Avainsana-arkisto: Atlanti

Islanti – vastakohtia ja väärinkäsityksiä

Sanovat Islantia tulen ja jään maaksi – tulivuorenpurkauksia tai maan järistyksiä ei kohdallemme osunut, mutta jäätä ja lunta näimme kyllä. Yhtenä pakkasaamuna kävimme ulkoaltaassa (Laugadalur) uimassa – tuliperäisen maan lämpö riittää isonkin altaan lämmittämiseen vuoden ympäri. Samainen lämpö saa geysirit (Strokkur) sylkemään yli kymmenmetrisiä kiehuvan kuumia vesipatsaita muutaman minuutin välein.

Linkki Picasa-albumiin.

Video
Strokkurin purkauksista otimme pätkän videolle.
Klikkaa kuvaa niin näet sen (ääni päälle tietokoneessa!).

Matkamuistokaupoissa myydään neuleita ja mm. huovutettuja (!) tuotteita, joiden mallit ovat paikallisia ja vuosikymmenienkin takaa. Ostoskeskukset (Kringlan) eivät poikkea vaikka Espoon vastaavista, paitsi ehkä hintatasoltaan Islanti on kallis maa (2 hengen ateria Pizza Hutissa 3500 ISK = 50 euroa).
Kaverit olivat Lassea evästäneet, että Islannissa ei saa olutta – mutta tämä ei enää (vuoden 1989 jälkeen) pitänyt paikkaansa. Pirkolla taas oli jostain syystä käsitys, että lunnit eivät osaa lentää, mutta osaavat ne, kuulemma. Puitakin Islannissa kasvaa, muutamia, istutettuina.
Pidennetyn viikonloppumme Reykjavikissa päätimme illallisella pyörivässä näköalaravintola Perlanissa – tarjolla oli myös lunnia, savustettuna, muttei tällä kertaa valasta (vaikka islantilaiset saavat niitä vielä pyytääkin, tutkimustarkoituksiin).
Lunni

Kuvasatoa Kap Verdeltä

KapVerdeKlikkaa kuvaa!

Vietimme talvilomaviikon Kap Verdellä, Afrikan rannikolla, n. 500 km Senegalista länteen. Matkaseuranamme olivat kummityttömme Satu ja Petra, joista Satu on kokenut maailmanmatkaaja, mutta Petra oli ensimmäistä kertaa näin monta päivää erossa äidistään … mutta pärjäsi ihan mukavasti, mitä nyt Afrikassa oli välillä vaikea löytää mielestä syötävää, McDonaldseja kun Salin saarella ei ollut. (Sadulle mieluista syötävää oli esimerkiksi hummeri).
Ilmat suosivat – lämpötila oli n. 25 astetta ja tuulet rannalla juuri sopivan vilvoittavia.
Elämä Kap Verdellä on rauhallista ja päivät toistensa kaltaisia – juuri niin kuin rantalomalla pitääkin. Nautimme valkoisesta rannasta ja turkoosista merestä. Rannalla kyläläiset kokoontuivat päivittäin laiturille.
Yhtenä päivänä osallistuimme päivän purjehdusretkelle (suomalaisvalmisteinen Swan!). Teimme myös lyhyen omatoimiretken suola-altaille.
Kaupungilla (tai kylässä), jonka rauhallisille kaduille tuuli ei kantanut, vaelsimme helteessä hitaasti lounaspaikkaa valiten tai muutamia matkamuistokauppoja tutkien.
Petra (ja Satukin vielä) ihastelivat kaikkialla olevia koiria, kissoja (ja muita eläimiä).
Hotellimme Odjo D’Aqua sijaitsi mukavasti sekä rannan, että keskustan läheisyydessä ja oli afrikkalaiseksi hotelliksi ihan hyvä (mitä nyt kuumasta vedestä ajoittain oli pulaa).
Hotellin terassilta saatoimme iltaisin seurata auringon nopeaa laskua (olimmehan lähes päiväntasaajalla) Atlantin valtamereen.