Avainsana-arkisto: hotelli

lennot 2018 caribia

Dominicalta
Saint Lucialle

Matkamme viimeisenä iltana muistelimme hotellimme laiturilla Rodney Bayn laguunin rannalla sen kohokohtia rommin ja kuohuviinin äärellä – en pidä väkevistä alkoholijuomista, joten ryhmämme ensimmäisen rommi-illan jälkeen pyysin rinnalle kevyemmän vaihtoehdon ja sainkin, tietysti, Aventura palvelee!

Kuten jos Sint Maartenista, Saint Martinista ja Saint Kittsistä ja Neviksestä kirjoittaessani uumoilin, niin sen verran tiivis kiertomatka tämä on ollut, että kanavistamme vain Facebook on päivittynyt ”reaaliaikaisesti”, tähän tapaan:

Dominica

Dominicalla kävimme ensimmäisenä päivänä patikointiretkellä, josta ehdin jo kirjoittaa pienen jutunkin.

Ensimmäisen Dominica-päivämme pääaktiviteetti oli patikointi Soufrierestä Scotts Headiin. Molemmat pieniä hurrikaani Marian pahasti tuhoamia kyliä, jotka palasivat kertaheitolla 70-luvulle: sähköä saa generaattorista, jos sellaisen omistaa ja vesi haetaan astioilla säiliöistä. Kohtalaisesta kuumuudesta huolimatta selvisimme n. 2,5 tunnin patikoinnista – jees!
Kuvissa Dominican vehreyttä, joka alkaa jo hennosti palailemaan – hiekkarantojahan tällä saarella ei ole, mutta vihreää luontoa sitäkin enemmän.

Dominica puutarha Dominica Roseau

Toisen päivän vietimme pientä pääkaupunkia tutkien. Kasvitieteellistä puutarhaa ei käytännössä juuri nyt ollut olemassa, mutta värikäs kaupunki tarjosi toki muutakin.

Keskiviikkona kiertelimme pääkaupunki Roseauta. Kävimme myös kasvitieteellisessä puutarhassa, josta ei paljon ollut jäljellä. Tuo ison baobao-puun alle jäänyt bussi siellä oli kuitenkin 1970-luvun hurrikaanin jäljiltä, ei viime syksyisen. Paikallisen White Housen ovat kuulemma kiinalaiset suunnitelleet, rakentaneet ja rahoittaneet. Monet talot ovat vielä ilman kattoa tai muuten rikki myös pääkaupungissa.

Dominicassa myös hotellimme, Fort Young, oli elämys, josta lentokentällä lojuessani kirjoitin jo jutun blogiinkin.

Barbados

Barbadokselle saavuimme pääsiäisen alla, kiirastorstaina, joka näkyi etenkin pääkaupunki Bridgetownin lähellä liikenneruuhkina, kun ihmiset hoitivat viimeisiä käytännön asioitaan ennen pääsiäisen viettoa.

Meillä käytännön asiat olivat jo hoidossa ja käytimme kiirastorstai-iltapäivän saarikierrokseen ja pitkäperjantaina kiertelimme hiukan siihen mennessä hiljentyneessä Bridgetownissa.

Kahden Dominica-päivän jälkeen lensimme Barbadokselle ja asetuimme taloksi Oistinsin kaupunkiin etelärannikolla. Iltapäivällä ehdimme jo maaseutukierrokselle: Sandy Lanen golfklubi, jossa on pidetty mm. Tiger Woodsin häät, näköalapaikkoja parikin (Mount Hillaby ja Cherry Tree Hill), sokeriruokopeltojen halki (sokeriahan tarvitaan rommin valmistukseen), vanha sokeritehdas tuulimyllyineen, muutama lehmä, lammas ja vuohi ja vielä Bathsheban surffiranta ja Gun Hill erilaisine leijonineen 🙂 Huomenna sitten ehkä pitkäperjantain hiljentämään Bridgetowniin.

Pitkäperjantai oli Barbadoksella kostea, hetkittäin jopa sateinen. Aamupäivällä kävimme Bridgetownissa: risteilymatkustajien suosima Carlisle Bay oli hiljainen, samoin keskusta – ihmiset olivat kirkoissa. Magnoliat ja Pride of Barbados -kukat pitivät pienestä sateesta. Oistinsin pienen kylän Friday Night Fish Fry ei kuitenkaan pyhästä tai kosteudesta välittänyt. Me viihdyimme kuitenkin Oistinissakin enemmän rannalla kuin meluisissa ruokakojuissa – huvinsa kullakin.

Barbados saarikierros Barbados Bridgetown

Grenada

St Georgen, pääkaupungin, pienen kaupunkikierroksen teimme saarella olleen risteilyaluksen jo lähtiessä, ja vaikka tuolloin, pääsiäislauantaina, kaupunki ei vielä ollut hiljainen ja autio, niin mukavan rauhallinen kuitenkin.

Uusi päivä, uusi maa: Grenada. Ehdimme katsastamaan pääkaupunki St. Georges’ia päivän risteilijän jo tehdessä lähtöä, mikä kuulemma tapaa vähintään puolittaa hinnat kaupungissa. Mausteisiin emme keskittyneet, mutta Grenadan asemaa muskottipähkinän ja kaakaon tuottajana oli vaikea olla huomaamatta. Myös täkäläinen pääsiäisharrastus, leijojen lennättäminen näkyi kaupungilla. Illaksi vetäydyimme jo hotellille, Karibian rytmejä kuuntelemaan ja nauttimaan barbecue-illallista hiekkarannalla. Huomenna sitten merelle, mutta katamariinilla, ei laivalla.

Grenada ranta

Pääsiäissunnuntaina kaupunki olikin sitten jo autio, mutta vietimmekin pääosan päivää merellä. Valaat ja delfiinit kun eivät pääsiäispyhistä perusta.

Hiljainen pääsiäissunnuntai Grenadassa. Lähdimme aamulla valas- ja delfiiniretkelle, josta olin jo jossain vaiheessa tihkusateessa sanomassa, että tämä on tylsin veneretki, jolla olen ikinä ollut, mutta löytyihän niitä, edes delfiinejä, sitten lopuksi aika montakin! Sääkin selkeni, joten satamaan palattuamme kävelimme koko St Georgesin lahden ympäri todetaksemme, että rauhallista on: pääsiäissunnuntai ja päivä ilman yhtään risteilyalusta.

Grenada delfiinit Karibian saarikierros

Saint Vincent

Saint Vincent oli matkamme ainoa kohde, jossa vietimme vain yhden vuorokauden. Ehdimme kuitenkin kivasti iltapäivällä tutustumaan Kingstowniin ja seuraavana aamuna ennen lentoa sademetsään.

Saint Vincentin(kin) kohdalla vertailin mielessäni tällä kertaa valitsemaamme saarihyppelyä lentäen ja risteilyjä, joita niitäkin olemme useamman tehneet (tosin vaan yhden Karibialla). Näimme Saint Vincentistä luultavasti noin saman verran kuin risteilymatkustajat ehtivät nähdä, sillä aikaa olisi päiväseltäänkin ollut ½ päivän patikointiin ja pieneen kaupunkikierrokseen, mutta lentovaihtoehdon hyvänä puolena oli, että niitä ei tarvinnut tehdä peräkkäin ja kummankin pääsi aloittamaan levänneenä.

Aamulla vielä yksi silmäys Morne Rouge -rannalle ja sen jälkeen lento Saint Vincentille. Näkymää hotellihuoneen parvekkeelta hetken ihailtuamme kävimme tutustumassa Kingstowniin. Jos kävit kuvaamassa Kruunuvuoren vanhoja huviloita ennen kuin ne lakkasivat olemasta, niin olisit haltioissasi Kingstownin keskustan rapistuneista vanhoista taloista! Osuimme taas kaupunkiin hiljaiseen aikaan: satamassa oli kyllä risteilijä, mutta auringon jo melkein laskiessa risteilyvieraat olivat jo poistuneet kaupungista.

Tänään tutustuimme Saint Vincentin luontoon patikoimalla heti aamutuimaan 5 km (ja iPhonen mukaan 40 kerrosväliä) Vermont Trailiä sademetsässä. Papukaijat eivät yläilmoista osuneet kuviin, mutta kaakaopuun hedelmä sentään. Ja onhan se aasikin eläin 🙂 Nyt jo suihkunraikkaana lentokentällä, suuntana kierromatkamme viimeinen saari (ja valtio) eli Saint Lucia ja Rodney Bay ✈

Saint Vincent kaupunki Karibian saarikierros Saint Vincent patikointi

Saint Lucia

Ensimmäinen iltamme Rodney Bayssä muodostui juuri sellaiseksi kuin olin toivonut. Aloitimme iltakävelymme tutustuen Rodney Bayn marinaan, jonka halusin nähdä ajatellen sinne Atlantin yli purjehduksen päätteeksi saapunutta veljeäni, ja päätimme sen niemen toiselle puolelle hiekkarannalle auringonlaskua ihailemaan Spinnaker-ravintolaan, joka sekin tuntui olevan vahvasti mukana ARC-purjehdukseen osallistuneiden mielessä.

Sademetsän aamusta Rodney Bayn iltaan. Katsastimme marinan ja rannan, hyödynsimme Happy Hourin ja söimme illallisen Spinnakers-ravintolassa auringonlaskun aikaan. Huomenna vielä saarikierros ja ylihuomenna kolmen legin paluumatkalle.

Viimeinen matkapäivä ja viimeinen saarikierros Saint Lucialle. Pitihän sitä ponnistaa vielä yhden Unescon maailmanperintökohteen takia – ja Saint Lucian kasvitieteellisessä puutarhassa oli sentään kasvejakin, toisin kuin Dominicalla.

Parin viikon reissaamisen jälkeen lepopäivä uima-altaan reunallakin olisi jo ollut mahdollinen vaihtoehto, mutta ahkeroimme kuitenkin vielä tämänkin päivän ja kiersimme Saint Lucian saarta, kuten täällä tänään olleen Costa Magicankin matkustajat. Pääkaupunki Castries oli kuten mikä tahansa vähän isompi kaupunki, näkymät Marigot Baylle olivat kuin postikortista, kuten opas/kuljettajamme muisti korostaa ja Anse La Rayen kalastajakylästä löytyi edelleen myös menneen ajan tunnelmaa jääkaappimagneettikauppiaiden lisäksi.
Soufrieren alueella kävimme tietysti katsomassa Pitonit (Unescon maailmanperintökohde!) ja vesiputouksia niin tulivuoren alueella kuin kasvitieteellisessä puutarhassa. Banaaniviljelmiä oli vähän kaikkialla ja niitäkin pysähdyimme jossain vaiheessa katsomaan tarkemmin
Päivän päätteeksi sitten matkan päätösrommit hotellin laiturilla auringon laskiessa.Olihan siinä, yhdelle päivälle!

Saint Lucia Pitons Saint Lucia banaanit Karibian saarikierros

Hotelliranking

Totesin Fort Young -hotellista kirjoittaessani, että en jaksa oikein kiinnostua hotelleista, elleivät ne sitten ylitä tai alita mielestäni melko vaatimatonta vaatimustasoani reilusti.

Matkamme hotellit sijoittaisin paremmuusjärjestykseen näin:

  • Dominica: Fort Young
  • St. Vincent: Grenadine House
  • Sint Maarten: Holland House
  • Barbados: Butterly Beach Hotel
  • Grenada: Kalinago Beach Resort
  • Saint Lucia: Harmony Suites

Grenadine House on kuulemma ruotsalaisomistuksessa oleva entinen brittikuvernöörin residenssi. Hotellin sijainti oli mahtava ja tosin kuin monessa muussa hotellissa myös palvelu oli erinomaista. Tämäkin hotelli saattaisi jopa ylittää sen kynnyksen, että voisin siitä vielä kirjoittaa joskus ihan omankin jutun.

Grenadine House
Näkymä huoneemme parvekkeelta Grenadine House -hotellissa

Holland Housen huone ja aamiainen ja sijainti olivat ykkösluokkaa, mutta henkilökunta ei.

Apartementos-tyyppiset hotellit olivat parin päivän yöpymisellä vähän turhia, etenkin kun lisäneliöiden kääntöpuolena oli usein suihkut, joista ei tullut kunnolla lämmintä vettä, lisämaksulliset tai muuten hankalasti käytettävät kassakaapit ja korkeintaan keskinkertainen henkilökunta.

Rodney Bayn Harmony Suites olisi nostanut sijoitustaan lämpimällä suihkulla, pistorasia ja peili -yhdistelmällä, joka olisi mahdollistanut tukan suoristamisen muutenkin kuin sokkona ja paremmin toimivalla ulko-oven lukituksella.

Lisää kuvia Facebookin puolella

Kirjoitan toki lisää juttuja matkamme kohteista, mutta niitä odotellessa Facebookin puolella on jo nyt lisää kuvia kohteista, eli jos et pode vakavaa Facebook-allergiaa, niin halutessasi voit katsella niitä täältä.
Samalla voit tietysti laittaa Facebook-kanavamme seurantaan, jos Sinulla on Facebook-tunnukset. Pelkkä kuvien katseleminen ei sitä tällaisella julkisella blogimme sivulla vaadi.

fort young feature

Hotellivinkki, jota harva tarvitsee

Karibian risteilyt ovat suosittuja ja useimmat tutustuvatkin alueen saariin asuen ja matkustaen isoilla risteilijöillä. Me teemme, tällä kertaa, matkaa lentäen saarelta toisella ja viivymme kullakin saarella keskimäärin 2-3 yötä, joten pääsemme myös tutustumaan ainakin muutamiin hotelleihin tällä alueella.

Fort Young

Fort Young -hotelliin Dominican pääkaupungissa Roseaussa rakastuimme.
Esimakua hotellista saimme jo ystäviltämme, jotka sattumalta viipyivät samassa hotellissa muutaman yön hiukan ennen meitä: ”Arvatkaa ketkä nukkuu kolme seuraavaa yötä ovi auki, meren kohinassa. Ihan parasta mitä tiedän …

Fort Young DominicaFort Young Dominica

Fort Young -hotelli on rakennettu vanhan brittilinnoituksen raunioille ihan meren rantaan. Huoneemme avautui merelle ja fiilis parvekkeella oli kuin risteilylaivalla, sillä edessä on vain merta, kohisevaa, turkoosinsinistä merta. Huoneissa on tehokas ilmastointi, mutta ystäväni idea nukkua ovi auki kuunnellen aaltojen kohinaa on kyllä parempi vaihtoehto. Päivällä parvekkeelta aukeaa näkymä ohi lipuviin purjeveneisiin, vasemmalla Dominican vehreisiin maisemiin ja Soufrieren kylään.

Ystävillämme oli tuuria. He pääsivät myös ihailemaan lahdella yöpynyttä valaistua Tui-varustamon Mein Schiff 3 -alusta – ja tietysti, kuten mekin, öistä tähtitaivasta.

Fort Young Dominica

Uima-allas ja ravintola

Hotellin keskellä on uima-allas, jossa on jopa infinity pool -fiilistä, ja sen ympärillä oleskelu- tai työskentelytiloja. Juuri näinä viikkoina Dominicalla on paitsi turisteja, myös eri järjestöjen avustustyöntekijöitä. Pienet pöydät ovat kysyttyjä työpisteitä. Auringonlaskun ihailemiseen allasalue tarjoaa upeat puitteet.

Fort Young Dominica Fort Young Dominica

Hotellin ravintola tarjoaa aamiaiset, lounaat ja illalliset, buffet-pöytinä tai ateriat myös a la carte -listoilta. Muutkin pienen Roseaun ravintolat ja baarit ovat kävelyetäisyydellä, sillä hotelli on hyvinkin kaupungin keskellä ja täällä kaikki on lähellä.
Viimeisenä aamuna, kun lähdimme lentokentälle jo aamuyöstä, saimme aamiaispaketit mukaan.

Fort Young Dominica Fort Young Dominica

Sademetsän läpi perille

Etäisyys lentokentältä onkin ehkä ainoa miinus, jonka hotellille antaisin – matkaa saaren toiselta laidalta Roseauhun on yli tunti ja tie kiemurtelee ylös ja alas vuorten rinteitä. Jos matkaa tekisi päivällä, niin toki se tarjoaisi näköaloja koko saareen, mutta me sekä saavuimme että lähdimme pimeällä.

Fort Young Dominica
Jo hotellin aula tarjoaa Dominican luontoa, vesiputouksia, vihreyttä ja liskoja

Joten, jos kuulut siihen matkailijaheimoon, joka ei pidä risteilyistä, mutta tutustuisit mielelläsi Karibiaan ja Dominicaan, niin harkitse Fort Young -hotellia.
Tai vaikka pitäisit risteilyistä, niin ota pari lisäpäivää Karibialla ja lennä viettämään ne tänne – harvasta hotellista sanoisin näin, mutta tämä on mielestäni melkein matkan arvoinen jo pelkästään hotellin takia. Dominica tarjoaa nytkin, hurrikaani Marian jäljiltäkin, paljon: luontoelämyksiä ja tutkimusretkiä pieneen värikkääseen Roseaun kaupunkiin.

Vähintäänkin vahvan värielämyksen tarjoaa jo läheinen Ruins Rock Cafe – toki se tarjoaa myös vaikka paikallisen oluen tai jotain vahvempaakin.

Ruins Rock Cafe Roseau Dominica Ruins Rock Cafe Roseau Dominica

Hotelli ei taida olla Dominican halvin – päinvastoin – mutta hintansa arvoinen, oli se hinta lähes mikä tahansa. Me asuimme hotellissa osana kiertomatkaamme ja luultavasti päädyimme näin hienoon hotelliin siksi, että pääosa Dominican hotelleista oli vielä suljettuja, mutta hyvä niin! Asiallisesti ottaenhan tiiviillä kiertomatkalla hotelleihin ei kovin paljoa kannata panostaa, kun niissä viivytään vaan muutama yö ja päivätkin enimmäkseen retkeillään jossain muualla.

Fort Young Dominica

Pienessä ryhmässämme (11 henkeä) pääosa taitaa olla tällä matkalla siksi, että eivät pidä risteilylaivoista. Mekään emme varsinaisesti ole risteilyfaneja, mutta mielellään rajaamme niiden määrän sanotaan nyt korkeintaan yhteen vuodessa tai kahdessa, joten viime syksyn Alaskan ja Havaijin risteilyjen jälkeen seuraavaan risteilyyn taitaa vielä mennä muutama vuosi.

Fort Young Dominica Fort Young Dominica

 

Radisson Blu Turku feature

Aurajoen maisemissa – vaikka maaliskuussa

Maaliskuussa, loskakelissä, Aurajoki ei ole kauneimmillaan.
Kauniin lumiset maisemat olivat plusasteiden myötä mennyttä.

Radisson Blu Marina Palace

Me olimme kuitenkin aloittamassa viikonloppua Turussa.
Teatterista se lähti: halusimme nähdä Turun Kaupunginteatterin toteutuksen Orvokki Aution Pesärikko-kokonaisuusta ja onnistuimme saamaan liput iltapäivänäytökseen 10.3.

Joskus käymme Turussa vaan päiväseltään: eihän matka Espoosta ole kovin pitkä, mutta etenkin talvikaudella on mukavampaa ajella valoisalla ja ilta Turussa jättää enemmän aikaa tavata vaikka siellä asuvia sukulaisia.

Radisson Blu Marina Palace

Radisson Blu Marina Palace

Aurajoen rannalla, teatteria vastapäätä, sijaitsee yksi Turun upeimmista hotelleista, Radisson Blu Marina Palace. Lapsuuteni ja nuoruuteni Turussa viettäneenä olen kokenut tämänkin hotellin historiaa vuosikymmenien ajalta: muistoissani on ainakin hetket aikoinaan hotellin ylimmässä kerroksessa sijainneella uima-altaalla ja hotellissa pidetty luokkakokous.

Hotellin sijainti tuntui parhaalta mahdolliselta teatterivierailua ajatellen, joten päädyimme sopimaan *) yöpymisestä täällä, teatterin vastarannalla.

Superior-huoneestamme oli avoin näköala joelle. Maaliskuisena iltapäivänä tosin näköala huoneeseen, sen muhkeaan sänkyyn ja isoon televisioon näytti houkuttelevammalta. Samoin hedelmätarjotin, sillä olimme ajaneet Espoosta Turkuun tauotta.

Radisson Blu Marina Palace Radisson Blu Marina Palace

Saapuessamme saimme pienen hotelliesittelyn ja opimme, että nämä Superior-huoneet, Aurajoki-näkymin, ovat (aamiaisella) suunnilleen saman hintaisia kuin Business-huoneet, joissa ei ole jokinäkymää, mutta jotka ovat vähän isompia.
Jos vielä isompia tiloja kaipaa, niin hotellissa on myös muutamia sviittejä.
Radisson Blu Marina Palace -hotellissa myös yöpynyt bloggaajakolleega,  Syö Matkusta Rakasta -blogin Meri, testasikin sellaisen, eli jos sviitti kiinnostaa, niin lue Merin juttu täältä.

Teatterin – ja illallisen  – asetuimme oikeasti taloksi mukavaan vuoteeseen ja jaksoimme vielä hetken kerrata elokuvaa Yksin Marsissa, mutta onneksi olimme nähneet sen jo aikaisemmin, sillä ihan loppuun asti emme jaksaneet valvoa.

Vasta illalla paneuduimme myös hotellin tyyny- ja peittovalikoimaan. Voit siis tosiaan valita itsellesi sopivan tyynyn ja peiton, kummatkin monesta eri vaihtoehdosta. Vain yhden yön vieraina päätimme kuitenkin siinä vaiheessa tyytyä perusvaihtoehtoihin.
Ehkä olisi hyvä idea kysyä vaihtoehdoista jo huonevarauksen yhteydessä, jolloin sänkyä ei tarvitsisi sitten sijata uudelleen, jos asiakas haluaisi jonkun muun tyynyn tai peiton?

Radisson Blu Marina Palace

Grill It!

Turussa käydessämme kutsumme mielellämme sukulaiset kanssamme ravintolaillalliselle sen sijaan, että kiertäisimme monta kyläpaikkaa: hyvän aterian ääressä on kiva isommalla porukalla kertoa puolin ja toisin kuulumisia.

Tällä kertaa meitä kokoontui saman pöydän ääreen Grill It! -ravintolaan 7 henkeä. Ihan kaikki eivät päässeet mukaan, sillä toki vaikka ystävien syntymäpäivät ohittavat illallisen ”vanhusten kanssa”.

Grill It! selvisi tällaisesta vähän isommastakin ryhmästä lähes kunnialla.
Aterian alussa oli hiukan sekaannuksia juomatilausten kanssa ja saimme pitkään pöytään vain yhden leipäkorin, mutta kunhan pääruokiin asti päästiin, oli kaikki jo hyvin.

Pienen myynnin paikan ravintola hukkasi, sillä lauantai-iltana annoksemme viipyivät hetken: tarjoilija olisi voinut tästä vinkata ja ehdottaa vaikka jotain alkuruokia.

Suosikkipääruuaksi nousi pippuripihvi ja suosikkijälkiruuaksi suklaakakku, mutta myös mm. lohi ja hampurilainen tekivät kauppansa. Listaa pidettiin hiukan suppeana, mutta toisaalta kaikki löysivät kyllä omansa.

Alla olevat ruokakuvat on napattu nopeasti niihin kovin paljoa panostamatta: joskus seura on kuvia tärkeämpää, joten ne eivät ehkä ihan tee oikeutta annoksille.
Lisäksi annokset tapasivat hävitä ruokailijoiden suuhun sen verran nopeasti, että hyvä, että edes muutaman kuvan ehdin ottaa!

Grill it! Radisson Blu Marina Palace Grill it! Radisson Blu Marina Palace

Pesärikko

Pesärikko Turun kaupunginteatteri

Luin 80-luvun alussa, kuten lukuisat muutkin,  Orvokki Aution muutaman vuoden välein ilmestyneen Pesärikko-trilogian kirjat. Katsoimme myös aikoinaan trilogian pohjalta vuonna 2000 televisioon toteutetun minisarjan.

Mikko Roihan toteutus Turun Kaupunginteatterin Sopukkaan on äärimmäisen pelkistetty. Jopa niin pelkistetty, että tarinasta tulee mielestäni ankeampi kuin mitä se kirjassa tai televisiossa oli. Kirjojen kertomassa tarinassa on kuitenkin hetkittäin myös valoa ja värejä, ei pelkkää ahdistusta.

Pesärikon tarina on tarina pohjalaisuudesta, yksityisestä ja yhteisöstä: omia asioita ei huudella kylillä. Nuori Armi rakastuu Olaviin, jolla on jo menneisyys ja painolastia lapsuudesta asti, ja muuttaa miehen kotitaloon. Larvan taloa hallitsevat Olavin äiti, Laimi, ja sänkyyn sidottu täti, Ilmi.

Sara Mellerin Armi on roolissaan uskottava, niin naivina nuorena tyttönä kuin myöhemmin nuorena äitinä ja vaikeasta tilanteesta omilleen selviävänä naisena, joka osaa jo pitää puoliaan. Veli-Matti Karénin Olavi on koko näytelmän ajan vain vastenmielinen hahmo – ei siis sävyjä oikein tässäkään.

Useammalle vuosikymmenelle sijoittuvan sukutarinan pelkistäminen näyttämölle poimii siitä vain draaman kannalta keskeiset tapahtumat ja kuvaa ne mustalla liidulla. Väriä on vain muutamassa Armin rooliasussa.

Pesarikko
Pesärikko, Turun kaupunginteatteri Kuva: Moe Mustafa

Myös niukka lavastus ja Eila Halosen toteuttamat sekä Ilmin ja Armin äidin roolit vähentävät tarinan ulottuvuuksia. Videoelementti näyttämön keskellä toimii sentään joissain kohdin hyvin, vieden katsojan hiukan syvemmälle tarinaan.

Pesarikko
Pesärikko, Turun kaupunginteatteri Kuva: Moe Mustafa

Käymme teatterissa epätasaiseen tahtiin: jos näemme mielestämme hyvän esityksen, kuten vaikka Lillanin Sommarboken, niin saatamme nopeastikin varata liput johonkin toiseen esitykseen. Jos puolestaan päädymme katsomaan jotain, mistä emme oikeastaan pidä, niin saatamme pitempäänkin olla varaamatta lippua seuraavaan esitykseen.
No, ehkä ensi viikonlopun Musta Laatikko -esitys innostaa meidät taas takaisin teatteriin – Pesärikko ei oikein innostanut.

Aamiainen

Radisson Blu Marina Palace

Marina Palacen buffetaamiainen tarjoillaan 2. kerroksen ravintolassa.
Etenkin silloin kun yövymme hotellissa vain yhden tai muutaman yön, syömme mielellämme aamiaisen hotellilla sen sijaan, että lähtisimme etsimään kaupungilta aamiaisvaihtoehtoja.

Aamiaisravintola yllätti meidät positiivisesti heti saapuessamme: ystävällinen tarjoilija kysyi meiltä haluaisimmeko kahvia vai teetä ja kuumat juomat tarjoiltiin pöytään.

Radisson Blu Marina Palace

Vaikka pidänkin buffetaamiaisen tarjoamasta helposta tavasta koota itsensä näköinen aamiaislautanen, niin kahvin ja teen tarjoilu ilman jonotusta automaatille ja kunnolla kuumalla on ylellisyyttä, joka etenkin kotimaan hotelleista puuttuu lähes aina.

Buffetaamiainen sisälsi kaiken mitä ainakin me saatoimme toivoa, jopa enemmän, sillä aamiaisella olisi voinut syödä niin halutessaan kokonaisen aterian lämpimine ruokineen kaikkineen!

Radisson Blu Marina Palace

Meiltä omelettibaarikin jäi testaamatta edellisen illan maittavan illallisen takia, vaikka omelettimenun kohta aurajuusto olisikin hiukan uteloittanut – ehkä yhdistettynä vaikka tomaattiin?

Siemen- ja myslivalikoima jogurtin kaveriksi oli ilahduttavan runsas ja tarjolla oli myös meheviä amerikkalaistyylisiä pannukakkuja. Jotenkin järkevästi syömisen ajatus romahti viimeistään isojen, tuoreiden suklaacookieiden kohdalla.

Jos olisimme viipyneet hotellilla pitempään, niin aamiaisen vastapainoksi, etenkin maaliskuisilla loskakeleillä, olisimme todellakin tarvinneet myös hotellin hyväntuntuista kuntosalia!

Radisson Blu Marina Palace

Aamiaistarjoilu yllätti myös ravintolasta poistuessamme: siinä missä viimeksi Cesky Krumlovissa aamiaisella oli esillä kirjallinen ohje, että aamiaistarjoilu on tarkoitettu nautittavaksi vain ravintolassa, niin täällä meitä kehotettiin poimimaan hedelmä tai parikin mukaan!

Radisson Blu Marina Palace
Koko tämän jutun otsikkokuvassa tekstin Grab a fruit with you! parina on kuva Hanna Variksen taulusta, jota voi ihailla hotellin kuntosalin seinällä.

*) Yövyimme Radisson Blu Marina Palacessa blogiyhteistyön merkeissä, eli emme maksaneet majoituksesta. Saimme myös illallisesta reilun alennuksen.
Teatteriliput maksoimme itse.