Avainsana-arkisto: Astana

Kirgiisia ja Kazakstan – palaute Ari-al Travelille ja kustannukset

Hotellit

Asuimme kolmessa hotellissa, kolmella paikkakunnalla: Cholpo Atassa Kirgiisiassa ja Almatyssa ja Astanssa Kazakstanissa.
Kapriz-hotelli oli Issyk-Kul -järven rannalla ja vaikka vähän tuntuikin siltä, että asui opiskelija-asuntolassa, niin ympäristö on sen verran hurmaava, ettei se yhden yön majoituksena haitannut – kaikki kuitenkin toimi.
Wifi ei kuulunut huoneen hintaan, mutta 3 eurolla senkin sai kahdelle laitteelle.
Aamiainen oli melko perustasoa, mutta sekin riittävä yhden yön majoitukseen.

Hotel Kapriz Issyk-Kul Issyk-kul Kapriz

Almatyn hotelli Astra saa hiukan kyseenalaisen kunnian sängystään: se oli huonoin hotellisänky, jossa muistan koskaan yrittäneeni nukkua. Patjan jouset olivat sen verran tiukkoja ja pinnassa, että piti askarrella peitosta puuttuva sijauspatja ja nukkua pelkällä pussilakanalla, joka onneksi onnistui, sillä huoneessa oli enimmäkseen turhankin kuuma.
Hotellin sijainti rautatieaseman ja pienen ostoskeskuksen lähellä oli kuitenkin hyvä ja huonepalvelukin toimi, kun ensimmäisenä iltana saavuimme melko myöhään hotellille. Wifi kuului hintaan ja toimikin ihan kelvollisesti.

Almaty Astra-hotelli näkymä ikkunasta Almaty rautatieasema

Astanan hotelli Akbulakissa sängyt olivat ok, mutta sijainti huono.
Etenkin talvella, kun pakkasta oli vähintään -10 astetta ja tuulee reippaasti, niin hotelli ei ole kävelyetäisyydellä mistään, ei keskustasta eikä yhdestäkään ravintolasta.
Hotellin oma ravintolakin taisi olla toiminnassa vain meitä varten, sen verran kun oli. Aamiaiset ja yksi erikseen tilattu iltapala järjestyi, mutta ex tempore 8 hengen lounastilaukset eivät onnistuneet vaan päädyimme lopulta tilaamaan ison hampurilaislähetyksen Burger Kingistä. Aamiaisetkin olivat ehkä tämän kierroksen huonoimmat.
Wifi toimi 4. kerroksen huoneissa heikosti ja satunnaisesti – alakerran aulassa hyvin, mutta varsinkaan alvella aulassa ei ollut kiva istua ulko-oven vieressä.

Astana Akbulak-hotelli Astana Akbulak-hotelli näkymä vanhoille autotalleille

Kaiken kaikkiaan, kolmen tähden hotellit olivat – kolmen tähden hotelleja.
Peruskamaa, joissa perusjutut suunnilleen toimivat ja joissa pysyi hengissä, mutta täytyy tunnustaa, että näillä edullisilla kiertomatkoilla, niin Albatrosin Willi Länsi -matkalla kuin  tällä Ari-Al Travelin matkalla, olen kyllä hiukan kaivannut yleensä käyttämiämme neljän tähden hotelleja. Olisimme mielellämme maksaneet matkoistamme muutaman satasen lisää, jos hotellit olisivat olleet hiukan parempia, mutta ehkä joillekin lisähinta olisi ollut liikaa, ryhmän kanssa on tehtävä kompromisseja.

Yleisiä vessoja en yleensä ole matkajutuissani kommentoinut, mutta erityisesti Kirgiisian osalta kannattaa ehkä kuitenkin mainita, että ne olivat järjestään lähes kaikki reikä lattiassa tyyppisiä, eli naisten kannattaa käydä Kirgiisiassa niin kauan kuin kyykistyminen vielä onnistuu sujuvasti!

Matka-ohjelma

Oli sitten matkatoimiston tai tamperelaisten matkaystäviemme ansiota, niin Kirgiisiassa Issyk-Kul -järvi oli hyvä valinta pääkohteeksi: maisemat olivat huikeita verrattuna pääkaupunki Bishkekiin, johon riitti hyvin muutaman tunnin kierros keskustassa.
Myös Kazakhstanissa vierailu molemmissa kaupungeissa oli ehdottomasti paikallaan, onhan maa niin valtava ja vanha ja uusi pääkaupunki kovin erilaisia.

Kaikki päiväretkiohjelmat olivat mielestäni onnistuneita, plussaa erityisesti uskontojen museosta Kirgiisiassa, köysirata-ajelusta hiihtokeskukseen Almatyssa ja vierailulla Alzhirin leirillä Astanassa.

Almatyssä pysähdyksen luistinradan edustalla olisi voinut jättää väliin, sillä sen näki paremmin köysiradalta ja retkeen olisi kaupungin suurten etäisyyksien takia voinut sisällyttää lyhyen vierailun jossain kaupungin paremmassakin ostoskeskuksessa, noin esimerkin vuoksi, vaikkei kukaan mitään varsinaisesti olisi halunnut ostaakaan. Astanassa Albina sitten ex tempore järjestikin ostoskeskusretken, ettei kaikkien tarvinnut seikkailla sinne erillisillä takseilla.

Lounas Kirgiisia Lounas Almaty

Matkaan kuuluneista aterioista lounaat Kirgiisiassa oli toteutettu mukavasti vierailuina paikallisiin perheisiin. Almatyssä söimme retkipäivän lounaan seisovasta pöydästä ja ihan hyvä vaihtoehto sekin oli.

Lennot

Turkish AirlinesLentoaikataulut olivat kotimaan pään kannalta kivoja: lähtö aamupäivällä ja paluu alkuiltapäivästä, mutta saapuminen Bishkekiin aamuyöstä klo 04 ja lähes 300 km bussissa sen jälkeen oli kyllä melkein rankkaa. Samoin paluulento Astanasta lähti aamuyöstä, joten yksi yö siinäkin meni vähön harakoille, mutta tällaistahan matkailu usein on. Astanassa meillä oli kuitenkin hotellihuoneet lähtöön asti, joka teki yölähdöstäkin kestettävän.

Lentojen osalta Ari-al Travel olisi voinut kertoa meille online check-iniin tarvittavat koodit, jotta ainakin halukkaat olisivat voineet valita istumapaikkansa itse ja hoitaa sisääntsekkauksen netissä.

Opas Albina Hyvärinen

Ari-al Travelin opas AlbinaMatka Kirgiisiaan ja Kazakstaniin oli oppaammekin ensimmäinen näihin kohteisiin ja erityisesti tällä taustalla ei voi muuta kuin ihastella sitä tietomäärää, jonka hän oli kohteista etukäteen opiskellut ja jonka hän meille sitten retkipäivinä ja bussimatkojen aikana jakoi. Omalta osaltamme pisimmät historiakatsaukset busseissa olivat jo turhankin perusteellisia, mutta eivätpä ne liian paljon häirinneetkään ja saattoihan joku pitää niistäkin. Ja kunnon opastuksen tavoin mukana oli myös hauskoja turistilegendoja, kuten kertomus siitä, miten Buranan torni oli rakennettu tytölle, jolle oli ennustettu kuolemaa hämähäkin puremaan ja joka sitten kuitenkin siihen kuoli, kun 15-vuotissyntymäpäiväksi tuodulle hedelmälautaselle sellainen oli piiloutunut!
Toki Albinalla oli paikallisoppaat apunaan monessa paikassa, mutta silti.
Lopuksi vielä erityismaininta Albinan ihastuttavasta piposta, jonka hän kuulemma on ostanut Primarkista (joka oli kovasti Lissabonin matkalla sisarentyttäriemmekin suosiossa)!

Kustannukset

Jo vakiintuneeseen tapaan, matkan kustannukset (2 hengeltä, euroina) ruokaa ja ostoksia lukuunottamatta:

Ari-Al Travelin matkapaketti: lennot, hotellit, sisältäen lounaan kolmena päivänä 2 780
Liput Rodin-balettiin Astanan Oopperaan 80
Vierailu Khan Shatyrin kylpylässä (1 henkilö) 8
Takseja ja muita kuljetusmaksuja 26
Kuljettajan tipit Kirgiisiassa 14
Netti Kirgiisiassa 3
Matkamuistoja 10
Lentoparkki 65
Yhteensä 2 985

Linkit juttuihin matkasta

Kirgiisian ja Kazakstanin matkastamme kirjoitin matkan varrelta ja vähän sen jälkeen tämän jutun lisäksi seuraavat jutut:

Ennen matkaa kirjoitin Ari-al Travelin mukavan joustavasta suhtautumisesta markkinoimaansa Kazakstanin matkaan, johon sittemmin liitettiin myös tuo Kirgiisia ja hiukan etukäteissuunnitelmistamme matkan tiimoilta:

Terveiset ryhmälle!

Ryhmämme Alzhirissa

Meidän lisäksemme matkalle osallistuivat matkaystävämme Mäntysalot Tampereelta, kolme miestä ja kaksi naista, eli yhteensä meitä oli yhdeksän. Meidän lisäksemme pääosa muistakin osallistujista tuntui olevan matkalla maabongaushengessä ja ainakin yhden erityiskiinnostuskohteena olivat pääkaupungit.

Jollain bussimatkalla matkakaverimme kyselivät tavoistamme matkustaa ja mainitsimme ainakin seuraavat palvelut – eli Sinä, joka olit kanssamme Kazakstanissa, tässä bussissa luetellut linkit, joka omiin juttuihimme näistä tai suoraan näihin palveluihin:

Ja lopuksi vielä kevennyksenä (?) pari kuvaa maantiedon oppitunnista lounasravintolassa Almatyssa 🙂

Tässä on Almaty ja tässä Astana

Tamperelainen matkaystävämme, Kari, tapaa kirjoittaa matkajuttunsa runomuodossa ja niin tästäkin matkasta syntyi myös runo.

Astana Kazakstan

Astana, Kazakstan, -19 astetta

Arabiemiraateissa, auringon lämmössä ja hiekkarantojen äärellä, turistit käyvät ihmettelemässä ostoskeskusten talvisia teemapuistoja laskettelu- tai luistelumahdollisuuksineen.

Astanassa on maaliskuun lopussa pakkasta lähes 20 astetta ja Kazakstanin laajoilla aroilla tuulee, jäätävästi. Mutta pyramidinmuotoisen Khan Shatyr -ostoskeskuksen huipulla on kesä. Hiekkarantoja ja palmuja, vesiliukumäkiä ja iloisia lapsia uima-asuissa. Ja lämmintä, lähes 30 astetta.

Astana Khan Shatyr

Astanan ostoskeskuksista suurin ja kaunein on tämä teltan muotoinen Khan Shatyr, jossa on liikkeitä kolmessa kerroksessa, kerroksen verran ravintoloita ja niiden yläpuolella kerros huvipuistoa ja huipulla kesä. Ohitimme karusellit ja kummitusjunat, mutta uimaranta piti päästä näkemään. Onneksi sinne pääsi turistilipulla n. 7,50 euron hintaan tekemään kierroksen ilman, että tarvitsi oikeasti vaihtaa uimapukua ja jäädä sinne viihtymään.

Astana Khan Shatyr Astana Khan ShatyrAstana Khan Shatyr Astana Khan Shatyr Astana Khan Shatyr Astana Khan ShatyrAstana Khan Shatyr liikkeitä Astana Khan Shatyr liikkeitä

Ihan ostoskeskuksen vieressä on Astanan uusi oopperatalo. Paikallisopas väitti, että se olisi ainoa kokonaan uusi oopperatalo viimeiseen 50 vuoteen, mutta kumosimme hetimmiten hänen tietonsa ainakin Helsingin ja Oslon oopperatalojen voimalla. Siinä missä katsastimme ostoskeskuksen hiekkarannan ihan vaan turistina, niin oopperatalossa kävimme illalla katsomassa Rodin-baletin, joka kuvaa kuvanveistäjä Auguste Rodinin, hänen rakastajattarensa Camilla Claudelin ja vaimonsa Rosen kolmiodraamaa nykytanssin keinoin esitettynä, voimakkaasti: miten hienosti tanssijat taipuivatkin veistoksellisiin asentoihin. Oman esityksensä tarjosi myös astanalainen yleisö pitkine iltapukuineen ja lyhyine pitsimekkoineen talven pakkasen keskellä. Turisteina vaatetuksemme ei yltänyt ihan paikallisten tasolle.

Astana Opera Astana Opera Astana Opera Rodin

Astanan uuden puolen keskustan merkittävimmät/merkillisimmät rakennukset asettuvat suorakaiteen muotoiselle alueella, jonka toisessa päässä on Khan Shatyrin ”teltta” ja ooppera ja kaukana toisessa päässä, Ishim-joen toisella puolelle, pyramidin muotoinen Rauhan ja harmonian palatsi. Suorakaiteen keskivaiheilla on kaupungin ja koko maan ylpeys ja symboli, Baiterekin torni, josta kerrotaan, että itse presidentti oli mukana sitä ideoimassa.

Astana Baiterek
Ote” Astanan keskustaa esittelevästä pienoismallista, joka on esillä Baiterekin tornissa.

Astana BaiterekNousimme 97 metriä korkeaan torniin, sen pallomaiselle huipulle, jossa on kolmessa kerroksessa mahdollisuus ihailla pääkaupunkia ja erityisesti presidentin palatsia.
Täälläkin, ihan huipulla, tarjolla on laatta, jossa on presidentin kädenjälki ja varmasti käden laittaminen siihen hoitaa ongelman jos toisenkin, samoin kuin Toiveiden kirja Almatyssa.
Huipulla on myös Kazakstanin isännöimään maailman kaikkien uskontojen kongressisarjaan liittyen maapallo, jonka ympärillä on kaikkien mukanaolleiden uskontokuntien laatat. Tämän kokoussarjan takia tuo pyramidin muotoinen Rauhan ja harmonian palatsikin on Astanaan rakennettu.
Baiterek tornista näkyvä presidentin palatsi on uusi palatsi, edellinen palatsi on jo museona.

Astana presidentin palatsi Baiterek Astana Baiterek Astana Baiterek

Astana kansallisarkistoBaiterekin tornin välittömässä läheisyydessä on myös munan muotoinen kansallisarkisto – ihan tavallisen muotoisia taloja Astanan uudella puolella onkin vähemmän!

 

 

 

 

Loput keskeiset julkiset, vähintäänkin arkkitehtuuriltaan mielenkiintoiset rakennukset ovatkin sitten Itsenäisyyden aukion laidoilla. Täällä on tuo jo pariinkin kertaan mainitsemani Rauhan ja harmonian palatsi, Hazret Sultanin moskeija (kaupungin päämoskeija), Kansallismuseo ja mielenkiintoisen muotoiset taideyliopisto, sininen matala lieriö, ja ristikolla päällystetty Kazak Eli -monumentti. Näistä vierailemme ainoastaan moskeijassa, sillä matkamme ajoitus oli sikäli huono, että toinen päivämme Astanassa oli maanantai, museoiden vapaapäivä. Kansallismuseo olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen, myös sisältä.

Astana rauhan ja harmonian palatsi Astana päämoskeija
Astana kansallismuseo Astana taideyliopisto

Vanhan kaupungin puolella emme paljoa kierrelleet, mitä nyt teimme lyhyen pysähdyksen presidentin vanhan palatsin edessä ja kuvasimme enemmän pakkasessa värjötteleviä puluja kadun toisella puolella kuin sitä.

Astana presidentin museo Astana puluja pakkasessaAstana Ishim-joki

Iltaisin useimmat kaupungin rakennukset ovat hienosti valaistuja, mutta purevassa pakkasessa emme juuri yökuvia innostuneet ottamaan.
Myös katujen varrella oli lähes kaikkialla isoja usein kukkien muotoisia valoteoksia – aidoista kukista kaupungissa pääsee nauttimaan vain lyhyen aikaa vuodesta, joten ihan hyvä idea nämä myös talvipakkasilla kauniisti kukkivat isot kukat.

Astana Khan Shatyr by night
Astana talvikukkia Astana talvikukkia

Vankileiri Kazakstanin arolla

Kazakstanissa, Malinovkan kylässä, noin 30 kilometriä Astanasta, sijaitsi yksi Neuvostoliiton Gulag -leirijärjestelmän leireistä. Tänne, Alzhiriin, Akmolan leiriin isänmaan pettureiden vaimoille, saapui vuosina 1938 – 1953 jopa 20 000 naista ja alle 3-vuotiasta lasta. Naisten tuomioiden pituudet vaihtelivat 5-8 vuoteen ja 8 000 naista oli leirissä tuon pisimmän tuomion ajan.

Alzhir Gulag Astana

Kazakstanin aroilla on talvella kylmä ja kesällä kuuma. Me tulemme Astanasta hyvin lämmitetyssä autossa, nykyaikaisissa talvivaatteissa ja siirrymme suoraan sisälle museoon. Vangit matkustivat tänne kaikkialta Venäjältä, Moskovasta, Leningradista, Ukrainasta, Valko-Venäjältä, Georgiasta, Armeniasta ja Keski-Aasiasta puisissa junavaunuissa, matkan kestäessä useita viikkoa, useimmat kevyissä juhlavaatteissa, sillä naisille tavattiin kertoa, että he ovat lähdössä tapaamaan miestään. Perille päästyään he rakensivat itse omat asumuksensa, savesta ja kaislasta, valmistivat itse omat työvaatteensa ja jatkoivat sen jälkeen ompelimossa valmistaen vaatteita ensin armeijalle ja myöhemmin jopa vientiin – ilman palkkaa. Leirin sijaintia Kazakstanin aroilla pidettiin erinomaisena tarkoitukseensa, sekä ilmasto, että pitkät etäisyydet kaikkiin suuntiin, pyyhkivät kaikki ideat karata leiriltä nopeasti pois mielestä.

Alzhir Gulag Astana president of Kazakhstan

Museo on uusi, avattu vuonna 2007, ja meille näytetäänkin ensin museon avajaisten yhteyteen toteuttu ihan kelvollinen elokuva, jossa on useita entisten vankien haastatteluja ja Kazakstanin presidentin puhe, jossa hän muistaa, ehkä ihan aiheellisesti, toistaa, että se, että kasakit eivät olleet syyllisiä.

Alzhir Gulag Astana

Alzhir Gulag AstanaMuseon katossa on metalliverkosta laadittu teos, jossa osa kyyhkysistä (vangeista) löytää tien ulos, osan jäädessä, kuolleina, verkkoon.
Lattialla musta ruusu puhkoo tiensä graniitin läpi: elämä voittaa aina.

 

 

Toisessa kerroksessa kerrotaan vankien tarinaa useammassa vitriinissä, tosin osa tarinasta jäisi ilman opastamme ymmärtämättä, sillä englanninkielisen tekstiä on kuitenkin aika niukasti.

Alzhir Gulag Astana Alzhir Gulag Astana

Alzhir Gulag Astana

Museon pihaa hallitsee suuri kaari. Surun kaari on perinteisen kasakkien hääpuvun päähineen muotoinen. Pihalla on myös mies- ja naisvankeja kuvaavat patsaat, kaukana toisistaa, pääkäytävän reunoilla, sillä tällä leirillähän olivat vain naiset ja pienet lapset. Mies katsoo murtuneena alas, mutta nainen katsoo ylös, tulevaisuuteen, kärsimysten tuolle puolen. Lasten täytettyä 3 vuotta heidät siirrettiin lasten ojennuslaitoksiin.

Alzhir Gulag AstanaAlzhir Gulag Astana Alzhir Gulag Astana

Alzhir Gulag AstanaKäymme myös pikaisesti vilkaisemassa esimerkkiparakkia ja esimerkkijunanvaunua, pikaisesti, sillä Kazakstanin aroilla tuulee vielä maaliskuussa kylmästi.

Museon takana on myös 8000 uhrin nimet kaiverrettuna marmoritauluihin, vain niiden, jotka olivat leirillä 8 vuotta. Osa naisista oli leirillä ”vain” 5 vuotta, tämä ei ollut riittävästi nimeen taulussa.

(Alla oleva kuva, jossa olemme molemmat, on matkaystävämme, Pirkko Mäntysalon, ottama ja hänen luvallaan julkaistu.)

Alzhir junavaunu

Vuonna 1989 Malinovkan kylässä järjestettiin leiriltä hengissä selvinneiden vankien tapaaminen, tosin kovin monta naista ei tullut paikalle, muistot eivät tietenkään olleet mieluisia ja osa ilmeisesti pelkäsikin edelleen matkustaa leirille.

Alzhir Gulag Astana Malinovka Alzhir Gulag Astana

Neuvostoliiton Gulag-leirijärjestelmän tunnetuin kuvaaja on tietysti Aleksandr Solženitsynin kirjoittama Vankileirien saaristo -teossarja. Alzhir on vain pieni osa tuota leirijärjestelmää, ja naisten leirinä ehkä kuitenkin astetta varsinaisia keskitysleirejä ”parempi”, mutta antaa sekin toki pilkahduksen Neuvostoliiton vallankumouksen hinnasta: joidenkin arvioiden mukaan vanki- ja työleireillä oli Neuvostoliiton aikana jopa 60 miljoonaa ihmistä.

Alzhir Gulag Astana Alzhir Gulag Astana

Travelblog.kz

Kazakstanilainen matkabloggaaja

Paitsi blogina Meriharakka on läsnä useimmissa sosiaalisen median kanavissa, Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä ja viime aikoina olemme aloitelleet hiukan myös Pinterestissä. Samoin kuin blogia, voi kaikkia näitä kanavia halutessaan seurata myös kirjautumatta itse Facebookiin tai Instagramiin ja vaikkakin osa sisällöstä on sama kuin blogissa, niin eri kanavat päivittyvät hiukan eri tahtiin ja esimerkiksi erityisesti Facebookia ja Instagramia saatamme matkalla päivittää nopeamminkin kuin itse blogia.

Ja tämä liittyy Kazakstaniin, miten? Siten, että yhteen Almatystä Instagramiin laittamaamme kuvaan kommentoi kazakstanilainen matkabloggaaja kysyen, että oletteko myös tulossa Astanaan ja jos olette, niin ottakaa yhteyttä. No, mehän otimme – ja jo seuraavana iltana istumme Astanassa Keruen-ostoskeskuksen Marrone Rosso -kahvilassa ja juttelimme Travelblog.kz -blogia pitävän Nurzhanin kanssa!

Meriharakka on Instagram

travelblog.kz in IndiaNurzhan kertoi aloittaneensa matkablogin pitämisen vähentääkseen ihmisten ennakkoluuloja, esimerkiksi hänen ystävänsä olivat kommentoineet hänelle, ettei Kambodzaan voi mennä, vaikka Nurzhanin (ja meidän) mielestämme se on ihan oiva matkakohde. Nurzhan pitää, tietysti, matkustamisesta, ja on käynyt jo 17 maassa, mikä nuorelle kazakstanilaiselle on paljon. Viimeksi hän kävi Intiassa, kun kevätjuhlan, Nauriksen, takia hänellä oli 5 päivän loma ja kun Intia on tuossa niin lähellä. Travelblog.kz -blogia Nurzhan kirjoittaa venäjäksi, mutta kuvia hänen Intian matkastaan voit halutessasi katsoa hänen Instagram-tililtään.

Nurzhan on etniseltä taustaltaan kasakki ja kotoisin Almatystä, mutta siinä missä maan pääkaupunki on muuttanut äskettäin (joulukuussa 1997) Astanaan, niin Nurzhankin asuu nykyisin Astanassa. Osan opinnoistaan Nurzhan on suorittanut stipendiaattina Englannissa ja niinpä hän puhuukin sujuvaa englantia.
Nurzhan ehtiikin selittämään meille jo ennen Astanan kaupunkikierrostamme kaupungin historiaa: Almatyn sijainti oli itsenäistä Kazakstania ajatellen kovin kaukana maan muista osista, se oli vuorten saartama, joten kasvutilaa oli vähän ja kaupunki oli jo tukehtumassa liikenneruuhkiin. Lisäksi se sijaitsee maanjäristysherkällä alueella. Joten pääkaupunki päätettiin siirtää maan keskelle, ja Nurzhan vitsailee, nyt voit valita, asut Almatyssa, ja joudut olemaan huolissasi maanjäristyksistä, tai asut Astanassa, ja joudut sietämään kylmää ja pitkää talvea.

Travelblog.kz

Kyselimme myös kaikenlaista elämästä Kazakstanissa ja opimme mm. että etenkin nuorten kannalta asunnot ovat täälläkin kovin kalliita, vaikka yksityisen puolen palkat ylittävätkin keskimäärin 1000 euroa kuussa, niin jos kaksio maksaa 100 000 euroa, niin on siinä säästämistä. Nuoret parit asuvatkin usein ensin miehen vanhempien luona, jos mies on kasakki, tai vaimon vanhempien luona, jos mies on venäläinen – pieniä kulttuurieroja tässä. Sosiaaliturva tuntui kovin samanlaiselta kuin Suomessa, julkinen terveydenhoito on tarjolla kaikille, mutta se kärsii jonoista, ja yksityisellä puolella töissä oleville on tarjolla vakuutus, josta työnantaja maksaa osan, ja sillä pääsee helpommalla. Äitiys- ja hoitovapaatkin tuntuivat olevan suunnilleen samanlaiset kuin Suomessa.

Suomessa Nurzhan oli kuvitellut asuvan suunnilleen saman verran ihmisiä kuin Kazakstanissa, mutta korjasimme, että meitä on vaan kolmannes siitä. Mainitsimme myös suomalaisen Nokian, josta Nurzhan totesi, että vieläkö se on olemassa, hän luuli, ettei sitä enää ole. Korjasimme tämänkin tiedon.

Juttelimme myös hiukan matkailusta kazakstanilaisten näkökulmasta: kazakstanilaisella passilla ei pääse kovin moneen maahan ilman viisumia, mutta esimerkiksi Intian viisumin saa parissa päivässä Astanassa. Schengen-alueen viisumia joutuu kyllä odottamaan ainakin viikon. Seuraavaksi Nurzhan taitaakin tarvita sellaisen, sillä suuntana on Portugali. Lomiakin kazakstanilaisilla on suunnilleen samaan tapaan kuin Suomessa: 28 lomapäivällä ehtii kyllä vuodessa useammankin matkan tekemään, jos intohimona on matkustaminen, kuten Nurzhanilla on.

Lopuksi kävimme hiukan läpi Astanan ohjelmaamme ja se tuntui Nurzhaninkin mielestä olevan ihan kattava.
Lisäksi hän olisi suositellut Kansallismuseota, mutta se on valitettavasti kiinni maanantaisin, eikä siis mahtunut ohjelmaamme. Keruen-ostoskeskuksen ohella hän suositteli Astanan lippulaivaa tällä alueella, eli Khan Shatyriä ja siellä päätimmekin vielä käydä, kunhan ehdimme.