Aihearkisto: Teatteri

Teatteri

Emma-teatteri Naantali Muumimaa

Linnan juhlat elokuussa

Kesäteatterin julisteen päälle on vedetty punaisella muistutus – kesän viimeisen näytökset.
Elokuun puolivälissä kesä on sesonkina ohi, vaikka kesäisiä päiviä saattaisi vielä riittääkin.

Linnan juhlat Kailon saaren, siis Muumimaailman, kesäteatterissa, Emma-teatterissa, kestäisi kyllä hiukan syksyäkin (viimeinen esitys on jo tulevana perjantaina 19.8.).
Ison teatterin tilat ovat suojassa katon alla ja Linnan juhlat -aiheena olisi vielä ajankohtaisempi taas muutaman kuukauden päästä.
Kultarannassakin on vielä lippu ylhäällä, ihan oikeakin presidenttipari on paikkakunnalla, muttei sentään ainakaan tänä lauantaina katsomossa. (Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, että ovatko he esityksen nähneet!)

Kesäteatterivarustus
Linnan juhlat Emma-teatteri

Asetumme paikoillemme, vilkaisen käsiohjelmaa ja jään ihmettelemään lyhyttä näyttelijälistaa ja jokaisen nimen perässä olevaa pitkää roolilistaa.
Tunnustan, en ole juurikaan ottanut etukäteen näytelmästä selvää, mutta toisaalta niinhän sen kokee aidoimmin, ilman ennakkokäsityksiä, vai mitä?

Nimilistaa ja roolitusta ei kuitenkaan kauaa ehdi miettiä, sillä vauhdikas näytelmä vyöryy päälle, kaikkien lukuisine rooleineen. Neljä näyttelijää muuntuvat hetkessä tarjoilijasta presidentin vaimoksi ja etikettimestarista muotisuunnittelijaksi.
Tässä on jotain samaa kuin Helsingin kaupunginteatterin legendaarisessa Kiviä taskussa -esityksessä, joka taitaa olla edelleen ohjelmistossa, vaikka siitä kuin me sen näimme on varmasti yli kymmenen vuotta!
Tämä esitys on muuten Turun Kaupunginteatterin tuottama, eli mitenkään harrastelijateatteria väheksymättä, niin täällä ovat ammattilaiset asialla.

Kohtaukset seuraavat toisiaan samassa järjestyksessä kun ne oikeasti tapahtuisivat: odotellaan kutsuja, mietitään pukuja, valmistellaan tarjoiluja, kätellään, syödään, tanssitaan ja jatketaan vielä jatkoille.

Kesäteatterin tapaan kaikki on kepeää ja hauskaa. Vai onko?

Kutsuista kilpaileminen televisiovisailussa ei ihan kolahtanut. Ehkä siksi, etteivät televisiovisailut muutenkaan ole meidän juttumme. Kunniamerkkien käyttöä käsittelevä lyhyt osio meni mielestäni turhaan vähän alapäähuumorin puolelle.
Tavallisen kansalaisen huomionhakuinen pukuvalinta ja myöhemmät ongelmat puvun kanssa lakkasivat myös jossain vaiheessa olemasta hauskoja: ainakin minun sympaniani alkoivat olla tavallisen Sanna Jokisen puolella ja nyt tuntui siltä, että näytelmä pilkkaa häntä ja muita tavallisia kansalaisia.

Linnan juhlat Emma-teatteri
Minna Koskinen ja Juha-Pekka Mikkola

Linnan kutsua alussa erityisesti norkoileva baritoni ja hänen yrityksensä päästä linnaan ilman kutsua jäi vähän irralliseksi – kokonaisuus olisi toiminut ilmankin näitä episodeja.

Mutta toki, tällaisessa sikermässä kohtauksia kaikki eivät voi pitää kaikesta ja minäkin pidin monesta kohtauksesta.

Miska Kaukosen toteuttama muotisuunnittelija oli vaan niin ihana!

Linda Wiklund ja Juha-Pekka Mikkola presidenttiparina tekivät loistavaa työtä.
Eniten pidin keskustelusta veteraanien kanssa, joka meni melkein käsikirjoituksen mukaan käyttäen vain sovittuja muutamaa sanaa ja keskustelu oli silti koko ajan melkein järkevää! Tämä oli hauska!

Linnan juhlat Emma-teatteri
Miska Kaukonen, Linda Wiklund, Minna Koskela ja Juha-Pekka Mikkola

Verbaalista iloittelua oli myös linnan tarjoilijan (Linda Wiklund) milloin milläkin kielellä käymissä keskusteluissa, yhtenä kielenä politiikka ja kivat pienet heitot Ikeasta löytyneestä poikaystävästä, joka on tämän kielen hänelle opettanut.

Myös kaikkien elossa olevien presidenttien kuvaussessio oli hyvä, hahmot ja jutustelu olivat juuri sopivan kliseisiä.

Linnan juhlat Emma-teatteri
Linda Wiklund ja Miska Kaukonen
Linnan juhlat Emma-teatteri
Juha-Pekka Mikkola, Linda Wiklund, Minna Koskela ja Miska Kaukonen

Mutta parasta olivat säännöllisen väliajoin toistuva sanailu presidenttiparin kesken kylpyhuoneessa, aamutakeissa. Tämä oli niin hauska kurkistus presidenttiparin yksityiselämään, että illan jo pimetessä, Kailon saarelta pois päin kävellessämme, Kultarantaan päin katsellen piti miettiä, että mistähän siellä tänään, kylpyhuoneessa, keskustellaan :-)

Auringonlasku Naantali

Ennen esitystä Etkoilla oli Mamman keittiössä tarjolla ruokaa ja juomaa.
Ruoka noutopöydästä ei ollut huonoa, muttei erityisen hohdokastakaan : nimi Linnan juhlien Etkot -nimi olisi melkein velvoittanut johonkin juhlallisempaan.
Kuulemma ruokailu ennen teatteria on ollut jossain määrin ryhmien suosiossa, mutta ainakaan nyt elokuisena lauantaina kovin moni ei tätä vaihtoehtoa ollut valinnut. Toisaalta Naantalin rannassa on paljon muitakin ruokailuvaihtoehtoja, joten ehkä kilpailu on liian kovaa.

Linnan juhlat Emma-teatteri Etkot Linnan juhlat Emma-teatteri Etkot

Väliaikatarjoilu ison katsomon liepeillä sujui monesta kojusta jouhevasti. Ei ole kerran tai kaksi, jolloin teatterissa ehkä jo harkitsemamme viinilasillisen jätämme jonojen vuoksi juomatta – täällä ei tarvinnut.

Linnan juhlat Emma-teatteri

(Teatterin ja Etkot tarjosi Emma-teatteri. Kuvat näytelmästä Otto-Ville Väätäinen.)

Frida feature

Frida, Kuopio, Meksiko

Onko näyttelijätyön väheksymistä pitää näytelmässä erityisesti lavasteista?
Toisaalta ne ovat osa kokonaisuutta ja Kuopion kaupunginteatterin Frida -näytelmä on visuaalinen, värikäs ja voimakas.

Tunsimme Fridan tarinan hyvin ja näyttämön taustalla kulkeva raitiovaunu herättää jännityksen. Hetken päästä Fridan kasvot särkyvät, palaset putoavat näyttämölle ja kipu leijuu ilmassa kultaisina tähtinä.

Frida Kahlo museo Meksiko

Meksiko, kuten me muutamalta vierailultamme muistamme, on näyttämöllä juuri niin värikäs kuin oikeasti. Dia de Muertos, kuolleiden päivä, on läsnä Fridan elämässä raitiovaunuonnettomuuden jälkeen jatkuvasti. Piñatat sylkevät näyttämölle kukkameren. Katselijat pääsevät siniseen taloon Coyoacánin kaupunginosassa. Fridan sänky on juuri oikeanlainen ja pöydät ja tuolit iloittelevat väreissä synkkinäkin hetkinä.

Frida Kahlo museo MeksikoFrida Kahlo museo Meksiko
Frida pinatat Kuopio

Toki Fridaa esittävällä Virpi Rautsilallakin on osansa onnistunutta kokonaisuutta. Voimakas hahmo tavoittaa katsojat isolla näyttämöllä. Fridan hahmo kasvaa näyttämöllä pyryharakkamaisesta nuoresta tytöstä itseensä uskovaksi taiteilijaksi kipuillen sekä vammojensa kanssa että suhteessaan Diego Riveraan. Mutta saanko taas palata lavastukseen ja puvustukseen: Marie Antikaisen työ Fridan  puvuissa on onnistunut siinä kuin Jarmo Jääskeläisen projisoinnit ja videosuunnittelu.

Frida Kuopio

Diegon hahmo ei viehätä samalla tavalla. Ehkä ongelma ei ole Ilkka Pentin: Fridan tarinassa Diegolle lankeaa monessa kohtaa konnan rooli. Jotenkin hahmo on välillä koominen myös kohdissa, jotka eivät ole koomisia. Pullukan visuaalinen toteutus ontuu.

Frida Kuopio

Lupen, Annukka Blombergin, Diegon ex-vaimon Fridalle toistama totuus Diegosta: älä luule, että Diego on koskaan Sinun, muuttuu todeksi Fridalle vasta vuosien mittaan, mutta toisaalta, samoin vuosien mittaan, Diego huomaa hänkin voivansa huonosti ilman Fridaa. Epäsuhtainen ja epätavallinen rakkaustarina, mutta rakkaustarina ja epätavallisuudessaan mielenkiintoinen.

Niin Fridan kuin Diegon taide jää näyttämölle tuodussa tarinassa hiukan taka-alalle: ihmisten tarinat ovat etusijalla. Mutta kyllä niistäkin saa käsityksen, Diegon seinämuraali Rockefeller Centerin seinässä, hetken aikaa, on kuitenkin oikeilla jäljillä. Fridan työt matkalla Pariisiin jäävät katsojalta piiloon, isoon puulaatikkoon. Mutta ehkä näin on hyvä, ehkä teoksia olisi ollut liian vaikea tuoda onnistuneesti näyttämölle. Pariisin loihtiminen näyttämölle onnistuu sen sijaan hyvin muutamalla huivilla ja baskerilla.

Diego Riveran muraaleja Meksiko

Hiukan jo pitkitetyltä tuntunut loppukohtaus päättyy odotetusti Fridan noustessa näyttävästi sängyllään taivaaseen.

Vähemmän odotetusti yleisö osoittaa suosiotaan innostuneesti, lopuksi koko katsomo seisaallaan. Ei niin etteikö näytelmä olisi valtaisia aplodeja ansainnut – me vaan olemme tainneet niin harvoin olla mukana ensi-illoissa, ettemme ole tällaista innostusta ainakaan pitkään aikaan kokeneet. Tai sitten pääkaupunkiseudulla ollaan hillitympiä, mutta kuopiolaisten iloon lähtee mielellään mukaan!

Frida Kuopio

Kävelemme hyvillä mielin teatterilta hotellille, Kuopion kevätyössä. 4 tuntia junalla suuntaansa kuullosti etukäteen ehkä isolta panostukselta yhden näytelmän takia, mutta kokemuksen jälkeen totesimme yhdestä suusta, että tämän takia kannatti tulla Kuopioon!

Yhteistyössä Kuopion kaupunginteatterin kanssa.

(Kuvat Frida Kahlo -museolta Meksikosta ja Diego Riveran muraalista Mexico Citystä omiamme,
kuvat teatterilta: Sami Tirkkonen. Otsikkokuvan vasen puoli: Sami Tirkkonen, oikealla puolella olevat Fridaksi pukeutuneet tytöt on kuvattu Frida Kahlo -museon ulkopuolella Coyoacánissa, Meksikossa.)

Turku foodwalk fea

Kotimaan matkasuunnitelmia

Sapattivapaalla ollessani teimme ulkomaan matkan per kuukausi, parhaimmillaan kaksi. Töihin palattuani lomapäivät ovat taas kortilla ja säästän ne muutamaan vähän pitempään matkaan, mutta eihän sitä nyt muutamalla lomalla vuodessa jaksa.
Eikä tarvitsekaan, onhan viikonloput ja onhan Suomi!

Tulevana viikonloppuna suuntaamme Turkuun – viikonlopun etukäteen suunniteltuina kohteina Nukkekotinäyttely Aboa Vetus & Nova -museossa ja Foodwalk.

Nukkekodit kuullostivat niin hauskalta idealta kun siitä Tuula’s life-blogissa luin, että halusin ehdottomasti nähdä ne itse. Aboa Vetus & Novassa on muutenkin aina kiva käydä –  syntyperäisenä turkulaisena muistan sen vielä omilta nukkekotiajoiltani Rettigin talona.

Tuula's Life nukkekoti

Foodwalk samoin kuullostaa hauskalta: samalla kortilla voi kiertää viisi ravintolaa ja nauttia pienen aterian kussakin. Olemmekin jo pari iltaa sommitelleet, että milloin menemme ja mihin – ja kenen kanssa, sillä ajattelimme yhdistää Foodwalkin ja tapaamiset suvun nuorison kanssa.

Food Walk Turku

Kuopio FridaHuhtikuussa on vuorossa Kuopio ja Meksiko – tai oikeammin Frida Kahlo. Viimeksi Mexico Cityssä käydessämme otimme teemaksi Diego Riveran ja Frida Kahdon ja kun luin jostain, että Kuopion teatteri toteuttaa keväällä näytelmän Frida Kahlosta, niin päätin, että kymmenien vuosien jälkeen tämä voisi olla se kimmoke lähteä Kuopioon.

Turussa testaamme meille ihan uuden hotellin, ystäväpariskuntamme meille suositteleman Centron. Vaikka olemme asuneet Turussa vuosien mittaan varmaan kymmenessä eri hotellissa, niin tässä ei vielä koskaan. Ystävämme sanoivat käyttävänsä tätä aina Turussa käydessään – saa nähdä miten meidän käy …

Kuopiossa asetumme Scandic-hotelliin sen innoittamana, että jokin aika sitten sattui silmiimme uutinen, että se on valikoitunut asiakkaiden keskuudessa tehdyissä tyytyväisyyskyselyissä Scandic -ketjun parhaaksi hotelliksi, 230 hotellin joukosta. Joten korkealla on odotukset tämänkin hotellin suhteen.

Scandic Kuopio

Näyttää tuossa Scandic Kuopion -sivuilta napatussa kuvassa olevan Frida läsnä hotellihuoneessakin – nice touch!

Kuopioon matkaamme junalla, joka on meille hiukan harvinaisempaa ja senkin osalta tuo huhtikuinen viikonloppu kuullostaa melkein jännittävältä sekin!

Alberga

Hyvässä nousussa

Näyttäisi siltä, että löydämme Ravintola Albergan teatteriesitykset 11 vuoden välein: 1993 näimme siellä näytelmän Käkikello, vuonna 2004 Ollaanko kavereita ja 2015 Anne Saastamoisen uuden kotimaisen komedian Hyvässä nousussa.

Ravintolateatteri Alberga löytyy Leppävaarasta keskeltä asutusta, mutta hyvin pienen ravintolan – ja teatterin – ainakin näin pikkujoulukaudella ihmiset tuntuvat löytäneen. Ravintola oli viimeistä paikkaa myöten täynnä nauttimassa ensin teatterimenuun (lanquedocinkeittoa, savustettua kirjolohta piparjuurikastikkeessa tai  Ankkaconfitia
tummassa viikunakastikkeessa ja mustikkaparfaita) ja sen jälkeen Miia Nuutilan ja Sanna Saarijärven nokkelaa sanailua lentoaseman shamppanjabaarissa.

Alberga teatterimenu

Parhaat ystävät vuosien takaa, Lilli ja Karkki, tapaavat sattumalta toisensa lentokentällä, toinen odotellen lomalentoa Alanyaan, toinen New Yorkin lentoa.
Ystävyys on katkennut aikuisuuden kynnyksellä ja elämä on vienyt eri suuntiin: kolmen lapsen äidiksi tai uralle ja maailmalle.

Alussa keskustelua käydään enemmän yleisön kanssa, toisiaan hiukan kyräillen, kommentoiden hauskasti toisen kissakuvia Facebookissa ja toisen työpainotteista Twitter-viestintää: ajan hermolla ollaan.

Shampanjabaarissa päästään kuitenkin jo muisteloihin ja yhden pöydän ympärille rakentuva minikokoinen näyttämö vaihtuu muutamalla asusteella, hiuspannalla tai sifonkihuivilla lapsuuteen ja nuoruuteen ja nousuhumalassa lauluun ”Meillä on täydellinen elämä, täynnä laulun aiheita”.

Johnny Depp
(Johnny Depp / Wikipedia)

Nuoruuden poikaystävistä siirrytään nykyisiin miesihanteisiin, joissa Usain Boltin ja Teemu Selänteen ainakin urasuuntautuneella Karkilla hakkaa Alexander Stubb mennen tullen! Vai olisiko se sittenkin, kun jätetään pois suomenruotsalaiset kuivan kesän oravat, Johnny Depp?

Lapsuuden pelottavalta virralta siirrytään nuoruuden sekoiluihin baarissa, jonne on päästy väärillä papereilla. Tässä kohtaa mieleeni nousee selvästi keltainen KY:n jäsenkortti, joka ikäkohta ei tainnut olla ihan kohdallaan :-)

Ylioppilasjuhlissa olo on jo haikea, ilmassa on eron tuntua, mutta ei ihan vielä, ensin lähdetään interrailille ja Pariisiin. Tyttöjen erilaiset luonteet korostuvat maailmalla: Karkilla on matkasuunnitelma ja tavoitteena nähdä Pariisista kaikki, vaikka sitten yöunista tinkimällä, siinä missä Lillille riittäisi viini, patonki ja juusto. Ja ehkä yksi tumma mies …

Hyvässä Nousussa Alberga

Suomen jääkiekkomestaruus lopulta erottaa parhaat ystävät, pojat ja miehet ja lapset tulevat väliin, mutta nyt, lentokentän shampanjabaarissa, skumpan noustessa jo päähän, ollaan hyvässä nousussa ja taas parhaita ystäviä: eläköön historia, ei vaan tulevaisuus!

Kaveriselfie!

Hyvässä nousussa
(Kuva Ravintola Albergan sivuilta, linkki ravintolan sivuille)

Hyvässä nousussa -näytelmä jatkaa Leppävaarassa ainakin helmikuulle asti.
Komediaa suosittelen, parhaimmillaan se olisi varmasti lapsuuden ja nuoruudenaikaisten ystävien kanssa nautittuna, mutta voi sinne puolisonkin kanssa mennä.
Teatterimenu ei nyt ehkä ole ihan ainutlaatuinen, mutta toki ihan nautittava sekin.

(Teatteriin päädyimme ajatuksena tukea kulttuuria Espoossa, ihan omalla kustannuksella :-) )