Aihearkisto: Yhteistyössä

Yhteistyössä kohteen kanssa tehdyt jutut

Radisson Blu Turku feature

Aurajoen maisemissa – vaikka maaliskuussa

Maaliskuussa, loskakelissä, Aurajoki ei ole kauneimmillaan.
Kauniin lumiset maisemat olivat plusasteiden myötä mennyttä.

Radisson Blu Marina Palace

Me olimme kuitenkin aloittamassa viikonloppua Turussa.
Teatterista se lähti: halusimme nähdä Turun Kaupunginteatterin toteutuksen Orvokki Aution Pesärikko-kokonaisuusta ja onnistuimme saamaan liput iltapäivänäytökseen 10.3.

Joskus käymme Turussa vaan päiväseltään: eihän matka Espoosta ole kovin pitkä, mutta etenkin talvikaudella on mukavampaa ajella valoisalla ja ilta Turussa jättää enemmän aikaa tavata vaikka siellä asuvia sukulaisia.

Radisson Blu Marina Palace

Radisson Blu Marina Palace

Aurajoen rannalla, teatteria vastapäätä, sijaitsee yksi Turun upeimmista hotelleista, Radisson Blu Marina Palace. Lapsuuteni ja nuoruuteni Turussa viettäneenä olen kokenut tämänkin hotellin historiaa vuosikymmenien ajalta: muistoissani on ainakin hetket aikoinaan hotellin ylimmässä kerroksessa sijainneella uima-altaalla ja hotellissa pidetty luokkakokous.

Hotellin sijainti tuntui parhaalta mahdolliselta teatterivierailua ajatellen, joten päädyimme sopimaan *) yöpymisestä täällä, teatterin vastarannalla.

Superior-huoneestamme oli avoin näköala joelle. Maaliskuisena iltapäivänä tosin näköala huoneeseen, sen muhkeaan sänkyyn ja isoon televisioon näytti houkuttelevammalta. Samoin hedelmätarjotin, sillä olimme ajaneet Espoosta Turkuun tauotta.

Radisson Blu Marina Palace Radisson Blu Marina Palace

Saapuessamme saimme pienen hotelliesittelyn ja opimme, että nämä Superior-huoneet, Aurajoki-näkymin, ovat (aamiaisella) suunnilleen saman hintaisia kuin Business-huoneet, joissa ei ole jokinäkymää, mutta jotka ovat vähän isompia.
Jos vielä isompia tiloja kaipaa, niin hotellissa on myös muutamia sviittejä.
Radisson Blu Marina Palace -hotellissa myös yöpynyt bloggaajakolleega,  Syö Matkusta Rakasta -blogin Meri, testasikin sellaisen, eli jos sviitti kiinnostaa, niin lue Merin juttu täältä.

Teatterin – ja illallisen  – asetuimme oikeasti taloksi mukavaan vuoteeseen ja jaksoimme vielä hetken kerrata elokuvaa Yksin Marsissa, mutta onneksi olimme nähneet sen jo aikaisemmin, sillä ihan loppuun asti emme jaksaneet valvoa.

Vasta illalla paneuduimme myös hotellin tyyny- ja peittovalikoimaan. Voit siis tosiaan valita itsellesi sopivan tyynyn ja peiton, kummatkin monesta eri vaihtoehdosta. Vain yhden yön vieraina päätimme kuitenkin siinä vaiheessa tyytyä perusvaihtoehtoihin.
Ehkä olisi hyvä idea kysyä vaihtoehdoista jo huonevarauksen yhteydessä, jolloin sänkyä ei tarvitsisi sitten sijata uudelleen, jos asiakas haluaisi jonkun muun tyynyn tai peiton?

Radisson Blu Marina Palace

Grill It!

Turussa käydessämme kutsumme mielellämme sukulaiset kanssamme ravintolaillalliselle sen sijaan, että kiertäisimme monta kyläpaikkaa: hyvän aterian ääressä on kiva isommalla porukalla kertoa puolin ja toisin kuulumisia.

Tällä kertaa meitä kokoontui saman pöydän ääreen Grill It! -ravintolaan 7 henkeä. Ihan kaikki eivät päässeet mukaan, sillä toki vaikka ystävien syntymäpäivät ohittavat illallisen ”vanhusten kanssa”.

Grill It! selvisi tällaisesta vähän isommastakin ryhmästä lähes kunnialla.
Aterian alussa oli hiukan sekaannuksia juomatilausten kanssa ja saimme pitkään pöytään vain yhden leipäkorin, mutta kunhan pääruokiin asti päästiin, oli kaikki jo hyvin.

Pienen myynnin paikan ravintola hukkasi, sillä lauantai-iltana annoksemme viipyivät hetken: tarjoilija olisi voinut tästä vinkata ja ehdottaa vaikka jotain alkuruokia.

Suosikkipääruuaksi nousi pippuripihvi ja suosikkijälkiruuaksi suklaakakku, mutta myös mm. lohi ja hampurilainen tekivät kauppansa. Listaa pidettiin hiukan suppeana, mutta toisaalta kaikki löysivät kyllä omansa.

Alla olevat ruokakuvat on napattu nopeasti niihin kovin paljoa panostamatta: joskus seura on kuvia tärkeämpää, joten ne eivät ehkä ihan tee oikeutta annoksille.
Lisäksi annokset tapasivat hävitä ruokailijoiden suuhun sen verran nopeasti, että hyvä, että edes muutaman kuvan ehdin ottaa!

Grill it! Radisson Blu Marina Palace Grill it! Radisson Blu Marina Palace

Pesärikko

Pesärikko Turun kaupunginteatteri

Luin 80-luvun alussa, kuten lukuisat muutkin,  Orvokki Aution muutaman vuoden välein ilmestyneen Pesärikko-trilogian kirjat. Katsoimme myös aikoinaan trilogian pohjalta vuonna 2000 televisioon toteutetun minisarjan.

Mikko Roihan toteutus Turun Kaupunginteatterin Sopukkaan on äärimmäisen pelkistetty. Jopa niin pelkistetty, että tarinasta tulee mielestäni ankeampi kuin mitä se kirjassa tai televisiossa oli. Kirjojen kertomassa tarinassa on kuitenkin hetkittäin myös valoa ja värejä, ei pelkkää ahdistusta.

Pesärikon tarina on tarina pohjalaisuudesta, yksityisestä ja yhteisöstä: omia asioita ei huudella kylillä. Nuori Armi rakastuu Olaviin, jolla on jo menneisyys ja painolastia lapsuudesta asti, ja muuttaa miehen kotitaloon. Larvan taloa hallitsevat Olavin äiti, Laimi, ja sänkyyn sidottu täti, Ilmi.

Sara Mellerin Armi on roolissaan uskottava, niin naivina nuorena tyttönä kuin myöhemmin nuorena äitinä ja vaikeasta tilanteesta omilleen selviävänä naisena, joka osaa jo pitää puoliaan. Veli-Matti Karénin Olavi on koko näytelmän ajan vain vastenmielinen hahmo – ei siis sävyjä oikein tässäkään.

Useammalle vuosikymmenelle sijoittuvan sukutarinan pelkistäminen näyttämölle poimii siitä vain draaman kannalta keskeiset tapahtumat ja kuvaa ne mustalla liidulla. Väriä on vain muutamassa Armin rooliasussa.

Pesarikko
Pesärikko, Turun kaupunginteatteri Kuva: Moe Mustafa

Myös niukka lavastus ja Eila Halosen toteuttamat sekä Ilmin ja Armin äidin roolit vähentävät tarinan ulottuvuuksia. Videoelementti näyttämön keskellä toimii sentään joissain kohdin hyvin, vieden katsojan hiukan syvemmälle tarinaan.

Pesarikko
Pesärikko, Turun kaupunginteatteri Kuva: Moe Mustafa

Käymme teatterissa epätasaiseen tahtiin: jos näemme mielestämme hyvän esityksen, kuten vaikka Lillanin Sommarboken, niin saatamme nopeastikin varata liput johonkin toiseen esitykseen. Jos puolestaan päädymme katsomaan jotain, mistä emme oikeastaan pidä, niin saatamme pitempäänkin olla varaamatta lippua seuraavaan esitykseen.
No, ehkä ensi viikonlopun Musta Laatikko -esitys innostaa meidät taas takaisin teatteriin – Pesärikko ei oikein innostanut.

Aamiainen

Radisson Blu Marina Palace

Marina Palacen buffetaamiainen tarjoillaan 2. kerroksen ravintolassa.
Etenkin silloin kun yövymme hotellissa vain yhden tai muutaman yön, syömme mielellämme aamiaisen hotellilla sen sijaan, että lähtisimme etsimään kaupungilta aamiaisvaihtoehtoja.

Aamiaisravintola yllätti meidät positiivisesti heti saapuessamme: ystävällinen tarjoilija kysyi meiltä haluaisimmeko kahvia vai teetä ja kuumat juomat tarjoiltiin pöytään.

Radisson Blu Marina Palace

Vaikka pidänkin buffetaamiaisen tarjoamasta helposta tavasta koota itsensä näköinen aamiaislautanen, niin kahvin ja teen tarjoilu ilman jonotusta automaatille ja kunnolla kuumalla on ylellisyyttä, joka etenkin kotimaan hotelleista puuttuu lähes aina.

Buffetaamiainen sisälsi kaiken mitä ainakin me saatoimme toivoa, jopa enemmän, sillä aamiaisella olisi voinut syödä niin halutessaan kokonaisen aterian lämpimine ruokineen kaikkineen!

Radisson Blu Marina Palace

Meiltä omelettibaarikin jäi testaamatta edellisen illan maittavan illallisen takia, vaikka omelettimenun kohta aurajuusto olisikin hiukan uteloittanut – ehkä yhdistettynä vaikka tomaattiin?

Siemen- ja myslivalikoima jogurtin kaveriksi oli ilahduttavan runsas ja tarjolla oli myös meheviä amerikkalaistyylisiä pannukakkuja. Jotenkin järkevästi syömisen ajatus romahti viimeistään isojen, tuoreiden suklaacookieiden kohdalla.

Jos olisimme viipyneet hotellilla pitempään, niin aamiaisen vastapainoksi, etenkin maaliskuisilla loskakeleillä, olisimme todellakin tarvinneet myös hotellin hyväntuntuista kuntosalia!

Radisson Blu Marina Palace

Aamiaistarjoilu yllätti myös ravintolasta poistuessamme: siinä missä viimeksi Cesky Krumlovissa aamiaisella oli esillä kirjallinen ohje, että aamiaistarjoilu on tarkoitettu nautittavaksi vain ravintolassa, niin täällä meitä kehotettiin poimimaan hedelmä tai parikin mukaan!

Radisson Blu Marina Palace
Koko tämän jutun otsikkokuvassa tekstin Grab a fruit with you! parina on kuva Hanna Variksen taulusta, jota voi ihailla hotellin kuntosalin seinällä.

*) Yövyimme Radisson Blu Marina Palacessa blogiyhteistyön merkeissä, eli emme maksaneet majoituksesta. Saimme myös illallisesta reilun alennuksen.
Teatteriliput maksoimme itse.

Yhtä säätöä

Ehkei nykyisin enää aina, mutta aikoinaan oli tapana sanoa, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen. Äitinikin oli kotona 15 vuotta kolmen lapsen kanssa mahdollistaakseen osaltaan isäni uran. Taisi sekin olla välillä yhtä säätöä!

Taiteilija Akseli Gallen-Kallelan tietänee jokainen suomalainen ainakin nimeltä ja useimmat tunnistanevat myös joitakin hänen teoksiaan: Poika ja varis, Akka ja kissa, Aino-triptyyki, Sammon puolustus, Ad Astra – listaa voisi jatkaa vielä monen monta riviä.

Mary Gallén

Mutta moniko tuntee naisen Axel Gallénin takana? (Axel Gallén suomensi nimensä 1900-luvun alussa.) Gallen-Kallelan museon näyttely Yhtä säätöä esittelee Axel Gallénin puolison, Mary Gallénin. Ja tunnustettakoon heti, emme mekään olisi ennen näyttelyvierailua osanneet edes nimetä taiteilijan puolisoa.

Mutta Gallen-Kallelan museon näyttelyyn tutustuttuamme palaset asettuvat kohdalleen.

Tietysti jonkun on pitänyt huolehtia arjesta – ilman sitä kansallisaarteemme olisivat jääneet syntymättä.

Mary pyöritti perheen arkea ja taloutta lukuisissa kodeissa ja osallistui myös puolisonsa töihin mm. veistämällä ja kultaamalla kehyksiä, toteuttaen tekstiilisuunnitelmia, ommellen malleille vaatteita ja istuen myös itse mallina.
Mary osallistui myös perheen elannon hankkimiseen toimimalla niin soitonopettajana kuin perustamalla kutomon.

Yhtä säätöä Mary Gallen Yhtä säätöä Mary Gallen Yhtä säätöä Mary Gallen

Kaukomatkoja 1900-luvun alussa

Matkabloggaajan näkökulmasta ehkä mielenkiintoisimmat vaiheet niin Mary kuin Axel Gallénin elämässä liittyivät matkoihin – etenkin Itä-Afrikkaan ja Pohjois-Amerikkaan suuntautuneihin kaukomatkoihin.

Vuodet Keniassa kahden lapsen kanssa vaativat 1900-luvun alussa (1909-1911) tarkoittivat tuolloin jotain ihan muuta kuin pistäytyminen aurinkolomalla tai safarilla nyky-Keniassa. Jo matka Mombasaan ja edelleen Nairobiin kesti useamman kuukauden.

Gallen-Kallelan perheen oleskelusta Itä-Afrikassa on kirjoittanut myös matkailusivusto Kerran elämässä – jos haluat lukea tuonaikaisen matkailun inhorealismista, niin siitä vaan!

Yhtä säätöä Mary Gallen
Akseli Gallen-Kallelan töitä Itä-Afrikasta
Yhtä säätöä Mary Gallen
Mikä ”kallio” !
Yhtä säätöä Mary Gallen
Mary Gallén Itä-Afrikassa 1909 – 1910 valokuva (Kuva: Gallen-Kallelan Museo)

Pohjois-Amerikka, 1920-luvulla, lienee jo helpompi matkakohteena, myös puolisolle ja perheelle.

Yhtä säätöä Mary Gallen
Maisema New Mexicosta

Koteja ja puutarhoja

Näyttely esittelee Mary Gallénin elämää monesta näkökulmasta, puolisona, mallina, soitonopettajana, tekstiilitaiteilijana ja puutarhurina. Jos päätät poiketa näyttelyyn, niin muista kiivetä myös Gallen-Kallelan museon ylimpään torniin, jossa esitellään puutarhaharrastusta ja lukuisia omenalajikkeita!

Omasta näkökulmastani erityisen kiinnostava oli myös Maryn koteja esittelevä huone – aloin välittömästi miettiä, että monessako osoitteessa olen asunutja että pitäisikin tehdä kierros ja kuvata nämä rakennukset, sillä ne kaikki taitavat edelleen olla olemassa ja aikoinaan otetut ja tallessa olevat kuvat kertovat enemmän asuntojen yksityiskohdista kuin näistä rakennuksista.

Kuvattavaa riittäisi kahdeksan talon verran, jos alle kuukauden mittaiset oleskelut opiskelun alkuaikoina pysyvämpää asuntoa pääkaupunkiseudulta etsiessämme jätetään pois. Kaksi näistä taloista on Tukholmassa, mutta eipähän sinnekään pitkä matka ole.

Yhtä säätöä Lapsuudenkodit

Näkökulmia Maryn elämään

Mary Gallénin elämää esittelevä näyttely Yhtä säätöä on nähtävissä Gallen-Kallelan museossa aina 2. syyskuuta 2018 asti.

Näyttelyyn liittyy myös oheistapahtumia, kuten Maryn salonki, jonka tiimoilta järjestetään niin Naistenpäivän tapahtumaa, kudontatyöpajoja, croquis-iltaa kauneudenhoito-iltaa kuin puutarhatapahtumaa. Espoolaisena, joka kuitenkin käy Gallen-Kallelan museossa säännöllisin väliajoin, voisin hyvinkin kuvitella tutustuvani tarkemmin Maryn puutarhaan 13.5. (jos satumme silloin olemaan Espoossa).

Näyttelyyn voi myös tutustua näkökulmaopastuksilla, joista esimerkiksi Maryn hetket Afrikassa (25.3.) olisi ollut kiinnostava (mutta ollemme silloin jo Karibialla).

Lisätietoa niin näyttelystä kuin siihen liittyvistä tapahtumista päivämäärineen ja kellonaikoineen museon sivuilla.

Yhtä säätöä

Kävimme näyttelyssä ennen avajaisia lehdistötilaisuudessa 25.1.2018.

Sommarboken feature

Sommarboken
– myös suomeksi

En ole koskaan erityisesti välittänyt muumeista. Toki luin lapsena muutaman muumitarinan ja kummilasten ollessa pieniä muumeilta ei voinut välttyä television lastenohjelmissa. Mutta Tove Janssoniin ihmisenä, erityisesti hänen rakkautensa mereen ja saaristoon on aina viehättänyt minua. Erityisen läheisiä minulle ovat olleet Kesäkirja (Sommarboken) ja Haru, eräs saari (Anteckningar från en ö).

Lapsuuden kesät meren rannalla, jos ei nyt ihan ulkosaaristossa, niin saaristossa kuitenkin, ovat muokanneet maailmankuvaani siten, että kun Jessica Grabowskyn esittämä Sophia varovasti laskeutuu kalliolta mereen Lilla Teaternin näytelmässä Sommarboken olen yhtä hänen kanssaan ja laskeudun varovasti levän peittämiä kivisiä askelmia Airiston alkukesän kylmään veteen.

Sommarboken-4
Jessica Grabowsky ja Sue Lemström Sommarboken-näytelmässä © Cata Portin
Sommarboken-2
Sue Lemström © Cata Portin

Kesä Klovharun saarella

Sommarboken näytelmä asettuu pienelle saarelle, sellaiselle kuin Klovharu, jossa kirjailija vietti kesänsä niin pitkään kuin pystyi. Saari on luotu siniselle näyttämölle, merelle, vanerilaatikoin, jotka toimivat erinomaisesti: kalliona, kivinä, luolana, telttana, metsänä. Lisätään vielä hiukan untuvia ja allitkin ovat mukana tarinassa!

Rakastettu Sommarboken kertoo Sophia-tytön, isän ja isoäidin kesästä, ehkä viimeisestä, Suomenlahden saarella. Isä on läsnä vain tarinassa, ei näyttämöllä, joten dialogi käydään Sophian (Jessica Grabowsky) ja isoäidin (Sue Lemström) välillä.

Sommarboken-3
Sue Lemström ja Jessica Grabowsky © Cata Portin

Kesä saarella koostuu pienistä episodeista: kuljetaan luonnossa, havainnoidaan lintuja ja kasveja, seikkaillaan luolassa tai kummitusmetsässä, käydään uimassa.
Ajatus isoäidin ehkä viimeisestä kesästä on välillä läsnä hiukan ahdistavanakin, mutta enimmäkseen kuitenkin vain osana elämää Sophian välillä kysyessä isoäidiltä ”Oletko muistanut ottaa Lupatroa?”

Reipas Sophia elää kesäänsä rohkeasti ja täysillä: ”Minä keksin pian jotain vaarallista ja sitten saan taas pelätä.” Yö teltassa on vähän pelottavaa, mutta pitäähän sitä silti kokeilla. Merimerkille ei saisi kiivetä, mutta hän kiipeää kuitenkin. Säännöt ovat isän asettamia ja niitä on niin Sophialle kuin isoäidillekin, mikä asettaa lapsen ja vanhuksen samalle viivalle. Samoin he myös huolehtivat toisistaan.

Isän ystävien vieraillessa saarella lapsen ja aikuisten maailmat poikkeavat hetkeksi toisistaan: Sophia ei pääse mukaan juhliin, mitä hän äänekkäästi protestoi. Mutta eipä särje Sophian päätäkään seuraavana aamuna.

Sommarboken

Kesäisellä saarella, luonnon keskellä, elävälle lapselle luonto kaikki on rakasta hyönteisistä alkaen. Isoäiti saa lohduttaa Sophiaa pitkään onkimadon katkettua ja selittää, että madon kummatkin päät selviävät.
Saaressa asuvat tietävät myös, että sammaleen päälle ei saa astua: kahdesta kerrasta sammal vielä selviää, mutta jos sen päälle astu kolme kertaa niin se kuolee.

Enimmäkseen näytelmä pitää otteessaan – vain kummitusmetsässä katsojan ajatukset poistuvat hetkeksi saarelta.

Luonnon äänet näyttämöllä

Ainakin aluksi näyttämöllä oleva kolmas hahmo, äänisuunnittelija Hanna Mikander, häiritsee hiukan. Kesän hennoimpia ääniä toteutetaan näyttämöllä hienovaraisesti katsojalle näkyvällä tavalla, mutta kestää hetken ymmärtää, että hahmolla ei ole osaa tarinassa.

Jessica Grabowsky ja Sue Lemström toteuttavat molemmat roolinsa hienosti, mutta etenkin Jessican roolisuoritus nuorena tyttönä on todellinen: siirtymät ilosta itkuun ja pohdinnasta toimintaan tapahtuvat nopeasti.

Pidin myös näytelmän puvustuksesta: niin Sophien kuin isoäidin vaatteet ovat niin hienosti ajattomia, että voisin melkein kuvitella ne kaikki vaikka omaan vaatekaappiini!

Sommarboken

Sommarboken suomeksi tekstitettynä

Osaamme molemmat ruotsia riittävän hyvin, jotta olisimme voineet seurata näytelmää ilman tekstitystäkin, mutta halusin kuitenkin kokeilla sitä. Tekstitys oli toteutettu puhelimeen asennettavalla pienellä sovelluksella (Thea) ja erityisesti tekstitykseen varatulla wifi-verkolla. Yksinkertaisessa sovelluksessa tekstit tulivat näkyviin puheminen tummataustaiselle näytölle muita häiritsemättä. Jonkun sanat joskus halusin tarkistaakin kuten vaikka, että ravinen on siis rotko. Sovellus ja siis tekstitys toimi hyvin koko esityksen ajan: vain kerran jouduin sulkemaan sen ja käynnistämään uudelleen, kun tekstit lakkasivat ”juoksemasta” normaalisti.

Sommarboken tekstitys
Sommarboken -näytelmän tekstitystä – salaisuuksia Sophian ja isoäidin välillä

Puhenäytelmässä musiikin rooli ei ollut suuri, mutta ensimmäisen näytöksen lopussa Evert Tauben Sjösala valssi sopi hyvin tunnelmaan ja laittoi tapailemaan suomenkielisen toteutuksen sanoja: ”orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu”.

Jos haluat talven keskeltä hetkeksi kesään, lapsuutesi kesiin, niin käy katsomassa Sommarboken!

Lilla Teatern: Tove Jansson: Sommarboken
Dramatisointi Pipsa Lonka, ohjaus Jakob Höglund, äänisuunnittelu ja liveäänet Hanna Mikander, lavastus ja puvustus Sven Haraldsson

Lilla Teatern tarjosi meille liput 3.2.2018 näytökseen.