Avainsana-arkisto: Apua hukun tavaraan

Onneli ja Anneli

Vaikkakin olen viime vuosina pyrkinyt jossain määrin karsimaan kotiin kertyneitä tavaroita, niin lapsuuteni tärkeimmistä kirjoista en ole vielä malttanut luopua. Hyllyssäni on koko Anni Polvan Tiina-sarja, Rauha S. Virtasen Selja-sarja, Laura Ingallsin Pieni talo preerialla -sarja ja mm. Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -tarinat. Kun kuulin, että Helsingin Kaupunginteatteri toteuttaa Onnelin ja Annelin näyttämölle ajattelin, että se pitää nähdä ja onneksi vanhimman kummilapsemme 5-vuotias esikoinen suostui lähtemään mukaan, ettei tarvitse yksin aikuisena mennä katsomaan lastennäytelmää! Liput eilen näkemäämme näytökseen varasimme hyvissä ajoin, joten pienelle teatteriseuralaiselleni oli ehditty iltasatuina lukemaan koko tarina ennen näytelmää, ja myönnettäköön, tarina oli hänellä tapahtumien osalta paremmin hallussa kuin minulla. Mutta minulle kirjasta ihan erityisesti mieleen jäänyt osuus, kuvaus tyttöjen täydellisestä talosta, jossa ”Vaatekomerossa riippui kaksi pikkutytön takkia ja kaksi sadeviittaa, Hattuhyllyllä oli kaksi olkihattua, kaksi lakkia ja kaksi sademyssyä. Sateenvarjotelineessä oli kaksi sateenvarjoa, jotka saivat heti paikalla toivomaan sadeilmaa, että olisi voinut käyttää niitä”, jäi näytelmässä tietysti vähemmälle, koska näytelmässä ”pitää” tietysti tapahtua koko ajan jotain.

Mutta takaisin tuohon ensimmäiseen lauseesee, ”karsimaan kotiin kertyneitä tavaroita” – tuossa unelmatalossa tavaroita oli siis tasan tarpeelliset, ei yhtään ylimääräistä!

P.S. Pienen teatteriseuralaiseni äiti oli kuullut että Onnelista ja Annelista on tekeillä elokuvakin ja melkein jo sovimme menevämme sitten sitäkin yhdessä katsomaan ensi talvena.

Project 333 ja Reverse 100 Thing

Kun viime vuosina olen jossain määrin ollut kiinnostunut aihepiiristä minimalismi ja tavarapaljouden hallinta, niin olen paitsi osallistunut aiheen tiimoilta parille lyhytkurssille, myös lukenut kirjoja tai nettijuttuja aiheesta ja poiminut lukemastani muutamia kiinnostavan tuntuisia ideoita, esimerkiksi Project 333.

Project 333:n ideana on suunnitella käyttämänsä vaatteet 3 kuukauden jaksoissa siten, että jaksolle valitaan 33 vaatekappaletta ja muut laitetaan odottamaan seuraavaa kautta (tai niistä hankkiudutaan eroon, jos ei tunnu siltä, että niitä haluaisi valita millekään alkavalle jaksolle talvi, kevät, kesä, syksy).
Tästä oli netissä tarjolla ihan kirjekurssi hintaan n. 16 euroa ja uteliaisuuttani tilasin sen ja parin ensimmäisen viikon kirjeen perusteella vaikuttaa ihan hyvältä tavalta lähestyä asiaa. Tosin ensimmäisellä jaksolla (talvi) ajattelin kyllä toteuttaa tätä hiukan lievemmillä säännöillä jättämällä laskuista pois asusteet ja topit ja legginsit  – mutta tuntuu tuo silti toisaalta hiukan haastavalta, toisaalta idealta, jonka lopputuloksena asuvalinnat aamuisin tulisivat aikaisempaa helpommiksi!
Ja jonkun rajan, vaikka sitten 33, asettaminen muistuttaa kivasti ostotilanteessa, että tarvitsenko/haluanko tätä niin paljon, että vaihdan jonkun ”talvipuvustossani” nyt olevista vaatekappaleista tähän (vaihtaminen on sallittua, mutta sitten tuo toinen vaatekappale laitetaan lepäämään odottamaan seuraavaa kautta tai jos vaate on selkeästi vaan yhden vuodenajan vaate, niin seuraavaa talvea) – tulee mietyttyä toisenkin kerran, että näinkö nyt on.

Kuvassa on yksi esimerkki tällaisesta 33 vaatteen yhden sesonkin vaatevarastosta – siis ideana käyttää vaan näitä vaatteita (lisäksi vain alus-, koti- ja urheiluvaatteet).

Reverse 100 Thing Challengessa taas pyritään tyypillisesti vuoden aikana hankkiutumaan eroon 100 tavarasta – siinä missä 100 Thing Challengen ideana on pelkistää elämisensä siten, että henkilökohtaisia tavaroita käsittäen mm. vaatteet olisi vain 100 kappaletta (joka on jo aika extreme-juttu).

Tätä olen tänä vuonna toteuttanut jakamalla sitä pieniin osiin, eli joka kuukausi jotakin ja toistaiseksi sen innoittamana olen luopunut mm. joistakin astioista ja liinavaatteista – julkaisen ehkä koko listani kun se on valmis. Tämän tyyppistä haastetta kotimaisista lähteistä käsittellään jossain muodossa esimerkiksi Onneksi -blogissa.

Kolmas tämän alueen projekti, joka tuntuu hyvältä idealta on One In – One Out, koskien sitten koko kotia tai jotain osa-aluetta: Jos tuot kotiin yhden uuden kupin, niin yksi entisistä lähtee tavalla tai toisella. Tätä en tosin kovin systemaattisesti ole vielä harjoittanut, etenkin kun tuo Reverse 100 Thing Challenge ”keräilee” kivasti tavaraa lähtemään ulos kodista.

Apua hukun tavaraan – jatkokurssi

Osallistuin viime syksynä uteliaisuuttani Anne TeVelden -kurssille Apua hukun tavaraan Espoon työväenopistossa, kun olin sitä ennen jo ostanut hänen kirjansa Kaaoksen kesyttäjä. Uteliaisuuttani, koska en ole kokenut, että minulla olisi mitään isompaa ongelmaa tavaroiden hallinnan kanssa – itse asiassa kun isäni kuoleman jälkeen raivasimme hänen isoon asuntoonsa Turussa 40 vuoden aikana kertyneen tavaramäärän, niin tulin samalla ”rokottaneeksi” itseni tavaroiden säilyttämistä vastaan.

Mutta kurssilla oli hauskaa – se kokoontui kolme kertaa ja runsaan kymmenen naisen porukassa juttu kulki. Joten kun kurssille oli tänä syksyllä tarjolla jatkoa, niin ilmoittauduin mukaan, kuten selvästikin lähes kaikki muutkin viime syksynäkin osallistuneet. Jatkokurssi kokoontuu syksyn aikana kaksi kertaa. Kurssin asiapitoisuus tänä syksynä taitaa olla vielä viime syksyistäkin vähäisempi, mutta jokaisen piti ensimmäisellä kerralla esitellä, mieluiten kuvana, syksyn projektinsa aiheen tiimoilta.

Fyysisen tavaramäärän vähentämisen hengessä esittelin valokuvaprojektini, josta kirjoitin tänne jo vähän aikaa sitten (nyt skannaus on jo edennyt vuoteen 1987, enää 30 vuotta jäljellä, mutta mitä kauemmas mennään, sitä vähemmän kuvia on per vuosi).

Valokuvaprojektin lisäksi meneillään on kirjojen ja elokuvien karsinta – tai ainakin uusien tulvan patoaminen. Kirjojen osalta pyrin hankkimaan uudet e-kirjoina tai jos se ei ole mahdollista, niin odotan niitä kirjaston varausjonossa. Vanhojakin yritän karsia ajatuksella, että säästän vaan minulle tärkeimmät. Samoin elokuvien ja musiikin osalta olen lähes kokonaan siirtynyt TV-kaistan ja iTunesin varaan. Mutta vanhoissa DVDeissä ja CDeissä on vielä karsittavaa – se on yllättävän vaikeaa sitten kuitenkin, niin elokuvien, musiikin kuin kirjojenkin osalta!

Valokuvien ja kirjojen/elokuvien/musiikin lisäksi vaatehankinnoissani olisi varmasti paljon järkeistämisen varaa, mutta kuten kurssikaverini Malin totesi, rajansa tällä tavaroiden hallinnallakin! Mutta olen minä vuosien mittaan oppinut luopumaan (useimmista) yli vuoden käyttämättä olleista vaatteista ja olin minä heinäkuun (hyvin valittu kuukausi, ei mitään uutta kaupoissa tarjolla) ostamatta yhtään vaatetta! (Useimpina muina kuukausina sitten tuleekin aina vastaan jotain uutta, jota ehdottomasti tarvitsen tai jonka ehdottomasti haluan …)

Kurssin asiasisältöön vielä palatakseni – vähintäänkin sieltä saa aiheeseen liittyviä hyviä kirjavinkkejä, viimeisimpänä tutustuin Leo Babautan kirjaan Minimalist Life (e-kirjana tietysti!).