Avainsana-arkisto: Helsinki

Ankallisgalleria

Ankallisgalleria

Toissakesänä kiertelimme Seurasaarea etsien Finnish Landscape -näyttelyn teoksia luonnosta ja Seurasaaren aitoista. Pidin kovasti ideasta, että taide on löydettävä ja oivallettava ennen kuin yksittäiseen teokseen voi tarkemmin tutustua.

Jotain samaa on Ateneumin Ankallisgalleria-näyttelyssä.

Aku Ankan auto Ateneum

Saimme kutsun näyttelyn esittelyyn ja satuimme paikalle puolisen tuntia etuajassa ja päätimme käyttää ajan näyttelyyn tutustumiseen, edes osittain, käytettävissä olevan ajan puitteissa ja pian huomasimme kulkevamme innoissamme salista toiseen huudahdellen (toki hillitysti, museossa) että täällä on yksi!

Siis mikä yksi? Yksi Aku Ankan piirtäjien toteuttama versio jostain Suomen taiteen tarina -näyttelyn teoksesta. Tai kuten Ankallisgallerian esite kertoo:

Ankallisgallerian taideaarteita nähdään nyt ensimmäistä kertaa myös Ankkalinnan ulkopuolella!

Kokoelmistaan tarkka Ankallisgalleria on vuosien neuvottelujen jälkeen suonut tämän kunnian Ateneumin taidemuseolle Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksien kunniaksi.

Näyttelyssä on kaksitoista Ankallisgallerian teosta, jotka on ripustettu alkuperäisten teosten rinnalle siten, että katsoja pääsee näkemään teokset rinnakkain.

Hauskinta on etsiä ja löytää teokset sattumalta päänäyttelyä Suomen taiteen tarina -kiertäessään, mutta jos haluaa varmistaa kaikkien teosten löytymisen, niin toki voi käyttää ”karttaakin”, eli näyttelyluetteloa.

Ankanpoika ja varis

Eniten julkisuutta näyttelyn avajaisten yhteydessä taisi saada Akseli Kala-Kallelan teos Ankanpoika ja varis, joka kertoo miten Roope-Ankka sai toisen kultarahansa: vaihtamalla variksen löytämän kolikon leipäpalaan!

Ankallisgalleria Ateneum
Ulrich Schröder & Daan Jippes: Ankanpoika ja varis Kuva: Hannu Aaltonen

Ankanpoika ja varis luonnos

Alkuperäinen Akseli Gallen-Kallelan teos Poika ja Varis (kuva kuva: Yehia Eweis) näyttää kovin vaatimattomalta Ankallisgallerian version rinnalla!

Monen Ankallisgallerian mestariteoksen luonnokset ovat myös lainassa Ateneumissa, joten katsoja pääsee näkemään työn kehittymisen luonnoksesta valmiiksi työksi.

Ankkalinnan raatihuoneen torilla

Myös teosten kuvaukset ovat taattua Ankallisgallerian tasoa – vai mitä mieltä olette tästä Ankkalinnan raatihuoneen tori -taulun kuvauksesta:

Alpertti Aatelviltin Ankkalinnan raatihuoneen torilla on Aatelviltin tunnusomaisimmin kansainvälinen öljymaalaus. Teoksen suorastaan kepeän mannermainen tunnelma kuvaa ankkalinnalaisia viettämässä kesäistä vapaapäivää. Rauhallinen tunnelma on kuitenkin näennäinen, ja taidehistorioitsijat ovat löytäneet teoksesta useita hahmojen välisiä jännitteitä tai luonteenomaisia viittauksia. Riitta Hanhen palvova katse tai ankanpojan tympääntynyt tuijoitus ovat kiehtoneet katsojia jo vuosikymmenten ajan. Aatelviltti itse ei maalauksestaan perustanut, valjut värit kuulemma toivat mieleen ankkalinnalaisen perinneruuan verrattuna impressionistisen suuntauksen väritulitukseen.

Ulrich Schröder & Daan Jippes: Ankkalinnan raatihuoneen torilla
Kuva: Hannu Aaltonen
Albert Edelfelt: Pariisin Luxembourgin puistossa Kuva: Hannu Aaltonen

Tässäkin työstä sanoisin, että Alpertti Aatelviltti on kyllä tavoittanut aukion todellisen tunnelman Albert Edelfeltiä paremmin.

Leikkivia ankanpoikia rannalla

Teos Leikkiviä ankanpoikia rannalla häviää mielestäni kuitenkin Edelfeltin teokselle Leikkiviä poikia rannalla – ehkä siksi, että tarina kertoo, että kiireisistä ankanpojista malliksi suostui vain Hupu Ankka. Ja ehkä osittain siksi, että purjelaivan uittamisessa on sittenkin jotain ylvästä kylpyankan uittamiseen verrattuna!

Leikkiviä ankanpoikia rannalla Leikkiviä poikia rannalla

Kylpyankka Kati Kovács AteneumKylpyankasta puheenollen, niin yksi näyttelyyn lainatuista Ankallisgallerian teoksista on Eino Maininkisen (Kati Kóvacsin) teos Kylpyankka, jonka esikuvana on viereisessä salissa oleva Wäinö Aaltosen Graniittipoika.

Taistelevat ankat

Kari Korhonen: Taistelevat ankat Kuva: Hannu Aaltonen

Nantti Vonriktin teos Taistelevat ankat johdatteleekin meidät jo odottamaan Ateneumin seuraavaa merkittävää näyttelyä:  Veljekset von Wright -näyttely aukeaa 27.10. ja on avoinna yleisölle 25.2.2018 asti.

Ylläoleva Taistelevat ankat teos ei taida rinnalleen tarvita kuvaa Ferdinand von Wrightin teoksesta Taistelevat metsot – sen verran jokaiselle suomalaiselle tutusta teoksesta lienee kyse.

Kuten myös Ankallisgallerian näyttely, joka siis avattiin jo 3.10. ja on samoin nähtävissä Ateneumissa 25.2.2018 asti.

Museokaupasta

Jos Aku Ankka ei jostain syystä kolahda postilaatikkoosi joka keskiviikko, niin museokaupasta kannattaa ostaa kotiin vietäväksi ainakin 4.10. ilmestynyt numero Taidetta Ankkalinnassa. Monet Ankallisgallerian näyttelyssä olevista teoksista on myös hankittavissa julisteina tai postikortteina.

Aku Ankka 40 4.10.2017

Lehdestä voi lukea myös siitä, miten Ankallisgallerian näin laaja teosten lainaaminen taidemuseolle on maailmassa toistaiseksi ainutlaatuista. Vain Amsterdamin Van Gogh -museoon on aikaisemmin lainattu yksi omakuva Ankallisgallerian kokoelmista.

(Jutun kuvat ovat omiamme tai – kuvatekstein varustetut – Ateneumin kuvapankista luvalla.
Näyttelyyn tutustuimme sen lehdistölle suunnatussa esittelytilaisuudessa 3.10. )

#pinghelsinki 2017

#pinghelsinki 2017

Kotiuduin hetki sitten vuorokauden kotimaan matkalta – kävin Helsingissä ja näin yhden hotellin, Jätkäsaaren Clarionin. Mutta näennäisesti matka lähelle oli kuitenkin matka maailman ääriin kuin omaan sisimpäänsä. Sen verran huikeita olivat tänäkin vuonna Ping Helsinki -tapahtuman esiintyjät, juontajat Emilia Lahti ja Joonas Pesonen, tapaamiset muutamien matkailualan markkinointi-ihmisten ja sisällöntuottajakolleegoiden kanssa.

Santi Carcasona

Santi Carcasona rytmitti yleisön hereille isossa salissa ennen aamupäivän pääpuhujia Ann Handleytä ja Ilkka Halavaa.

Video on sen verran ovela, että vaikket yleensä videoita tapaisikaan katsella, niin tätä kannattaa klikata. Clarionin salissa vaikutelma oli vielä ovelampi, sillä Santi istui ison valkokankaan edessä kuudentena samanlaisena esiintyjänä!

Ann Handley – Future Perfect:
A Look Back at the Best Marketing of 2018

Ann Handley kertoi tarinan merkityksestä käyttäen esimerkkinä Freakerin juomapullon tai oluttölkin coolereita, vai onko juomaeristin suomen kielen sana? Hetken aikaa Suomen viileässä keväässä ei tuntunut siltä, että tässä hetimmiten tulisi tarvetta varmistaa, että juoma pysyisi kylmänä, mutta esityksen lopulla olin minäkin jo myyty: jos tällaiselle tuotteelle keksisin käyttöä, niin toki haluaisin juuri Freakerin!

#pinghelsinki 2017 Ann Handley

Mutta siis pointtina: tarina on nykyisin kaikki ja sen tarinan on oltava rohkea!

Freaker-esimerkin ohella Ann Handley kertoi myös miten Bluebottle Coffee lähestyy asiakkaitaan kouluttamalla heitä kahvin saloihin, miten lastenruokia myyvä Plum Organics haluaa auttaa pienten lasten vanhempia löytämään yhteistä aikaa, aikaa joka pitemmällä aikavälillä saattaa tuottaa lisää pieniä lapsia … tai miten löytökoiria markkinoidaan onnistuneesti Mutual Rescue -tarinoilla, et pelasta vaan koiraa vaan myös itsesi. Kaikissa näissä keskiössä ei tuote tarina.

Ilkka Halava – Rattaasta artistiksi:
Työn, tuottavuuden ja vuorovaikutuksen mahdollisuudet

Ilkka Halava avasi vaatimattomasti lupaamalla meille päivän parhaan suomenkielisen puolituntisen ja antoi tulla reippaita ajatuksia tulevaisuudesta, kuten esimerkiksi, että tänä vuonna syntyvät lapset eivät tule koskaan ajamaan autoa. Ehkä näin.
Yhteisöllisyys on murtunut sosiaalisen median myötä, ei ole enää suuria jakolinjoja me ja he, sillä lopulta kaikki ovat kuitenkin jonkin jakolinjan osalta erilaisia: ei ole meitä, on vaan yksilöitä ja uuden yhteisöllisyyden rakentaminen on vasta alkamassa.

#pinghelsinki 2017 Ilkka Halava

Eläkeongelmat ratkeavat, sillä kun työstä häviää rangaistuksen maku, kun kaikilla aloilla työntekijät muuttuvat hammasrattaista artisteiksi, ei ole enää tarvetta erottaa työ- ja vapaa-aikaa eikä jäädä eläkkeelle. Työn raskaus poistuu raskaiden töiden siirtyessä koneille. Suomessa elinajanodotteemme on noussut 100 vuodessa 40 vuotta ja meillä on puhdasta ilmaa ja puhdasta ruokaa – Suomea voisi siis markkinoida ikuisen nuoruuden maana, olisiko tässä jo matkailuvalttia kerrakseen!

#pinghelsinki 2017

Aamupäivän isojen luentojen jälkeen vuorossa oli markkinointipäättäjien ja sisällöntuottajien kohtaamisia – ja hiukan kaoottinen lounas, olihan meitä pingiläisiä tänä vuonna yli 600! Meriharakan kohtaamisista kerron myöhemmin sikäli kun niiden tiimoilta päädymme mm. kotimaan matkailun sisältöä tuottamaan …

Iltapäivällä vuorossa olivat pienemmät workshopit.

Ronja Salmi & Mikko Toiviainen:
12 vinkkiä kirjoittamiseen

Ronjan ja Mikon workshop oli itsestään selvä valinta kirjoittamista muutenkin opiskelevalle. Nämä 12 vinkkiä eivät ilman Ronjan ja Mikon selityksiä ehkä lukijalle tästä aukea, mutta ei hätää – Ronjan ja Mikon kirja 12 tarinaa kirjoittamisesta ilmestyy elokuussa, joten siitä sitten ammentamaan lisää tietoa.

#pinghelsinki 2017 Ilkka Halava

Tässä kuitenkin vinkkilista vähintäänkin kiusoittelumielessä:

  1. Pohdi ja tunnista omaa kirjoittamistasi tukevat elementit. Rutiinit tuovat voimaa.
  2. Ota kirjoittaminen osaksi arkea
  3. Hyväksy, että kirjoittaminen vie aikaa
  4. Usko, että oma maailmasi on kiinnostava
  5. Jokainen lukija lukee tekstiä itsestään
  6. Jätä tilaa rivien väliin
  7. Ei ole vääriä aiheita
  8. Erota kirjoittaminen ja editointi
  9. Pura mestariteos osiin ja rakenna oma
  10. Pyydä konkreettista palautetta
  11. Joukossa on voimaa
  12. Hyvät ja huonot kirjoittajat erottaa kirjoittaminen

Huomaa kuitenkin jo tässä vaiheessa, että kaikki ohjeet eivät sovi kaikille.

Sebastian Canaves:
Influencer, how to grow your own media and business?

#pinghelsinki 2017 Sebastian Canaves

Off The Path -blogin perustanut saksalainen Sebastian Canaves jakoi osaamistaan liittyen oman kanavan kasvattamiseen ja tulovirran luomiseen.
Onnistumisen elementteinä ovat brändisi, ainutlaatuinen sisältö ja omat tuotteet.

Erottautuminen alkaa brändistä:

  • Mitkä ovat arvosi ja miten eroat muista?
  • Minkälainen on yleisösi: ikä- ja sukupuolijakautuma? koulutustausta? taloudellinen asema? kiinnostuksen kohteet? synnyinmaa? asuinmaa?
  • Teksti, kuva ja video – kaiken pitää olla linjassa, tunnistettavaa

Erottautumiseen liittyen Sebastianin kommentti siitä, että jokaisen matkablogin pitäisi olla niin omanlaisensa, että ne eivät kilpaile keskenään, oli ertiyisen mieleenkiintoinen, kuten myös se, että kannattaa harkita kahdesti maailmanlaajuiseen, englanninkieliseen, kilpailuun.

Sisällön osalta Sebastian vähintäänkin paheksui tyhjänpäiväisiä kirjoituksia, jotka on tehty vain siksi, että tänään piti tuottaa jotain. Kirjoita vaan merkityksellistä sisältöä ja tee se intohimoisesti. Valitse näkökulmasi: jaatko tietoa, tarjoatko viihdettä vai haluatko inspiroida – taitava kirjoittaja voi tosin onnistua sisällyttämään samaan juttuun kaikki elementit. Ja mikä tärkeintä, julkaise säännöllisesti.

Tulovirtoja käsittelevä osa oli ehkä mielenkiintoisin sikäli, että bannerimainonnan Sebastian lyttäsi heti alkuunsa. Hyväksi havaitsemistaan tuotteista ja palveluista voi toki palkkiota vastaan kirjoittaa ja joillakin sopivilla affiliate-linkeillä voi ansaita mukavastikin, mutta vasta omilla tuotteilla kokonaisuus on omassa hallussa: e-kirjoja, online-kursseja, workshoppeja, lukijamatkoja, kirjoja. Myyntisuppilo, ilmaistuotteilla postituslistan kerääminen ja siitä edullisten tuotteiden kautta eteneminen kalliimpiin kuullosti jo hyvinkin ammattimaiselta. Meriharakka taitaa silti jättää vielä tämän työsaran toisille! Vai pitäisikö sittenkin ottaa selvää Booking.comin affiliate-yhteistyöstä? Ainakin pitäisi toteuttaa se jo Norwegianin kanssa sovittu juttu Norwegian Reward -ohjelmasta!

Nämä pari workshopia olivat vaan iltapäivän 21 eriaiheisesta workshopista, mutta minkäs teet, kun voit valita vain kaksi!

#pinghelsinki 2017

Iltapäivän makean tankkauksen jälkeen kaikki yli 600 osallistujaa palasivat Clarionin isoon saliin odottamaan päivän huipennusta, Casey Neistatia.

Tika Larasati: The Truth About Influencer Marketing

#pinghelsinki 2017 Tika LarasatiSkyscannerin Tika Larasatilla oli sanoisinko aavistuksen epäkiitollinen ajankohta kertoa Skyscannerin tekemästä sisältöyhteistyöstä ja sen merkittävyydestä. Lukujen ja graafien ohella näimme kuvia Skyscannerin Aasiassa toteuttamasta sisällöntuottajien tapahtumasta: monta iloista bloggaajaa monesta maasta. Keskeisenä pointtina, että juttuja ei enää tehdä brändi edellä, mutta niiden vaikuttavuutta mitataan tarkasti, eli data ratkaisee.

Niin, ja se totuus: aika pieni merkitys vaikuttajien tekemällä markkinoinnilla Skyscannerin datan mukaan on, mutta kuitenkin sen kokoinen, että sitä(kin) kannattaa tehdä.

Casey Neistat: Storytelling – the business of emotions

Tunnustan, etten ennen tätä tapahtumaa tiennyt Casey Neistatista, tästä maailmanluokan  YouTube -tähdestä mitään. Mutta nyt tiedän ja niin tiedätte tässä vaiheessa ehkä jo tekin, sillä päätyihän Casey Neistatin keväinen vierailu Helsingissä myös  Helsingin Sanomien yhdeksi pääuutiseksi.

#pinghelsinki 2017 Casey Neistat

Jätän Casey Neistatin elämänkerran Hesarin jutun varaan, mutta todettakoon kuitenkin, että ihan noin matkailunäkökulmastakin hänen tapansa ”markkinoida” 20th Century Foxin elokuvaa Secret Life of Walter Mitty käyttämällä siihen varatut rahat avustustyöhön Filippiineillä on vaikuttavampaa kuin mikä tahansa perinteinen mainos.

Matkailunäkökulmaa on myös Casey Neistatin eri lentoyhtiöiden ensimmäisen luokan arviointivideoissa (linkki videolistaan, ei suoraan videoon), joista HS toteaa ”Sinunkin teinilläsi saattaa olla vakaa käsitys esimerkiksi siitä, miten Emiratesin A380-koneen ykkösluokan palvelu eroaa Cathay Pacific -lentoyhtiöstä, ja mitä kunkin lentoyhtiön ykkösluokan lippu minnekin maksaa.”

Casey Neistatin jälkeen Ping Helsinki -jatkui kohtaamisilla, illallisella ja iltajuhlalla, mutta hiukan vanhemman ikäluokan edustajana luovutin melko aikaisin shampanjabaarista huolimatta.

#pinghelsinki 2017
Watia-blogin Lotta ja vasemmalla takana Rouva Sana -blogin Minna

#pinghelsinki 2017

Clarion Helsinki

Jäimme kuitenkin, Lassekin, yöksi Clarion-hotelliin, edullisen Ping-hinnan houkuttelemana. Pitihän sitä päästä kuvaamaan auringonlasku 16. kerroksen Sky Loungesta ja testaamaan katolla sijaitseva uima-allas, vaikka vapun aaton aattona siellä olikin vielä melko viileää!

#pinghelsinki 2017

#pinghelsinki 2017

Ping-ilmapallojen voimin tästä onkin sitten hyvä jatkaa vapunviettoon – näillä keleillä ja näiden bileiden jälkeen ehkä aika lähellä kotisohvaa …

#pinghelsinki 2017

EDIT 1.5.2017:
Linkki Linda Saukko-Raudan keynote-puheenvuoroista tekemiin piirrosyhteenvetoihin.

Lumoava Helsinki

Kesäsuunnitelmia

Matkailuvuotemme rytmi on useamman vuoden mittaan muotoutunut sellaiseksi, että olemme maailmalla syksyllä, talvella ja keväällä, mutta kesän enimmäkseen Suomessa – ehkä yhtä tai korkeintaan kahta lyhyttä kesämatkaa lukuunottamatta.

Näin tänäkin kesänä. Kesä Suomessa tarkoittaa meille enimmäkseen kesää kotona: pientalosta meren rannalla ei kaipaa edes kesämökille.

Lumoava Helsinki – 200 luontoelämystä

Eilen kävimme hakemassa eväitä tulevaan kesään. Helsingin kaupungin ympäristökeskus esitteli Cafe Carouselissä uutta Lumoava Helsinki -kirjaa ja sen 200 luontoelämystä.

Lumoava Helsinki -kirja

Lumoava Helsinki Jussi HelimäkiKirjan toimittanut ja kuvannut Jussi Helimäki kuvaili Helsingin luontoa kolmella sanalla: monimuotoinen, yllätyksellinen ja runsaslajinen.

Pekka Sauri mainitsi lempipaikoikseen Vanhankaupunginlahden, Longinojan ja Uutelan nevan.

Lumoava Helsinki Pekka Sauri

Osana kirjan julkaisutilaisuutta Antti Salla, joka on myös ollut mukana kirjan toimituskunnassa, johdatti meidät luontoretkeilyn alkuun Kaivopuistossa.

Kirjan toisena kohteena on Kaivopuisto ja sen kolme geologisesti mainitsemisen arvoista kohdetta tulivat nyt jo tutuiksi. Loput 199 kohdetta jäävätkin sitten tulevaan kesään – tai ehkei nyt ihan kaikki, mutta muutama ainakin!

Lumoava Helsinki Kaivopuisto silokallio
Lumoava Helsinki, kohde 1.2.1 Silokallio
Lumoava Helsinki Kaivopuisto kalliorotko
Lumoava Helsinki, kohde 1.2.2 Kalliorotko
Lumoava Helsinki Kaivopuisto siirtolohkare
Lumoava Helsinki, kohde 1.2.3 Siirtolohkare ja migmatiittipaljastuma

Lumoava Helsinki Kaivopuisto

Harakan saari

Kohdetta kolme, eli Harakan saarta Kaivopuiston rannasta katsellessamme ja kuunnellessamme esittelyä tuon pienen saaren luonnon monipuolisuudesta päätimme, että ainakin tuolla käymme tulevana kesänä.
Viime kesän Helsingin saariretkikohteemmehan oli Vallisaari, joten toki ainakin yksi saariretkikohde naapurikaupungissa tällekin kesälle tarvitaan.

Harakan saari
Harakan saari on jo auki, mutta jäämme odottamaan maiseman vihertymistä

Määrällisesti eniten luontokohteita on Viikissä, mutta riittää niitä eteläisessä ja läntisessäkin Helsingissä, jotka ovat meille helpommin myös pyöräretkillä tavoitettavissa. Pyöräretkillähän kiersimme toissa kesänä aurinkokuntamallin kaikki planeetat.

Harakan ja Vallisaaren lisäksi kirjasta toki on oppaaksi myös vaikka Seurasaareen tai Suomenlinnaan.

Kirjaa saa Editan verkkokaupasta hintaan 25 euroa (+ postikulut 8,90 euroa) ja hyvinvarustelluista kirjakaupoista ja jatkossa todennäköisesti esimerkiksi Haltian luontokeskuksesta.

Retkipaikka

Espoolaisina emme toki unohda myöskään vielä meitä lähempänä olevia kohteita, joita voi halutessaan tarkastella vaikka Retkipaikan karttasovelluksesta. Meitä lähimmät – ja meille tutuimmat kohteet – Espoossa ovat Haikaranpesän ja Hanikan luontopolut, Suomenojan lintuallas ja Villa Elfvik sinne Otaniemestä vievine pitkospuineen. Suomenojan siirtolohkareen olemme jotenkin onnistuneet ohittamaan sitä huomaamatta, mutta paikkaamme senkin aukon sivistyksessä tulevana kesänä!

Retkipaikka Espoo

Sir Seewoosagur Ramgoolam International Airport

Maailman pisin lento?

Taas se pääsi yllättämään, loman loppu. Palasimme Mauritiuksen Port Louisissa viettämämme päivän iltana laivalle ja todellisuus iski vasten kasvoja: isojen matkalaukkujen pitää olla valmiina hytin ulkopuolella jo samana iltana klo 23.
Ikävät asiat, ainakin, tapaavat unohtua ja vaikka useammalla risteilyllä olimme jo ennen tätäkin olleet niin olin jotenkin ajatellut, että meillä on vielä tämä ilta ”vapaata”
Viimeisen päivän retkemme, Mauritiuksen saariretki, lähti vasta (?) klo 10, niin siinähän ne aamulla olisi ehtinyt kasaamaan, ne tavarat siis.

Costa neoRomantica

No, ei auttanut, kuin pakata. Tavaroita kaapeista ja laatikoista matkalaukkuun kasatessani huomasin, että ajatus siitä, että risteilyllä ”tarvitaan” enemmän vaatteita ja hienompiakin vaatteita, oli saanut minut tällä kertaa pakkaamaan huolettomasti kaikkea turhaksi osoittautunuttakin – monta vaatetta palautui laukkuun käyttämättömänä.
Hienompia vaatteita ei tullut kovinkaan montaa kertaa käytettyä, sillä ”open seating” -illallisilla pukeutumiskoodi oli … sekalainen. Ei mitään paineita ilta- tai juhlavaatteisiin. Retkipäivinä olimme usein myös illalla sen verran väsyneitä, että vaihdoimme korkeintaan paidan ennen kuin nälkäisinä kiirehdimme syömään.

Magic bag Costa

Lähes koko risteilyn ajan voimassa ollut ”Magic bag” -tarjous, eli 25 vaatetta pesuun hintaan 19,99 euroa, johti myös lempivaatteiden pesettämiseen jo matkan puolessa välissä, joten ei niitä muita, varalle otettuja, tosiaan olisi tarvinnut. Mutta toisaalta, eipä niitä vähän turhan paljon kaikkea sisältäneitä matkalaukkuja joutunut risteilyllä roudaamaan missään vaiheessa.

Isoja matkalaukkuja varten hyttiimme oli jaettu värikoodatut matkalaukkutägit lähtöajan ja paikan mukaan – meidän tapauksessamme saimme vihreällä merkityt laukut lentokentällä viimeisen retken päätteeksi.
Käsimatkatavarat otimme mukaan viimeiselle, lentokentälle päättyneelle retkellemme. Jos olisimme jääneet laivalle tai viettäneet viimeisen päivänkin omatoimisesti Port Louisissa, olisimme saaneet ne säilöön yhteen laivan ravintoloista vielä päivän ajaksi ja vaikkakin hytin joutui luovuttamaan joko aamukahdeksalta tai klo 11 (iltalennot) niin laivan kylpyläosastolla olisi vielä päässyt suihkuun ja vaihtamaan vaatteet ennen lentokentälle lähtöä.

Juomapaketin kortti toimi loppuun asti, koska laskumme oli luottokortilla taattu, mutta nettitili oli viimeisenä aamuna jo suljettu – en kyllä ymmärrä miksi, mutta eipä se meitä haitannut, sillä emmehän aamiaisen jälkeen enää laivalle jääneet.

Mauritius

Saarikierroksesta Mauritiuksella lisää myöhemmin, kunhan olemme ehtineet käymään viimeisen päivän valokuvia hiukan läpi – hypätään tällä kertaa suoraan lentokentälle, jonne saavuimme sitten turhankin aikaisin, eli saimme odotella tunnin ennen kuin pääsimme matkatavaroista eroon – ryhmämatkailun riemuja.

Ryhmistä ei kuitenkaan ollut tietoakaan ATOL-lougessa (Sir Seewoosagur Ramgoolamin kentällä portilla 19). Air Mauritiushan, jolla lensimme Lontoon Heathrown kautta Helsinkiin, kuuluu Oneworld-allianssiin, joten Finnair Gold avasi ovet hiljaiseen ja avaraan loungeen. Retkipäivän jälkeen olikin kiva käydä hiukan pesullakin vaatteiden vaihdon yhteydessä. Loungessa aika kului ripeästi parin viikon sähköpostien parissa, sillä laivan nettihinnoilla ei viitsinyt katsoa kuin kiireellisimmät tai mielenkiintoisimmat.

ATOL Lounge Port Louis ATOL Lounge Port Louis ATOL Lounge Port Louis ATOL Lounge Port Louis

12 tunnin lento turistiluokassa ei kulunut ihan niin ripeästi, mutta kului nyt kuitenkin ja tuli siinä pätkissä monta tuntia illallisen ja aamupalan välillä nukuttuakin.
Ateriat olivat jokseenkin tavanomaisia, mutta ne sentään kuuluivat lennon hintaan.

Hetken ajattelin, että tämä 12 tunnin lento Mauritiukselta Lontooseen olisi jo maailman luokassakin pitkä lento, mutta ei 12 tunnilla pääse vielä listan kärkisijoille.
Meillä tuo 12 tuntia on kyllä yksi pisimmistä – tosin vajaa kaksi vuotta sitten Frankfurt – Los Angeles -väli oli melkein yhtä pitkä, kuten Lontoo – Mexico Citykin pari vuotta sitten. Finnairin Aasian lennoista pisin, Helsinki – Singapore on myös tuon 12 tuntia.

mru-lhr-hel

Ruuhkaisella Heathrown kentällä edessä oli bussimatka Terminal 4:sta Terminal 3:een ja muutama tunti No1 -loungessa ennen Finnairin lehtoa Helsinkiin.

No1 Lounge Heathrow No1 Lounge Heathrow No1 Lounge Heathrow

Viimeisellä lento-osuudella meitä onnisti sikäli, että konetyyppinä oli poikkeuksellisesti uusi Airbus A350. Emme konetyypeistä niin paljoa tapaa innostua, että lentoja erikseen niiden perusteella valitsisimme, puhumattakaan siitä, että lentäisimme jonnekin vaan päästäksemme lentämään jollain konetyypillä, mutta nyt siis tämä A350 tuli erikseen pyytämättä näin vastaan.

Kivan raikas ilme koneessa oli, Business-luokan istuimet hassusti vinossa tarjoten ilmeisesti hyvinkin yksityisen tilan lennolla ja turistiluokassa enemmän jalkatilaa kuin Air Mauritiuksen Airbus A340-koneessa. Turistiluokassakin löytyi USB-liitin puhelimen tai tabletin latausta varten ja pienen säheltämisen jälkeen pääsimme nettiinkin.

Finnair Airbus A350 Finnair Airbus A350

Nettiyhteyden voi ostaa 15 eurolla koko lennon ajaksi tai 5 eurolla tunniksi – tai sen saa käyttöönsä voucherilla, jollainen on tarjolla Finnair Gold -jäsenille.
Tuo edellä mainitsemani pieni sähellys liittyi siihen, että voucher-koodin saa käyttöönsä turistiluokassa pyytämällä sitä lentoemännältä, joka pyytää purseria lähettämään sen ao. henkilön näytölle ja tämä pyydä – lähetä – odota koodia saapuvaksi -prosessi kesti hetken matkustamohenkilökunnan kiireiden takia.

Mutta eipä meillä netin suhteen kiire ollut, lentokentillä oli jo ehtinyt kaiken kiireellisemmän surffailemaan, mutta pitihän tämäkin mahdollisuus kokeilla kun se tarjolla oli. Toimi se, yhtä sujuvasti kuin Costa neoRomanticalla, ei tuulen nopeasti, mutta kyllä sillä sähköpostiin, Facebookiin ja vaikka Instagramiin pääsi.

Finnairin Blue Wings -lehtikin on uudessa koneessa mennyt verkkoon, mutta sen voi toki lukea maksamatta nettiyhteydestä, mutta puhelimen tai tabletin sen lukeminen siis vaatii! Samoin uutisia pääsi lukemaan myös maksutta.

Finnair nettiyhteys