Avainsana-arkisto: eläintarha

Madrid Zoo feature eläintarha Madrid Korkeasaari

Mene eläintarhaan Madridissa tai Helsingissä

Useimmat blogijuttumme kirjoitan jos en nyt lyhyillä matkoilla ihan matkan aikana, niin melko pian matkan jälkeen kuitenkin, tuoreeltaan. Muistikuvat haalistuvat kuitenkin ajan mittaan, vaikka päiväkirjamerkinnät ja valokuvat säilyvätkin ja usein mielenkiintonikin siirtyy jo seuraavaan matkaan.

Madridin eläintarha

Toukokuisen Madridin matkamme jäljiltä juttujonoon on kuitenkin jäänyt yksi retki, josta en tullut hetimmiten kirjoittaneeksi. Kävimme nimittäin Madridissa myös eläintarhassa: myönnettäköön, ehkä eniten pandojen houkuttelemana, mutta myös hiukan siksi, että eläintarha sijaitsi Madridin suurimmalla puistoalueella, Casa de Campolla, josta olimme lukeneet jo ennen matkaa Historia de Viajes -blogista.

Eläintarha yllätti positiivisesti – ei niinkään pandat, sillä niitä olimme nähneet melko äskettäin Wienissä, mutta Madridin eläintarhassa oli paljon sellaisia eläimiä Etelä-Amerikasta, joita ei ollut koskaan nähnyt luonnossa: muurahaiskarhu, tapiiri, vesisika, patagonian jänis.

Madrid Zoo Muurahaiskarhu
Muurahaiskarhu on iso eläin, pituutta tälläkin yksilöllä yli metri
Madrid Zoo tapiiri vesisika patagonian jänis
Taustalla tapiiri ja pieni vesisika (capybara), edessä patagonian jänis (mara)
Madrid Zoo tapiiri
Intian tapiiri – yksi niistä erittäin uhanalaisista lajeista, jonka säilyminen saattaa kohta olla eläintarhojen varassa

Pandakuvaamme kommentoitiin hetimmiten sosiaalisessa mediassa paheksuen eläintarhoja ja eläinten pitämistä häkissä. Itsekin olen aikoinaan Intiassa Jaipurin eläintarhassa miettinyt, että tätä paikkaa ei ehkä pitäisi olla olemassa, mutta Madridin eläintarha vaikutti hyvin hoidetulta ja eläimillä oli hyvät tilat.

Madrid Zoo Panda

Madrid Zoo Panda
Pandadiplomatiaa Madridissa

Sunnuntaina eläintarhassa oli myös runsaasti lapsiperheitä enkä voinut olla miettimättä, että aika harvalla lapsella sittenkään on mahdollisuus nähdä esimerkiksi Afrikan isoja eläimiä luonnossa, joten omasta puolestasi sallin kyllä lasten ilon ja innostuksen vaikka sitten eläintarhassa, kunhan se toimii asiallisesti.

Madrid Zoo flamingoja

Korkeasaaressa tutustumassa eläintarhan toimintaan

Halusin kuitenkin ymmärtää vielä paremmin eläintarhojen oikeutusta ja saimme sovittua tutustumiskäynnin Korkeasaareen eläintenhoitajan seurassa ja opimme lisää eläintarhojen muista merkityksistä kuin lapsiperheiden mukavina retkikohteina.

Hyvinhoidetuilla eläintarhoilla, kuten Korkeasaarella, on merkittävä tehtävä luonnon monimuotoisuuden suojelussa. Maailmassa on jo useampia eläinlajeja, jotka olisivat kuolleet sukupuuttoon ilman eläintarhoja. Näiden eläinten elinalueet ovat tuhoutumassa tai niitä metsästetään niin voimallisesti, että koko kanta voi tuhoutua.

Uhanalaiset eläinlajit säilyvät eläintarhoissa ja niitä on monessa tapauksessa onnistuttu palauttamaan luontoon ja kanta on saatu elpymään tuhon partaalta.
Korkeasaaressa tällaisia eläimiä ovat esimerkiksi metsäpeurat ja mongolian villihevoset.

Metsäpeurat hävisivät Suomesta kokonaan 1900-luvun alussa, mutta nyttemmin kanta on jossain määrin palautunut Vienan Karjalassa säilyneen kannan ja luontoonpalautusten myötä.

Mongolian villihevoset kuolivat luonnosta kokonaan sukupuuttoon 1960-luvulla, mutta tarhoihin pyydystettyjen yksilöiden ansiosta laji kuitenkin säilyi ja nyt niitä elää taas Kiinan ja Mongolian aroilla n. 300 yksilöä.

MongolianhevonenMetsäpeurat Korkeasaari Mongolianhevoset Korkeasaari

Muita uhanalaisia eläimiä Korkeasaaressa ovat pikkupanda, manuli, amurinleopardi, lumileopardi, amurintiikeri, berberiapinat, partakorppikotka ja sammakkoeläimet, joista yhtenä esimerkkinä vain Madagaskarilla elävä mantella, joka muutti Korkeasaareen ihan äskettäin.

Mantella, kuva Mari Lehmonen, Korkeasaari

Uhanalaisten eläinten suojeluohjelmissa eläintarhat tekevät yhteistyötä ja eläimiä siirrellään tarhasta toiseen sopivien lisääntymisparien muodostamiseksi.

Monen suojeluohjelman kohdalla toki on niin, että jos ihmiset alunperin toimisivat siten, että eläinten elinympäristön säilyisivät, niin niitä ei tarvittaisi, mutta kun näin ei ole kuitenkaan aina tapahdu, niin parempi niin, että laji on kuitenkin säilyy, kuin että tuhoutuminen olisi lopullinen.

Korkeasaaressa on myös villieläinsairaala, joka pyrkii auttamaan loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä -tavoitteena palauttaa ne luontoon mahdollisimman pian. Jos tämä ei onnistu, eläin voi jossain tapauksissa myös saada uuden asuinpaikan Korkeasaaresta.
Villieläinsairaala pyrkii myös opastamaan ihmisiä olemaan tarpeettomasti puuttumatta emon ”hylkäämiin” poikasiin, sillä useimmiten emo kuitenkin on lähellä ja parasta auttamistapa poistua paikalta.

Hämärätalo, jossa esitellään tullin takavarikoimia eläimiä ja tavaroita on myös yksi osa Korkeasaaren opastustoimintaa.

Luontokoulu Arkki KorkeasaariKoululuokille Korkeasaari tarjoaa mahdollisuuden luontokouluun.
Koulun suojelijan Jenni Haukion sanoin:
“Luontokoulu Arkki tutustuttaa lapset luonnon ihmeisiin hauskalla, opettavaisella ja toiminnallisella otteella – herättäen kiinnostusta niin lähiluontoon kuin myös uhanalaisten eläinten ja niiden elinympäristöjen suojelemiseen.”

 

Villieläimet ja Sinä

Eläintarhat ovat myös mukana opastamassa ihmisiä ymmärtämään, että missä päin maailmaa liikutkaan, niin jos Sinulle tarjotaan mahdollisuutta:

  • ottaa itsestäsi kuva villieläimen kanssa
  • koskettaa sitä tai
  • ratsastaa sillä,

niin älä tee sitä!
Eläin ei halua kanssasi kuvaan eikä pidä silityksestäsi, ratsastamisesta puhumattakaan.

Tällä alueellahan myös matkabloggaajat ovat tehneet ansiokasta työtä kertoessaan ihmisille niin norsuratsastamisen kuin tiikerien kanssa otettujen yhteiskuvien ongelmista.

Mutta, mene eläintarhaan, Helsingissä tai maailmalla.
Ehkä käyntisi auttaa pieneltä osin jotain uhanalaista eläintä selviämään ja meillä on taas yksi sukupuuttoon kuollut laji vähemmän.

Kissojen yö Korkeasaaressa

Korkeasaaressahan on kohta taas tulossa Kissojen yö – tai tarkkaan ottaen kaksikin syyskuun 1. ja 8. päivänä. Osa näiden iltojen tuotosta menee Amurin luonnonvaraisille kissapedoille. Amur-hankkeeseen voit toki lahjoittaa rahaa myös tilisiirtona.

Amurin kissapedot

Kissapedoista puheenollen, eläintenhoitajan kanssa Korkeasaaressa tekemällämme kierroksella nappasin jutustelun lomassa kuvan tiikeristä ja hirvenpäästä ja jaoin sen Instagram -tilillämme. Kuva sai hetimmiten muutaman paheksuvan kommentin, hirven puolesta, mutta kun, eläintenhoitajan sivistämänä, vastasin siihen, että petoeläimille isot ruhonpalat ovat tärkeä osa niin henkistä kuin fyysistä hyvinvointia, niin paheksuva kommentti jostain syystä poistui tästä kuvasta!
Osa eläinten hyviä oloja onkin se, että olosuhteet mahdollistavat lajityypillisen käyttäytymisen, oli se sitten isoja ruhonosia, kallioseinämää tai mahdollisuus piiloutua katseilta.

Korkeasaari tiikeri

Tämänkesäinen Korkeasaaren retkemme oli enemmän opintomatka kuin retki Korkeasaareen, mutta jos haluat lukea myös jutun Korkeasaaresta, niin seuraamistani blogeista ainakin Pinkit korkokengät ja Plusmimmi ovat käyneet siellä ”oikeasti”. Kivoja kuvia kummallakin!

Korkeasaarta kiersimme heinäkuun alussa tiedottaja Mari Lehmosen ja eläintenhoitaja Hanna-Maija Lahtisen kanssa.

Lisää Korkeasaaresta ja sen tekemästä suojelutyöstä voit lukea täältä.

Casa de Campo ja Teleferico Madridissa

Mutta, takaisin Madridiin.

Eläintarhahan sijaitsee tosiaan Casa de Campon puistossa ja lopuksi vielä muutama sana reitistä sinne tai sieltä. Me menimme sinne metrolla (kävelymatkaa Casa de Campon asemalta kertyy ehkä vartin verran) ja palasimme kaupunkiin Telefericolla. Kävelymatka eläintarhan portilta Telefericon yläasemalle oli hiukan pitempi kuin matka takaisin metroasemalle ja ylämäkivoittoinen, joten reitti olisi ollut kesympi toisin päin!

Telefericon kaupungin puoleisessa päässä kannattaa, vähän tietysti vuodenajasta riippuen, katsastaa sen vierellä oleva rosario.

Casa de Campo Madrid Casa de Campo Teleferico Madrid

Kaikki Madridista ja Toledosta

Prater Wien

Lasten juttuja Wienissä

Opaskirjamme väittää Schönbrunnin eläintarhaa maailman vanhimmaksi ja kertoo Frans I:n perustaneen sen jo vuonna 1752. Ehkä sekin olisi ollut hyvä syy vierailuun, mutta tunnustettakoon, että minua kiehtoi kyllä erityisesti pandojen näkeminen. Kävin Pekingissä runsaat 5 vuotta sitten työmatkalla ja kun silloin valitsin yhtenä vapaana aamupäivänä kohteekseni Kielletyn kaupungin ja kun kuulin vähän myöhemmin, että kolleegani oli päätynyt katsomaan pandoja, niin jäi vähän harmittamaan. Ei niin, etteikö Kielletty kaupunkikin olisi ollut näkemisen arvoinen, mutta olisin myös halunnut nähdä ne pandat. Lisäksi Suomessa viime viikkoina käyty keskustelu Ähtäriin mahdollisesti tulevista pandoista ja kyseisen hankinnan eettisyydestä teki pandoista vielä hiukan kiinnostavamman eläimen, vaikka sitten eläintarhassa.

Panda Wien

Schönbrunnin eläintarhaa sijaitsee linnan puutarhassa ja sinne on useita sisäänkäyntejä. Valitsimme Palmutaloa lähinnä olevan (Hietzing), niin saimme samalla vilkaistua kyseisen rakennuksen ulkoapäin ja valinta olikin pandojen näkemisen kannalta loistava: pandat olivat nimittäin ihan kyseisen sisäänkäynnin vieressä. Tai panda, emme nimittäin onnistuneet näkemään kuin yhden yksilön, vaikka käsittääkseni niitä ainakin kaksi olisi pitänyt olla. Mutta parempi yksi kuin ei yhtään!

Panda Wien

Pandojen ohella suhtauduimme eläintarhan kuulemma 750 eläimeen hyvin valikoivasti: ajattelimme käydä lähinnä katsomassa jääkarhun ja pingviinejä ja jos sopivasti reitille osuisi, niin mangusteja: ne ovat aina niin hauskoja. No jääkarhua emme nähneet, ei ollut ulkona eikä sisällä, emmekä jaksaneet odottaa ruokinta-aikaan, jolloin se kenties olisi jostain kömpinyt esiin. Viimeksi, ja ehkä ainoan kerran, olemme moisen nähneet muutama vuosi sitten New Yorkissa. Ja nyttemmin niitä ei enää ole sielläkään, kuolivat kuulemma vuosi vierailumme jälkeen.

Jääkarhulinna Wien Mangusti

Humboldtin pingviinit olivat sentään ”töissä” hauskuuttamassa lapsia (ja aikuisia). Pingviinialtaan edustalla oli myös hyvä kartta pingviinien levinneisyydestä maailmalla ja vaikka niitä luonnossa olemmekin nähneet jo kolmessa paikassa (Etelä-Afrikka, Galapagos, Uusi Seelanti) niin ilman matkaa Antarktikselle pääosa niistä jää kyllä näkemättä. Nyttemmin pingviinejä katsoessani mielessäni on muuten aina muutaman vuoden takainen luonto-ohjelma, jossa pingviinien elämää oli seurattu laittamalla niiden joukkoon teddyturkkinen kameralla varustettu robottipingviini, joka sitten välillä liikkui muiden mukana sujuvasti, välillä kaatui surkeasti jonkun sitä tönittyä. Sen toilailujen seuraaminen oli paljon hauskempaa kuin oikeiden pingviinien seuraaminen.

Humboldtin pingviinit Wien Pingviinit maailmalla

Afrikan eläimistä virtahepo oli sekin jossain poissa ja leijonia emme viitsineet lähteä edes etsimään. Gepardit osuivat kuitenkin reitillemme, mutta jotenkin tuntui hassulta niitä kuvata eläintarhassa.
Sarvikuono osoittautui pakolaiseksi Nepalista, ei Afrikasta.

Gepardi Wien Sarvikuono Wien

Illalla suuntasimme vielä Praterin huvipuistoon, joka on samanlainen kuin Linnanmäki sikäli, että alueelle pääsee kiertelemään ilmaiseksi, vain laitteista pitää maksaa. Praterissa meitä, Wienissä osittain nostalgisissa tunnelmissa kulkevia, kiinnosti eniten Riesenradin maailmanpyörä. Jos oli eläintarhalla jo ikää, niin on sitä kuulemma Riesenradillakin jo yli sata vuotta. Tarjolla näytti olevan vaikka kynttiläillallinen yläilmoissa, hyvinkin nostalgiateemaan sopivasti, mutta päätimme kuitenkin vain kierrellä huvipuiston alueella. Riesenradin lisäksi alueella on nyttemmin toinenkin maailmanpyörä, Riesenradia paljon hurjempi tietysti. Kuten monet muutkin puiston uudemmat laitteet.

Riesenrad Wien Riesenrad WienPrater WienPrater Wien

Hillitsin itseni eläintarhan Zooshopeissa, eikä mukaamme lähtenyt yhtään pandaa. Samoin hillitsin itseni Praterin erilaisissa jousiammunta- ja pallonheittokojuissa, enkä lähtenyt yrittämään pandaa niistäkään. Toki jälkimmäisissä se olisi todennäköisesti jäänyt kuitenkin saamatta huonon osumatarkkuuden takia.

Lelupandoja Tiergarter Lelupandoja Prater

Schönbrunnissa olisi muuten myös ollut tarjolla lapsille (ja lapsenmielisille) labyrintti, mutta senkin kohdalla usko itseen horjui ja päätimme jättää sen väliin. Jos aikaa Schönbrunnissa olisi ollut enemmän ja askeleita ennen labyrinttia olisi kertynyt vähemmän, niin olisihan sen selvittäminen voinut olla kivan haastavaakin!

Liput Tiergarteniin maksoivat aikuiselta erikseen ostettuina 18,50 euroa. Jos ostaa Schönbrunniin 55,50 euron Gold Passin niin se sisältää myös eläintarhan, mutta liput sinne voi siis myös ostaa erikseen eläintarhan portilla.

Roatan, Honduras

Tapaninpäivän vietimme Hondurasissa, Roatanin pienellä saarella. Honduras on maailman väkivaltaisimpia maita, mutta tämä turistisaari lienee yhtä turvallinen kuin muutkin Karibian risteilymme kohteet – ainakaan siitä ei laivalla edes mitenkään erityisesti varoitettu päivän aviisissa.

Täällä kokeilimme taas omatoimiretkeilyä – jos sitä nyt omatoimiseksi voi sanoa, kun siinä missä laivan retkille osallistuneet etsivät rannassa oikean bussin, niin me etsimme rannasta taksin, jolla oli valmis esite, josta saattoi valita kohteen (ja jossa kohteilla oli standardihinnat). Tosin olin kohteeksi valinnut perhospuiston ja kun sitä ei taksin esitteessä ollut ja kun meille ei kummallekaan heti tullut mieleen, että mariposahan se oli, perhonen espanjaksi, niin vähän aikaa meni sen verran englantia osaavan kuljettajan löytämisessä, että saimme sovittua päivästä. Pari lausetta sitten vaihdettiin siinä espanjaksikin, mutta valitettavasti suullinen espanjankielen taitomme ei ihan riittänyt puolipäiväretken tarpeisiin. Perhospuistossa oli sitten perhosten lisäksi joitakin muitakin eläimiä ja lintuja ja maya-patsaiden replikoja. Ihan mukava pieni paikka. Matkalla sinne pysähdyimme myös ylhäällä näköalapaikalla. Omatoimiretkelle taksilla olisi kannattanut lähteä vasta iltapäivällä – kun palattuamme kyselimme huviksemme nyt jo paljon vähemmän ruuhkaisessa satamassa hintoja, niin ne olivat lähes puolittuneet aamusta: kysynnän ja tarjonnan laki!
(Hondurasin kuviin tästä.)

Rannalla oli risteilyturisteille rakennettu hienompi alue t-paita-kauppoineen ja muutamine ravintoloineen, mutta jos siitä uskaltautui edes hiukan ulos, niin löytyi tuolta Roatanilta, vaikka se kai lähinnä turistisaari onkin, hiukan edes rosoisempaa Hondurasia, rähjäisiä taloja ja paikallisempia turistimyymälöitä. Ja baareja, joissa oli wi-fi ja ihan kiva merinäköala.

Turvakysymyksiä Facebook-tilille kirjoittautuessa

Hondurasissa törmäsin nettisurffailussa siihen, että niin Facebook- kuin Gmail -tilini kysyivät sisäänlogatessa lisävarmennuksena turvakysymyksiä ja etenkin kun päätelaitteena oli vaan puhelin, niin olin hiukan huolissani, että saanko niihin varmasti vastattua kerralla oikein, etteivät tilit mene lukkoon. Vihjeenä vaan kaikille, että jos nopeasti siirrytte maasta toiseen ja liikutte vähän eksoottisemmalla alueella, niin varmistakaa mahdollisuuksien mukaan jo kotona ennen matkalle lähtöä, että osaatte ja muistatte turvakysymysten vastaukset. Ja Facebookin tapaan käyttää turvamenettelynä kaverien valokuvien tunnistamista kannattaisi ehkä varautua tiputtamalla kavereista pois kaukaisimmat, joiden lapsuudenkuvista heitä ei kuitenkaan tunnistaisi – vaikka muutaman kuvan saakin ohittaa, niin jos kavereita olisi 500, joista oikeasti tuntee jollain tavalla vaikka 100, niin todennäköisyydet alkavat olla onnistunutta tunnistautumista vastaan!

Tässä vielä yksi taulukko maailman väkivaltaisimmista maista murhien määrällä mitattuna:

Roatanista matka jatkui Belizeen, joka olikin sitten matkamme viimeinen uusi maa, mutta palataan maabongaussaldoihin sitten vasta siinä yhteydessä!