Avainsana-arkisto: Etelä-Afrikka

Lennot Saint Helenalle

Päivitys 16.10.2017:

Helsingin Sanomien mukaan Syrjäiselle Saint Helenan saarelle pääsee lentämään viimein ihan oikeasti – Afrikan tähden etsintä on halvempaa kuin klassikko­lautapelissä
(HS 13.10.2017)

Laura Frimanin kolumni Vuoden synkin viikko on meneillään valitteli television huonoa ohjelmatarjontaa näin kausien vaihteessa. Onneksi on Booxtv ja sillä runsaasti ohjelmia katsottavaksi silloin kun on pienen tauon tarpeessa. Sieltä löytyi mm. vanha Matkapassi -ohjelman Saint Helena -jakso (ei valitettavasti ole enää Areenasta katsottavissa).

Ohjelma esitteli tätä yhtä maailman syrjäisintä asuttua saarta ja etenkin muutosta saarten asukkaiden elämässä uuden lentokentän myötä. Toimittaja matkasi saarelle vielä historiallisella postilaiva RMS St. Helenalla, viisi vuorokautta Etelä-Afrikasta.

RMS St Helena
RMS St Helena (kuva laivan sivuilta, jonne linkki kuvasta)

Saint Helenahan on tunnettu maailmalla Napoleonista ja ainakin Suomessa myös Afrikan tähti -pelistä. Lapsikin tietää, että jos tuolla saarella joutuu rosvon kynsiin, niin peli on pelattu, sillä paluumatkaan tarvittaisiin rahaa, mitä ei enää ole.

Saaren (vähäiset) nähtävyydet liittyvät lähes kaikki Napoleoniin: täällä hän asui ensimmäiset kuukaudet, tänne hän muutti sen jälkeen, täällä hän kuoli, tänne hänet haudattiin. Jaakobin portaat, maailman pisimmäksi väitetyt, 699 askelmaa näköalapaikalle, kuullostaa urheilulta ja portaat ovat tylsän näköiset.
Kiipeämisen tiimoilta olen viime aikoina ollut kevyesti kiinnostunut kapuamisesta Tiikerin pesään Bhutanissa, mutta siellä ainakin maisemat näyttävät olevan katsomisen arvoisia.

Jaakobin portaat Saint Helena Lennot Saint Helena
Jaakobin portaat (kuva Saint Helena Island -info sivuilta, jonne linkki kuvasta)

Saarelaiset suhtautuvat tulevaan lentoyhteyteen kaksijakoisesti, onhan se toisaalta edistystä, mutta toisaalta postilaiva on ollut osa heidän elämäänsä ja lentojen alettua laiva lakkaa kulkemasta. Lentoreitissä saarelaisille tärkeintä on nykyistä nopeampi yhteys mantereeseen vakavissa sairastapauksissa: pieni sairaala ei pysty kaikkeen.

Ohjelman jälkeen, etenkin kun tiesin ettei se ollut ihan tuore, ajattelin tarkistaa Saint Helenan lentojen tilanteen. Siis Skyscannerin kimppuun ja etsimään lentoja välille Helsinki – Saint Helena. Mutta eipä niitä löytynytkään!
Lisää etsintää ja selviää, että saarelle on tänä keväänä tehty yksi koelento, jossa on havaittu, että lentokentän tuuliolosuhteet ovat hyvin haastavat ja kentän avaamista on päätetty lykätä toistaiseksi.
Saint Helena saa siis vielä odottaa, monen viikon laivamatka Etelä-Afrikasta tai Englannista kuullostaa liian monelta meripäivältä yhden TCC-pisteen takia 🙂

Vaikka olisihan se jotain, 3 viikkoa Englannista Etelä-Afrikkaan laivalla  – laivahan toki kulkee edelleen lentoyhteyttä odotellessa.

Afrikan tähti -peli on siis edelleen aikaansa edellä – pelissä saarelle on myös lentoyhteys!

Kuva Lautapeliopas -sivulta, jonne linkki
Afrikan tähti ja St Helena (kuva Lautapeliopas -sivulta)

Edesmennyt maailmanmatkaajaystävämme Veikko teki aikoinaan (1988), tietysti, tämänkin matkan RMS St Helenalla. Seuraavassa hänen Maailmanmatkaaja-kirjastaan valikoituja rivejä ja muutama Veikon MTP-sivuilla jakamista valokuvista.

Nyt odottelen siis Lontoossa päivien kulumista ja aika tuntuu matelevan kovin verkkaisesti. Hyvissä ajoin siirryn kuitenkin Portlandin sataman lähelle. Huomaankin laivan, jonka kyljessä lukee RMS St. Helena. Siinä on laivani, joka tulee toimimaan kotinani seuraavat kolme viikkoa.

Laivallamme jäniksenä matkustava pikkulintu huomaa Ascension-saaren ennen minua. Katson kun se pyräyttää pikku siivilleen pois laivalta.

Ascensionissa ei tietenkään ole satamaa vaan laiva jää ankkuriin kauaksi ulapalle. Pääsemme pikkuveneellä maihin, jossa yhtiön bussi odottaa meitä saaren kiertoajelulle osallistujia.

Saint Helenan saari alkaa häämöttää horisontissa pari päivää Ascensionilta matkattuamme. Tieto saa matkustajien keskuudessa aikaan innokkaan puheensorinan. Saari on selvästikin briteillekin valtava elämys.

RMS St Helenan edustalla 1988
RMS St Helenan edustalla 1988 (Kuvat St Helenalta Veikko Huhtala)

Niin kuin Ascensionissakin, laivamme ankkuroi aika kauas rannasta.

Venerannassa sijaitseva pääkaupunki, Jamestown ei ole koolla pilattu. Asukkaita on ehkä 600, koko saarella sentään nelisen tuhatta. Napoleon Bonaparte on tietenkin kuuluisin saarella asuneista henkilöistä. Hän eli täällä vuodesta 1815 vuoteen 1821, jolloin hän kuoli.

Lähellä Napoleonin asuintaloa on myös hänen hautansa, jossa hän lepäsi 19 vuotta. Vuonna 1984 hänen luunsa kaivettiin esiin ja kuljetettiin Pariisin Invalidikirkkoon.

Napoleonin talo St Helena 1988 Napoleonin hauta St Helena 1988

Seuraavana päivänä lähden linturetkellä bongaamaan saaren endeemisen lintulajin, sainthelenantyllin. Lintu onkin melko yleinen ja sitä näkyy kipittelevän melkein jokaisella niityllä. Erityisen runsas esiintymä on saaren golfkentällä ja sen läheisyydellä.

Iltapäivällä seurustelen majapaikan pihamaalla Jonathan-nimisen jättiläiskilpikonnan kanssa. Eikä Jonathan olekaan mikä hyvänsä kilpikonna, sillä se on todistettavasti yli sata vuotta vanha. (Jonathan on ainakin Wikipedian mukaan edelleen elossa.)

St Helena Jonathan

Oleilemme saarella kaikkiaan neljä päivään, eli sen ajan, kun laivamme käy uudelleen Ascensionissa purkamassa lastinsa ja lastaamassa uutta tilalle. Neljä päivää on ihan tarpeeksi, sillä eihän tämäkään paikka oli liialla koolla pilattu.
Aprillipäivänä taas nousemme laivaan ja suuntaamme Kapkaupunkia kohti. Pettymyksekseni laiva ei tässä kuussa mene Tristan da Cunhan kautta, eli se nyt jää näkemättä, mutta eihän kaikkea samalla kertaa. Merimatkamme Etelä-Afrikkaan kestää 11 päivää.

Eteläisen Atlantin saaret Lennot Saint HelenaSt Helenasta vielä etelään on Tristan da Cunhan saari, jonne Veikkokaan ei koskaan päässyt. Maailmanmatkaajaystävämme Arto ja Sandra sen sijaan kävivät siellä äskettäin osana 7 viikon purjehdusmatkaansa Ushuiasta Antarktiksen, Etelä-Georgian ja Tristan ja Cunhan kautta Kapkaupunkiin.

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

Wedding in South Africa

Häät Etelä-Afrikassa / Wedding in South Africa

Tämäkin juttu on veljentyttäreni Tiian käsialaa ja poikkeuksellisesti kaksikielinen, sillä vähintäänkin kaksikieliset olivat hänen tässä kuvaamat häätkin!

This posting is also written by my niece Tiia and is exceptionally written both in Finnish and in English, as at least those two languages were present in the wedding she describes here.


Viime kesänä sain hyvältä ystävältäni kutsun hänen häihinsä Etelä-Afrikkaan, Kapkaupunkiin. Jo muutama vuosi aiemmin ystäväni muuttaessa Etelä-Afrikkaan olin luvannut, että kun tuo päivä koittaa, niin olen mukana. Matkan suunnittelussa oli hiukan haasteita ja jossain vaiheessa näytti jo siltä etten voi pitää lupaustani, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja pääsin matkaan muutama päivä ennen häitä!

Last summer I got an invitation to my friend’s wedding in Cape Town, South Africa. Already few years ago when my friend moved to South Africa I promised that when that day comes I will be there. Planning the trip to South Africa faced some difficulties and at some point it looked like I can’t keep my promise, but all ended well and I was on my way to wedding just couple days before.

Wedding South Africa

Häät pidettiin kauniilla paikalla Durban Villessa, Kapkaupungissa. Morsian ja sulhanen olivat halunneet pitää tarkemmat tiedot paikasta salassa ennen häitä, jotta ihmiset eivät nykypäivän teknologian avulla mene etsimään liiemmin tietoa tai kuvia paikasta. Tarkemmat tiedot saimme vasta muutamaa päivää ennen häitä. Mietimme yhdessä silti ennen häitä millaiset häät olisivat ja miten kaksi eri maata näkyisivät niissä. Kaikki arvaukset eivät menneet ehkä ihan nappiin, mutta häät olivat juuri hääparin näköiset enkä olisi koskaan voinut uskoa miten hienoja yksityiskohtia juhliin olikaan keksitty! Häiden teemaksi oli valikoitunut musiikki, joka on hyvin paljon hääparin arjessa mukana. Pukukoodi oli ”smart casual”, joten näissä häissä ei liiemmin nähty pitkiä iltapukuja tai smokkeja. Nämä olisivatkin voineet olla liian kuumia, Afrikan auringon alla, vaikka häät alkoivatkin vasta iltapäivällä.

Team from Finland
Suomalaisia vieraita / Finnish guests – Kirjoittaja sinisissä / Author in blue 🙂

The wedding was located in a beautiful place in Durban Ville, Cape Town. The bride and the groom wanted to keep the details of the location as a secret before the wedding so people would not go checking the place online with these days technology. The details of the wedding we got only couple days before the wedding. Me and the other guests were sharing our ideas on what type of wedding it would be and how it would incorporate the two cultures. All our ideas did not match with the actual day but the wedding looked exactly like the couple and I would have never guessed how wonderful and detailed things there were. The theme was music which is involved in their daily life a lot. The dress code was smart casual so all the evening dresses or tuxedos were left at home in this wedding. This was a good idea because it would have been too hot under the sun of Africa even though the wedding started at late afternoon.

Wedding South Africa - rice Wedding South Africa Wedding South Africa

Hääseremonia pidettiin juhlapaikalla ulkona kauniissa myöhäisiltapäivän auringossa. Itse seremonia oli suomalaiseen verrattuna erittäin rento ja lyhyt. Seremoniaan oli liitetty myös morsiamen isoisän tekemä puhe, jonka pappi luki, sillä isovanhemmat eivät osallistuneet Etelä-Afrikassa järjestettyihin häihin. Seremonian jälkeen ohjelmassa oli alkumaljat ja valokuvausten ottoa sekä rentoa tutustumista vieraiden kesken, joille oli kaikille jaettu rintamerkit, jossa oli vieraan nimi, miten vieras tuntee morsiamen/sulhasen sekä maa, josta vieras on kotoisin. Lisäksi kaikki vieraat saivat ennen seremoniaa perinteisen riisipussin, mutta ei niin perinteisesti aurinkolasit, joita käytettiin muun muassa yhteisissä valokuvissa.

Wedding South Africa - sunglassesThe wedding ceremony was outside under the late afternoon sun. The actual ceremony was shorter and much more relax compared to the Finnish one. In the ceremony the minister also read a speech from the grandfather of the bride because the grand parents did not participate the wedding in South Africa. After the ceremony we all got champagne and it was time to take some photos and get to know the guests. All the guests got buttons which had the guest’s name and the country they were from and also how did the guest know the bride or the groom. Before the ceremony all the guests also got a small rice bag which is typical from Finnish wedding but also not so typically a sun glasses which were used to take group photos.

Wedding South Africa - menu Wedding South Africa

Ruokailu järjestettiin katetussa tilassa pöytiin tarjoiltuna. Pöytäkoristelussa oli otettu myös mukaan musiikkiteemaa pienillä erilaisilla yksityiskohdilla. Ruokailussa oli myös otettu mukaan molemmat maat, sillä ruokailun alkuun vieraille tarjottiin shotit: suomalaiset saivat amarulaa ja etelä-afrikkalaiset saivat maistaa salmiakkikossua. Pienen gallupin jälkeen sain tulokseksi 50/50 salmiakkikossusta, maku ei ollut kaikkien mieleen, mutta fanejakin löytyi.

Wedding South Africa Wedding South Africa

The dinner was served to the tables. The table decorations represented the theme of wedding very well with little different details. The two cultures were brought well into the dinner as they served shots before the dinner. Finnish people got Amarula shots and South Africans got Salmiakkikossu shots. After a small survey I found out that some did not like it at all but there were some fans too.

Wedding South Africa

Ruokailun yhteydessä hääparin vanhemmat ja sulhanen pitivät puheita. Ruokailun jälkeen hääparille pidettiin suomalaisen perinteen mukainen leikki, jossa hääpari istuu tuoleilla selät vastakkain ja heille esitetään kysymyksiä, joihin hääparin pitää vastata kumpi heistä tekee enemmän tai vähemmän niin. Leikin jälkeen sulhanen esitti tuoreelle morsiamelleen tekemänsä laulun. Olihan jo aikakin, kun sulhanen on ollut bändissä laulajana jo vuosia ja morsian on jaksanut kiertää keikkoja sulhasen kanssa. Hänen esityksen jälkeen vieraat saivat nauttia tanssimisesta ja keskustelemista bändin soittaessa taustalla. Mielestäni koko ilta oli erittäin rento, hyvin onnistunut ja kaikki nauttivat olostaan.

Iso kiitos mahtavasta illasta hääparille!

Wedding couple’s parents and the groom had a speech between eating. After the dinner it was time for some games and the guests could enjoy some traditional Finnish game where the wedding couple sits back against each other’s back and they need to answer to questions about each other. After this game the groom sang his own made song to his new bride. I think it was a perfect idea because the groom has been a singer in a band for years and the bride has been seeing their playing for many gigs. After his show the guests could enjoy the night by dancing and talking while the band was playing in the back. I think after all the wedding was really relaxed and everybody enjoyed their time.

A big thank you to the bride and groom for the great night!

Wedding South Africa Wedding South Africa

Kuvat osittain kirjoittajan ottamia, osittain hääparilta saatuja ja heidän luvallaan julkaistuja.
Pictures partly by author, partly from the wedding couple, all published with their permission.

Table Mountain

Englannin talvesta Etelä-Afrikan kesään

Tämä (ja seuraava) juttu blogissamme onkin vierailevan kirjoittajan, tällä hetkellä Englannissa asuvan veljentyttäreni käsialaa. Tiian muutettua viime syksynä Englantiin kiusasin häntä muutamaan otteeseen idealla, että kirjoita nyt kokemuksistasi siellä, siinä onnistumatta, mutta tammikuinen matka Etelä-Afrikkaan ylitti kuitenkin kynnyksen: tästä kannattaa kirjoittaa. Ensimmäinen juttu kertoo Kapkaupungista ja toinen juttu suomalais-eteläafrikkalaisista häistä Intian valtameren äärellä. Häämatkastahan oli kyse, siis matkasta häävieraaksi ihaniin häihin. Mutta, tämä saa riittää esipuheeksi, antaa Tiian kertoa!


Lento Etelä-Afrikkaan on pitkä ja vaatii Lontoostakin välilaskun, ainakin edullisimmissa vaihtoehdoissa, mutta loma Etelä-Afrikassa on sen arvoinen!  Vietin Kapkaupungissa vajaan viikon ystäväni häiden lomassa ja kokemus oli ihan mieletön. Kaupungista löytyy puitteet niin aktiivilomalle kuin löhöilyynkin. Suunnittelu jäi lähtökiireissä hiukan vähäiselle, mutta olin käynyt Afrikassa (en kuitenkaan Kapkaupungissa) ystävääni tapaamassa kerran aiemminkin, joten tiesin hiukan mitä odottaa.
Kapkaupunki kuitenkin ylitti odotukseni mennen tullen!

Table Mountain

Ensimmäisenä päivänä kävimme ystäväni kanssa kuuluisalla Pöytävuorella ja jo matkalla sinne tajusin, että Kapkaupunki on aivan erilainen kuin olin olettanut. Se oli suurempi kuin olin kuvitellut ja maisemat vaihtelivat kaupunkinäkymästä välillä kuivaan tasaiseen maastoon ja seuraavaksi vuoristonäkymiin – en ole missään aiemmin kokenut vastaavaa.
Pöytävuorelta maisemat ovat uskomattomat, alhaalla iso kaupunki, mutta silti sen ympärillä on mahdollista makoilla rannalla, lähteä patikoimaan, vierailla viinitiloilla, lähteä katsomaan eläimiä tai jopa haita.

Table Mountain
Table Mountain
Table Mountain

Pöytävuoren jälkeen suuntasimmekin seuraavaksi uimaan ja sen jälkeen vielä viinitiloille nauttimaan lounasta ja lasin kuohuvaa.  Samana päivänä kävimme vielä tutustumassa vielä muihin rantoihin auringon laskiessa ja illastimme vilkkaassa Camps Bayssä.

Cape Town vineyard Sieniparsarisotto

Seuraavana päivänä suuntasimme taas uudelle rannalle, joita Kap Kaupungissa tuntui riittävän. Olen lomaillut paljon Aasiassa ja tottunut kuumuuteen ja polttavaan aurinkoon, mutta aurinko Afrikan otsonikerroksen alla tuntui olevan aivan eri luokkaa.
Palaminen oli väistämätöntä suojakertoimista huolimatta, mikäli rannalla ei hakeutunut varjoon, ainakin jos omaa suomalaisille perinteisen valkoisen ihon ja tupsahtaa rannalle keskellä talvea.  Rannan jälkeen olikin siis hyvä suunnata taas lounaalle ja nauttimaan virvokkeita. Palvelu oli kaikkialla hyvää, mutta kulttuurierot hyvin huomattavissa. Esimerkiksi autoa parkkeerattaessa Sinua oli aina auttamassa tummaihoinen mies, jolle piti tämän ystävällisen avun päätteeksi antaa muutama randi tippiä. Melkein voisin uskoa, että jokainen suomalainen osaa parkkeerata auton ilman avustusta, mutta ainakin tämä työllistää hyvin ihmisiä! Hintatason Kapkaupungissa oli mielestäni erittäin kohtuullinen. Lounaasta tai päivällisestä maksoin keskimäärin  10 euroa, joka sisälsi yleensä lasin tai kaksi viiniäkin.

Lauantaipäivänä olikin sitten vuorossa häät, joten muulle  kiertelylle ei silloin sentään jäänyt aikaa!

Sunnuntaina lähdin aamupäivällä mukaan katsomaan ystävieni surffausta, jonka he olivat varanneet jo aiemmin viikolla. En halunnut itse surffata, sillä merivesi täällä on niin kylmää, että surffatessa pitää käyttää märkäpukua, itse pidän surffauksesta lämpimissä vesissä!  Sunnuntai-illaksi ystäväni oli järjestänyt eteläafrikkalaiseen tapaan braai-illan eli kokoonnuimme kaikki grillaamaan ja viettämään aikaa yhdessä. Brai-iltoihin olin päässyt tutustumaan jo edelliselläkin Afrikan reissullani.

Cape Town beach life

Maanantaina suuntasimme yhdessä ystäväni ja hänen perheensä kanssa taas uudelle rannalle, jossa emme olleet aiemmin käyneet. Mukaan otimme myös ystäväni koiran, sillä kyseinen ranta oli hyvin hiljainen ja sijaitsi hiukan kauempana turistialueista. Saimmekin olla rannalla lähes keskenämme, sillä paikalla taisi olla 4 ihmistä lisäksemme! Tästä rantapäivästä tulikin aivan erityinen kokemus, sillä satuimme näkemään delfiinejä ja hylkeitä uimassa rantavedessä.

Table mountain beach viewTamaani suomeksi Dassie in english

Rannalta näin myös Pöytävuoren taas uudesta kulmasta. Illalla suuntasimme vielä uudelleen Pöytävuorelle katsomaan auringonlaskua ja tekemään lähempää tuttavuutta paikallisten eläinten kanssa, kun joku minulle tuntematon eläin nappasi leipäpalan vieressämme istuvan perheen tyttären kädestä!

(Toimittajan, eli Pirkon huomautus, tämähän on selvästikin tamaani, joita olemme nähneet niin Pöytävuorella kuin Tansaniassakin.)

Tiistaina olikin sitten kotiinpaluun aika.
Loma oli lyhyt ja lennot pitkiä, mutta paljon ehdin näkeä ja kokea Kapkaupungissa vajaassa viikossakin.  Seuraavalla kerralla (jos vielä onnistun kaupunkiin palaamaan!) vuokraisin siellä myös auton, sillä välimatkat ovat pitkiä, ainakin, jos haluaa nähdä mahdollisimman paljon. Taksinkin käyttö on mahdollista, eikä järjettömän kallista, mutta kyllä auton vuokraamisella säästäisi ja näkisi huomattavasti enemmän.  Autonvuokrauksen ja tavallisen taksin käytön ohella Kapkaupungissakin vaihtoehtona on myös uber-taksien käyttö, nekin toimivat hyvin myös täällä.

Garforsin listoja

Hiukan lisää tuosta aiheesta maat, joihin ei ehkä kannata mennä – tai jonne kovin moni ei mene – ja sen tiimoilta hiukan Gunnar Garforsin blogista.

Gunnar Garfors on norjalainen, joka väittää olevansa nuorin maailman kaikissa maissa käynyt henkilö (tosin suomalainen Samu Viljanen ei pari vuotta sitten saavuttaessaan saman tavoitteen voinut olla paljoakaan häntä vanhempi).
GarforsMutta niin tai näin – tällä norjalaisella on kuitenkin matkailublogi, jossa on mm. paljon erilaisia matkailuaiheisia listoja. Itse olen pitänyt mm. näistä.

Vaikeimmat maat

Tältä listalta löytyvät melko yllätyksettömästi mm. Afganistan, Saudi-Arabia ja nykyisin tietysti myös Syyriä, mutta myös Venäjä, jonne suomalaisen ei ainakaan ole kovin vaikea päästä!

Turistien vähiten suosimat maat

Mm. Afganistan on myös melko ymmärrettävästi tällä listalla, mutta ehkä hiukan yllättäen myös Liechtenstein, joka on ainoa tämän listan maista, jossa olemme käyneet.

Vaarallisimmat maat

Tällä listalla lähestytään asiaa sekä absoluuttisen että suhteellisen väkivallan määrän avulla ja lopulta päädytään yhdistelmälistaan, joka laskee yhteen maiden sijoitukset näillä kummallakin listalla. Tämän ”yhdistelmälistan” maista olemme selvinneet Meksikosta, Tansaniasta, Etelä-Afrikasta ja Hondurasista.
Hondurasissa tosin kävimme vaan Roatanin saarella, joka ei edusta oikeaa Hondurasia. Etelä-Afrikassa ryhmämme koki omakohtaisesti väkivaltaa ja (90-luvun lopulla) ajoittain Kapkapungissa oli minusta oikeasti hiukan pelottavaa.

IMG_2914Ja lopuksi vielä lista, jolla ei oikeastaan ole mitään tekemistä näiden edeltävien kanssa, nimittäin lista maailman vilkkaimmista lentoreiteistä.
Tämän listan halusin mainita siksi, että minusta tämä oli sen verran yllättävä, sillä nähtyäni tämän listan ensimmäisen kerran, kiinnostuin tuosta Jejun saaresta siinä määrin, että nyt se on matkasuunnitelmalistallamme – saa sitten nähdä päädymmekö oikeasti siellä vielä joskus käymään samalla kuin käymme Etelä-Koreassa (sekin siis vielä listalla).

Viimeinen lista – joka ei edes ole Garforsin – mutta tavallaan sopii tähän vaikeimmat/vähiten/vaarallisemmat teemaan, eli lista maailman huonoimmista valtioista (Failed countries). Tämä lista taas on sikäli mukava, että siinä missä se ensisijaisesti listaa valtioita, jotka eivät valtioina oikeastaan toimi, niin tämän listan toisessa päässä parhaana valtiona on Suomi! Ja jos vaikka täälläkin monen mielestä varmaan on kaikenlaisia ongelmia, niin kyllähän tämä yhteiskunta toimii edelleen hyvin moneen muuhun maahan verrattuna, vaikka nyt Afganistaniin tai Irakiin.

Failed