Avainsana-arkisto: Cascais

Lissabon Metro

Lissabon – kaikki jutut ja kustannukset

Ajattelin julkaista tämän viimeisenä juttuna Lissabon-sarjastamme, mutta onnistuin töpeksimään tämän kanssa siten, että se livahti jo luonnosteluvaiheessa julkiseksi ja vaikka sitten otinkin sen pois näkyvistä, niin linkki tähän oli jo livahtanut verkkoon ja kun statistiikasta näen, että ihmiset yrittävät lukea tätä juttua, niin onhan se kirjoitettava!

Lissabon Portugal TuristiNeljän päivän ja neljän yön vierailumme kokemuksia olen kuvannut seuraavissa jutuissa:

Matkan kustannuserittelyn laatimisessa oli tällä kertaa hiukan haasteita, sillä matkalaisia oli neljä, mutta jotta alla olevat kustannukset olisivat vertailukelpoisia blogimme muiden kustannuserittelyiden kanssa, olen valinnut tähän mukaan otettavat kustannukset siten, että niissä on vain kahden hengen kustannukset.

Lennot (TAP) ja hotelli – Lentodiilin paketti 658,92
Ylimääräinen hotelli”yö” 75,00
Tours by locals retki tippeineen 155,00
Pääsymaksuja (Santa Justa, St Georges) 20,00
Oceanario-liput (2 kpl) 23,00
Uber-takseja (Lentokenttäkuljetukset, Belemiin) 36,86
Muita takseja (4 matkaa) 21,00
Paikallisliikenne (Belemista ratikalla, 2xpäivälippu, Oceanarioon metrolla edestakaisin) 25,30
Telecabine -liput (2 kpl) 5,95
Funicular -liput (2 kpl) 7,20
Lentoparkki 61,00
Matkamuistoja 2,00
Yhteensä 2 hengeltä 1 091,23

Hotellimme, Hotel Florida, sijaitsi Avenida da Liberdaden päässä, eli matkaa keskustaan oli tuon Avendian verran, ehkä 15-20 minuuttia kävellen, ja aivain Marques de Pombal -metroaseman vieressä, mikä oli tietysti kätevää.

Hotellihuoneemme olivat tilavia ja niissä oli kaikki tarvittava, kahvinkeitintä ja jääkaappia myöten. Ilmainen wifikin toimi luotettavasti, joskin rajoitetulla nopeudella (alle 0,5 Mbps).

Lissabon Hotel Florida

Hotellin teema, Florida, näkyi kivasti sen sisustuksessa, hissien filmitähtineen ja hotellihuoneiden elokuvanmaailman niminä. Kaipa tätä on Floridassakin, eikä vaan Kaliforniassa 🙂

Lissabon Hotel Florida Lissabon Hotel Florida

Tuo ylimääräinen 75 euroa Lentodiilin pakettiin hotellin osalta tuli siksi, että varasimme yhden huoneen vielä sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi meille neljälle, jotta meillä oli tukikohta aina lennon lähtöön (lento klo 22:00 – 04:40) asti.
Erityisesti menolennolla (16:50 – 19:40), jolla olin valveilla koko ajan, näkyi mielestäni Portugalin suosio eläkeläisten keskuudessa: tällä lennolla tabletit olivat vähemmistönä, pääosa ihmisistä luki koneessa ihan perinteistä kirjaa, kun jollain muulla lennolla mielestäni lähes jokaisella oli tabletti edessään.

Tours by Locals -retken osalta mukana on vain puolet kustannuksista, tähän hintaan tuota retkeä ei kahdelle hengelle saisi, mutta toisaalta tuo on suunnilleen sama hinta kuin mitä vaikka Viatorin isolla turistibussilla tekemät retket suunnilleen samalla reitillä olisivat kahdelta hengeltä maksaneet.

Pääsymaksuissa näkyy toisen henkilön seniorihinta, useimpiin kohteisiin hinnat yli 65-vuotiaille olivat edullisempia.

Uber-taksit toimivat Lissabonissa hyvin ja ovat todella edullisia, esimerkiksi paluumatkamme hotellilta lentokentälle maksoi 9,40€.
Paikallisliikenteen (sisältäen metrot, bussit ja raitiovaunut) päiväkortit ostimme meille yhdeksi päiväksi – muina päivinä tarvitsimme sitä sen verran vähän, että selvisimme kertalipuilla alle tuon 6 euroa per nuppi, mitä päivälippu maksoi. Kertalippuja (1,40) voi ladata kerran ostetulle Viva viagem -lipulle yhdellä kertaa useampia, jolloin ei tarvitse askarrella automaatin kanssa kuin kerran päivässä. Metrossa rahastajan tehtäviä hoitanut koira ilahdutti tietysti sisarentytärtäni, koiranomistajana.

Lissabon metroLissabon metro Lissabon metro

Lopuksi vielä sana isästänä selityksenä näille useimmissa jutuissani Lissabonista esiintyviin kuviin tai viittauksiin 1970-luvulle – isäni siis työskenteli 1970-luvulla konsulttina Lisnaven telakan kehittämisessä (ja asui tuolloin Cascaissa) ja siksi esikoisena kävin parikin kertaa vuonna 1973 näillä samoilla seuduilla. Isä kävi toki kotonakin säännöllisin väliajoin ja äitini ei kahden minua nuoremman lapsen takia ja kanssa halunnut lähteä Lissaboniin, joten silloin kun isä ei ehtinyt käymään kotona, niin minä ehdin mainiosti, koulua ehkä vähän väliinkin jättäen, käymään Portugalissa!
Isäni työt Lisnavessa päättyivät Portugalin vallankumoukseen 25. huhtikuuta 1974, viimeistään sen jälkimainingeissa isäni ja hänen monet ulkomaalaiset ystävänsä lähtivät Portugalista, osa jättäen sinne jo ostamansa talon.

Avenida da Liberdade Lissabon PortugalMekin jätimme Portugalin taas tältä erää, juoden läksiäismaljat Avenida da Liberdadella, sisarentyttärieni jo tuskaillessa hotellihuoneessamme sitä, että joutuvatko maksamaan matkalaukuistaan ylipainomaksuja reippaan shoppailun jäljiltä (eivät joutuneet).

 

 

 

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

Sintra, Capo da Roca ja Cascais

Toinen retkemme Lissabonin ulkopuolelle olikin sitten käytännössä kokopäiväretki Sintraan, Capo da Rocaan, Cascaisiin ja Estoriliin. Teimme retken mukavan Tours by Locals opas/kuljettaja Susannen kanssa ja autolla, omassa 4 hengen porukassamme.

Aloitimme lyhyellä pysähdyksellä Eduardo VII:n puistossa, jonka yläosasta näkee yli Lissabonin. Opas esitteli meille myös vähän sekalisen marmoriläjän näköisen patsaan, joka kuulemma kuvaa vuoden 1974 vallankumousta, mutta se ei meitä oikein vakuuttanut, ainakaan näin kuiviltaan.

Parque Eduardo VII Lissabon Parque Eduardo VII Lissabon

Matkalla Sintraan opas ehti kertomaan miten Lissabonin väkiluku on ollut jo jonkin aikaa vähenemään päin ihmisten muuttaessa lähikaupunkeihin ja liikennettä Lissaboniin päin perjantaiaamuna olikin paljon.

Sintra

Sintra

Sintraan ehdimme sopivasti juuri ennen isompia turistiryhmiä ja ihailimme hetken kesäpalatsia ja kiertelimme sen jälkeen hiukan Sintraa, Unescon maailmanperintökohde tämäkin.

SintraSintra Sintra

Seurueemme nuoremmat jäsenet eivät oikein museoista perustaneet ja siksi emme Sintrassa käyneet itse palatsissa. Kylässä sen sijaan testasimme pienestä suklaakupista tarjottua Ginja-likööriä ja kuulemma vain tässä kylässä saatavia ”tyyny”-leivonnaisia, piriquitoja. Romanttisen ja viehättävän näköinen kylä, kuten Lord Byron 1800-luvulta kirjoitti ”Glorious Eden”.

Sintra ja pari turistia Sintra
Sintra Sintra piriquita Sintra Ginja Sintra TilesSintra Lord Byron

Sintran keskustasta jatkoimme useamman palatsin kautta rannalle ja Capo da Rocaan. Kuninkaan vanavedessä kaupunkiin muutti tietysti muukin ylimystö ja sen myötä seudulla on paljon palatseja. Pysähdyimme mm. Palacio de Seteaisissa näköaloja katsomassa, näköaloja niin laaksoon kuin ylös vuorelle Penan palatsiin, jota emme tähän retkeen olleet sisällyttäneet, vaikka hieno kohde sekin varmasti on.

View to Pena

Historia de viajes -blogissa on myös juttu käynnistä Sintrassa, junalla Lissabonista. Ehkä haluat lukea myös sen.

Capo da Roca

Matkalla Capo da Rocaan pysähdyimme Praia das Macas -nimiselle kauniille rannalle Atlantin tyrskyjä ihailemaan ja kävimme katsomassa korkealla kallion päällä olevaa Azenhas do Mar -nimistä kylää, jonka alapuolella, meren rannalla on vanha merivesiuima-allas. Samalla saimme esimakua tuulen voimakkuudesta.

Praia da Macas Azenhas

Capo da Rocalla olin käynyt isäni kanssa jo 1970-luvulla, mutta muille seurueemme jäsenille kerta oli ensimmäinen tällä Euroopan läntisimmällä niemellä. Muistomerkki ei ollut sitten 70-luvun muuttunut, mutta autot oli sentään häädetty pois muistomerkin ympäriltä. Ja tällä nimellä sitten vasta tuulikin!  Kun jatkoimme Capo da Rocasta rantatietä Cascaisiin tie oli paikoitellen peittynyt hiekkaan siinä missä Suomessa sopivalla tuulella lumi nietostuu tielle.

Capo da Roca Capo da Roca Capo da Roca 1973Capo da Roca ja turisti tuulessa
Capo da Roca ja turisti tuulen suojassa

Cascais

Cascaissa vuorossa oli lounastauko ja tyypillistä portugalilaista hiilellä paistettua, reippaasti piri pirillä maustettua kanaa.
Cascais on kiva rantakaupunki runsaan puolen tunnin junamatkan päässä Lissabonista: kalastajaveneitä, uimarantoja, pittoreskejä kujia kävellä ja kauniita katukivetyksiä.

Cascais Cascais Cascais Cascais

Cascaissa halusin myös käydä katsomassa taloa, jossa isäni asui 1970-luvulla.
Olin tullut kirjoittaneeksi tarkan osoitteen tuolloin talosta ottamaani valokuvaan (Avenida Marechal Carmona 16) ja vaikkakin kadun numerointi oli sittemmin muuttunut niin onneksi osassa taloissa oli myös vanha kadunnumero, myös etsimässämme talossa.
Ja samalta se edelleen näytti, sen verran mitä sitä portilta pääsi näkemään!
Varsinainen retki lapsuuteni, tai tarkemmin ottaen teinivuosieni maisemiin Cascaissa.

Avenida Marechal Carmona 16 Avenida Marechal Carmona 16 Avenida Marechal Carmona 16 Avenida Marechal Carmona 16
Kuvat vasemmalla vuodelta 1973, oikealla vuodelta 2015.

Estoril – ja takaisin Lissaboniin

Cascaisin viereisessä Estorilin kylässä pysähdyimme sen verran, ertä kiersimme Ian Flemingiä Casino Royale -romaania innoittaneen Casino Estorilin. Casino Royalesta on sittemmin tehty parikin James Bond -elokuvaa, mutta niihin tämä kasino ei kuitenkaan päätynyt. Tässä vaiheessa päivää olimme kuitenkin jo nähneet niin paljon, että Estoril ei muuten enää säväyttänyt, vaikka ei se Estorilin vika ollut.

Casino Estoril ja turisti

Viimeinen kiinnostava kohde oli pitkä Carcaveloksen ranta, jossa surffarit ratsastivat Atlantin aalloilla sankoin joukoin. Oppamme kertoo, että surffareiden määrä näilläkin rannoilla on kasvanut sen jälkeen kun Nazaren lähellä surffattiin korkein aalto ikinä, 100 jalkaa eli yli 30 metriä.

Vielä silmäys Huhtikuun 25. päivän -siltaan (joka vuoden 1973 valokuvissani on vielä nimeltään Salazarin silta) ja Cristo Rei -patsaaseen, josta ensimmäinen muistuttaa Golden Gatea ja jälkimmäinen on kopio Rio de Janeiron Cristo Rei -patsaasta, joskin hiukan sitä pienempi.  Cristo Reillekin pääsisi käymään, katsomaan näköaloja sen juurelta tai nousemaan ylös, mutta tällä kertaa jätämme sen väliin – omalta osaltani kävin siellä jo 70-luvulla.

Ponte Salazar Cristo Rei Lissabon
Nämä kuvat vuodelta 1973.