Norwegianilla Madridiin

Madridin matkan kustannukset

Useimmiten olen melko tiiviistä matkustustahdistamme huolimatta onnistunut julkaisemaan edellisestä matkakohteesta kaavailemani jutut ennen seuraavaa matkaa. Madridin ja Hampurin matkamme väliin toukokuussa jäi kuitenkin vaan kymmenen päivää mikä ei ihan riittänyt Madridille. Juttujonoon ovat jääneet ainakin kustannukset, eläintarha ja sunnuntairetkemme Retiron puistoon ja Plaza Mayorille. Tässä näistä nyt ainakin ne kustannukset.

Lennot

Päätös lähteä Madridiin syntyi halpojen lentojen houkuttelemana: Norwegianin lennot maksoivat kahdelta edestakaisin 207,20 euroa.
Mielestämme edullisesta hinnasta huolimatta lentoaikataulu oli vähintäänkin kelvollinen, menolento 13:55 – 17:20 ja paluulento 8:00 – 13:10.

Hotelli

Hotellin (tai tarkkaan ottaen hotellien) osalta iteroimme valintaamme melko pitkään ja päädyimme lopulta Gran Versalles -hotelliin lähellä Alonso Martinez -metroasemaa, Malasaña ja Chueca -kaupunginosien läheisyydessä. Keskeinen sijainti oli tälläkin kertaa ehkä merkittävin valintaamme vaikuttava tekijä.

Gran Versalles Madrid- Madridin matkan kustannuksetGran Versalles Madrid - Madridin matkan kustannukset

4 yöstä maksoimme 563,41 euroa (aamiaisineen). Madridissa olimme kuitenkin 5 yötä, mutta koska paluulentomme lähti jo kello 8 otimme viimeiseksi yöksi edullisen hotellihuoneen ihan lentokentän kupeesta.

Don Luis Barajas Madrid

Yö Don Luis -hotellissa maksoi vain 42,50 euroa (ilman aamiaista, mutta tuskin sitä olisimme hotellilla ehtineetkään nauttia).

Tarkkaan ottaen Gran Versallesistakin olisi varmasti myös aamulla aikaisin päässyt metrolla lentokentälle yhtä jouheasti kuin Don Luisista, mutta hotelleja varatessamme emme tähän ihan uskoneet ja sitten myöhemmin päätimme pitäytyä päätöksessämme jo pelkästään tuon halvan hinnan takia. Sitäpaitsi yksi ilta pienessä Barajasin lähiössä lentokentän kupeessa antoi miellyttävän erilaisen kuvan Madridista, joten loppujen lopuksikin pidimme valintaamme tältä osin ihan hyvänä.

Barajas turistit
Madridin reissun viimeinen illallinen Barajasin lähiössä Madridissa

Gran Versalles oli hotellina ihan kelpo. Ei nyt erityisen pramea eikä ylellinen, mutta huoneessa oli kaikki tarvittava, aamiainen ihan riittävä ja wifi toimi hyvin.  Ja pisteet sijainnistahan annoin jo.

Gran Versalles Madrid aamupala

Don Luis oli vaatimattomampi, nettikin toimi vaan yleisissä tiloissa, mutta huone oli iso ja henkilökunta erityisen avuliasta. Hotelli sijaitsi kävelymatkan päässä Barajasin metroasemalta, joka on lentokenttää lähin asema.

Hotellivarauksista vielä sellainen huomio, että lennot varatessani varasin myös hotellin Norwegianin sivujen kautta. Siitäkin tuli Booking.comin varausvahvistus, mutta kyseinen varaus ei kuitenkaan näkynyt Booking.comissa, joten se, että muistin hotellin peruuttaa toisen varatessani oli ihan hilkulla. Yleensä itse hotelleja varatessani teen ne aina Booking.comissa, jolloin järjestelmä muistuttaa niin mahdollisesta päällekkäisistä varauksista kuin siitä, että matka lähestyy. Norwegianin kautta tehty hotellivaraus jäi melko lailla pimentoon, eli sen peruuttaminen oli ihan oman muistin varassa – ja siis ihan hilkulla.

Metrolla Madridissakin

Madrid

Madridissa ostimme kahteen otteeseen 10 matkan metrolipun ja vielä pari yksittäistä lippua näiden lisäksi. Ensimmäisen 10  matkaa ostimme heti lentokentältä, lentokenttälisineen ja toisen myöhemmin kaupungilta. Lentokentällä maksoimme lipusta liikaakin, sillä valitsimme turhan laajan voimassaoloalueen, mutta tämä virhekin huomioiden metrolla liikkuminen maksoi meille yhteensä vain 40,10 euroa.

Madrid askeleet10 metrolippua maksaa oikeasti 12,20 euroa ja lentokenttälisä on 3 euroa per nuppi, eli lentokentältä 10 lippua lisineen maksaa oikein ostettuna 18,20.

Käveltyäkin Madridissakin tuli 🙂
Eniten askelia kertyi eläintarhassa ja Casa de Campossa lauantaina.

Don Luisista olimme ajatelleet aamulla ajaa taksilla lyhyen matkan lentokentälle, mutta hotellin respa sai meidät uskomaan, että läheiseltä aukiolta sinne menevä paikallisbussi on yhtä hyvä ja paljon edullisempi vaihtoehto. Illalla kävimmekin sitten vielä tarkistamassa pysäkin ja aikataulun ja saavuimme sinne vähän kuuden jälkeen aamulla odottamaan bussia. Paikalla oli kuitenkin pari muutakin ihmistä, jotka olivat odottaneet bussia jo vähän pitempäänkin ja tulleet siihen tulokseen, että koska tänään maanantaina on pyhä (San Isidro jatkui ilmeisesti vielä maanantaille) niin bussi ei kulje ennen kello seitsemää. He olivat juuri pyydystämässä itselleen taksia ja selityksen kuultuamme pyysimme päästä samalla kyydillä lentokentälle, mekin ja näin sitten päädyimme tähän kimppataksiin, josta lopulta maksoimme vain 5 euroa (15 euron kokonaishinnasta).

Auton säilytys lentoasemalla vajaa 5 vuorokautta maksoi 66 euroa.

Nähtävyydet ja retket

Toledo
Maailman vanhin synagooga Toledossa

Nähtävyyksiin ja retkiin käytimme rahaa seuraavasti:

  • Iltapäiväretki Toledoon 107 euroa kahdelta (toinen eläkeläisalennuksella)
  • Eläintarha 42,20 euroa (toinen eläkeläisalennuksella)
  • Teleferico 8,40 euroa kahdelta
  • Reina Sofian sisäänpääsymaksu 10 euroa (yli 65-vuotiaat ilmaiseksi)

eli yhteensä 165,60 euroa.

Madrid Zoo
Flamingoja Madridin eläintarhassa

Eläintarha oli mielestämme melko kallis, mutta eläintarhana se oli mielestämme myös hyvä, eli sikäli hintansa arvoinen. Eläintarhasta lisää vielä vähän myöhemmin.

Toledoon olisi tietysti päässyt myös omatoimisesti, mutta tuosta retkestä tuo 107 euroa ei mielestämme ollut paljon ja pikaiseen tutustumiseen opastettu kävelyretki kaupungissa oli hyvä vaihtoehto.

Yhteensä

Kokonaisuutena käytimme matkaan 1091,81 euroa, eli 546 euroa per nuppi, josta taas isoin menoerä oli hotellilasku.

4 päivää Hampurissa maksoi 516 euroa per nuppi eli pistelennoista huolimatta Hampurin matkamme oli hiukan kalliimpi, etenkin ajatellen sitä, että olimme Madridissa 5 päivää.
Ero syntyi lähinnä hotellista, eli melko lyhyellä varoitusajalla emme löytäneet Hampurista neljän tähden hotellia hyvällä sijainnilla ihan tuohon hintaan kuin Madridista.

olympia feature

Olympia – ensimmäinen lapseni

Ystävällinen naapuri lainasi minulle kirjastosta lainaamansa Anu Puskan toimittaman kirjan Olympia – ensimmäinen lapseni.

Olympia ensimmäinen lapseni

Kirja kertoo Olympia Kaukomatkatoimiston 65-vuotisesta historiasta, yrityksen perustajasta Eero Julinista ja hänen perheestään. Kirjan nimi juontaa Heikki Julinin, Eeron pojan, eräässä tilaisuudessa pitämästä maljapuheesta, jossa hän sanoo ”Olympiahan on itse asiassa ollut Eeron kuudes lapsi”, johon Eero vastaa ”Puheesi oli hieno, mutta yhden selvän virheen sinä teit. Olympia on minun ensimmäinen lapseni.”
Lapsiahan Eero ja Anja Julinilla oli viisi, joista yhtä lukuunottamatta kaikki työskentelevät Olympiassa.

Monta kertaa Olympian matkassa

Me olemme matkustaneet Olympian kanssa viidellä matkalla: Tansaniassa, Etelä-Amerikassa, Indokiinassa, Iranissa ja tänä keväänä Bhutanissa ja Nepalissa.
Näillä matkoilla olemme usein tavanneet ihmisiä, jotka ovat olleet yli kymmenelläkin Olympian matkalla, joten jotain he tekevät oikein, kun niin me kuin monet muutkin palaavat näille matkoille aina uudelleen. Kirjaan on päässyt esimerkkinä mukaan Tallqvistien pariskunta, jolla takanaan on 24 Olympia-matkaa.

Matkailun historiaa

Ensimmäisen Olympian matkamme teimme vuonna 2003, mutta matkatoimiston pitkästä historiasta paljon ennen tuota hetkeä kirjassa oli minulle paljon uutta.

Olympia Kleinbus vuodelta 1952
(Kuva kolleegan blogista vuoden 2017 matkamessuilta)

Alkuvuosien Volkswagenin Kleinbusseilla tehdyistä matkoista tiesinkin jo, mutta se, että ensimmäiset matkat suuntautuivat Pyhälle maalle, erityisesti Jerusalemiin ja että niihin osallistuivat erityisesti uskonnonopettajat, oli minulle ihan uutta. Sittemmin näillä Kleinbusseilla käytiin Intiassa asti. Monet muutkin matkat oli suunnattu erityisryhmille, kuten vaikka YK-sotilaiden omaisille.

Monet Olympian alkuvuosien kohteista ovat tällä hetkellä tavallisen matkustajan saavuttamattomissa, kuten esimerkiksi Pakistan ja Syyria.
Matka maapallon ympäri vuonna 1964 pysähtyi Hawaijin ja Tokion välillä Wake-atollille, jonne nykyisin innokkaimpien maabongareidenkin on vaikea päästä.
En myöskään ollut ajatellut, että matkojen järjestäminen nykyisin kaikkien saavuttavissa oleviin kohteisiin kuten vaikka Albaniaan, Etelä-Afrikkaan ja Pohjois-Koreaan, ovat olleet aikoinaan Olympian päänavauksia.
1970-luvulla Olympian tärkein matkakohde oli Kiina, jota markkinoitiin erityisesti ruotsalaisille.

Perhe ja Olympia-perhe

Kirjassa on myös paljon Julinien perheen henkilökohtaista historiaa, lasten kokemuksia niin maailmalla kuin heidän työstään matkatoimistossa, mutta maailmanmatkaajan näkökulmasta nämä kohdat kiinnostivat minua vähemmän.

Monet perheenjäsenetkin ovat olleet myös Olympian matkaoppaina, mutta kukaan heistä ei kuitenkaan noilla meidän tekemillämme viidellä matkalla.

Matkaoppaat taitavat kyllä oikeasti olla merkittävä osa Olympiaa ja työsuhteet ovat pitkiä, sillä tunnistimme kirjassa olevasta oppaiden yhteiskuvasta 4 opasta 5 tekemältämme matkalta – vain vuoden 2003 oppaamme joko puuttui joukosta tai sitten emme häntä vaan enää tunnistaneet.

Olympia matkaoppaat

Muuttuvat reunaehdot ja järjestelmät

Matkailun historia valuuttasäädösten ja lentohinnoittelun osalta oli minulle vielä osittain tuttua, mutta monelle varmaan jo tuntematonta historiaa. Esimerkit kuten että alkuvuosina matkan hintaan ei sisältynyt edes majoituksen hintaa, vaan kukin maksoi ne omasta valuuttakiintiöstään olivat mielenkiintoisia. Nykyisin myös harvempi matkareitti taitaa olla kiinni lentomaileista ja pysähdysten sallitusta määrästä kun kaikille väleille myydään lentoja erikseen kilpailukykyiseen hintaan.

Tietojenkäsittelyn historiasta esimerkki: ”Vielä 2000-luvun alussa kaikki varaukset olivat isoissa vihkoissa. Jokaiselle lähdölle oli oma aukeamansa ja värikoodauksensa. Kun asiakas varasi matkan, nimi kirjoitettiin lyijykynällä vihkoon. Sitten asiakkaalle lähetettiin pankkisiirto maksamista varten. Kun raha oli tullut, vahvistus tehtiin kuulakärkikynällä.”

Olympian matkassa 2018

Vähän sen jälkeen kun sain kirjan käsiini, posti toi myös vuoden 2018 Olympian esitteen. Esitekin esittelee kirjan – sen voi  ostaa  15 eurolla Olympian toimistosta (tai postitse hintaan 15 + 7 euroa).

Olympia 2018

Esitteeseen en ole vielä ehtinyt kovin tarkasti perehtyä, mutta ainakin seuraavat uutuus-matkat vaikuttivat mielenkiintoisilla:

  • Suuri Balkanin kiertomatka kiertää kerralla kaikki entisen Jugoslavian maat, jos tällainen matka olisi ollut tarjolla 5 vuotta sitten, niin olisimme ehkä tarttuneet siihen sen helppouden takia. Meiltä Balkanin kiertäminen vaati 3 matkaa ja kolme pääkaupunkia (Zagreb, Sarajevo, Podgorica) puuttuu edelleen
  • Turkmenistan – tosin mielelläni yhdistäisin siihen vaikka Tadzikistanin
  • Benin, Togo ja Ghana – tämä yhdistelmä on jo ollut ”listallamme”, tosin Aventuran versiona, mutta katsotaan, miten sen kanssa sitten joskus lopulta käy

Olympia BeninTogoGhana

Benin, Togo ja Ghana-yhdistelmän lisäksi oman kaukomatkalistamme kärjessä ovat Alaskan ja Hawaijin ohella Myanmar, Mongolia ja eteläisen Karibian risteily.
Näistä Myanmariin saattaisimme hyvinkin lähteä taas Olympian matkassa.

Olympia Burman kiertomatka

Etelämantereelle pääsisi Olympian matkassa seuraavan kerran tammikuussa 2019, mutten vieläkään siitä innostu – ehkä sitten joskus, jos muita kiinnostavia kohteita ei enää maailmasta löytyisi, mutta epäilen, ettei niin tule koskaan käymään.

(Volkswagen Kleinbusin kuvaa lukuunottamatta jutun kuvat ovat Olympian esitemateriaalista.)

Schwerin feature

Junaretki Schweriniin

Maabongaus on aihe, josta useat toteavat painokkaasti, he eivät sitä harrasta.
Me harrastamme sitä, kevyesti ainakin. Uudet maat ja uudet paikat houkuttelevat.
Hampurin matkallamme ei ollut tarjolla uusia maita eikä uusia Traveller’s Century Clubin alueita, mutta Most Traveled People -listan aluelista tarjosi meille vielä uuttakin, eli Mecklenburg-Vorpommernin alueen.

Lyhyellä kaupunkilomalla poimimme kartalta alueen lähimmän kaupungin, eli Schwerinin ja aloimme suunnitella päiväretkeä sinne.

Schwerin
Schwerin – tuleva Unescon maailmanperintökohde?
Schwerin, Hampuri, Helgoland
Jutussa esiintyvät paikat kartalla: Hampuri, Schwering
ja hännän huippuna Helgoland Pohjanmerellä

Saksassa juna on oiva kulkuväline ja siihen mekin päädyimme.
Pari päivää ennen retkeä selasin illalla puhelimella Deutsche Bahnin sivuilta sopivia junavuoroja ja ostimme sitten liputkin siinä samalla.
(Olisi kyllä kannattanut käynnistää läppäri ja tehdä rekisteröityminen Deutsche Bahnin sovellukseen ja lippujen osto sillä – sen verran haastavaa asioiden edes takaisin selaaminen puhelimella oli, vaikka silläkin tuon kaiken sai tehtyä.)

Valitsimme Hampurista puolilta päivin lähtevän junan ja paluun Schwerenistä puoli kuuden maissa. Junamatka kesti runsaat puolitoista tuntia suuntaansa, joten aikaa kaupungille jäi vajaat neljä tuntia.
Jälkikäteenkin arvioituna aikaa olikin ihan sopivasti, vaikka junavuorot valitsimmekin pitkälti sen ohjaamana, että saimme ne edullisella Mecklenburg-Vorpommern -lipulla, joka maksoi 24 euroa + 3 euroa lisähenkilöt johonkin asti, mutta meiltä kahdelta siis 27 euroa yhteensä. Tunnin muutos aikataulussa suuntaan tai toiseen olisi helposti nostanut lipun hinnan yli 100 euroon.

Schwerin castle
Schwerinin linna

Tunnustan heti, etten etukäteen tiennyt Schwerinistä mitään. Ilman maabongausta (tai tässä tapauksessa aluebongausta) en mitä luultavammin olisi koskaan kaupungiin päätynyt. Kuten en moneen muuhunkaan paikkaan, jotka niihin pisteen houkuttelemana olen päätynyt ja jotka niissä vierailtuani olen todennut monella tavalla hienoiksi ja mielenkiintoisiksi kohteiksi. Kuten Schwerin.

Schwerinin linna

Schwerinissä jäimme junasta jo Schwerin Mitte -asemalla, joka oli lähinnä Schwerinin linnaa. Matkaa asemalta linnalle kertyi alle kilometrin.
Itse linna näytti olevan osittain remontissa ja sen sisätilat ovatkin isolta osalta Mecklenburg-Vorpommernin alueparlamentin käytössä, mutta emme harmitelleet sitä, sillä kauniina kesäpäivänä omalla pienellä saarellaan sijaitsevan linnan puutarha oli ihastuttava ja riitti meille mainiosti.

Schwerinin linna Schwerinin linna Schwerinin linna Schwerinin linna Schwerinin linna Schwerinin linna

Linnan meneillään olevan remontin ”teemaa” oli ovelasti hyödynnetty myös läheisellä aukiolla, jonne oltiin rakentamassa esiintymislavaa jollekin konsertille. Hetken oikeasti luulin, että tuo kupoli on linnasta ja että tuokin alue on remonttimiesten käytössä.

Schwerin

Ovelaa taidetta oli myös linnan puistossa, vai mitä pidät tästä taulusta? 🙂

SchwerinSchwerin

Puutarhakierroksen jälkeen palasimme kaupungin keskustaan ja nautimme kevyen lounaan lähes ensimmäisessä lounaspaikassa kävelykatualueella. Rantaravintolan hylkäsimme, sillä saksalaiseen hintatasoon nähden järvinäköala tuntui maksavan arkipäivän lounaalla liikaa.

Pfaffenteich-järvi

Keskustassa jatkoimme sisustus- ja vaatekaupat enimmäkseen onnistuneesti ohittaen keskusaukiolle ja sieltä eteenpäin Pfaffenteich -järven rannalle ihastellen sen rannan näkymiä. Jos aikaa (ja energiaa) olisi ollut enemmän, niin järven ympärikin olisi voinut kävellä, mutta tyydyimme tällä kertaa järven osittaiseen kiertämiseen ennen kuin olikin jo aika etsiä Schwerinin päärautatieasema ja laituri, jolta paluujuna Hampuriin kohta lähtisi.

Schwerin Schwerin Schwerin Schwerin Schwerin

Maabongausta muualla Euroopassa

Muita vastaavia mielenkiintoisia kohteita Euroopassa, joihin maa- tai aluepisteen houkuttelemina olemme päätyneet ovat esimerkiksi:

Färsaarille, Huippuvuorille ja Grönlantin olisimme varmaan ennemmin tai myöhemmin päätyneet ilman pisteitäkään, ehkä Kanaalisaarillekin.

Eikä nyt kevyesti noita maa- ja aluelistoja katsoessa tule mieleen kohteita, jotka olisivat olleet sellaisia, että jälkikäteen olisin ajatellut, että eipä olisi kannattanut tuolla käydä. Ehken moneenkaan paikkaan, tuskin Schwerininkään, palaisin toista kertaa, mutta kaikki ansaitsivat silti tulla nähdyiksi ja koetuiksi.

Helgolandiin?

Saksan Most Traveled People -listan alueista meillä on vielä muutama käymättä ja tämänkertaisen Hampurin matkamme jäljiltä niistä erityisesti Helgoland alkoi kyllä kiinnostaa kesäretkikohteena siinä määrin, että ehkä hyvinkin palaamme Hampuriin jo lähivuosina jatkaaksemme sieltä muutamaksi päiväksi tai miksei vaikka kokonaiseksi viikoksikin Helgolandiin. Toki Hampurista voi Helgolandissakin käydä vain päiväretkelläkin, mutta merellisenä kohteena, joka on kuitenkin n. neljän tunnin venematkan päässä, hylkäsimme tällä kertaa ajatuksen päiväretkestä sinne melko nopeasti.

Helgoland
Blankenese feature

Blankenese – Hampurin Mälarhöjden

Hampurissa päädyimme sunnuntaikävelylle Blankenesen kaupunginosaan.
Päädyimme, sillä tämän retken suunnittelu oli niin viitteellistä, että suunnitelmasta tuskin voi edes puhua, mutta joskushan on kiva vaan päätyä jonnekin.

Heräsimme sunnuntai-aamuna kello kahdeksan pintaan ja tarkistin ensi töikseni netistä, että miten se Fischmarket, jonne olimme ajatelleet suunnata, nyt olikaan auki. Jos joku asia kaupungissa on erityisesti sunnuntaihuvi, niin kaipa se nyt on auki jonnekin yhteentoista asti ainakin. Vaan eipä ollut, Fischmarketille olisi pitänyt suunnata 0530 – 0930 välisenä aikana, ja me olimme toisella puolella kaupunkia ja tuskin heränneet. Unohdetaan siis Fischmarket.
Emme silti katuneet edellisen illan satamaristeilyä, jonka takia olimme palanneet hotellille vasta puolen yön jälkeen ja siksi nukkuneet aamulla suhteellisen pitkään. Mutta lisää satamaristeilystä taas toisella kertaa!

Nautimme siis hotelliaamiaisen tavalliseen verkkaiseen tapaamme, samalla sunnuntain Hesaria lueskellen ja pääsimme matkaan vasta paljon myöhemmin.

Blankenese
Blankenese

Blankenese, aikoinaan puutarhakaupunki Elben rannalla, nyttemmin Hampurin kaupunginosa, on yksi Euroopan vauraimpia lähiöitä, yhdessä Euroopan rikkaimmista kaupungeista. Hampurissa pitempään asuneet ystävämme olivat alueesta vinkanneet ja se tuntuikin sitten hyvältä kakkosvaihtoehdolta tälle sunnuntaille. Keskustasta sinne pääsi helposti S1-junalla, sillä samalla, jonka toisessa päässä on Hampurin lentokenttä.

Hyvä suunnitelma, tähän asti. Noin 20 minuutin kuluttua päädyimmekin Blankenesen asemalle ihmettelemään seuraavaa siirtoamme. Tripadvisorista olin Hampurin vierailumme mittaan katsonut pariin kertaan kaupungin Top 20 Things To Do -listaa ja sillä oli kohdassa #14 Treppenviertel Blankenesessa. Lähdimmekin asemalla ensin kyseistä aluetta kohti. Juna-aseman ympäristössä oli kuitenkin valehtelematta ainakin 20 toinen toistaan houkuttelevampaa kahvilaa, joten n. 15. kohdalla annoimme periksi ja pidimme kahvi/kaakaotauon, vaikka olimme kävelleet vasta pari sataa metriä.

Blankenese vaahtokarkkikaakao

Kahvilassa surffailin netissä hiukan lisää ja törmäsin mainintaan Süllbergistä, josta sanottiin, että sinne kiipeäminen on suoritus, mutta näköalat sen arvoiset, joten sinne! Toki matkalla sinne ohitimme myös Treppenviertelin alueen, josta Tripadvisor lähinnä toteaa, että ”Lots of expensive cars and nice houses.” Autot eivät ole sillä lailla meidän juttumme, että olisimme niitä juurikaan kuolanneet. Rinnetonteille rakennetuista taloista monet olivat kuitenkin oikeasti melko hulppeita ja kävelyreitit, enimmäkseen kiviportaita ylös ja alas niiden välissä olivat kauniita.

BlankeneseBlankeneseBlankenese

Tällaisia puutarhalähiöitä on varmasti paljon, myös rannalla sijaitsevia ja myös rinteeseen rakennettua, mutta meille tämä oli toisinto Tukholman Mälarhöjdenistä. Asuimme kauan sitten pari vuotta Tukholmassa Bredängin alueella ja kävelimme tuolloin paljon myös viereisellä Mälarhöjdenin alueella. Siinä missä Blankenesen kujilta oli näköala Elbe-joelle on Mälarhöjdenin ylös alas kiemurtelevilta kaduilta oli näköala Mälaren-järvelle.
Tästä muuten vinkki seuraavalle Tukholman matkalle: tee retki Mälarhöjdeniin!

Süllbergin huipultaElben rannalle

Lopulta saavutimme Süllbergin huipun lähes helteessä ja melko hikisinäkin jo, mutta onneksi huipulla olikin kiva terassiravintola. Nautimmekin sitten pienen lounaan ennen kuin lähdimme laskeutumaan Elben rannalle. Jokinäkymät Elbelle eivät nyt ehkä olleet niin huikeita kuin näkymät Mälaren-järvelle, mutta katsoihan tuotakin.
Erityisen kiva oli huomata, että yksi ohittavista laivoista oli sattumalta sama, jonka lastaamista olimme myöhään edellisenä iltana Hampurin satamaristeilyllä katselleet – eivät taida nykyiset konttiliikennettä hoitavat laivat kauaa satamassa viipyä.

Hampuri Blankenese Süllberg Hampuri Blankenese Süllberg Hampuri Blankenese Süllberg Hampuri Blankenese Elbe Hampurin satama

Lounaan jälkeen lähdimme laskeutumaan Süllbergin huipulta Blankenesen talojen pihoja ja terasseja matkalla ihaillen Elben rannalle, kevyenä ajatuksena palata Hampuriin laivalla, sillä Blankeneseen pääsee teoriassa myös Elbeä pitkin. Emme kuitenkaan olleet kunnolla ottaneet niistä selvää ja totesimme, että niitä menee melko harvoin eikä ainakaan suoraa reittiä Hampuriin löytynyt, joten palasimme sitten juna-asemalle ja junalla Hampuriin.

Onneksi ei tarvinnut enää kiivetä yhtään porrasta tai kujaa, sillä Blankenesen aluetta kiertää paikallisbussi, jolla pääsimme päivälipullamme takaisin juna-asemalle. Välillä oli kyllä usko loppua bussinkin jaksamiseen, sillä matkan varrella oli useampia tien viittoja, jossa kerrottiin, että kaltevuuskulma ylittää seuraavalla osuudella 15 tai olisiko jossain kohtaa ollut peräti 20 prosenttia!

Blankenese
Süllbergin huippu Elben rannalta katsottuna
Blankenese
Jos haluat pitempään viipyä Blankenesessä, niin miten olisi Strandhotel Elben rannalla. Toki Süllbergin huipullakin voi asua.
Blankenese Hampuri
Puutarhamaista Elben rantaa