Avainsana-arkisto: Alaska

Norwegian Sun feature

Norwegian Sun -laiva – kotimme Alaskassa

Alaskan risteilyjä tekevät monet yhtiöt, joten valinnanvaraa riittää.
Selvitimme kevyesti eri vaihtoehtoja ja löysimme ainakin nämä laivat syyskuun ensimmäiselle viikolle suuntana Seward – Vancouver (lista hintoineen napattu varausaikaisesta mailikeskustelusta matkaseurueemme kesken):

  • Holland American / Noordam (laiva) su 3.9. oceanview alk. 1248 USD per nuppi
  • Norwegian Cruise Line / Norwegian Sun ma 4.9. jäljellä nyt vaan 2(!) hyttiä 1399 USD per nuppi (obstructed view)
  • Royal Caribbean / Radiance of the Seas pe 1.9. oceanview alk. 1120 USD per nuppi

Lähtöpäivistä pienelle seurueellemme sopi kuitenkin parhaiten maanantai, joten valitsimme vaihtoehdoista keskimmäisen, vaikka se ”hävisikin” tuon kevyen hintavertailun. Mistään näistä varustamoista meille ei ollut aikaisempaa kokemusta.

Norwegian Sun Icy Strait Alaska Norwegian Sun Alaskan risteily

Norwegian Sun -laivalle mahtuu 1 936 matkustajaa ja heitä palvelemaan 906 hengen miehistö. Laivana se on keskikokoinen, vai pitäisikö jo sanoa pieni ajatellen Helsingissäkin kesällä käynyt Norwegian Getaway -kokoluokan laivoja, jotka ottavat yli 4000 matkustajaa.

Tapaamme ”hyödyntää” risteilylaivojen tarjontaa melko vähän, joten laivana tämä sopi meille hyvin, tuskin olisimme tarvinneet mitään isompien laivojen isommasta ravintola- tai viihdetarjonnasta.

Hytti

Valitsemamme ulkohytit rajoitetulla näköalalla (6003 ja 6004 6. kannella) osoittautuivat sijainniltaan nappivalinnaksi: hyttien ikkunan edessä oli kävelykansi, mutta verhot sai halutessaan eteen, kävelijöitä aamun ja illan tunteina oli vain harvakseltaan ja kun merellä oli jotain nähtävää, niin kannelle pääsi nopeasti ja jos kaipasi välillä jotain hytistä, niin siellä pistäytyi helposti.

Hytti oli melko pieni, mutta kuka siellä nyt oleilisi. Ehkä hassuin yksityiskohta oli sängyn sijoittaminen huoneeseen poikittain siten, että sen kiertäminen vaati hiukan pujottelua. Mutta kunhan sängyn ohi sai pujoteltua, niin ikkunan edustalla oli kivasti tilaa pienen sohvan ja kunnon työpöydän verran: sai tietokoneen ja kameravarusteet kunnolla levitettyä tarvittaessa.

Norwegian Sun hytti 6003 Norwegian Sun hytti 6003

Ravintolat

Risteilyn hintaan kuuluivat perusravintolat, joista Garden Café 11. kannella tarjosi buffet-ruokaa käytännössä koko päivän: aamiaista, lounasta ja päivällistä. Tarjoiltuna ateriat sai Seven Seas ja Four Seasons -ravintoloista 5. kannella.

Norwegian Sun Seven Seas aamiainen Norwegian Sun Seven Seas aamiainen Norwegian Sun Seven Seas aamiainen

Buffet-ruuassa oli paljon vaihtoehtoja, mutta päivästä toiseen ne eivät juuri vaihdelleet. Tarjoilupuolella lounas- ja päivällismenut vaihtuivat päivittäin, mutta jos mikään päivän puolesta tusinasta vaihtoehdosta pääruuan osalta ei innostanut, niin listoilla oli myös vakiona muutama liha-, kana- ja kalavaihtoehto.

Norwegian Sun Garden Cafe
Norwegian Sun Garden Cafe
Norwegian Sun Seven Seas Garden Cafe

Söimme tilanteen mukaan vaihtelevasti niin itsepalvelusta kuin vähän hienommin tarjoiluravintoloissa, jälkimmäinen kun vaati tietysti aina vähän enemmän aikaa. Hienompikaan ruokailu ei varsinaisesti vaatinut hienommin pukeutumista, eli Norwegian Sun -aluksella pukeutumiskoodi oli hyvin vapaa, mutta toki useimmat pukeutuivat illalliselle siististi vaikkei hienosti.

Norwegian Sun illallinen

Retkiaamuina tilasimme usein aamiaisen huoneeseen, jolloin saatoimme samalla napostella aamiaista ja kasata päivän varusteita. Aamiaisen tilaaminen huoneeseen ei maksanut ylimääräistä, mutta valikoima ei ollut ylettömän laaja.

Erikoisravintoloitakin laivalla olisi ollut: pihviravintolaa, ranskalaista, italialaista, japanilaista, sushia, mutta jotenkin emme koko viikkona niissä ehtineet kunnolla edes käväistä, syömisestä puhumattakaan. Erikoisravintoloissa ateriasta olisi joutunut maksamaan 25-30 dollaria per nuppi.
Havaijin risteilyllämme söimme muutaman illallisen erityisravintoloissa ja ainakin Pride of America -laivalla tarjoilun taso oli niissä merkittävästi parempi kuin perusravintoloissa, eli lisämaksulla sai paitsi parempaa ruokaa myös miellyttävämmän ateriakokemuksen.

Observation Lounge 12. kannella tarjosi kivan paikan meripäivinä tutkailla maisemia sisätiloista – ja riittävän mielenkiintoisessa kohdassa sieltä oli lyhyt matka ulkokansille.

Norwegian Sun Observation Deck Norwegian Sun Norwegian Sun Observation Deck

Juomapaketit

Ostimme risteilymme suomalaisen agentin eli Risteilykeskuksen kautta ja kävimme heti ostovaiheessa keskustelua NCL:n tavasta myydä risteilyt vakiona All Inclusivena, eli emme vähemmän alkoholia tyypillisesti nauttivina onnistuneet neuvottelemaan juomapaketteja pois. ”Kostimme” sitten aloittamalla jokaisen aterian lasillisilla proseccoa 🙂
Juomapaketteihin kuului myös erikoiskahvit, mutta vain aterioiden yhteydessä, eli ei laivan kahviloista suoraan ostettuna.

Norwegian Sun kippis risteilylle
Kippis risteilylle!

Yleensäkin juomatarjoilu on minusta kaikilla risteilylaivoilla järjestetty tosi hankalasti: tarjoilija ottaa tilauksen ja kortin ja käy hakemassa juomat jostain laivan baareista, mikä tyypillisesti kestää ja kestää. Luulisi, että edes itsepalveluravintoloissa voisi olla yleisimmät juomavalinnat jotenkin toteutettuina itsepalvelussa.
Pepsi Maxiin mieltyneelle juomapaketti oli myös pettymys: juomaa sai vain laseittain ja ellei ollut tilatessaan tarkkana, niin lasi oli täynnä jäitä ja juomaa oli ehkä vain desilitran verran.
Ainoa hyvä puoli juomapaketissa oli hyttiin päivittäin toimitettavat 2 litran vesipulloa.

Norwegian Sun juomapaketti
Norwegian Sun vesipaketti

Toivoisin niin, että risteilyille voisi ostaa itselleen sopivan juomapaketin, esimerkiksi vaan alkoholittomia juomia, ja täydentää sitä sitten maksamalla erikseen vaikka muutaman viinipullon illallisilla. Kahvinjuojat voisivat lisäksi hankkia kahvipaketin, jolla saisi kahvia erityisesti muulloin kuin aterioiden yhteydessä!
Lisäksi haluaisin saada ne virvoitusjuomat tölkeissä tai pulloissa, jotka voisin laseja helpommin kuljettaa hyttiin ja jossa hiilihappokin olisi tallella.

Juomapakettiongelmahan ei toki ole vaan NCL:n vaan käytäntö on mielestämme yhtä huono mm. Costalla.

Internet

NCL:n nettivaihtoehdot olivat seuraavat:

  • 0.95 USD minuutti
  • 100 minuuttia hintaan 75 USD
  • 250 minuuttia hintaan 125 USD

tai 29.99 USD per päivä ilman minuuttirajoitusta.
Lisäksi käyttäjätunnuksen perustaminen maksoi kertaluontoisena kuluna 3.95 USD.

Valitsimme tuon 250 (+ 20) minuuttia paketin, jota vuorotellen harkitusti käyttämällä pärjäsimme, 2 henkeä, koko risteilyn ajan – riittipä se yhden etukäteen hyvin valmistellun blogijutunkin lataamiseen kuvineen. Tuon + 20 minuuttia sai kaupan päälle kun paketin osti ensimmäisen vuorokauden aikana.
Tarkistimme päivittäin sähköpostit, latasimme tusinan verran kuvia Facebookiin, muutaman Instagramiin ja useimmiten onnistuimme lataamaan Hesarinkin. Ja tuo useimmiten viittaa enemmän Hesarin sovelluksen kuin laivan netin toimivuuteen.

Norwegian Sun matto
Käytävämatto kertoo laivan suunnan, vain muutama punainen kala yrittää vastavirtaan eli kohti laivan perää.

Netti toimi mielestämme itse asiassa yllättävän hyvin – toki emme kokeilleet, että olisiko se selvinnyt videostreamauksesta … tuskin.

Samaa pakettia voi siis käyttää useampi henkilö ja useammalta laitteelta, mutta vain yhdeltä kerrallaan.

Free wifi satamissa

Ilmaiset wifit olivat Alaskassa harvassa. Muutamia kuitenkin satuimme löytämään:

  • Icy Straitin rannalla sai käyttää wifiä ilmaiseksi tunnin verran, kokeile vaikka toteemipaalujen vieressä
  • Juneaussa, jossa laiva oli vaan aamupäivän, emme ehtineet wifejä etsiäkään
  • Ketchikanissa rannan isossa turistimyymälässä oli wifi. Myös keskustan pienessä Alaska Cafeessa sai kahvin hinnalla wifi-yhteyden.
  • Skagwayssa emme myöskään oleilleet niin kauaa, että olisimme paikallistaneet wifejä, mutta Yukoniin suuntautuneella retkellämme Carcrossin kaupungin turisti-info tarjosi myös wifin.

Valokuvat

Norwegian Sun hupikuvaAlaskan risteilyllä valokuvaajat olivat kiitettävän aktiivisesti liikkeellä heti laivaan saapumisesta alkaen. Saapumiskuvaa emme halunneet ostaa, sillä kuten useimmat, niin matkalaukkuja raahaamisen ja pienen jonottamisen jälkeen emme olleet ihan edustavimmillamme, mutta kuva kapteenin kanssa ja pari illalliskuvaa ostimme hinnasta (15/30 USD) huolimatta.

Vanhanaikaisesti kuvat sai yksittäin ostettua vain paperikuvina, mutta johonkin suhteellisen korkeaan pakettihintaan olisi saanut kaikki kuvansa USB-tikulla – mutta voihan ne kotona sitten skannata ja heittää paperikuvat pois!

Valokuvaajat olivat myös aina laiturilla eri kohteissa erilaisten hahmojen kanssa ottamassa hupikuvia per satama ja yksi näistäkin oli mielestäni 15 dollarin arvoinen.

Norwegian Sun kapteenikuva

Infot ja viihde

Kaikilla risteilyillä, joilla olemme olleet, on laivalla yleensä heti ensimmäisenä päivänä pidetty retki-info, jossa esitellään kaikkien satamien retkivaihtoehtoja. Vaikka laivan retkille ei haluaisikaan lähteä, niin retki-infoon kannattaa osallistua, sillä niistä saa hyvän yleiskuvan siitä mitä kaikkea missäkin on tarjolla.

Norwegian Sun retkitiski
Retki-infon jälkeen infoa saa myös retkitiskiltä

Satamainfo (NCL:llä nimellä Port & Shopping Info, muistaakseni) sen sijaan on satamatiedon kannalta ihan hyödytön, mutta jos haluaa ihailla hupaisaa markkinointishowta, jossa kerrotaan timanteista, tansaniitista ja väriä vaihtavista Del Sol -tuotteista, niin saattaahan sekin hetken huvittaa.

Norwegian Sunin viihdetarjonnasta emme juuri osaa sanoa, sillä niin vähän siihen paneuduimme. Päivät olimme maissa ja 10 tunnin aikaeron jälkeen show illallisen jälkeen ei onnistunut innostamaan minään iltana.

Yhtenä iltana kuuntelimme sentään miehistön toteuttaman elokuvavisan: pieniä pätkiä näyteltynä tunnetuista elokuvista, jotka piti sitten arvata – usein elokuvan musiikki auttoi arvaamisessa enemmän kuin näytelmä 🙂

Osallistuimme myös NCL:n tarjoamaan matkaan maailman ympäri, eli laivalla tulevia risteilyjä myyvät henkilöt kävivät tunnin esityksenä läpi yhtiön koko tarjonnan kuvin ja sanoin. Jos olisimme jo laivalla varanneet seuraavan risteilymme, niin olisimme saaneet sinne reilusti käyttörahaa, olisiko ollut, että 250 dollarin varausmaksu olisi tuonut 250 dollaria käyttörahaa. Varaus olisi ollut voimassa seuraavat 4 vuotta ja sen ajankohtaa ja kohdetta olisi voinut vielä tuona aikana muuttaa, mutta vaikkakin melko varmasti toteutamme Etelä-Karibian risteilyn, niin emme halunneet vielä rajata vaihtoehtojamme vain NCL:n tarjontaan.

Mutta siis, kaikkea muutakin olisi laivalla ollut tarjolla, aamusta myöhään yöhön, mutta me emme niistä joko innostuneet (tai emme jaksaneet). Casinokin – reittimme kulki monta kertaa sen läpi, mutta emme innostuneet kokeilemaan edes yksikätisiä rosvoja.

Norwegian Sun Casino

Kuntosali, kylpylä, uima-altaat

Kaikkea näitä olisi laivalta toki myös löytynyt, mutta myös nämä jäivät meiltä väliin. Kuntosali siksi, että onnistuin saamaan lievän flunssan heti risteilyn alkupäivinä ja vaikkakin jaksoin siitä huolimatta osallistua retkiin ja selvisin aamusta iltaan, niin kuntosalille meneminen siinä kunnossa olisi ollut tyhmä veto. Eikä Lassekaan sitten mennyt, myötätunnosta.

Uima-altaista suosituimmat syyskuisessa Alaskassa taisivat olla kannen muutamat lämpimät porealtaat. Pääuima-allas oli monena päivänä suljettukin kun kannella tuuli liikaa.

Norwegian Sun uima-allas Norwegian Sun kansi

Kaupat

Risteilylaivoilla, myös Norwegian Sunilla, oli myös muutama kauppa: alkoholia, hajuvesiä, kosmetiikkaa, matkamuistoja, Alaska-vaatteita, pieni valikoima lääkkeitä jne. Alkoholin olisi kai saanut mukanaan vasta laivalta lähtiessään.
Me taisimme olla niin vaatteiden kuin kosmetiikan (ja flunssalääkkeiden) osalta sen verran hyvin varustautuneita, että emme ostoksia tehneet, mutta hyvähän se on, että jotain pientä mahdollisesti tarvittavaa laivaltakin voi ostaa.

Kapteenihattu, t-paita tai kenties puhallettava risteilyalus … ?

Norwegian Sun shopping Norwegian Sun shopping

Kohdekuvaukset

Lopuksi vielä linkkilista jo aikaisemmin kirjoittamiini kohdejuttuihin Alaskan risteilystä Seward – Alaska -reitillä:

Alaskan osalta aloitimme oikeasti matkamme Anchoragesta, josta hiukan asiaa tässä jutussa. Vancouverin juttuja joudut odottamaan vielä hetken.

Sewardista Vancouveriin

Hinta

Risteilyn kustannusyhteenvedon löydät täältä.

Muita juttuja Alaskan risteilyistä

Matkaystävämme tapaavat kirjoittaa matkoistaan runomuodossa, myös tästä samasta Alaskan risteilystä. Tässä pieni näyte runosta, eli kannattaa klikata luettavaksi koko runo!

Laivan hyttiin kotiuduimme hyvin nopeasti,
kaappeihin ja hyllyihin kun sopi koko lasti.
Laivan kansi tilaisuuden valokuviin soi –
hytistäkin maisemia ihastella voi.

Sillavalin-blogi

Sillä välin maailmalla -blogia pitävä pariskunta sattui myös olemaan Alaskan maisemissa samoihin aikoihin, mutta ei sentään ihan samalla laivalla. He kirjoittavat blogissaan Alaskan risteilystään näissä kahdessa jutussa:

Norwegian Sun Alaskan risteily

 

 

 

Alaska Glacier

Alaskan jäätiköt

Alaska on jäätiköitä ja vuoria, villieläimiä ja valaita,  yötöntä yötä ja  revontulia,  tundraa ja ja maisemaa silmänkantamattomiin. Runsaassa viikossa risteilylaivan matkassa Sewardista Vancouveriin ei ihan kaikkea näistä näe, mutta Alaskan jäätiköistä näimme kolme.

Niin Alaskan kuin Havaijin risteilyllä laiva tarjosi mukavan tavan päästä lähelle jäätiköitä, tulivuoria tai muuten maitse saavuttamattomia alueita. Parvekehytissä matkustavat saattoivat ihailla jäätiköitä jopa omalta parvekkeeltaan ja etenkin jäätiköiden lähellä laiva kierteli siten, että niitä näki kummaltakin puolelta. Me emme kuitenkaan olleen investoineet parvekehyttiin kummallakaan risteilyllä: Havaijilla sitä olisi ehkä voinut hyödyntää enemmänkin, mutta Alaskassa oli kyllä syyskuussa useimmiten kannella sen verran viileää, ettei parvekkeella kauaa olisi viihtynyt.

Alaska jäätiköt

Mutta ei hätää, kävelykannet ja laivojen ylemmät kerrokset tarjosivat runsaasti tilaa ihailla ympäröivää luontoa ja mahdollisuuden piipahtaa välillä läheisessä baarissa nauttimassa kuumaa juomaa. Jos kuumaa olisi kaivannut, niin sitä olisivat tarjonneet myös yläkannen porealtaat.

Hubbardin jäätikkö

Sewardista lähdettyämme ensimmäisen meripäivän iltapäivänä näimme mahtavan Hubbardin jäätikön. Hubbard oli ensimmäinen Alaskassa näkemämme jäätikkö – ja osalle risteilyvieraita tietysti ensimmäinen heidän koskaan näkemänsä jäätikkö. Vähän kävi oikeastaan kateeksi: ensimmäinen sinisenä hohtava jäätikkö on aina ensimmäinen ja me olimme omamme kokeneet jo Huippuvuorilla.

Hubbard Alaska Hubbard Alaska Hubbard Alaska

Hubbardia kuvataan jäätikkönä nukkuvaksi jättiläiseksi – tosin ihan hiljaista unta iso jäätikkö ei nuku, sillä siitä irtoaa jatkuvasti isompia ja pienempiä jäälohkareita, jotka putoavat ryskyen mereen. Jäätikkö on menneinä vuosina ainakin pariin kertaa tukkinut läheisen Russellin vuonon suun muuttaen sen järveksi ja jääpadon sitten taas murtuessa muodostuneen järven vesimassat ovat syöksyneet taas hetkessä mereen.

Hubbard Alaska Hubbard Alaska Hubbard Alaska Hubbard Alaska

Mutta tällä kertaa näimme vaan kauniin sinisen jäätikön ja siitä irronneita ja irtoavia jäälohkareita – eikä tietysti laiva olisikaan voinut lähestyä jäätikköä, jos alueella olisi ollut meneillään jokin isompi luonnonmullistus.

Sawyerin kaksoisjäätikkö

Juneausta laiva lähti jo aikaisin iltapäivällä, jotta ehtisimme vielä iltapäivän valoisina tunteina Tracy Arm -vuonoon näkemään Sawyerin kaksoisjäätikön.  Kapteenin mukaan meillä oli sään (ja jääolosuhteiden) puolesta tuuria, sillä pääsimme etenemään vuonoa melko pitkälle, mikä ei aina ole mahdollista.

Jossain vaiheessa vuono tekee tiukan S-mutkan, jotka ovat aina veneellä tai laivalla hiukan hätkähdyttäviä, sillä ensin näyttää siltä, että nyt ajetaan suoraan päin kalliota, mutta sitten niemen takaa aukeaa kuitenkin vesiväylä. Tällä kertaa emme kuitenkaan olleet navigointivastuussa ja kapteeni selvisi käännöksestä ihan hyvin!

Tracy Arm AlaskaTracy Arm AlaskaTracy Arm Alaska

Sawyerin jäätiköt ulottuvat syvälle mereen ja jää on puristunut tiukaksi, joten siitä irtoavat jäävuoret ovat isoja ja aivan erityisen sinisiä. Ja ainakin tällä kertaa niitä oli vuonossa enemmän kuin vaikka Grönlannin pääkaupungin Nuukin läheisissä vuonoissa, mutta vähemmän kuin Ilulissatin jäävuonossa.

Tracy Arm Alaska Tracy Arm Alaska

Mendenhall

Mendenhallin jäätikkö ihan Juneaun lähistöllä oli kolmas Alaskassa näkemämme jäätikkö. Mendenhallista kirjoitinkin jo Juneaun jutussa, mutta lisättäköön sekin nyt tähänkin juttuun ”jäätikkötäydellisyyden” vuoksi.

Sewardista Vancouveriin

Erityisesti jäätiköistä kiinnostuneille suosittelen toki myös juttujamme Grönlannista ja Huippuvuorilta.

Tracy Arm Alaska

Alaska kustannukset

Alaskan risteilyn hinta

Palataan lähivuosien matkasuunnitelmista takaisin Alaskaan ja matkailun realismiin, eli kuluihin. Alaskan risteilymme oli osa kokonaisuutta, johon olimme risteilyn lisäksi sisällyttäneet ennen risteilyä kaksi yötä Anchoragessa ja 3 yötä Vancouverissa, jonne valitsemamme risteily (Seward – Vancouver) päättyi. Vancouverista lensimme vielä Havaijille, mutta teen Havaijin osuudesta oman kustannusyhteenvedon vasta vähän myöhemmin, sillä siinä missä Vancouver on melko luonteva lisä Alaskan risteilyyn, niin Havaiji on kyllä oikeastaan jo oma matkansa, vaikka samoja pitkiä lentoja hyödynsimmekin.

Poroja matkalla Anchoragesta Sewardiin
Poroja matkalla Anchoragesta Sewardiin

Lennot, risteily ja hotellit

lennothotellit
Lennot varasimme huhtikuussa, eli n. 4,5 kuukautta ennen lähtöämme. Menolennot Seattleen ostimme Icelandairilta niin hinnan kuin hyvän lentoaikataulun takia (lähtö Helsingistä lauantai-iltapäivällä, perillä Seattlessa alkuillasta). Paluulennot ostimme Norwegianilta, joka tänä syksynä aloitti lennot myös Seattlesta (tai toivottavasti on aloittanut, tuota paluulentoa emme ole tätä Havaijilla kirjoittaessani vielä lentäneet!).

Välin Vancouver – Honolulu – Seattle -lennon kustannukset sisällytän Havaiji-osuuteen. Vancouver – Seattle -välin voi tarvittaessa matkustaa edullisesti vaikka bussilla kuten matkaystävämme tekivät. Bussimatka taittui kuulemma n. 4 tunnissa.

Vesitasosatama Vancouverissa
Vesitasosatama Vancouverissa

Alaskan risteilymme ostimme Risteilykeskuksen kautta Norwegian Cruise Linelta Norwegian Sun -laivalta. Monet yhtiöt risteilevät Alaskassa, suunnilleen samalla reitillä, pohjoisesta etelään tai etelästä pohjoiseen tai esimerkiksi Seattlesta Seattleen. Me päädyimme tähän pitkälti siksi, että aikataulu sopi meille kaikille ja halusimme käydä myös Anchoragessa. Syyskuun ensimmäisen viikon risteily on jo sesongin viimeisiä ja hiukan edullisempi kuin keskikesän risteilyt – mutta toki sitten myös hiukan viileämpi ja ehkä sateisempikin.
Hyttimme oli ulkohytti rajoitetulla näkymällä – parvekehytti olisi Alaskan syksyssä ollut melko turha investointi.

Norwegian Sun

Niin Anchoragessa kuin Vancouverissa päädyimme kolmen tähden hotelleihin, jotka nekin, erityisesti Vancouverissa, olivat melko kalliita. Vancouverin hotellimme, Best Western Uptown, oli hiukan varsinaisen keskustan ulkopuolella, mutta koska olimme 4 henkeen liikkeellä, niin taksilla liikkuminen oli edullista. Anchoragessa hotelli kuin hotelli taitaa olla kävelyetäisyydellä kaupungin keskustasta.

Hotellimme Anchoragessa

Matkan ensimmäinen pannukakkuaamiainen
Matkan ensimmäinen pannukakkuaamiainen

Retket ja muut nähtävyydet

Alaskan risteily kustannukset
Alaskan risteilyllä ostimme jonkun retken jokaiseen satamaan, sillä itse pienissä kaupungeissa ei juuri tuntia enempää näkemistä/tekemistä olisi ollut. Jälkeenpäin arvioiden Icy Strait Pointin metsäretken, joka vielä osui sadepäivälle, olisi ehkä voinut jättää väliinkin, mutta muut retket olivat kaikki ok, Ketchikanin retki upea!

Anchorageen tutustuimme lyhyellä kiertoajelulla, joka kävi myös kaupungin ulkopuolella mm. vesitasosatamassa, jonne emme ihan vaan kaupunkikävelyllä olisi päätyneet.

Vancouverista matkaystävämme halusivat käydä Whistlerissä asti, mutta meitä ei ihan niin pitkä automatka innostanut, joten jäimme kyydistä Squamishin pienessä kylässä ja nousimme siellä kaapelivaunulla vuorille: loistava vaihtoehto!
Automatkan Whistleriin ”tarjosi” Vancouverissa asuva yhteinen tuttavamme, joten siitä ei tullut kustannuksia.

Sea to Sky Squamishissä
Sea to Sky Squamishissä

Vancouver Island -retken ostimme GetYourGuide -palvelusta, johon minulla sattui vielä olemaan käyttämätön 18% alennuskuponkikin.

Pienlentokoneita, erityisesti vesitasoja, näimme niin paljon niin Alaskassa kuin Vancouverissa, että Vancouverissa lopulta päätimme, että ”pakko” meidänkin on päästä sellaisella lentämään ja niin ostimme sitten viimeiseksi Vancouverin päiväksemme ½ tunnin vesitasokiertoajelun. Helikopterilla olemme lentäneet jo useamman kerran, kuumailmapallollakin kerran, mutta vesitasokokemus puuttui vielä meiltä molemmilta, joten nyt tuli mielestäni ihan oikeassa paikassa koettua sekin.

Taksit ja muut kuljetukset

Alaskan risteily kustannukset

Anchoragesta on reilusti matkaa Sewardiin, josta risteilylaivat lähtevät. Matkan voi taittaa maisemajunalla tai bussilla. Me valitsimme jälkimmäisen, koska maisemajuna lähti aamulla kovin aikaisin ja bussivaihtoehto tarjosi myös mahdollisuuden pysähtyä matkan varrella pienessä eläinpuistossa. Itse reitti on aika sama niin bussilla kuin junallakin. Junavaihtoehto olisi myös ollut hiukan bussia kalliimpi. Bussimatkan ostimme etukäteen netistä ja bussi nouti meidät sovittuun aikaan Anchoragen hotellistamme alkuiltapäivästä. Matka satamaan, eläinpuistopysähdyksineen, kesti n. 4,5 tuntia.

Taksimatkoista muutamat jaoimme kahden pariskunnan kesken, eli ihan noin edullisesti ei esimerkiksi Anchoragesta pääse lentokentältä keskustaan.

Pyöräteline Vancouver Islandilla
Pyöräteline Vancouver Islandilla

Muut kulut

muutyht

Kokonaishinta valitsemallamme hyttiluokalla on luultavasti Alaskan risteilyn toteutuksen yläpäässä: mukana on retkiä jokaisessa satamassa ja vielä vesitasolennot Vancouverissa ja vielä nuo poikkeukselliset viisumikulut – eli edullisemminkin matkan voi toteuttaa, mutta uskoisin, että kulujemme erittely tällä tasolla antaa kuitenkin osviittaa siitä, että mistä kaikista eristä matkan hinta koostuu.

Kuluja USA:n viisumista useimmille Alaskan risteilylle lähteville ei tule, sillä toki Alaskaankin riittää ESTA. Me emme Iranissa käytyämme ole enää toistaiseksi ESTA-kelpoisia ja siksi jouduimme hakemaan viisumit. Toki viisumikulu jakaantuu sitten myös mahdollisille tuleville Yhdysvaltoihin suuntautuville matkoillemme, mutta kun niitä ei vielä ole varattuna, niin sisällytin viisumikulut tämän matkan kuluihin. Viisumimme on voimassa 10 vuotta.

Kanadan ETA:n haimme vanhasta muistista ilmeisesti ihan turhaan, sillä laivayhtiö olisi hoitanut sen puolestamme, sillä ilmeisesti se olisi ollut tarpeen vaan lentäen Kanadaan tuleville. Toisaalta kulukin oli lähes olematon.

Muissa kulkuissa on risteilyviikon nettikulut. Tuo 270 minuutin paketti päivittäin muutaman Facebook- ja Instagram -kuvan lataamiseen ja sähköpostin tarkistamiseen ja julkaisi sillä pari nettijuttuakin, kunhan niin teksti kuin kuvat oli hyvin etukäteen valmisteltuja siten, että nettiaikaa tarvittiin vaan niiden yhdistämiseen ja julkaisemiseen.

Muutaman laivan valokuvaajan ottaman kuvankin ostimme, niiden hinnasta huolimatta (keskihinta siis n. 15 euroa per kuva).

Karhuja Anchorage Karhuja Anchorage

Valuuttakuluihin tapaan laskea erikseen näkyväksi kuluksi sen osan kurssitappiosta, joka syntyy käteisenä ostettavasta valuutasta vs. luottokorttimaksuihin. Yhdysvalloissa ja Kanadassa pärjäisi kyllä vieläkin vähemmällä määrällä käteistä kuin mitä meillä oli mukanamme, mutta etenkin takseja ja pienissä kahviloissa käteismaksaminen on silti kätevämpää ja nopeampaa.

Ruokakuluja emme tapaa matkakuluihin sisällyttää sillä ajatuksella, että söisimme me kotonakin, mutta tällä kertaa tietysti risteilyviikon hinta sisälsi niin ruuat kuin juomat. Risteilyn olisimme itse asiassa mielellämme ostaneet ilman juomapakettia, mutta Risteilykeskus myi sitä Suomessa vain All-inclusive -versiona, joten aloitimme sitten jokaisen ateriamme laivalla prosecco-lasillisilla!

Proseccoa
Malja Alaskalle!

Matkajutut Alaskasta ovat tässä vaiheessa vielä osittain kirjoittamatta, eli Icy Straitin, Juneaun ja Ketchikanin -juttujen lisäksi tulossa on jutut ainakin Skagwaystä ja laivalta näkemistämme jäätiköistä. Samoin jutut Vancouverista ja sen ympäristöstä odottavat vielä kirjoittamista. Eli, jos Alaskan risteily ja Vancouver siihen liitettynä kiinnostaa, niin malta vielä hetki ja palaa lukemaan aiheesta lisää!

Juneau feature

Juneau, Alaskan pääkaupunki

Anchorage on Alaskan suurin kaupunki, muttei osavaltion pääkaupunki.
Pieni Juneau, joka syntyi kultakuumeen jälkimainingeissa, on Alaskan pääkaupunki – siitä huolimatta, että sinne ei pääse kuin laivalla tai lentäen. 30 000 asukkaan kaupungissa on kyllä autoja, mutta niillä voi ajaa vaan kaupungin alueella. Kaupunki on kuitenkin Alaskan toiseksi suurin, sillä vaikka pinta-alaltaan Alaska onkin Yhdysvaltain suurin osavaltio, niin asukkaita siellä on vain runsaat 700 000.

Juneau Alaska

Juneau Alaska
Kontteja Juneaun satamassa – kun kaikki tavarat 30 000 asukkaan kaupunkiin tuodaan meritse, niin niitä riittää
Juneau Alaska
Valmiina päivän retkeen Norwegian Sunin kannella

Retkioppaamme, joka oli tullut kesätyöläiseksi kaupunkiin, taisi mainita, että matka autolautalla Kanadasta kesti 2,5 vuorokautta.

Mendenhallin jäätikkö

Yksi Juneaun merkittävimmistä nähtävyyksistä on Mendenhallin jäätikkö parikymmentä kilometriä pienen keskustan ulkopuolella. Laivayhtiön tarjoamista retkistä useimmat olivat tyyppiä Mendenhall + jotakin, esimerkiksi lohenkasvattamo, puutarha, lohiateria, Mount Robertsin kaapelivaunu, valasretki tai jokin yhdistelmä näistä. Me olimme valinneet melkein omatoimisen retken, eli vaan bussikuljetuksen jäätikön luo.

Mendenhall Juneau Alaska Mendenhall Juneau Alaska Mendenhall Juneau Alaska

Mendenhallista sanotaan, että se on maailman ainoa jäätikkö, jonka reunalle pääsee autolla. Nyttemmin jäätikkö on kyllä hiukan jo taas siirtynyt, eli alueen luontokeskus ei ole ihan sen vieressä, mutta lähellä kuitenkin. Kaikkein lähimmäs jäätikköä olisi kuulemma päässyt kulkemalla Nugget Trail -nimistä vaellusreittiä vajaa parin kilometrin matkan. Juuri tämä reitti oli pienen tulvan takia polku oli suljettu vierailupäivänämme, joten emme päässeet tuolle vesiputoukselle asti. Sinnikkäinä suomalaisina kävimme kyllä katsomassa polun alkua tulvalle asti varoituskylteistä huolimatta, mutta tulva osoittautui kyllä sen verran todelliseksi, että tuskin siitä saappaillakaan olisi yli päässyt.

Juneau Alaska Juneau Alaska

Mendenhallin jäätikön näki kyllä vähän kauempaa muiltakin poluilta, joten ei hätää!

Luontokeskuksessa näytettiin jäätiköitä ja Kanadan luontoa esittelevä lyhyt elokuva, joka oli niin mukava, että olisi se voinut olla pitempikin kuin 20 minuuttia!

Juneau Alaska

Lohia ja karhuja

Kahvilaa alueella ei ollut, eikä eväitäkään oikeastaan olisi saanut tuoda alueella lainkaan, sillä myös karhut tapaavat kuulemma nauttia jäätiköstä usein lähietäisyydeltä. Tapaamamme metsänvartija kertoi, ettei pariin päivään ollut niitä nähnyt, mutta että kyllä niitä viikottain on nähty. Steep Creekin polun silloilla onkin karhuportit.
Karhut liikkuvat alueella etenkin vähän aikaisemmin kesällä, kun lohet nousevat alueen jokiin. Nyt syyskuun alussa useimmat lohet ovat jo joesta nousseet ja luonnon kiertokulun mukaisesti kuolleet.
Täällä näimme myös ensimmäiset karhuvarmistetut roskalaatikot – ilmeisesti karhut eivät vielä ainakaan osaa lukea kuvallisiakaan ohjeita niin hyvin, että oivaltaisivat laittaa tassunsa lukkoaukkoon 🙂

Juneau Alaska Juneau Alaska Juneau Alaska
Juneau Alaska Juneau Alaska

Juneaun keskusta

Mendenhallista palasimme takaisin Juneauhin, jossa ehdimme hetken katsomaan kaupunkiakin ennen paluuta laivalle. Useimmat rantakadun kaupoista olivat täälläkin timantti/tansaniitti/matkamuistokauppoja, jotka sulkevat ovensa talveksi risteilykauden päätyttyä. Red Dog Saloon taitaa sentään olla auki ympäri vuoden.

Juneau Alaska

Rannalta olisi myös voinut nousta ylös läheisen vuorten rinteille lähemmäs luontoon Mt. Robertsin kaapelivaunulla, mutta jouduimme jo kiirehtimään takaisin laivalle, sillä lähdimme Juneaun satamasta jo klo 13 – voidaksemme käyttää iltapäivän toisen jäätikön, Sawyerin, katselemiseen laivasta käsin, mutta palataan siihen toisella kertaa.

Juneau Alaska