Avainsana-arkisto: Helsinki

Lumoava Helsinki

Kesäsuunnitelmia

Matkailuvuotemme rytmi on useamman vuoden mittaan muotoutunut sellaiseksi, että olemme maailmalla syksyllä, talvella ja keväällä, mutta kesän enimmäkseen Suomessa – ehkä yhtä tai korkeintaan kahta lyhyttä kesämatkaa lukuunottamatta.

Näin tänäkin kesänä. Kesä Suomessa tarkoittaa meille enimmäkseen kesää kotona: pientalosta meren rannalla ei kaipaa edes kesämökille.

Lumoava Helsinki – 200 luontoelämystä

Eilen kävimme hakemassa eväitä tulevaan kesään. Helsingin kaupungin ympäristökeskus esitteli Cafe Carouselissä uutta Lumoava Helsinki -kirjaa ja sen 200 luontoelämystä.

Lumoava Helsinki -kirja

Lumoava Helsinki Jussi HelimäkiKirjan toimittanut ja kuvannut Jussi Helimäki kuvaili Helsingin luontoa kolmella sanalla: monimuotoinen, yllätyksellinen ja runsaslajinen.

Pekka Sauri mainitsi lempipaikoikseen Vanhankaupunginlahden, Longinojan ja Uutelan nevan.

Lumoava Helsinki Pekka Sauri

Osana kirjan julkaisutilaisuutta Antti Salla, joka on myös ollut mukana kirjan toimituskunnassa, johdatti meidät luontoretkeilyn alkuun Kaivopuistossa.

Kirjan toisena kohteena on Kaivopuisto ja sen kolme geologisesti mainitsemisen arvoista kohdetta tulivat nyt jo tutuiksi. Loput 199 kohdetta jäävätkin sitten tulevaan kesään – tai ehkei nyt ihan kaikki, mutta muutama ainakin!

Lumoava Helsinki Kaivopuisto silokallio
Lumoava Helsinki, kohde 1.2.1 Silokallio
Lumoava Helsinki Kaivopuisto kalliorotko
Lumoava Helsinki, kohde 1.2.2 Kalliorotko
Lumoava Helsinki Kaivopuisto siirtolohkare
Lumoava Helsinki, kohde 1.2.3 Siirtolohkare ja migmatiittipaljastuma

Lumoava Helsinki Kaivopuisto

Harakan saari

Kohdetta kolme, eli Harakan saarta Kaivopuiston rannasta katsellessamme ja kuunnellessamme esittelyä tuon pienen saaren luonnon monipuolisuudesta päätimme, että ainakin tuolla käymme tulevana kesänä.
Viime kesän Helsingin saariretkikohteemmehan oli Vallisaari, joten toki ainakin yksi saariretkikohde naapurikaupungissa tällekin kesälle tarvitaan.

Harakan saari
Harakan saari on jo auki, mutta jäämme odottamaan maiseman vihertymistä

Määrällisesti eniten luontokohteita on Viikissä, mutta riittää niitä eteläisessä ja läntisessäkin Helsingissä, jotka ovat meille helpommin myös pyöräretkillä tavoitettavissa. Pyöräretkillähän kiersimme toissa kesänä aurinkokuntamallin kaikki planeetat.

Harakan ja Vallisaaren lisäksi kirjasta toki on oppaaksi myös vaikka Seurasaareen tai Suomenlinnaan.

Kirjaa saa Editan verkkokaupasta hintaan 25 euroa (+ postikulut 8,90 euroa) ja hyvinvarustelluista kirjakaupoista ja jatkossa todennäköisesti esimerkiksi Haltian luontokeskuksesta.

Retkipaikka

Espoolaisina emme toki unohda myöskään vielä meitä lähempänä olevia kohteita, joita voi halutessaan tarkastella vaikka Retkipaikan karttasovelluksesta. Meitä lähimmät – ja meille tutuimmat kohteet – Espoossa ovat Haikaranpesän ja Hanikan luontopolut, Suomenojan lintuallas ja Villa Elfvik sinne Otaniemestä vievine pitkospuineen. Suomenojan siirtolohkareen olemme jotenkin onnistuneet ohittamaan sitä huomaamatta, mutta paikkaamme senkin aukon sivistyksessä tulevana kesänä!

Retkipaikka Espoo

Sir Seewoosagur Ramgoolam International Airport

Maailman pisin lento?

Taas se pääsi yllättämään, loman loppu. Palasimme Mauritiuksen Port Louisissa viettämämme päivän iltana laivalle ja todellisuus iski vasten kasvoja: isojen matkalaukkujen pitää olla valmiina hytin ulkopuolella jo samana iltana klo 23.
Ikävät asiat, ainakin, tapaavat unohtua ja vaikka useammalla risteilyllä olimme jo ennen tätäkin olleet niin olin jotenkin ajatellut, että meillä on vielä tämä ilta ”vapaata”
Viimeisen päivän retkemme, Mauritiuksen saariretki, lähti vasta (?) klo 10, niin siinähän ne aamulla olisi ehtinyt kasaamaan, ne tavarat siis.

Costa neoRomantica

No, ei auttanut, kuin pakata. Tavaroita kaapeista ja laatikoista matkalaukkuun kasatessani huomasin, että ajatus siitä, että risteilyllä ”tarvitaan” enemmän vaatteita ja hienompiakin vaatteita, oli saanut minut tällä kertaa pakkaamaan huolettomasti kaikkea turhaksi osoittautunuttakin – monta vaatetta palautui laukkuun käyttämättömänä.
Hienompia vaatteita ei tullut kovinkaan montaa kertaa käytettyä, sillä ”open seating” -illallisilla pukeutumiskoodi oli … sekalainen. Ei mitään paineita ilta- tai juhlavaatteisiin. Retkipäivinä olimme usein myös illalla sen verran väsyneitä, että vaihdoimme korkeintaan paidan ennen kuin nälkäisinä kiirehdimme syömään.

Magic bag Costa

Lähes koko risteilyn ajan voimassa ollut ”Magic bag” -tarjous, eli 25 vaatetta pesuun hintaan 19,99 euroa, johti myös lempivaatteiden pesettämiseen jo matkan puolessa välissä, joten ei niitä muita, varalle otettuja, tosiaan olisi tarvinnut. Mutta toisaalta, eipä niitä vähän turhan paljon kaikkea sisältäneitä matkalaukkuja joutunut risteilyllä roudaamaan missään vaiheessa.

Isoja matkalaukkuja varten hyttiimme oli jaettu värikoodatut matkalaukkutägit lähtöajan ja paikan mukaan – meidän tapauksessamme saimme vihreällä merkityt laukut lentokentällä viimeisen retken päätteeksi.
Käsimatkatavarat otimme mukaan viimeiselle, lentokentälle päättyneelle retkellemme. Jos olisimme jääneet laivalle tai viettäneet viimeisen päivänkin omatoimisesti Port Louisissa, olisimme saaneet ne säilöön yhteen laivan ravintoloista vielä päivän ajaksi ja vaikkakin hytin joutui luovuttamaan joko aamukahdeksalta tai klo 11 (iltalennot) niin laivan kylpyläosastolla olisi vielä päässyt suihkuun ja vaihtamaan vaatteet ennen lentokentälle lähtöä.

Juomapaketin kortti toimi loppuun asti, koska laskumme oli luottokortilla taattu, mutta nettitili oli viimeisenä aamuna jo suljettu – en kyllä ymmärrä miksi, mutta eipä se meitä haitannut, sillä emmehän aamiaisen jälkeen enää laivalle jääneet.

Mauritius

Saarikierroksesta Mauritiuksella lisää myöhemmin, kunhan olemme ehtineet käymään viimeisen päivän valokuvia hiukan läpi – hypätään tällä kertaa suoraan lentokentälle, jonne saavuimme sitten turhankin aikaisin, eli saimme odotella tunnin ennen kuin pääsimme matkatavaroista eroon – ryhmämatkailun riemuja.

Ryhmistä ei kuitenkaan ollut tietoakaan ATOL-lougessa (Sir Seewoosagur Ramgoolamin kentällä portilla 19). Air Mauritiushan, jolla lensimme Lontoon Heathrown kautta Helsinkiin, kuuluu Oneworld-allianssiin, joten Finnair Gold avasi ovet hiljaiseen ja avaraan loungeen. Retkipäivän jälkeen olikin kiva käydä hiukan pesullakin vaatteiden vaihdon yhteydessä. Loungessa aika kului ripeästi parin viikon sähköpostien parissa, sillä laivan nettihinnoilla ei viitsinyt katsoa kuin kiireellisimmät tai mielenkiintoisimmat.

ATOL Lounge Port Louis ATOL Lounge Port Louis ATOL Lounge Port Louis ATOL Lounge Port Louis

12 tunnin lento turistiluokassa ei kulunut ihan niin ripeästi, mutta kului nyt kuitenkin ja tuli siinä pätkissä monta tuntia illallisen ja aamupalan välillä nukuttuakin.
Ateriat olivat jokseenkin tavanomaisia, mutta ne sentään kuuluivat lennon hintaan.

Hetken ajattelin, että tämä 12 tunnin lento Mauritiukselta Lontooseen olisi jo maailman luokassakin pitkä lento, mutta ei 12 tunnilla pääse vielä listan kärkisijoille.
Meillä tuo 12 tuntia on kyllä yksi pisimmistä – tosin vajaa kaksi vuotta sitten Frankfurt – Los Angeles -väli oli melkein yhtä pitkä, kuten Lontoo – Mexico Citykin pari vuotta sitten. Finnairin Aasian lennoista pisin, Helsinki – Singapore on myös tuon 12 tuntia.

mru-lhr-hel

Ruuhkaisella Heathrown kentällä edessä oli bussimatka Terminal 4:sta Terminal 3:een ja muutama tunti No1 -loungessa ennen Finnairin lehtoa Helsinkiin.

No1 Lounge Heathrow No1 Lounge Heathrow No1 Lounge Heathrow

Viimeisellä lento-osuudella meitä onnisti sikäli, että konetyyppinä oli poikkeuksellisesti uusi Airbus A350. Emme konetyypeistä niin paljoa tapaa innostua, että lentoja erikseen niiden perusteella valitsisimme, puhumattakaan siitä, että lentäisimme jonnekin vaan päästäksemme lentämään jollain konetyypillä, mutta nyt siis tämä A350 tuli erikseen pyytämättä näin vastaan.

Kivan raikas ilme koneessa oli, Business-luokan istuimet hassusti vinossa tarjoten ilmeisesti hyvinkin yksityisen tilan lennolla ja turistiluokassa enemmän jalkatilaa kuin Air Mauritiuksen Airbus A340-koneessa. Turistiluokassakin löytyi USB-liitin puhelimen tai tabletin latausta varten ja pienen säheltämisen jälkeen pääsimme nettiinkin.

Finnair Airbus A350 Finnair Airbus A350

Nettiyhteyden voi ostaa 15 eurolla koko lennon ajaksi tai 5 eurolla tunniksi – tai sen saa käyttöönsä voucherilla, jollainen on tarjolla Finnair Gold -jäsenille.
Tuo edellä mainitsemani pieni sähellys liittyi siihen, että voucher-koodin saa käyttöönsä turistiluokassa pyytämällä sitä lentoemännältä, joka pyytää purseria lähettämään sen ao. henkilön näytölle ja tämä pyydä – lähetä – odota koodia saapuvaksi -prosessi kesti hetken matkustamohenkilökunnan kiireiden takia.

Mutta eipä meillä netin suhteen kiire ollut, lentokentillä oli jo ehtinyt kaiken kiireellisemmän surffailemaan, mutta pitihän tämäkin mahdollisuus kokeilla kun se tarjolla oli. Toimi se, yhtä sujuvasti kuin Costa neoRomanticalla, ei tuulen nopeasti, mutta kyllä sillä sähköpostiin, Facebookiin ja vaikka Instagramiin pääsi.

Finnairin Blue Wings -lehtikin on uudessa koneessa mennyt verkkoon, mutta sen voi toki lukea maksamatta nettiyhteydestä, mutta puhelimen tai tabletin sen lukeminen siis vaatii! Samoin uutisia pääsi lukemaan myös maksutta.

Finnair nettiyhteys

Finnair Lounge feature

Loungematkailua

Aamuvarhaisella Finnairin Schengen-alueen lounge on hiljainen.
Ikkunoista kajastaa sininen valo ja Marimekon kupeissa on siniset kukat.

Finnair Schengen Lounge

Kanadan matkallamme ”testasimme” Icelandairin Saga Loungea Keflavikin kentällä ja siihen verrattuna Finnairin aamiainen vaikuttaa valinnoiltaan niukalta.
Ei niin, että nyt ison aamiaisen tarpeessa olisimme olleetkaan, mutta sen verran luksukseksi loungen käytön miellän, että lämpimän croissantin olisin toivonut sieltä löytäväni. Ennen kuin saimme käyttöömme Finnair Gold -kortin emme Helsingissä lentokenttäloungeja kokeneet edes tarvitsevamme: tulimme kentälle sen verran myöhään, että kahvin/teen – ja sen croissantin – söimme portin lähellä olevassa kahvilassa ja jatkoimme siitä sitten saman tien koneeseen.

Finnair Schengen Lounge
Finnair Schengen Lounge Finnair Schengen Lounge

Kuohuviiniä sentään oli tarjolla, jos sekään nyt aamuvarhaisella oli tarpeen, mutta nautimme sitä nyt kuitenkin lasilliset, alkava Varsovan matkamme kunniaksi!

Jos Finnair Loungen aamiainen ei ihan villinnyt, niin tilat olivat kuitenkin kauniit aina Eero Aarnion pallotuoleja ja Marimekon mukeja myöten.
Sinistä ja muita viileitä värejä, suomalaista.

Finnair Schengen Lounge Finnair Schengen Lounge

Paluumatkalla Varsovasta käytimme Finnair Gold -kortilla Varsovan kentän Fantazia Loungea. Täällä värit olivat lämpimiä, maanläheisempiä: erilaisia vihreitä ja ruskeaa. Design-tuoleja ei näkynyt, mutta toisaalta tarjolla oli jopa hiljainen huone, jonka divaaneilla olisi saattanut vaikka nukkua.

Fantazia Lounge Warsaw

Lounasajan tarjonta ei täälläkään yltänyt Saga Loungen ylenpalttiselle tasolle, mutta kevyeksi lounaaksi ruokaa oli kuitenkin riittävästi.

Fantazia Lounge Warsaw

Itä-Euroopassa kun ollaan, niin tarjolla on myös reilusti väkeviä, ei mitään kuohuviinejä täällä. (No, ehkä sitäkin olisi löytynyt, jos sitä oikeasti olisimme etsineet/pyytäneet.)
Itäeurooppalaiset kermakarkit kelpasivat meille kuitenkin jälkiruuaksi.

Fantazia Lounge Warsaw Fantazia Lounge Warsaw

Karkkien syönti sai kuitenkin äkillisen lopun, kun jossain vaiheessa, onneksi ajoissa, tajusimme, että lentomme onkin lähdössä 13:05, ei niin, että boarding alkaa 13:05. Boarding Passeissa kun tapaa nykyisin olla sekä lennon lähtöaika, että tuo boarding alkamisaika, niin olin jotenkin saanut päähäni, että lentomme lähtee 13:45 ja boarding alkaa 13:05, joten eihän meillä nyt kiirettä vielä ole.
Joskus 12:45 tienoilla sitten tajusin, että hei, meidän pitäisikin olla jo koneessa, ja hilpaisimme sitten loungesta saman tien onneksi läheiselle portille ja toiseksi viimeisinä koneeseen!

Veljeni tosin juuri muutamaa päivää aikaisemmin oli Tukholmassa kotiutunut sikäläiseen loungeen siinä määrin, että päätyi lopulta odottamaan seuraavaa lentoa samaiseen loungeen! Onneksi Tukholmasta lähtee koneita Suomeen kuitenkin aika usein ja työkseen matkustavan lippu lienee vaihtokelpoinen vielä tuossakin tilanteessa, tai juuri tuossa tilanteessa.

(Lounge-vierailumme niin Helsingissä kuin Varsovassa ”tarjosi” ystävämme, joka Finnair Plus Platinum -jäsenenä antoi minulle Finnair Plus Gold -jäsenyyden lahjaksi vuodeksi.
Finnair Loungen käyttö Helsingin lentokentällä vaatii nykyisin joko businessluokan lipun tai Gold-kortin.
Silver-korteilla ei loungeen enää pääse ilmaiseksi, 48 eurolla, kylläkin, ilman korttejakin.)

instagram-travel-thursday-FIN-150x150
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat matkablogit
Muru Mou
, RIMMA+LAURA ja Travellover
.

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

Majakat_fea

Saaria, saaria – ja vähän tuliaisia

Heinäkuun luetuimpien juttujemme  joukossa oli kuusi  heinäkuussa kirjoitettua juttua! Kirjoittajan kannalta ainakin on mukava todeta, että jotkut muutkin aiheet sentään kelpaavat näin kesälläkin kuin Örö :-)
Tosin saaret näyttävät kyllä kiinnostaneen niin meitä kuin lukijoita, eli eniten on luettu juttuja:

Ahvenanmaata käsittelevistä erillisistä jutuista nämäkin mahtuivat kymmenen luetuimman joukkoon:

Helsingin Sanomien matkamuistoja käsitelleen jutun innoittamana kirjoittamani juttu 24 todellista tapaa ostaa tuliaisia ei sentään käsitellyt saaria, eikä se kuudeskaan, joka käsitteli blogimme lukijamääriä ja kesäkuun suosituimpia juttuja.

Jos olet itse ollut heinäkuun blogien ja sosiaalisen median ulottumattomissa, niin muiden lukijoidemme ”suositus” on siis lukea heinäkuulta nämä jutut!

Instagram-kuviemme kuukauden voittaja oli ihan kotirannasta napattu kuva sateenkaaresta – 424 tykkäystä (tätä kirjoitettaessa)!

#sateenkaari #rainbow #matkablogi #nelkytplusblogit #travelblog #haukilahti #sunset #auringonlasku #espoo #sailboat

A post shared by Meriharakka 🇫🇮 (@meriharakka) on

 

Sateenkaaren jälkeen seuraavaksi suosituin oli auringonlaskukuva: pinkiksi värjäytynyt iltataivas ja Ravintola Haikaranpesän profiili sitä vasten, sekin yli 400 tykkäyksellä.

 

Seuraavatkin neljä suosituinta kuvaa olivat auringonlaskua ja nousuja, Espoossa tai Lofooteilla, mutta jos nyt kuitenkin nostaisin muutamaa muutakin aihetta, niin hyvin menestyivät myös kuvat Henningsvaerin ja Reinen majakoista Instagramissa.

Ja ehkä jotenkin yllättäen kuva vanhoista maitotonkista ja kukista Kvarnbosta Saltvikista Ahvenanmaalta.

 

Majakat ovat jutun otsikkokuvassa. Ehkäpä palaan kaikkiin Lofooteilla näkemiimme majakoihin vielä jossain vaiheessa oman jutun muodossa – näimme niitä nimittäin aika monta, eikä ihan sattumalta, eli useampaa kävimme ihan tarkoituksella etsimässä. Majakoiden etsimistä jatkamme sitten myös syyskuussa Prince Edward Islandilla, niitä pitäisi siellä olla muutama …