Avainsana-arkisto: EMMA

EMMA Mether-Borgström Morris

EMMAn uudet näyttelyt

Sateinen aamupäivä oli juuri oikea ajankohta poiketa Emmassa tutustumassa huomenna avautuviin uusiin ihanan värikkäisiin näyttelyihin.

EMMAn kesässä ja syksyssä (21.6. 2017 – 7.1.2018) on esillä kaksi modernistia: espoolaisen Ernst Mether-Borgströmin 100-vuotisjuhlanäyttely ja kansainvälisen nykytaiteilijan, Sarah Morrisin ensimmäinen näyttely Suomessa.

EMMA Mether-Borgström Morris

Ernst Mether-Borgström

Mether-Borgströmin näyttelyn yli 150 työtä on kerätty museon omista kokoelmista, Mether-Borgström -säätiöltä ja yksityishenkilöiltä.
Taiteilijaksi Ernst Mether-Borgström (1917-1996) oli ehkä harvinaisen järkevä: hän opiskeli graafikoksi ja teki aluksi mainosgraafikon töitä ja maalasi maisemia ja muotokuvia, taidetta, josta yleisö oli valmis maksamaan.

Vasta 1960-luvulla maisemat saivat jäädä ja taiteilija siirtyi yhä selkeämmin abstraktioihin etsien muotoja, jotka kestäisivät aikaa eivätkä veisi huomiota väreiltä. Espoolaisena hän työskenteli vuosia Nallenpolun ateljeessaan.

Ernst Mether-Borgström, EMB -säätiön arkisto, kuva: Yehia Eweis / EMMA
Ernst Mether-Borgström, EMB -säätiön arkisto, kuva: Yehia Eweis / EMMA

Näyttelyssä on muutamia taiteilijan varhaisvuosien maisemia ja muotokuvia, mutta pääosa teoksista ovat värikkäitä, abstrakteja töitä, joissa värien lisäksi punaisena lankana kulkee mukana musta viiva.

Kokoelmat EMMA -Espoon modernin taiteen museon kokoelma
EMMA: 2006:16, Ernst Mether-Borgström, Sininen ja punainen aurinko, 1967, maalaus (öljymaalaus), 140x180x2cm, Kuva: Ari Karttunen/EMMA

Itse pidin aivan erityisesti Semafori-mobilesta vuodelta 1966 ja muutenkin värikkäistä veistoksista.

Ernst Mether-Borgström EMMA Ernst Mether-Borgström EMMA Ernst Mether-Borgström EMMA

Näyttelyssä lasten (tai leikkimielisten aikuisten) on mahdollista myös itse kokeilla saman tyyppisten töiden kasaamista!

Lapsille Mether-Borgströmin jalanjäljissä

Sarah Morris

Siinä missä Ernst Mether-Borgström siirtyi abstraktiin ilmaisuun vähitellen orgaanisesti, Sarah Morrisin aloittaessa uraansa abstrakti taide oli jo olemassa ja hänen teoksensa heijastavat nykymaailman ilmiöitä: urbaanin yhteiskunnan koodeja, valtarakenteita, sosiaalista tilaa, byrokratiaa, identiteettiä.

Sarah Morris
Sarah Morris, Kuva: Wendy Bowman/EMMA

Sarah Morrisin teoksia näyttelyssä on vain muutamia, mutta lisäksi esillä on kolme hänen elokuvaansa.

Sarah Morris EMMA

Sarah Morris,Total Lunar Eclipse
Sarah Morris,Total Lunar Eclipse, Kuva: EMMA

Taiteilija itse kertoi näyttelyn avajaisissa miten hänen maalaustensa kerroksellinen toteutustapa jättää hänelle aikaa paneutua rinnan niiden kanssa elokuviin ja miten hän elokuviensa myötä toteuttaa myös intohimoaan matkustamiseen.

Sarah Morrisin elokuvista Emmassa on esillä

  • Mies van der Rohen ja Philip Johnsonin arkkitehtuurista kertova Points on a Line vuodelta 2010
  • Rio vuodelta 2012 ja
  • Louis Vuittonin Pariisiin rakennuttamasta Frank Gehryn suunnittelemasta museosta kertoava Strange Magic vuodelta 2014.

Rioa ehdimme katsella hetken, mutta aikataulumme ei tällä kertaa venynyt koko 88 minuuttiin. Sen verran kuitenkin ehdimme elokuvaa katsoa, että näimme, että Morrisin tuottamat elokuvat eivät ole kauniita maisemia esitteleviä turistielokuvia!

Louis Vuittonin säätiön rahoittamassa Strange Magic -elokuvassa Sarah Morris liittää yhteen konsernin parfyymin tuotannon ja tästä syntyvän varallisuuden, joka mahdollistaa museon rakentamisen.
Elokuvista näyttäisi löytyvät lyhyitä pätkiä Youtubesta, mutta Emmassa ne voi siis halutessaan katsoa kokonaan.

Mäntyjä

Emma Morris Mäntyjä

Sarah Morrisin osalta näyttelyn isoin juttu, ihan konkreettisesti, on 30 metriä pitkä seinämaalaus, joka sai nimekseen Mäntyjä.

Teos ammentaa inspiraationsa WeeGee-talon Aarno Ruusuvuoren arkkitehtuurista ja talon pohjoisseinän suuresta ikkunasta avautuvista näkumistä ja sitä on ollut toteuttamassa Sarah Morrisin studion henkilökunnan lisäksi Taideyliopiston Kuvataideakatemian opiskelijoita.

Seinämaalaus on toteutettu Saastamoisen säätiön tuella ja se saattaa jäädä Emmaan vielä näyttelyn jälkeenkin koko ensi vuodeksi.

Emma Morris Mäntyjä

For Fashion’s Sake

Lopuksi poikkesimme myös, paitsi tietysti museokaupassa, myös alakerran pienessä mutta mielenkiintoisessa For Fashion’s Sake -näyttelyssä, johon siihenkin voi tutustua vielä kesän ajan (-3.9.2017).

Ei näistä ihan muotivinkeiksi ehkä ole, mutta ihan puhuttelevia teoksia nämäkin!

For Fashion's Sake EMMA For Fashion's Sake EMMA For Fashion's Sake EMMA For Fashion's Sake EMMA

(Kuvatekstittömät kuvat ovat omiamme, kuvatekstilliset EMMA-museon lehdistökuvia. Tutustuimme näyttelyyn lehdistötilaisuudessa 20.6. jossa näyttelyistä kertoivat Ernst Mether-Borgströmin –näyttelyn kuraattori Hanna Mamia-Walther ja Sarah Morris -näyttelyn kuraattori Timo Valjakka. Myös taiteilija Sarah Morris itse kertoi työskentelytavastaan ja töistään.)

 

Ufo ja Vapisten ja kunnioittaen

Pop Art Design Emmassa

Sateisen sunnuntai retkikohteeksemme valikoitui WeeGee –talon Emma-museon Pop Art Design –näyttely.

Pop Art Design Emma

Näyttely oli jo jonkin aikaa ollut ”työlistallamme” ja kun se sulkeutuu jo 10.5. ja olemme ensi viikonlopun Göteborgissa, niin alkoi olla korkea aika vierailulle, kun emme halua päätyä jonottamaan näyttelyyn sen viimeisinä aukiolopäivinä.
Bloggaaja-ystävämme Apekin oli äskettäin vieraillut näyttelyssä ja hänen juttumme luettuamme tiesimmekin jo näyttelyyn mennessämme, että siellä ei saa ottaa kuvia, joten tämä juttuun ei oletaidekuvapläjäys: jos haluat teokset nähdä, niin Sinun on mentävä itse paikalle. Tai tyydyttävä muutamaan kuvaan museon sivuilla. Tai klikattava auki kaikki tämän jutun linkit, joihin hain joistakin teoksista lisätietoja netistä.

Meitä näyttelyssä viehättivät raikkaat asetelmat Vuokon ja Marimekon mekkoja 60-luvulta yhdessä Eero Aarnion muovituolien ja Oiva Toikan lasiteosten kanssa.

Andy Warholin töitä olemme nähneet aika moneen kertaan, mutta kyllä niitä silti voi hetkeksi pysähtyä ihailemaan. Vaikka banaania, josta Andy Warhol ja Velvet Underground –yhtiö kävivät aikansa oikeutta.

Harro Koskisen sikaperheen muistan jo lapsuuteni Turusta: hyvin se mielestäni kestää aikaa! Harro Koskinenhan sai yhdestä Sika-aiheisesta työstään (Sikamessias), jopa jumalanpilkkasyytteen ja joutui lopulta maksamaan sakot siitä tuomion pidettyä kaikissa oikeusasteissa.

Valokuvasarja Gunther Sachsin St Moritzin asunnon sisustusratkaisusta pysäytti myös (tässä linkki kuvaan lammasryhmästä). Patsas ”seuralaisena” sohvaryhmässä kirvoitti Lasselta kommentin, kun minä en aina ”ehdi” istumaan hänen kanssaan iltapäiväkahvipöytään, että tuollainenhan olisi hyvä, vakioseuralainen!

Isot polyuretaanivaahtoteokset, sormi ja jalka, olivat vaikuttavia.
Polyuretaanivaahdosta oli tehty myös nojatuoli, jonka kohdalla oli ihan pakko hiukan taivuttaa näyttelyn käyttäytymissääntöjä ja tökkiä sitä kevyesti etusormella sen todentamiseksi, että kyllä se on pehmeää materiaalia ja siis voisi olla käyttökelpoinen tuolina.

Kuuntelimme hetken myös opasta, joka kertoi Maon ja Jacqueline Onassiksen kuvien tekotavasta ja mainitsi samalla, että näyttelyssä muutamalla seinällä olleet tapetit on näyttelyn päätyttyä dokumentoidusti tuhottava. Näyttelyn ehtojen mukaisesti on varmistettava, että vaikka kyse on massatuotantotuotteesta, tapetista, niin sen saatavuutta säädellään niin tiukasti, että sen arvo säilyy. Mielenkiintoista.

Jarvan elokuvasta Jarvan elokuvasta

Videohuoneessa katselimme melkein vartin kestävän Risto Jarvan lyhytelokuvan Tietokoneet palvelevat vuodelta 1968 (ja otin pari valokuvaa arvellen, että valokuvauskielto liittyi korostetusti ulkomailta lainattuihin kuuluisiin teoksiin).
Minulle ei ihan auennut miten se liittyi teemaan Pop Art Design, mutta aikakausi oli tietysti monen muun teoksen kanssa sama ja pitkän työhistorian tietokoneiden parissa omaaville ihmisille pätkä Postipankin tietokoneesta on ihan hauska! Ja jäimme me vielä katsomaan taas kerran  Avaruusseikkailu 2001:stä mahtipontisen avauksen Näin puhui Zarathustra -musiikin säestämänä ja keskustelun, jossa HAL kieltäytyy noudattamasta käskyjä.

Ufo 3D-tulosteena Emma Ufo 3D-tulosteena Emma

Aulassa ennen näyttelyä tulostettiin 3-D –tulostimella pieniä ufo-taloja ja sisääntuloseinällä sai itse tehdä pop-taidetta liimaamalla karkkeja seinälle.
Yritin ensin aikuisena katsella lapsia tekemässä sitä, mutta työn ”ohjaaja” houkutteli aikuisetkin mukaan: pitäähän teoksen yläosaankin saada väriä!

Pop Art - minä myös!

Museokaupassa huomasin, että nykyisin siellä olisi tarjolla yhden suosikkiteokseni, Pekka Jylhän Vapisten ja kunnioittaen –teoksen pohjalta useita erilaisia oheistuotteita ja jään vakavasti harkitsemaan saisinko sijoitettua meille kotiin johonkin kohtaa tuota jänistä pyöreän magneettitaulun (69 €) muodossa!

Vapisten ja kunnioittaen magneettitaulu

Nautimme Emman Sis. Deli + Caféssa  myös brunssin, ex tempore, kun sunnuntain lounassuunnitelmamme oli muuten hiukan hakusessa, ja yllätyimme sen hintaa, 43 euroa kahdelta aikuiselta. Lämpimät ruuat olivat kuitenkin melko vaatimattomia (uunijuureksia, kasvismunakasta, lihapullia) eikä jälkiruokapöydässäkään erityisiä herkkuja ollut. Lapsiperheille hintaan 1 euro per ikävuosi brunssi osuu ehkä paremmin ja lapsia ruokailemassa olikin paljon.

Emma Sis Deli brunssi Emma Sis Deli brunssi

Facebookissa brunssin hintaa hiukan ihmetellessäni sain päivityksen brunsseihin ja niiden hintatasoon Suomessa, ilmeisesti kannattaisi harkita Klaus K:ta, Kämpiä tai Töölönrantaa (n. 35-39 €). Edellisestä brunssistamme Fazerilla olikin jo aikaa, mutta tarkistin nyt senkin hinnan ja jää edelleen alle 20 euron ja jos taso ei ole laskenut, niin kyllä ennemmin kannattaa maksaa Fazerille brunssista 19,90 kuin Sis. Deli + Caféelle 21,50. Paitsi jos nyt sitten sattuu olemaan WeeGee –talolla valmiiksi.
Ruokablogissa Sillä Sipuli näytti olevan myös suht tuore juttu tästä brunssipaikasta. Bloginpitäjä lapsineen vaikutti siihen tyytyväiseltä, mutta kommentoijien mielipiteet vaihtelivat jo enemmän.

Tammikuun taide-elämyksiä

Loppiaisviikonloppuna kävimme (yllättävän!) ruuhkaisessa Helsingissä katsomassa tämän vuotisia Lux Helsinki -valoteoksia.

Tuomiokirkon valaiseva teos Corazon Senaatintorilla oli tänäkin vuonna ihan katsomisen arvoinen – joskin viimevuotista vaisumpi. Hakasalmen huvilan ”valaistus” oli tämän vuoden suosikkini! Ja FYR Kansallismuseon pihalla oli pienen jonottamisenkin arvoinen (Snailtrail samalla suunnalla sen sijaan ei.)

lux12

(Lux Helsinki -kuvia lisää kuva-albumissa, johon pääset myös klikkaamalla kuvaa.)

Lauantaina kävimme myös melkein viime metreillä (näyttely päättyy 12.1.2014) EMMAssa katsomassa Birger Kaipiaisen töitä.

emma7 emma4

Vaikka tunsinkin jonkin verran Birger Kaipiaisen tuotantoa etukäteen, niin aina sitä jotain uutta oppii – nimittäin, että Kaipiaisen tuotannosta vain kaksi päätyi sarjatuotantoon, nimittäin Paratiisi-astiasto ja Kiurujen yö -tapetti.

Helsingissä käydessämme (kuitenkin espoolaisille hiukan harvinaisempi kohde!) olimme etukäteen ajatelleet, että pitäisikö käydä katsastamassa tuo Suomen ensimmäinen Burger King, mutta väliin jäi – paikkaan oli edelleen ainakin 10 metrin jono ja niin nälkäisiä emme olleet, että olisimme hampurilaisia jonottaneet. Wrong Noodle Barissa Keskuskadulla ei ollut jonoa ja Chevre Rollsit ovatkin suosikkejani jo entuudestaan jotain pientä purtavaa sarjassa.