Avainsana-arkisto: Arizona

Willi Länsi 2015 – linkit matkajuttuihin 4 osavaltiosta

Tässä vielä yhteenvetona linkit kaikkiin matkajuttuihin Kalifornia – Arizona – Urah – Nevada – Kalifornia -kierrokseltamme. Lähes kaikki jutut on kirjoitettu jos ei ihan paikan päältä, niin bussissa hetimmiten päivän mittaan tai viimeistään seuraavana aamuna, aikaisin, sillä 10 tunnin aikaerolla Suomen ja Kalifornian välillä aikaiset aamutunnit olivat hyvää bloggausaikaa.

Lähtöjutussa kerrotaan mm. matkamme reitistä ja historiastamme näiden alueiden ja Kalifornian osalta.

Los Angeles Hollywood Calico California

Ensimmäinen kohteemme oli Los Angeles, josta jatkoimme Calicon kautta yöksi Laughliniin.

Grand Canyon Grand Canyon

Laughinista matka jatkuin Grand Canyonille, jossa myös yövyimme yhden yön verran.

Bryce Canyon Bryce Canyon

Grand Canyonilla kävimme vielä aamullakin sieltä lähtiessämme ennen kuin jatkoimme Bryce Canyonille, jonka myös kävimme katsomassa illalla ja aamulla.

Zion Zion

Matka Bryce Canyonilta Las Vegasiin kulki Zionin kansallispuiston läpi.

Las Vegas Las Vegas

Las Vegasissa vietimme 2 yötä ja yhden kokonaisen päivän ja ehdimme mielestämme tässä ajassa näkemään paljon, sanoisinko ihan riittävästi tästä kaupungista.

Death Valley Death Valley

Las Vegasin hälinän jälkeen vuorossa oli toinen äärimmäisyys, eli Kuolemanlaakso. Autiomaaelämystä sulattelimme yöpymällä Visaliassa.

Yosemite Yosemite

Visalian ja Modeston väliin jäi reitillämme Yosemiten kansallispuisto.

San Francisco San Francisco sea lions

Modestosta olisin sitten enää lyhyt matka San Franciscoon, joten saavuimme kaupunkiin jo ennen puolta päivää ja ehdimme siten viettämään kaupungissa melkein 2 päivää (ja yötä).

17 Mile Drive Monterey Bay Aquarium

San Franciscosta jatkoimme etelään niin rantatietä eli California 1:stä kuin San Franciscon ja Los Angelesin välillä kulkevaa moottoritietä, Highway 101:stä. Yövyimme vielä Santa Mariassa ennen kuin jatkoimme takaisin Los Angelesiin.

Getty Center Getty Center

Santa Mariasta lähtiessämme pysähdyimme hetkeksi Santa Barbaran rannikkokaupunkiin, vierailimme Getty Centerissä ja sen jälkeen olimmekin sitten jo Los Angelesissa.

Muutaman yhteenvetojutun kirjoitin vielä kotiuduttuamme.

Kuten myös julkisen palautteen käyttämällemme matkatoimistolle ja laskelman matkan kokonaiskustannuksista.
Jälkimmäisen kirjoittaminen olikin tuotteliasta: tarkkasilmäiset lukijamme alkoivat ihmetellä korkeaa ESTA-kustannustamme ja ilmenikin, että olimme vahingossa käyttäneet ”huijaussivustoa” ja maksaneet sille ylimääräistä n. 130€, mutta yllättävää kyllä, kun asiasta heille reklamoimme saimme rahamme takaisin. Tästä lisää tuon kustannusyhteenvedojutun kommenteissa.

Lopuksi vielä yksi linkki tähän matkaan liittyen. Yhtenä matkan innoittajana oli vanhempieni vuonna 1955 näillekin seuduille Pohjois-Amerikassa ulottunut roadtrip, jonka reittiin voi tutustua tästä:

Matkan varrelta kirjoittaminen näinkin tiiviiltä matkalta ei ole ihan kevyttä, mutta halusin (taas kerran) yrittää sitä, sillä näin tekemällä kokemuksista tulee kirjoitettua tuoreeltaan (ja samalla välttyy kirjoittamasta muita matkaan liittyviä muistiinpanoja).
Myöhemmin palaan tähänkin matkaan vielä kuvakertomusten muodossa – matkan varrelta ehdimme käymään kuvat kertaalleen läpi ja luultavasti ne ihan parhaimmat löytyivät kertaläpikäynnillä, mutta meille jo vakiintuneeseen tapaan käymme ne vielä toiseen kertaan läpi ja kokoamme parhaat otokset Picasa-kuva-albumeiksi, eli jos olet oikeasti kiinnostunut tästä seudusta, niin kannattaa pysyä kuulolla!

Kun aikaa – ja välillä nettiyhteyksien kaistaakin – on rajallisesti, niin matkajutuissamme ei ole kovin paljon linkkejä esimerkiksi muihin matkablogeihin, jotka ovat kirjoittaneet samoista paikoista jopa melkein samalla aikataululla.
Jos olet matkabloggaaja ja Sinulla olisi juttuja ”näiltä” main, niin linkitä niitä mielellään juttuihini (tai tähän yhteenvetojuttuun), niin saamme ne kaikki helposti näistä seuduista kiinnostuneiden lukijoiden tietoon!


instagram-travel-thursday-FIN-150x150
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running With Wild Horses.

Palaute Albatrosille Willi Länsi -matkasta

Osallistuimme Albatrosin Willi Länsi -kiertomatkaan neljännosavaltion alueella läntisessä Yhdysvalloissa helmikuussa 2015. Matka oli toinen Albatros-matkamme: syksyllä 2014 osallistuimme Pohjois-Espanjassa pyhiinvaeltajien reittiä seurailleelle matkalle.

Yosemite Albatros groupWilli Länsi -kierrokselle osallistui vain 18 henkeä, eli ryhmäkoko oli mukavan pieni – tältä osin Albatros pääsi ilmeisesti sattumalta samalle tasolle kuin vaikka Olympia, joka ei tätä suurempia ryhmäkokoja taida yleensä ottaakaan, Albatrosille normaali ryhmäkoko lienee vähintään 30 hengen luokkaa.

Hotellit

Hotellimme olivat kiertomatkan hotelleiksi riittävän hyviä, paitsi Las Vegasissa ja San Franciscossa – näissä molemmissa kaupungeissa olisin toivonut astetta parempia hotelleja. Emme tapaa tehdä yksityiskohtaisia hotelliarvosteluja, sillä nopealla tavalla liikkua yksityiskohdat eivät ole meille kovin tärkeitä kunhan kokonaisuus on toimiva. Valokuviakaan emme yleensä hotelleista ottaneet, mutta eräänlaisena dokumenttina kuvasimme jokaisesta hotellihuoneesta kahvinkeittimen, jos sellainen vaan oli. Parissa hotellissa sen ”tilalla” oli Starbucks hotellin aulassa. Toinen hyvä kuvauskohde olisi ollut kylpyhuoneen ja suihkun hanat: nekin olivat erilaisia luultavasti jokaisessa matkamme hotelleista!

Hilton Garden InnLos Angelesin Hilton Garden Inn Hollywoodissa oli raikas ja sijanniltaan hyvä.
Aamiaisella pannukakuista tai vohveleista olisi joutunut maksamaan lisää, mutta perusvaihtoehdollakin selvisi hengissä. Nettikin oli peruskelvollinen.

 

Laughlin NuggetLaughlinin Golden Nugget aloitti matkallamme hotellien/motellien sarjan, joissa sijainnilla ei juuri ollut väliä, sillä illan saapumisen ja aamun lähdön väliin ei jäänyt aikaa muulle kuin illalliselle, nukkumiselle ja aamiaiselle. Kasinokompleksin illallisravintolat olivat sen verran ruuhkaisia ja meluisia, että turvauduimme illallisen osalta huonepalveluun. Netti toimi täälläkin kelvollisesti.

Canyon PlazaGrand Canyonilla majoitusvaihtoehtoja saattaa olla vähän, joten ehkä Canyon Plaza ainakin tämänkin kokoiselle ryhmälle oli ainoita vaihtoehtoja, mutta ei kovin toimiva sellainen. Matka huoneisiin oli pitkä, aamiainen ihan peruskamaa ja sitäkin joutui jonottamaan ison kiinalaisryhmän vallattua aamiaisravintolan. Huoneessa oli täälläkin kahvinkeitin, muttei teepusseja. Netti ja palvelu vastaanotossa olivat molemmat alle kaiken arvostelun.

Bryce CanyonBryce View Lodge oli taas toimiva, jopa hyvä vaihtoehto. Sijainti lähellä kanjonia oli mukava, iso myymälä tutustumisen arvoinen ja nettikin toimi hyvin. Illallisravintola tosin täälläkin oli ruuhkainen eikä muitakaan vaihtoehtoja käytännössä ollut.

HarrahsLas Vegasin Harrah’sin osalta harkitsimme vakavasti jo etukäteen varaavamme itse paremman hotellin, etenkin kun luderaporttisivukin oli listannut hotellin pari vuotta sitten, mutta tyydyimme kuitenkin lopulta Albatrosin valintaan. Sijainti oli hyvä, mutta huone hiukan nuhruinen. Aamiainen oli turhankin laaja, mutta sitä ei voine viaksi laskea. Ruokaa hotellista sai muutenkin hyvin useammasta ravintolasta/kahvilasta/myymälästä, mutta matkat ison hotellin sisällä olivat uuvuttavan pitkiä ja laajan ravintolavalikoiman olisin mielelläni vaihtanut suppeampaan, jos tilalle olisi saanut netin, joka nyt toimi vaan yleisissä tiloissa. Luteita emme sentään täälläkään lähneet.

VisaliaHoliday Inn Visaliassa oli kaikin puolin ok – ei miltään osin mitään erityistä moitittavaa ainakaan.

ModestoPalm Court Inn Modestossa oli ehkä kuitenkin vähän turhan lähellä valtatietä: vaikka sanoinkin, ettei näiden yhden yön pysähdyspaikkojen sijainnilla ollut väliä, niin tähän kuului liikenteen melu huoneeseen. Aamiainen oli muuten ehkä matkan suppein, mutta vohvelirauta ja itse sillä paistetut tuoreet vohvelit antoivat paljon muun valikoiman puuttumisesta anteeksi. Illallisvaihtoehtojakin Modestosta löytyi ja nettikin oli hyvä.

San FranciscoSan Franciscon Whitcomb-hotellia olenkin jo moittinut surkeaksi pariinkin otteeseen. Huono kylpyhuone, siivouksen huono taso, huono netti ja huono aamiainen, olikohan tuossa jo kaikki. Ei, kuuma vesikin oli vähön kortilla.

Santa MariaSanta Maria Inn oli etenkin San Franciscon jälkeen hyvä – ainoa miinus vanhan hotellin sokkeloisuudesta, olisivat voineet jakaa pohjakartat automaattisesti heti avainkorttien kanssa. Ruokapaikkoja oli hyvin, tosin niiden saavuttaminen vaati vilkasliikenteisen tien ylittämisen. Täällä netti oli jo tasoa loistava!

Yhteenvetona hotelleista voisi todeta, että isoissa kaupungeissa, joissa olimme sentään 2, jopa 3 yötä, hotellit olisivat mielellään saaneet olla neljän tähden hotelleja ja toimivat nettiyhteydet lienevät jo nykyisin kohtuullinen toive.

Bussista

Bussimatkamme mukavuuteen vaikutti suuresti pieni ryhmäkokomme, joka mahdollisti jokaiselle oman kahden hengen paikan (ja oman ikkunan) n. 50 hengen bussissa.
Pitkänmatkan bussiksi bussi oli kuitenkin oudon huonosti varusteltu – penkeissä ei ollut mitään telinettä tai verkkoa juomalle, ja roskakorin virkaa toimitti vain iso jätesäkki bussin etuosassa. Turvavöitäkään bussissa ei ollut.

Willi Länsi bussiBussin ihan etummaiset paikat oli varattu valokuvaamiseen ja useimmiten niille pääsikin aina välillä istumaan – vain kerran jouduin pyytämään opasta kertaamaan ”sääntöjä” tältä osin. Edes lyhyitä 5 minuutin kuvauspysähdyksiä olisin kyllä toivonut lisää – en ihan usko ettei missään teiden laidalla olisi voinut hetkeksi pysähtyäkin.

Bussissa oli myös wc, mutta sen käyttö käytännössä kiellettiin, mutta toisaalta sitten lepohuonepysähdyksiä (restrooms amerikkalaisittain) pidettiin ihan riittävän usein.

Matkaohjelmasta

Albatross tekee Willi Länsi -kierrosta Suomestakin pääosan vuotta kahdella lähdöllä joka kuukausi ja esimerkiksi Ruotsista ainakin osan vuotta ihan viikottain, joten ohjelma on hioutunut hyvin toimivaksi kokonaisuudeksi kahden viikon aikarajan puitteissa. Isoihin kaupunkeihen olisi voinut lisätä kuhunkin päivän, etenkin San Franciscon osalta useimmat, elleivät kaikki, tuntuivat sitä kaipaavan.

Grand Canyonille voisi lisätä vapaaehtoisen lisämaksullisen auringonnousuretken.

Käyntiä Monterey Bayn akvaariossa voisi tarjota voimakkaammin osallistujille – nyt vaikkakin se mainittiin, niin tapa, jolla se tehtiin ”sitten ette kyllä ehdi Montereyssä mitään muuta” karkoitti kaikki muut akvaariosta, ihan turhaan.

Getty Centerissä opastamiseen voisi panostaa sen verran, että veisi ryhmän vapaaehtoiset ainakin heti alkuun katsomaan 10 minuutin esittelyfilmin, jolla pääsee hyvin jyvälle paikasta.

Opas Jaana Torseke

Albatrosin opasJaana oli asiantunteva ja innostava opas. Hänen useamman vuoden Pohjois-Ameikassa asumisen myötä kertynyt kokemus maasta oli vertaansa vailla. Pitkien bussimatkojen aikana hän kävi läpi sopivassa määrin eri aiheita, jättäen kuitenkin myös tyhjää aikaa omille ajatuksille, lepäämiselle tai muulle tekemiselle matkan aikana.

Jos lisäretket olivat Jaanan ideoimia, niin kiitos niistä hänelle. Ohjattu kävelyretki Hollywoodissa oli varmaan monelle hyvä vaihtoehto saapumisiltana, samoin bussilla tehty iltaretki Las Vegasissa oli retki paikallaan.

 

Lennoista

Lufthansan lennot Helsingistä Frankfurtin kautta Los Angelesiin ja samaa reittiä takaisin toimivat moitteettomasti saksalaisella täsmällisyydellä. Ruokaa ja juomaakin tarjottiin kaikilla väleillä sopivasti ja sitä rahastuskuvioilla sotkematta. Turistiluokassakin jalkatilaa oli jopa 180-senttisille matkustajille ihan kelvollisesti.

Frankfurt - Los AngelesMyös lentoaikataulut olivat hyvät kumpaankin suuntaan: Helsingistä aikainen aamulähtö (7:10), jolloin koneessa hiukan nukkumalla jaksoi venyttää ensimmäistä iltaa saapumista (paikallista aikaa 12:45) riittävän pitkälle iltaan saadakseen kiinni paikallisajasta 10 tunnin aikaerolla ja Los Angelesista iltapäivälähtö (15:20) sopivasti hotellihuoneen luovutukseen nähden ja sopivasti taas siten, että nukkumalla hiukan koneessa sai Helsingissä paikallisajasta kiinni hetimmiten koneen laskeuduttua (16:45). Vaihtoajat Frankfurtissa olivat kumpaankin suuntaan riittävät, mutteivät turhan pitkiä.
Frankfurt – Los Angeles -lento on tietysti pitkä, melkein 11 tuntia.

Toimistopalveluista

Edellinen juttuni matkan kustannuksista kirvoitti jonkin verran keskustelua, jonka lopputuloksena huomasin, että olin onnistunut hankkimaan ESTA -luvat sivulta, joka peri paitsi ESTA -luvista 14 dollaria per nuppi myös 73 dollarin käsittelymaksun kummaltakin meistä. ESTA:n hankkiminen Albatros-matkalla on matkustajan vastuulla ja olin tehnyt sen huolimattomasti ja päätynyt sivustolle, josta kyllä sai luvan, mutta monta kertaa kalliimmalla kuin oikealla sivustolla. Albatrosin meille lähettämissä pdf-dokumenteissa oli kyllä ihan oikea linkki ja ohje lukea asiasta tarkemmin heidän sivuiltaan, mutta kun se pdf-dokumentin linkki ei helposti kopioitunut selaimeeni niin turvauduin hakukoneeseen, mikä siis oli virhe. Virhe oli minun ja jos olisin lukenut kaikki ohjeet, niin en sitä olisi tehnyt, mutta silti olisin toivonut, etenkin kun näin kävi, että Albatrosin materiaalissa tuo linkki olisi tullut sähköpostissa toimivana linkkinä eikä vaan pdf-dokumentissa. Kun virheemme sitten ymmärsin, blogimme lukijoiden meitä asiassa neuvottua, niin anoin tuota ylimääräistä 2×73 dollarin käsittelymaksua takaisin ja ”huijaussivusto” lupasikin palauttaa rahat. Jos ne palautuvat kortilleni viikossa niin hyvä – ellei, niin päivitän tätä tekstiä sitten tältä osin. Muuten tähän ESTA -lupiin liittyvää asiaa enemmän tuon kustannusjutun kommenteissa.

Bryce Canyon

On the road again – Grand Canyonilta Bryce Canyonille

Canyon Plaza Grand Canyonilla ei ihan vakuuttanut.
Yritimme illalla kysellä hotellin vastaanotosta mahdollisuutta saada aamuksi taksi auringonnousuun, mutta se osoittautui lopultakin mahdottomaksi! Jäimme kaipaamaan Victoria Angkorin avuliasta henkilökuntaa ja mukavaa ”sohva”-kuljettajaamme Kambodzan Siem Reapissä. Aamiaisella päädyimme arviolta 100 kiinalaisen taakse jonoon – jonottamaan jokseenkin perustasoista aamiaista, mutta vaihtoehdot olivat vähissä.

Grand Canyon, kun sinne ryhmän kanssa hiukan myöhemmin aamulla palasimme, sen sijaan vakuutti edelleen!

Grand Canyon Grand Canyon Grand Canyon Grand Canyon Grand Canyon

Alimmaiset pari kuvaa ovat intiaaneille aikoinaan kuuluneesta vartiotornista, johon myös kiipesimme aamulla ihailemaan niin taidetta vartiotornin sisällä kuin näköalaa kanjonille hiukan korkeammalta.

Matka Bryce Canyonille oli pitkä, yli 500 kilometriä, ja tänään välipysähdykset olivat tylsiä: Cameron-nimisessä oli tarjolla automaattikahvia ja ainakin tuhat neliötä matkamuistoja. Pagessa yritimme neuvotella lounasleivistä ja -keitosta Safeway-myymälän ravintolanurkkausessa: saimme leivät, mutta keitosta emme päässeet yksimielisyyteen. Lounaspysähdyksen jälkeen bussin paino lisääntyi varmaan kymmenillä kiloilla, kun ohje oli, että ostakaa lähipäivinä tarvitsemanne alkoholi (myös olut) nyt, sillä Utahissa sitä ei saa. Tylsien restroom -pysähdysten lomassa bussi ei sitten pysähdykään, ei vaikka olisi jotain mielenkiintoista, kuten vaikka Painted Desert -alueen näkymät tien sivussa – sigh.

On the road to Bryce Canyon Red Canyon

Red Canyon, joka oli iltapäivän ensimmäinen oikea kohde, ei ole kanjoni, mutta muuten hienon näköistä seutua. Opas varmistaa, että englanninkielen sanavarastoomme kuuluu sana hoodoo. Alla kuvia näistä, jos et tiennyt mitä ovat, hoodoot.
Red Canyonilla maisemat alkavat myös olla osittain lumen peittämiä.

Red Canyon Red Canyon

Päivän uusi kohde tänään on Bryce Canyon. Tämän osalta voisi varmaan taas vaan todeta, että antaa kuvien puhua.

Bryce Canyon
Bryce Canyon Bryce Canyon

Mitä kuvat eivät kerro on, että iltapäivän viimeisistä auringonsäteistä huolimatta Bryce Canyonilla on vielä helmikuussa kylmä ja osa näköalapaikoista oli jään ja lumen takia suljettuina. Meillä on kuitenkin ollut toistaiseksi loistava tuuri säiden suhteen – aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta joka päivä!

Palatessamme Bryce Canyonin pieneen kylään majoittuaksemme Ruby’s Inniin näemme tien laidalla useammassa kohdassa muulipeuroja, mutta auringon jo laskiessa ne peittyvät pian hämärään. Ruby’s Innin ravintola on ainoa paikka syödä päivällistä – ja ruuhkainen sellainen. Minkähänlaista näillä kulmilla on kesäsesonkina, kun hiljaisena talvikautenakin, ainakin tänään, jonotamme lähes joka aterialle!

Päivän päätteeksi etsin vielä jonnekin matkalaukun uumeniin, toivottavasti, hukkunutta uuden Olympus PEN E-PL7 -kamerani salamaa, kun jossain vaiheessa päivän mittaan olisin kaivannut sitä Lassen kasvoja valaisemaan. Ei löytynyt – sigh. Toisaalta emme ole matkalaukkuja vielä kertaakaan purkaneet, emmekä viitsi sitä nytkään tehdä. Ehkä sitten Las Vegasissa, jonne suuntaamme huomenillaksi, Zionin kansallispuiston kautta – siellä kun olemme samassa hotellissa jopa kaksi yötä!