Avainsana-arkisto: Barbados

Barbados-feature

Barbados,
upeaa rantalomaa?

Ehkä se oli pääsiäinen. Tai hiukan sateinen ja tuulinen sää, vaikka maaliskuussa Karibialla pitäisikin olla keskellä kuivaa kautta. Mutta Barbados ei Sint Maartenin/Saint Martinin, Saint Kitts ja Nevisin ja Dominican jälkeen oikein innostanut meitä.

Barbados Oistins

Saavuimme saarelle kiirastorstaina ja lähdimme saarikierrokselle heti samana iltapäivänä. Retkioppaamme taisi haluta itselleen pääsiäisvapaan, sillä väittämä siitä, että retki onkin nyt tehtävä tänään, koska huomenna pitkäperjantaina kaikki paikat ovat kiinni ei pitänyt paikkaansa. Voihan olla, että ”paikat” olivat kiinni, mutta emme saarikierroksella pysähtyneet yhteenkään ”paikkaan”, johon olisi ollut pääsymaksua tai muuten ovea tai porttia! Jälkijättöisesti ajatellen olisi ollut fiksumpaa käyttää kiirastorstain iltapäivä Bridgetownissa ja tehdä saarikierros pitkäperjantaina, sillä Brigdetown todella oli tyhjä ja autio pitkäperjantaina.

Romanttinen lomasaari?

Suomalaistenkin suosimaa aurinkolomakohdetta luonnehditaan mainoksissa monipuoliseksi ja romanttiseksi lomasaareksi, jolla nautit rantaelämästä ja hyvistä ravintoloista. Suomalaisia enemmän saarella lomailevat britit ja amerikkalaiset.

Barbadosin maisemista mainitaan sokeriruokopellot, kivimuodostelmat, valkeat hiekkarannat, kirjavat kukat ja värikkäät talot. Uimarannat ovat etelärannikolla ja surffirannat idässä.

Romantiikasta en tiedä ja auringon osalta saari ei selvästikään ole ihan takuuvarma, mutta kuvaus sokeripelloista, rannoista, kukistaja värikkäistä taloista pitää kyllä paikkansa.

Barbados Oistins
Sateen kastelema Pride of Barbados -kukka Barbadoksella

Kiirastorstain maaseutukierros

Saarikierroksella näimme paljon sokeriruokopeltoja. Siinä missä monet Karibian saaret ovat luopuneet sokeriruo’osta jo vuosia sitten Barbadoksella sitä viljellään edelleen, sillä yksi Barbadoksen tärkeistä vientituotteista on rommi ja saari ylpeileekin maailman vanhimmalla (ja hienoimmalla) rommilla, eli Mount Gayn rommilla.
Jos rommiin tarvittava sokeri tuotaisiin muualta, tuotakaan rommia ei ehkä enää voisi väittää barbadoslaiseksi rommiksi.

Barbados sokeripeltoja
Barbados Mount Gay

Näimme myös vanhan sokeritehtaan myllyineen keskellä Barbadoksen maaseutua. Tuulimyllyjäkin on sokeriruo’on tuotannon alasajan myötä aika vähän jäljellä Karibialla, mutta Barbadoksella on, useampiakin.

Barbados vanha sokeritehdas
Tuulimylly, jonka avulla sokeriruokoja murskattiin
Barbados vanha sokeritehdas
Vanhan sokeritehtaan jäännökset

Mount Hillabyn näköalapaikalta saa käsityksen vihreästä Barbadoksesta, kun taas Cherry Tree Hilliltä näkee miten aallot lyövät rantaan saaren itärannikolla. Batsheban surffiranta on ehkä yksi tunnetuimmista ja tuulisella säällä meressä olikin todella paljon juuri sitä oikeaa aaltoa odottavia surffareita.

Barbados Mount Hillaby
Barbados Mount Hillaby
Barbados Mount Hillaby
Pidin tästä! Kivi ei mahtunut kuvaan, mutta oli tänään vielä paikalla.
Barbados Mount Cherry Tree Hill
Barbados Mount Cherry Tree Hill
Barbados Bathsheba
Barbados Bathsheba

 

Carlisle Bayn hiekkaranta Bridgetownissa edustaa etelärannikon hyviä uimarantoja ja on niistä tunnetuin, ehkä lähinnä siksi, että risteilyvieraat eivät juuri kauemmas päivävierailulla ehdi. Me asuimme lähellä Oistinsin pientä kaupunkia ja kuljimme useammankin kerran Oistinsin rannalla, joka on tietysti rauhallisempi kuin Carlisle Bay, mutta vähän kauempana Bridgetownista.

Barbados Carlisle Bay
Barbados Carlisle Bay

Vielä pari oudompaa nähtävyyttä, kuten vaikka Sandy Lanen golfklubi, jossa on kuulemma
pidetty mm. Tiger Woodsin häät ja Gun Hillin omituiset leijonat, joko patsaina tai kalkkikiviseinämää koristavina muraaleina ja tiedämmekin jo kaiken tarpeellisen saaresta Bridgetownia lukuunottamatta.

Barbados Sandy Lane
Sandy Lanen golf-klubi
Barbados Lions
Tämän leijonan kuulemma veisti joku brittisotilas vartiovuoroissaan Gun Hillillä tarjolla olleesta kalkkikivilohkareesta – ei ollut kovin kiirettä siis vartiossa

Barbados Lions

Pitkäperjantain Bridgetownissa

Bridgetownissa käymme pitkäperjantaina. Aloitimme Itsenäisyyden aukiolta, josta on joen yli kiva näköala parlamenttitalolle. Joella oli muutamia veneitä ja parlamenttitalon viereisessä puistossa muutamia kodittomia viettämässä hiljaista pyhäpäivää.
Vasta St Michaelin kirkosta löytyy tavallisia kaupunkilaisia, jumalanpalveluksesta.
Lopetamme Brigdetownin kierroksemme lyhyeen ja palaamme Oistinsiin.

Barbados Bridgetown Barbados Bridgetown Barbados Bridgetown

Pitkäperjantai tai ei, niin Oistinsin rannalla vietetään saaren suurinta perjantaitapahtumaa: Friday Night Fish Fryta. Ensimmäiset kojut ilmestyivät Oistinsin rannalle jo torstaina, mutta perjantai-iltapäivällä sinne suuntaa koko saari. Ranta muuttuu isoksi ravintola-alueeksi, jonka monista kojuista voi ostaa haluamansa kala-aterian (muitakin vaihtoehtoja toki on) ja palan painikkeeksi kerralla puoli tusinaa paikallista olutta pieneen jäillä täytettyyn ämpäriin. Kyllähän niillä sitten pärjää, hetken ainakin. Tarjolla on myös karibialaisia rytmejä. Ruuan lisäksi alueella on samaan aikaan menossa isot markkinat: lukuisissa kojuissa myydään kaikkea mahdollista niin lapsille kuin matkailijoille.

Barbados OistinsBarbados Oistins

Olemme ehkä hiukan outoja, mutta emme innostuneet ruokajuhlista emmekä isossa määrin paikallisesta oluesta tai rommistakaan, mutta tilaisuuden sijainti rannan välittömässä läheisyydessä mahdollistaa sen tarkkailun hiukan sivummalta ja keskittyen ajoittain enemmän rannan kalastusveneisiin tai auringonlaskuun kuin markkina-alueen humuun.

Barbados Oistins Barbados Oistins Barbados Oistins Barbados Oistins

Butterfly Beach

Vaaleanpunainen (siis romanttinen!) hotellimme Butterfly Beach sijaitsi siis runsaan kilometrin päässä Oistinsin keskustasta ja oli tyypiltään huoneistohotelli.
Sint Maartenin ja Dominican hyvien hotellien jälkeen sekään ei meitä erityisesti innostanut, vaikka olemmekin periaatteessa sitä mieltä, että jos kiertomatkalla vietämme samassa hotellissa vaan muutaman yön, niin ei sen hotellin niin väliä ole.

Barbados Oistins
Butterfly Beach -hotellin ravintola sijaitsi hienosti ihan rannalla

Barbados Oistins

Hotelli vaan onnistui heti alkuun ärsyttämään kertoessaan miten kassakaapin käyttö maksaa erikseen ja miten rantapyyhkeet kuitataan/maksetaan erikseen. Kylpyhuoneesta ei löytynyt kuin saippuapala, ei edes shampoota ja illallisella ei ollut muita vaihtoehtoja kuin buffet.

Kadun toisella puolella oli sentään keskinkertainen kiinalainen ravintola, jonne sitten ensimmäisenä iltana päädyimme. Hotellin aamiaisella tuli toimeen, mutta mitään erityisen hohdokasta sekään ei tarjonnut.

Eli emme jääneet kaipaamaan Barbadosta tai Butterfly Beach -hotellia kun jatkoimme kolmantena päivänä matkaamme, Grenadalle.

Barbados Oistins

lennot 2018 caribia

Dominicalta
Saint Lucialle

Matkamme viimeisenä iltana muistelimme hotellimme laiturilla Rodney Bayn laguunin rannalla sen kohokohtia rommin ja kuohuviinin äärellä – en pidä väkevistä alkoholijuomista, joten ryhmämme ensimmäisen rommi-illan jälkeen pyysin rinnalle kevyemmän vaihtoehdon ja sainkin, tietysti, Aventura palvelee!

Kuten jos Sint Maartenista, Saint Martinista ja Saint Kittsistä ja Neviksestä kirjoittaessani uumoilin, niin sen verran tiivis kiertomatka tämä on ollut, että kanavistamme vain Facebook on päivittynyt ”reaaliaikaisesti”, tähän tapaan:

Dominica

Dominicalla kävimme ensimmäisenä päivänä patikointiretkellä, josta ehdin jo kirjoittaa pienen jutunkin.

Ensimmäisen Dominica-päivämme pääaktiviteetti oli patikointi Soufrierestä Scotts Headiin. Molemmat pieniä hurrikaani Marian pahasti tuhoamia kyliä, jotka palasivat kertaheitolla 70-luvulle: sähköä saa generaattorista, jos sellaisen omistaa ja vesi haetaan astioilla säiliöistä. Kohtalaisesta kuumuudesta huolimatta selvisimme n. 2,5 tunnin patikoinnista – jees!
Kuvissa Dominican vehreyttä, joka alkaa jo hennosti palailemaan – hiekkarantojahan tällä saarella ei ole, mutta vihreää luontoa sitäkin enemmän.

Dominica puutarha Dominica Roseau

Toisen päivän vietimme pientä pääkaupunkia tutkien. Kasvitieteellistä puutarhaa ei käytännössä juuri nyt ollut olemassa, mutta värikäs kaupunki tarjosi toki muutakin.

Keskiviikkona kiertelimme pääkaupunki Roseauta. Kävimme myös kasvitieteellisessä puutarhassa, josta ei paljon ollut jäljellä. Tuo ison baobao-puun alle jäänyt bussi siellä oli kuitenkin 1970-luvun hurrikaanin jäljiltä, ei viime syksyisen. Paikallisen White Housen ovat kuulemma kiinalaiset suunnitelleet, rakentaneet ja rahoittaneet. Monet talot ovat vielä ilman kattoa tai muuten rikki myös pääkaupungissa.

Dominicassa myös hotellimme, Fort Young, oli elämys, josta lentokentällä lojuessani kirjoitin jo jutun blogiinkin.

Barbados

Barbadokselle saavuimme pääsiäisen alla, kiirastorstaina, joka näkyi etenkin pääkaupunki Bridgetownin lähellä liikenneruuhkina, kun ihmiset hoitivat viimeisiä käytännön asioitaan ennen pääsiäisen viettoa.

Meillä käytännön asiat olivat jo hoidossa ja käytimme kiirastorstai-iltapäivän saarikierrokseen ja pitkäperjantaina kiertelimme hiukan siihen mennessä hiljentyneessä Bridgetownissa.

Kahden Dominica-päivän jälkeen lensimme Barbadokselle ja asetuimme taloksi Oistinsin kaupunkiin etelärannikolla. Iltapäivällä ehdimme jo maaseutukierrokselle: Sandy Lanen golfklubi, jossa on pidetty mm. Tiger Woodsin häät, näköalapaikkoja parikin (Mount Hillaby ja Cherry Tree Hill), sokeriruokopeltojen halki (sokeriahan tarvitaan rommin valmistukseen), vanha sokeritehdas tuulimyllyineen, muutama lehmä, lammas ja vuohi ja vielä Bathsheban surffiranta ja Gun Hill erilaisine leijonineen 🙂 Huomenna sitten ehkä pitkäperjantain hiljentämään Bridgetowniin.

Pitkäperjantai oli Barbadoksella kostea, hetkittäin jopa sateinen. Aamupäivällä kävimme Bridgetownissa: risteilymatkustajien suosima Carlisle Bay oli hiljainen, samoin keskusta – ihmiset olivat kirkoissa. Magnoliat ja Pride of Barbados -kukat pitivät pienestä sateesta. Oistinsin pienen kylän Friday Night Fish Fry ei kuitenkaan pyhästä tai kosteudesta välittänyt. Me viihdyimme kuitenkin Oistinissakin enemmän rannalla kuin meluisissa ruokakojuissa – huvinsa kullakin.

Barbados saarikierros Barbados Bridgetown

Grenada

St Georgen, pääkaupungin, pienen kaupunkikierroksen teimme saarella olleen risteilyaluksen jo lähtiessä, ja vaikka tuolloin, pääsiäislauantaina, kaupunki ei vielä ollut hiljainen ja autio, niin mukavan rauhallinen kuitenkin.

Uusi päivä, uusi maa: Grenada. Ehdimme katsastamaan pääkaupunki St. Georges’ia päivän risteilijän jo tehdessä lähtöä, mikä kuulemma tapaa vähintään puolittaa hinnat kaupungissa. Mausteisiin emme keskittyneet, mutta Grenadan asemaa muskottipähkinän ja kaakaon tuottajana oli vaikea olla huomaamatta. Myös täkäläinen pääsiäisharrastus, leijojen lennättäminen näkyi kaupungilla. Illaksi vetäydyimme jo hotellille, Karibian rytmejä kuuntelemaan ja nauttimaan barbecue-illallista hiekkarannalla. Huomenna sitten merelle, mutta katamariinilla, ei laivalla.

Grenada ranta

Pääsiäissunnuntaina kaupunki olikin sitten jo autio, mutta vietimmekin pääosan päivää merellä. Valaat ja delfiinit kun eivät pääsiäispyhistä perusta.

Hiljainen pääsiäissunnuntai Grenadassa. Lähdimme aamulla valas- ja delfiiniretkelle, josta olin jo jossain vaiheessa tihkusateessa sanomassa, että tämä on tylsin veneretki, jolla olen ikinä ollut, mutta löytyihän niitä, edes delfiinejä, sitten lopuksi aika montakin! Sääkin selkeni, joten satamaan palattuamme kävelimme koko St Georgesin lahden ympäri todetaksemme, että rauhallista on: pääsiäissunnuntai ja päivä ilman yhtään risteilyalusta.

Grenada delfiinit Karibian saarikierros

Saint Vincent

Saint Vincent oli matkamme ainoa kohde, jossa vietimme vain yhden vuorokauden. Ehdimme kuitenkin kivasti iltapäivällä tutustumaan Kingstowniin ja seuraavana aamuna ennen lentoa sademetsään.

Saint Vincentin(kin) kohdalla vertailin mielessäni tällä kertaa valitsemaamme saarihyppelyä lentäen ja risteilyjä, joita niitäkin olemme useamman tehneet (tosin vaan yhden Karibialla). Näimme Saint Vincentistä luultavasti noin saman verran kuin risteilymatkustajat ehtivät nähdä, sillä aikaa olisi päiväseltäänkin ollut ½ päivän patikointiin ja pieneen kaupunkikierrokseen, mutta lentovaihtoehdon hyvänä puolena oli, että niitä ei tarvinnut tehdä peräkkäin ja kummankin pääsi aloittamaan levänneenä.

Aamulla vielä yksi silmäys Morne Rouge -rannalle ja sen jälkeen lento Saint Vincentille. Näkymää hotellihuoneen parvekkeelta hetken ihailtuamme kävimme tutustumassa Kingstowniin. Jos kävit kuvaamassa Kruunuvuoren vanhoja huviloita ennen kuin ne lakkasivat olemasta, niin olisit haltioissasi Kingstownin keskustan rapistuneista vanhoista taloista! Osuimme taas kaupunkiin hiljaiseen aikaan: satamassa oli kyllä risteilijä, mutta auringon jo melkein laskiessa risteilyvieraat olivat jo poistuneet kaupungista.

Tänään tutustuimme Saint Vincentin luontoon patikoimalla heti aamutuimaan 5 km (ja iPhonen mukaan 40 kerrosväliä) Vermont Trailiä sademetsässä. Papukaijat eivät yläilmoista osuneet kuviin, mutta kaakaopuun hedelmä sentään. Ja onhan se aasikin eläin 🙂 Nyt jo suihkunraikkaana lentokentällä, suuntana kierromatkamme viimeinen saari (ja valtio) eli Saint Lucia ja Rodney Bay ✈

Saint Vincent kaupunki Karibian saarikierros Saint Vincent patikointi

Saint Lucia

Ensimmäinen iltamme Rodney Bayssä muodostui juuri sellaiseksi kuin olin toivonut. Aloitimme iltakävelymme tutustuen Rodney Bayn marinaan, jonka halusin nähdä ajatellen sinne Atlantin yli purjehduksen päätteeksi saapunutta veljeäni, ja päätimme sen niemen toiselle puolelle hiekkarannalle auringonlaskua ihailemaan Spinnaker-ravintolaan, joka sekin tuntui olevan vahvasti mukana ARC-purjehdukseen osallistuneiden mielessä.

Sademetsän aamusta Rodney Bayn iltaan. Katsastimme marinan ja rannan, hyödynsimme Happy Hourin ja söimme illallisen Spinnakers-ravintolassa auringonlaskun aikaan. Huomenna vielä saarikierros ja ylihuomenna kolmen legin paluumatkalle.

Viimeinen matkapäivä ja viimeinen saarikierros Saint Lucialle. Pitihän sitä ponnistaa vielä yhden Unescon maailmanperintökohteen takia – ja Saint Lucian kasvitieteellisessä puutarhassa oli sentään kasvejakin, toisin kuin Dominicalla.

Parin viikon reissaamisen jälkeen lepopäivä uima-altaan reunallakin olisi jo ollut mahdollinen vaihtoehto, mutta ahkeroimme kuitenkin vielä tämänkin päivän ja kiersimme Saint Lucian saarta, kuten täällä tänään olleen Costa Magicankin matkustajat. Pääkaupunki Castries oli kuten mikä tahansa vähän isompi kaupunki, näkymät Marigot Baylle olivat kuin postikortista, kuten opas/kuljettajamme muisti korostaa ja Anse La Rayen kalastajakylästä löytyi edelleen myös menneen ajan tunnelmaa jääkaappimagneettikauppiaiden lisäksi.
Soufrieren alueella kävimme tietysti katsomassa Pitonit (Unescon maailmanperintökohde!) ja vesiputouksia niin tulivuoren alueella kuin kasvitieteellisessä puutarhassa. Banaaniviljelmiä oli vähän kaikkialla ja niitäkin pysähdyimme jossain vaiheessa katsomaan tarkemmin
Päivän päätteeksi sitten matkan päätösrommit hotellin laiturilla auringon laskiessa.Olihan siinä, yhdelle päivälle!

Saint Lucia Pitons Saint Lucia banaanit Karibian saarikierros

Hotelliranking

Totesin Fort Young -hotellista kirjoittaessani, että en jaksa oikein kiinnostua hotelleista, elleivät ne sitten ylitä tai alita mielestäni melko vaatimatonta vaatimustasoani reilusti.

Matkamme hotellit sijoittaisin paremmuusjärjestykseen näin:

  • Dominica: Fort Young
  • St. Vincent: Grenadine House
  • Sint Maarten: Holland House
  • Barbados: Butterly Beach Hotel
  • Grenada: Kalinago Beach Resort
  • Saint Lucia: Harmony Suites

Grenadine House on kuulemma ruotsalaisomistuksessa oleva entinen brittikuvernöörin residenssi. Hotellin sijainti oli mahtava ja tosin kuin monessa muussa hotellissa myös palvelu oli erinomaista. Tämäkin hotelli saattaisi jopa ylittää sen kynnyksen, että voisin siitä vielä kirjoittaa joskus ihan omankin jutun.

Grenadine House
Näkymä huoneemme parvekkeelta Grenadine House -hotellissa

Holland Housen huone ja aamiainen ja sijainti olivat ykkösluokkaa, mutta henkilökunta ei.

Apartementos-tyyppiset hotellit olivat parin päivän yöpymisellä vähän turhia, etenkin kun lisäneliöiden kääntöpuolena oli usein suihkut, joista ei tullut kunnolla lämmintä vettä, lisämaksulliset tai muuten hankalasti käytettävät kassakaapit ja korkeintaan keskinkertainen henkilökunta.

Rodney Bayn Harmony Suites olisi nostanut sijoitustaan lämpimällä suihkulla, pistorasia ja peili -yhdistelmällä, joka olisi mahdollistanut tukan suoristamisen muutenkin kuin sokkona ja paremmin toimivalla ulko-oven lukituksella.

Lisää kuvia Facebookin puolella

Kirjoitan toki lisää juttuja matkamme kohteista, mutta niitä odotellessa Facebookin puolella on jo nyt lisää kuvia kohteista, eli jos et pode vakavaa Facebook-allergiaa, niin halutessasi voit katsella niitä täältä.
Samalla voit tietysti laittaa Facebook-kanavamme seurantaan, jos Sinulla on Facebook-tunnukset. Pelkkä kuvien katseleminen ei sitä tällaisella julkisella blogimme sivulla vaadi.

Maailmanmatkaajien Karibia – osa 2

Eteläisen Karian saarikierroksemme alkuosasta, eli Saint Maarten / Saint Martinista, Saint Kittsistä, Dominicasta ja Barbadoksesta, voit halutessasi lukea osasta 1.

Bardadokselta kierroksemme jatkuu näin:

  • Grenada
  • Trinidad (välilaskun verran)
  • St Vincent
  • St Lucia

Grenada

Norjalainen Gunnar Garfors kirjoittaa kirjassaan 198: How I ran out of countries seuraavasti:

”Grenada consists of seven islands, and the hundred thousand or so people have 344 square kilometers of roaming space. Or the size of Philadelphia. The country has a typically British look and feel, even though the capital St. George’s was built by France. I had visited a local bar, and I was the only white person there.”

Suomalainen edesmennyt maailmanmatkaaja Veikko Huhtala toteaa kirjassaan Maailmanmatkaaja vuoden 1987 Karibian kierrokseltaan:

”Grenada on toiseksi pienin itsenäinen valtio Karibialla. Pääkaupunki St. George’s on hurmaavan pieni paikka. Lentokentältä kaupunkiin ajaessamme huomaan maisemat aika kauniiksi. Olen päättänyt, että vietämme tällä saarella vaan yhden yön, joka ei oikein ole tarpeeksi, mutta maapinnoja keräävällä tuntuu ainainen kiire. Kuka nyt jaksaisi viikkokaupalla odotella seuraavaa pinnaa, joka odottelee melkeinpä vieressä. Ei ainakaan minun pinnani sellaista kestä.”

grenada kalinaco

No, meidän pinnamme kestää. Asumme Kalinago Beach Resortissa Grand Anse Beachillä kahden yön verran ennen kuin jatkamme Saint Vincentille. Ehkä Grand Ansen rannan lisäksi ehdimme katsomaan St George’s sataman, Carenagen.

carenage grenada
Carenage, Grenada (Kuva Flickr: Jenny Konrad

Grenadasta löytyy kokemuksia suomeksi (otsikoista huolimatta) ainakin matkablogista Tasty Travellissimo kahden jutun verran:

Tasty Travellissimo Grenada
Tasty Travellissimo-blogin Grenadaa

Trinidad (välilaskun verran)

Lentomme Grenadalta Saint Vincentille on kaksivaiheinen: ensimmäinen lento vie meidät Trinidadin Port of Spainiin ja vasta toinen Saint Vincentille, Kingstowniin.  Aikataulun mukaan välilaskuaika Port of Spainin lentokentällä on 85 minuuttia. Jos mahdollista, pitää välilaskun aikana sen verran poistua lentokenttärakennuksesta, että voisin minäkin bongausmielessä kuitata Trinidadin – Lassehan tuli sen bonganneeksi ihan omin nokkinensa ja 70-luvulla 🙁

Tarkkaan ottaen TCC:n säännöillä välilaskukin riittää, joten ainakin tästä tulee minullekin TCC-piste, mutta itsenäisen valtion osalta piste jää kyllä heiveröiseksi.

Saint Vincent ja Grenadiinit

Gunnarille Saint Vincent näyttäytyy tällaisena.

”I flew into Saint Vincent. The airport is walking distance from the capital Kingstown, and can only accommodate propeller planes. The janitor of the hotel where I had booked a room waited for me at arrivals. We reached the hotel, located on a very steep hill overlooking the Caribbean Sea five minutes later.”

”The walk to the center of Kingstown was a little odd. I picked a route that took me through the nice and expensive villa-hood with precision cut lawns before, only a few hundred meters later, I walked past small slum shacks where shoeless kids in dirty and shabby shorts in 80’s style ran around playing between odd pieces of garbage. Kingstown is an interesting mix of such neighborhoods. I walked through the market. Colorful, noisy and with a range of contradictory smells. No other westerners were in sight. It was clearly targeting a clientele primarily living in neighborhood number two.”

Veikolle Kingstown näyttäytyy tällaisena:

”Saint Vincentin pääkaupunki Kingstown on ihan tavallisen näköinen pikkukaupunki, jonka rauhallinen elämäntyyli on sitä samaa tyypillistä, mitä muillakin Karibian alueen saarilla. Täällä ei kiire tosiaankaan näytä olevan tärkeintä maailmassa, eikä se ole mielestäni ollenkaan paha asia. Hotellihuoneestamme avautuu hieno maisema yli sataman, kauas sinisen meren äärettömyyteen. Istuskelemme parvekkeellamme myöhään yöhön pinnamaljoja maistellen.”

Myös Saint Vincent on ollut Pirates of the Caribbean -elokuvien näyttämönä, ilmeisesti ensimmäisen.

St Vincent Grenadine
Hotellin uima-allas näyttää pieneltä, mutta tälläkin yhden yön pärjää 🙂

Olemme saarella vain yhden yön, Grenadine Housessa, Kingstownissa, joten saariryhmän pienemmät saaret Bequia, Mustique ja Tobaco Cays taitavat meiltä jäädä näkemättä. Mustique yksityisenä luksussaarena saattaisi jäädä näkemättä, vaikka päiviä olisi enemmänkin.

Kingstown St Vincent
Tällaisiakin voisi nähdä, jos päätyisimme Kingstownin kasvitieteelliseen puutarhaan

Saint Lucia

Veljeni Eero osallistui viime syksynä ARC-purjehduskilpailuun Gran Canarialta St Lucialle purjelaivasäätiön Vahinella.

Miehistö kirjoitti matkan aikana blogia ja näin he kuvaavat saapumista St Lucialle

”Perjantaina 8.12. saavuimme odotetusti maaliin. Olin edellisenä yönä kannella ja näin jo rannan valot. Reittivalinnastamme johtuen ne olivat kylläkin Martiniquen valot. Nukuimme hetken ennen maaliintuloa ja miehistö herätettiin aamulla aikaisin ennen auringonlaskua kannelle. St. Lucian siluetti ja valot näkyivät selvästi ja suuntasimme kohti maalilinjaa auringon juuri noustessa. Valokuvaaja dinghyllä otti kuvia veneestä ja miehistöstä aamuruskon juuri valaistessa veneen kauniisti.

Maalilinjan ylittyessä torvi pärähti ja tuohon hetkeen matkan päättyminen jotenkin konkretisoitui. Linjan ylitysaika oli St. Lucian aikaa 05:50. Tästä tuli kilpailuajaksemme 18 päivää 20 tuntia ja 50 minuuttia.”

vahine st lucia
Tällä veneellä on juuri ylitetty Atlantti vajaassa 19 vuorokaudessa

Muita maailmanmatkaajia Saint Lucialla

Gunnar kehuu Castriesin lentokenttää:

”I have flown to or from over 300 airports. The best of them all is next to Castries. The terminal building is only 10 meters from a white beach. I checked in for my flight early in the morning and received my boarding card before I walked across the road to the beach, undressed and took a long swim. Before drying up with my compact travel towel and getting dressed. A little hair salt never hurt anybody. I walked to airport security, and had to remove my shoes yet again. Before boarding and departure. Luxury! That the selection in the duty-free shop was particularly poor didn’t matter a bit.”

Me pääsemme ilmeisesti testaamaan molemmat St Lucian lentokentät, niin Castriesin rannalla olevan kuin kansainvälisen Hewanorran lentokentän, sillä matkamme päättyy St Lucialle, josta lennämme ensin Atlantaan, sieltä Amsterdamiin ja lopulta Helsinkiin. Lentoreittivalinta on Aventuran, ei meidän, mutta eiköhän silläkin kotiin päästä.

Veikolle St Lucia oli merkittävä virstanpylväs vuonna 1987:

”Maahan saapuessani voin ruksata sadannen itsenäisen maan listaltani. — Nuori valtio sinnittelee eteenpäin pääasiassa turistien tuomilla dollareilla. Meiltä ei niitä kuitenkaan paljoa heru, sillä jatkamme matkaamme ilman hotelliyöpymistä. St. Lucian merkeillä varustetut postikortit pitää kuitenkin ensin kirjoittaa, muuten turistin velvollisuudet eivät täyty.”

rodney bay
Meren rannalla Rodney Bayssä mekin yövymme

Me viivymme St Lucian Rodney Bayn Harmony Suites -hotellissa 2 yötä. Mahdollisesti päivä St Lucialla mahdollistaa vierailun Pitonsin alueelle, Unescon maailmanperintökohde sekin. Pigeon Islandin luonnonpuisto ainakin olisi ihan lähellä Rodney Bayn aluetta.

Unescoja Karibia saarihyppely osa 2