Aihearkisto: Yhteenvetoja

Joulumuistoja

Joulukortit ja ihanat joulukirjeet, joissa ystävämme jakavat kanssamme kuluneen vuoden tapahtumia, löytävät näinä päivinä tiensä kotiimme. Joulukirje on jossain muodossa kuulunut meidänkin perinteisiimme monen vuoden ajan, välillä ihan oikeana kirjeenä, sähköpostina tai ”vain” blogijuttuna.

Joulukirjeemme voisi olla yhteenveto vuoden aikana tekemistämme matkoista.
Siinä ei kuitenkaan olisi mitään jouluista, Mauritiuksella viime kuussa näkemäämme satunnaista joulupukkia lukuun ottamatta, joten jätetään yhteenvedot menneistä ja tulevista matkoista tuonnemmaksi ja muistellaan jouluja vuosien varrelta.
Jouluhistoriaa kaveriksi aiemmin syksyllä kirjoittamalleni jutulle matkailun vuosikymmenistä.

Turussa joulun alla 2016

Vietin lapsuuteni Suomen Turussa, keskustassa, lähes torin laidalla.
Jouluaaton ohjelma noudatti useimmiten samaa kaavaa: isä kävi aamupäivällä lenkillä ja saunassa ja sen jälkeen koko perhe kokoontui isoon ruokasaliin jouluaterialle: vanhempani, sisareni ja veljeni ja useimmiten myös Helsingissä asuva fammu, farmor. Lapset odottivat ateriaa kärsimättömästi, ei tietenkään ruuan takia vaan aterian jälkeen tapahtuvan lahjojen jaon takia.  En muista, että meillä olisi koskaan ollut joulupukkia:  joku meistä lapsista vaan jakoi lahjat isosta pärepyykkikorista ja kuusen alta.
Myöhemmin illalla useimmat olivat saaneet lahjaksi myös jonkun kirjan ja loppuilta sitten lueskeltiin niitä.

Joulu Linnankadulla Joulu LinnankadullaJoulu Linnankadulla(Kuvissa yllä minä joululahjayöpaidassani, koiramme Vili, veljeni avaamassa lahjaansa ja äitini jouluiltana.)

1980-luvun alussa asuimme pari vuotta Tukholmassa, mutta pidimme asuntomme Tapiolassa ja kävimme siellä viikonloppuina ja lomilla ehkä parin kuukauden välein ja etenkin juhlapyhinä. Äitini oli tuolloin jo kuollut ja fammukin oli muuttanut Eerikinkadun asunnostaan Koskelan vanhainkotiin. Fammun viimeinen jouluateria isäni ja meidän kanssamme osui näille vuosille: haimme isäni kanssa hänet meille Tapiolaan, jo aavistaen, että  tuo joulu oli todennäköisesti hänen viimeisensä.

Joulu Tapiola Joulu Tapiola(Kuvissa yllä joulukuusemme Tapiolassa Ruotsin lippuineen, isäni ja isänäitini.)

Myöhemminkin vuosina äitini kuoleman jälkeen isäni vietti usein jouluja Helsingissä ja näiltä vuosilta muistan aattoillan retket Hietalahden hautausmaille. Nyttemmin Helsingin joulut taitavat useimmiten olla mustia ja melko lämpimiä, mutta näissä muistoissani hautausmailla oli aina jäätävän kylmää ja käytössä oli paksuimmat lammasturkit tai toppatakit, mitkä itse kunkin sen hetkiseen talvivaatetukseen kuuluivat.

Talvisia jouluja koimme myös Lapissa ja ulkomailla. Zell am Seen Grand Hotel Mövenpickin joulubuffet on jäänyt mieleeni lajivalikoimaltaan maailman laajimpana buffeena. Itävallassa kokeilimme myös laskettelua alkeiskurssin verran, mutta emme lajista oikein innostuneet. Luostolla ja myöhemmin Sveitsin Davosissa nautimmekin talvesta ihan vaan hiihtäen. Davosissa hotellimme jouluateria puolestaan on jäänyt mieleeni yhtenä pisimmistä koskaan nauttimistani menuista ja miksei pisimmistä aterioistakin, sillä ainakin 7 pöytiin tarjoillun ruokalajin väleissä oli niin joululauluesityksiä kuin jouluevankeliumi.

Zell am See Luosto(Kuvissa yllä Pirkko peräkkäisinä jouluina Zell am Seessä ja Luostolla.)

Sisareni ja veljeni lasten ollessa pieniä vietimme monta joulua Turussa asuen silloin jo omaan käyttöömme hankkimassamme yksiössä Yliopistonkadulla. Noina vuosina kävimme Turussa niin usein, että asunto siellä tuntui hyvältä sijoitukselta verrattuna hotelleissa asumiseen kun majoittuminen lapsiperheiden olohuoneen sohvallekaan ei oikein houkuttanut. Jonain vuonna nautimme jouluaterian veljeni ja hänen tyttärensä luona, joidenkin ystävieni ihmetellessä, että miten veljeni, joka tuolloin asui avioeronsa jälkeen yksin, voi tarjota meillekin jouluaterian, mutta hyvä kokki hänestä oli sukeutunut!

Joulu veljeni luona Paraisilla jouluna(Kuvissa yllä jouluaatto veljeni ja veljentyttäreni luona ja jouluretki kesämökille sisarentyttäreni kanssani.)

Turussa vietettyihin jouluihin liittyi toki aina joulurauhan julistus Vanhalla suurtorilla televisioversion sijaan.

Molempien vanhempieni kuoltua vietimmekin sitten useammankin joulun lähes peräkkäisinä vuosina ulkomailla: Australiassa ja Etelä-Afrikassa – kokeilimme kerran jopa Siljan jouluristeilyä Tukholmaan.

Taloushallinnon tehtävien myötä joulut ulkomailla kävivät taas harvinaisemmiksi, mutta ihan mukavia joulut kotona Iirislahdessakin ovat olleet. Aaton vietämme useimmiten ihan kahdestaan. Haudoilla käymme, jos sää ei ole ihan kurja. Joulupäivänä ulkoilemme ja oleilemme, ehkä jonkun hyvän elokuvan tai muun televisio-ohjelman parissa ja Tapaninpäivänä tapaamme usein ystäviämme jossain muodossa.

Taj Mahal jouluMuutamana jouluna sentään viimeisen vuosikymmenenkin mittaan olemme päässeet maailmalle. Joulu Intiassa oli mieleenpainuva kokemus, vaikka Taj Mahalissa ei mitään erityisen jouluista ollutkaan. Intia on jäänyt mieleemme sekoituksena kaaottista elämänmenoa kaduilla ja rauhallista elämää luksushotelleissa, joihin kaaos ei ulotu.

Eurooppaan ehtii lyhyemmälläkin joululomalla. Firenzessä taisimme päätyä lopulta aattoiltana pizzalle, mutta hyvinhän se Italiaan sopi. Maabongauksen tiimoilta jatkoimme joulun jälkeen San Marinon idyllisen jouluisiin maisemiin hakeaksemme maapisteen myös sieltä.

Karibian risteilyllä(Jouluna Taj Mahalilla ja jouluaterialla Costa Mediterranealla Karibialla.)

Pirkon työtehtävät vaihtelivat vähän vuodesta toiseen ja välillä taloushallinnon operatiiviset vastuut vaihtuivat kehitystehtäviin, joista saattoi taas olla poissa jouluna, joten yhtenä jouluna päädyimme Karibian risteilylle. Karibia oli ihan ok, mutta joulu risteilylaivalla italialaisten sukujen joulunvieton keskellä ei saanut meitä rakastamaan italiaisia: sen verran äänekästä ja röyhkeää heidän käytöksensä oli.

Joulun alla Turussa 2016 Joulun alla Turussa 2016

Kehitystehtävät vaihtuivat sittemmin taas sellaisiin, jotka vaativat töihin jokaisen päivän vuodenvaihteen ympärillä ja vietimme taas joulumme kotona Iirislahdessa.
Mutta työputki vuoden vaihteessa salli vastaavasti lomailun muuna aikana vuodesta ja nyttemmin olemme jo oppineet arvostamaan sitä, että matkakohteissa ja lentokentillä on huippusesonkien ulkopuolella rauhallisempaa (ja edullisempaa) ja nyttemmin taitaisimme valita kotijoulun ja matkan sitten vasta vaikka tammikuussa ilman siihen pakottavia syytäkään!

Joulun alla Turussa 2016 Joulun alla Turussa 2016

Tänäkin vuonna vietämme joulun kotona ja joulun jälkeen alkaa Pirkon viimeinen kymmenen päivän työputki, Tapaninpäivän jälkeisestä tiistaista loppiaista edeltävään torstaihin, uuden vuoden pyhät mukaan lukien. Loppiaisena päättyy myös Pirkon työura Nokialla ja vuoden 2017 aloitamme vielä melko tyhjällä kalenterilla: tammikuun vietämme pääosin Portugalissa ja Espanjassa, helmikuun pääosin kotona ja sitten maaliskuun alun Nepalissa ja Bhutanissa. Siitä eteenpäin maailma ja kalenteri on meille avoin!

Oikein hyvää joulua kaikille toivottaen,

Meriharakan Pirkko ja Lasse

Turussa joulun alla 2016(Jouluaiheiset uudemmat kuvat ovat viime viikonlopulta Turusta, torilta, sen laidalta ja joulumarkkinoilta.
Otsikkokuvan joulukukat ovat kotoamme Iirislahdesta.)

Save

vuosikymmeniä

Matkailun vuosikymmenet

Ensi lauantaina alkavalta Kanadan matkaltamme palaankin sitten uudella vuosikymmenellä. Puoli vuosisataa tuli täyteen aikoinaan Bonairella, aurinkoisella, mutta tuulisella Karibian saarella ja tällä kertaa vuosikymmen vaihtuu Atlantin yllä, sillä palaamme Halifaxista juuri sinä päivänä.

Elämän taitekohdissa on jollain tapaa tietysti luontevaa katsoa taaksepäin ja matkablogissa on ehkä luontevaa tarkastella erityisesti matkailua ”kautta aikojen”.

Ensimmäinen vuosikymmen

1950- ja 60-luvuilla matkailu oli vielä harvojen huvia ja ensimmäiseen vuosikymmeneeni mahtui vain yksi ulkomaan matka, ensimmäiseni,  Ahvenanmaan Eckeröstä Ruotsin Grisslehamniin (ja takaisin saman iltana). Olimme äitini ja kolmen sisareni kanssa viettämässä kesää Ahvenanmaalla ja Eckeröstähän on kautta aikojen matkustettu Ruotsiin. Alukset olivat tuolloin pieniä ja aallot Ahvenanmerellä suuria, joten ainakin toiseen suuntaan taisimme kaikki lapset olla enemmän tai vähemmän merisairaita!

Alandia 1966

Teini-ikäisenä maailmalla

Toisella vuosikymmenellä matkustin jo ikäisekseni ja 1960-70 -luvun kriteereillä paljon: Isäni työskenteli ajoittain ulkomailla ja esikoisena pääsin hänen matkassaan tai hänen luokseen Tanskaan, Hollantiin, Sveitsiin ja etenkin Portugaliin.

Interrailille en päässyt, mutta sen sijaan vanhempani päästivät minut viikoksi Roomaan ja toiseksi Pariisiin. Matka lentäen ja kunnolla matkatoimiston varaamissa hotelleissa asuen tuntui heistä interrailia turvallisemmalta vaihtoehdolta yksin matkustavalle 17-vuotiaalle. Kielikurssilla Englannissa tuli käytyä ”yksin” jo tätä ennen.

Ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka Lassenkin kanssa ajoittuu jo tälle vuosikymmenelle. Kesällä 1976 suuntasimme Kreikkaan, Tukholman kautta, sillä emme halunneet Rodokselle tai muullekaan Kreikan saarista vaan nimenomaan Ateenaan ja sopiva matka löytyi Tjäreborgilta, mutta Ruotsista.

Ateena 1976
Häälehti kädessä kahvilassa Ateenassa vuonna 1976.
Häät olivatkin sitten keväällä 1977.

Pohjoismaat ja Pohjois-Amerikka

1980-luvun taitteessa asuimme muutaman vuoden Tukholmassa, Lasse lähetettynä työntekijänä ja minä vastavalmistuneena diplomi-insinöörinä sattumalta samassa isossa konsernissa. 1980-luvun alussa ei tarvinnut kuin lukea yhden sunnuntain Dagens Nyheterin työpaikkailmoitukset, lähettää hakemus, käydä haastattelussa ja vastata kysymykseen koska voit aloittaa.

Matkailumme suuntautui näinä vuosina kotiin Suomeen – olimmehan jo ennen Tukholmaan muuttoa ostaneet ensimmäisen asuntomme Tapiolasta, emmekä hennonneet sitä, vastaremontoituna, laittaa edes vuokralle, vaan palasimme lomilla ja juhlapyhinä kotiin.

Kiersimme näin vuosina myös Ruotsia ja muita Pohjoismaita Islantia lukuunottamatta. Ja kävimme kaksi kertaa Yhdysvalloissa. Korkkasimme maan Kaliforniassa 1982 ja tutustuimme ensimmäistä kertaa New Yorkiin vasta 4 vuotta myöhemmin.

Kalifornia 1982

Matkailua nousukaudella

Seuraavan vuosikymmenen matkailu käsitti paljon työmatkoja: Sveitsi, Ranska, Saksa, Benelux-maat ja Pohjoismaat tulivat entistä tutummiksi. Elettiin nousukautta eikä yrityksillä ollut rahasta pulaa. Parhaimmillaan lennettiin helikopterilla Hernesaaresta Majvikiin Kirkkonummelle.
Parhaita työntekijöitä palkittiin lomaviikoilla ulkomailla ja amerikkalaisessa yrityksessä nämä sijoittuivat sikäläisiin lomakohteisiin kuten vaikka Bermuda tai Acapulco. Myös eurooppalaiset pääsivät mukaan näille viikoille ja meille matka vaikka Meksikoon olikin paljon isompi juttu kuin Yhdysvalloissa asuville. Jotkut venyttivät lomansa jokseenkin samoilla lentolipuilla sitten samalla maailmanympärimatkaksi – me tyydyimme kiertelemään samassa yhteydessä hiukan Pohjois-Amerikkaa, esimerkiksi ensimmäinen (ja toistaiseksi minun ainoa) Kanadan vierailumme oli tässä yhteydessä tehty retki Niagaran putouksille.

Bermudalla syksyllä 1989

Muita Eurooppaa kauemmas suuntautuneita matkoja näinä vuosina olivat pari viikkoa Malediiveilla ja ensimmäinen hiukan epäröiden tehty matka Lähi-itään, Abu Dhabiin.

Vuosikymmen purjehtien

Erityisesti seuraava vuosikymmen olikin sitten veneilyn vuosikymmen.
Kesämatkat tehtiin veneellä, mutta talvilomilla lähdettiin kauas (tai purjehtimaan): Australiaan, Etelä-Afrikkaan, Thaimaaseen, Karibialle (purjehtimaan!), Kreikkaan (purjehtimaan!). Karibian purjehdusreissulla mukana matkassa oli myös tuolloin 12-vuotias sisarentyttäreni, joka nimitettiin välittömästi noilla vesillä välttämättömän jollan kapteeniksi.

Töitten puolesta – ja muutenkin lyhyemmillä reissuilla, kulutimme edelleen myös Euroopan lentokenttiä Bryssel, Frankfurt, Kööpenhamina, Lontoo, Nizza, Pariisi -akseleilla ainakin. Jo silloin suositut turistikohteet Barcelona, Malta ja Venetsiakin tuli tsekattua.

Idean maabongauksesta saimme Etelä-Afrikassa jouluna 1998 ja sen myötä kohteiksi valikoituvat myös muutamat uudet maat kuten esimerkiksi Irlanti, Kap Verde ja Islanti. Dublinissa mukana oli veljentyttäreni ja Kap Verdellä molemmat sisarentyttäreni.

Artinan kapteeni

Maabongauksen vuosikymmen

Vaikkakin jo vuosituhannen vaihteessa aloimme arvioida matkakohteita myös sillä perusteella, että olisiko kyseessä myös uusi maa, niin varsinaisesti tähän harrastukseen hurahdimme vasta purjeveneosuudestamme luovuttuamme. Yli puolessa maista, joissa olemme käyneet, olemme vierailleet vasta viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana.

Aloimme suosia kiertomatkoja:  jos mennään Riikaan, niin käydään sitten samalla myös Vilnassa. Jos mennään Kroatiaan, niin käydään samalla myös lähimmissä naapurimaissa. Kaikkien entisen Jugoslavian maiden kiertäminen vaati kyllä kolme matkaa tuolle alueelle, kun aikaa oli aina kerralla vain viikko.
Kiertomatkoja teimme myös Intiaan, Etelä-Amerikkaan ja eteläiseen Afrikkaan, jossa samalla matkalla kävimme Zimbabwessa, Sambiassa, Botswanassa ja päiväretken verran Namibiassakin.
Löysimme myös risteilyt, joilla saattoi kätevästi poimia samalla matkalla useita TCC-alueita Euroopassa tai maita Karibialla.

Maailman ympäri

Syksyllä 2013 kiersimme ensimmäistä (ja ehkä viimeistäkin) kertaa maapallon.
Vain 5 viikkoa kestänyt maailmanympärimatkamme oli mielestäni toisenlainen elämys kuin yksittäiset matkat kauaskin: jotenkin maapallo kutistui mielessäni pystyessäni hahmottamaan, että tällaista on Etelä-Amerikasta, Tyynen meren saaret ovat harvassa, tällaista on Aasiassa – ja kaikki runsaan kuukauden aikana. Emme välttämättä kierrä palloa toiste, tai sitten kierrämme, jos vaikka vielä haaveissa oleva matka Hawaijille kannattaa niin toteuttaa, mutta enää se ei ole tärkeää, kun sen on kerran kokenut.

Aasian kierros 2014

Syksyllä 2014 teimme toisen, meidän tavallamme matkustaa, pitkän matkan ja kiersimme Aasiaa 5 viikon verran, sen verran tarkoitushakuisesti uusia maita reittiin valiten, että kumpikin meistä sai täyteen 100 maata.

Euroopasta haimme tällä vuosikymmenellä vielä puuttuneita minivaltioita kuten San Marino, Liechtenstein ja Andorra. Kävimme myös monella saarella TCC-listan innoittamana, näistä Lampedusa oli ehkä matkailukohteena oudoin.
Kolusimme itäistä Eurooppaa: Valko-Venäjä, Armenia, Georgia, Azerbaidjan, Kazakstan.

Koko Euroopan, niin valtioina kuin TCC-alueina saimme ”valmiiksi” syksyllä 2014.
Kesämatkamme alkoivat suuntautua vuosittain pohjoiseen (Nordkapp, Färsaaret, Huippuvuoret, Grönlanti, Lofootit).

Ilulissatin jäävuonolla kesällä 2015

Seuraava vuosikymmen

Ensi lauantaina suuntaamme Kanadaan: Nova Scotiaan, Prinssi Edwardin saarelle ja, maabongareina, samalla suunnalla olevaan pieneen Ranskan alueeseen St Pierre & Miquelon.

Muutama muukin matka on jo varattuna tälle syksylle ja joitakin hahmotelmissa on ensi keväälle, joten eiköhän tämä matkailu-ura tästä vielä jatku, toivottavasti useammallakin vuosikymmenellä!

Yksi asia tällä vuosikymmenellä tulee ainakin muuttumaan. Tähän mennessä olemme, yhtä puolen vuoden sapattivapaatani lukuunottamatta, joutuneet sijoittamaan matkat työaikatauluihini ja normaaleihin lomiin muutamilla ylityövapailla täydennettynä. Tällä vuosikymmenellä minäkin jätän työelämän ja sen myötä elämämme, myös matkailun osalta, tulee muuttumaan – miten, se jää nähtäväksi, mutta ainakin ”lomapäiviä” on enemmän!

Save

Save

24 todellista tapaa ostaa tuliaisia

Anna-Stina Nykäsen juttu 24 todellista tapaa ostaa tuliaisia – tunnistatko niistä omasi ? sunnuntain Helsingin Sanomissa 17.7.2016 haastoi miettimään omia ostoksiani maailmalla.

Ensireaktioni oli, että emmehän me osta mitään, paitsi uusista maista jääkaappimagneetin, mutta ei tämä aihe ihan sillä sittenkään tullut kuitattua.
Tämän jutun innoittajana ollut juttu kannattaa lukea ennen alla olevia kommenttejani – ihan kaikki ryhmät eivät välttämättä aukene ihan lyhyina otsikoina.

      1. Ihannetuliainen on 2000-luvulla – leipä.
        Harvemmin – Ahvenanmaalta tosin toimme juuri mustaa saaristoleipää, ja Ruotsista olemme joskus tuoneet Kavringia, mutta laajemmin, ei.
      2. Hamstraus
        Hesarin jutussa mainitaan keksit ja pateepurkit. Keksejä ja suklaata tuomme itse asiassa aika usein. Pateeta emme ole tuoneet. Juustoja joskus. Kaikkia kuitenkin niin pieniä määriä, etten hamstrauksesta puhuisi.
      3. Klassikot
        Sahrami?! Tai siis mausteita yleisemmin. Pari kertaa olen sortunut sahramia tuomaan, mutten enää, kun edellisetkin ovat jääneet lopulta lähes käyttämättä.
      4. Rutiinit
        Aina Lontoossa (tai yleensä Englannissa) käydessäni käyn Long Tall Sallyn liikkeessä. Ja Tukholmassa Gudrun Sjödenillä. Tosin asioin edellisen kanssa myös postitse ja jälkimmäinen on nykyisin Helsingissäkin.

        Long Tall Sally
        Long Tall Sallyn valikoimaa (kuvakaappaus nettikaupasta)
      5. Edelläkävijyys
        Ei taida enää paljoa olla mitä ei Suomestakin saisi. Kauan kauan sitten muistan, miten minulla oli luokan ensimmäinen taskulaskin, kun isä toi sellaisen ulkomailta. Ohuita liukuestesukkia roudasin Lontoosta siskon lapsille, Suomesta kun sai vaan paksuja, joita ei voinut kenkien kanssa käyttää. Lontoon Disney-myymälöiden uimapuvut olivat kova sana pienille tytöille!
      6. Välttämättömyys
        Long Tall Sally riittävän pitkine housuineen ja legginseineen tuli käsiteltyä jo kohdassa 4. New Yorkissa ihastelen vaatteiden laajaa kokovalikoimaa, mutta yhä vähemmän vaatteita ostan enää matkoilta.
      7. Tukituotteet
        Tässä kohtaa syyllistyn ostamatta jättämiseen, kun en halua kotiini sitä rihkamaa. Viimeksi Ruandassa juttelin paikallisen oppaamme kanssa ja ehdotin, että voisivat käsityötoreille asettaa pääsymaksun, jota vastaan saisi huonoa omatuntoa kokematta ottaa valokuvia kaikesta värikkäästä ja jos sitten jotain ostaisi, se voitaisiin vaikka tuotteessa hyvittää. Mielelläni maksaisin, kuvaamisesta.

        Käsitöitä Ruandassa
        Käsitöitä Ruandassa
      8. Kirppislöydöt
        KirppishamsteritLasse ei oikein näistä innostu. Berliinissä vuosia sitten sen verran kuitenkin kiertelimme, että sain ostettua mielestäni kivan hamsteriparin, hamsteriharrastaja kun olen ollut.
      9. Arkitarvikkeet
        Pari kertaa olen ostanut pesukoneeseen laitettavia paperinpaloja, jotka sieppaavat irtoavaa väriä itseensä. Ei löytynyt aikoinaan Suomesta. Vessapaperia en ole vielä ostanut, mutta kun sukulaisilla Ruotsissa näin God Jul -koristeltua vessapaperia, niin ostaisin kyllä, jos joulun alla Ruotsissa moista sattuisi sopivasti vastaan tulemaan.
      10. Käyttötavarat
        Mallorcan tuliaisiaHarvoin, mutta harvoin Suomessakaan enää. Mallorcalla viime kesänä yksi suolapippuriastiapari hellyytti ostamaan itsensä.
      11. Sosiaaliset pelimerkit
        Nyt lyö tyhjää – kävisikö kokoelma taidelintuja, jotka on ostettu eri puolilta maailmaa? Yksi niinkin läheltä kuin Porvoosta, kaukaisin Queenstownista Uudesta Seelannista.

        Pieni osa lintukokoelmaamme
        Lintuja Krakovasta, Queenstownista ja Dublinista
      12. Keräily
        Jääkaappimagneetti on jokaisesta maasta, jossa olemme käyneet. Osa itse teetettynä omasta valokuvasta, kun ei ole muuten sellaista saatu. Osa myöhemmin lukijoiltamme saatuja, mutta nämäkin siis vaan maista, joissa olemme käyneet, mutta aikoinaan jättäneet sen magneetin ostamatta.
      13. Merkkituotteet
        Sisarentyttärieni kanssa New Yorkissa ollessani, kun heidän kanssaan tuli paljon kierreltyä kaupoissa, tulin minäkin ostaneeksi DNKY:n kietaisuneuleen ja Marc Jacobsin laukun. Kummatkin myin pois alle vuoden sisällä niiden ostamisesta – eivät oikein sittenkään olleet minun juttuni.
      14. Uskonnollisuus
        Iranissa olin jotenkin niin yllättynyt siitä, että moskeijassa jaettiin turisteillekin rukouskiviä, että otin sellaisen ja toin sen kotiinkin. Siinä se nyt on, kirjahyllyssä, toistaiseksi.Rukouskivi ja pehmojääkarhu
      15. Paikallisbrändit
        Taas lyö tyhjää. Kävisikö Santiago de Chilessä Pablo Nerudan talon museokaupasta ostetut postikortit? Ehkä ei kuitenkaan. Jääkarhupehmolelu Huippuvuorilta? Musta helmi Tahitilta?
      16. Valovirheet.
        Ei enää – omat vaatevärit alkavat olla siinä määrin jo tässä iässä hallussa, ettei ”outoja” värejä hyväksy maailmallakaan.
      17.  Villitykset.
        Runsas vuosi sitten Kaliforniassa niin moni kanssamatkustajista hehkutti EOS:n huulikiiltoja, että ostin uteliaisuuttani yhden. Taisin sitten dumpata siskontyttärelle.
      18. Tatuoinnit.
        Juu ei. Ei edes hennalla.
      19. Erotiikka.
        Binderin grafiikanlehtiEi. Isältäni saimme kyllä aikoinaan Sveitsin-tuliaisena melko eroottisen grafiikanlehden.
        Viimeisen muuton jäljiltä sille ei heti löytynyt paikkaa, ja lainasin sen veljelleni, joka sittemmin väitti hukanneensa sen omissa muutoissaan! Tai sitten ei vaan halua siitä enää luopua …
      20. Feikkituotteet.
        Käyvät kuulemma joidenkin mielestä vitsistä, rantaroleksit. Eivät naurata, minua.
      21. Luksus.
        Kosmetiikkaa matkalta
        Kosmetiikan ostan edelleen enimmäkseen lentokentiltä. Stokkalta sen verran, tarjouksista, että tiedän hintatason, jonka yli ei maailmalla kannata maksaa.
      22. Roska.
        Museolippuja saatan säästää hetken, jos vaikka blogijutun kuvitukseksi sattuin tarvitsemaan. Mutta sen jälkeen heitän ne kyllä roskiin – eivät päädy lipaston laatikkoon.
      23. Materia.
        Hiekkaa, kiviä ja simpukoita löytyy edelleen. Pieniä määriä. Uusia ei juuri tule.

        Simpukoita ja hiekkaa
        Simpukoita, kiviä, hiekkaa maailmalta – ja musta helmi Tahitilta
      24. Tarinanpala.
        Viimeisimpänä tulee mieleen Keniasta meille ”kulkeutunut” seepra. Aluksi harmitti koko seepra, mutta on sekin nyt jotenkin meille kotiutunut, Zimbabwesta tuodun ja tanskalaisen Kay Bojesenin seepran kaveriksi.

        Seeprat
        Seeprat Keniasta, Zimbabwesta ja Tanskasta

Luitko Sinä Helsingin Sanomien -jutun? Herättikö se Sinut miettimään kotiisi kulkeutuneita matkamuistoja? Onko joku ryhmä ylitse muiden – tai jollain yksittäisellä esineellä ihan ehdoton tarina?

Parhaat kommentit palkitsen pienellä matkamuistolla Lofooteilta, jos jätät kommentin ohella toimivan sähköpostiosoitteen, että saan Sinuun yhteyttä!

Moorea feature

9 matkaa pariskunnille

Yksin tai yhdessä matkalle? Osa vannoo yksin maailmalla kulkemisen nimeen. Osa matkustaa välillä puolisonsa tai koko perheen kanssa ja välillä yksin. Jotkut matkustavat aina yhdessä. Yksin matkustamisessa on varmasti puolensa – ja haasteensa, kuten joskus puolisonkin kanssa maailmalla liikuttaessa.

Törmäsin jossain vaiheessa juttuun, jossa haastetaan pariskuntia tekemään yhdessä eri tyyppisiä matkoja.
Ideana, että siinä missä yhdessä matkustaminen jo sellaisenaan parantaa keskinäistä kommunikointia ja tiimityötä ja tuo suhteeseen uutta romantiikkaa, niin matkailun hyötyjä voi vielä lisätä varmistamalla, että tekee kaikentyyppisiä matkoja.

Ainakin nämä:

1) “Amazing Race” trip

Ideana on päätyä tuntemattomaan paikkaan melkein yllättäen, valmistautumatta.
Omalta osaltani tuli heti mieleen päiväretkemme Cardiffiin. Itse asiassa emme nyt ihan yllättäen itseämme Cardiffista löytäneet, sillä olimme tuolla Lontoon matkallamme suunnitelleet hakevamme TCC-pisteen Walesista ja olimme jopa selvittäneet, että junallahan sinne pääsee. Itse Cardiffista emme vaan olleet tulleet oikein ottaneeksi selvää, joten juna-asemalle saavuttuamme jäimme sitten hetkeksi vaan seisomaan sen eteen ja miettimään, että mitäs nyt. No, jo aikoinaan purjehdusreissuilla omaksumamme suunnistusohje: seuraa minne pääosa ihmisiä menee, niin löydät keskustaan, toimi täälläkin. Ja pikkuhiljaa kaupunki sitten avautui meille: löytyi se keskusta, löytyi linnaa, löytyi satama ja siellä näkemisen arvoinen Millenium –keskus ja löytyi walesin kieltä kylteissä. Ihan riittävästi yhdeksi päiväksi ja löysimme vielä takaisin juna-asemalle ja takaisin Lontooseen.

Cardiff Millenium Center
Cardiff Millenium Center

2) That trip that gives you an adrenalin high

Matka, joka sisältää tavanomaista jännittävämpiä elementtejä?
Ensimmäinen purjehduslomamme ulkomailla. Helmikuussa 2001 lähdimme purjehtimaan Karibialle, Brittiläisille Neitsytsaarille. Vaikka meillä purjehduskokemusta olikin jo useammalta vuodelta, niin edellisestä kesästä oli tietysti jo aikaa ja etenkin ensimmäisinä päivinä tuulet olivat melko reippaita ja vastaisia. Hiukan hirvitti irrottautua Tortolan satamasta ja lähteä merelle. Etenkin kun mukanamme oli vielä tuolloin 12-vuotias sisarentyttäreni. Mutta selvisimmehän me, vieraalla veneellä, vierailla vesillä, ajoittain aika kovissakin tuulissa. Ja tuli niitä muitakin purjehdusmatkoja, ei tosin Karibialle, mutta Kreikan vesille.

Carapan -veneemme BVI:illä
Carapan -veneemme BVI:illä

3) That trip you take without your partner

Tee matka ilman puolisoasi.

Työmatkoja lukuunottamatta taidamme olla aina matkustaneet yhdessä. Etenkin niinä vuosina kun molemmat meistä matkustivat välillä aika useinkin töitten takia, niin olisi tuntunut aika hassulta lähteä sitten lomamatkalle erikseen.

Meille sopii yhdessä suunnittelu, yhdessä päättäminen, yhdessä matkustaminen ja yhdessä tehtyjen matkojen muisteleminen.

4) That trip that turns you into a kid all over again

Jollakin matkalla olisi hyvä heittäytyä lapseksi.

Disneyland LAEnsimmäisellä Kalifornian matkallamme Aurinkomatkojen opas, jonka ”vaivoiksi” isommasta ryhmästä Los Angelesissa lopulta vain me jäimme, kun muu pienestä ryhmästämme oli hyödyntänyt pakettimatkan edulliset lennot jatkanut Hawaijille, oli Disneylandissä heti sitä mieltä, että mehän menemme kaikkiin laitteisiin, ei tänne vaan katselemaan tultu. Ja niin sitten mentiin. Eikä kaduttanut, sillä monet niistä kokemuksista jäivät kyllä lähtemättömästi mieleen. Olihan kyseessä ensimmäinen Disneylandimme. Sen jälkeen on tullut toisia, Pariisissa ja Hong Kongissa, mutta ensimmäinenhän niistä jäi mieleen!

Kaliforniaan palasimme keväällä 2015, mutta Disneylandiin Los Angelesissa emme sillä kertaa menneet muistoja kertaamaan.

5) That trip way outside of your comfort zone

Tee erilainen matka. Vaikka matkustamalla eri tavalla kuin yleensä.

Yhtenä esimerkkinä jutussa oli, että jos yleensä asutte hyvissä hotelleissa, niin tehkää halpamatka. Ehkei nyt niinhyvä esimerkki, mutta mieleeni tulee lyhyellä varoajalla matka Budapestiin, jossa sitten vähän turhan kitsaalla budjetilla valittu hotelli ei vakuuttanut. Toki siitäkin reissusta selvittiin eikä kokemus nyt erityisen kauheakaan ollut, mutta ainakin päätin, että seuraavalla kerralla asumme Budapestissä ylellisemmin. Samalla matkalla kävimme myös junalla Bratislavassa ja paluumatkalla juna oli myöhässä ja sitten lopulta niin ruuhkainen, ettei käytävillä päässyt etenemään.

Bratislavan asemalla
Bratislavan asemalla

6) That trip where you can give back and where everything is so foreign

Miten olisi vapaaehtoistyö Aasiassa, Afrikassa tai Etelä-Amerikassa?

Riittäisikö puun istuttaminen sademetsään? Borneolla teimme ainakin sen. Ja aika erilaista elämä Kinabatang-joen rantamilla oli, niin ihan hyvätasoissa lodgeissa viidakon keskellä kuin kylävierailulla.

Puun istuttaminen Kinabatang-joella

7) That trip you go on with a group

Osallistu ryhmämatkaan. Saatat vaikka tutustua uusiin ihmisiin ja saada ystäviä loppuiäksesi.

Ryhmämatkoja olemme tehneet paljon – siinä missä omatoimimatkojakin. Mutta jotenkin tästä kohdasta tuli mieleen Maailmanmatkaajat -porukassa Kaliningradiin pienellä ryhmällä tekemämme matka. Ehkei pelkästään tuon matkan takia, sillä kuuluimmehan molemmat jo ilman tuota matkaakin Maailmanmatkaajiin, niin totesimme, että meillä ja mukana olleella tamperelaisella pariskunnalla oli montakin yhteistä matka-aihiota ja sittemmin olemme niistä useamman toteuttaneetkin, viimeisimpänä Algerian matkan.

Ryhmämatkalla Yerevanissa, Armeniassa
”Ryhmämatkalla” Yerevanissa, Armeniassa

8) That trip from your past

Palatkaa jomman kumman lapsuuden tai nuoruuden maisemiin.

16-vuotiaana vietin kesälomastani viikon Roomassa ja toisen Pariisissa: vanhempani eivät suostuneet Interrailiin, mutta lentäen ja hotellimajoituksessa sain tällaisen matkan tehdä. Viikossa ehdinkin tuolloin näkemään aika paljon Roomaa, mutta Lasselta kaupunki oli jäänyt väliin. Syksyllä 2010 kiersimme risteillen läntistä Välimerta ja Kristina Katarina poikkesi myös Civitavecchiaan, josta pääsee käymään Roomassa. Otimme laivan retken, sillä Civitavecchiasta Roomaan on matkaa ja kävimme ryhmän kanssa Vatikaanissa ja näimme osan muistakin Rooman nähtävyyksistä ryhmän kanssa. Iltapäivällä jäi sitten vielä muutama tunti vapaata ja sen sijaan, että olisimme viettäneet ne jossain Piazza Navonan ei-niin-edullisesssa kahvilassa, päätimme kiertää ison osan lopuistakin kaupungin nähtävyyksistä kävellen (melkein juosten), mutta niin vaan päivän päätteeksi saatoimme todeta, että onpa Lassekin nyt nähnyt Rooman!

Fontana di Trevi Rooma
Fontana di Trevi Rooma: done!

9) That luxurious getaway

Tiivistahtiseen 5 viikon maailmanympärysmatkaamme syksyllä 2013 sisältyi myös muutama lepopäivä Tahitilla, tai tarkemmin ottaen Moorealla. Hotelli oli rantahotelli sen parhaassa merkityksessä, osa bungaloweista oli jopa meren päällä. Valitettavasti emme olleet etukäteen ymmärtäneet pyytää upgradea tällaiseen meren päällä sijaitsevaan bungalowiin, ja kun sitä paikan päällä kysyimme, niin totesivat niiden kaikkien valitettavasti olevan varattuja koko sen ajan mitä tuolla vietimme. Mutta nautimme me infinity –tyyppisestä uima-altaasta niin uiden kuin jopa hiukan sen rannalla, tosin varjossa, oleillen. Ja nautimme paikan kylpyläpalveluista jalkahoidon verran. Taisi olla ensimmäinen (ja ainoa) kerta, kun Lassekin antoi lakata varpaankyntensä!

Fontana di Trevi Rooma

Vanhempaa vuosikertaa samassa kategoriassa voisi edustaa pariviikkoinen Malediiveilla kauan sitten, mutta tulipahan tuo Moorea nyt ensin mieleen tällä kertaa.

Miten teillä?

Matkustatko Sinä  puolisosi/perheesi kanssa enimmäkseen yhdessä vai yhdessä ja erikseen – vaiko jopa enimmäkseen erikseen 🙂

Tuleeko mieleesi joku mukava (tai haastava) kokemus jostain tässä luetelluista matkatyypeistä? Tuli listasta mieleen uudenlainen matkaidea?

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!