Aihearkisto: Yhteistyössä

Yhteistyössä kohteen kanssa tehdyt jutut

Sokos Arina Oulu

Saaristotunnelmaa Oulussa

Kesäisen kiertomatkamme tärkeimmät kohteet: ne joiden ympärille reittiä lähdimme rakentamaan, olivat Merenkurkku ja Oulu. Matkalla rannikkoa pohjoiseen majoituimme ihan kivoissa, idyllisissäkin paikoissa: luotsiasemalla, pienessä vuokrakesämökissä ja ystävien luona, yö kerrallaan, mutta Oulussa halusimme asua keskellä kaupunkia ja tasokkaasti, joten valintamme oli Sokos Arina.

Sokos Arina Oulu

Olin keväällä lukenut parikin juttua hotellin Luoto-huoneesta ja huoneen saaristoteemainen sisustus tuntui NIIN oikealta kesäiselle majakkaretkellemme. Tämä Luoto oli kuitenkin keskellä kaupunkia ja täällä ei tarvinnut miettiä, että tuleeko suihkusta lämmintä vettä tai haittaako tuo pieni rusehtava sävy vedessä tukan pesua.

Saavuimme Ouluun illalla, mutta vielä löytyi tilaa autollemme Arinan omasta paikoituksesta. Lähellä olisi ollut muitakin pysäköintivaihtoehtoja, mutta muutaman kassin kanssa tämä oli helpoin. Huoneemme osoittautui juuri niin tyylikkääksi kuin kuvissa ja ilta-aurinko heijastui kivasti vastapäisen talon ikkunoista.

Oulu ArinaSokos Arina Oulu

Sänky, hotellihuoneen tärkein huonekalu, osoittautui nukkumisen kannalta loistavaksi. Ihan pienenä miinuksena huone oli ehkä vähän pieni sängyn katokselle, seinän ja pylväiden väliin jäi vähän niukasti tilaa. 200 cm leveässä sängyssä sen sijaan oli hyvin tilaa!

Luoto-teema jatkui myös kylpyhuoneessa muutamalla pienellä yksityiskohdalla – kuten kotiakin sisustaessa, asioiden ei välttämättä tarvitse olla suuria, pienetkin oikein valitut jutut luovat tunnelmaa.

Sokos Arina Oulu Luoto Sokos Arina Oulu LuotoSokos Arina Oulu

Luoto on tarina saaristolaisuudesta, meren ja tuulen tuoksusta, juurevan maan voimasta. Anna aikaa rakkaallesi, ole hyvä itsellesi, anna lempeän kylvyn eheyttää ja nauti. Anna aistiesi viedä kohti hyvää oloa. Tunne pohjoinen puu jalkojesi alla, kiven paino sormillasi ja villan pehmeys poskillasi.

Arinan aamiaiselta löytyi kaikkea ja vähän enemmän. Emme tapaa erityisesti ruuasta intoilla ja useimmiten riippumatta hotelliaamiaisen tarjonnasta teemme melko lailla samat valinnat: leipää, juustoa, jogurttia, müsliä, hedelmä ja jotain makeaa aterian päätteeksi. Nämä kaikki löytyivät tietysti helposti, mutta ehkä ruokaa enemmän ilahduttikin tietynlainen pilke silmäkulmassa tehty toteutus, joka alkoi sisääntulon päivittäin vaihtuvasta mietelauseesta, jatkui hauskoissa mukeissa ja henkilökunnan ystävällisyydessä.

Sokos Arina Oulu

Hotellin ravintoloihin emme tällä kertaa aamiaista lukuunottamatta oikein tulleet tutustuneeksi, sillä  pääravintola (Frans & Camille) oli iltaisin kovin täynnä puolihoitovieraita ja lounasaikaan emme hotellilla olleet. Coffee Houseen sentään päädyimme yhtenä iltana pienelle iltapalalle.

Ravintolasta ei kuitenkaan Oulun keskustassa saa ongelmaa: läheisessä Valkean ostoskeskuksessa niitä riittää samoin kuin hotellia vastapäätä ja noin joka korttelissa hotellilta torille päin kulkiessa.

Makia Oulu

Oulu

Oulun pääkohteemme oli Hailuoto ja Marjaniemen majakka. Ja toripolliisi – ainoa kohde Oulussa, jonka tiesimme sentään jo entuudestaan.

Toripolliisia pitikin käydä katsomassa heti ensimmäisenä iltana. Samalla päätimme, että ainakin Kauppahallin tulemme katsastamaan vielä jonain toisena päivänä silloin kun se on aukikin. Torin laidalla ihmettelimme ravintoloiden määrää – hiukan viileänä sunnuntai-iltana kaikkiin ei tuntunut riittävän asiakkaita, mutta ehkä joskus. Myös Rotuaari oli sunnuntai-iltana autio.

Oulu toripolliisiOulu kauppatori Oulu tori Oulu Rotuaari

Kyselimme vinkkejä myös tapaamiltamme Oulu-oppailta ja päädyimme mm. Oulun merikoulun tähtitorniin vuonna 1875 valmistuneeseen tähtitorniin, jossa toimii kahvila. On toiminut jo vuodesta 1912, eli kahvila on yli 100-vuotias! Oulun vanhan, jo 1700-luvun lopulla tuhoutuneesta linnasta on täällä jäljellä vielä kellari.
Kahvila väitti olevansa ainoa paikka, josta saa tervajäätelöä, joten pakkohan sitä oli testata. Ja hyvä, että testasin, sillä en sitten tuon testin jälkeen halunnut ostaa myös tarjolla olleita tervasuklaita. Kai joku tervan mausta, vaikka jäätelössäkin, voi pitää, mutta minulle ei kolahtanut.

Oulu-oppaitaOulu TähtitorniOulu tähtitorni

Nokian varjossa -kirjaKahvila oli myös kirjakauppa ja entisenä nokialaisena Jarmo Stoorin kirja Nokian varjossa tarttui mukaani, jopa sitten ihan kirjailijan omistuskirjoituksella varustettuna, sillä kahvilan pitäjä vinkkasi kirjaa ostaessani, että tuossahan tuo kirjailija istuu, terassilla, jos haluatte tavata hänet. Ja tottahan me halusimme.

Sittemmin olen jo ehtinyt kirjan lukeakin, mutta negatiivisuus yhdistettynä runsaaseen alkoholin käyttöön latistaa taustalla mahdollisesti olevaa asiallistakin tarinaa mielestäni vähän liikaa.

Ehkä samaa negatiivisuutta edustaa Oulun oudoin nähtävyys, Paska kaupunni -graffiti, josta olimme myös lukeneet. Sen verran sekin uteloitti, että piti hotellin respasta kysyä ohjeet sen löytämiseksi ja käydä sekin katsomassa. Hotellin vastaanottovirkailija olisi kyllä tainnut mieluummin tarjota meille mitä tahansa muuta Oulun nähtävyyttä, mutta auttoi toki asiakasta asiassa kuin asiassa.

Paska kaupunni
Tämä löytyy Uusikatu 22:sta, K-Market LinnanHerkun ovesta vasemmalle

Muita äskettäin Oulussa – ja Luoto-huoneessa – vierailleiden bloggaajien juttuja samasta aiheesta voit lukea Archie Gone Lebanon ja Valkoinen kartano -blogeista.

(Original Sokos Hotel Arina tarjosi meille toisen yön Luoto-huoneessa (ja pienen alennuksen toisesta yöstä). Huoneen normaali hinta on 176 euroa yö.)

Nauvo Suomi 100

Nauvo – uutta ja nostalgiaa

Jos meille, monta vuotta Saaristomerellä purjeveneellä liikkuneille, tarjoutuu tilaisuus retkeen Nauvoon ja Utöhön, emme sano ei – onhan Nauvo yksi Saaristomeren helmistä ja vielä sellainen, joka on helposti myös autolla saavutettavissa.

Luotsauspalveluja tarjoava Finnpilot ja Tall Ship Races Turku tarjosivat kesäkuun lopulla lehdistölle tilaisuuden tutustua niin luotsaustoimintaan, Utön saareen kuin Tall Ship Race -kuvioihin päiväretkellä Pärnaisista, Nauvossa, Utöhön.
Bloggaajatkin kelpuutetaan, ainakin jos aihe on sopiva ja tilaisuuten mahtuu, lehdistöksi, joten lähdimme innolla mukaan mekin.

Vaikka päiväretkestä olikin kyse, niin matkaa Espoosta Nauvoon ja vielä edelleen Pärnaisiin, josta lähdimme luotsikuttereilla kohti Utötä, kertyy sen verran (211 km), että päätimme jää Nauvoon yöksi.

Sähkölautta

Ensimmäinen uutuus matkalla Nauvoon oli sähkölautta Elektra Paraisten ja Nauvon välillä. Hybridilautta (sähkökatkoihin on varauduttu dieseligeneraattoreilla) on aikaisempia lauttoja suurempi ja kuulemma käyttövarmempi. Jos meikäläinen välillä syyllistyy söpöilyyn kukkakuvien muodossa, niin sähkölautta kiinnosti Lassea kovasti!

Elektra Nauvo-Parainen lautta

Elektra Nauvo-Parainen lautta
Elektran latauspistoke on tuossa valkoisessa tornissa vasemmalla
– aika iso pistorasia!

Elektra Nauvo-Parainen lautta

Köpmans

Uutta Nauvossa meille edusti Köpmansin kahvila-ravintola, jonka neljässä huoneessa voi myös yöpyä. Kahvila tuli nimenä tutuksi meille jo venemessujen aikaan, kun valokuvaaja Pekka Lehtonen kertoi, että hänen lintuvalokuviaan on alkukesästä esillä täällä.

Köpmans Nauvo
Huomaa meriharakka kuvan vasemmassa laidassa 🙂

Köpmans Nauvo

Hotel Strandbo

Syömisen ja asumisen osalta valitsimme illalla Nauvossa kuitenkin tutut vaihtoehdot, eli Hotel Strandbon ja L’Escale -ravintolan. Hotel Strandbo ei ole veneettömälle ehkä halvin vaihtoehto Nauvossa yöpymiseen, mutta entisille veneilijöille ainakin se oikein vaihtoehto, sillä olet aivan venesataman äärellä.

Hotel Strando Nauvo
Huoneemme (1) seinän tapetti oli mielenkiintoinen.
Kuva taitaa olla Uudesta Seelannista Koekohen rannalta.

Hotel Strando Nauvo

Strandbon aamiainen oli ihan riittävä, joskaan mitään erityisiä herkkuja tai makuelämyksiä ei ollut tarjolla. Ja ainakin meille, niin kesän roadtripeillä kotimaassa kuin kaupunkilomilla Euroopassa, hiukan niukempi aamiainen täydennettynä pistäytymisellä jossain kivassa kahvilassa muutaman tunnin päästä sopii paremmin kuin ylenpalttinen aamiaisbuffet.

Alkuillasta olisi kuitenkin ollut tarjolla vaikka mansikoita ja shamppanjaa ja hiukan viileässä illassa jo loppuillasta tyhjentynyt terassikin viittaisi siihen, että juhlava ilta onnistuu täällä hienosti!

Hotel Strando Nauvo Hotel Strando Nauvo Hotel Strando Nauvo Hotel Strando Nauvo

Strandcafe Nauvo
Nauvossa kiva kahvila voisi olla vaikka rannan Strandcafe

Satama ja tori

Nauvossa kiertelimme tietysti hiukan satamassa, jossa tuoksui savustettu kala ja myös torilla, josta ostimme kotiin saaristoperunoita, porkkanoita, sipuleja ja tietysti saaristoleipää. Olisimme myös ostaneet saaristosiideriä, mutta vaikka juoman alkoholipitoisuus on minimaalinen (1,2 %) ei torin kahvilan nuori tyttö uskaltanut myydä sitä meille mukaan! Mutta saattaa olla, että saamme tässä vielä jonain päivänä laatikollisen saaristosiideriä kotiinkuljetettuna, kiitos Tove Bornemannsin.

Nauvon satama Nagu Hamn Börjes Fisk Nauvo Börjes Fisk NauvoSaaristosiideri Bornemanns

Torilla näimme myös lasimosaiikkisen meriharakan, mutta järki voitti – vaikka kotonamme jo useampikin meriharakka-aiheinen taulu tai pieni veistos onkin, niin lasimosaiikille ei taitaisi sittenkään löytyä luontevaa paikka kevyesti hakemallakaan!

Nauvon tori meriharakka

Nauvosta voit lukea lisää – ja katsoa vielä enemmän Nauvon satamaan painottuvia kuvia – Tuula’s Life -blogin jutussa Minilomalla Nauvossa.

Utö

Utön upeisiin maisemiin ja erityisesti sen majakkaan, jossa pääsimme käymään aina ylhäällä linssihuoneessa asti palaamme blogissa vähän myöhemmin, sillä nyt kutsuvat jo muut majakat!

Samoin palaamme luotsaukseen, josta toki Finnpilotin järjestämällä retkellä ja Pärnaisista Utöhön luotsikutterilla matkatessamme opimme todella paljon.

(Hotel Strandbossa yöyimme pressihintaan. Huoneen normaali hinta on 125 euroa sisältäen aamiaiset.)

Hanko

Hangon rannoilla

Olemme kevään mittaan kerranneet Euroopan kaupunkeja. Mielikuvamme Madridista ja Hampurista ovat taas tuoreita.

Hanko ei ole näiden Euroopan pääkaupunkien ja suurimpien kaupunkien listalla, mutta mielellämme kertaamme tämän Suomen eteläisimmän kaupungin vaikka joka vuosi.

Tänä kesänä kävimme Hangossa, kesän ensimmäisen kerran, jo hiukan ennen juhannusta. Pienenä kimmokkeena matkallemme oli Evasion -blogin juttu Tellinasta, mutta ei meitä paljoa tarvitse innostaa ja olemme jo matkalla Hankoon.

Tellina vai Villa Maija

Villa Tellina Hanko

Kauan, kauan, sitten vietimme Hangossa kesäisen viikon osallistuen tenniskurssille ja silloin asuimme Villa Maijassa. Tuolloin Villa Maija ja Tellina olivat vielä samaa kokonaisuutta ja aamiaiset tarjoiltiin Tellinassa. Muistan myös rapujuhlat Tellinnan ruokasalissa kurssin päätteeksi. Nykyisin Villa Maija on näistä kahdesta Hangon huvilasta se hienompi ja kukoistavampi ja hiljaisempina aikoina Tellinnankin vieraat tulevat aamiaiselle Villa Maijaan.

Villa Maijan pieteetillä remontoiduissa huoneissa on myös kaikissa oma kylpyhuone ja wc, toisin kuin Tellinassa ja toisin kuin Villa Maijassakaan vielä 80-luvulla.

Villa Maija Hanko

Halusimme viettää Hangossa myös yön, sillä vaikka matka ei olekaan pitkä, niin päivävierailulla on kuitenkin hienolle kaupungille vähän turhan vähän aikaa, joten selasimme Villa Maijan huoneita ja toisen kerroksen merelle päin aukeava huone alkoi kutsua puoleensa: olisiko se ollut juuri tuo huone, nykyiseltä nimeltään M5, jossa asuimme silloin kauan sitten … joten, sinne!

Tammisaaren kautta

Matkalla Hankoon pidimme ensimmäisen tauon jo Tammisaaressa, olihan välipalan aika. Halusimme kuitenkin syödä vain vähän, sillä suunnitelmissa oli jo seuraavan tauon paikka Hangossa, joten Albatrosissa tilasimme taideteokseksi osoittautuneen tomaattimozzarellasalaatin ja toast Skagenin. Tomaattimozzarellasalaatti oli varmasti kaunein toteutus tästä salaatista missään koskaan!

Tammisaari Albatros tomaattimozzarella

Hiukan viileänä kesäkuisena sunnuntaina, ennen juhannusta, Tammisaaren satamassa oli vielä hyvin tilaa. Muistelimme syödessämme jotain kesäistä veneretkeä, jolloin Tammisaaressa oli niin kuuma, että matkalla mäen päälle S-markettiin tuntui oikeasti siltä, että tossut painuivat pehmenneeseen asvalttiin – tämä kesä ei ole ihan vielä siinä vaiheessa.

Neljän tuulen tupa

Hangossa ensimmäinen pysähdyksemme oli Neljän Tuulen Tupa, joka harmittavasti edellisenä kesänä oli ollut kiinni jo siinä vaiheessa kun sinne asti ehdimme. Sen verran tässäkin kahvilassa on historian havinaa, että käynti siellä juuri tänä vuonna kun Suomi täyttää 100 vuotta tuntui olevan ihan paikallaan!

Neljän tuulen tuvasta ja sen historiasta voit halutessasi lukea lisää sopivasti juuri äskettäin ilmestyneestä Helsingin Sanomien jutusta ”Presidentinvaalit hävinnyt Mannerheim pakeni kahvilayrittäjäksi Hankoon – Tällainen pikkutarkan omistajan kahvila oli ja on”.

Neljän tuulen tupa Hanko
Neljän tuulen tupa Hanko Neljän tuulen tupa Hanko Neljän tuulen tupa Hanko

Villa Maija

Villa Maijaan ehdimme juuri sopivasti iltapäivällä, jolloin vastaanotto aukeaa iltapäivän tunneiksi (15-18). Saimme paitsi avaimet myös kevyen opastuksen taloon ja huoneeseen: ei ollut näissä huoneissa ilmastointilaitteita 80-luvulla!
Autollemme löytyi vaivatta parkkipaikka Vartiovuorentieltä hotellin pihalta.
M5-huoneessa on myös kiva pieni parveke – mutta viileä kesäpäivä ei valitettavasti tällä kertaa houkutellut viipymään siellä.

Villa Maija Hanko Villa Maija Hanko Villa Maija HankoVilla Maija Hanko

Saimme myös kivoja vinkkejä Hankoon ja päätimmekin tällä kertaa käydä katsomassa kaupunkia myös vähän muualla kuin vierassatamassa ja Casinon rannassa – entisinä purjehtijoina löydämme itsemme ehkä vähän turhankin usein vierassataman ravintolasta, Itämeren Portista tai Origosta. Molemmat ihan hyviä valintoja, mutta voihan sitä joskus kokeilla jotain muutakin.

Regatta SPA

Itälahden näkymää kaupungissa hallitsee nykyisin Hangon uusi kylpylä, Regatta SPA. Uutena, outona rakennuksena se ei ihan tuntunut kuuluvan maisemaan, mutta ehkä siihenkin vuosien mittaan tottuu. Kävimme myös kylpylässä sisällä ja näköalat uima-altaasta merelle näyttivät kyllä paremmilta kuin näköala Tellinnan mäeltä kylpylärakennukseen. Kesäkuukausina uima-allasosasto on varattu hotelli Regatan vieraille ja osakkaille, eli emme tällä kertaa päässeet pulahtamaan altaaseen.

Hanko Regatta Spa Hanko Regatta Spa

Bravas

Pieni kävely vierasvenesatamassa ja olikin jo päivällisaika. Päädyimme kuin päädyimmekin taas kerran Origoon asti, mutta lopulta valoisa kesäilta houkutteli sittenkin palaamaan rannan alkupään Bravas-ravintolaan, jonka isoista ikkunoista vielä hiukan kolean kesäillan valo tuli sisällekin.
Tässä vaiheessa iltaa tapas-lajitelma vitriinistä ei enää tuntunut riittävältä ja tilasimme Serrano-kinkkusalaatin ja Burger á la Tommenin. Ei jäänyt nälkä – ja palvelukin oli mukavan ystävällistä.


Hanko vierasvenesatama Hanko vierasvenesatama Hanko vierasvenesatama

Tulliniemi

Tulliniemi HankoIllallisen jälkeen lähdimme autoretkelle Hangon rannoille.

Kävely Suomen (melkein) eteläisimpään kärkeen houkutteli, mutta yli 6 kilometria suuntaansa tässä vaiheessa iltaa oli liian paljon.

Onpahan taas yksi syy palata Hankoon, vaikka ihan vaan tätä vaellusta varten. Pääsy tuonne Tulliniemen kärkeen ei ole ollut aikaisemmin mahdollista, mutta nyt siis on, mutta vaan kävellen.

Korjaus 3.7.2017 Stacyn kommentista:
Matka Tulliniemen kärkeen onkin kuulemme kuutisen kilometriä edestakaisin, ei suuntaansa. Jos olisimme tämän tienneet, niin olisimme sen jo tällä kertaakin voineet kävellä – pöh!

Varisniemi ja muut hankolaisten venesatamat

Autolla saatoimme kuitenkin kierrellä Hangonkylän rantoja. Kävimme Varisniemessä ja sen viereisessä Kappelisatamassa, jossa paikalliset pitävät veneitään. Kuten myös Hangonkylän satamassa.  Ihan Hopeahietikolle, Silverstrandiin, emme tälläkään kertaa päätyneet. Rauhallinen kesäkuun ilta oli näillä rannoilla toisella tapaa kesäinen kuin vierasvenesatamassa – jotenkin enemmän saaristoa ja kesämökkielämää, vaikka kaupungissa ollaankin.

Varisniemi Hanko
Varisniemi Hanko

Myöhemmin illalla palasimme vielä toisen kerran Varisniemeen katsomaan auringonlaskua, olihan Maailman äärellä -blogin Heidi väittänyt sitä Hangon parhaaksi auringonlaskupaikaksi.

Auringonlasku Varisniemi Auringonlasku VarisniemiAuringonlasku Varisniemi

Villa Maijan aamiainen

Villa Maijassa nukuimme hyvät yöunet. Erityinen plussa loistavalle patjalle – tämä veti melkein vertoja omalle patjalleni! Ikkunasta näkyvät männyt ja hienoinen metsän havina tuntuivat kesältä.

Aamiainen tarjoiltiin huvilan alakerrassa ja tällä kertaa päädyimme nauttimaan sen ruokasalissa, vaikka tarjolla olisi ollut monta kivaa pöytäryhmää terassillakin. Suomen kesä ei vaan vielä tuossa vaiheessa ihan venynyt niin kesäiseksi.

Aamiaisvaihtoehtoja oli riittävästi – meillä ei ole erityisruokavalioita eikä allergioita, mutta gluteenittomiakin vaihtoehtoja näytti olevan. Meille kelpasivat ihan tavalliset herkut, kuten pannukakku hillolla!

Villa Maija Hanko Villa Maija Hanko Villa Maija Hanko

Villa Maijassa yöpyi äskettäin myös ainakin Kaukaa haettua -blogin Anna.
Annan jutun naapurihuoneesta voit halutessasi lukea täältä.

Rantaelämää

Aamupäivällä ennen paluumatkaa kiertelimme vielä hiukan niitä Hangon kuuluisia rantoja, mutta ihan vielä en malttanut edes villatakista luopua auringon enimmäkseen vielä loistaessa poissaolollaan. Mutta voin kuvitella, että kunhan kesän helteet koittavat, on näillä rannoilla elämää!

Rantaelämää Hanko Rantaelämää Hanko Rantaelämää Hanko Rantaelämää Hanko

Tarkemmin Hangon rannoistakin voit halutessasi lukea jo mainitsemastani Maailman äärellä -blogin jutusta – näin ennen juhannusta ja hiukan pilvisenä päivänä emme niihin tätä tarkemmin tällä kertaa paneutuneet.

Cafe Lauri Lohjalla

Paluumatkalla poikkesimme lounaalla Lohjan Cafe Laurissa, joka on saanut useammassakin blogissa mainintoja tänäkin keväänä. En ole ihan varma olisinko kahvilasta innostunut ihan vaan sen kadulta nähdessäni, mutta nyt menimme sisään ja vakuutuimme kyllä niin tarjolla olevista vaihtoehdoista kuin palvelustakin. Pääkaupunkiseudun liikenteeseen jossain määrin tottuneelle tuntui vielä hassulta sekin, että auton sai parkkiin ihan kahvilan eteen! Emme me nyt kovin usein Lohjalla poikkea, mutta jos poikkeaisimme, niin saattaisimme hyvin päätyä tänne toistekin.

Cafe Lauri Lohja Cafe Lauri LohjaCafe Lauri Lohja

(Villa Maija tarjosi meille yön M5-huoneessa, jonka normaali kesähinta on 170 euroa.
Hotellin päärakennuksessa on 6 huonetta, lisäksi pihapiirin Villa Jannessa ja Ankessa on 10 huonetta/huoneistoa.)

Inspiroivia ruokakuvia Santa Maria

Inspiroivia ruokakuvia

Osallistuimme pari viikkoa sitten Santa Marian bloggaajatilaisuuteen Inspiroivia ruokakuvia & kameroita.

Ruokakuvaus Fotonokka

Tilaisuus ei kyllä ollut ihan sitä, mitä olimme kuvitelleet – mutta se oli meidän vikamme, ei Santa Marian. Todella harvoin, jos koskaan, teemme nimittäin kotona sellaista ruokaa, että siitä kannattaisi ottaa kuvaa, joten ruokakuvaus toi meille mieleen ravintola-annosten kuvaamisen. Tilaisuus kuitenkin käsitteli enemmän ruuan valmistusta siten, että se on mahdollisimman edukseen kuvattaessa.

Inspiroivia ruokakuvia Santa Maria

Ohjeet kuten:

  • huomioi kypsymisaika, tee kuvausvalmistelut etukäteen
  • älä kypsennä ruokaa täysin kuvausta varten
  • annos herää eloon öljyllä tai suihkuttamalla vesipisaroita suihkepullosta
  • suola korostaa ruuan värejä (ryöppää vihannekset todella suolaisessa vedessä)
  • valitse oikean tunnelman luovat astiat tai
  • pienet koristeet kuten tuoreet yrtit, mausteet, kastikepisarat ja tomusokeri viimeistelevät kuvan

ovat ravintolaruuan osalta vähän hyödyttömiä.

Alex Nurmi
Alex Nurmi viimeistelee kuvattavaa annosta

Valosta puhuttiin paljon ja sekin on tietysti usein ravintoloissa hiukan haastava juttu, mutta osa valoon liittyvistä vinkeistä kelpaavat hyvin ravintolamiljööseenkin.

Salama kannattaa unohtaa ja pyrkiä käyttämään luonnonvaloa.
Kuvatessa kannattaa kiinnittää huomiota valon suuntaan, laatuun ja sävyyn.

Parhaimmillaan valo tulee annoksen sivusta tai takaa, jolloin se korostaa annoksen kolmiulotteisuutta. Ruokakuvissa valon pitäisi olla pehmeää valoa, jolla kuitenkin on selkeä suunta, esimerkiksi luonnonvalo ikkunasta. Valoa ei kuitenkaan saisi tulla useasta lähteestä eikä useasta suunnasta: on vain yksi aurinko!

Tilaisuudessa valokuvaaja Kristiina Hemminki sääteli valoa sulkemalla kulmahuoneessa kaihtimet toiselta seinältä, joten jäljellä oleva valo tuli yhdestä suunnasta ja lisäksi hän käytti tummia tai valkoisia pintoja ohjatakseen tai säädelläkseen annokseen tulevaa valoa.

Alex Nurmi Kristiina Hemminki
Kristiina Hemminki kuvaamassa
Inspiroivia ruokakuvia Santa Maria
Ammattilaiset kuvaamassa (ylempi kuva) ja amatöörin ruokakuva (alempi kuva)

Valon sävyyn pätee samaa asia kuin sen suuntaan: valon pitäisi olla vain yhden sävyistä, joko luonnonvaloa tai keinovaloa, muttei molempia. Kameran valkotasapainoa säätämällä voidaan joskus muuttaa vallitseva tunnelma toiseksi, jos vaikka kesällä haluaa kuviinsa talvista tai jouluista tunnelmaa.

Montaakaan näistä asioista ei ravintolaympäristössä voi tehdä, mutta jotain ehkä kuitenkin, tilanteesta riippuen.

Kuvausvälineistä puhuttiin sen verran, että vaikkakin puhelimellakin saa ihan hyviä kuvia, niin esimerkiksi ruokakuvissa usein tärkeänä tehokeinona käytetty pieni syväterävyys vaatii järjestelmäkameraa.
Jalustakin on tärkeä varuste, sillä luonnonvaloa on usein sisällä niukalti, mikä vaatii pitempiä suljinaikoja.

Matkoillamme kuljetamme usein (tai ainakin joskus) pientä jalustaakin (”gorillapod”) mukana, mutta harvemmin sitä ravintolaan olemme tulleet mukaan ottaneeksi.

Alexin keittiössä

Alexin keittiössä

Kuvausvinkkien ja Santa Marian tuotekassin lisäksi saimme tilaisuudessa myös mukana olleen kokin, Alex Nurmen, kirjan Alexin keittiössä. Vähemmän ruuanlaittoa harrastavina – ja toukokuussakin parin matkan verran poissa kotoa olleina – emme reseptejä ole vielä ehtineet testaamaan, mutta kyllä ainakin muutama resepti kirjasta kiinnostaa sen verran, että eiköhän ne jossain vaiheessa tule kokeiltua.

Alexin keittiössä resepti

Grillatut kanaleivät ja Crema Catalana – herkullisen näköisiä nuo ainakin ovat!
Ja uskokaa tai älkää, vaikka ruuanlaittoa vain vähän harrastankin, niin minullakin on kaasupoltin, jolla saa Crema Catalanan pinnalle tulevan sokerin sulatettua.

Voihan olla, että  innostun vielä paitsi kokeilemaan näitä, myös kuvaamaan tuloksen tänne blogiinkin! Tosin sitten pitää kyllä hankkia ne keittiöstämme vielä puuttuvat atulatkin, että saa annoksen aseteltua juuri oikean näköiseksi 🙂

Alexin keittiössä resepti