Avainsana-arkisto: As Oy Iirislahti

IGTT elokuu feature

Elokuinen Espooni

Käytin kesällä lomapäiviä vain vähän, mutta etenkin elokuussa, kesänkin jo saavuttua Suomeen, teimme pieniä lähiseuturetkiä sitäkin enemmän.

Ihan kaikki kesäretkemme eivät kuitenkaan päätyneet blogijutuiksi, mutta jos nyt sitten vaikka Suomen kesän päättymisen kunniaksi pieni otos niistä tässä Instagram Travel Thursday -jutussa.

Elokuun puolessavälissä kävimme Pentalassa Saaristopäivillä – ainoa kerta kesässä kun sinne pääsee vesibussilla ja kun meillä nyttemmin on vain soutuvene, jota kylmän alkukesän takia emme edes viitsineet laittaa tänä vuonna veteen, niin tästä ainoasta tilaisuudesta nähdä Pentalan saaren järvi ja kauniit metsät piti ottaa vaarin.

Pentala Pentala Pentala Pentala

Saaristopäivien innottamana Pentalassa oli paljon ihmisiä, mutta on saari kuitenkin sen verran iso, että lähtemällä satamasta syvemmälle saareen löysi sieltä ihan oman kesänsä.

Elokuun lopussa vietimme myös hiukan juhlavampia pihajuhlia: taloyhtiömme täytti 30 vuotta ja melkein kaikki asukkaat, niin nuoret kuin vanhat olivat mukana. Monet asukkaista ovat asuneet täällä koko tuon 30 vuotta,  ja mekin jo 17! Yhdessä talossa on jo tehty sukupolvenvaihdoskin.

As Oy Iirislahti 30 v As Oy Iirislahti 30 v As Oy Iirislahti 30 v As Oy Iirislahti 30 v

Espoopäivänä osuimme paikalla Finnevikin sillan juhlallisiin avajaisiin, paljon pukumiehiä ja puheita ja isot sakset. Olimme jo, luvatta, käyttäneet silloin tällöin kyseisen sillan kevyen liikenteen väylää, mutta nyt se on sitten ihan luvallistakin. Myös sillan ylittäminen autolla. Espoopäivän kunniaksi myös Suomenojan voimalaitokselle pääsi tutustumaan ihan sisälle ja kun siitä usein monta kertaa viikossa pyöräilemme ohi, niin pitihän siellä käydä.

Finnevikin sillan avajaiset elokuu 2015 Suomenojan voimala Espoon Eskimot Espoon Eskimot

Suomenojalta jatkoimme Rantaraittia eteenpäin aina Espoon Eskimoiden majalle asti, joka onkin yleensä Iirislahdesta lähtevän iltapyöräretkemme kääntöpaikka.

Länsiväylän nuorison käytöstä paheksuvan pienen lehtijutun tiimoilta kiinnostuimme mekin Casablancan kallioista (Pitkänkallion kalliot) ja teimme pienen iltaretken tutustuen tähän paheiden pesään. Ei siellä nyt niin kauheaa ollut, alkuillasta. Kivoja graffiteja vaan. Täällä ei onneksi ole mitään mäkeä, jota voisi laskea kammottavin seurauksin ja vaikka kallio korkealla onkin, niin se on reunoiltaan kuitenkin parin metrin verkkoaidalla turvattu.

Casablancan kalliot Casablancan kalliot

Kotipihallakin piti joskus hiukan askarrella. Tosin puutarhatyöt jäivät taas sillä kertaa, kun huomasin amiraaliperhosen ja piti hakea kamera sen kuvaamiseen. Omenasadonkin korjasin jo, tuossa kuvassa on puolet siitä, mutta kyseessä on vasta viime kesänä istutettu kääpiöomenapuu, joten ehkä 2 omenaa meille (ja yksi toukalle) oli ihan kelvollinen sato.

Amiraaliperhonen Kesän omenasadon puolikas

Tällaisia, kesäisestä Espoosta, tällä kertaa. Seuraavia Espoo-kuvia, kesäisiä ainakin, saakin sitten odottaa monen monta kuukautta!


instagram-travel-thursday-FIN-150x150
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running With Wild Horses.

Soutuvene varastettu!

Sarjassamme elämämme veneet hankimme kolme vuotta sitten soutuveneen – merenrannalla kun asumme tuntui mukavalta ajatukselta edes muutamana kauniina kesäiltana päästä merellekin ja sitäpaitsi soutaminen on toimistorotalle hyvää liikuntaa!

Tänä kesänä saimme veneen vesille kylmän alkukesän ja työkiireiden takia vasta viime torstaina. Vene jäi kuitenkin lukitsematta – meillä on siihen moottoriveneen jäljiltä paksu ketjulukko – ajattelimme, että ehtii sen sitten ensimmäisellä souturetkellä. Perjantaina ja lauantaina oli sen verran tuulista, ettemme harkinneet souturetkeä, mutta tarkistimme päivittäin, että vene on edelleen paikallaan – mutta lauantainapa ei sitten enää ollutkaan! Pari kertaa piti tarkistaa, että se on todella viety, eikä esimerkiksi uponnut, mutta niin se vaan oli poissa, kiinnitysköysineen kaikkineen.
Kiersimme pyörällä lähirantojakin, jos joku olisi sitä lainannut ja sitten hylännyt, mutta emme löytäneet sitä.

Teimme sitten rikosilmoituksen venevarkaudesta ja vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön ja päivittelimme hetken lintukotomme rauhan rikkoutumista – taloyhtiömme venesatama on sentään pieni ja talojen ympäröimä ja soutuvene siellä veneenä niin pieni, ettei se kovin kauas edes näy, mutta minkäs teet, viety mikä viety.

Maanantaina vene löytyi Villa Kolikarin edustalta: se oli nostettu niin näkyvästi ylös kalliolle, että Lasse huomasi sen rantaraittia Matinkylään päin kulkiessaan ja kävi tarkistamassa, että onko tutunnäköinen vene todella meidän ja niinhän se oli: kunnossa mutta likaisena ja tyhjiä olut- ja siideritölkkejä puolillaan.

Photo 14-07-14 20 03 23

Illalla kävimme soutamassa veneen takaisin kotisatamaan – ja tällä kertaa, kuten kai aina aikaisempina kesinä, lukitsimme sen laituriin, sillä nyt tiedämme, että ilman lukkoa se huonolla tuurilla säilyy satamassa vain yhden yön!

Päivitys 16.7.2014

Päivän Helsingin Sanomat taisikin tietää miten veneemme lähti kotisatamastamme:

kamala

As Oy Iirislahti 20v

Iiriksiä
Taloyhtiömme juhli perjantaina 20-vuotisjuhliaan. Tarjolla oli hyvää ruokaa (kiitos juhlatoimikunta!), mukavaa yhdessäoloa ja illan pimetessä pienimuotoinen ”golf”-kisa.
Meille yhtiöön vasta 1998 muuttaneille alueen historiasta kertova kuvaesitys oli myös todella mielenkiintoinen – osa siitä tässä valokuva-albumissa – puut ja pensaat tontillamme ovat tietenkin kasvaneet reilusti, mutta myös naapurusto on muuttanut paljon muotoaan kaislikkoisesta lahdesta Haukilahden venesatamaksi.