Avainsana-arkisto: Angkor

Mandala

Mandalan matkassa Kambodzassa ja Vietnamissa

Ystäväni kysyi minulta jossain vaiheessa kokemuksiamme Mandala Travel -matkatoimistosta, johon totesin, että emme ole (vielä) koskaan heidän matkassaan olleet. Totesin siihen sitten samalla, että jos päädytte heidän kanssaan matkustamaan, niin jakakaa ihmeessä kokemuksianne, sillä mekin olemme muutamaa heidän mielenkiintoisen tuntuista kokonaisuuttaan jo harkinneet.
Tässä niitä kokemuksia nyt sitten on – eli tämä on vieraskynä-juttu, joka on minusta mielenkiintoinen niin tuon Mandala Travelin takia kuin kohteiden takia, eli samoissa maisemissa, mutta hiukan eri reitillä Kaakkois-Aasiassa liikutaan kuin meidän syksyisellä matkallamme. Tämä johdantona – jatketaan ystäväpariskuntamme matkassa:

Omatoimimatkaajat valmiille kiertomatkalle

Olemme viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana käyneet vähintään kerran vuodessa Aasiassa, useimmiten omatoimimatkalla. Kambodza ja Vietnam olivat kuitenkin meille entuudestaan tuntemattomia maita ja halusimme nähdä paljon suhteellisen lyhyessä ajassa, joten järjestetty kiertomatka tuntui kokeilemisen arvoiselta vaihtoehdolta.
Matkajärjestelyjen kätevyys houkutteli, vaikka aluksi tuntuikin oudolta, että joku muu oli lyönyt puolestamme  lukkoon matkan ohjelman, aikataulut ja hotellit.
Mandala Travelista ei meillä eikä tuttavapiirissäkään ollut kokemusta ja olimme pitäneet sitä lähinnä vaellus- ja muiden aktiivimatkojen järjestäjänä, mutta heidän tarjonnassaan on paljon myös  kulttuuri- tai luontopainotteisia kiertomatkoja.
Varasimme matkan, itseasiassa vain sen maapalvelut,  vasta noin kuukautta ennen lähtöä. Kaukolennont ostimme itse meille hiukan paremmin sopivalla aikataululla ja hiukan eri reittiäkin käyttäen kuin paketin lennot olivat. Mandalan tarjoama lentoaikataulu oli hieman hankala kaksine vaihtoineen, mutta tähän kuulemma vaikutti tällä kertaa ryhmän pieni koko ja myöhään tulleet varaukset. Tämän matkan he olivat toteuttamassa jo kuudella osallistujallakin, vaikka yleensä ryhmäkoot ovat heillä 8-18 henkeä, ja meidän liityttyä mukaan meitä oli siis  8 matkalaista ja suomalainen matkanjohtaja eli mukavan pieni ryhmä.
Plussaa Mandala Tavelille  joustavuudesta.
(Tähän väliin toimittajan huomatus, että olemme onnistuneet ostamaan myös Olympialta pelkät maapalvelut tai lisäämään jonkun osuuden perusmatkan loppuun.)
Matkareittimme kulki Kambodzan Siem Reapistä Phnom Penhiin ja sieltä edelleen Vietnamiin, 5 yötä Kambodzassa ja 7 yötä Vietnamissa.

Siem Reap

 Matka alkoi Siem Reapista, jossa Angkorin alue tuli käytyä läpi kolmen päivän aikana melko perusteellisesti, sisältäen mm. auringonnousun Angkor Watissa (sillehän ei kukaan mahtanut mitään, että aamu oli aika pilvinen). Kävimme myös harvemmin vierailluissa temppeleissä  Roluosin alueella, jossa  ohjelmassamme oli mm. lahjojen vienti temppelin munkeille, jotka sitten siunasivat meidät ja matkamme. Tämä ilmeisesti ei ole ihan tavanomainen ohjelmanumero, koska paikallisoppaammekin oli siitä todella tohkeissaan. Antamissamme paketeissa oli lääkkeitä, peseytymis- ja ruokatarvikkeita.
Lahjoja munkeille
 Kambodzassa oli maaliskuun lopulla todella kuuma, päivälämpötilat olivat jopa  35-38 astetta. Kambodzassa oli kuiva kausi lopuillaan ja riisipellot olivat kuivan ruskeita ja Kaakkois-Aasian suurin järvi Tonle Sap Siem Reapin lähellä oli tähän aikaan vuodesta ”pienimmillään” ja sadekaudella tulvan alle jäävät metsät ja rakennukset näyttivät nyt ihan tavallisilta. Pienen veneretken saimme kuitenkin järvellä tehtyä.
TonleSap

Bussilla Siem Reapistä Phnom Penhiin

Siem Reapista siirryimme omalla  bussilla Phnom Penhiin – 300 kilometrin matka vei käytännössä koko päivän temppelivierailuineen, lounas- ja wc taukoineen, sillä tien huonokuntoisuuden ja tietöiden takia keskivauhti oli todella pieni.
Maisemat matkan varrella olivat kuitenkin koko matkan ajan eläväisiä ja mielenkiintoisia.
Tolppataloja Kambodzan maaseudulla 1 Tolppataloja Kambodzan maaseudulla 3
Phnom Penhissä olimme vain yhden kokonaisen päivän, mutta se riitti tärkeimpien nähtävyyksien katsomiseen (kuninkaallinen palatsialue, kansallismuseo, vankilamuseo) ja halukkaille  jäi vielä aikaa myös lähteä omin päin Kuoleman kentille tai vaikka osallistua iltavoimisteluun!
Iltajumppaajia Phnom Penhissä

Ho Chi Minh City (Saigon)

 Vietnamissa kierroksemme käsitti 5 keskeistä H:ta : Ho Chi Minh City (Saigon), Hoi An, Hue, Hanoi ja Halong Bay. Ohjelma oli hyvin suunniteltu: kaikissa kaupungeissa oli yhteinen kaupunkikierros, mutta myös mukavasti omaa aikaa.
Matka Phnom Penhistä Saigoniin taittui sekin pikkubussilla, mistä oli myös se etu, että vaikka Cu Chin tunnelit eivät jostain syystä sisältyneet matkamme alkuperäiseen ohjelmaan, mutta saimme käynnin siellä  järjestymään ryhmän pyynnöstä varsin helposti, koska ne sattuivat olemaan lähes matkan varrella ajomatkallamme.
Tunneleiden ”puuttuminen” oli matkaohjelman pikku miinus etukäteen ajatellen ja saimme sen näin ”korjattua”.Saigonin hyvin perusteellisella koko päivän kestävällä kaupunkikierroksella  käytiin sekä Cholonin kiinalaiskaupunginosassa että keskustassa ja sen tärkeimmissä museoissa ja muilla maamerkeillä.
Saigonin keskusta metrotyömaa

Hoi An ja Hue

Saigonista siirryimme Hoi Aniin lentäen (lento Danangiin, josta puolen tunnin bussimatka Hoi Aniin). Viehättävä  Hoi An oli täydellinen vastakohta kiireisille, mopojen täyttämille suurkaupungeille!
Hoi An 4 Hoi An Hoi An 3
Hoi Anista Hueen ajettiin pikkubussilla kaunista maisemareittiä vuoriston yli (3 tuntia).
Hoi Anista Hueen 1
Entisessä keisarillisessa pääkaupungissa Huessa  tutustuttiin tietysti erityisesti keisarillisiin nähtävyyksiin.
Juna Vietnam
Huesta matka jatkui Hanoihin yöjunalla. 15 tunnin yöjunamatka 4 hengen nuhjuisissa nukkumahyteissä ei ollut ihan linjassa matkan muun tason ja mukavuuden kanssa, mutta jää muistiin elämyksenä jota voi huumorillakin muistella jälkeenpäin! Junamatkustaminen sinänsä on ok, jos juna olisi vähän tasokkaampi – muussa tapauksessa mielestäni tämän välimatkan voisi lentää.

Hanoi ja Halong Bay

Hoan Kiem Hanoi Hang Gai puu
Hanoissa aikataulu tuntui kiireisimmältä : siellä viivyimme 2 yötä mutta käytännössä vain 2 iltapäivää ja iltaa.Halong BayMatkan loppuhuipennus oli vuorokauden mittainen risteily Halongin lahdella, jota kaikki ryhmäläiset tuntuivat kovasti odottaneen. Laiva,  hytit ja ruokailut olivat tasokkaita ja maisemat todella hienoja, vaikka aurinko ei paistanutkaan. Hyttimme ikkunat avautuivat koko huoneen korkeudelta Halonginlahdelle, joten maisemien ihailu, olennaisin asia alueella, onnistui hienosti. Muutama rantautuminenkin vuorokaudenkin risteilyyn mahtui: näimme upean tippukiviluolan ja laguunilla pääsi itse ottamaan tuntumaan lahteen kajakeilla. Idylli rikkoutui hieman paikoin aika roskaisen meriveden takia ja ruuhkan takia: laivoja on lahdella todella paljon! Vähintään yhden yöpymisen laivalla sisältävä risteily on kuitenkin mielestämme ainoa oikea tapa tutustua Halonginlahteen, sillä ajomatka Hanoista kestää noin 3 tuntia suuntaansa.Laivamme Halong Bayllä
Pohjois-Vietnamissakin oli maaliskuun lopulla jo ”keväisiä” lämpötiloja eli yli 30 astetta ja maisemat olivat jo vihreämpiä kuin Kambodzassa. Päivät olivat usein aika pilvisiä, mutta sadetta emme saaneet kertaakaan.

Hotellit ja ateriat

Hotellit olivat 3- 4 tähden tasoa. Arvostimme erityisesti niiden hyviä keskeisiä sijainteja ja useimmat  niistä olivat viihtyisiä, pienehköjä ja persoonallisia boutique-tyylisiä hotelleja.
 Ancient House, Hoi An Ruokailuista
Aterioista vain aamiaiset sisältyivät matkan hintaan (+ Halongin risteilyllä täysihoito). Ruokailut oli kuitenkin järjestetty kätevästi siten, että lounaat söimme aina ryhmässä  muun ohjelman lomassa paikallisoppaiden valitsemissa ravintoloissa. Lounasruokailun kustannus oli 5-8 euron luokkaa juomineen/ henkilö.  Illallisille mentiin välillä isommalla joukolla, välillä omin päin – miten kenellekin sattui luontevasti sopimaan. Hieman huvittavana havaintona se, että perisuomalainen tapa pyytää lasku ravintolassa jokaiselle erikseen sujui useimmiten aivan mutkattomasti eikä herättänyt minkäänlaista hämmennystä.

Matkanjohtaja

Suomalainen matkanjohtajamme on asunut eri puolilla Aasiaa yli 20 vuotta ja oli sikäläisten yhteiskuntien, elämäntapojen, historian, uskontojen yms tuntija. Varsinainen nähtävyyksillä opastus oli pitkälti  paikallisoppaiden varassa, jotka puhuivat hyvää englantia – toki matkanjohtaja oli tarvittaessa valmis myös kääntämään opastukset suomeksi. Kiitoksen ansaitsee  matkanjohtajan  joustavuus ja kyky kuunnella ryhmän toiveita erilaisissa tilanteissa.

Suosittelemme!

Matkan ohjelmassa Vietnamin osuus tuntui etukäteen ajatellen aika kiireiseltä, mutta käytännössä kokonaisuus oli tältäkin osin onnistunut. Omillakin matkoillamme mielellään vaihdamme paikkakuntaa, maisemaa tai vaikkapa hotellia muutaman päivän välien, joten tiivis tahti ei haitannut. Missä tahansa käymistämme Vietnamin kaupungeista olisi toki voinut viipyä vaikka  pidempäänkin, mutta ajattelen niin, että voihan niihin joskus myöhemmin palata rauhassa,  kun nyt on saanut lyhyen johdatuksen siihen, mitä missäkin on tarjolla!

Matkaa teimme käytännössä lähes kaikilla kulkuneuvoilla. Osa pidemmistä siirtymisistä tapahtui omalla pikkubussilla (esim. Siem Reap – Phnom Penh – Saigon), sisäisellä lennolla (Saigonista Keski-Vietnamin Danangiin),  ja jopa junalla (Huesta – Hanoihin).  Aika monella vastaavanlaisella kiertomatkalla useammat pitkät välit kuljetaankin lentäen ja on tietysti makuasia, onko se etu vai miinuspuoli. Meistä näissä maakuljetuksissakin oli oma hauskuutensa ja oikeastaan tällaisen valmismatkan lisäarvo on myös siinä, että tulee tehtyä asioita joita ei välttämättä muuten tekisi: luulenpa että jos liikkuisimme omatoimisesti tällä alueella, varmaan tyytyisimme helpoimpaan ratkaisuun eli lentäisimme kaikki pidemmät välit.

Siem Reap katunäkymä Iso lasti auton päällä

Kiertomatka tarjosi siis tuhdin annoksen temppeleitä ja kaukaista historiaa, järkyttävää lähi- ja sotahistoriaa, maaseutumaisemia bussin ikkunasta, miljoonakaupunkien vilinää, upeita maisemia, hyvää ruokaa jne. Liikenteen kaoottisuudesta olimme etukäteen kuulleet paljon: tottahan mopoja oli Phnom Penhissä, Saigonissa ja Hanoissa kaduilla ihan tolkuton määrä, mutta liikenne oli kuitenkin sujuvaa eikä kukaan näyttänyt menettävän malttiaan. Jalankulkijana täytyi vain määrätietoisesti astua liikenteen sekaan, jolloin katujen ylitys onnistui vaikka se välillä ihmeeltä tuntuikin.

Yhteenvetona: kiertomatka oli meistä oikein onnistunut: ohjelma oli sopivalla tavalla tiivis ja mietitty  ja kaikki järjestelyt toimivat erinomaisesti.  Joten kiertomatka, meille uutena kokemuksena, osoittautui helpoksi ja huolettomaksi tavaksi matkustaa, jota saatamme harkita toistekin!
Hoi Anista Hueen 2
Jutun kuvat ovat luonnollisesti myös ystäväpariskuntamme ottamia.
Ja lopuksi vielä takaisin toimittajalle – sovimme ystäväni kanssa, että hän kirjoittaa matkasta arvioiden Mandala Travelin toteutusta, ei kuvaten Angkor Watia, Tonle Sapia, Ho Chi Mihn Cityä tai Hanoita, sillä niistä blogissamme on jo kuvia ja kirjoituksia syksyisen Aasian matkamme jäljiltä.

Kaikki Kambodzasta

Punakhmerien hirmuteot ja pääkalloröykkiöt olivat lähes ainoa asia, jonka Kambodzasta entuudestaan tiesin.
Angkor Watin osaltakin täytyy tunnustaa, että olisin saattanut sijoittaa sen johonkin toiseenkin alueen maahan.
Phnom Penhin olisin saattanut tietokilpailukysymyksessä saada oikein maan pääkaupungiksi, mutta siinä se sitten olikin.

Angkor Wat

Näimme Phnom Phenissä kuningaan palatsin ja temppeleitä, mutta myös Mekong-jokea ja vierailut punakhmerien tekojen jäljillä pakottivat kertaamaan maan historiaa.
Angkor Wat Siem Reapissä vaikutti niin suuruudellaan kuin iällään.
Näimme myös välähdyksen maan nykyhetkeä: Hotellit olivat hyviä tai pitäisikö sanoa loistokkaita ja ruoka hyvää niin khmer- kuin länsimaisena versiona.
Tapaamamme turismin parissa työskentelevät ihmiset olivat kaikki todella ystävällisiä ja osasivat vähintään hiukan englantia.
Kaikin puolin niin vierailemisen arvoinen kuin vieraalle ystävällinen maa.

Victoria Angkor hotel
VIctoria Angkor -hotelli

Matkan varrelta kirjoitin Kambodzasta seuraavat jutut:

Jättäessämme paikallisoppaan Siem Reapin lentokentällä hän kiittää meitä ja kehottaa säilyttämään kaikki hyvät asiat – ja heittämään pois huonot. Vaikka eipä meille huonoja asioita Kambodzasta juuri mieleen tule – ellei nyt sitten yli 30 asteessa huitelevat lämpötilat: kuumaa oli! Liikenne oli myös jalankulkijalle hiukan haasteellista, kadun yli pääsee vaan väkisin yrittämällä ja kaksipyöräisiä voi tulla yllättävistä suunnistakin, eli varovaisuus on tarpeen. Oppaamme toivoo meidän myös kertomaan ystävillemme Kambodzasta ja suosittelemaan sitä matkakohteeksi – olisin voinut vastata, että näin olemme jo tehneet!

Kambodza kuten Laoskin oli osa marraskuista Aasian kierrostamme, joten matkan kustannuksia täytyy yrittää kaivaa halutessaan koko matkan kustannusyhteenvedosta – ja koska Kambodzan osuus siinä missä Laosinkin osuus oli osa Olympian suurta Indokiinan kiertomatkaa, sitä ei kovin hyvin pysty tekemään.

Myös Kambodza oli, vielä Laosiakin vahvemmin, dollarimaa, joskin vaihtorahana saattaa joskus saada myös paikallista valuuttaa rieleitä. Hintataso lähinnä juomaostoksilla vaikutti samalta kuin Laosissa – kaupasta cokistölkin saa useimmiten alle dollarilla. Hedelmiä kadulta, vaikka ison pomelon samoin dollarilla. Oli muuten tosi työlästä pomelon kuoriminen työkaluna vaan tavallinen veitsi, ei siis terävä edes. En suosittele – olisivat hedelmäkojussa sen kuorineet, mutta jotenkin olin lukkiutunut ajatukseen, että kadulta saa ostaa vaan hedelmiä, jotka itse kuorii.

Phnom Penh Pomelo

Lopuksi vielä videolla lyhyt pätkä apsara-tanssijoiden esitystä, josta nautimme Siem Reapissä yhden illallisen jälkeen.

Auringonnousun festareilla Angkor Watissa

Jostain syystä Olympian Suuri indokiinan kiertomatka ei Siem Reapissa sisältänyt auringonnousua Angkor Watilla, vaikka se lienee yksi klassisimpia retkiä siellä – mutta ei hätää, viimeisenä Siem Reapin aamuna ohjelmamme oli vapaa Ho Chi Minh Cityyn lähtöön asti, joten varasimme itsellemme edellisenä iltana ”sohvan” ja laitoimme herätyskellon soimaan 04:45.

Kun mopon vetämä sohvamme lähti hotellilta Angkor Watin alueelle oli vielä pimeää ja miellyttävän viileää. Liikkeellä oli lenkkeilijöitä otsalamppujensa kera, Angkor Watille myös suuntaavia pyöräilijöitä ja tietysti paljon näitä sohvakulkuneuvoja. Angkor Watille vievälle sillalle saavuttuamme kuljettajamme kertoi odottavansa meitä parkkipaikalla oikealla ja korosti nimeään, Mr. Kheang, joka myös luki hänen ajoneuvonsa kyljessä.

Emme kuitenkaan joutuneet jatkamaan matkaa yksin – auringonnousua Angkor Watilla ihailemaan oli menossa väkeä enemmän kuin siellä oli väkeä ensimmäisenä päivänä ryhmän kanssa tekemällämme retkellä. Ja vaikka oli edelleen pimeää, niin olimme tavallaan hiukan myöhässä päästyämme lootuslammen rannalle, paikat veden partaalla oli viety jo aikaa sitten. Onneksi olemme pitkiä!

Angkor Wat Sunrise

Ihmisiä – ja kameroita ja puhelimia, jalustalla tai ilman, selfie-varrella tai ilman – oli paikalla kuin isommillakin festareilla odottamassa illan (tai tässä tapauksessa aamun) pääesiintyjän saapumista lavalle. Lämmittelybändinä oli muutamat pilvet hitaasti punertuvalla taivaalla. Vieressämme seissyt kaveri totesi naapurilleen olevansa täällä toista aamua peräkkäin ja ennen kuin ehdin ihmetellä miksi, niin hän kertoi, että eilen oli pilvistä, esitys jäi väliin.

Angkor Wat sunrise

Hitaasti, hitaasti taivas vaalenee Angkor Watin kolmitornisen siluetin takana. Jokainen hetki – tai ainakin muutaman minuutin välein – maiseman värisävyt vaihtuvat sen verran, että ”kannattaa” ottaa vielä yksi kuva. Yksi kuva siten, että lammella kelluva ruuhi on mukana kuvassa. Yksi ilman sitä. Yksi Angkor Watin edustalla käyskentelevän hevosen kanssa. Muutama (kymmenen) kuvaa lahtea ympäröivästä ihmismuurista – tai ihmisistä, jotka ovat kiivenneet pienen temppelin raunioille. Tai rannalla erilaista festivaalitavaraa tarjoavista myyjistä: tarjolla on vaatteita, maalauksia, puhvelinnahasta leikattuja varjokuvia, postikortteja, aamiaista.

Angkor Wat sunrise
IMG_9910 IMG_9879

Lopulta odotus päättyy – valkoisena hohtava auringonkerä nousee Angkorin tornien välistä taivaalle – päivä Angkorissa on alkanut, kuten aina, päivästä toiseen, vuodesta toiseen ja vuosituhannesta toiseen.

Angkor Wat Sunrise

Palaamme parkkipaikalle, Angkor Watin temppelithän näimme jo ensimmäisenä päivänä, ja hetken etsimisen jälkeen löydämme kuljettajamme ja palaamme Siem Reapiin. Vieressä pienet koulupukuiset lapset polkevat kouluun, aamulla seitsemältä.

Angkor Wat

Pysähdymme vielä hetkeksi aamumarkkinoille, jotka ovat vasta alkamassa ja kierrämme mielenkiintoisimmat, eli liha-, viihannes- ja hedelmätiskit. Kanojen jalkoja myydään nipuissa, siis ei reisiä vaan varpaita. Hedelmätiskeillä on tarjolla meille viime viikkoina tutuiksi tulleita pomeloita, rambutaneja ja lohikäärmehedelmiä muiden jo entuudestaan tutumpien lisäksi. Mutta kuten käytännössä aina markkinoilla otamme vain kuvia, emme osta mitään – olemmehan palaamassa hotellille aamiaiselle. Kello ei ole vielä kahdeksaakaan. Hedelmälepakot ovat palanneet öisiltä retkiltään hotellin vieressä olevan puiston puiden latvuksiin. Angkor Watin kolmen päivän lippumme on käytetty ”loppuun”.

Siem Reap MarketIMG_9298 IMG_9954

Angkorin temppelit

Matkailun ”Oletko jo nähnyt nämä?” -listoissa Angkorin alueelta listataan yleensä Angkor Wat. Angkorin alue on kuitenkin laaja, yli 200 neliökilometrin alueella yli 200 temppeliä ja vaikka vietimme alueella kolme vuorokautta, niin on tehtävä valintoja. Meidän tapauksessamme valinnat oli jo tehty, sillä kiersimme aluetta Olympian ihan kelvollisen tuntuisen suunnitelman mukaan. Alla kuvaukset temppeleistä, joilla vierailimme, siinä järjesteyksessä kun niillä kävimme – järjestys ei siis ota kantaa niiden kauneuteen tai merkityksellisyyteen.

Karta_AngkorWat

Ta Prohm

Aloitimme Ta Prohm -temppelistä, jossa puut kasvavat myös temppelien päällä ja mahtavien kapokkipuiden juuret syleilevät raunioita. Tämä kuningas Jayavarma VII:n äidilleen 1100-luvulla rakentama temppeli oli myös elokuvan Tomb Raider näyttämönä, Angelina Jolien esittäessä pääosaa – temppelille pääss nykyisin myös pyytämällä kyydin Angelina Jolie -temppelille.

Angkor Ta Prohm Angkor Ta Prohm Angkor Ta Prohm

Angkor Wat

Seuraavana olikin sitten jo vuorossa Angkor Wat. Iltapäivällä vaelsimme temppelille valtavan vallihaudan ylittävää siltaa – kuten tuhannet muutkin turistit, jotka olivat tulleet katsomaan auringonlaskua Angkor Watin alueelle. Angkor Wat -kompleksin tornit nousevat 65 metrin korkeuteen ja ennen kuin pääsemme (jonottamaan) nousua taivaan tasolle kuljemme läpi ihmiskunnan (alin) ja maan ja tasot. Seinillä on apsara-tanssijoiden hahmoja ja isoja reliefejä, joihin meitä hiukan perehdytettiin jo ensimmäisenä Siem Reapin iltanamme kansallismuseossa. Nousu taivaan tasolle tuntui tärkeältä, kun kaikki muutkin sinne halusivat, mutta näkymät sieltä eivät sitten ehkä kuitenkaan olleet häikäiseviä. Paras paikka ottaa niitä tyypillisimpiä Angkor Wat -kuvia oli lootuslammen rannalla, minkä toki matkamuistoja ja postikortteja kaupustelevat myyjätkin tiesivät.

Angkor Wat Kambodza Angkor Wat Kambodza
Angkor Wat Kambodza Angkor Wat Kambodza
Angkor Wat Kambodza

Banteay Srey

Banteay Srey -temppelillä, naisten temppeliksi kutsutulla, käymme toisen Siem Reap -päivämme aamuna. Naisten temppeliksi sitä kutsutaan, niin nimensä kuin sen koristelujen pitsimäisen herkkyyden takia. Banteay Srey on Angkor Watiin ja Ta Prohmiinkin verrattuna pieni ja sijaitsee 38 km Siem Reapistä. Punaisesta hiekkakivestä 1100-luvun lopulla rakennettu temppeli on kuitenkin ihan omanlaatuisensa ja sellaisena vierailun arvoinen. Rakennusten päätykolmioissa voi nähdä näitä pikkutarkkoja kuvia ja temppelin pihalla apinoiden ja apsara-tanssijoiden patsaita. Tämäkin temppeli on vallihaudan ympäröimä, mutta vallihautakin on tietysti pienempi eikä Angkor Watista kaikkien tyypillisesti ottamaa heijastuskuvaa oikein saa – tai jos vaikka jossain määrin saisikin, niin alueen turistimassat viimeistään pilaavat ne. Tännekin olisi pitänyt lähteä aamukuudelta, eikä vasta klo 9.

IMG_9058 Angkor  IMG_9067

Bayon ja Angkor Thom

Banteay Srey:ltä jatkoimme lounaan jälkeen Angkor Thomin alueelle. Aloitamme Bayonin temppelistä, joka Angkorin alueen oppaat mainitsevat Angkor Watin jälkeen seuraavaksi tärkeimmäksi alueella.
Myös Bayonista ”kuuluu” ensin ottaa kuva, jossa temppeli myös heijastuu sitä ympäröivään vallihautaan, paikallisopas näyttää kiven tarkkuudella, että tästä kohtaa saa parhaan kuvan. Seuraavaksi Bayonissa huomio kiinnittyy sen lukuisissa torneissa oleviin isoihin kasvokuviin – temppelialueen jäljellä olevissa 37 tornissa on edelleen n. 200 kasvokuvaa. Kasvokuvien lisäksi Bayonissa on erityisen rikkaita ja isoa reliefejä, metri toisensa jälkeen tarinoita menneisyydestä kaiverrettuna seiniin. Tuhansista niistä erotettavissa olevista yksittäisitä kuvista kurkien tanssi kuulemma ehkä kuuluisin. Myös täällä kiipeämme ylös temppelin keskelle – ei niin korkealle kuin Angkor Watissa, mutta päivän portaat kuitenkin. Ylös johtavien portaiden löytäminen, kun ensin kiertelin temppeliä hiukan sivummalta, enkä kävellyt suoraan siääntuloköytövöä eteenpäin meinasi muodostua ihan oikean reitin löytämiseksi labyrintissa, mutta löytyihän se lopulta! Lassekin oli palannut pääreitille, joten tunsin välillä olevani oikeasti yksin ja eksyksissä harmaassa kivilabyrintissa – harvinaista kyllä Bayonissa oli tosi vähän muita turisteja käyntimme aikana.

Angkor Thom Angkor ThomBayon Angkor Bayon Angkor
Bayon Angkor Bayon Angkor

Bayonin lisäksi katsastimme kevyesti Angkor Thomin alueen muista temppeleistä Baphuonin ja Phimeanakasin, mutta jotenkin alkoi siinä vaiheessa olla jo temppelikiintiö siltä illalta olla täynnä ja aurinkokin oli painumassa mailleen.

Angkor Thom Angkor Thom Angkor Thom

Angkor Thomin alueelle saavuttaessa pysähdyimme sillalla, jonka vasemmalla puolella on hyviä esittävä patsasrivistö ja oikealla puolella pahoja. Eivät ne niin erilaisilta näyttäneet. Silta johtaa elefanttiportille, jota myös pysähdymme hetkeksi ihailemaan. Elefanttien näkeminen vaatii kyllä hiukan mielikuvitusta.
Lopuksi ennen Angkor Thomista lähtöämme katselemme vielä samanlaisia elefantteja elefanttiterassilla ja kuljemme rikkain reliefein koristeltua labyrinttia pitkin leprakuningasta katsomaan. Kuninkaalla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä lepran kanssa, mutta kun patsas aikojen kuluessa särkyi siten, että se menetti sormiaan ja varpaitaan, niin sitä ruvettiin kutsumaan leprakuninkaan patsaaksi.

Siinä ne sitten olivat, Angkorin alueella näkemämme temppelit, sillat, portit ja terassit. Paljon jäi tietysti näkemättäkin, mutta koska emme nyt varsinaisesti tämön alueen historiasta tai arkeologiasta ole kiinnostuneita, niinihan riittävästi sitä oli tässäkin. Ja ryhmämatkamme mahdollistama tutustumisretkien jakaminen aamu/aamupäivä/alkuillan retkiin kunnon lounas ja iltapäivätauoin jaksoi melkein pitää mielenkiinnon vireillä kaikissa kohteissa – siitä huolimatta että lämpötila tänä marraskuun viikkona oli melko tasaisesti 33 astetta!

Lisää kuvia (myös) Angkorin temppeleistä myöhemmin, luultavasti joulukuussa, julkaistavissa Picasa-albumeissa – pysy kuulolla, jos Angkorin alue kiinnostaisi enemmänkin!

Samoilla seuduilla samaan aikaan matkaileva Unelmatrippi-blogi kirjoittaa Angkorista näin.

Matkailulehti Mondon juttu Angkorista jo jo vähän vanhempi, mutta eivätpä nuo temppelit paljoa muutamassa vuodessa muutu oltuaan tuolla viidakossa jo sen tuhat vuotta tai ylikin!