Aihearkisto: Yhteistyössä

Yhteistyössä kohteen kanssa tehdyt jutut

Havaijin risteily yhteenveto feature

Millä hinnalla Havaijille?

Syyskuinen matkamme Alaskaan ja Havaijille koostui kahdesta risteilystä ja muutamista lisäpäivistä ennen Alaskan risteilyä ja risteilyjen välissä niin Vancouverissa kuin Honolulussa. Alaskan ja Vancouverin osuuden kustannuksista tein oman yhteenvetonsa jo muutama viikko sitten, mutta jätin silloin Havaijin pois, sillä ajattelin, että vaikka meille Alaska ja Havaiji olikin sopiva yhdistelmä, niin ehkä vielä sittenkin on tavallisempaa lähteä Alaskan risteilylle tai Havaijille.

Pride of America

Mutta asiaan, eli Havaijin osuuden kuluihin – alla oleva erittely siis ilman Helsinki – Seattle – Helsinki -välin lentoja, sillä ne olivat mukana Alaskan risteilyn kustannuserittelyssä, kahdelta hengeltä n. 1 700 euroa.

Lennot, risteily ja hotellit

Havaiji kulut1
Vancouverista lensimme Honoluluun Westjetillä ja Honolulusta takaisin Seattleen Hawaiianilla. Jätimme Havaijin lentojen varaamisen ehkä vähän turhan myöhään, sillä Seattle – Anchorage -välillä näytti kulkevan lentoja niin taajaan ja niin halvalla, että tuudittauduimme ajatukseen, että tilanne olisi jokseenkin sama Honolulun lentojen osalta, mutta näin ei sitten kuitenkaan ihan ollut – olihan lentomatkaakin kuitenkin n. 6 tuntia suuntaansa.
Eli vinkki tältä osin, lentoihin Honoluluun asti kannattanee suhtautua kuten pitkiin lentoihin ja varata ne ajoissa.

Lentolippujen hintoihin olen tuossa sisällyttänyt myös 42,75 euroa (50 dollaria) laukkumaksuja kahdelta laukulta kummallekin lennolle. Nämä maksut maksettiin luottokortilla vasta sisääntsekkauksen yhteydessä. Yritin jopa kevyesti selvittää, että olisiko ne voinut maksaa etukäteen, mutta ilmeisesti ei.

Havaijin risteilyjen kalleudesta kerroin jo matkaa varatessamme: risteilyhän on Yhdysvaltain sisäinen risteily ja siten se ei ole verovapaa ja ulkomaisen henkilökunnan määrä laivalla on rajattu 25 prosenttiin.
Saimme kuitenkin risteilyn hinnasta pienen alennuksen (yhteensä n. 500 euroa) blogiyhteistyönä, mikä tietysti paransi tilannetta hieman.

Ennen matkaa pohdimme kyllä myös vaihtoehtoa liikkua saarelta toiselle lentäen, mutta näin jälkeenpäin olemme todella tyytyväisiä siihen, että valitsimme risteilyn, joka mahdollisti kaikkien saarien näkemisen viikossa, kun aikaa ei mennyt ”pakkaa – lähde lentokentälle – lennä – ota taksi hotellille – pura” -kuvioon joka toinen päivä.

Pride of America
Honolulun satama

Ennen risteilyä asuimme pari yötä Waikiki Beachillä Pacific Beach -hotellissa, sillä pitihän sitä nähdä vähän Honoluluakin.

Yöpyminen Seattlen lentokenttähotellissa oli vain lentoaikataulujen takia – Seattlea emme enää tälle matkalle mahduttaneet.

Retket

Havaiji kulut2 Pride of America
Päädyimme ostamaan laivan retken lähes jokaisessa satamassa, vaikka etukäteen niitä olimmekin varanneet vähemmän kuin Alaskaan (vain Haleakalan ja Volcanoes Parkin).

Mauilla ”retki” Lahainaan tuli edullisemmaksi laivan bussilla kuin taksilla edestakaisin.

The Director’s Cut -retki Kauailla näyttää olleen kallein valitsemistamme retkistä, mutta ehdottomasti hintansa arvoinen!

Retken Pearl Harbouriin ostimme Pearl Harbor Visitor Bureaun sivuilta kun halusimme helpon ja varman vaihtoehdon vierailla tuolla tiettynä päivänä.

Taksit olivat Havaijilla suomalaiselle edullisia. Tuon viimeinen siirtymä Honolulussa, satamasta lentokentälle, olimme varautuneet tekemään taksilla, sillä laivayhtiön 25 dollaria per nuppi tuntui liian kovalta hinnalta, kun meitä sentään oli kaksi, mutta kun terminaalissa asiallisen näköinen nuorimies ehdotti meille minibussikyytiä hintaan 10 dollaria nuppi otimme sen, etenkin kun meillä ei vielä siinä vaiheessa ollut kovin kiirekään, joten oli aikaa katsoa, että toimiiko tämä vai ei – ja toimihan se.

Havaiji Kauai
Lu’au jäi näkemättä, kun viiden tunnin mittaiseksi arvioitu iltaretki päiväretken jälkeen ei enää innostanut. Seuraavalla kerralla sitten!

Muut kulut

Havaiji kulut3
Norwegian Cruise Line myy Euroopassa kaikki risteilyt nykyisin All-inclusivena, joten meillä oli kattavat juomapaketit, mutta ”verollisella” risteilyllä kaikki juomaostokset piti silti ensin ”maksaa” ja sitten seuraavana yönä hyttilaskusta pyyhittiin niiden osalta pois muut kulut paitsi verot. Kahdelta hengeltä ei sitten lopulta kuitenkaan jäänyt veroja maksettavaksi kuin tuo 13 euroa, mutta prosessi oli kyllä vähän työläs ja sotkuinen.

A President from Hawaii Obama
Vaihtoehto matkamuistoksi tämäkin

NCL Onboard credits -summa koostuu sekä hyvityksistä, jotka saimme siksi, että olimme jo (!) toisella NCL:n risteilyllä, että 25 dollarin korvauksesta siitä, että onnistuivat ensin rikkomaan toisen matkalaukkumme yhden sarana kun kuljettivat sen terminaalista hyttiimme. Laivan verstas sai kyllä onneksi saranan korjattua ihan hyvin, mutta saimme tuon verran vaivan palkkaa siitä, että jouduimme kuljettamaan matkalaukun respaan ja noutamaan sieltä.

Nettikulut puuttuvat tästä laskelmasta, sillä osana blogiyhteistyötä saimme ilmaiseksi käyttöömme samanlaisen 250 minuutin nettipaketin kuin Alaskankin risteilyllä (paketin hinta 110 euroa). Havaijilla pystyi kyllä myös satamissa hyödyntämään aika monessa paikassa ilmaista wifiä.

Pienen alennuksen ja ilmaisen nettipaketin lisäksi saimme blogiyhteistyönä yhden illallisen erikoisravintolassa, jonka nautimme brasilialaisessa churrascariassa.

Churrascaria Pride of America
Caipirinhat alkuun!

Churrascaria Pride of America
11 lihavaihtoehtoa – joista vaan muutaman ohitimme
Churrascaria Pride of America
Lisukkeina riisiä, perunamuhennosta, perunoita ja sieniä
Churrascaria Pride of America
Vihreä puoli ylös: Sinulle tarjotaan lihavaihtoehtoja yksi toisensa jälkeen
Punainen puoli ylös: Nyt riittää, siirrytään jälkiruokiin!

Melkein ainoat suomalaiset laivalla

Pride of America -aluksella emme omalla risteilyviikollamme tavanneet muita suomalaisia matkustajia. Yhden suomalaisen kuitenkin tapasimme, eli laivan hotellipuolen johtajan Kaj Turusen. Kaj on alunperin Porvoosta, mutta päätynyt maailmalle jo kauan sitten, ensin hotellimaailmaan ja sittemmin risteilyaluksille. Pride of American hotellipuolta hän on ehtinyt jo johtaa useamman vuoden.

Pride of America suomalaisia

Muun jutustelun lomassa ilmaisin myös tyytymättömyyteni juomapaketteihin, erityisesti siihen, että jos haluan hytissä valokuvien käsittelyn ja muistiinpanojen teon lomassa  juoda Pepsiä, niin se pitää hakea baarista ja kuljettaa hyttiin lasissa.
Kaj päätti sitten ratkaista tältä osin ongelmani juomapakettien kanssa lähettämällä hyttiimme sangollisen Pepsi-tölkkejä!

Tarjosipa Kaj meille vielä yhden aterian erikoisravintolassakin, joten tällä risteilyllä päädyimme paitsi brasilialaiseen Moderno Churrascariaan myös ranskalaiseen Jeffersson’s Bistroon.

Pride of America

Pride of America on kokoluokaltaan suunnilleen samanlainen kuin Alaskan risteilyllä kotinamme toiminut Norwegian Sun, eli keskikokoinen. Laivalle mahtuu 2 186 matkustajaa ja 927 hengen miehistö.

Pride of America

Hytti

Hytiksi valitsimme tällekin risteilylle ikkunahytin, josta näköala voi olla rajoitettu – joka meidän tapauksessamme osoittautui ikkunan edessä osittain olevaksi pelastusveneeksi. Havaijilla parvekettakin olisi teoriassa voinut käyttää vähän enemmän kuin Alaskassa, mutta risteily oli jo tälläkin hyttivaihtoehdolla sen verran arvokas, että emme halunneet siihen enempää panostaa. Ja riittihän laivassa hyvin yleisiä ulkotiloja niiksi harvoiksi hetkiksi, jolloin päiväsaikaa kannella ehdimme olemaan.

Pride of America

Pride of America
Pyyhe-eläimet olivat osa risteilyelämää myös Pride of Americalla

Ravintolat

Pääosin ruokailimme risteilyn perushintaan kuuluvissa ravintoloissa, eli 5. kerroksen pääravintolassa, jossa ruoka tarjoiltiin pöytään ja 11. kerroksen buffet-ravintolassa. Aamiaisen nautimme retkiaamuina useimmiten hytissä, jonne sen sai tilata ilman sen kummenpia palvelumaksuja tälläkin aluksella.
Olimme ihan tyytyväisiä tähän ”perusruokaankin”, tosin buffetissa valikoima oli melko samanlainen päivästä toiseen, mutta laajasta valikoimasta saattoi toki tehdä vähän erilaisia valintoja eri päivinä.

Kuudennen kannen Cadillac Dinner -ravintola oli ovela sisustukseltaan ja auki kai ympäri vuorokauden, mutta emme valitettavasti löytäneet sen ruokalistalta kovin moneksi ateriaksi mieluisia vaihtoehtoja. Tämä ravintola levittäytyi myös kannelle, joka Havaijin lämmössä jossain tilanteessa onkin varmaan mukava vaihtoehto, vaikkemme sitä melko myöhään illalla ravintolassa käydessämme tulleetkaan testanneeksi.

Pride of America Pride of America

Pride of America Cadillac
Aika mielenkiintoinen alkuruoka: neljännes valkokaalia, jonka päällä kylmä aurajuustokastike ja muutama pekoninmuru!

Kuvallinen henkilöllisyystodistus

Tuoreen Alaskan risteilykokemuksen jälkeen havainnoimme ehkä Pride of America -laivalla erityisesti laivojen välisiä eroja ja yksi ero kaikkiin aikaisempiin risteilyihimme oli, että rantaan mentäessä oli aina oltava mukana paitsi laivan kortti myös kuvallinen henkilöllisyystodistus, jota kysyttiin niin satama-alueelle tultaessa kuin laivaan sisälle tultaessa. Ehkä tämä lisäkerros turvallisuuteen johtui siitä, että olimme Yhdysvaltojen alueella.

Pride of America

Juomapaketit

Juomapaketeista emme pitäneet Pride of Americalla sen enempää kuin Norwegian Sunillakaan. Muutama ero laivoissa kuitenkin niihin liittyen oli:

  • jo kustannusyhteenvedossa mainitsemani verollisuus, eli verot piti maksaa paketista huolimatta
  • vesipullot toimitettiin kaikki hyttiin kerralla risteilyn alussa, mikä oli oikeastaan ihan hyvä juttu, eipä kukaan häirinnyt alkuillasta päivittäisten vesipullojen tuonnilla
  • kaikki tarjoilijat eivät tuntuneet olevan ihan selvillä juomapaketeista ja niiden käytöstä – ehkä siksi, että niitä oli myyty vain eurooppalaisille (tai vain ei-amerikkalaisille) joten kaikki tarjoilijat eivät ehkä törmänneet niiden käyttäjiin kovin usein.

Pride of America juomapaketti

Kuntosali

Havaijilla Alaskan risteilyllä minua vaivannut lievä flunssa oli jo jäänyt taakse ja ehdimme muutaman kerran poikkeamaan laivan kuntosalillakin, siitä huolimatta, että meripäiviä ei tällä reitillä ollut yhtään.
Kuntosali oli ihan riittävän iso ja monipuolinen: lämmittelylaitteita pitkä rivi, mutta myös laitteita ja painoja kaikille perusliikkeille.

Kuntosalilla Pride of America Kuntosalilla Pride of America

Valokuvat

Laivan valokuvaajien ottamia kuvia emme tällä risteilyllä päätyneet ostamaan yhtään. Jotenkin he eivät olleet ihan niin kivasti läsnä eri satamissa, retkistä puhumattakaan, kuin Alaskassa ja jotenkin onnistuimme ohittamaan tilaisuuden kuvauttaa itsemme kapteeninkin kanssa.

Valokuvakuvio oli tällä laivalla toteutettu toisin kuin millään aikaisemmalla laivalla, jolla olimme risteilleet: täällä ei ollut isoja valokuvaseiniä vaan jokaisessa kuvaustilanteessa kuvaaja kysyi hytin numeron ja omia kuviaan saattoi sitten käydä katsomassa omasta mapistaan niin halutessaan.

Valokuvaajien ohella laivassa oli kiva ilmainen selfie-automaatti, josta sai oman kuvansa lähetettyä itselleen sähköpostiin tai postattua suoraan Facebookiin. Alla yksi esimerkki lähes jokailtaisista otoksistamme!

Pride of America valokuva-automaatti

Kohdekuvaukset

Lopuksi vielä linkkilista jo aikaisemmin kirjoittamiini kohdejuttuihin Havaijin risteilyltämme:

Pride of America Hawaii

Reittikuvaan vielä sellainen kommentti, että meitä olosuhteet suosivat ja kiersimme tosiaan Hilosta Konaan Kilauean tulivuoren ohitse.

Saarten nimet eivät tuossa laivayhtiön tekemässä reittikartassa näy, mutta siis Honoluluhan on Oahulla, Kahului oli satamamme Mauilla, Hilo ja Kona Big Islandilla ja Nawiliwili Kauailla.

Pride of AmericaPride of America

Viimeinen ilta Pride of American kannella – ja viimeinen Havaiji-juttumme.
Seuraavat sitten Vancouverista, joka jäi vielä väliin kun siirryin suoraan Alaskasta Havaijiin tai sitten jo Saudi-Arabiasta, jonne olemme lähdössä ensi kuun alussa.

Ankallisgalleria

Ankallisgalleria

Toissakesänä kiertelimme Seurasaarea etsien Finnish Landscape -näyttelyn teoksia luonnosta ja Seurasaaren aitoista. Pidin kovasti ideasta, että taide on löydettävä ja oivallettava ennen kuin yksittäiseen teokseen voi tarkemmin tutustua.

Jotain samaa on Ateneumin Ankallisgalleria-näyttelyssä.

Aku Ankan auto Ateneum

Saimme kutsun näyttelyn esittelyyn ja satuimme paikalle puolisen tuntia etuajassa ja päätimme käyttää ajan näyttelyyn tutustumiseen, edes osittain, käytettävissä olevan ajan puitteissa ja pian huomasimme kulkevamme innoissamme salista toiseen huudahdellen (toki hillitysti, museossa) että täällä on yksi!

Siis mikä yksi? Yksi Aku Ankan piirtäjien toteuttama versio jostain Suomen taiteen tarina -näyttelyn teoksesta. Tai kuten Ankallisgallerian esite kertoo:

Ankallisgallerian taideaarteita nähdään nyt ensimmäistä kertaa myös Ankkalinnan ulkopuolella!

Kokoelmistaan tarkka Ankallisgalleria on vuosien neuvottelujen jälkeen suonut tämän kunnian Ateneumin taidemuseolle Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksien kunniaksi.

Näyttelyssä on kaksitoista Ankallisgallerian teosta, jotka on ripustettu alkuperäisten teosten rinnalle siten, että katsoja pääsee näkemään teokset rinnakkain.

Hauskinta on etsiä ja löytää teokset sattumalta päänäyttelyä Suomen taiteen tarina -kiertäessään, mutta jos haluaa varmistaa kaikkien teosten löytymisen, niin toki voi käyttää ”karttaakin”, eli näyttelyluetteloa.

Ankanpoika ja varis

Eniten julkisuutta näyttelyn avajaisten yhteydessä taisi saada Akseli Kala-Kallelan teos Ankanpoika ja varis, joka kertoo miten Roope-Ankka sai toisen kultarahansa: vaihtamalla variksen löytämän kolikon leipäpalaan!

Ankallisgalleria Ateneum
Ulrich Schröder & Daan Jippes: Ankanpoika ja varis Kuva: Hannu Aaltonen

Ankanpoika ja varis luonnos

Alkuperäinen Akseli Gallen-Kallelan teos Poika ja Varis (kuva kuva: Yehia Eweis) näyttää kovin vaatimattomalta Ankallisgallerian version rinnalla!

Monen Ankallisgallerian mestariteoksen luonnokset ovat myös lainassa Ateneumissa, joten katsoja pääsee näkemään työn kehittymisen luonnoksesta valmiiksi työksi.

Ankkalinnan raatihuoneen torilla

Myös teosten kuvaukset ovat taattua Ankallisgallerian tasoa – vai mitä mieltä olette tästä Ankkalinnan raatihuoneen tori -taulun kuvauksesta:

Alpertti Aatelviltin Ankkalinnan raatihuoneen torilla on Aatelviltin tunnusomaisimmin kansainvälinen öljymaalaus. Teoksen suorastaan kepeän mannermainen tunnelma kuvaa ankkalinnalaisia viettämässä kesäistä vapaapäivää. Rauhallinen tunnelma on kuitenkin näennäinen, ja taidehistorioitsijat ovat löytäneet teoksesta useita hahmojen välisiä jännitteitä tai luonteenomaisia viittauksia. Riitta Hanhen palvova katse tai ankanpojan tympääntynyt tuijoitus ovat kiehtoneet katsojia jo vuosikymmenten ajan. Aatelviltti itse ei maalauksestaan perustanut, valjut värit kuulemma toivat mieleen ankkalinnalaisen perinneruuan verrattuna impressionistisen suuntauksen väritulitukseen.

Ulrich Schröder & Daan Jippes: Ankkalinnan raatihuoneen torilla
Kuva: Hannu Aaltonen
Albert Edelfelt: Pariisin Luxembourgin puistossa Kuva: Hannu Aaltonen

Tässäkin työstä sanoisin, että Alpertti Aatelviltti on kyllä tavoittanut aukion todellisen tunnelman Albert Edelfeltiä paremmin.

Leikkivia ankanpoikia rannalla

Teos Leikkiviä ankanpoikia rannalla häviää mielestäni kuitenkin Edelfeltin teokselle Leikkiviä poikia rannalla – ehkä siksi, että tarina kertoo, että kiireisistä ankanpojista malliksi suostui vain Hupu Ankka. Ja ehkä osittain siksi, että purjelaivan uittamisessa on sittenkin jotain ylvästä kylpyankan uittamiseen verrattuna!

Leikkiviä ankanpoikia rannalla Leikkiviä poikia rannalla

Kylpyankka Kati Kovács AteneumKylpyankasta puheenollen, niin yksi näyttelyyn lainatuista Ankallisgallerian teoksista on Eino Maininkisen (Kati Kóvacsin) teos Kylpyankka, jonka esikuvana on viereisessä salissa oleva Wäinö Aaltosen Graniittipoika.

Taistelevat ankat

Kari Korhonen: Taistelevat ankat Kuva: Hannu Aaltonen

Nantti Vonriktin teos Taistelevat ankat johdatteleekin meidät jo odottamaan Ateneumin seuraavaa merkittävää näyttelyä:  Veljekset von Wright -näyttely aukeaa 27.10. ja on avoinna yleisölle 25.2.2018 asti.

Ylläoleva Taistelevat ankat teos ei taida rinnalleen tarvita kuvaa Ferdinand von Wrightin teoksesta Taistelevat metsot – sen verran jokaiselle suomalaiselle tutusta teoksesta lienee kyse.

Kuten myös Ankallisgallerian näyttely, joka siis avattiin jo 3.10. ja on samoin nähtävissä Ateneumissa 25.2.2018 asti.

Museokaupasta

Jos Aku Ankka ei jostain syystä kolahda postilaatikkoosi joka keskiviikko, niin museokaupasta kannattaa ostaa kotiin vietäväksi ainakin 4.10. ilmestynyt numero Taidetta Ankkalinnassa. Monet Ankallisgallerian näyttelyssä olevista teoksista on myös hankittavissa julisteina tai postikortteina.

Aku Ankka 40 4.10.2017

Lehdestä voi lukea myös siitä, miten Ankallisgallerian näin laaja teosten lainaaminen taidemuseolle on maailmassa toistaiseksi ainutlaatuista. Vain Amsterdamin Van Gogh -museoon on aikaisemmin lainattu yksi omakuva Ankallisgallerian kokoelmista.

(Jutun kuvat ovat omiamme tai – kuvatekstein varustetut – Ateneumin kuvapankista luvalla.
Näyttelyyn tutustuimme sen lehdistölle suunnatussa esittelytilaisuudessa 3.10. )

Norwegian Getaway Helsingissä

Meriharakoiden syysmuutto

Meriharakka on muuttolintu, joka saapuu Suomeen keväällä ja lähtee pois kesän lopulla.  Mekin vietimme pääosan kesästä jos ei Suomessa, niin kuitenkin Itämeren alueella, mutta nyt syyskuun alussa lennämme pois.

meriharakat

Emme tosin Pohjois-Afrikkaan tai Etelä-Aasiaan, kuten oikeat meriharakat, vaan Pohjois-Amerikkaan ja Tyynelle valtamerelle. Emmekä ole jäämässä tällekään matkalle ihan kevääseen asti, vaikka pääosan syyskuuta matkalla olemmekin.

Omatoimimatkailun ihanuus?

Kunhan nyt lauantaina pääsemme matkaan: siinä vaiheessa itse rakennettua matkaa, kun pitäisi saada kasaan ja järjestykseen printit runsaan kolmen viikon matkasta, joka käsittää 7 lentoa, yöpymisiä 4 hotellissa, 2 risteilyä, ja 2 viisumia/maahantulolupaa käy kyllä hetkittäin mielessä, että ostaessaan matkansa Olympialta, Aventuralta, Albatrosilta tai Arial Travelilta tai joltain muulta matkan järjestäjältä saa aika paljon kyllä valmiinakin.

matkalaukkutagit

Alaskan risteilylle olisimme päässeet Suomesta valmismatkallakin, mutta ne olisivatkin sitten käsittäneet vaan sen risteilyn. Alaskan lisäksi meillä on todella pitkään ollut ”listoilla” myös Havaiji ja vaikkakin lento Vancouverista Honoluluun kestääkin 6 tuntia, niin ovat nuo saaret kuitenkin suhteellisen lähellä Kanadan itärannikkoa Suomeen verrattuna. Joten päädyimmekin sitten kahden risteilyn yhdistelmään. Alaskan osalta alkuperäinen ideamme oli tutustua osavaltioon risteilyn verran. Havaijin osalta mietimme myös muita saarihyppelyvaihtoehtoja, mutta päädyimme sitten risteilyyn helpoimpana vaihtoehtona. Edullisin vaihtoehto se ei ollut.

Ensimmäiset valmistelut jo keväällä

viisumi

Matkavalmistelut aloitimme jo maaliskuussa hakemalla USA:n viisumit, sillä Iranin matkamme jäljiltä olimme menettäneet ESTA-kelpoisuutemme.

Seuraavaksi varasimme Alaskan risteilyn ja sen jälkeen pitkät lennot välille Helsinki – Seattle – Anchorage ja takaisin Seattlesta Helsinkiin, sen verran väljästi, että Alaskan jälkeen jäi mielestämme riittävästi aikaa niin Vancouverille kuin Havaijille.

Lentovarausten tekemisen ihanuus

iceland air

Kun lopulta olimme päättäneet, että tutustumme Havaijiinkin risteillen, totesin että olisi ehkä kannattanut varata molemmat risteilyt ennen pitkiä lentoja – nyt meille ei jäänyt juuri pelivaraa risteilyn ja Seattlesta jo varatun paluulennon suhteen.

Hetken aikaa olin jo melkein epätoivoinen kun sopivaa Honolulu – Seattle -lentoa ei yhtenä iltana löytynyt millään, mutta kas, seuraavana päivänä sellainen sitten kuitenkin taas löytyi! Päätin kuitenkin, että jatkossa en varaa lentoja muuten kuin lento kerrallaan eteenpäin, jolloin ei voi syntyä sellaista tilannetta, etten pääsisikään paikasta A paikkaan B, josta olen jo varannut lennot paikkaan C.

Paluulentomme Seattlesta Lontoon kautta on Norwegianilla ja reitti on uusi, sitä lennetään vasta syyskuun 17. päivästä alkaen, joten toivottavasti se käynnistyy suunnitelmien mukaisesti ja meillä on paluulento!

Alaska Havaiji risteilyt lennot

Välipäiviä ja hotellivarauksia

Ennen Alaskan risteilyä viivähdämme hetken Anchoragessa ja sen jälkeen tutustumme muutaman päivän ajan Vancouveriin, josta lennämme Honoluluun pari päivää ennen Havaijin risteilyä. Paluumatkalla pysähdymme yhdeksi yöksi Seattleen – enempään ei tuo tuolta osin joustamaton lentoaikataulu enää antanut myöten. Hetki siinä viivähti Booking.comia selatessa, että tarvittavat neljä hotellia löytyivät.

pacific beach
Pacific Beach -hotelli Honolulussa

Anchoragesta Sewardiin

Lennämme Anchorageen ja risteilymme Norwegian Sun -laivalla lähtee Sewardista, joten tarvittiin kuljetus tuolle välille. Varasimme siis sellaisenkin – arvoimme hetken maisemajunan ja bussin välillä, mutta päädyimme lopulta bussiin.

Suomalainen ajokortti ja Hummer

Risteilyjen varmistuttua halusimme tutustua niiden tarjoamiin retkivalikoimiin etukäteen ja etenkin Alaskan risteilyn osalta teimmekin jo etukäteen nipun retkivarauksiakin. Kunhan olimme selanneet valikoimaa muutaman päivän 🙂

Yksi valitsemistamme retkistä oli retki Hummereilla tehtävä retki Skagwaystä Yukonin puolelle Kanadaan. Sovimme samalle risteilylle lähtevien matkaystäviemme kanssa, että meistä jompikumpi ajaa tuota Hummeria, joten piti vielä yrittää myös varmistaa, että se onnistuu suomalaisella ajokortilla. Selvitytimme asiaa Risteilykeskuksen kautta ja kuulemma suomalainen ajokortti riittää.
Olemme siis varanneet molemmat risteilyt Risteilykeskuksen kautta: Alaskassa risteilemme Norwegian Sun -laivalla ja Havaijilla Pride of Americalla, molemmat sattumalta Norwegian Cruise Line -varustamon risteilyjä.

Pride of America

Havaijin retkien osalta päädyimme tekemään ennakkoon varaukset vain Volcanoes -puistoon ja Haleakalan kraatterille auringonlaskun aikaan – molemmat sen verran must-kohteita Havaijilla, että halusimme varmistaa, että mahdumme näille retkille mukaan. Ehkä otamme toisen risteilyn jo rennommin – tai jos sittenkin kaipaamme enemmän aktiviteetteja, niin varaamme niitä sitten laivalla tai teemme omatoimiretkiä.

Pearl Harbour

Honolulussa halusimme ennen risteilyn alkua nähdä Pearl Harbourin, ja koska kyseinen retki on toteutettava tiettynä päivänä, varasimme senkin etukäteen. Toivottavasti noutavat meidät Pacific Beach -hotellista sovitusti!

Pearl Harbour

Tuttuja Kanadassa

eero sorilaMaailmanmatkaajaklubin myötä olemme kevyesti tutustuneet Vancouverissa asuvaan Eero Sorilaan, jonka matkustustyyli poikkeaa kyllä omastamme todella paljon, mutta hänen tarjoutuessa esittelemään meille nykyistä kotikaupunkiaan Vancouveria, olimme tietysti innolla ajatuksessa mukana.

Vähän hyvää tuuria ja saatamme onnistua tapaamaan Tarinoita Maailmalta -blogia kirjoittavan Annikan Squamishissä – ja jos hänen työkuvionsa eivät anna siihen myötä, niin onhan meillä kuitenkin käytettävissä hänen juttunsa Squamishista, jossa pyrimme myös poikkeamaan.

Miten matkalaukut?

Vielä muutama yksityiskohta: Seattlen jälkeen lentoihimme ei sisältynyt matkalaukkuja – lentoja varatessani varaussivustoilla ei ollut mahdollisuutta ostaa lisämaksustakaan matkalaukkuja. Selvittelin asiaa sitten Alaska Airin, Westjetin ja Hawaiian Airlinesilta sivuilta ja opin, että kaikilla näillä matkalaukut maksetaan checkinin yhteydessä, 25 dollaria laukku.

matkalaukut

Tarvitaanko Kanadaan ETA?

Ai niin, Kanadaan tarvitaan ESTAa vastaava ETA. Kaksi sellaista siis – tosin ei välttämättä, sillä matkaystävämme olivat huomanneet niitä hakiessaan lauseen, että ETA tarvittaisiin vaan saavuttaessa Kanadaan lentäen? Ehkä laivayhtiö olisi hakenut ne puolestamme? No, nekin tuli sitten kuitenkin jo haettua.

Kanadankin ETAa hakiessa kannattaa muuten olla tarkkana, kuten USA:n ESTAakin hakiessa, että tekee anomuksen virallisella sivulla – oikea hinta ETA:lle on 7 CAD, mutta netissä on myös paljon sivustoja, jotka tarjoavat tähän liittyvää ”palvelua”, joka maksaa sitten helposti yli 10 kertaa tuon virallisen hinnan.

Canada ETA

Olisikohan tässä jo kaikki?
Toivottavasti, sillä näillä lähdemme matkaan!

Seuraa matkaamme sosiaalisessa mediassa!

Matkan varrelta uskoisin saavani ainakin silloin tällöin kirjoitettua muutaman jutun blogiinkin, mutta parhaiten pääset matkallemme mukaan seuraamalla jotain (tai vaikka kaikkia) näistä:

Yhden tai muutaman kuvan jakaminen kun kuitenkin on niin paljon nopeampaa kuin blogijutun kokoaminen!

Jutun otsikkokuva on otettu keväiseltä laivavierailultamme Norwegian Getaway -aluksella, jonka meille tarjosi Risteilykeskus.

Norwegian Getaway taisi olla suurin Helsingissä tänä kesänä vieraillut risteilijä 4000 matkustajan kapasiteetillaan. Niin Norwegian Sun kuin Pride of America ovat pienempiä aluksia, kumpikin maksimissaan n. 2000 matkustajan kokoluokassa.

Myrskyluodon Maija

Myrskyluodon Maija

Kerroin ystävälleni olevani menossa katsomaan Helsingin kaupunginteatterin Myrskyluodon Maija -musikaalia, johon hän totesi, ettei taida mennä, sillä tarina on liian surullinen, itkettävän surullinen.

Itse suhtauduin yhdistelmään valtakunnan päänäyttämö, musikaali ja iso ensemble hiukan epäluuloisesti: miten luoda tunnelma kaukana merellä pienellä saarella asuvasta perheestä isolle näyttämölle.
Näin musikaalista muutaman kohtauksen teatterin syksyn ohjelmistoa esittelevässä parin tunnin kavalkadissa elokuun puolessa välissä ja siihenkin valittu iso tanssikohtaus lisäsi edelleen hiukan epäluuloani.

Mutta toki halusin nähdä valmiin toteutuksen ja elokuun viimeisenä iltana siihen tarjoutuikin mahdollisuus.

Helsingin kaupunginteatteri
Remontoidun Helsingin kaupunginteatterin aula aurinkoisena iltapäivänä elokuussa

Myrskyluodon Maija

Iso näyttämö täyttyy verkalleen, ääriään myöten. Onhan näytelmää myyty jo ennakkoon enemmän kuin mitään muuta näytelmää Suomessa koskaan. Yksittäisiä lippuja on kuitenkin saatavissa moniinkin näytöksiin.

Musikaali alkaa rajulla kohtauksella Simskälan kylän odottaessa miehiään mereltä palaavaksi, mutta tälläkään kertaa kaikki eivät tule takaisin. Sadetakkien avulla toteutettu menetettyjen miesten läsnäolo näyttämöllä on vaikuttava.

Ahvenanmaan saarilla näihin aikoihin elämän alkua ja loppua ei ole siirretty pelastuslaitokselle eikä sairaaloihin: se on osa arkea.

Maijan ja Janne tarina on monelle suomalaiselle tuttu. Maijan lähes koko elämänkaaren tuominen näyttämölle alle kolmetuntisessa toteutuksessa on haastavaa, mutta toteutus on ehjä ja jäntevä. Vain muutamissa suuremmissa tanssikohtauksissa jännite herpaantuu.

Ensimmäinen puoliaika on rajun alun jälkeen lämmin ja elämäniloinen. Maijan ja Jannen hapuilevasta ensisuudelmasta edetään pian häihin.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Laura Alajääski ja Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo
Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Eero Saarinen, Leenamari Unho, Anna-Maija Jalkanen, Sami Paasila Laura Alajääski, Mikko Vihma ja Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo

Häiden jälkeen nuoripari purjehtii Myrskyluodolle kauniin kesäisessä säässä, mukanaan kaikki tarvittava uuden elämän aloittamiseen.

Meri, veneet ja purjehdusmatka on toteutettu niukoilla elementeillä hyvin.
Matkan Myrskyluodolle ja Myrskyluodolle asettumisen nuoripari tekee ilman milloin eläimiä, milloin tuulta esittäviä tanssijoita ja katsoja pääsee pienen luodon tunnelmaan. Maijan ja Janne hääyökohtaukseen tulee melkein tirkistelyn makua.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Laura Alajääski ja Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo

Ensimmäiset todella synkät sävyt tulevat tarinaan mukaan Mikaelin kuolemassa.
En kuitenkaan eläytynyt enää kyyneliin asti, sillä Maijan ja Jannen tarina on niin tuttu, ehkä jo liiankin tuttu, ja tiedän jo kohtauksen alussa tarkkaan mitä seuraavaksi tapahtuu – jäljellä on enää uteliaisuus siitä, että miten kohtaus on tässä toteutettu.

Laura Alajääskin eläytyminen on  upean voimakasta, niin tässä kohtauksessa kuin kautta näytelmän. Tämä on Maijan tarina ja Laura Alajääski toteuttaa sen upeasti.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Laura Alajääski – Kuva © Tapio Vanhatalo

Katsojalle annetaan kuitenkin hetki aikaa toipua surusta. Esimerkiksi Maijan leivos auttaa asiassa 🙂

Maija-leivos
Maijan tyrni-juustoleivos ja kuppi teetä

Synkkiä hetkiä

Toinen puoliaika alkaa idyllisissä tunnelmissa joulupöydästä, mutta tämän jälkeen katsoja ei pääsekään enää helpolla. Tulipalon jälkeen elämä Simskälassakaan ei ole helppoa: susia, rahahuolia, rakastetun Vallborgin kuolema.

Mutta mukana on myös tuulahduksia maailmasta: tulipalon jälkeen lapsille löytyy muutakin luettavaa kuin katekismus ja postilla.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Kaspian Kallio, Ella Niinistö, Kaapo Kallio, Pablo Ounaskari, Laura Alajääski, Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo

Perhe palaa kuitenkin rakkaalle Myrskyluodolle ja tarinan surulliset käänteet jatkuvat. Loppua kohti esityksessä on ehkä jo hiukan kiire: niille katsojille, jotka eivät tunne Maijan ja Jannen tarinaa, saattavat lopussa aikuisiksi kasvaneet lapset ja lapsinäyttelijät, jotka siirtyvät näyttelemään nuorempia sisaruksia, mennä jo sekaisin.

Loppua kohti tarinan valtaavat kuitenkin taas vaaleammat sävyt. Perhe selviytyy vaikeuksista ja elämässä mennään eteenpäin. Näyttämölle ilmestyvä iso kaljaasi melkein hätkähdyttää katsomon, mutta loppukohtauksessa on, vielä, valoisa ote tulevaan. Myrskyluoto jää taakse ja läsnä on haikeus, mutta valinta jättää tarina tähän, on hyvä: katsojat voivat poistua elokuun iltaan hyvillä mielin.

Väderskär ja Simskäla

Väderskär
Väderskärin saari, jolla televisiosarjaa kuvattiin 1970-luvulla

Oikeastaan on aika jännää, että ahvenanmaalainen tarina on saanut merkittävän sijan maan päänäyttämöllä tänä syksynä ja talvena. Toki tarina ON suomalaisten rakastama ja kaupunginteatterin toteutus, joka on ensimmäinen, jossa soi myös edesmenneen Lasse Mårtenssonin musiikki tekee siitä varmasti monelle vieläkin tutumman.

Kesällä 2011 kävimme tutustumassa Ahvenanmaalla Vårdön kunnassa kirjailija Anni Blomqvistin kotitaloon ja osallistuimme sieltä kesäiltana järjestettyyn retkeen Väderskärille, jossa tarinasta aikoinaan tehty televisiosarja on kuvattu. Ainakin vielä tuolloin osa kuvauksissa käytetyistä rakennuksista oli vielä paikallaan.

Anni Blomqvist
Kirjailija Anni Blomqvistin kuva hänen kotitalossaan Simskälassa

Majoituimme tuolloin Simskälassa Myrskyluodon majatalossa (Stormskärs Värdshus), joten kuten tarinassa ja nyt näyttämöllä, koimme niin Simskälan kuin ”Myrskyluodon”.

Stormskärs Värdshus, Myrskyluodon majatalo, Simskäla

Televisiosarjan (tunnustan, olen katsonut sen useampaan kertaan), kirjojen, Väderskärin ja nyt kaupunginteatterin toteutuksen lisäksi koimme saman tarinan myös Åbo Svenska Teaternin toteutuksena: upea sekin.

Helsingin kaupunginteatteri tarjosi meille liput 31.8. näytökseen.