Avainsana-arkisto: Algeria

Somettamista Oranissa

Kaikki Algeriasta

Pienen Algeria-sarjamme lopuksi yhteenvetona matkaamme liittyneitä käytännön asioita.

Ensimmäinen asia, joka Algerian matkaa suunnitellessa kannattaa huomioida on viisumi. Suomalainen tarvitsee Algeriaan viisumin ja lähin lähetystö on Tukholmassa. Omatoimimatkailijoita emme sen tarkemmin osaa asiassa neuvoa, sillä Starlight Tours, jolta ostimme matkapakettimme, hoiti myös viisumihakemukset puolestamme.

Algerian viisumi

Yllättävän pitkä aika niiden saamiseen meni, pääsiäisen alla yli kuukauden. Normaalisti ne kuulemma tulevat nopeammin, mutta liian tiukalla aikataululla ei kannattane olla liikkeellä.

Lensimme Algeriaan Istanbulin kautta: Hki – Istanbul – Algiers ja takaisin Oran – Istanbul – Algiers. Tietysti myös Pariisin kautta olisi päässyt Algeriaan, mutta valitsemillamme päivillä ja reitillä (paluu Oranista) Turkish Airlines oli reippaasti edullisempi, tosin sitten paluun osalta hiukan aikataulun kustannuksella, eli lähtö Oranista oli yöllä ja vaihtoaika Istanbulissa pitkä. Mutta omapa oli valintamme.

Jatkolennolle Istanbulista Algeriin jonottaessamme hetken mietimme valkokaapuisessa ryhmässä, että mihinkähän olemme menossa, mutta sittemmin opimme, että tämä ei ole tavallinen algerialainen pukukoodi: nämä ihmiset olivat ilmeisesti palaamasta pyhiinvalellusmatkalta Saudi-Arabiasta.

Matkalla Algeriaan Matkalla Algeriaan

Viisumien ja lentojen lisäksi Starlightin paketti sisälsi hotellivaraukset ja autoilevan oppaan niin Algerierssa kuin Oranissa.

Hotellit olivat ok, Albert 1er:stä pidin merinäköalan,  ilmapiirin ja sijainnin vuoksi ihan erityisesti. Lentokentän lähellä Algierissa on uusia tasokkaita ketjuhotelleja, mutta niiden sijainti on ruuhkaisessa ja isossa kaupungissa huono. Eli piste tästä hotellivalinnasta Starlightille!

Albert 1er AlgiersAlbert 1er Algiers

Hotel Les Ambassadeurs Oran AlgeriaLes Ambassadeurs Oranissa sen sijaan ei ihan vakuuttanut, vaikka sillä oli tähtiä enemmänkin kuin Albert 1er’illä. Pisteitä rapisi erityisesti sijainnista – ihan hotellin lähistöllä ei oikein ollut mitään.
Oranissa ketjuhotellit ovat uuden kaupungin puolella ja täällä olisin voinut vaikka harkita sellaista: kahvilat ja pienet ruokakaupat näyttivät siellä olevan helposti saavutettavissa lähikortteleissa ja rannan uudet puistoalueet näyttivät kauniilta.
Les Ambassadeursissa jäimme myös heti hotelliin saapuessamme jumiin sen hissiin, josta meidät toki pelastettiin melko ripeästi, mutta hissiä emme silti tuon kokemuksen jälkeen siellä juuri käyttäneet!

Hotel Les Ambassadeurs Oran

Oppaamme Algierissa oli keski-ikäinen hyvää englantia puhuva Boualem (oppaiden yhteystiedot pyydettäessä).  Boualemiin liittyen ainoa negatiivinen asia oli hänen neljälle isolle suomalaiselle liian pieni auto: etenkin Tipasaan suuntautuneella koko päivän mittaisella retkellä kolme aikuista takapenkillä oli kyllä vähän liikaa!

Oranissa meitä opastaneen nuoren naisen, Selman, englanninkielen taito oli rajallisempi, ja jos kukaan meistä ei olisi osannut yhtään ranskaa, niin osa kaupungin tarinoiden yksityiskohdista olisi jäänyt uupumaan, mutta toki toimeen olisimme tulleet. Eikä se Selmankaan auto juuri isompi ollut. Onneksi olimme, kaikki, vain käsimatkatavaroilla liikkeellä!

Oppaat olivat käytettävissämme aamusta alkuiltaan ja vievät meitä periaatteessa mihin halusimme. Algiersin opas vaikutti ammattimaisemmalta sikäli, että hänellä tuntui olevan hyviä omia ehdotuksia käyntikohteista, mutta kun halusimme esimerkiksi käydä myös El Aurassi -hotellilla, niin se sopi hänelle, ja hän jopa sai järjestettyä meille pienen esittelykierroksen hotelilla, huoneita myöten.
Oranin opas kyseli välillä liiankin paljon mitä haluamme seuraavaksi ja kun sitten halusimme kaikenlaista: kukkatorille, postikortteja, postimerkkejä, Royal Hoteliin, niin päädyimme sitten kävelemään Oranin kujia edes takaisin oikein kunnolla.
Tipasan retkestä olimme sopineet etukäteen.

Junalla Oraniin

Algierisista Oraniin matkustimme junalla, 1. luokassa, joka ei nyt ollut loistokas, mutta 5 tunnin matka sujui ihan suomalaisittainkin mukavassa ja rauhallisessa vaunussa hyvin. Tarjoilukin pelasi: tarjoiluvaunusta saattoi ostaa teetä ja pientä syötävää.

Hotelliöitä meille kertyi 5 (tai oikeastaan 4, mutta yölähdön takia olimme maksaneet myös 5. yöstä, jotta saimme pitää huoneen loppuun, eli puolille öin asti.

Tästä kaikesta maksoimme Starlightille 1800 euroa per nuppi (4 hengen ryhmäkoolla, kahdelle hengelle luultavasti hiukan enemmän).
Starlightin valitsimme, sillä valmismatkoja Algeriaan ei ole tarjolla, meillä oli Starlightista hyviä kokemuksia aikaisemmilta matkoilta, emmekä halunneet käyttää aikaa ja energiaa matkan kasaamiseen omatoimisesti, sillä kun aikaa oli käytettävissä vain pääsiäinen ja pari päivää, ohjelmasta kannatti sopia etukäteen sen sijaan, että olisimme vasta perillä alkaneet ihmetellä, että mitä ja miten tänään.

Toki ainakin Algierissa olisi varmaan pärjännyt ihan omatoimisestikin: oppaan casbah-alueelle olisi saanut hotellin välittämänä ja etenkin jos asuu keskustahotellissa, niin monet asiat olivat hotellista kävelyetäisyydellä.

Oran ei ehkä olisi auennut omatoimisesti ihan yhtä helposti, mutta tuskin sielläkään pulaan joutuisi, ihan kaikkea ei vaan ehkä heti löytäisi ja huomaisi – tai ainakin pitäisi opiskella kaupunkia kunnolla etukäteen!

Muita kuluja ei meillä tällä kertaa sitten oikeastaan ollutkaan, mitä nyt 63 euroa lentoparkista ja 43 euroa Istanbulin loungevierailusta paluumatkalla.

Ruoka- ja juomakuluja emme tapaa matkakuluiksi laskea, sillä syömme ja juomme kotonakin. Hintatasosta kiinnostuneille voisimme suositella Numbeon sivuston Cost of Living -osiota. Algerian osalta sen tiedot olivat mielestämme pari viikkoa sitten suht oikeita. Samoin sen tiedot Suomesta.

Ruoka Algeria

Paikallinen valuutta Algeriassa oli ihan oma lukunsa. Olimme ajatelleet vaihtaa sitä ensi alkuun lentokentällä – valuuttahan ei ole vaihdettava eli etukäteen sitä ei olisi voinut vaihtaa. Eipä vaihtanut lentokentällä oleva pankkikaan, ulkomaalaisille. Kävelevä ”pankki” olisi vaihtanut ja tarjonnut kaupan päälle kyydin kaupunkiin, mutta jäimme odottamaan opastamme, ajatellen, että kysellään nyt vähän tästä ensin.

Kuvio on kuulemma sellainen, että algerialainen, matkustaessaan ulkomaille, saa luvan vaihtaa valuuttaa, mutta määrät ovat pieniä, luokkaa joitakin satoja euroja ja matkakassaa tavataan sitten täydentää vaihtamalla lisää valuuttaa pimeästi.
Pimeästi mekin sitten päädyimme valuuttaa vaihtamaan, oppaaltamme. Vaihtokurssit niin lentokentän ”pankilla” kuin oppaallamme olivat jokseenkin yhteneväisiä ja suunnilleen sama kuin XE-sovelluksen antamat, joten ehkä vaihtavamme pienehköt määrät paikallista valuuttaa vaihtuivat suunnilleen oikeaan kurssiin.

XE

Hiukan oppaamme oli vaihtamisoperaatioiden kanssa häveliäs, eli setelit ja kirjekuoret vaihdettiin autossa, ei ihan kadulla, etenkin kun poliiseja kaupungissa oli aika paljon.

Poliisien kanssa jouduimme sen verran tekemisiin, että Lasse kun otti Oranissa kuvan tiukkaan vartioidusta Ranskan suurlähetystöstä, pysäytti poliisi hänet hetimmiten ja pyysi poistamaan kuvan. Julkisia rakennuksia Algeriassa ei saa kuvata. No, Lasse poisti kuvan, vaikka eihän se oikeasti iPhonesta poistunut, mutta jätetään nyt julkaisematta kuitenkin.

Algeriasta voit lukea lisää jo aikaisemmin julkaisemmista jutuistamme:

Ehkä vielä tämänkin voisi laskea Algeria-jutuksi: Algeria on Afrikan suurin maa.

Ja matkaystävämme Kari, runoilija, on julkaissut tämän kaiken tiiviissä ja kauniissa runomuodossa!

Runoilja ja vaimo Cherchellissä Algeriassa

 

Algiers Alger

Alger, Algiers, Algeria

Alger (tai englanniksi Algiers), Algerian pääkaupunki. Vanhoja ranskalaistyylisiä rakennuksia. Vieläkin vanhemmalta ajalta oleva vanha kaupunki, casbah. Katuja ja toreja. Liikennettä miljoonakaupungin tapaan. Sinisenä hohtava välimeri. Täältä me aloitimme Algeriaan tutustumisen.

Marttyyrien muistomerkillä Alger

Marttyyrien muistomerkillä AlgerJo matkalla lentokentältä hotellille, ainakin jos on valinnut hotellin kaupungin keskustasta, kannattaa pysähtyä Marttyyrien muistomerkille, jos siellä haluaa käydä, sillä se on sopivasti matkan varrella. (Muistomerkistä hiukan lisää jo aikaisemmassa jutussamme Ristiriitaisesti ranskalainen.)
Brysselin iskujen jälkeen hiukan hirvittää muistomerkin edessä oleva tumma laatta ja sen sanoma: hyvän asian puolesta kuolleet omaisemme eivät ole poissa vaan paremmassa paikassa, paratiisissa. Paikalliset kuvauttavat itseään ahkerasti laatan kanssa.

Mutta muistomerkin lievästä synkkyydestä huolimatta paikalta on mukava näköala kaupunkiin, joten ainakin siksi se puoltaa paikkaansa ensimmäisenä pysähdyspaikkana.

Alger Algiers

Toinen kaupungin monumenteista, joka on saanut sijansa niissä vain harvoissa Algeriaa kuvaavissa jääkaappimagneeteista, La Grande Poste, on nyttemmin suljettu ja avautuu ehkä joskus, muttei enää postina. Onneksi hotellimme, Albert 1er, sijaitsee aivan sen vieressä ja voimme ihailla rakennusta aamuin illoin.

Algiers La Grande Poste

Vanha kaupunki, Casbah, on kaupungin kiehtovin nähtävyys. Vielä muutama vuosikymmen sitten alue oli terroristien hallitsema ja ulkopuolisille oikeasti vaarallinen. Nyttemmin alue on ainakin keskellä päivää hiukan uneliaan tuntuinen rauhallinen, mutta sokkeloinen kaupunginosa, joka ei ilman opasta oikein satunnaiselle kävijälle avaudu. Toisaalta alue on sokkeloinen eikä ainakaan sen ulkopuolella olevasta kartasta ole apua.

Casbah kartta

Myöskään perinteiset talot eivät avaudu ulkopuolisille. Talojen julkisivut ovat valkoisia, mutta ovien takana aukeaa yksityinen, koristeltu ja värillinen maailma. Rikkaampien yksityishenkilöiden ja palatsien seinät on koristeltu Ranskasta, Espanjasta ja Alankomaista tuoduilla laatoilla, mutta talojen ulkopuolella rikkaudet eivät saaneet näkyä: kunnioituksesta muita kohtaan, pröystäileminen ei ollut sopivaa.

Algiers casbahAlgiers casbah Algiers casbah

Talojen ulkopuolella näkyy kuitenkin edelleen vanhan arkkitehtuurin nerous. Rakennuksissa on puisia tukirakenteita, jotka joustavat maan järistessä ja rakennukset ovat kestäneet, vuosisadasta toiseen.

Algiers casbah Algiers casbah

Vierailemme useammassa rakennuksessa, aikoinaan niin yksityishenkilöille kuuluneissa kuin muutamassa palatsissa. Pääsemme nousemaan rakennusten katolle ja näemme Casbahin naisten näkökulmasta: talot on rakennettu kiinni toisiinsa ja naiset saattoivat  vierailla toistensa luona liikkumalla rakennuksesta toiseen menemättä lainkaan ulos kadulle.

Algiers casbah

Ikiaikaiset rakentamisen säännöt Casbahissa olivat sellaiset, että kukaan ei saanut rakentaa muutamaa kerrosta korkeampaa taloa, joten vanhan kaupungin noustessa rinnettä ylöspäin kaikista taloista näki merelle. Terrorismin vuosina säännöistä ei myöskään rakentamisen osalta välitetty ja niinpä vielä nykyisinkin alueella näkyy joitakin liian korkeita lisäkerroksia, mutta ehkä ne saadaan tulevina vuosina vielä purettua.
Ehkä satelliittilautasten käytöstäkin päästään joskus yksimielisyyteen isompina kokonaisuuksina: nyt jokaisella perheellä on omansa, monella kuulemma useampiakin!

Algiers Casbah Algiers Casbah

Yksi alueen mielenkiintoisimmista paikoista on Sidin mausoleumi (jonka sisällä ei luonnollisesti saanut kuvata). Keskellä pyhäkköä on jalustalla iso arkku, joka jakaa huoneen kahteen osaan. Toisella, isommalla, puolella on kymmeniä naisryhmiä seurustelemassa lattialla. Joku käy välillä rukoilemassa arkun äärellä. Katossa roikkuu lukuisia kattokruunuja ja oppaamme kertoo, että yksi näistä on kuningatar Viktorian tänne lahjoittama, kiitokseksi täällä käynnin tuottamasta lapsesta. Mausoleumin pienemmällä puolella oleilee myös, naisista erillään, muutamia miehiä.
Suomessa naiset tapaisivat ehkä ostoskeskuksen kahvilassa, mutta täällä siis mausoleumissa.

Algier casbah mausoleum sidi

Algier casbahNautimme casbahin alueen pienessä ravintolassa myös lounaan, paikallisten keskuudessa paikallista ruokaa: algerialaista keittoa (papuja ja lihaa), tonnikalaa kätkettynä rasvaiseen taikinaan, couscousia kanalla ja jälkiruuaksi äkkimakeita leivonnaisia ja teetä.
Ennen ateriaa pesemme kädet yhdellä casbahin alueen lukuisista kauniista vesipisteistä – paikalliset syövät ruokansa pitkälti sormin, joten käsien peseminen ennen ruokailua on erityisen tärkeää.
Ruoka ei kaikilta osin vakuuta, mutta miljöö ja näköala kyllä!

Algier view from casbah

Casbahiin alkaa elämä palata myös pienten antiikkia ja käsitöitä myyvien liikkeiden myötä. Myös lukuisat kissat tuntuvat pitävän aurinkoisen raukeasta tunnelmasta kapeilla kaduilla ja vaaleilla muureilla.

Casbah Algiers Casbah AlgiersAlgiers casbah cat

Casbah jakaantuu ylempään ja alempaan osaan ja me kävelimme sen ylhäältä alas. Alhaalla jatkoimme kävellen rantabulevardia ja katettua ranskalaista kauppakatua pitkin takaisin hotellillemme ja La Grande Postelle. Casbah ei siis ole kaukana, vaikka se joskus olikin melkein oma valtionsa, johon tavallisella kaupunkilaisella ei ollut asiaa.

Marttyyrien muistomerkin Casbahin lisäksi emme juuri muita ”isoja nähtävyyksiä” kaupungissa kiertäneet. Notre Dame d’Afrique -kirkolla kävimme. Sieltäkin on hienot näköalat ja Marseillen Notre Dame de la Garen sisarkirkon kupoli oli kyllä kauniin värikäs.

Notre Dame d'Afrique Notre Dame d'Afrique

Kasvitieteellinen puutarhan, joka koostuu englantilaisesta ja ranskalaisesta osasta, olisi ollut seuraavana listallani, jos aika olisi riittänyt. Olisin niin halunnut nähdä ne liaanit, joita on kuulemma käytetty vuonna 1932 valmistuneen Tarzan-elokuvan kuvauksissa!
Nyt jouduin tyytymään ainakin näin keväällä keskustan kaduille levittyvään vihreään maailmaan.

Taimia Algeriersin kaduilla

Casbahista hiukan toisesta näkökulmasta voit halutessasi lukea lisää Algeriassa perheensä kanssa asuvan suomalaisen kirjoittamasta Lasten silmin -blogista.

Myös Marttyyrien muistomerkistä, Algerian historiasta ja tuosta mainitsemastani puutarhasta on juttu myös siellä.

Olin jo ennen matkaa seurannut Lasten silmin -blogia, sillä erityisesti toisen suomalaisen näkökulma maahan on aina kiinnostava ja jos aikataulumme vain olisivat sopineet yhteen, niin olisimme varmaan yrittäneet matkamme aikana tavatakin, mutta nyt pääsiäisenä ei vaan onnistunut.

Lasten silmin -blogi

 

 

 

Oranin katukuvaa

Albert Camus’n Algeriassa

Emme matkustaneet Algeriaan Albert Camus’n takia. Mutta vaikka ensisijainen kimmokkeemme matkaan usein onkin uusi maa, niin toki sitten hetimmiten selvitämme myös mitä kaikkea mielenkiintoista kyseisestä maasta löytyy.

Algerialais-ranskalainen Nobel-kirjailija liittyi matkaamme useammassa kohdassa kuin olin etukäteen tullut selvittäneeksikään.

Camus’in perhe kuului Algerian Pied-Noir -väestöön, siihen yli miljoonan ihmisen joukkoon, joka Ranskan vallan aikana muutti Algeriaan (ja Marokkoon ja Tunisiaan) Ranskasta ja muualta Euroopasta. Albert syntyi Algeriassa 1913 ranskalaista ja espanjalaista alkuperää oleville vanhemmille ja kävi koulunsa Algiersissa.

Algiersin lyseo, Camus'n opinahjo
Le lycée Bugeaud

Algerialais-ranskalaisena Camus on sivullinen sekä Algeriassa että Ranskassa.
Sivullinen onkin ehkä hänen tunnetuin teoksensa. Minulle Camus on kuitenkin ollut Rutto: Oraniin sijoittuva tarina yhteisöstä, jota kohtaa sen muusta maailmasta eristävä vitsaus. Tarina on piirtynyt mieleeni niin voimakkaasti, että vaikka viime vuosina olen moneen otteeseen karsinut kirjahyllyäni, niin kyseinen teos löytyy meiltä vieläkin niin suomeksi kuin ranskaksi.

Camus Rutto La Peste

Ja löytyiväthän ne rotatkin Oranista – tosin vain katukauppiaan lelurottalauman muodossa, mutta toisaalta, oikeaa rottaa en ehkä Oranista olisikaan halunnut mukanani kotiin tuoda!

Kirjakauppa Oranissa
Rottia Oranissa

Tipasassa oppaamme kertoi meille kirjailijan työskennelleen mielellään näissä maisemissa Välimeren rannalla ja vaikkakin Algerian sodan myötä kirjailijasta tuli epäsuosittu niin Ranskassa kuin Algeriassa, niin Tipasan rantamaisemissa on algerialaisten hänelle pystyttämä muistomerkki.

Tipasan rantamaisemaa
Rantamaisemaa Tipasassa

Noces à Tipasa, kirjailijan varhaisesta tuotannosta, käsittää neljä lyyristä tarinaa näistä maisemista: auringosta, yksinäisyydestä, ihmisten absurdista kohtalosta, luonnosta, mutta myös vaikutelmia ja ajatuksia ihmisyydestä ja onnen etsinnästä.

Muistomerkkiin on päätynyt ajatelma:

Je comprends ici
ce qu’on appelle gloire
le droit d’aimer
sans mesure Albert Camus

Jonkinlaisesta ranskan kielen osaamisestani huolimatta pyydän ranskaa äidinkielenään puhuvaa kolleegaani kääntämään tämän minulle englanniksi:
I understand here that what one calls glory is the the right to love without boundaries

mutta ei tämän ajatus silti ole minulle vieläkään ihan selvä.
Ymmärrän täällä, että mitä kutsumme kunniaksi on oikeus rakastaa ilman rajoja?

Jos Sinulla on tähän parempi tulkinta, niin kerro!

Tipasa Camus'n muistomerkki

Tällä kertaa kirjailija liittyi matkaamme vasta sen jälkeen kun olimme kohteesta jo päättäneet. Ainakin kolmella matkalla olemme liittäneet reittiimme kaupungin tai saaren kirjan tai kirjailijan innostamana.

Botswanassa kävimme myös pääkaupunki Gaboronessa Alexander McCallSmithin Mma Ramotswe -kirjojen innostamana.

Cornwallissa valitsimme ruokapaikan Rosamund Pilcherin kirjojen innoittamana.

Nantucketin saarelle suuntasimme Nancy Thayerin kirjojen innostamana – ja onnistuimme jopa tapaamaan kirjailijan!

Ja viimeksi joulukuussa jäimme ylimääräiseksi päiväksi Nairobiin tutustuaksemme Karen Blixenin maisemiin myös Keniassa. Tanskassa olimmekin hänen kotitalollaan käyneet jo aikaisemmin.

Tipasa Algeria

Historiaa Välimeren etelärannalla

Matkaystävämme ovat vielä meitäkin innokkaampia maabongareita ja laskevat maiden ja alueiden lisäksi tarkkaan myös Unescon maailmanperintökohteet, joissa ovat vierailleet, siinä missä me saatamme jättää jonkun hiukan pölyisemmän palatsin väliin, vaikka olisimme jo sen ovella. Mutta hyvä, että laskevat, etenkin silloin, kun yhteisiä matkoja suunnitellessamme lisäävät reitillemme hyvä kohteita, kuten vaikka Tipasan rauniot Välimeren rannalla Algierista länteen.

Sidi Fredj Algeria

Päiväretkemme reitti kulki Algierista ensin Sidi Frejdin viehättävään, mutta Algerian talvessa vielä melko autioon rantakaupunkiin, sieltä eteenpäin Kleopatran mausoleumille ja edelleen Cherchellin kylään ja lopuksi Tipasan raunioille.
Matkaa Algiersista Cherchelliin kertyy n. 100 kilometriä. Tiet olivat hyväkuntoisia kaikkialla Paluumatkan tulimme moottoritietä, kun ei enää ollut tarvetta kierrellä nähtävyyksiä kylä kerrallaan.

Sidi Fredj Algeria Sidi Fredj Algeria

Ranskalaisten aloittaessa Algerian valloituksen vuonna 1830 he rantautuivat Sidi Frejdiin. Tänään Sidi Fredjissä on pienvenesatama ja talvesta huolimatta muutama vene oli aamulla lähdössä ulos. Aallonmurtajalla muutama kalastaja kokeili onneaan.
Talviautioiden hotellien aulat näyttävät samanlaisilta kuin vanhat historialliset talot Algiersin casbahissa. Algerian talvea voisi hyvin myydä pohjoisen asukkaille kesänä.

Näkymä Välimerelle Kleopatran mausoleumilta Algeriassa
Kleopatran mausoleumi Algeria

Kleopatran hautamausoleumi vie vielä kauemmas historiaan.
Tänne on haudattu Juba II ja Kleopatra Selene II, muinaisen Mauretanian kuningas ja kuningatar. Kuningattaren äiti, Kleopatrahan, jäi historiaan etenkin intohimoisista rakkaussuhteistaan Julius Caesarin ja Marcus Antoniuksen kanssa, legendaarisesta viehätysvoimastaan, sekä dramaattisesta itsemurhastaan, jonka hän teki Egyptin joutuessa lopullisesti Rooman vallan alle.
Hautamausoleumi on osa Unescon maailmanperintökohdetta, joka jatkuu Tipasan roomalaisilla raunioilla, Välimeren rannalla.

Kleopatran mausoleumi AlgeriaAikoinaan vierailijat, erityisen innokkaina pienet koululaiset, pääsivät kulkemaan myös labyrintissa mausoleumin sisällä, mutta Algerian sisällissodan aikana terroristit ottivat myös mausoleumin käyttöönsä ja sen sisäänkäynnit jouduttiin valamaan umpeen. Algerian historaa tämäkin. Mutta ehkä vielä jonain päivänä koululaiset voivat taas palata tännekin.

Kleopatran mausoleumi AlgeriaBelombra-puu keväällä Cherchell

Cherchellin pienessä kylässä oppaamme oli viemässä meitä museoon, joka olisi kertonut lisää Juba II:sta ja Kleopatra Selene II:sta, mutta museo oli harmiksemme (?!) suljettu , joten kylän päänähtävyydeksi jäikin mahtavien belombra-puiden täyttämä keskusaukio ja viehättävä kalastajakylä majakoineen. Ainakaan Lassea ei harmittanut yhtään museon vaihtuminen rantanäkymään!

Cherchell Algeria

Välimeren rannalle kolmelle kukkulalle rakennetussa Rooman valtakuntaan kuuluvassa Tipasan kaupungissa asui 300-luvulla 20 000 ihmistä. Kylää ympäröivät muurit ja siitä on säilynyt kolmen kirkon rauniot, kylpylöitä, hautausmaita ja amfiteatteri.
Minusta – ja sadoista vapaapäiväänsä viettävistä algerialaisista – vehreät rauniot meren rannalla olivat oikein viehättävää aluetta. Ok, ehkä kaikki raunioilla kiipeävät lapset eivät ajattele paikan historiallisia arvoja, mutta muitakin arvoja alueella selvästikin on.

Tipasa Algeria Tipasa Algeria

Camus muistomerkillä TipasassaLopuksi kävelemme vielä kylän muurien ulkopuolelle, vuosisadan alun historiasta läheisempään historiaan, katsastamaan kirjailija Albert Camus’in muistomerkin: Nobel-kirjailija viihtyi myös näissä maisemissa, kuten Oranissa ja Algierissakin.

Päivän lounaan nautimme ennen raunioihin tutustumista Tipasan kylän suosituimmassa rantaravintolassa, vaikka jouduimme jonottamaan pöytää ja odottamaan ruokaakin tovin. Mutta ainakin elimme kuten paikalliset ja nautimme aurinkoisesta ”sunnuntaista” ulkoilmaravintolassa meren äärellä, tosin siis perjantaina.

Kalaravintola Tipasassa

Lyhyt kävelytie rantabulevardilta Tipasan raunioille oli muuten ainoa paikka Algeriassa, jossa kujaa reunustivat matkamuistokauppiaat – turistejahan ei maassa käy kuin 200 000 vuodessa, mutta Tipasaan tulevat myös paikalliset muualta Algeriasta.