Avainsana-arkisto: Etelä-Amerikka

Etelä-Amerikan matkan jäljiltä vielä

Matkan innoittamana olemme ”löytäneet” muutaman Chileen ja Argentiinaan sijoittuvan kirjan ja elokuvan.

Katseeseen kätketty Musta neilikka Kuoleman listat

Katseeseen kätketty (El Secreto de sus ojos), vuoden 2009 parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-voittaja, on niin jännityselokuva kuin rakkauselokuva – ja lisäksi kuvaus Argentiinan historiaa. Elokuva piti ehdottomasti katsojansa otteessaan koko ajan – ja yllätti vielä lopuksi. Ehdottomasti katsomisen arvoinen!

Heikki Hiilamon kirja Kuoleman listat kertoo Chilen sotilasvallankaappauksesta vuonna 1973 suomalaisten Chilessä silloin vaikuttaneiden diplomaattien näkökulmasta – miten pelastettiin jopa 2500 ihmisen henki.

Elokuvan Musta neilikka, joka kertoo miten ruotsalaiset samassa tilanteessa auttoivat chileläisiä, olin nähnyt aikaisemminkin, mutta nyt sekin piti etsiä uudelleen esille!

Ihan hyvä matka se oli …

… mutta pakko poimia päivän Hesarin yhdestä pakinasta ote tähän, kun osittain osui niin kohdalleen Etelä-Amerikan matkaamme:

Kun matka räätälöidään liian valmiiksi, turistit alkavat suhtautua oppaisiin kuin esikouluikäiset hoitotäteihin. Tutulta näyttää myös esseen kuvaus siitä, miten miehet marssivat laivaan raskaat kameralaukut olallaan kuin matkalla sotaharjoituksiin, täynnä intoa kuvata ja videoida kaikki sen sijaan, että he keskittyisivät itse kokemukseen.

Brasilia, Rio de Janeiro

Matka Montevideosta Rio de Janeiroon Sao Paulon kautta oli pitkä ja olimme perillä myöhään illalla. Matkalla lentokentältä hotellille oppaat, suomalainen ja paikallinen (Brasiliaan vuosia sitten muuttanut suomalainen) varoittelivat Riosta: kaikki rahat, korut ja passi pidetään koko ajan kassakaapissa, kaupungille mukaan vain sen verran rahaa, kun juuri sillä retkellä tarvitaan. Rantakatua ei ylitetä pimeällä – silloin rannat ovat katulapsien, jotka eivät pyydä haluamaansa kauniisti. Pelottavaa …

Klikkaa kuviin tästä (Klikkaa kuvaa nähdäksesi lisää kuvia)

Mutta seuraavina päivinä kirkkaassa auringonpaisteessa kaunis kaupunki kuitenkin enemmän houkutti kuin pelotti – eikä meitä kertaakaan yritetty ryöstää tai mitään. Mutta turvattomuus näkyi kyllä kaupungillakin mm. kaltereina ja oppaan kertomana, että omakotiasuminen ei ole suosittua, koska kerrostalossa on turvallisempaa.
Riossa katsastimme päänähtävyydet – nousimme Sokeritopalle (tässä kuvaus James Bond -leffasta Kuuraketti siihen liittyen) ja seuraavana päivänä Kristus-patsaalle, vaikka se olikin rakennustelineiden ympäröimä. Näköalat kummaltakin kukkulalta olivat upeat – eivätkä jonot itse asiassa kovin pahoja, syksyllä jonotimme pitempään Hongkongissa Peakille.
Kaupungin päänähtävyyksiin kuuluivat ehdottomasti myös rannat, Copacabana ja Ipanema. Siinä missä Chilessä kaikki oli yhtä maanjäristystä (maaliskuussa 2010), Argentiinassa kaikki oli yhtä tangoa niin Rio oli yhtä rantaa koko kaupunki. Yhtenä aamuna kävelimme rannat päästä päähän, Ipaneman ja Copacabanan ja näimme ranta-elämää laidasta laitaan: taivaanrannan maalareita, pienen pieniä bikineitä, lenkkeilijöitä, kookospähkinöitä, rannalla vaeltavia turisteja (kuten me). Jos olisimme tulleet kaupunkiin helmikuussa, Rio olisi varmaan ollut yhtä karnevaalia, mutta nyt kadunpätkä, jossa karnevaalikulkueet kulkevat oli vain tylsä katu, jota reunustivat tyhjät katsomorakennelmat. Slummejakin kaupungissa toki oli – mutta emme lähteneet katsomaan slummien asukkaita kuten eläimiä eläintarhassa.
Riosta palasimmekin sitten jo kotiin – Rio – Sao Paulo – Frankfurt – Helsinki. Luminen Helsinki.