Avainsana-arkisto: Honduras

Instagram-joulukalenteri

Haaveilen joskus kirjoittavani matkakirjan, johon voisin myös lomittaa elämänkertani.

Gunnar Garforsin kirja 198: How I Ran Out of Countries on mielestäni loistava toteutus siitä, miten matkoista kaikkialle maailmaan voi kirjoittaa ilman, että lopputuloksena on tylsä luettelo. Elämänkerta Gunnarin kirja ei ole, sillä hän kiersi maailman nuorena ja nopeasti.

198: How I Ran Out of Countries -kirja

Aloittelin hanketta jo hiukan sapattivapaani aikana muutama vuosi sitten, mutta eihän puoli vuotta siihen riittänyt, etenkään kun samaan aikaan teimme keskimäärin yhden matkan kuukaudesta, joista pisin kesti 5 viikkoa.

Sen verran tuli kuitenkin opiskeltua aihetta, että harkitsin toteutusta jossain määrin kai perinteisellä tavalla jakamalla elämääni jaksoihin ja matkoihin kussakin vaiheessa, vaikka jotenkin tähän tapaan:

  • Lapsuusvuodet Turussa ja Paraisilla – Suomi ja Ahvenanmaa
  • Teininä maailmalle isän kanssa ja yksin – Eurooppaa sieltä täältä
  • Opinnot, avioliitto ja ensimmäiset työpaikat – Pohjoismaat
  • Tietotekniikan parissa nousukaudella ja vähän sen jälkeenkin – Eurooppa
  • Uudet kuviot laman jälkeen – Kaukomaille aloittelevana maabongarina
  • Osaksi Nokia-tarinaa – Koko Eurooppa ja maailman ympäri
  • Maailmanmatkaaja

Koko hanke saanee vielä odottaa hetken, mutta kokeilen ideaa joulukalenterin verran, yksi maa, yksi muisto.

Ensimmäiset viisi maata valitsin puhtaasti arpomalla kaikista käymistäni itsenäisistä maista, joita tällä hetkellä on 115.
Lopputulos on ehkä Instagramin kannalta ihan kelvollinen, sillä kuva kerrallaan toteutuksessa yllätyksellisyys ehkä toimii ihan hyvinkin.

Kokonaiseen tarinaan tarvittaneen kuitenkin jossain määrin järkevä runko, oli se sitten ryhmiä Gunnarin tapaan kuten vaikka: Täällä tuli ongelmia, Maailman turistihelvetit, Marsut, koirat ja muita herkkuja, Epätodelliset maat jaTämä on Afrikka tai  perinteisemmin luonnostelemaani tapaan aikakausittain.

Mutta – tässä ensimmäiset kuusi ”Instagram-lukua” – seuraavat 18 voit käydä lukemassa suoraan Instagramin puolelta, päivä kerrallaan tai kaikki joulupäivänä.

1. Albania 2011

1 Albania joulukalenteri

Juhannuksen alla 2011 matkustimme Ohridiin. Valitsimme kohteen osittain siksi, että sieltä oli mahdollisuus helposti käydä myös Tiranassa, jonne teimmekin päiväretken.
Albaniasta jäi omituisimpana asiana mieleen talojen ikkunoissa roikkuvat ”hirtetyt” pehmoeläimet, jotka kuulemma toivat onnea.
Matka ajoittui kesäkuulle, sillä Nokian silloisen globaalin maksuliikennetiimin vetäjänä heinäkuun alku kului tiiviisti töissä kvartterikatkon tiimoilta.

2. Norja 1979

2 NorjaKävin Norjassa ensimmäisen kerran viimeisenä opiskelukesänäni 1979 – syksyllä valmistuin DI:ksi. Teimme automatkan keltaisella Renault-merkkisellä autolla Karlstadiin Lassen veljen perheen luo ja sieltä edelleen Osloon Lassen työkaverin perheen luo. Oslosta jäi tuolta reissulta mieleen upea terassitalo Holmenkollenilla ja vierailu Vigelandin puistossa.
Sittemmin olen käynyt Norjassa useita kertoja työmatkoilla ja viimeksi keväällä 2012, jolloin osuimme vahingossa kaupunkiin 17. mai -juhlallisuuksiin.

 

3. Intia 2007

3 Intia

Kiersimme Intian kultaisen kolmion: Delhi, Jaipur, Agra jouluna 2007. Taj Mahal oli toki näkemisen arvoinen, mutta Varanasi, jossa myös vierailimme jäi sittenkin voimakkaimmin mieleen. Tämä kuva on Ganges-virralta illan pimetessä. Pyhälle joelle palasimme myös aamulla auringon noustessa katsomaan niin joessa kylpeviä ihmisiä kuin isoja nuotioita, joissa poltettiin ruumiita.
Samana vuonna olin aloittanut elokuussa Nokialla, mutta työpaikkaa vaihtaessani neuvottelin itselleni täydet lomat – olihan joulumatkamme Intiaan varattu jo keväällä.

4. Sambia 2011

4 Sambia

Zimbabwe, Sambia, Botswana, Namibia – matkallamme kävimme katsomassa Viktorian putoukset myös Sambian puolelta – ja läheltä katsoimmekin, eli Devil’s Poolista, josta kuva. Paitsi putoukset Sambiasta jäi mieleen Royal Livingstone -hotelli, yhtenä parhaista, missä olen koskaan maailmalla yöpynyt.
Työrintamalla syksyllä 2011 aloitettiin tuolloin jo Stephen Elopin Nokialla isot YT-neuvottelut, joka myös oman tiimini osalta tarkoitti osan tehtävistä siirtymistä Unkariin.Itse siirryin loppuvuodesta takaisin kehitystehtäviin vedettyäni maksuliikennetiimiä muutaman vuoden.

5. Honduras 2012

5 Honduras

Jouluna 2012 risteilimme 1½ viikkoa Karibialla. Työni Nokialla tietojärjestelmien kehittämisen parissa mahdollisti lomaviikot myös vuodenvaihteessa. Yksi risteilymme kohteista oli Roatanin saari Hondurasin edustalla. Eihän se tietysti aidointa Hondurasia ole, mutta tuolloin ja vielä nykyisinkin aito Honduras on lähinnä kuuluisa välivaltarikoksista, joten meille Roatan saa toistaiseksi riittää tästä maasta. Kävimme taksilla perhos- ja kolibripuistossa ja kulutimme hiukan rahaa rannan putiikeissa ja ravintoissa.

6. Suomi 1971

6 Suomi joulukalenteri

Toki näin Suomen jo aikaisemminkin, mutta tämän kuvan otin kesällä 1971 kesäpaikassamme Paraisilla. Kesä oli viimeisiä, josta vietin ison osan Eerolassa – sen jälkeen tulivat kielikurssit, kesälukiot ja muut kesätekemiset. Luovuimme osaltamme kesäpaikasta isäni kuoltua vuonna 1997, mutta kyllä nämä Airiston rannat ovat edelleen osa minun Suomeana, osa minun lapsuudenmaisemaani.
(Ja kyllä, vaikka arvonkin joulukalenterimme maat, niin tämän valitsin ilman arpaa.)

instagram-travel-thursday-FIN-150x150
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat matkablogit
Vagabonda
ja Travellover
.

Garforsin listoja

Hiukan lisää tuosta aiheesta maat, joihin ei ehkä kannata mennä – tai jonne kovin moni ei mene – ja sen tiimoilta hiukan Gunnar Garforsin blogista.

Gunnar Garfors on norjalainen, joka väittää olevansa nuorin maailman kaikissa maissa käynyt henkilö (tosin suomalainen Samu Viljanen ei pari vuotta sitten saavuttaessaan saman tavoitteen voinut olla paljoakaan häntä vanhempi).
GarforsMutta niin tai näin – tällä norjalaisella on kuitenkin matkailublogi, jossa on mm. paljon erilaisia matkailuaiheisia listoja. Itse olen pitänyt mm. näistä.

Vaikeimmat maat

Tältä listalta löytyvät melko yllätyksettömästi mm. Afganistan, Saudi-Arabia ja nykyisin tietysti myös Syyriä, mutta myös Venäjä, jonne suomalaisen ei ainakaan ole kovin vaikea päästä!

Turistien vähiten suosimat maat

Mm. Afganistan on myös melko ymmärrettävästi tällä listalla, mutta ehkä hiukan yllättäen myös Liechtenstein, joka on ainoa tämän listan maista, jossa olemme käyneet.

Vaarallisimmat maat

Tällä listalla lähestytään asiaa sekä absoluuttisen että suhteellisen väkivallan määrän avulla ja lopulta päädytään yhdistelmälistaan, joka laskee yhteen maiden sijoitukset näillä kummallakin listalla. Tämän ”yhdistelmälistan” maista olemme selvinneet Meksikosta, Tansaniasta, Etelä-Afrikasta ja Hondurasista.
Hondurasissa tosin kävimme vaan Roatanin saarella, joka ei edusta oikeaa Hondurasia. Etelä-Afrikassa ryhmämme koki omakohtaisesti väkivaltaa ja (90-luvun lopulla) ajoittain Kapkapungissa oli minusta oikeasti hiukan pelottavaa.

IMG_2914Ja lopuksi vielä lista, jolla ei oikeastaan ole mitään tekemistä näiden edeltävien kanssa, nimittäin lista maailman vilkkaimmista lentoreiteistä.
Tämän listan halusin mainita siksi, että minusta tämä oli sen verran yllättävä, sillä nähtyäni tämän listan ensimmäisen kerran, kiinnostuin tuosta Jejun saaresta siinä määrin, että nyt se on matkasuunnitelmalistallamme – saa sitten nähdä päädymmekö oikeasti siellä vielä joskus käymään samalla kuin käymme Etelä-Koreassa (sekin siis vielä listalla).

Viimeinen lista – joka ei edes ole Garforsin – mutta tavallaan sopii tähän vaikeimmat/vähiten/vaarallisemmat teemaan, eli lista maailman huonoimmista valtioista (Failed countries). Tämä lista taas on sikäli mukava, että siinä missä se ensisijaisesti listaa valtioita, jotka eivät valtioina oikeastaan toimi, niin tämän listan toisessa päässä parhaana valtiona on Suomi! Ja jos vaikka täälläkin monen mielestä varmaan on kaikenlaisia ongelmia, niin kyllähän tämä yhteiskunta toimii edelleen hyvin moneen muuhun maahan verrattuna, vaikka nyt Afganistaniin tai Irakiin.

Failed

Roatan, Honduras

Tapaninpäivän vietimme Hondurasissa, Roatanin pienellä saarella. Honduras on maailman väkivaltaisimpia maita, mutta tämä turistisaari lienee yhtä turvallinen kuin muutkin Karibian risteilymme kohteet – ainakaan siitä ei laivalla edes mitenkään erityisesti varoitettu päivän aviisissa.

Täällä kokeilimme taas omatoimiretkeilyä – jos sitä nyt omatoimiseksi voi sanoa, kun siinä missä laivan retkille osallistuneet etsivät rannassa oikean bussin, niin me etsimme rannasta taksin, jolla oli valmis esite, josta saattoi valita kohteen (ja jossa kohteilla oli standardihinnat). Tosin olin kohteeksi valinnut perhospuiston ja kun sitä ei taksin esitteessä ollut ja kun meille ei kummallekaan heti tullut mieleen, että mariposahan se oli, perhonen espanjaksi, niin vähän aikaa meni sen verran englantia osaavan kuljettajan löytämisessä, että saimme sovittua päivästä. Pari lausetta sitten vaihdettiin siinä espanjaksikin, mutta valitettavasti suullinen espanjankielen taitomme ei ihan riittänyt puolipäiväretken tarpeisiin. Perhospuistossa oli sitten perhosten lisäksi joitakin muitakin eläimiä ja lintuja ja maya-patsaiden replikoja. Ihan mukava pieni paikka. Matkalla sinne pysähdyimme myös ylhäällä näköalapaikalla. Omatoimiretkelle taksilla olisi kannattanut lähteä vasta iltapäivällä – kun palattuamme kyselimme huviksemme nyt jo paljon vähemmän ruuhkaisessa satamassa hintoja, niin ne olivat lähes puolittuneet aamusta: kysynnän ja tarjonnan laki!
(Hondurasin kuviin tästä.)

Rannalla oli risteilyturisteille rakennettu hienompi alue t-paita-kauppoineen ja muutamine ravintoloineen, mutta jos siitä uskaltautui edes hiukan ulos, niin löytyi tuolta Roatanilta, vaikka se kai lähinnä turistisaari onkin, hiukan edes rosoisempaa Hondurasia, rähjäisiä taloja ja paikallisempia turistimyymälöitä. Ja baareja, joissa oli wi-fi ja ihan kiva merinäköala.

Turvakysymyksiä Facebook-tilille kirjoittautuessa

Hondurasissa törmäsin nettisurffailussa siihen, että niin Facebook- kuin Gmail -tilini kysyivät sisäänlogatessa lisävarmennuksena turvakysymyksiä ja etenkin kun päätelaitteena oli vaan puhelin, niin olin hiukan huolissani, että saanko niihin varmasti vastattua kerralla oikein, etteivät tilit mene lukkoon. Vihjeenä vaan kaikille, että jos nopeasti siirrytte maasta toiseen ja liikutte vähän eksoottisemmalla alueella, niin varmistakaa mahdollisuuksien mukaan jo kotona ennen matkalle lähtöä, että osaatte ja muistatte turvakysymysten vastaukset. Ja Facebookin tapaan käyttää turvamenettelynä kaverien valokuvien tunnistamista kannattaisi ehkä varautua tiputtamalla kavereista pois kaukaisimmat, joiden lapsuudenkuvista heitä ei kuitenkaan tunnistaisi – vaikka muutaman kuvan saakin ohittaa, niin jos kavereita olisi 500, joista oikeasti tuntee jollain tavalla vaikka 100, niin todennäköisyydet alkavat olla onnistunutta tunnistautumista vastaan!

Tässä vielä yksi taulukko maailman väkivaltaisimmista maista murhien määrällä mitattuna:

Roatanista matka jatkui Belizeen, joka olikin sitten matkamme viimeinen uusi maa, mutta palataan maabongaussaldoihin sitten vasta siinä yhteydessä!