Avainsana-arkisto: hotelli

Sokos Arina Oulu

Saaristotunnelmaa Oulussa

Kesäisen kiertomatkamme tärkeimmät kohteet: ne joiden ympärille reittiä lähdimme rakentamaan, olivat Merenkurkku ja Oulu. Matkalla rannikkoa pohjoiseen majoituimme ihan kivoissa, idyllisissäkin paikoissa: luotsiasemalla, pienessä vuokrakesämökissä ja ystävien luona, yö kerrallaan, mutta Oulussa halusimme asua keskellä kaupunkia ja tasokkaasti, joten valintamme oli Sokos Arina.

Sokos Arina Oulu

Olin keväällä lukenut parikin juttua hotellin Luoto-huoneesta ja huoneen saaristoteemainen sisustus tuntui NIIN oikealta kesäiselle majakkaretkellemme. Tämä Luoto oli kuitenkin keskellä kaupunkia ja täällä ei tarvinnut miettiä, että tuleeko suihkusta lämmintä vettä tai haittaako tuo pieni rusehtava sävy vedessä tukan pesua.

Saavuimme Ouluun illalla, mutta vielä löytyi tilaa autollemme Arinan omasta paikoituksesta. Lähellä olisi ollut muitakin pysäköintivaihtoehtoja, mutta muutaman kassin kanssa tämä oli helpoin. Huoneemme osoittautui juuri niin tyylikkääksi kuin kuvissa ja ilta-aurinko heijastui kivasti vastapäisen talon ikkunoista.

Oulu ArinaSokos Arina Oulu

Sänky, hotellihuoneen tärkein huonekalu, osoittautui nukkumisen kannalta loistavaksi. Ihan pienenä miinuksena huone oli ehkä vähän pieni sängyn katokselle, seinän ja pylväiden väliin jäi vähän niukasti tilaa. 200 cm leveässä sängyssä sen sijaan oli hyvin tilaa!

Luoto-teema jatkui myös kylpyhuoneessa muutamalla pienellä yksityiskohdalla – kuten kotiakin sisustaessa, asioiden ei välttämättä tarvitse olla suuria, pienetkin oikein valitut jutut luovat tunnelmaa.

Sokos Arina Oulu Luoto Sokos Arina Oulu LuotoSokos Arina Oulu

Luoto on tarina saaristolaisuudesta, meren ja tuulen tuoksusta, juurevan maan voimasta. Anna aikaa rakkaallesi, ole hyvä itsellesi, anna lempeän kylvyn eheyttää ja nauti. Anna aistiesi viedä kohti hyvää oloa. Tunne pohjoinen puu jalkojesi alla, kiven paino sormillasi ja villan pehmeys poskillasi.

Arinan aamiaiselta löytyi kaikkea ja vähän enemmän. Emme tapaa erityisesti ruuasta intoilla ja useimmiten riippumatta hotelliaamiaisen tarjonnasta teemme melko lailla samat valinnat: leipää, juustoa, jogurttia, müsliä, hedelmä ja jotain makeaa aterian päätteeksi. Nämä kaikki löytyivät tietysti helposti, mutta ehkä ruokaa enemmän ilahduttikin tietynlainen pilke silmäkulmassa tehty toteutus, joka alkoi sisääntulon päivittäin vaihtuvasta mietelauseesta, jatkui hauskoissa mukeissa ja henkilökunnan ystävällisyydessä.

Sokos Arina Oulu

Hotellin ravintoloihin emme tällä kertaa aamiaista lukuunottamatta oikein tulleet tutustuneeksi, sillä  pääravintola (Frans & Camille) oli iltaisin kovin täynnä puolihoitovieraita ja lounasaikaan emme hotellilla olleet. Coffee Houseen sentään päädyimme yhtenä iltana pienelle iltapalalle.

Ravintolasta ei kuitenkaan Oulun keskustassa saa ongelmaa: läheisessä Valkean ostoskeskuksessa niitä riittää samoin kuin hotellia vastapäätä ja noin joka korttelissa hotellilta torille päin kulkiessa.

Makia Oulu

Oulu

Oulun pääkohteemme oli Hailuoto ja Marjaniemen majakka. Ja toripolliisi – ainoa kohde Oulussa, jonka tiesimme sentään jo entuudestaan.

Toripolliisia pitikin käydä katsomassa heti ensimmäisenä iltana. Samalla päätimme, että ainakin Kauppahallin tulemme katsastamaan vielä jonain toisena päivänä silloin kun se on aukikin. Torin laidalla ihmettelimme ravintoloiden määrää – hiukan viileänä sunnuntai-iltana kaikkiin ei tuntunut riittävän asiakkaita, mutta ehkä joskus. Myös Rotuaari oli sunnuntai-iltana autio.

Oulu toripolliisiOulu kauppatori Oulu tori Oulu Rotuaari

Kyselimme vinkkejä myös tapaamiltamme Oulu-oppailta ja päädyimme mm. Oulun merikoulun tähtitorniin vuonna 1875 valmistuneeseen tähtitorniin, jossa toimii kahvila. On toiminut jo vuodesta 1912, eli kahvila on yli 100-vuotias! Oulun vanhan, jo 1700-luvun lopulla tuhoutuneesta linnasta on täällä jäljellä vielä kellari.
Kahvila väitti olevansa ainoa paikka, josta saa tervajäätelöä, joten pakkohan sitä oli testata. Ja hyvä, että testasin, sillä en sitten tuon testin jälkeen halunnut ostaa myös tarjolla olleita tervasuklaita. Kai joku tervan mausta, vaikka jäätelössäkin, voi pitää, mutta minulle ei kolahtanut.

Oulu-oppaitaOulu TähtitorniOulu tähtitorni

Nokian varjossa -kirjaKahvila oli myös kirjakauppa ja entisenä nokialaisena Jarmo Stoorin kirja Nokian varjossa tarttui mukaani, jopa sitten ihan kirjailijan omistuskirjoituksella varustettuna, sillä kahvilan pitäjä vinkkasi kirjaa ostaessani, että tuossahan tuo kirjailija istuu, terassilla, jos haluatte tavata hänet. Ja tottahan me halusimme.

Sittemmin olen jo ehtinyt kirjan lukeakin, mutta negatiivisuus yhdistettynä runsaaseen alkoholin käyttöön latistaa taustalla mahdollisesti olevaa asiallistakin tarinaa mielestäni vähän liikaa.

Ehkä samaa negatiivisuutta edustaa Oulun oudoin nähtävyys, Paska kaupunni -graffiti, josta olimme myös lukeneet. Sen verran sekin uteloitti, että piti hotellin respasta kysyä ohjeet sen löytämiseksi ja käydä sekin katsomassa. Hotellin vastaanottovirkailija olisi kyllä tainnut mieluummin tarjota meille mitä tahansa muuta Oulun nähtävyyttä, mutta auttoi toki asiakasta asiassa kuin asiassa.

Paska kaupunni
Tämä löytyy Uusikatu 22:sta, K-Market LinnanHerkun ovesta vasemmalle

Muita äskettäin Oulussa – ja Luoto-huoneessa – vierailleiden bloggaajien juttuja samasta aiheesta voit lukea Archie Gone Lebanon ja Valkoinen kartano -blogeista.

(Original Sokos Hotel Arina tarjosi meille toisen yön Luoto-huoneessa (ja pienen alennuksen toisesta yöstä). Huoneen normaali hinta on 176 euroa yö.)

Riad Le J Marrakesh

Riad Le J Marrakeshin sydämessä

Lupailin jo juttuja Marokosta, mutta jatkan kuitenkin vielä yhdellä hotellijutulla.
TSS:n Marokon matkahan sisälsi kiertomatkaviikon ja toisen viikon all-inclusive-resortissa Marrakeshin ulkopuolella. Resorttielämä ei meitä oikein innostanut ja niinpä kun toisen viikon hotelliksemme vahvistui 15 km keskustasta sijaitseva Ryads Parc & Spa etsimme Booking.comista osaksi viikkoa toisen vaihtoehdon.

Marokossa monia perinteisiä yläluokan taloja, riadeja, on kaupunkien keskustassa kunnostettu pieniksi hotelleiksi ja melkein tuntui siltä, että jos emme ainakin muutamaa yötä asuisi tällaisessa, niin emme olisi Marokossa olleetkaan.
Hakusanalla Riad Marrakeshista löytyikin yli 800 hotellia ja kun lopulta rajasin valintaamme sijainnin (ihan keskusta), asiakaspisteiden ja sen perusteella, että mistä huoneen sai vielä parin päivän varoajalla 3 yöksi, päädyimme Riad Le J:hin.
Asiakkaat olivat pitäneet kaikesta muusta, paitsi siitä, että sinne oli ollut hiukan vaikea löytää perille …

No, mehän emme tuosta huolestuneet vaan etsimme Riad Le J:n maps.mestä ja lähdimme suunnistamaan ja pääsimmekin aika lähelle ennen kuin sovellus luovutti. Riittävän lähelle kuitenkin, että tarkastamalla kartasta ohittamiemme muiden riadien sijainteja tiesimme olevamme lähellä. Ihan lähellä ollessamme ajattelimme kysyä asiaa yhdestä riadista, jonka ovi oli auki – ja niinpä sitten sattuikin, että samalla kun olit aloittamassa kysymykseni, huomasin, että nuoren naisen esiliinassa luki J!
Olimme tulleet kotiin.

Riad Le J Marrakesh

Huone

Kotiin sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä riadissa oli vain neljä huonetta, jotka sijaitsivat keskellä sijaitsevan avoimen tilan ympärillä toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Minttuteen ja keksien jälkeen olimme valmiita asettumaan taloksi pieneen, mutta kodikkaaseen mintunvihreään huoneeseemme, jonka ikkunat aukesivat yhteiseen tilaan. Huoneen ja kylpyhuoneen sisustus oli perinteinen, mutta kaikki toimi moitteettomasti, niin suihku kuin ilmastointikin. Näiden paksujen kivimuurien ympäröimissä taloissa tosin  on luonnollisestikin melko viileää yli 30 asteen lämpötiloissa, eli aika vähän ilmastointia tarvitsimme.

Pehmeistä pyyhkeistä toinen pino oli koristeltu tupsuilla, toisen pinon pyyhkeiden reunoissa oli koristeommel, joten samanvärisistä pyyhkeistä oli helppo tunnistaa omansa. Harkitsin hetken tupsullisia pyyhkeitä meille kotiinkin, mutten sitten pystynyt ymmärtämään miten tuo toimisi pesukoneessa ja kuivaajassa: ajatus siitä, että joka kerta pyyhkeet pestessäni irroittaisin tupsut ja ompelisin ne pesun jälkeen takaisin tuntui ehdottomasti liian työläältä!

Riad Le J Marrakesh Riad Le J Marrakesh bathroom Riad Le J Marrakesh towels Riad Le J Marrakesh towels

Aamiainen

Aamiainen tarjoiltiin silloin kun sen halusimme – toki annoimme aina edellisenä iltana arvion ajasta ja valitsemamme 8:30 ”kattauksessa” olimme useimmiten kahdestaan. Tarjolla oli marokkolaiseen tapaan tuoretta leipää, vaihdellen kakkuja, donitseja tai msamen-lettuja, samoin vaihdelleen marjoja tai hedelmiä ja ihanan paksua vaniljan makuista talon jogurttia lasipurkista tarjoiltuna. Appelsiinimehu oli vastapuristettua ja kahvi ja tee vastakeitettyä. Kananmuniakin sai, jos niitä halusi. Eli kaikin puolin vastakohta lähes yhdellekään matkamme muissa hotelleissa nauttimille aamiaisille, joista Ryads Parc & Span aamiaiset olivat kaikkein heikoimpia.

Riad Le J Marrakesh breakfast Riad Le J Marrakesh breakfast Riad Le J Marrakesh breakfast Riad Le J Marrakesh breakfast

Palvelu

Riad Le J Marrakesh safety phonePienessä riadissa henkilökohta koostui kahdesta nuoresta naisesta, jotka aloittivat aamiaistarjoiluilla ja siivosivat päivän mittaan huoneet. Illalla ja yöllä paikalla oli nuori mies yövahtina. Meistä pidettiin myös huolta hotellin ulkopuolella, sillä saimme matkaamme pienen paikallisella SIM-kortilla varustetun matkapuhelimen. Puhelimessa oli riadin omistajien ja henkilökunnan numeroita, joihin soittamalla saisimme kuulemma tarvittaessa apua tilanteessa kuin tilanteessa. Kuljetimme kevyttä puhelinta mukanamme kolme päivää, mutta onneksi emme sitä tarvinneet.

Ensimmäisenä aamuna yövahtina toiminut nuori mies kyseli meiltä päivän suunnitelmiamme ja kun kerroimme, että haluaisimme käydä katsomassa värjäämöaluetta, niin hän sanoi lähtevänsä mukaan etsimään meille taksin sinne. Riadille eikä ihan sen lähikujillekaan ei voi taksia noin vain tilata, joten kävelimme yhdessä lähimmälle isommalle aukiolle. Ensin olin ymmärtänyt, että kaveri selittää asian taksille, mutta hän tulikin mukaan aina värjäämöalueelle asti ja esitteli meidät vielä tuota aluetta esittelevälle miehelle ja jäi odottamaan paluutamme sopiakseen vielä seuraavastakin taksikyydistämme seuraavalle nähtävyydelle. Vasta tämän kaiken tehtyään hän totesi jatkavansa tästä kotiinsa!

Matkabloggaajat tapaavat

Keskustassa asuminen oli hyvä idea myös sikäli, että toisena iltana sain viestin, että matkabloggaajakolleegani, Historia de Viajes -blogia kirjoittava Katja, oli myös iltapäivällä tullut Marrakeshiin jatkaakseen omaa kiertomatkaansa sieltä eteenpäin seuraavana aamuna, mutta jos meillä nyt olisi aikaa, niin voisimme tavata. Vartin päästä olimme niin me kuin Katja, joka myös asui keskustassa, Jemaa el-Fna -aukiolla, jonka laidalla kerroimme toisillemme appelsiinimehun äärellä kokemuksiamme Marokosta ja havainnoimme elämää iltavilkkaalla aukiolla. Pienen neuvottelun jälkeen päädyimme myös tekemään Katjan kanssa retken koti-riadiimme näyttääksemme hänelle ainakin yhden esimerkin tällaisesta ja istuimme hetken yhdessä oleskelutilassa ja nautimme yövahdin meille loihtumaa minttuteetä!

Matkabloggaajat Marrakeshissa
Riad Le J Marrakesh

Marrakeshin kattojen yllä

Aamuisin, jos heräsimme ajoissa, tai iltaisin, jos satuimme olemaan paikalla, kiipesimme riadimme kattoterassille katsomaan auringonnousua tai -laskua ja muutenkin havainnoimaan lähiseudun elämää. Tuossa naapurissa on yksi Marrakeshin parhaista ravintoloista, Nomad, jossa mekin söimme yhden illallisen. Tuossa naapurikaton kanat. Tuossa aukko toisen riadin sisäpihalle.

Riad Le J Marrakesh
Elämää Marrakeshin kattojen yllä
Riad Le J Marrakesh
Tällaisia pieniä huvimajoja on vähän joka suunnalla
Riad Le J Marrakesh
Pienet kanalat kuuluvat myös kaupunkikuvaan – ylhäällä
Riad Le J Marrakesh
Lyhtyjen koristelema Nomad-ravintola, pari kortteliä näin, mutta alhaalta sinne kiertäen vähän useampikin!
Riad Le J Marrakesh
Riadin mentävä aukko

Riadien avonaisuuteen, ei siis ulkoseinien osalta, ne ovat suljetut, mutta sisäpihojen ja niiden reunalla olevien huoneiden osalta, liittyykin ainoa hiukan huonompi kokemuksemme Riad Le J:stä. Yhtenä yönä heräsimme jossain lähistöllä käytävään englanninkieliseen perheriitaan: äänet kantautuivat huoneeseemme äänekkäinä, vaikka perhe ei asunut edes samassa riadissa.

Löydä perille

Palataanpa vielä lopuksi hetkeksi tuon Riad Le J:n löytämisen vaikeuteen. Kerran perille löydettyämme otimme sieltä takaisin soukkien kujille lähtiessämme kuvat jokaisesta kulmasta siltä varalta, että vielä uhkaisimme eksyä. Emme tarvinneet kuvia, mutta jos haluat löytää juuri tämän riadin, niin tällä kuvasarjalla löytyy. Hotellin sivuilta löytyy opasvideokin, mutta valitettavasti siinä vaiheessa kun majoitusta varasimme, siinä hotellissa oli sen verran huono wifi, ettei sillä mitään videoita katseltu!

Riad Le J Marrakesh reitti Riad Le J Marrakesh reitti Riad Le J Marrakesh reitti Riad Le J Marrakesh reitti Riad Le J Marrakesh reitti Riad Le J Marrakesh reittiRiad Le J Marrakesh reitti

Kolme yötä Riad Le J:ssä maksoi pääsiäisviikolla aamiaisineen 240 euroa.
Jutun ehkä ylipositiivistakin sävyä saattaa osittain selittää Marokon matkamme hotellien meille keskimääräistä alhaisempi taso – mutta kyllä me oikeasti täällä viihdyimme!

palaceculture tuolit

Hotel Metropol Varsovan keskustassa

Asuimme Varsovassa ihan keskustassa, metroaseman Centrum lähistöllä, Hotel Metropolissa. Hotellissa on hiukan erilaisia huoneita ja me päädyimme ensimmäisen kerroksen uudistettuihin huoneisiin, jotka viehättivätkin minua, joka pidän skandinaavisen vaaleasta ja modernista sisustuksesta.

Tapaamme yrittää valita hotellin pitkälti sijainnin mukaan: kaukana kaikesta oleva majoitus usein lyhyellä matkalla ei innosta vaikka se sitten olisi parempi ja/tai halvempi, ja vaikkakaan emme tätä hotellia itse valinneet, niin sijainnin puolesta ainakin olisimme sen voineet valita. Metron lisäksi esimerkiksi bussi Latienka-puistoon lähti hotellimme edestä ja kävelymatkalle hotellilta Vanhaan kaupunkiin osui sopivasti useampikin näkemisen arvoinen paikka, mahtava Place of Culture and Science, Janusz Korczakin patsas, viimeinen juutalaiskortteleista säilynyt katu,  aukio, jolla on tuntemattoman sotilaan hauta ja presidentinpalatsi, joitakin mainitakseni. Toki  Vanhan kaupungin liepeille pääsi metrollakin tai bussilla.

Huone ei ollut kovin suuri, mutta sänky oli mukava, huoneessa oli työpöytä, minibaari ja vedenkeitin – kyllä näillä muutaman päivän pärjää. Kylpyhuone oli suhteellisen iso ja toimiva, etenkin suihku: mikään ei mielestäni oli matkoilla kurjempaa kuin suihku, josta ei tule kunnolla kuumaa vettä riittävällä vedenpaineella! Pieniä ainakin hetkellisesti ilahduttavia yksityiskohtiakin oli huoneessa riittävästi.

Hotel Metropol Varsova Hotel Metropol Varsova Hotel Metropol Varsova

Aamiainen oli tavanomainen: vaihtoehtoja oli riittävästi, mutta ei mitään erityistä. Tällä kertaa ei ollut tarjolla vohvelirautoja tai omelettikokkeja, mutta taas – kyllä näillä pari päivää pärjäsi oikein hyvin. Aamiaishuone oli melko täynnä molempina aamuina, mutta kahdelle hengelle löytyi kuitenkin vaivatta pöytä kummallakin kerralla.

Hotel Metropol Varsova Hotel Metropol Varsova Hotel Metropol Varsova

Hotellin ravintolaakin kokeilimme yhtenä iltana – pitihän ne sisäänkirjautumisen yhteydessä saadut drinkkiliput käyttää! – ja lähistöltä löytyi muitakin mielenkiintoisia ravintoloita.

Kadun toisella puolella oli ostoskeskus, josta olisi löytynyt mm. monen kansainvälisen vaatemerkin kaupat, mutta lukuunottamatta lyhyttä vierailua Marks & Spencerillä emme niistä jaksaneet tällä kertaa innostua.

Innostavampaa oli oikeastaa Palace of Culture and Sciencen sijainti samoilla kulmilla, että näimme sen hienosti iltavalaistuksessa kumpanakin iltana. Ensimmäisenä iltana sää oli hiukan sumuinen, mutta toisena iltana rakennus kerrassaan loisti kaikissa sateenkaaren väreissä!

Palace Culture and Science Warsaw VarsovaPalace Culture and Science Warsaw Varsova

Tuo samoilla kulmilla oleilu mahdollisti meille myös vielä lähtöaamuna nousun Palace of Culture and Sciencen näköalaterassille sen 30. kerrokseen. Näköalat ylhäältä olivat ehdottomasti pikavierailunkin arvoiset ja tulipahan samalla nähtyä hiukan tuota kolossia sisältäkin. Taitaa muuten olla ensimmäinen näköalatasanne, jossa koskaan olemme olleet, jossa olisi voinut viivähtää aurinkotuolissa!

Warsaw Varsova näkymä Palace Culture and Science Warsaw Varsova näkymä Palace Culture and Science

Warsaw Varsova näkymä Palace Culture and Science
Alimmassa kuvassa Polonia Palace -hotelli.
Hotel Metropol on tuon Samsung -mainoksen takana oleva rakennus ja lentokenttäbussikin näyttäisi juuri olevan lähdössä pysäkiltä!

Lentokenttäbussi, 175,  lähti siis ihan hotellin edusta, kadun toiselta puolen. Bussimatka kentälle kesti n. 30 minuuttia.

(Yhteistyössä Polish Tourist Organisationin kanssa. Hotellin tarjoushinta kahdelta yöltä vastaavana viikonloppuna marraskuussa näyttäisi nyt olevan 152 euroa sisältäen aamiaiset.)

Hamburger Börs Turku

Kotona Hamburger Börsissä

Lauantaina palasin kotiini Turussa, melkein ainakin.
Hamburger Börs (oikealta nimeltään nykyisin Original Sokos Hotel Hamburger Börs) oli osa lapsuuteni ja nuoruuteni maisemaa. Koulumatkani kulki hotellin ohitse ja kesäiltoina puistoravintolan äänet kantautuivat aukiolevasta ikkunasta huoneeseeni.

Vanha kotitaloni, Reginan talo, on muuttunut viimeisen vuosikymmenien aikana ja niin on hotellikin, mutta keskeinen sijainti torin laidalla on ja pysyy. Tällä kertaa saimme huoneen seitsemännestä kerroksesta, viikonlopun teatterivierailuamme ajatellen mitä hienoimmalla näköalalla: lauantai-iltapäivällä kävimme Åbo Svenska Teaterissa katsomassa Stormskärs Maja –musikaalin ja myöhemmin illalla saatoimme huoneestamme ihailla samaista teatteria iltavalaistuksessa. Jos olisimme halunneet, olisimme myös voineet tarkastella viereisen KOP-kolmion meneillään olevaa remonttia – tämäkin Turun maamerkki näyttää olevan muutoksen kourissa, edelleen. Upealla näköalalla oli myös hienoinen varjopuoli: äänet torilta kantautuivat vaimeasti huoneeseemme illalla, mutta emme silti olisi vaihtaneet näköalaa sisäpihan puoleisen huoneen rauhaan.

Turun torilla, melkein

Mutta takaisin huoneeseemme, tällä kertaa sitä ei nimittäin voi kuitata sanomalla, että huone kuin huone, yöpyihän siellä. Tämä kulmahuone (huone 764) tuntui oikeasti kodilta. Korkealla lähitalojen kattojen yllä, esiin jätettyjen parrujen ja vinon katon alta löytyi, tietysti, sänky, mutta myös oleskeluryhmä ja omassa nurkkauksessaan myös työpöytä. Tilavassa kylpyhuoneessa oli täysimittainen amme, sekin kuin lapsuudenkodissani!

Hamburger Börs Turku Hamburger Börs Turku Hamburger Börs Turku

Mutta ammeesta viis, samassa kerroksessa oli myös uima-allas. Mahdollisesti Turun hotellien ainoa, Caribiaa lukuunottamatta. Lauantain ohjelmamme ei jättänyt uima-altaalle aikaa, mutta sunnuntai-aamun aloitimme aamu-uinnilla. Uima-altaasta minulla oli muistikuva edelliseltä käynniltäni, vaikka siitä olikin jo vuosia, ja olimme muistaneet pakata uimapuvut mukaan. Superior-huone puolestaan tarjosi käyttöömme kylpytakit ja –tossut.

Hamburger Börs Turku uima-allas Hamburger Börs Turku uima-allas

Kuntosalikin hotellin 7. kerroksessa on, mutta kauniin syksyisenä viikonloppuna valitsimme ulkoilun juoksumaton tai kuntopyörän sijaan.

Hamburger Börs kuntosali

Teatterin jälkeen nautimme illallisen ravintola Fransmannissa, sisarentyttären seurassa. Itse olen vuosien mittaan pitänyt juuri tämän ravintolan menusta ja alkuun tuotavasta tuoreesta leivästä, mutta myös sisarentyttäreni, kriittinen nuori nainen, kiitteli valintaamme!

Valitsimme alkuruuaksi blinin punasipulilla, smetanalla, suolakurkulla ja siianmädillä.
Bliniannos oli hyvä, mutta yksi iso blini oli huonosti jaettavissa, eli toinen jäi vielä tässä vaiheessa hiukan nälkäisenä katsomaan toisen syömistä.

Pääruokina kokeilimme lohibriossia uppomunalla ja maissikanaa maalaislohkoperunoilla ja Provencen kasvispaistosta. Lohi ei säväyttänyt, mutta maissikana ja erityisesti parmesanilla ryyditetyt maalaislohkoperunat olivat hyviä.

Fransmanni

Jos lohi oli pienoinen pettymys, niin mustikka-valkosuklaakakku jäätelön kera kruunasi kyllä komeasti aterian. Samoin creme brulee paikkasi vajaaksi jääneen osuuden blinistä hyvin. Tosin creme brulee kuuluu mielestäni tarjoilla pienessä vuoassa, ison lautasen keskellä creme brulee oli jotenkin leipäjuuston oloinen, vaikka se ihan oikeanlainen olikin!

Fransmanniin kannattaa muuten varata pöytä, ainakin jos sinne viikonloppuiltoina aikoo mahtua. Teimme pöytävarauksen hotelliin iltapäivällä saapuessamme, meillä ei ollut hätää, mutta näimme useammankin hotellivieraan pettyvän, kun he totesivat, että illallista pitää lähteä etsimään jostain naapuriravintolasta, joita onneksi torin laidalla on useita.

Åbo Svenska Teater

Aamiainen tarjoillaan kahdessa paikassa, sekä Fransmannissa että toisen kerroksen ravintolassa ja kokeilimme aamulla vaihtelun vuoksi tuota jälkimmäistä. Aamiainen ei hätkähdyttänyt: ei niin, että olisimme jääneet nälkäiseksi tai mikään tuoteryhmä olisi erityisesti puuttunut, mutta ei tarjolla ollut mitään erityisen ekstraakaan. Tekniikasta kiinnostuneina pysähdyimme toki hetkeksi mehuautomaatin kosketusnäytön äärelle. Ja makean ystävänä napsin lasten pöydästä muutaman vaahtokarkin! Ja ei niissä lämpimissä croissanteissakaan mitään vikaa ollut.

Hamburger Börs aamiainen

Vastaanotto oli lauantaina hiukan puolen päivän jälkeen saapuessamme kovin ruuhkainen, mutta henkilökunta jaksoi siitä huolimatta olla ystävällinen, kun lopulta oli meidän vuoromme. Meille uutena asiana ja ideana vastaanotosta löytyi nippu erilaisia Turun karttoja erilaisilla teemoilla:

  • Patsastelu
  • Porrastelu
  • Piiloleikki,
  • ArkitehTOUR
  • Lost i Turku – nämä nyt ainakin.

Mekin, vanhat turkulaiset, innostuimme Porrastelua –kartan innoittamina valitsemaan sunnuntai-aamun kävelykohteeksemme vastarannan puistot.

Retkiä Turkuun

Auton paikoitimme vierailun ajaksi hotellin paikoitusalueelle, jonka sisäänajo on Kauppiaskadun puolelta, lähellä Linnankatua. Paikoitusalue on toisessa kerroksessa, jonne auto nostetaan autohissillä: näitäkään, kuten uima-altaita, ei monessa Turun hotellissa taida enää olla, mutta hyvin se toimi. Tietysti jos autolle olisi ollut usein tarvetta Turun vierailumme aikana, niin emme ehkä olisi valinneet paikoitusta hissin ”takaa”.

Autohallin alakerrassa on luultavasti edelleen myös Reginan parkkipaikkoja. Kauan sitten isälläni oli parkkipaikka siellä. Ja vielä kauemmin sitten leikimme Reginan pihalla, josta osa aukeaa parkkipaikalle vievän kulkuväylän vierellä ja porttikäytävästä pääsee vielä kurkistamaan yläpihalle vieville portaillekin.

Reginan pihalla 1965 Reginan piha 2015

Kuva vasemmalla vuodelta 1965. Jostain syystä lapioni on kovin mielenkiintoinen.

(Original Sokos Hotel Hamburger Börs tarjosi meille viikonlopun Turussa yhdessä Åbo Svenska Teaterin kanssa, vastaten järjestelyistä myös teatterin osalta: ovathan teatteriviikonloput normaalia Sokos-hotellien osaamista.)