että halusin ehdottomasti nähdä ne itse. Aboa Vetus & Novassa on muutenkin aina kiva käydä –  syntyperäisenä turkulaisena muistan sen vielä omilta nukkekotiajoiltani Rettigin talona.

Tuula's Life nukkekoti

Foodwalk samoin kuullostaa hauskalta: samalla kortilla voi kiertää viisi ravintolaa ja nauttia pienen aterian kussakin. Olemmekin jo pari iltaa sommitelleet, että milloin menemme ja mihin – ja kenen kanssa, sillä ajattelimme yhdistää Foodwalkin ja tapaamiset suvun nuorison kanssa.

Food Walk Turku

Kuopio FridaHuhtikuussa on vuorossa Kuopio ja Meksiko – tai oikeammin Frida Kahlo. Viimeksi Mexico Cityssä käydessämme otimme teemaksi Diego Riveran ja Frida Kahdon ja kun luin jostain, että Kuopion teatteri toteuttaa keväällä näytelmän Frida Kahlosta, niin päätin, että kymmenien vuosien jälkeen tämä voisi olla se kimmoke lähteä Kuopioon.

Turussa testaamme meille ihan uuden hotellin, ystäväpariskuntamme meille suositteleman Centron. Vaikka olemme asuneet Turussa vuosien mittaan varmaan kymmenessä eri hotellissa, niin tässä ei vielä koskaan. Ystävämme sanoivat käyttävänsä tätä aina Turussa käydessään – saa nähdä miten meidän käy …

Kuopiossa asetumme Scandic-hotelliin sen innoittamana, että jokin aika sitten sattui silmiimme uutinen, että se on valikoitunut asiakkaiden keskuudessa tehdyissä tyytyväisyyskyselyissä Scandic -ketjun parhaaksi hotelliksi, 230 hotellin joukosta. Joten korkealla on odotukset tämänkin hotellin suhteen.

Scandic Kuopio

Näyttää tuossa Scandic Kuopion -sivuilta napatussa kuvassa olevan Frida läsnä hotellihuoneessakin – nice touch!

Kuopioon matkaamme junalla, joka on meille hiukan harvinaisempaa ja senkin osalta tuo huhtikuinen viikonloppu kuullostaa melkein jännittävältä sekin!