Avainsana-arkisto: Englanti

Yhdistynyt Kuningaskunta

Matkailuhistoriamme Yhdistyneen kuningaskunnan osalta käsittää sekin lukemattomia matkoja monelta vuosikymmeneltä – Ruotsi-yhteenvedon kohdalla totesin, etten enää pystyisi laskemaan, montako kertaa olen/olemme siellä käyneet ja vaikeaa se olisi Englanninkin osalta. Skotlanti, Pohjois-Irlanti ja Wales ovat kaikki toistaiseksi yhden reissun varassa.

Aloitin saarten valloittamisen soolona kielikurssilla kesällä 1973. Kurssipaikkakuntana oli Hastings, mutta toki kurssiin kuului myös retki Lontooseen ja tein myös viikonloppuretken Margateen, jossa kirjeenvaihtoystäväni Chris perheineen tuolloin asui.

Lontoosta mieleen jäivät tuolloin siellä muodissa olleet hippihelmet, joita myytiin joka kadunkulmassa, Margatesta retki keilahallille ja Hastingista – no ainakin perheeni useimpina kurssipäivinä meille kielikurssilaisille tarjoamat paahtoleipää ja papuja lounaat.

Brighton 1973 Lontoo 1973

1980-luvun lopulla kävin Lontoossa lähes vuosittain työmatkoilla, joiden yhteyteen sain lähes aina myös järjestettyä tapaamisen Chrisin kanssa.

Jo yli kymmenen vuotta ennen maabongausharrastustamme kävimme selvästikin verryttelemässä asian tiimoilta tutustumalla 0-meridiaaniin Greenwichissä.

Greenwich 1987 Greenwich 1987

1991 palasimme Englantiin ja Hastingsiin kielikurssille: tällä kertaa Lasse halusi kohentaa kielitaitoaan, mutta minä otin viikot loman kannalta. Kävimme toki myös Lontoossa ja teimme retken mm. Eastbourneen.

Hastings 1991 Yhdistynyt Kuningaskunta
Hastings – luulisin – kesällä 1991
Leeds Castle 1991
Leeds Castle kesällä 1991

1990-luvun lopulla Lontooseen suuntautuneiden työ- ja kurssimatkojen lisäksi kävimme Lontoossa kummipoikamme Jussin kanssa kaksikin kertaa (1998 ja 2000). Ensimmäisen kerran teemana oli Segaworld ja eläinkaupat, joissa oli isoja papukaijoja.
Lintuja kävimme katsomassa myös (meille) toistamiseen Leeds Castlessa yhdessä Englannissa tuolloin asuneen tuttavaperheemme kanssa, jossa oli sopivasti saman ikäisiä lapsia, tyttöjä tosin, mutta tietokonepelikaveriksi kelpasi lopulta tyttökin!

Toisella kerralla pääkohteeksi muodostuivar Millenium-halli lukuisine aktiviteetteineen, London Eye ja kävivätpä Lasse ja Jussi jalkapallo-ottelussakin.

Jussi Lontoo 1998
Hotellielämää keväällä 1998

Jussi Lontoo 2000 Jussi Lontoo 2000

Kurssimatkat Lontooseen jatkuivat vielä 2000-luvun alussakin, lähes vuosittain. Tuolloin työskentelin jo SAPilla, jonka kurssikeskus oli Heathrown alueella, joten jos kurssi oli lyhyt, en välttämättä joka kerta käynyt edes keskustassa. Kamera ei noina vuosina kuulunut kurssimatkojen varustukseen, ei puhelimen toimintona eikä erillisenä kamerana.

2006 vietimme pääsiäisen puoliksi Lontoossa ja puoliksi Cornwallissa, jossa asuimme Pendeenin majakalla. Kirjeenvaihtoystäväni Chris tiesi paikan ja varasi meille sieltä kaksi huoneistoa, yhden hänelle ja puolisolleen ja toisen meille. Majakalla asuimme isossa huoneistossa edullisemmin kuin hyvin pienessä hotellihuoneessa Lontoossa.  Yhdessä sitten kiertelimme Cornwallin puutarhoja ja rantakaupunkeja.
Mutta toki Lontoollakin oli puolensa, esimerkiksi Phantom of the Operan muodossa.

Tämä matka on jo päätynyt parina lyhyenä juttuna blogiimmekin: olemattoman lyhyet Lontoo-jutut ovat linkkeinä tuossa edellisessä kappaleessa ja Cornwallin osuuteen vievä linkki tässä:

Pääsiäinen Cornwallissa

Chris ja Janet 2006 Yhdistynyt Kuningaskunta
Kirjeenvaihtoystäväni Chris puolisoineen pääsiäisenä 2006

2009 keväinen Lontoon matkamme oli sekin täynnä ystävien ja sukulaisten tapaamisia. Vanhin kummipoikamme Henri perheineen asui tuolloin Lontoossa ja tapasimme tietysti heitä ja toki myös ystävääni Chrisiä. Tämä matka päätyi blogiimme kolmena lyhyenä juttuna ja niihin liittyvinä kuva-albumeina:

Chris, jonka kanssa olimme pitäneet yhteyttä kouluajoista lähtien, kuoli helmikuussa 2010. Harkitsin jopa hautajaisiin lähtemistä, mutta aikataulu matkan järjestämiseen olisi ollut niin nopea, että luovuin tuolloin ajatuksesta. Myöhemmin keväällä hänen puolisonsa, kapellimestari ja kuoron johtaja, järjesti kuitenkin muistokonsertin Douai Abbey -luostarin kirkossa ja sinne lähdimme hyvin lyhyelle viikonloppumatkalle: perjantai-iltana Heathrowhin, lauantaina käynti Chrisin haudalla ja illalla konsertissa ja sunnuntai-aamuna takaisin.

Ystävänpäivänä 2010

Chrisin hauta 2010

Skotlanti ja Pohjois-Irlanti

2008 risteilimme vanhalla Kristina Regina -laivalla (elämämme ensimmäinen risteily!) Edinburghista Skotlannin ympäri Pohjois-Irlantiin ja edelleen Dubliniin ja Scilly-saarille ja Ranskan Brestiin. Reitti käsitti paitsi ”pakollisia” Skotlannin kohteita, kuten Edinburghin ja Loch Nessin hirviön, myös hienot Ulko-Hebridien saaret.

Pohjois-Irlannissa kävimme katsastamassa Giant’s Causewayn ja vierailimme Londonderryssä.

Scilly-saaret jäivät mieleemme yhtenä hienoimpana kohteena, missä olemme koskaan vierailleet!

Scilly-saaret 2008 Yhdistynyt Kuningaskunta
Scilly-saarten mikroilmasto mahdollistaa vehreät puutarhat näillä pienillä saarilla

Siinä missä tätä nykyä viikon risteilystä jokainen itseään kunnioittava matkabloggaaja saisi varmaan aikaiseksi ainakin yhden jutun per satama, niin vuonna 2008 kirjoitin matkan varrelta kaksi lyhyttä juttua ja sen jälkeen kaksi juttua.

Wales

2009 Lontoon matkamme yhteydessä teimme siis  junalla päiväretken Cardiffiin, jotta saimme Walesin TCC-pisteen. Mutta ihan näkemisen arvoinen kaupunki Cardiff ilman aluepistettäkin olisi ollut!

Cardiff Bayn kulttuuritalo

Matkasuunnitelmia tuleville vuosille

Jo tulevana kesänä kertaamme Skotlantia osallistumalla Tema-matkojen Isle of Skyelle suuntautuvalle vaellusmatkalle. Valmiin osuuden jälkeen suuntaamme vielä Belfastiin kokeaksemme sielläkin Titanic-museon, joka on ollut ”listalla” toissasyksynä Halifaxin ”Titanic-maisemiin” suuntautuneen matkamme jälkeen.

Lontookin olisi kiva jo kohta taas kerrata, sillä edellisestä vierailusta on tosiaan kohta jo kymmenen vuotta!

Lennot Saint Helenalle

Päivitys 16.10.2017:

Helsingin Sanomien mukaan Syrjäiselle Saint Helenan saarelle pääsee lentämään viimein ihan oikeasti – Afrikan tähden etsintä on halvempaa kuin klassikko­lautapelissä
(HS 13.10.2017)

Laura Frimanin kolumni Vuoden synkin viikko on meneillään valitteli television huonoa ohjelmatarjontaa näin kausien vaihteessa. Onneksi on Booxtv ja sillä runsaasti ohjelmia katsottavaksi silloin kun on pienen tauon tarpeessa. Sieltä löytyi mm. vanha Matkapassi -ohjelman Saint Helena -jakso (ei valitettavasti ole enää Areenasta katsottavissa).

Ohjelma esitteli tätä yhtä maailman syrjäisintä asuttua saarta ja etenkin muutosta saarten asukkaiden elämässä uuden lentokentän myötä. Toimittaja matkasi saarelle vielä historiallisella postilaiva RMS St. Helenalla, viisi vuorokautta Etelä-Afrikasta.

RMS St Helena
RMS St Helena (kuva laivan sivuilta, jonne linkki kuvasta)

Saint Helenahan on tunnettu maailmalla Napoleonista ja ainakin Suomessa myös Afrikan tähti -pelistä. Lapsikin tietää, että jos tuolla saarella joutuu rosvon kynsiin, niin peli on pelattu, sillä paluumatkaan tarvittaisiin rahaa, mitä ei enää ole.

Saaren (vähäiset) nähtävyydet liittyvät lähes kaikki Napoleoniin: täällä hän asui ensimmäiset kuukaudet, tänne hän muutti sen jälkeen, täällä hän kuoli, tänne hänet haudattiin. Jaakobin portaat, maailman pisimmäksi väitetyt, 699 askelmaa näköalapaikalle, kuullostaa urheilulta ja portaat ovat tylsän näköiset.
Kiipeämisen tiimoilta olen viime aikoina ollut kevyesti kiinnostunut kapuamisesta Tiikerin pesään Bhutanissa, mutta siellä ainakin maisemat näyttävät olevan katsomisen arvoisia.

Jaakobin portaat Saint Helena Lennot Saint Helena
Jaakobin portaat (kuva Saint Helena Island -info sivuilta, jonne linkki kuvasta)

Saarelaiset suhtautuvat tulevaan lentoyhteyteen kaksijakoisesti, onhan se toisaalta edistystä, mutta toisaalta postilaiva on ollut osa heidän elämäänsä ja lentojen alettua laiva lakkaa kulkemasta. Lentoreitissä saarelaisille tärkeintä on nykyistä nopeampi yhteys mantereeseen vakavissa sairastapauksissa: pieni sairaala ei pysty kaikkeen.

Ohjelman jälkeen, etenkin kun tiesin ettei se ollut ihan tuore, ajattelin tarkistaa Saint Helenan lentojen tilanteen. Siis Skyscannerin kimppuun ja etsimään lentoja välille Helsinki – Saint Helena. Mutta eipä niitä löytynytkään!
Lisää etsintää ja selviää, että saarelle on tänä keväänä tehty yksi koelento, jossa on havaittu, että lentokentän tuuliolosuhteet ovat hyvin haastavat ja kentän avaamista on päätetty lykätä toistaiseksi.
Saint Helena saa siis vielä odottaa, monen viikon laivamatka Etelä-Afrikasta tai Englannista kuullostaa liian monelta meripäivältä yhden TCC-pisteen takia 🙂

Vaikka olisihan se jotain, 3 viikkoa Englannista Etelä-Afrikkaan laivalla  – laivahan toki kulkee edelleen lentoyhteyttä odotellessa.

Afrikan tähti -peli on siis edelleen aikaansa edellä – pelissä saarelle on myös lentoyhteys!

Kuva Lautapeliopas -sivulta, jonne linkki
Afrikan tähti ja St Helena (kuva Lautapeliopas -sivulta)

Edesmennyt maailmanmatkaajaystävämme Veikko teki aikoinaan (1988), tietysti, tämänkin matkan RMS St Helenalla. Seuraavassa hänen Maailmanmatkaaja-kirjastaan valikoituja rivejä ja muutama Veikon MTP-sivuilla jakamista valokuvista.

Nyt odottelen siis Lontoossa päivien kulumista ja aika tuntuu matelevan kovin verkkaisesti. Hyvissä ajoin siirryn kuitenkin Portlandin sataman lähelle. Huomaankin laivan, jonka kyljessä lukee RMS St. Helena. Siinä on laivani, joka tulee toimimaan kotinani seuraavat kolme viikkoa.

Laivallamme jäniksenä matkustava pikkulintu huomaa Ascension-saaren ennen minua. Katson kun se pyräyttää pikku siivilleen pois laivalta.

Ascensionissa ei tietenkään ole satamaa vaan laiva jää ankkuriin kauaksi ulapalle. Pääsemme pikkuveneellä maihin, jossa yhtiön bussi odottaa meitä saaren kiertoajelulle osallistujia.

Saint Helenan saari alkaa häämöttää horisontissa pari päivää Ascensionilta matkattuamme. Tieto saa matkustajien keskuudessa aikaan innokkaan puheensorinan. Saari on selvästikin briteillekin valtava elämys.

RMS St Helenan edustalla 1988
RMS St Helenan edustalla 1988 (Kuvat St Helenalta Veikko Huhtala)

Niin kuin Ascensionissakin, laivamme ankkuroi aika kauas rannasta.

Venerannassa sijaitseva pääkaupunki, Jamestown ei ole koolla pilattu. Asukkaita on ehkä 600, koko saarella sentään nelisen tuhatta. Napoleon Bonaparte on tietenkin kuuluisin saarella asuneista henkilöistä. Hän eli täällä vuodesta 1815 vuoteen 1821, jolloin hän kuoli.

Lähellä Napoleonin asuintaloa on myös hänen hautansa, jossa hän lepäsi 19 vuotta. Vuonna 1984 hänen luunsa kaivettiin esiin ja kuljetettiin Pariisin Invalidikirkkoon.

Napoleonin talo St Helena 1988 Napoleonin hauta St Helena 1988

Seuraavana päivänä lähden linturetkellä bongaamaan saaren endeemisen lintulajin, sainthelenantyllin. Lintu onkin melko yleinen ja sitä näkyy kipittelevän melkein jokaisella niityllä. Erityisen runsas esiintymä on saaren golfkentällä ja sen läheisyydellä.

Iltapäivällä seurustelen majapaikan pihamaalla Jonathan-nimisen jättiläiskilpikonnan kanssa. Eikä Jonathan olekaan mikä hyvänsä kilpikonna, sillä se on todistettavasti yli sata vuotta vanha. (Jonathan on ainakin Wikipedian mukaan edelleen elossa.)

St Helena Jonathan

Oleilemme saarella kaikkiaan neljä päivään, eli sen ajan, kun laivamme käy uudelleen Ascensionissa purkamassa lastinsa ja lastaamassa uutta tilalle. Neljä päivää on ihan tarpeeksi, sillä eihän tämäkään paikka oli liialla koolla pilattu.
Aprillipäivänä taas nousemme laivaan ja suuntaamme Kapkaupunkia kohti. Pettymyksekseni laiva ei tässä kuussa mene Tristan da Cunhan kautta, eli se nyt jää näkemättä, mutta eihän kaikkea samalla kertaa. Merimatkamme Etelä-Afrikkaan kestää 11 päivää.

Eteläisen Atlantin saaret Lennot Saint HelenaSt Helenasta vielä etelään on Tristan da Cunhan saari, jonne Veikkokaan ei koskaan päässyt. Maailmanmatkaajaystävämme Arto ja Sandra sen sijaan kävivät siellä äskettäin osana 7 viikon purjehdusmatkaansa Ushuiasta Antarktiksen, Etelä-Georgian ja Tristan ja Cunhan kautta Kapkaupunkiin.

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

Matkoja Euroopassa sodan vuosikymmenellä

Viimeisenä etappina paperivalokuvien skannaamisprojektissani olen skannannut isäni valokuva-albumissa olleet hänen matkoihinsa 1940-luvulla liittyvät kokonaisuudet sellaisinaan, kokonaisina sivuina – kuvien valinta ja kuvatekstit siis suoraan isäni, ei minun.

Isäni todennäköisesti ensimmäiset ulkomaan ”matkat” suuntautuivat itään, ensin 1939-40 ja sitten 1944 – tosin tälle matkalle ei taidettu pahemmin  viisumeja hakea.
Muutamat kuvat vuodelta 1944  ”sieltä jostakin” (Syväriltä) eivät ole kuvina kovin näyttäviä tai ihmeellisiä, pääosin luontokuvia, mutta sen verran harvinainen kohde ja harvinaiset olosuhteen noin ”matkailun” näkökulmasta, että ansaitsevat tulla mukaan tähän kokonaisuuteen.

 

 

 

Sodan jälkeen isäni pääsi jatkamaan opintojaan Ruotsiin, Chalmersille Göteborgiin (1945-48). Chalmeristit tekivät vuonna 1947 opintomatkan Englantiin, laivalla. Näiden kuvien joukossa on mm. kuvia ”Ilmatorjuntapattereita Lontoon edustalla” tai ”Pommitettua Lontoon keskustaa”.

Kesällä 1947 isäni – laivanrakennusta kun opiskeli – teki opintomatkan merimiehenä Göteborgista Texasiin ja takaisin. Kuvateksteistä voi laskea, että menomatkalla Atlantin ylitys kesti vajaa 3 viikkoa. Amerikan kuvissa maininta mm. Coca-colasta, jota ei vielä silloin tainnut olla Suomessa ainakaan.

Kesällä 1948 isä teki matkan sodanjälkeiseen Eurooppaan: Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan ja Hollantiin, laivalla ja junalla.

1940-luvun kuvia ja isäni muistiinpanojen perusteella lentäminen ei silloin ollut kovin tavallista, mutta kevättalvella 1948 vanhempani palasivat Helsingistä Tukholmaan, Bromman kentälle, lentäen. Menomatka Suomeen tehtiin laivalla, mutta vihkimisen jälkeen lennettiin takaisin Ruotsiin – häämatka tehtiin siis lentäen.

Sodan vuosikymmenen otsikon alle mahtunee vielä kuvakokoelma vuosilta 1937-39 Petsamostakin. Tällöin isäni oli vielä alle 20-vuotias ja kuvat eivät ole hänen vaan hänen ystävänsä Veikko Salkion ottamia. Liittymä sodan vuosikymmeneen sitä kautta, että Petsamohan liitettiin Neuvostoliittoon vuonna 1947.

Isäni matkusti työssään paljon, etenkin Neuvostoliitossa ja Euroopassa vielä 1950 – 1970-luvulla, mutta sen jälkeen ”vapaaehtoisesti” lähinnä Lapissa ja Koillismaalla – ja Huippuvuorella vuonna 1978. Edes uusi naisystävä äitini kuoleman jälkeen ei saanut isääni lähtemään mukaansa esimerkiksi Intiaan.

Äitini asui isäni kanssa Ruotsissa 1940-luvun lopulla ja Amerikassa 1950-luvulla isäni täydentäessä opintojaan MIT:ssä 1954-55. Meidän, kolmen lapsen, synnyttyä 1950-luvun lopulla, äitini ei enää tainnut Ahvenanmaata ja Ruotsia kauempana käydä – isän muutaman 1970-luvulle ajoittuneen ulkomaan komennuksen aikanakin minä olin perheestä se, joka matkusti isän luokse viikonlopuksi silloin kun hän ei ehtinyt matkustaa kotiin, vaikka sopimus olisi kotimatkan korvannutkin – liput vaan vaihdettiin niin päin, että minä matkustin Lissaboniin tai Zurichiin.

Isän ja äidin Amerikan vuosista, joiden aikana he myös ajoivat mantereen halki, ei valitettavasti ole säilynyt kuvia minulle asti. Vain kertomuksia Grand Canyon huikeista näkymistä tai Nevadan autiomaan kuumuudesta – kummatkin paikkoja, jotka minulta ovat vielä näkymättä.